Onko kumppanin ruokavaliolla merkitystä?

Tiukka suhtautuminen ruokaan olisi hankala asia parisuhteessa. Haluan käydä ravintoloissa, välillä syödä noutoruokaa ja herkutella viikonloppuisin ja kokata hyvää ruokaa.

Tottakai vaikuttaa. Kun mieheni sairastui diabetes2:seen ja oli ylipainoakin, muutimme ruokavaliota. Lopetin leipomiset, koska mieheni ahmi tuoreita korvapuusteja ja kakkuja. Niitä sai enää syödä vain juhlissa.

Ei varmaan muutenkaan ajatusmaailmat/ elämänkatsomus kohtaisi sellaisen ihmisen kanssa, jonka ruokavalio poikkeaa omastani (lakto-vegetaarinen). Vähän sama kuin joku Mäkkärin burgereilla elävä seurustelisi muslimin kanssa...

Vierailija kirjoitti:

Minä en voi sietää ruuasta syntyvää käryä. En halua suhteeseen ihmisen kanssa, joka tekee itse ruokansa.

Vastaavasti sinuakaan ei varmaan sitten moni haluaisi outoutesi tähden

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kasvisruokaan kallellaan oleva kulinaristi ja rakastan ruuanlaittoa ja ruokaa. Musta olisi ikävää jakaa elämäni ihmiseen kanssa jolla olisi hirveästi päänsisäisiä ruokatajoitteita ja ennakkoluuloja.

Niimpä. Minä taas syön kalaa ja lihaa, mutta inhoan ravintoloissa käyntiä ja ruuanlaittoa. Teen terveellistä ruokaa, mutta helpoimmalla mahdollisella tavalla ja aika vakio raaka-aineista. Eli emme varmasti matchaisi.

Ei matchaisi koska mä laittaisin ruuat ettei sun tartte? Outoa.

Meillä kotona tämä on toiminut erinomaisesti jo 20 vuotta, puolisoani ei kiinnosta ruuanlaitto ja yksi olleessaan syö aika tylsästi, mun kokeellista kokkailuani rakastaa ja nauttii siitä että joku muu miettii menut ja laittaa ruuat.. Osaa kyllä laittaa perheelle ruokaa tarvittaessa mutta esim Koronan aikana on kokannut ehkä viidesti, koska mä olen tehnyt pääosin etäduunia enkä ole matkustanut joten mulla on ollut aikaa paneutua kokeelliseen kokkailuun sydämeni kyllyydestä.

On, koska nielen. Vaikuttaa makuun.

Ihan sama mitä toinen syö. Ei vaikuta todelliseen rakkauteen.

Teen monta ruokaa ja jokainen saa valita mitä syö.

Meidän ruokavaliot ja ylipäätään ajatus oikein syömisestä eroavat tosi paljon toisistaan. Itsellä on terveydellisistä syistä ruokarajoitteita, miehellä muista syistä. Ravintolassa voidaan toki käydä, sillä useimmiten erilaisia ruokia on tarjolla. Tylsempää on aina omien ruokien tekeminen, mutta tekeekö siitä ongelmaa vai ei, on aikalailla itsestä kiinni. Ei meidän parisuhde tästä ole kiinni ja esim. hotelliaamiaisella löytyy kyllä molemmille sopivia juttuja eli sen puolesta reissaaminenkin onnistuu.

Onhan sillä merkitystä, joten varsinkin jos oma ruokavalio poikkeaa merkittävästi keskiverto-sekasyöjäruokavaliosta (vaikka esim vegaani), se on ihan jo oleellinen seikka. Joillakin toisten ruokavaliot menee myös tunteisiin niin pahasti että osaa sitten välttää suosiolla molempien ajan tuhlauksen. Ne jotka kirjoittaa ruokavaliostaan jo esittelyynsä ovat varmasti keskivertoa tarkempia ruoan suhteen noin muutenkin, lisäksi siihen voi liittyä ideologisia seikkoja.

Ja ihan käytännön arkielämän kannalta ruokavaliolla on iso merkitys, helpointa on jos kaikki perheessä voi syödä samaa ruokaa eikä tarvitse erikseen tehdä makkarakeittoa yhdelle ja linssipataa toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kasvisruokaan kallellaan oleva kulinaristi ja rakastan ruuanlaittoa ja ruokaa. Musta olisi ikävää jakaa elämäni ihmiseen kanssa jolla olisi hirveästi päänsisäisiä ruokatajoitteita ja ennakkoluuloja.

