Onko kumppanin ruokavaliolla merkitystä?

Vierailija kirjoitti:

On siinä mielessä, että hookoon sininen-kalja -linja korrelloi junttiuden kanssa.

Otan osaa.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin vaikuttaa. Olen itse sekasyöjä, jolla ei ole mitään allergioita. Voin siis syödä mitä vain. On aivan sietämätöntä minunlaiselleni ruveta kyttäämään mitä saa ostaa ja sitten tulee mussutusta, kun olet itsellesi ostanut jotain, mitä toinen ei voikaan syödä (tapahtui oikeasti edellisessä parisuhteessa). Nuo ruokarajoittajat ovat ihan mahdottomia. Jos oliskin niin, että huolehtisi rajoitteensa itse, eikä puuttuisi siihen mitä toinen syö, mutta kun olin ostanut itselleni tavallista lempijogurttiani, niin jo tuli valitusta, että "miksi olet ostanut tällaista jogurttia, joka ei minulle käy". Keskittyisi rajoittamaan vain omaa syömistään.  Ärsyttävää huomionhakuisuutta.

Miksi tähän alapeukku? Meinaako alapeukuttaja, ettei puoliso saisi enää syödä lempijogurttiaan, jos se ei ole linjassa toisen ruokavalion kanssa? Että kannatat näitä ruokarajoittajia?

Tällä elämänkokemuksella en toista kerkkiä alati tuputtavaa kumppania riesakseni ottaisi.

On joo. En jaksaisi mitään vegaania tai rahkapetteriä. Jos teen ruokaa, odotan että se maistuu ainakin suurimman osan ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin vaikuttaa. Olen itse sekasyöjä, jolla ei ole mitään allergioita. Voin siis syödä mitä vain. On aivan sietämätöntä minunlaiselleni ruveta kyttäämään mitä saa ostaa ja sitten tulee mussutusta, kun olet itsellesi ostanut jotain, mitä toinen ei voikaan syödä (tapahtui oikeasti edellisessä parisuhteessa). Nuo ruokarajoittajat ovat ihan mahdottomia. Jos oliskin niin, että huolehtisi rajoitteensa itse, eikä puuttuisi siihen mitä toinen syö, mutta kun olin ostanut itselleni tavallista lempijogurttiani, niin jo tuli valitusta, että "miksi olet ostanut tällaista jogurttia, joka ei minulle käy". Keskittyisi rajoittamaan vain omaa syömistään.  Ärsyttävää huomionhakuisuutta.

Noin tuttavanikin ajatteli. Sitten hänellä todettiin keliakia. Sen se vaati että alkoi tulla ymmärrystä muita kohtaan.

Rakastan hyvää ruokaa ja minulle on tärkeää, että siitä voi nauttia yhdessä kumppanin kanssa. Yhdessä kokkailu on nykyisen mieheni kanssa melkein jokapäiväistä hupia. Ollaan sekasyöjiä, mutta syömme myös paljon erilaisia kasviksia eikä ole mitään sellaista, mitä toinen söisi mutta toinen ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin vaikuttaa. Olen itse sekasyöjä, jolla ei ole mitään allergioita. Voin siis syödä mitä vain. On aivan sietämätöntä minunlaiselleni ruveta kyttäämään mitä saa ostaa ja sitten tulee mussutusta, kun olet itsellesi ostanut jotain, mitä toinen ei voikaan syödä (tapahtui oikeasti edellisessä parisuhteessa). Nuo ruokarajoittajat ovat ihan mahdottomia. Jos oliskin niin, että huolehtisi rajoitteensa itse, eikä puuttuisi siihen mitä toinen syö, mutta kun olin ostanut itselleni tavallista lempijogurttiani, niin jo tuli valitusta, että "miksi olet ostanut tällaista jogurttia, joka ei minulle käy". Keskittyisi rajoittamaan vain omaa syömistään.  Ärsyttävää huomionhakuisuutta.

