Se taisi sitten olla hyvästit lapsihaaveille :( Olen 34v ja
kuuden vuoden suhde päättyi juuri eroon. Viimeiset 3v olen vauvakuumeillut enemmän ja vähemmän, mies lupaili jatkuvasti, että ihan kohta aletaan yrittämään. Yritti sitten toisaalla tai oli yrittämättä, mutta tilanne on joka tapauksessa se, että toinen nainen odottaa nyt hänelle lasta salasuhteesta (josta en todellakaan tiennyt enkä osannut kuvitellakaan).
Eli romahdus oli täydellinen, ja nyt noin kuukauden eroa itkettyäni alan pikkuhiljaa vasta tajuamaan, että siinä taisi tuon suhteen mukana mennä' myös mun mahdollisuudet enää tulla äidiksi :( Täytin tänä vuonna 34v ja tähän kun lasketaan erosta toipumiseen menevä aika + mahd. uuteen kumppaniin tutustumiseen menevä aika + vakiintumiseen menevä aika, jotta lapsista voi edes alkaa puhua.. Multa loppuu vuodet. Itkettää ja katkeroittaa NIIN paljon!
Nyt haluaisin kuulla rohkaisevia tarinoita tosielämästä - jos sellaisia ylipäänsä on - voiko tän ikäisenä enää saada ns. uutta mahdollisuutta? Siis perhettä, omia lapsia.
Kommentit (211)
Lisäys: miksi miehet jatkavat suhdetta kolmikymppisen naisen kanssa, jos eivät tahdo lasta ja tietävät että nainen tahtoo? Kiukuissani osa kysymyksestä jäi puuttumaan.
Nro #58
Olet onnekas, maailma on jo valmiiksi ylikansoitettu. Ei tarvi saada muksua koska vain "mä haluun".
Ihminen ei kuole sukupuuttoon,vaikka juuri sinä et saisi muksua. Tämän kun saisi vielä iskostettua noiden maiden ihmisten ajatteluun jossa väkimäärä on jo räjähtämässä käsiin (intia jne)
Mutt tämä oli kai juuri se tosiasia,mitä et halunnut kuulla. Kyllä,tiedän, elämä on perseestä. Hyvää yötä
Ei tuon ikäisenä tarvitse tosiaan enää vuosikausia jahkailla. Jos mietin minun ja mieheni ensimmäistä vuotta (oltiin kolmekymppisiä kun tavattiin), niin sen ekan vuoden aikana ehdittiin mennä naimisiin, minä tulin raskaaksi ja tehtiin kaupat meidän ensimmäisestä yhteisestä asunnosta. Lapsi syntyi 1,5 vuotta ekojen treffien jälkeen. Eikä meistä edes tuntunut, että oltaisiin mitenkään hosuttu! Löytyi vaan se oikea tyyppi ja oltiin sopivassa elämäntilanteessa, ei siinä ollut mitään tarvetta jahkailuun kun asia oli niin päivänselvä.
Todella ikävää, että monet naiset suostuvat vuosikausia roikkumaan suhteessa vaikka mies ei suostu tekemään lapsia. Kyllä ne miehet yleensä lapsia haluaa, niin kuin tämäkin mies - mutta ei ap:n kanssa. Kun mies löytää sen naisen, joka kolahtaa, niin silloin ei lastentekoa viivytetä.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 00:03"]
Sano miesystäville, että nyt on avoimien ovien päivä. Lapsi tulee varmasti.
[/quote]
Toimii, testattu on!
Paras ystäväni erosi pitkästä parisuhteesta 32 vuotiaana. Itki perheettömäksi jäämistä. Puoli vuotta oli sinkkuna, sitten tapasi miehen jonka kanssa synkkasi ja joka myös halusi perheen. Tämä oli syksyllä. Keväällä yhteemuutto, kesällä raskautuminen, syksyllä häät ja talvella esikoinen. Siis reilussa vuodessa kaikki. Nyt heillä 2 lasta ja 8 vuotta takana. Ovat yksi onnellisimmista tuntemistani pareista. Kun on aikuinen ja tietää mitä haluaa, ja kertoo sen toisellekin niin mitä siinä vatvomaan. Rohkeasti kohti yhteistä tulevaisuutta!