Niimpä. Minä taas syön kalaa ja lihaa, mutta inhoan ravintoloissa käyntiä ja ruuanlaittoa. Teen terveellistä ruokaa, mutta helpoimmalla mahdollisella tavalla ja aika vakio raaka-aineista. Eli emme varmasti matchaisi.

Ei matchaisi koska mä laittaisin ruuat ettei sun tartte? Outoa.

Meillä kotona tämä on toiminut erinomaisesti jo 20 vuotta, puolisoani ei kiinnosta ruuanlaitto ja yksi olleessaan syö aika tylsästi, mun kokeellista kokkailuani rakastaa ja nauttii siitä että joku muu miettii menut ja laittaa ruuat.. Osaa kyllä laittaa perheelle ruokaa tarvittaessa mutta esim Koronan aikana on kokannut ehkä viidesti, koska mä olen tehnyt pääosin etäduunia enkä ole matkustanut joten mulla on ollut aikaa paneutua kokeelliseen kokkailuun sydämeni kyllyydestä.

Jep, minä olen ihan super tyytyväinen kun mieheni on innokas ruuan laittaja ja minusta se on lähinnä tylsää. Nyt lapsiperhearjessa tosin mies on myöntänyt että ne minun simppelit kokkauksetkin on välillä ihan hyvä idea. Joka tapauksessa pidän tätä ihan hyvänä matchina, minä hoidan sitten enemmän muita kotitöitö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulinen mausteinen kirjoitti:

Kyllä on merkitystä eli jos kumppani ei tykkää sikatulisesta, ja mausteisesta ruoasta ni annan kenkää koska en voi sietää mitään piipittäjiä mitkä inisee liian tulisesta ruoasta!!! :D

Entä jos tulista ruokaa syövän vatsa menee sekaisin ja perä raikaa? Sekö on ok?

Mielestäni maut ja ruokien maustaminen on hyvin tärkeää, mutta siihen on olemassa erilaisia mielenkiintoisia tapoja. Tulisuus ei ole mielenkiintoinen kovin kauan, vaan se osoittautuu tylsäksi nopeasti.

Suosittelen lääkärissä käyntiä, ei ole normaalia ettei vatsa "kestä" mausteita, jotka ovat siis jo itsessään terveellisiä. Jos ruokavalio on pelkkää kalpeaa mössöä maidolla huuhdeltuna, ei ihme jos suoliston bakteerikanta on surkea ja paskot housuihisi.

Kovin tulinen ruoka ei kyllä varsinaisesti ole terveellistä tai varsinkaan sovi kaikille, ihan lääkäritkin tämän tietää. Esim refluksivaivaisia neuvotaan välttämään tulista ruokaa. Minä en ainakaan vaan voi syödä kovin mausteisesti, yritin kyllä joskus, mutta jatkuva närästyslääkkeiden syönti ei oikein ole terveellistä.

Toisen nirsoilu (muista kuin terveydellisistä syistä) olisi todella ärsyttävää, enkä sellaiseen lähtisi mukaan. Nykyinen siippani on mielestäni ihana, koska hän on kaikkiruokainen ja kaikki, mitä kokkailen, on hänen mielestään maailman herkullisinta ruokaa. Kasvisruoatkin, puhumattakaan pitkään haudutetusta kaurapuurosta, joka on aamiaisherkkumme <3

Vierailija kirjoitti:

Onhan sillä merkitystä, joten varsinkin jos oma ruokavalio poikkeaa merkittävästi keskiverto-sekasyöjäruokavaliosta (vaikka esim vegaani), se on ihan jo oleellinen seikka. Joillakin toisten ruokavaliot menee myös tunteisiin niin pahasti että osaa sitten välttää suosiolla molempien ajan tuhlauksen. Ne jotka kirjoittaa ruokavaliostaan jo esittelyynsä ovat varmasti keskivertoa tarkempia ruoan suhteen noin muutenkin, lisäksi siihen voi liittyä ideologisia seikkoja.

Ja ihan käytännön arkielämän kannalta ruokavaliolla on iso merkitys, helpointa on jos kaikki perheessä voi syödä samaa ruokaa eikä tarvitse erikseen tehdä makkarakeittoa yhdelle ja linssipataa toiselle.

