Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa lapsen?! Olen vasta 23v!!!!
24.07.2015 |
Miehellä lapsi entuudestaan, hän mua 10v vanhempi. On puhunut lasten hankinnasta jo kauan, "sitten joskus". Äsken ennen töihin lähtöä sanoi että haluaiskin mennä naimisiin NYT, ja aloittaa lapsen yrittämisen.
Mitä helkkaria??
Kommentit (96)
Ala antamaan miehelle pelkästään kakkosta, mies innostuu niin jyystämään kakkoseen että unohtuu lapsihommat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 09:59"]
Minusta on hauskaa, että koet olevasi "vasta 23v" ja liian nuori avio- ja perhe-elämään. Itse olen vuoden vanhempi ja nimenomaan odottelen koska mies olisi valmis menemään naimisiin ja hankkimaan lapsia, kun minäkin olen "jo 24v". :D
[/quote]
Ihmiset on erilaisia. Itse olen 26, naimisissa on miehen kanssa oltu jo reilu vuosi ja ensimmäistä lasta odotellaan syntyväksi joulukuussa.
Muutamalla ikäiselläni on jo parikin lasta, sitten taas muutamalla ei olle yhtään eikä edes suunnitelmissa vielä pitkiin aikoihin. Näin me vaan eletään eri tavalla ja eri aikataulussa.
Mies tahtoo sisaruksen lapselleen eikä liian suurella ikäerolla. Kun taas sinä et näkisi omaa lastasi miehen lapsen sisaruksena ja alkaisit vinkua toista lasta, kun "mun lapsenikin tarvitsee sisaruksen" jne. Teillä on niin erilaiset elämänkokemukset, että miksi olette yhdessä? Toivottavasti mies tajuaa lähteä etsimään kokeneempää ja kypsempää naista eikä tuhlaa nuoruuttaan sellaisen kanssa, joka ei ole vielä valmis sellaiseen suhteeseen kuin mies toivoo. Eikä se ole tietenkään aloittajan vika mitenkään päin. Eikä miehenkään. Erilaiset toiveet ja elämäntilanteet kaatavat monia suhteita eikä siihen ole syyllisiä. Molempien on vain myönnettävä tilanne itselleen. Ei ole oikein miestäkään kohtaan joutua odottelemaan sitä sitoutumista ja kaipaamaansa lasta. Eikä aloittajan ole oikein tehdä lasta toisen mieliksi. Eli erotkaa ennen kuin on liian myöhäistä. Teillä on liian suuri ikäero sellaisessa vaiheessa elämää kuin sillä on eniten merkitystä.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:06"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:01"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 09:56"]Miksi tuhlaat aikaasi ihan eri elämänvaihetta elävään kumppaniin? [/quote] No luulin et ollaan samassa elämänvaiheessa, kun mieskin on puhunut samaan tapaan avioliitosta ja lapsesta "sitten joskus". Meillähän sitäpaitsi on jo lapsi, (miehellä on) johon keskittyä ensin. Mulla ja miehellä kummallakin ainakin 10v hedelmällistä ikää, mikä kiire? Ap
[/quote]
Sä voit löytää samassa elämänvaiheessa olevan kymmenen vuotaa vanhemmasta miehestä, mutta et kyllä sellaisesta joka on jo isä!
Miksei sulle kelpaa omanikäinen poikaystävä? Missä olette edes alunperin tavanneet?
[/quote]
Niin, kaipa olet oikeassa.
En näe että se missä tapasin miehen on kovin relevanttia, mutta kerron kuitenkin: tunnemme veljeni kautta, mutta varsinainen suhde alkoi kun olin vetämässä viikon koulutusta miehen työpaikalla. Aluksi ystävystyttiin, ja hiljalleen syveni suhteeksi. Ja mies oli jo tuolloin eronnut lapsensa äidistä, älkää huoliko.