Noin tuttavanikin ajatteli. Sitten hänellä todettiin keliakia. Sen se vaati että alkoi tulla ymmärrystä muita kohtaan.

Niin mutta kai keliaakikon puoliso nyt kuitenkin saa syödä leipää? Kun ongelmaksi tässä nostettiin nämä suuren haloon ruokavaliostaan tekevät, jotka myös edellyttää, ettei kukaan muukaan saa sitten syödä mitään muuta kuin hänen ruokavalioonsa kuuluvaa ruokaa. Että miksei ruokarajoitteisen puoliso saisi enää syödä omaa lempijogurttiaan?

Tunnen myös keliaakikon, joka ei koskaan tehnyt mitään numeroa ruokavaliostaan, otti omat evät mukaan, jos arveli, ettei välttämättä olisi gluteenitonta tarjolla. Eikä mitenkään suurieleisesti eväitä esitellyt tms. Ei häntä haitannut, että toiset söi gluteenillista ruokaa. Eli nämä tyypit eivät ole ongelma. Ongelma on ne, jotka tekee ruokavaliostaan niin suuren asian, että se pitää tinder-profiilissa ilmoittaa ja varmasti ne on just niitä, joiden puolisoidenkin tulisi noudattaa samaa ruokavaliota.

Itse olen vegaani enkä enää haluaisi seurustella lihaa syövän kanssa. Vihasin edellisessä suhteessani sitä että kotona haisi pahalle hänen käristäessään lihaa. Minua inhotti nähdä lihaa jääkaapissani. Läheisyys lihansyöjän kanssa on vastenmielistä.

Minulla on nyt oma keittiö jonka jääkaappi ja liesi ovat uusia eikä niissä ole ikinä käynyt liha. Myöskään ruoka-astioissani eikä ruoanlaittovälineissä ei ole käsitelty eläinkunnan tuotteita. Minusta tämä on ihana juttu enkä ole valmis luopumaan tästä asiasta.

Minusta olisi myös vaikeaa olla yhdessä ihmisen kanssa joka näkee oikeudekseen aiheuttaa kärsimystä ja kuolemaa eläimille omien mielihalujensa vuoksi.

Laitan treffi-ilmoituksiin maininnan veganismistani jotta lihanystävät eivät minua lähestyisi mutta ei tuo oikein näytä toimivan.

Vaikea kyllä kuvitella, että ylipäätään kiinnostuisin miehestä, jonka ruokavalio olisi aivan totaalisen erilainen kuin minulla.

Vierailija kirjoitti:

Todella on väliä. En kestäisi päivääkään koko ajan ruokaa laittavaa, koko ajan syövää ja piereskelevää kasvissyöjää. Niiden koko elämä pyörii oman ruokavalion ympärillä. Lisäksi ne laittaa koko ajan ruokaa, kun eivät tule kylläiseksi. Rento sekasyöjä on best

Heh, kertomuksesi sopii hyvin mieheeni. Sillä erotuksella, että hän ei ole kasvissyöjä, vaan sekasyöjä. Minä olen se kasvissyöjä meidän perheessämme. Käyn aika harvoin jääkaapilla.

Ruokavaliot voivat hyvin muuttua ajan saatossa. Kun menin mieheni kanssa naimisiin yli 20 vuotta sitten, hän oli makaronia ja ketsuppia syövä, vihanneksia ja kasviksia välttelevä sekasyöjä. Minä olin sekasyöjä. Nykyisin mieheni syö vähän lihaa ja paljon kasviksia, minä taas olen kasvissyöjä, ehkä pian vegaani.

