Se taisi sitten olla hyvästit lapsihaaveille :( Olen 34v ja

Mihin te niitä miehiä tarviitte?? Miksi ette tee lasta itse. Kysykää joltain kaverilta spermaa tau klinikan kautta. Ei miehiin kannata muutenkaan luottaa. Olen itse 29 ja tiedän jo nyt, että teen lapsen yksin, vaikka olenkin parisuhteessa.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 18:39"]

Mihin te niitä miehiä tarviitte?? Miksi ette tee lasta itse. Kysykää joltain kaverilta spermaa tau klinikan kautta. Ei miehiin kannata muutenkaan luottaa. Olen itse 29 ja tiedän jo nyt, että teen lapsen yksin, vaikka olenkin parisuhteessa.

[/quote]

Lapsi tarvitsee isän. On julmaa lasta kohtaan tehdä lapsi yksin. Ja raskasta hoitaa yksin.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 08:06"][quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 07:54"][quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 07:32"]Entinen esimieheni oli nainen, joka eli pitkässä suhteessa miehen kanssa hedelmällisimmän ikänsä. Lapsia ei syystä tai toisesta siunaantunut ja naisen ollessa reilu 40 suhde päättyi. Tapasi muutaman vuoden kuluttua uuden, kivan miehen ja mietti vakavasti lapsia. Hän tuli siihen tulokseen, ettei halua, että hänen lapsillaan olisi niin vanhat vanhemmat. Eikä lapsia siis koskaan tullut. Suru oli valtava ja hän kävi sen takia terapiaprosessinkin läpi.

Tarve lisääntyä on monella biologinen, sisäänrakennettu. Ei sillä järjen kanssa ole paljoa tekemistä (ylikansoitus yms.). Itse olen sitä mieltä, että jos täytyy valita, niin mieluummin yli 40v. ensisynnyttäjä kuin teiniäiti. Nykyään vanhat vanhemmat eivät ole mitenkään erikoisuus eivätkä lapset heistä mitenkään kärsi. Kun ensisynnyttäjien keski-ikä hipoo 30v, on ihan sama, onko rippijuhlissa vanhemmat 45 vai 55 :)
[/quote]
Mistä tiedät ettei kärsi. Itse olen kyllä monelta vanhojen vanhempien aikuisilta lapsilta kuullut siitä katkeruudesta ja häpeästä omia vanhoja vanhempia kohtaan. Ihan sisaruksilla saattaa olla kateutta kun vanhemmilla siskoilla ollut äiti nuori mutta itsellä jo vanha.
[/quote]

Tilanne ennen oli eri, kun vanhempia vanhempia oli vähemmän. Nykyään ainakin täällä pk-seudulla lapset saadaan sen verran myöhään, ettei yli 40v synnyttäjä ole mikään juttu. Itse sain kuopukseni 34v enkä ole hänen ikätovereidensa joukossa mitenkään erikoinen. Joitakin nuorempia, useita minua vanhempia löytyy. Esikoisen suhteen tunnun olevan jopa nuori, kun hänen syntyessään olin 27v.
[/quote]
Jep, samoin sukupolvien väliset erot eivät ole enää niin valtavat kuin ennen, esim .30 vs 50-luvulla syntyneillä.
En myöskään ymmärrä miten hedelmällisyystilastot osoittavat, että 40-vuotiaan ei kuuluisi saada lasta. Jos hän tulee raskaaksi ja lapsi on terve (kuten suurin osa nelikymppisten lapsista on), niin miten raskauden todennäköisyys liittyy asiaan?

[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 18:11"]

20-kymppisille syntyy eniten downeja, koska 2-kymppiset saavat eniten lapsia lukumääräisesti. Joten sikäli 4-kymppiselle asiasta vaahtoaminen on aivan turhaa. Seulonnat on myös juuri siksi.

