Mies haluaa lapsen?! Olen vasta 23v!!!!

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:30"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:18"]

Itse sain lapset 22-v ja 24-v ja nyt kun olen kohta 44-v, ovat he jo muuttamassa kotoa pois. Olen sitä mieltä, että lapset olisi syytä hankkia nuorena. Opiskelin lapset saadessani ja valmistuin ehkä pari vuotta myös kuin muut. Olin tuolloin "aikani pioneeri", seuraava kaverini sai lapsen vasta 10 v jälkeeni ja osa on saanut lapsia vasta n nelikymppisenä, heillä on pieniä lapsia nyt..

[/quote]

Näitä mä ihailen! :') t. eka syntyi 20-vuotiaana ja haluaisin toisen, en tiedä milloin saan :(
[/quote]

Ihailet ihmisiä jotka on sitä mieltä että heidän tapa elää on se ainoa oikea?

Itse olet ukkosi valinnut. Mies ja minä päätimme yhdessä hankkia lapsia nuorena. Eka 21v ja toka 25v. Hyvin on kaikki, eli sinä "vasta 23v" et ole mikään liian nuori lasten hankintaan. Kannattaisiko näistä asioista puhua hyvissä ajoin. Miehesi on kuitenkin jo VANHA jos alat 30v lapsia pukkaamaan.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:32"]Itse olin 24, täytin juuri, kun sain esikoisemme.
En todellakaan ollut mielestäni valmis muksuun mutta meillä mies on 21 vuotta vanhempi, toki hänellåki lapsia edellisestä liitosta mutta melkein täysi-ikäisiä..
Myönnän että mies painosti minua, välillä kovastikin, lapsen tekoon. Nyt lapsi täyttää 1v ja olen niin onnellinen että tuo on tuossa vaikka aluksi pelotti ja muistan kuinka raskaus ajan itkeskelin vähän väliä.
Aina voi olla parempi äiti, sai lapsen minkä ikäisenä vain.
[/quote]

Musta sun mies teki väärin.. Vaikka kuinka olisit nyt onnellinen.
Tietysti aina on parantamisen varaa. koen olevani tyypillinen nuori aikuinen - kypsä ja järkevä, välillä ihan lapsi. Koen että mulla ei ole virlä tarpeeksi tietoa ja kokemusta siihen että voisin syystä tai toisesta yksin jäädessäni kyetä huolehtimaan lapsestani yksinkin. En halua että minun lapseni joutuisi kokemaan saman kuin minä. Haluan seistä vakaasti omilla jaloillani niin henkisesti kuin taloudellisestikkin.
Ap

 No kyllä opiskeluaikana on helpompi/joustavampi hoitaa lapsia kuin kiireisen, vaativan työn kanssa..Sitäpaitsi työnantajatkin varmasti tykkäävät enemmän, kun 30-v ihmisellä on jo suht isoja lapsia eikä pieniä, joiden takia on töistä pois jonkun korvatulehduksen takia jatkuvasti..

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:30"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:18"] Itse sain lapset 22-v ja 24-v ja nyt kun olen kohta 44-v, ovat he jo muuttamassa kotoa pois. Olen sitä mieltä, että lapset olisi syytä hankkia nuorena. Opiskelin lapset saadessani ja valmistuin ehkä pari vuotta myös kuin muut. Olin tuolloin "aikani pioneeri", seuraava kaverini sai lapsen vasta 10 v jälkeeni ja osa on saanut lapsia vasta n nelikymppisenä, heillä on pieniä lapsia nyt.. [/quote]   Näitä mä ihailen! :') t. eka syntyi 20-vuotiaana ja haluaisin toisen, en tiedä milloin saan :( [/quote] Ihailet ihmisiä jotka on sitä mieltä että heidän tapa elää on se ainoa oikea?