Kyllä omanikäinenkin kelpaisi, nuorempikin, ei se ikä ole pääasia. Meillä vain natsasi, rakastuttiin ja nyt ollaan yhdessä.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:08"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:06"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:01"] [quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 09:56"]Miksi tuhlaat aikaasi ihan eri elämänvaihetta elävään kumppaniin? [/quote] No luulin et ollaan samassa elämänvaiheessa, kun mieskin on puhunut samaan tapaan avioliitosta ja lapsesta "sitten joskus". Meillähän sitäpaitsi on jo lapsi, (miehellä on) johon keskittyä ensin. Mulla ja miehellä kummallakin ainakin 10v hedelmällistä ikää, mikä kiire? Ap [/quote] Sä voit löytää samassa elämänvaiheessa olevan kymmenen vuotaa vanhemmasta miehestä, mutta et kyllä sellaisesta joka on jo isä! Miksei sulle kelpaa omanikäinen poikaystävä? Missä olette edes alunperin tavanneet? [/quote] Ja 33v, joka on samassa elämäntilanteessa kuin 23v on monellakin tapaa huono vaihtoehto. Nämä ovat yleensä näitä Peter pan-tapauksia, joista ei saa isäehdokasta kuin vahingossa.
[/quote]
Eivät silti aina. Mutta jos ei ole sellainen ikuinen lapsi niin varmaankin on kova kiire sitten isäksi... kyllä silti ihmettelen mitä kolmevitonen mies näkee noin nuoressa naisessa. 23-vuotiashan on voinut asua kotona vielä ihan pari vuotta sitten! 25-27-vuotias on jo selvästi kypsempi yleensä ja ulkonäöllisesti kuitenkin ihan samalla viivalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja ap:lle, älä missään tapauksessa tee lasta miehen mieliksi. Se on niin iso elämänmuutos, että siinä pitää kummankin olla henkisesti valmiina.
Jos koet, että vielä on parempi elellä lapsettomana, niin sitten elelet. Aikaa sinulla vielä on hyvin lasten hankkimiseen.
T. 20
Mä oon vasta 23 ja halunnut lasta siitä asti kun täytin 17.. Kohta 7vuotta. Eipä ollu helppoa saada sitä vauvaa alulle, nyt koeputken avulla raskaana. Odota hetki, mutta älä liian kauan jos äidiks haluat..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain lapset 22-v ja 24-v ja nyt kun olen kohta 44-v, ovat he jo muuttamassa kotoa pois. Olen sitä mieltä, että lapset olisi syytä hankkia nuorena. Opiskelin lapset saadessani ja valmistuin ehkä pari vuotta myös kuin muut. Olin tuolloin "aikani pioneeri", seuraava kaverini sai lapsen vasta 10 v jälkeeni ja osa on saanut lapsia vasta n nelikymppisenä, heillä on pieniä lapsia nyt..
Minä olen 21v ja syyskuussa syntyy ensimmäinen lapseni. Olen aina halunnut äidiksi nuorena ja koin että nyt on oikea tilaisuus. Kaikki on vaan erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan pieneen yksityiskohtaan tartun: nykypäivänä on aikamoinen riski odottaa "vakkarityön" saamista ennen lasten tekoa. Vakkarityö on monella alalla vanhentunut käsite, tai ainakin jotain sellaista josts voi haaveilla sitten kun työkokemusta on jotain 30vuotta. Eikä vakkarityökään ole enää mitenkään varma työ, siitä pitää huolen jatkuvat yt-neuvottelut.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:13"]Mies tahtoo sisaruksen lapselleen eikä liian suurella ikäerolla. Kun taas sinä et näkisi omaa lastasi miehen lapsen sisaruksena ja alkaisit vinkua toista lasta, kun "mun lapsenikin tarvitsee sisaruksen" jne. Teillä on niin erilaiset elämänkokemukset, että miksi olette yhdessä? Toivottavasti mies tajuaa lähteä etsimään kokeneempää ja kypsempää naista eikä tuhlaa nuoruuttaan sellaisen kanssa, joka ei ole vielä valmis sellaiseen suhteeseen kuin mies toivoo. Eikä se ole tietenkään aloittajan vika mitenkään päin. Eikä miehenkään. Erilaiset toiveet ja elämäntilanteet kaatavat monia suhteita eikä siihen ole syyllisiä. Molempien on vain myönnettävä tilanne itselleen. Ei ole oikein miestäkään kohtaan joutua odottelemaan sitä sitoutumista ja kaipaamaansa lasta. Eikä aloittajan ole oikein tehdä lasta toisen mieliksi. Eli erotkaa ennen kuin on liian myöhäistä. Teillä on liian suuri ikäero sellaisessa vaiheessa elämää kuin sillä on eniten merkitystä.