Mun ystävä erosi 35-vuotiaana. Nyt hän on 40-v ja hänellä on mies ja kaksi lasta (vauva ja parivuotias).
Suosittelen vain, että teet selväksi itsellesi, mitä haluat ja sitten olet avoin tämän asian kanssa tutustuessasi miehiin. Eli aika pian otat selville, että onko mies valmis sitoutumaan ja hankkimaan lapsia. Jotkut miehet varmasti pelästyy, mutta etpä ainakaan tuhlaa aikaasi suhteisiin jotka eivät johda mihinkään.
Hedelmöityshoitoja tms. en suosittele. Joo, helppo tapa hankkia lapsi ja varmaan lapsuusaika on mukavaa, mutta kun se lapsi kasvaa joskus isoksikin. Suomestakin löytyy vaikka kuinka paljon lapsia, joilla ei mitään tietoa isästä, ja sitä sitten surraan isompana. Pahimmassa tapauksessa lapsi aikuisena tuomitsee kokonaan äitinsä valinnan (valitettavasti tiedän tällaisen tapauksen).
Kaverini erosi pitkästä parisuhteesta ja oli 37v. kun oli toipunut erosta. Vuoden sisällä hän hakeutui hedelmöityshoitoihin, mutta tapasikin netissä miehen, joka oli sitä mieltä että mitä sitä turhaan juoksisi hoidoissa. Ensitreffeiltä lähtien suostui siis isäksi. Valitettavasti ensimmäinen yritys päättyi keskenmenoon, mutta yrittävät edelleen. En usko, että heidän suhde tulee kestämään, mutta molemmat ovat sitoutuneita hankkimaan lapsen yhdessä.
Down-lasten todennäköisyys kasvaa neljääkymppiä kohti. Haluaako täällä oikasti noin moni Down-lapsen?
Täytyypä neuvoa tyttäriä että eivät suostu käyttämään ehkäisyä vain miehen vaatimuksesta
Minkä takia Down-pointti alapeukutettu? Noin joka 50. lapsi nelikymppisillä on tilastojen mukaan Down. Toki millaista lasta vaan rakastaa, mutta vaatii se sitoutumistakin. Omaan sukuun on syntynyt kolme "Down-iltatähteä". Nämä kaksi perhettä ovat käytännössä koko loppuelämänsä jumissa lapsen kanssa. Ei mitään toivoa lasten menestyksestä ja työllistymisestä ikinä. Pelkästään päivittäistä hoitoa ja kun itse kuolee, joku muu laitos joutuu hoitamaan.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 05:16"]
Kaverini erosi pitkästä parisuhteesta ja oli 37v. kun oli toipunut erosta. Vuoden sisällä hän hakeutui hedelmöityshoitoihin, mutta tapasikin netissä miehen, joka oli sitä mieltä että mitä sitä turhaan juoksisi hoidoissa. Ensitreffeiltä lähtien suostui siis isäksi. Valitettavasti ensimmäinen yritys päättyi keskenmenoon, mutta yrittävät edelleen. En usko, että heidän suhde tulee kestämään, mutta molemmat ovat sitoutuneita hankkimaan lapsen yhdessä.
[/quote]
Kuulostaa aika hurjalta päätyä sänkyyn ja haluta lasta heti ensitreffeillä. Mikä siiinä jos pakko on, mutta ei ehkä paras ratkaisu mielenterveyden kannalta.
Nainen! Lähde kavereiden kanssa vaikka viikonlopuksi kylpylään, itke ja naura heidän kanssa niin paljon kuin siltä tuntuu, ota lasi viiniä ja palauta arvostus itseesi. Muista mitä olit ennen kuin aloit tämän petturin kanssa seurustelemaan ja lisää siihen kaikki vahvuus mitä tämä ero sun luonteeseen tuo. Olet vahva ja itsenäinen nainen eikä kukaan voi viedä sitä sulta.
uus rakkaus saattaa odottaa lähempänä kuin uskot, niin kävi mullekkin.