[/quote]

Aika surkea logiikka. Varmaan myös ajattelet, että massamurhaajia ei pitäisi vangita eikä nuhdella, koska kaikki maailman parikymppiset tappavat onnettomuuksissa ja vahingossa enemmän ihmisiä kuin mitä yksi supermurhaaja elämänsä aikana.

Ehdotat että parikymppisiä pitäisi nuhdella lasten hankkimisesta sen sijaan vai? Ei sekään hyvä ole, että informaatiota pimitetään kokonaan. Kyllä se riski on hyvä tiedostaa. Itselle siitä isoin vahinko tulee kuitenkin. Jännä, että moinen siilipuolustus, kun joku ajattelee sun parasta tulevaisuudessa. Ei kaikki etukäteen tiedä, millainen urakka vammainen lapsi on. Ihan käsittämätöntä pässinpäänä väkisin vaan panna lapsi alulle ilman mitään suunnittelua.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 18:24"]

Mä hukkasin 25-32vuodet suhteissa joissa ei haluttu lapsia tai perhettä. Nyt molemmilla exillä heti lapsi uusien kanssa. Tapasin mieheni kun olin 32, vuoden päästä oltiin jo naimisissa. Nyt ollaan vuosi yritetty lasta ilman tulosta, oon nyt 34. Yritän olla hätäilemättä.. Mutta jutun pointti on että nopeasti voi edetä kun oikea osuu kohdalle. Mua ei epäilyttänyt yhtään vastata kosintaan kyllä alle vuoden seurustelulla! Olen onnellisempi kuin koskaan, vaikka se lapsi jäisi saamatta. Olen Ap tosi pahoillani siitä miten sulle kävi, mutta uskon että paras on vasta edessäpäin!

[/quote]

Alkuihastus kestää sen 6-24kk. Parikin suhdetta läpikäyneenä voin sanoa, että ihmisen tunne-elämä menee aika paljon hormonien ohjaamana. Uutuus kantaa sen 2 vuotta, seksillä saa lyhyempiaikaista mielihyvää. Kihloilla ja avioliitolla saa hommattua hiukan jatkoaikaa ja lemmikkien ja lasten hankinta ovat muita keinoja piristää suhdetta.

Tälleen vapaaehtoisesti lapsettomana ja kissalle/koiralle allergisena kyllä huomaa paljon paremmin sen, että monien suhde on "hormoni-imppaamista" ja tarpeiden tyydytystä. Ilman noita houkuttimia suhde on paljon tasaisempi ja tylsempi ja vaatii ihan eri tavalla ystävyyttä. Seksiäkin voi olla, mutta sen pointti on lopulta vaan nussiminen hedonistisesti, kun lapsia ei haluta.

[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 18:30"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 20:54"]

Hanki klinikalta lapsi yksin. En usko, että muita vaihtoehtoja on. Ikävää, että miehesi oli tuollainen vedättäjä.

[/quote]

Lisää yh-mammoja tänne tarvitaankin. Huoh.
[/quote]

Ap:n mies olisi voinut käyttäytyä kuin mies ja sanoa heti, että perheen perustaminen ei kiinnosta, eikä vedättää vuositolkulla. Mikä sinua muuten vaivaa, kun et halua lisää suomalaisia? Somalit sitten varmaan kelpaa, vai?

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 20:51"]

kuuden vuoden suhde päättyi juuri eroon. Viimeiset 3v olen vauvakuumeillut enemmän ja vähemmän, mies lupaili jatkuvasti, että ihan kohta aletaan yrittämään. Yritti sitten toisaalla tai oli yrittämättä, mutta tilanne on joka tapauksessa se, että toinen nainen odottaa nyt hänelle lasta salasuhteesta (josta en todellakaan tiennyt enkä osannut kuvitellakaan).

Eli romahdus oli täydellinen, ja nyt noin kuukauden eroa itkettyäni alan pikkuhiljaa vasta tajuamaan, että siinä taisi tuon suhteen mukana mennä' myös mun mahdollisuudet enää tulla äidiksi :( Täytin tänä vuonna 34v ja tähän kun lasketaan erosta toipumiseen menevä aika + mahd. uuteen kumppaniin tutustumiseen menevä aika + vakiintumiseen menevä aika, jotta lapsista voi edes alkaa puhua.. Multa loppuu vuodet. Itkettää ja katkeroittaa NIIN paljon!