[/quote]
Höpö höpö! Miehen lapsi on mulle rakas ja aivan varmasti tulee olemaan sisar lapselleni, vaikka ikäeroa olisikin kymmenenkin vuotta. Olen itse kasvanut uusperheessä, tiedän millaista se on ja siltä pohjalta väitän että on myös jo olemassa olevan lapsen etu että idä keskittyy häneen nyt täysillä. Lapsella muutenkin oireiluja, sillä kotona hänellä on useampikin sisar ja hän on jäänyt siellä taka-alalle kun äitiä ja isäpuolta kiinnostaa enempi se "uusi perhe". En halua että täällä meillä tilanne olisi sama.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:01"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 09:56"]Miksi tuhlaat aikaasi ihan eri elämänvaihetta elävään kumppaniin?
[/quote]
No luulin et ollaan samassa elämänvaiheessa, kun mieskin on puhunut samaan tapaan avioliitosta ja lapsesta "sitten joskus". Meillähän sitäpaitsi on jo lapsi, (miehellä on) johon keskittyä ensin. Mulla ja miehellä kummallakin ainakin 10v hedelmällistä ikää, mikä kiire? Ap
[/quote]
Kiire on siinä, että 43v isä ei todellakaan jaksa pienen lapsen kanssa enää samalla tavalla kuin nuorempana. Tiedän sen siitä, että oma mieheni on ollut aivan toisella tavalla osallistuva ja touhuava isä jopa niinkin nuorena kuin 25 vuotiaana verrattuna tähän meidän iltatähteen, joka syntyi miehen ollessa 34v. Sitä kuules ihminen kaipaa ihan toisella tavalla lepoa ja rauhaa. Työtkin on muuttuneet uralla edetessä raskaammaksi ja stressaavammaksi. Pinna palaa helpommin väsymyksen takia ja parisuhdetta koetellaan aivan toisella tavalla kuin nuorena, jolloin meille syntyikin monikot ja molemmat valvoi yhtä lailla. Silloin oli helpompaa joka suhteessa. Ehkä mies tiedostaa tämän.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:22"]Ihan pieneen yksityiskohtaan tartun: nykypäivänä on aikamoinen riski odottaa "vakkarityön" saamista ennen lasten tekoa. Vakkarityö on monella alalla vanhentunut käsite, tai ainakin jotain sellaista josts voi haaveilla sitten kun työkokemusta on jotain 30vuotta. Eikä vakkarityökään ole enää mitenkään varma työ, siitä pitää huolen jatkuvat yt-neuvottelut.
[/quote]
Niin ja riski siis siksi, että hedelmällisyys voi olla jo menetetty siinä vaiheessa kun vakkarityön saa, jos saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:15"]Mä oon vasta 23 ja halunnut lasta siitä asti kun täytin 17.. Kohta 7vuotta. Eipä ollu helppoa saada sitä vauvaa alulle, nyt koeputken avulla raskaana. Odota hetki, mutta älä liian kauan jos äidiks haluat..
[/quote]
Mulle jo miehen lapsessa tarpeeksi lasta, äityis ei ole mulle mikään elämän suurin haave vaan lähinnä plussaa jos niin on tarkoitettu.
Keskityn mielummin kehittämään jo olemassa olevien lasten hyvinvointia. Ainakin toistaiseksi. Ap
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:23"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:01"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 09:56"]Miksi tuhlaat aikaasi ihan eri elämänvaihetta elävään kumppaniin?
[/quote]
No luulin et ollaan samassa elämänvaiheessa, kun mieskin on puhunut samaan tapaan avioliitosta ja lapsesta "sitten joskus". Meillähän sitäpaitsi on jo lapsi, (miehellä on) johon keskittyä ensin. Mulla ja miehellä kummallakin ainakin 10v hedelmällistä ikää, mikä kiire? Ap
[/quote]
Kiire on siinä, että 43v isä ei todellakaan jaksa pienen lapsen kanssa enää samalla tavalla kuin nuorempana. Tiedän sen siitä, että oma mieheni on ollut aivan toisella tavalla osallistuva ja touhuava isä jopa niinkin nuorena kuin 25 vuotiaana verrattuna tähän meidän iltatähteen, joka syntyi miehen ollessa 34v. Sitä kuules ihminen kaipaa ihan toisella tavalla lepoa ja rauhaa. Työtkin on muuttuneet uralla edetessä raskaammaksi ja stressaavammaksi. Pinna palaa helpommin väsymyksen takia ja parisuhdetta koetellaan aivan toisella tavalla kuin nuorena, jolloin meille syntyikin monikot ja molemmat valvoi yhtä lailla. Silloin oli helpompaa joka suhteessa. Ehkä mies tiedostaa tämän.