Olin 7v yhdessä miehen kanssa jota luulin elämäni rakkaudeksi, oli yhteinen asuntolaina ja ihana koti, yhteinen koira ja häät suunnitteilla kunnes tämä pamautti löytäneensä toisen. Vuoden sinkkuilin ja tapasin nykyisen mieheni, alle vuoden sisällä meille oli yhteinen lapsi tulossa, suunnittelemattomasti tosin, mutta oltiin tosi onnellisia molemmat tilanteesta silti. Nyt yhteiseloa takana tämän nykyisen kanssa takana 2v, ollaan naimisissa ja saman katon alla, onnellisempi kuin koskaan. Ei se aina mee niin suunnitellusti et ensin toivutaan erosta vuos, sitten löydetään uus johon tutustutaan 5v ja mennään kihloihin ja aletaan suunnittelemaan perhettä. Tällainen salamarakkaus teki mut vielä onnellisemmaksi, aika näyttää kestääkö tää mutta niinhän se näyttäis tollasessa pitkänkaavan mukaan hoidetussa suhteessa.
Jäin leskeksi 36- vuotiaana. Ei se mies terveenä kuollut joten lapset eivät olleet ajankohtaisia. Vuotta myöhemmin löysin miehen. Olen nyt 41 ja minulla on vuoden vanha poika ja toinen haaveissa. Älä suotta panikoi ja kuuntele katkerien neuvoja. Elämä kantaa ja aina on mahdollisuuksia. Niin ja se vauva on täysin terve, että ei se lisääntynyt down riski sitä sano etteikö suurin osa olisi täysin terveitä ja down lapsia tulee nuorillekin.
Tilastolaskuja: 20 av-mammaa hankkii 3 lasta nelikymppisenä. 18 välttyy down-lapsilta.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 20:51"]kuuden vuoden suhde päättyi juuri eroon. Viimeiset 3v olen vauvakuumeillut enemmän ja vähemmän, mies lupaili jatkuvasti, että ihan kohta aletaan yrittämään. Yritti sitten toisaalla tai oli yrittämättä, mutta tilanne on joka tapauksessa se, että toinen nainen odottaa nyt hänelle lasta salasuhteesta (josta en todellakaan tiennyt enkä osannut kuvitellakaan).
Eli romahdus oli täydellinen, ja nyt noin kuukauden eroa itkettyäni alan pikkuhiljaa vasta tajuamaan, että siinä taisi tuon suhteen mukana mennä' myös mun mahdollisuudet enää tulla äidiksi :( Täytin tänä vuonna 34v ja tähän kun lasketaan erosta toipumiseen menevä aika + mahd. uuteen kumppaniin tutustumiseen menevä aika + vakiintumiseen menevä aika, jotta lapsista voi edes alkaa puhua.. Multa loppuu vuodet. Itkettää ja katkeroittaa NIIN paljon!
Nyt haluaisin kuulla rohkaisevia tarinoita tosielämästä - jos sellaisia ylipäänsä on - voiko tän ikäisenä enää saada ns. uutta mahdollisuutta? Siis perhettä, omia lapsia.
[/quote]
No ei voi valitettavasti saada. Olet noiden vuosien jälkeen liian vanha raskauteen. Olet jo nyt. Lapselle ei ole hyvä kovin vanhat vanhemmat ja yksinkertaisesti saada vammautunut lapsi tuon ikäisenä on liian suuri riski.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 06:03"]Tilastolaskuja: 20 av-mammaa hankkii 3 lasta nelikymppisenä. 18 välttyy down-lapsilta.
[/quote]
Suksi kuuseen peloitteluinesi. Ja kyllähän ne testataan kaikki sikiöt kuten hyvin tiedät.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 06:06"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 20:51"]kuuden vuoden suhde päättyi juuri eroon. Viimeiset 3v olen vauvakuumeillut enemmän ja vähemmän, mies lupaili jatkuvasti, että ihan kohta aletaan yrittämään. Yritti sitten toisaalla tai oli yrittämättä, mutta tilanne on joka tapauksessa se, että toinen nainen odottaa nyt hänelle lasta salasuhteesta (josta en todellakaan tiennyt enkä osannut kuvitellakaan).
