Se taisi sitten olla hyvästit lapsihaaveille :( Olen 34v ja

Sulla on vielä aikaa. Sain lapsen 42 v ja hyvin on mennyt :)

Olisiko yksin lapsen hankinta luovutetuilla siittiöillä mahdollinen vaihtoehto? Tai siis, voi olla että olisi paljon parempi vaihetoehto kun erotuskissa ottaa "sika säkissä" ja ryhtyä lapsentekohommiin. Meneehän siihen rahaa, mutta niin menee lapseenkin.

Niin. Sun logiikalla pitää olla pitkä ja vakaa suhde, ja sitten vasta lapsi. Sulla oli pitkä ja vakaa suhde, mutta eräänä päivänä sitä ei ollutkaan. Nyt alat elämään villisti, teet just niin kuin milläkin hetkellä tuntuu etkä punnitse järkisyitä. Mikä olisi pahinta, mitä tapahtuisi? Sulle tapahtui se jo.

33 vuotias ja erosin keväällä. yli seistemän vuoden suhde päättyi siihen kun mies ilmoitti että hän on löytänyt nuoremman naisen.
Nyt ovat muuttamassa yhteen ja en usko että pitkään menee kun vauvva tulee kuvioihin. Katkera? kyllä. Mutta tietyllä tavalla. Menetyt vuodet mutta luojan kiitos hän ei ole lasteni isä. Toivon edelleen että saisin perheen. Ymmärrän hyvin ap sinua. Kuinka saada hyvä suhde alkuun ja se luottamus tulevaisuuteen että olisi perhe mikä pysyisi ehjänä ja lapsi saisi olla onnellinen.
On välillä hetkiä kun tuntuu siltä että hautaudun kotiin enkä edes käy ulkona. Mutta annan itselleni armoa ja aikaa "surra"
kun olen päässyt tästäkin yli ja vahvoilla uskon että se vielä tulee. En minä nyt niin huono ihminen ole.
Pää pystyy, usko itseesi ja tulevaisuuteen ♡

Ei ole ollenkaan vielä liian myöhäistä. Suru ottaa aikansa, ei kannata välttämättä rynnätä ensimmäisen miehen matkaan, joka tulee vastaan, vaikka se ehkä sillä hetkellä voi tuntua helpolta pakoreitiltä. Jos oikeaa miestä ei tule vastaan, niin muitakin keinoja on kyllä lapsen saantiin, olkoon tämä sitten se Plan B :). Joka tapauksessa, voimia sinulle! 

Ei muuta kuin rohkeasti etsimään netistä ja kavereiden/tuttujen kautta KUNNON miestä jolla on munaa ja rohkeutta perustaa perhe! Heti alkuun teet selväksi kuka olet ja mitä haluat, et voi mitään siinä menettää. Etsivä löytää. Äläkä suotta märehdi petturin perään, et (valitettavasti) ole ainoa petetty tässä maailmassa. Kusipäitä löytyy joka kolkasta, mutta läheskään kaikki miehet eivät niitä ole.

Niin inhottavalta kuin tämä kuulostaakin, kohtalo puuttui elämääsi. Se haluaa selvästi viedä sinut kohti parempia apajia -miestä joka on arvoisesi.

Onnea, että pääsit eroon moisesta mulkusta. Tsemppiä!

Olen todella pahoillani puolestasi. Exäsi on kyllä totaalinen idiootti ja kohta elatusvelvollinen etävanhempi. Monet täällä ovat kannustaneet, että kyllä asiat vielä järjestyvät ja 40- vuotiaanakin voi saada lapsia. Toki näin onkin, mutta on monia jotka kärsivät lapsettomuudesta. Itsekin olen nuori alle 30 ja minulla on lapsia, mutta yhtäkkiä kärsinkin lapsettomuudesta. Elämästä ei koskaan tiedä. Mitä ikinä teetkin, jos lapsia haluat niin ÄLÄ ihan 40- vuotiaaksi odota.