[/quote]
Mustakin tuntuu että mies heräsi tähän, et jaksaako sit 10v päästä. Jos mies haluaisi mun kanssa lapsen siksi että saisi omalleen sisaruksen niin eikö se ole siinä vaiheessa ihan sama kenen kanssa sen lapsen tekee. On vapaa menemään ja tekemään, mutta mä en kyllä tee ennen kuin elämä on jokseenkin hanskassa. Ei vain miehellä vaan myös mulla. Ap
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:18"]
Itse sain lapset 22-v ja 24-v ja nyt kun olen kohta 44-v, ovat he jo muuttamassa kotoa pois. Olen sitä mieltä, että lapset olisi syytä hankkia nuorena. Opiskelin lapset saadessani ja valmistuin ehkä pari vuotta myös kuin muut. Olin tuolloin "aikani pioneeri", seuraava kaverini sai lapsen vasta 10 v jälkeeni ja osa on saanut lapsia vasta n nelikymppisenä, heillä on pieniä lapsia nyt..
[/quote]
Näitä mä ihailen! :') t. eka syntyi 20-vuotiaana ja haluaisin toisen, en tiedä milloin saan :(
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:18"]Itse sain lapset 22-v ja 24-v ja nyt kun olen kohta 44-v, ovat he jo muuttamassa kotoa pois. Olen sitä mieltä, että lapset olisi syytä hankkia nuorena. Opiskelin lapset saadessani ja valmistuin ehkä pari vuotta myös kuin muut. Olin tuolloin "aikani pioneeri", seuraava kaverini sai lapsen vasta 10 v jälkeeni ja osa on saanut lapsia vasta n nelikymppisenä, heillä on pieniä lapsia nyt..
[/quote]
Musta lapset olisi syytä hankkia silloin kun kokee sen itse hyväksi. Miksi yrität mahduttaa kaikki samaan muottiin?
Ap
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:23"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:22"]Ihan pieneen yksityiskohtaan tartun: nykypäivänä on aikamoinen riski odottaa "vakkarityön" saamista ennen lasten tekoa. Vakkarityö on monella alalla vanhentunut käsite, tai ainakin jotain sellaista josts voi haaveilla sitten kun työkokemusta on jotain 30vuotta. Eikä vakkarityökään ole enää mitenkään varma työ, siitä pitää huolen jatkuvat yt-neuvottelut.
[/quote]
Niin ja riski siis siksi, että hedelmällisyys voi olla jo menetetty siinä vaiheessa kun vakkarityön saa, jos saa.
[/quote]
Sitten on, elämässä on paljon muutakin. Ap
Itse olin 24, täytin juuri, kun sain esikoisemme.
En todellakaan ollut mielestäni valmis muksuun mutta meillä mies on 21 vuotta vanhempi, toki hänellåki lapsia edellisestä liitosta mutta melkein täysi-ikäisiä..
Myönnän että mies painosti minua, välillä kovastikin, lapsen tekoon. Nyt lapsi täyttää 1v ja olen niin onnellinen että tuo on tuossa vaikka aluksi pelotti ja muistan kuinka raskaus ajan itkeskelin vähän väliä.
Aina voi olla parempi äiti, sai lapsen minkä ikäisenä vain.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:06"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:01"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 09:56"]Miksi tuhlaat aikaasi ihan eri elämänvaihetta elävään kumppaniin? [/quote] No luulin et ollaan samassa elämänvaiheessa, kun mieskin on puhunut samaan tapaan avioliitosta ja lapsesta "sitten joskus". Meillähän sitäpaitsi on jo lapsi, (miehellä on) johon keskittyä ensin. Mulla ja miehellä kummallakin ainakin 10v hedelmällistä ikää, mikä kiire? Ap
[/quote]
Sä voit löytää samassa elämänvaiheessa olevan kymmenen vuotaa vanhemmasta miehestä, mutta et kyllä sellaisesta joka on jo isä!
Miksei sulle kelpaa omanikäinen poikaystävä? Missä olette edes alunperin tavanneet?
[/quote]
Ja 33v, joka on samassa elämäntilanteessa kuin 23v on monellakin tapaa huono vaihtoehto. Nämä ovat yleensä näitä Peter pan-tapauksia, joista ei saa isäehdokasta kuin vahingossa.