Aika harvoin teen täysin eri ruokia. Jos tekisin puolisolleni makkarakeittoa niin kyllä minä itsellenikin tekisin ruokaa, jossa on osittain samoja aineksia eli ainakin perunoita ja kasviksia, vaihtaisin vain makkaran johonkin muuhun. Ihan kuten kiusauksien ja laatikoidenkin kanssa toimin; samoja aineksia kahteen eri vuokaan, vaihdan vain muutaman tuotteen, sitten samaan aikaan uuniin ja ovat valmiita yhtä aikaa.

t. Vegaanisesti syövä, joka kokkaa myös sekaanin ruoat

P:so on aika kaikkiruokainen, minulle ei mene juusto, sinappi eikä ketsuppi eikä myös näiden käry.

Juomapuolella minulle ei mene piimä eikä alkoholi. -Kahvie maitoineen menee n. 30 vakiokupillista/vrk.

Selvästikin on. Mun ja miehen nykyinen ruokavalio on jonkinlainen kompromissi kummankin aikaisemmasta ruokavaliosta. Hän syö terveellisemmin kuin ennen ja minä paljon epäterveellisemmin entiseen verrattuna, kun syömme keskenään samalla tavalla nykyään. Mies on laihtunut 10kg, minä olen lihonut 15kg. Tasan ei mene siis onnenlahjat. Mies voi vetää mitä vaan lihomatta ja sairastumatta, mut minä lihon, verenpaine nousee ja voin huonosti ym. jos syön ns. normaalia ja tavallista ruokaa mitä muutkin syövät. 

On merkitystä.

Mä tapasin joku vuosi sitten oikein ihanan, kivan ja kaikinpuolin sopivan miehen (yhteiset tutut järjesti samaan saunailtaan). Yön kääntyessä aamuun orastavat ihastukset tunteet olivat molemmin puolisia ja herra päätti sitten vielä varmistaa, että onko meillä tulevaisuutta: "ethän sä vain oo mikään (perisuomalainen kirosana) kasvissyöjä? Oon yhden sellasen kans koittanu olla eikä siitä mitään tuu!" No en ollu enkä ole enkä tule olemaan. Tosin lyhyehkön tapailun jälkeen lähdettiin sitten muista syistä eri suuntiin.

Meillä syödään tavallista kotiruokaa, kun minä kokkaan. Se on sitten kumppanin vallassa syökö mun tekemää ruokaa vai tekeekö itse ruokansa ja onko se kynnyskysymys koko suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Oon itse vegaani ja kumppanilla on keliakia. Hänen luonaan syön enimmäkseen gluteenittomasti (ihan käytännön syistä, kun hän voi saada oireita jo muruista) ja hän syö luonani melko paljolti vegaanisesti, paitsi jotain valmisruokia. Jos tehdään jotain ruokaa yhdessä, niin sitten yleensä vegaanista ja gluteenitonta. Ravintolassa syödään yleensä eri ruokia.

M34

On muuten vaikea yhdistelmä ravintoloiden ja valmisruoan kannalta olla gluteeniton vegaani, valikoima on jokseenkin pieni :D Siksi olen kai määritelmällisesti pescovegetaristi, koska gluteenittomana homma menee pidemmän päälle hankalaksi, etenkin kun on kokattava ruokaa myös isolle perheelle samalla. Mieluummin olisin edes lakto-ovo, mut en vaan jaksa.

On ja ei. En voi sietää hysteerikkoja tai minkäänlaista jeesustelua ruuankaan suhteen. Tasapainoinen ja salliva näkemys ennen kaikkea muiden valintoja kohtaan. Olen itse terveystietoinen, joten en kuitenkaan voisi ajatella pariutuvani ihmisen kanssa, joka on ylipainoinen ja piittaamaton siitä, mitä kurkustaan alas pistää. Toisaalta, jos jollain olisi deitti-ilmoituksessa juttua ruokavaliosta, pitäisin ääliönä ja jättäisin väliin.

Jos asuttaisiin yhdessä, toisen keliakia tai muu vakava allergia haittaisi tosi paljon. Olisi mulle oikeasti paha jos joutuisi varomaan jokaisen leivänmurumolekyylin joutumista vaikka margariinirasiaan tai puhtaiden astioiden sekaan, ja itseni tuntien sitä sitten stressaisikin ihan liikaa. Muuten ei ruokavalioilla väliä, mutta jos kyseessä on toisen terveys, asia on eri.