[/quote]

Just niin :D no ei vaan, ihailen ihmisiä, jotka on saaneet lapset nuorena ja selvinneet siitä hyvin. Koska ne luo mulle rohkeutta ja tsemppaa mua. Siksi :)

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:32"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:23"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:22"]Ihan pieneen yksityiskohtaan tartun: nykypäivänä on aikamoinen riski odottaa "vakkarityön" saamista ennen lasten tekoa. Vakkarityö on monella alalla vanhentunut käsite, tai ainakin jotain sellaista josts voi haaveilla sitten kun työkokemusta on jotain 30vuotta. Eikä vakkarityökään ole enää mitenkään varma työ, siitä pitää huolen jatkuvat yt-neuvottelut.
[/quote]

Niin ja riski siis siksi, että hedelmällisyys voi olla jo menetetty siinä vaiheessa kun vakkarityön saa, jos saa.
[/quote]

Sitten on, elämässä on paljon muutakin. Ap
[/quote]

Kai olet OIKEASTI kertonut miehelle, että saatat olla vela eikä lapset ole sulle niin tärkeä juttu, että voisit joustaa mistään niitä saadaksesi? Oikeasti, hirveää jos et ole. Kuinka usein kuulee naisten sydämien särkyvän, kun he huomaavat, että se parikymppisenä tavattu "sitten joskus" -mies ei haluakaan lapsia ehkä ikinä? Ja ovat sitten ihan hukassa, nuoruutensa tuhlanneina ja petettyjä... Mua niin surettaa näiden ihmisten (miesten ja naisten) puolesta. Kerro miehellesi, että sulle se oikea ajoitus ja puitteet ovatkin tärkeämpiä kuin se lapsi. Että tingit mieluumin lapsesta kuin puitteista. Jokainen lapsi ansaitsisikin syntyä niin haluttuna, että vanhemmat olisivat valmiita luopumaan mistä vain hänet saadakseen. Toivon, ettet koskaan tekisi lasta. Jätä se niille, jotka todella sydämessään lapsen haluavat.

Eiköhän se nyt ole ihan biologinen fakta, että niitä lapsia olisi hyvä hankkia suht nuorena..vai olenko jotenkin tajunnut väärin? Mikä siinä on, että vakityö olisi oltava kun lapsia hankitaan?? 

No jaa, olen vuoden suo vanhempi, 3 lasta, naimisissa, ammatti ja työpaikka. Toisen ammatin aion vielä opiskella. Mieti osaatko yhdistää työn/opiskelun ja perhe-elämän, osa ei kykene.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:35"]Itse olet ukkosi valinnut. Mies ja minä päätimme yhdessä hankkia lapsia nuorena. Eka 21v ja toka 25v. Hyvin on kaikki, eli sinä "vasta 23v" et ole mikään liian nuori lasten hankintaan. Kannattaisiko näistä asioista puhua hyvissä ajoin. Miehesi on kuitenkin jo VANHA jos alat 30v lapsia pukkaamaan.
[/quote]

On puhuttu, siksihän tää tulikin niin puuntakaa et NYT pitäisi alkaa tapahtua. Me ihmiset kasvetaan eri tahtiin, meillä on erilaisia kokemuksia joiden pohjalta teemme päätöksiä.
Minä olen itse elänyt uusperheessä, ja teen päätökseni sen pohjalta. Haluan huomioida ensisijaisesti jo olemassa olevat lapset, sillä heidän elämänsä ja lapsuutensa on ainutkertainen. Samoin ajattelen "omista lapsistani", ja sen vuoksi haluan tarjota heille lapsuuden jossa äidillä(ja isällä) on tarjota heille mahdollisimman hyvät eväät elämään. Minun näkemykseni hyvistä eväistä voi olla erilainen kuin sinun näkemyksesi, ja se meille kummallekkin suotakoon.
Ap