Jos varmistelet kaikkea niin voit tosiaan jäädä ilman. Mieti, mitä haluat ja mene sitä kohti. Jotkut tinkii rakkaushuumasta saadakseen hyvän ja luotettavan miehen, jotkut hankkii lapsen yksin. Jotkut saavat sitten kaiken haluamansa. Alkuhuuma haihtuu suhteesta yleensä jossain vaiheessa, miehessä tärkeää on hyvä kumppanuus ja vastuullisuus miehenä ja isänä.  Ei se, että alussa sukkasi pyörivät jaloissa. Kyllä sulla on vielä n. 11 vuotta aikaa.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 20:51"]

kuuden vuoden suhde päättyi juuri eroon. Viimeiset 3v olen vauvakuumeillut enemmän ja vähemmän, mies lupaili jatkuvasti, että ihan kohta aletaan yrittämään. Yritti sitten toisaalla tai oli yrittämättä, mutta tilanne on joka tapauksessa se, että toinen nainen odottaa nyt hänelle lasta salasuhteesta (josta en todellakaan tiennyt enkä osannut kuvitellakaan).

Eli romahdus oli täydellinen, ja nyt noin kuukauden eroa itkettyäni alan pikkuhiljaa vasta tajuamaan, että siinä taisi tuon suhteen mukana mennä' myös mun mahdollisuudet enää tulla äidiksi :( Täytin tänä vuonna 34v ja tähän kun lasketaan erosta toipumiseen menevä aika + mahd. uuteen kumppaniin tutustumiseen menevä aika + vakiintumiseen menevä aika, jotta lapsista voi edes alkaa puhua.. Multa loppuu vuodet. Itkettää ja katkeroittaa NIIN paljon!

Nyt haluaisin kuulla rohkaisevia tarinoita tosielämästä - jos sellaisia ylipäänsä on - voiko tän ikäisenä enää saada ns. uutta mahdollisuutta? Siis perhettä, omia lapsia.

[/quote] äläpäs oo pessimisti, itse löysin elämäni rakkauden n. 37 v ja sain vauvan 44 v.

On vielä toivoa. Itse hukkasin aikaa peräti kahteen mieheen ja olin samassa tilanteessa 33-vuotiaana. Ehtisin kyllä vannoa että en enää miestä vaivoikseni ota ja suunnittelin jo innolla tulevaa sinkkukesää. (Tein eroa kyllä aika pitkään viimeisimmästä virheestäni ja olin todella helpottunut kun vihdoin saatiin ero selväksi) Enpä sitten ehtinyt kuin kuukauden olla sinkkuna kun tutustuin hyvännäköiseen naapurinmieheen ja aika äkkiä olin mennyttä naista. En siis todellakaan etsinyt miestä enkä olisi edes halunnut vielä alkaa seurustelemaan, mutta kaikki vaan sujui kuin itsestään ja suhde vaan muuttui vakavaksi kun niin hyvältä tuntui.

Mentiin naimisiin kun olin 35v. ja tulin raskaaksi heti häiden jälkeen. Miehellä oli jo kaksi lasta ennestään mutta kaikista uusperhehelvetti-tarinoista poiketen, meillä on mennyt kaikki tosi hienosti ja miehen lapset ovat minulle myös tosi rakkaita. Nyt on jo kaksi yhteistä lasta ja ikää 38. Enkä ole todellakaan mikään mummoäiti. Raskaudet olleet tosi helppoja ja eikä ylimääräisiä kilojakaan ole kertynyt. Ei siis ole iästä kiinni että miten raskaudet vaikuttaa ulkonäköön.

Nainen, sulla on aikaa saada lapsi ainakin 10 vuotta. Itse olin 39- vuotias, kun sain lapsen. Tosin hän ei ollut esikoiseni. Nyt olen 47- vuotias. Just gyne sanoi minulle, ettei kannata missään nimessä luopua ehkäisystä. Munasarjani toimivat kuin nuorella tytöllä. Älä kuitenkaan turhia aikaile. Sun aikailut on nyt aikailtu! Jos sopivaa parisuhdetta ei löydy, niin kyllä nainen aina siittäjän lapselleen löytää. Tsemppiä!

Olen n 40v mies, on hyvä työpaikka, oma talo, ja haluaisin löytää naisen jonka kanssa voisi vielä saada vielä perheen ja lapsen. Älä nyt ainakaan minkään yhdenillanjutun tai keinohedelmöityksen kautta lähde lasta tekemään. Tiedän kyllä että meitä on muitakin.

Minä olen 35 mies ja haluaisin perheen mutta ethän sinä minua huomaisi tai noteeraisi jos baarissa tulisin juttusille.