Nyt haluaisin kuulla rohkaisevia tarinoita tosielämästä - jos sellaisia ylipäänsä on - voiko tän ikäisenä enää saada ns. uutta mahdollisuutta? Siis perhettä, omia lapsia.

[/quote]Tottakai voi! Itsekin sain lapsen 42v ja ihan luomuna, ensiyrittämällä. Maailma on täynnä miehiä ja sinä olet vielä NUORI. Ehdit hyvin tutustua ja perustaa perheen vielä ennen nelikymppisiäsi. 

Miksi pitää valita joko lapsettomuus, tai ydinperhe? Voihan ap ottaa sen riskin, että joku sopiva löytyy nopealla aikataululla, mutta todennäköisemmin ei. Ei siksi, että ap:ssa olisi jotain vikaa, vaan siksi, että ei ole kovin helppo lähtökohta että olet 34-vuotias vasta pitkästä parisuhteesta eronnut ja perinteisen kaavan mukainen vakiintuminen vie sen verran aikaa, että sen oikean vol 2. pitäisi löydyä ennen kuin edellisestä on päästy yli. Ja sen oikean vol 2. täytyy siis olla haluaks saamaan lapsia ap:n kanssa ja vähän äkkiä. 

Eli eikun hedelmöityshoitoja tai sitten yhden illan juttua miettimään. Naiset on iät ja ajat hoitaneet lapsia ilman miehiä tai kelvottoman miehen kanssa.

Miehen tapaaminen voi odottaa lasta, mutta lapsi ei voi odottaa miehen hankintaa!

Hei. En lukenut kaikkia viestejä läpi, mutta älä huoli, ei ole myöhäistä :-). Itse menin nuoruudenrakkautensa kanssa naimisiin 27 vuotiaana j aloimme heti " tehdä lasta". Onneksi en tullut raskaaksi sillä mies ilmoitti n. Vuoden kuluttua että ei rakasta minua enää, vaan haluaa erota. Nice.

sitten tapasin miehen, joka " joskus haluaa lapsia". Olimme yhdessä useamman vuoden, mutta koskaan aika eimllut sopivaa.  Mies oli 39 ja itse olin 33 kun sanoin, että eiköhän tämä ollut tässä, koska todella halusin lapsia. Tapasin nykyisen mieheni melko pian eron jälkeen ja kysyin suoraan, että haluatko joskus lapsia ja hän sanoi, että vaikka heti.  Olin 35 kun eka syntyi ja 37 kun toka syntyi ja nyt esikoinen täytti juuri 10 vuotta ja edelleen ollaan yhdessä miehen kanssa. 

Tsemppiä ja uutta matoa koukkuun :-)

Minä neuvoisin sinua menemään hedelmöityshoitoihin. Itse olen 35-vuotias, edellinen suhde loppui 5 vuotta sitten. Eksäni ei halunnut naimisiin minun kanssani, mutta meni sitten kuitenkin naimisiin heti seuraavan kanssa jonka sattui saamaan. Olen menettänyt kaiken mielenkiintoni parisuhteisiin, sillä miehet eivät selvästikään halua naimisiin minun kanssani. Ainakaan kunnolliset. Juoppoja ja perheellisiä kyllä saisin.

On tietty kiva maalailla kuvia tulevasta elämän miehestä ja onnellisesta suhteesta, ja voihan olla että sinulle sellainen vielä löytyykin. Oma neuvoni kuitenkin olisi se, että ota ainakin kiireen vilkkaa selville hedelmöityshoidoista. Niitä voit ihan oikeasti saadakin, miestä ei voi sinulle kukaan taata.

Sano miesystäville, että nyt on avoimien ovien päivä. Lapsi tulee varmasti.