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:41"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:32"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:23"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:22"]Ihan pieneen yksityiskohtaan tartun: nykypäivänä on aikamoinen riski odottaa "vakkarityön" saamista ennen lasten tekoa. Vakkarityö on monella alalla vanhentunut käsite, tai ainakin jotain sellaista josts voi haaveilla sitten kun työkokemusta on jotain 30vuotta. Eikä vakkarityökään ole enää mitenkään varma työ, siitä pitää huolen jatkuvat yt-neuvottelut.
[/quote]

Niin ja riski siis siksi, että hedelmällisyys voi olla jo menetetty siinä vaiheessa kun vakkarityön saa, jos saa.
[/quote]

Sitten on, elämässä on paljon muutakin. Ap
[/quote]

Kai olet OIKEASTI kertonut miehelle, että saatat olla vela eikä lapset ole sulle niin tärkeä juttu, että voisit joustaa mistään niitä saadaksesi? Oikeasti, hirveää jos et ole. Kuinka usein kuulee naisten sydämien särkyvän, kun he huomaavat, että se parikymppisenä tavattu "sitten joskus" -mies ei haluakaan lapsia ehkä ikinä? Ja ovat sitten ihan hukassa, nuoruutensa tuhlanneina ja petettyjä... Mua niin surettaa näiden ihmisten (miesten ja naisten) puolesta. Kerro miehellesi, että sulle se oikea ajoitus ja puitteet ovatkin tärkeämpiä kuin se lapsi. Että tingit mieluumin lapsesta kuin puitteista. Jokainen lapsi ansaitsisikin syntyä niin haluttuna, että vanhemmat olisivat valmiita luopumaan mistä vain hänet saadakseen. Toivon, ettet koskaan tekisi lasta. Jätä se niille, jotka todella sydämessään lapsen haluavat.
[/quote]

Musta sun ajattelu on itsekästä. Mä näen, että tuossa sun pääajattelussa tärkeä on se vanhempi, hänen halut ja hänen tarpeet. Minä koen että rakastan lapsiani jo nyt niin paljon että haluan antaa heille eväät hyvään elämään. Tällä hetkellä minusta ei siihen ole. Myöhemmin joko on tai ei, jos ei niin mielummin jätän lapset tekemättä.
Olen kertonut tämän miehelleni, ja olen luullut että hän ymmärtää.
Ap

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:42"]No jaa, olen vuoden suo vanhempi, 3 lasta, naimisissa, ammatti ja työpaikka. Toisen ammatin aion vielä opiskella. Mieti osaatko yhdistää työn/opiskelun ja perhe-elämän, osa ei kykene.
[/quote]

Sanotaanko että en halua yhdistää niitä. Ap

Tämä nyt ei välttämättä liity tähän, mutta tuli nyt jotenkin tätä lukiessa mieleen:

Eräs sukulaiseni (miespuolinen) meni naimisiin suht "iäkkäänä", tosi pitkän seurusteluajan jälkeen (43v, seurustellut oli yli 10v). Hänen vaimonsa oli tuolloin 33v. Lapsia he yrittivät saada melko pian häiden jälkeen, muttei niitä sitten tullutkaan. He menivät lapsettomuushoitoihin, ei tärpännyt sielläkään ja vajaan 10 v jälkeen he saivat adoptiolapsen. He päättivät kuitenkin vielä yrittää lapsettomuushoitoja ja siellä tärppäsikin, kun vaimo oli 42v, mies 52v. Jostain syystä mies häipyi pari vuotta sitten nuoren venäläisnaisen matkaan ja vaimonsa jäi kahden lapsen kanssa. Eli semmoista.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:22"]Ihan pieneen yksityiskohtaan tartun: nykypäivänä on aikamoinen riski odottaa "vakkarityön" saamista ennen lasten tekoa. Vakkarityö on monella alalla vanhentunut käsite, tai ainakin jotain sellaista josts voi haaveilla sitten kun työkokemusta on jotain 30vuotta. Eikä vakkarityökään ole enää mitenkään varma työ, siitä pitää huolen jatkuvat yt-neuvottelut.
[/quote]