Tunnen naisia, joilla eka lapsi tullut nelikymppisenä ja eikö nykyään kaikki staratkin saa lapsen 40 v. ja päälle?! Sulla ei vielä mitään hätää :)

Tiedän naisen, joka sinun iässäsi tapasi miehen ja perusti perheen kuukauden tuttavuuden jälkeen. Ovat yhä 20 vuotta myöhemmin yhdessä. Eli ei ne mahdollisuudet todellakaan ole vielä mennyttä.

Pahoillani sun puolesta Ap, mutta ihan oikeasti: SULLA ON KAIKKI HYVÄ VASTA EDESSÄPÄIN ODOTTAMASSA! Usko mua, mä tiedän sen sun puolesta!

Opit myös varmasti jotain ihan olennaista myös päättyneestä suhteestasi. Ihan varmasti, vaikkei heti siltä tunnu. Nyt olet yhtä kokemusta viisaampi, ja viisauttasi ei enää kukaan voi viedä pois!

Edellisen kommentin (nro 53) kirjoittaja on juuri 42-vuotta täyttänyt nainen, jonka mies ilmoitti vuosi sitten, ettei tiedäkään haluaako enää lapsia kanssani, todennäköisimmin ei (vaikka kuinka olimme sopineet jo suhteemme alkumetreillä, että molemmat niitä lapsia toivovat ennemmin tai myöhemmin).

Eli kyllä meitä riittää, eri tavalla "petettyjä" tässä suhteessa, erilaisine tarinoinemme.

Minäkin oikeasti rakastan miestäni, joten valinta sen välillä, että pidänkö rakkaan mieheni, vai lähdenkö kokeilemaan kepillä jäätä sen suhteen, että löytyykö sittenkin vielä joku toinen, tarpeeksi oikea, joka haluaa lapsia kanssani, ja jonka kanssa minäkin niitä vielä haluan. No, siinäpä sitä on probleemia kerrakseen.

Enhän minä voi edes tietää, että voinko enää tai olenko koskaan voinut saada lapsia, joten mistä minä edes tiedän, että jättäisinkö rakastamani miehen ihan turhan vuoksi.

Mutta tässä minä silti elelen eteenpäin ja luotan siihen, että asiat järjestyvät siten, kuin niiden on parasta järjestyä. Miten ikinä käykään, pääasia on, ettei anna itsensä katkeroitua - miehille, elämälle. Elämä kuitenkin viime kädessä kantaa aina, vaikkei se juuri tällä hetkellä siltä tuntuisikaan.

Paljon voimahaleja sinulle!

Minä tapasin mieheni 35-vuotiaana, eka lapsi saatiin kun olin 37 ja toinen kun olin 39.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 11:16"]

[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 03:06"]

Olet onnekas, maailma on jo valmiiksi ylikansoitettu. Ei tarvi saada muksua koska vain "mä haluun". Ihminen ei kuole sukupuuttoon,vaikka juuri sinä et saisi muksua. Tämän kun saisi vielä iskostettua noiden maiden ihmisten ajatteluun jossa väkimäärä on jo räjähtämässä käsiin (intia jne) Mutt tämä oli kai juuri se tosiasia,mitä et halunnut kuulla. Kyllä,tiedän, elämä on perseestä. Hyvää yötä

[/quote] Suomessa nimenomaan pitäisi nyt olla säpinää vällyjen seassa. Kansa harmaantuu ja lapsia ei synny toivottuun tahtiin. Tehkää 3-4 lasta vähintään, toki etniset lisääntyy kiitettävästi mutta mehän haluamme myös enemmistön olevan pellavapäitä.

[/quote]

Kyllä tänne ihmisiä saadaan vaikkei suomalaiset niitä teekään. Mikä Ku Klux Klan tänne kokoontuu kun pitää olla pellavapäitä? Ainakaan näin brunetilla ei synny yhtään sen kummempia kakaroita kuin venäläisille tai saksalaisille. Blondit eivät ole kyllä omaan makuun edes.

Uskomattoman ilkeitä ja tylyjä ihmisiä täällä. Noinko te puhutte tavallisestikin ihmisille ympärillänne? Tää on monelle todella herkkä paikka, ei tarvitse heittäytyä noin tympeäksi vaikka joku onkin eri mieltä. Missä empatia?