On merkitystä. En ikimaailmassa lähtisi suhteeseen minkään viherpiipertäjän kanssa. Arvostan suuresti sitä, että mieheni on taitava ruoanlaittaja ja tekee monipuolista ja terveellistä sapuskaa, joka maistuu koko perheelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin vaikuttaa. Olen itse sekasyöjä, jolla ei ole mitään allergioita. Voin siis syödä mitä vain. On aivan sietämätöntä minunlaiselleni ruveta kyttäämään mitä saa ostaa ja sitten tulee mussutusta, kun olet itsellesi ostanut jotain, mitä toinen ei voikaan syödä (tapahtui oikeasti edellisessä parisuhteessa). Nuo ruokarajoittajat ovat ihan mahdottomia. Jos oliskin niin, että huolehtisi rajoitteensa itse, eikä puuttuisi siihen mitä toinen syö, mutta kun olin ostanut itselleni tavallista lempijogurttiani, niin jo tuli valitusta, että "miksi olet ostanut tällaista jogurttia, joka ei minulle käy". Keskittyisi rajoittamaan vain omaa syömistään.  Ärsyttävää huomionhakuisuutta.

Miksi tähän alapeukku? Meinaako alapeukuttaja, ettei puoliso saisi enää syödä lempijogurttiaan, jos se ei ole linjassa toisen ruokavalion kanssa? Että kannatat näitä ruokarajoittajia?

Alapeukutin, koska tuossa yleistettiin yhden ihminen käytös muihin. Minä syön vegaanisesti, en syö ollenkaan "herkkuja" (makeiset, leivonnaiset, limonadit jne), silti en ole koskaan kytännyt puolisoni syömisiä saati yrittänyt rajoittaa mitä hän syö. Päinvastoin, minä hänelle valmistan ruoankin.

Onhan sillä merkitystä silloin, kun asutaan ja eletään yhdessä. Valmistan kotona liha-, kala- ja kasvisruokia, viimeksi mainittuja tosin vähemmän. Vaimoni syö kaikkea valmistamaani ja ruuan kanssa juomme tilanteen ja ruuan mukaan vettä, olutta tai viiniä. Kyllähän se harmittaisi minua, jos vaimo ilmottaisi, että hän ei söisi lainkaan jotain näistä lajeista. Jos kyseessä olisi esim. kala-allergia, niin sillehän ei itse voisi mitään ja sellainen rajoite olisi helppo hyväksyä. Estäisikö tietyn ruokavalion tiukka noudattaminen koko parisuhteen? No tuskin, mutta en kyllä haluaisi vaihtaa nykyistä suhdettani tällaiseen.

Koska mainitsin oluen ja viinin, on mielenkiintoista nähdä, tuleeko montakin kommenttia, joissa meitä sanotaan rapajuopoiksi sossun rahoilla eläjiksi.

Vierailija kirjoitti:

Onhan sillä merkitystä silloin, kun asutaan ja eletään yhdessä. Valmistan kotona liha-, kala- ja kasvisruokia, viimeksi mainittuja tosin vähemmän. Vaimoni syö kaikkea valmistamaani ja ruuan kanssa juomme tilanteen ja ruuan mukaan vettä, olutta tai viiniä. Kyllähän se harmittaisi minua, jos vaimo ilmottaisi, että hän ei söisi lainkaan jotain näistä lajeista. Jos kyseessä olisi esim. kala-allergia, niin sillehän ei itse voisi mitään ja sellainen rajoite olisi helppo hyväksyä. Estäisikö tietyn ruokavalion tiukka noudattaminen koko parisuhteen? No tuskin, mutta en kyllä haluaisi vaihtaa nykyistä suhdettani tällaiseen.

Koska mainitsin oluen ja viinin, on mielenkiintoista nähdä, tuleeko montakin kommenttia, joissa meitä sanotaan rapajuopoiksi sossun rahoilla eläjiksi.

Jännä, että nämä menevät usein niin päin, että kun kirjoittaja valmistaa kasvis-, kala- ja liharuokia, niin olisi harmi, jos toinen ei söisi kaikkea. Jos itse kirjoittaisin, että kun valmistan vegaanisia ruokia, niin olisi harmi, ellei toinen söisi kaikkea, mitä teen, niin siitä nousisi kamala älämölö.