Kaikkea ei voi ennakoida, mutta minusta on vastuutonta tehdä lapsi keskelle myrskyistä parisuhdetta, päihdeongelmaa, köyhyyttä. Vaikka lapsi selviäisikin hengissä niin miksi aiheuttaa hänelle kolhuja jotka voisi välttää?
En nyt tarkoita että milään kroisos pitäisi olla, mutta että nyt ei ihan sillä sosiaalituella tarvitsisi kituuttaa? Tai opintotuella?
Ap

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:42"]No jaa, olen vuoden suo vanhempi, 3 lasta, naimisissa, ammatti ja työpaikka. Toisen ammatin aion vielä opiskella. Mieti osaatko yhdistää työn/opiskelun ja perhe-elämän, osa ei kykene. [/quote] Sanotaanko että en halua yhdistää niitä. Ap

[/quote]

ap, eikö sun ole hieman pakko yhdistää lapset ja työelämä ainakin?? Vai ajattelitko olla 10 vuotta kotona lasten kanssa?? Miten ajattelit siis tehdä? 

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:53"]Tämä nyt ei välttämättä liity tähän, mutta tuli nyt jotenkin tätä lukiessa mieleen:

Eräs sukulaiseni (miespuolinen) meni naimisiin suht "iäkkäänä", tosi pitkän seurusteluajan jälkeen (43v, seurustellut oli yli 10v). Hänen vaimonsa oli tuolloin 33v. Lapsia he yrittivät saada melko pian häiden jälkeen, muttei niitä sitten tullutkaan. He menivät lapsettomuushoitoihin, ei tärpännyt sielläkään ja vajaan 10 v jälkeen he saivat adoptiolapsen. He päättivät kuitenkin vielä yrittää lapsettomuushoitoja ja siellä tärppäsikin, kun vaimo oli 42v, mies 52v. Jostain syystä mies häipyi pari vuotta sitten nuoren venäläisnaisen matkaan ja vaimonsa jäi kahden lapsen kanssa. Eli semmoista.
[/quote]

Niin, kaikkea ei voi ennakoida. Jos mies lähtee(tai kuolee!) niin tahdon pärjätä omillani niin ettei lapsen tarvisi siitä kohtuuttomasti kärsiä. Ap

Mäkin olen 23v ja mulla on kaksi lasta. Ei se niin kamalaa ole kuin voisi kuvitella.

Ootko ap jotenkin tyhmä..tuo aloitus on ihan ok, mutta nuo jatkoviestit ovat kyllä jotain ihan muuta..

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:55"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:42"]No jaa, olen vuoden suo vanhempi, 3 lasta, naimisissa, ammatti ja työpaikka. Toisen ammatin aion vielä opiskella. Mieti osaatko yhdistää työn/opiskelun ja perhe-elämän, osa ei kykene. [/quote] Sanotaanko että en halua yhdistää niitä. Ap

[/quote]

ap, eikö sun ole hieman pakko yhdistää lapset ja työelämä ainakin?? Vai ajattelitko olla 10 vuotta kotona lasten kanssa?? Miten ajattelit siis tehdä? 
[/quote]

en ymmärrä kysymystäsi, tietysti aion yhdistää työelämän ja lapset? Työssäkäyvälle maksettavat tuet ovat hieman eri luokkaa kuin opiskelijalle maksettavat..?
Ap

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:58"]Ootko ap jotenkin tyhmä..tuo aloitus on ihan ok, mutta nuo jatkoviestit ovat kyllä jotain ihan muuta..
[/quote]

No varmaan olen, eikö ole siis ihan hyvä että lykkään sitä lastenhankintaa!
Ap

ap, etkö ymmärtänyt tuota pointtia tuossa kirjoituksessa, jossa oli miehestä joka otti ja lähti..Luulen, että kirjoittaja tarkoitti miehen lähteneen siksi, että suht vanhana perhe-elämä voi ollakin sitten helevetin raskasta ja mies lähti..