Eli romahdus oli täydellinen, ja nyt noin kuukauden eroa itkettyäni alan pikkuhiljaa vasta tajuamaan, että siinä taisi tuon suhteen mukana mennä' myös mun mahdollisuudet enää tulla äidiksi :( Täytin tänä vuonna 34v ja tähän kun lasketaan erosta toipumiseen menevä aika + mahd. uuteen kumppaniin tutustumiseen menevä aika + vakiintumiseen menevä aika, jotta lapsista voi edes alkaa puhua.. Multa loppuu vuodet. Itkettää ja katkeroittaa NIIN paljon!
Nyt haluaisin kuulla rohkaisevia tarinoita tosielämästä - jos sellaisia ylipäänsä on - voiko tän ikäisenä enää saada ns. uutta mahdollisuutta? Siis perhettä, omia lapsia.
[/quote]
No ei voi valitettavasti saada. Olet noiden vuosien jälkeen liian vanha raskauteen. Olet jo nyt. Lapselle ei ole hyvä kovin vanhat vanhemmat ja yksinkertaisesti saada vammautunut lapsi tuon ikäisenä on liian suuri riski.
[/quote]
Älä ap usko näitä teiniäitejä.
Tapasin mieheni 36- vuotiaana. Nyt olen 40, toinen lapsi tulossa. Asiat voivat tapahtua hyvinkin nopeasti, kun kaikki kolahtaa kohdalleen. Älä koskaan anna periksi äläkä jää katkeraksi. Kaikki on vielä mahdollista. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 06:07"][quote author="Vierailija" time="25.07.2015 klo 06:06"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 20:51"]kuuden vuoden suhde päättyi juuri eroon. Viimeiset 3v olen vauvakuumeillut enemmän ja vähemmän, mies lupaili jatkuvasti, että ihan kohta aletaan yrittämään. Yritti sitten toisaalla tai oli yrittämättä, mutta tilanne on joka tapauksessa se, että toinen nainen odottaa nyt hänelle lasta salasuhteesta (josta en todellakaan tiennyt enkä osannut kuvitellakaan).
Eli romahdus oli täydellinen, ja nyt noin kuukauden eroa itkettyäni alan pikkuhiljaa vasta tajuamaan, että siinä taisi tuon suhteen mukana mennä' myös mun mahdollisuudet enää tulla äidiksi :( Täytin tänä vuonna 34v ja tähän kun lasketaan erosta toipumiseen menevä aika + mahd. uuteen kumppaniin tutustumiseen menevä aika + vakiintumiseen menevä aika, jotta lapsista voi edes alkaa puhua.. Multa loppuu vuodet. Itkettää ja katkeroittaa NIIN paljon!
Nyt haluaisin kuulla rohkaisevia tarinoita tosielämästä - jos sellaisia ylipäänsä on - voiko tän ikäisenä enää saada ns. uutta mahdollisuutta? Siis perhettä, omia lapsia.
[/quote]
No ei voi valitettavasti saada. Olet noiden vuosien jälkeen liian vanha raskauteen. Olet jo nyt. Lapselle ei ole hyvä kovin vanhat vanhemmat ja yksinkertaisesti saada vammautunut lapsi tuon ikäisenä on liian suuri riski.
[/quote]
Älä ap usko näitä teiniäitejä.
[/quote]
Vittu täällä mitään teiniäitejä ole varmaan kukaan.
Jaan tuskasi ap. Olen 33-vuotta ja suhteessa kuusi vuotta. Ihan jo alussa puhuttiin lapsista, sanoin etten tahdo vakavaa suhdetta jos hän ei tahdo lapsia. Hänellä on jo varhaisteini-ikäinen, jota olen hoitanut paljon (etenkin kun poika oli nuorempi).
Nyt kello alkoi mulla tikittää niin kovaa että halusin vihdoin ihan oikeasti alkaa yrittää tehdä lasta, eikä lykätä enää tulevaisuuteen. Mies kuitenkin ilmoittikin että ei hän on tullut siihen tulokseen ettei halua lasta.
Samaan syssyyn kävi ilmi että hän on pettänyt useasti parinkin eri naisen kanssa. Kukaan heistä ei onneksi ole raskaana, luojan kiitos, mutta tunnen oloni pahasti kusetetuksi. Olin todella sitoutunut tähän suhteeseen.
Miksi miehet jatkaa suhdetta kolmikymppisten naisten kanssa näin pitkään jos tietävät etteivät tahdo tämän kanssa lasta?