Todellisuudessa minulle ei ole ongelma, ettei puolisoni syö joka päivä samaa ruokaa kuin minä (vegaanista) vaan useimmiten valmistan hänelle eri ruoan. Ja silti syömme yhdessä. Ruokajuomana tilanteen mukaan vesi tai viini, joskus harvoin olut.

Eli sekä ne, joilla on itsellään jokin erikoisruokavalio, että sekasyöjät, kaikki vaikuttavat olevan sitä mieltä, että kumppanin ruokavaliolla on merkitystä.

Ruokavalio on joissakin tapauksissa arvopohja-asia (esim. vegaanit), ja eikö se nyt ole aika itsestäänselvää, että arvopohjien samankaltaisuus on toimivan suhteen edellytys. Tosiaan kokeileva kokkailuharrastus ja hyvin rajoitteinen ruokavalio myös varmasti kolisisivat käytännössä aika pahasti samaan talouteen päätyessään. Ja syöminen nyt on usein ihmisille tärkeää, kyllä se nälkäistä ärsyttää, jos esim. pitää vaihta oma herkkuleipänsä gluteenittomaan korvikkeeseen tai lempijogurttinsa vegaaniseen tms. Nämä viimeksimainitut "pikkujutut" on varmasti sellaisia, mistä pääsee yli, jos muuten kaikki hyvin, mutta vaikutusta arkeen silläkin.

Mä olen kasvisruokaan kallellaan oleva kulinaristi ja rakastan ruuanlaittoa ja ruokaa. Musta olisi ikävää jakaa elämäni ihmiseen kanssa jolla olisi hirveästi päänsisäisiä ruokatajoitteita ja ennakkoluuloja.

On ja ei. Pienet erot ei haittaa, mutta onhan se hankalaa jos toinen on lihansyöjä ja toinen vegaani, toinen leipoo  herkkuja  ja toisella vaikka keliakia tai  toinen juo ja toinen absolutisti jne..Varsinkin jos nuo ovat ihan ehdottomia. Ja toisaalta jos toinen tykkää ruuanlaitosta , ravintoloissa käynneistä ja toinen ei...

Vierailija kirjoitti:

Tulinen mausteinen kirjoitti:

Kyllä on merkitystä eli jos kumppani ei tykkää sikatulisesta, ja mausteisesta ruoasta ni annan kenkää koska en voi sietää mitään piipittäjiä mitkä inisee liian tulisesta ruoasta!!! :D

Entä jos tulista ruokaa syövän vatsa menee sekaisin ja perä raikaa? Sekö on ok?

Mielestäni maut ja ruokien maustaminen on hyvin tärkeää, mutta siihen on olemassa erilaisia mielenkiintoisia tapoja. Tulisuus ei ole mielenkiintoinen kovin kauan, vaan se osoittautuu tylsäksi nopeasti.

Suosittelen lääkärissä käyntiä, ei ole normaalia ettei vatsa "kestä" mausteita, jotka ovat siis jo itsessään terveellisiä. Jos ruokavalio on pelkkää kalpeaa mössöä maidolla huuhdeltuna, ei ihme jos suoliston bakteerikanta on surkea ja paskot housuihisi.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kasvisruokaan kallellaan oleva kulinaristi ja rakastan ruuanlaittoa ja ruokaa. Musta olisi ikävää jakaa elämäni ihmiseen kanssa jolla olisi hirveästi päänsisäisiä ruokatajoitteita ja ennakkoluuloja.

Niimpä. Minä taas syön kalaa ja lihaa, mutta inhoan ravintoloissa käyntiä ja ruuanlaittoa. Teen terveellistä ruokaa, mutta helpoimmalla mahdollisella tavalla ja aika vakio raaka-aineista. Eli emme varmasti matchaisi.