Onko kumppanin ruokavaliolla merkitystä?

On,vegen kanssa ei enää koskaan suhteesen en kestä sitä pierun määrää

On ja ei. En vois sietää mitään nirsoilijaa enkä myöskään mitään fanaatikkoa oli suunta mikä vaan. Tosin jos oikein ihana tyyppi ois muuten ni saattas sitä tehä poikkeuksen vaikka onkin jättimäisiä turn offeja. Ainoa ehdoton ei on epäterveellinen syöjä! Satunnainen herkuttelu ei haittaa mutta jos vetää joka toinen päivä vaan nameja niin mun mielenterveys ei kestäis sitä pelkoa et menettää toisen. Sama pätee ylipainoonja tupakointi ja juopottelu yms. Oma pää hajois huoleen.

Monipuolinen ruokavalio, joissa on vain joitakin yksittäisiä terveydellisiä tai periaatteellisia rajoitteita ei olisi minulle este suhteelle. Ja uskoisin, ettei useimmille muillekaan.

Minulle este olisi vain todella vaikea nirsous. Erään kaverini exä pystyi syömään ainoastaan roskaruokaa, muutamia tiettyjä valmisruokia (kuten lihapiirakat), vihanneksista vain kurkkua (eikä tätäkään valinnut usein oma-aloitteisesti lautaselle) sekä lihapullia ja perunamuusia vain ja ainoastaan äitinsä tekemänä. Kävi äidillään kerran viikossa syömässä tämän annoksen ja se oli ainoa järkevähköä ateriaa muistuttava asia, jonka hän söi viikossa. Miinus tietenkin se, ettei se sisältänyt muita vihanneksia kuin korkeintaan vähän sitä kurkkua. Eikä tämä nirsous rajoittunut pelkästään häneen itseensä, vaan hänen asuntoonsa ei saanut edes tuoda tiettyjä ruoka (mm. kala, mitään kaalia sisältävää), koska ne tuottivat hänelle niin valtavaa ahdistusta ja ällötystä. Ei ollut halukas hakeutumaan terapiaan, joten kaverini oli pakko päättää suhde, vaikka muuten olisi ollut ihana kumppani. Ymmärrän häntä täysin.

Niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin syöminen, tulee ajanmittaa iso asia.

Mä seurustelin miehen kanssa, jonka ruokavalio oli läskisoosia, makkaraa ja purkki maitoa joka ruokailun yhteydessä. Ei salaattia eikä tietenkään mitään "kummallista" linssikeittoa tai etnisiä keittiöitä. Jos mentiin ulos syömään, se oli pitsaa tai ABC.

Mulla on suolistosairaus, en pysty tollaseen ruokavalioon enkä kyllä tykkääkään. 

Nirsoilua en voisi sietää. Oikeat ruokarajoitteet on asia ihan erikseen.

Tykkään kovasti laittaa ruokaa, kokeilla uusia asioita ja minulla ei ole minkäänlaisia ruokarajoitteita. Olisi aika kurjaa jos joutuisi kauheasti rajoittamaan mitä voi toiselle laittaa tai yhdessä kokata. Allergian takia en ketään rajaisi pois (jos nyt ei ihan kaikelle allerginen olisi), vegaanius olisi vähän vaikeampi kysymys koska ajatus on kaunis mutta olisi kyllä melkoinen rajoite yhdessä syömiseen... Mutta kaikenlainen nirsoilu tyyliin "en voi syödä tota koska suolakurkku on koskenut siihen, ja eihän tossa vaan oo sipulia?" olisi liian raivostuttavaa eikä yhteiselo varmasti onnistuisi. Tai sitten jatkuva kalorien/sokerin laskeminen tai proteiinin mättäminen.

Kyllä on taas pinnallista ja typerää, jos ruokavalioasioitakaan ei osaa aikuiset samassa taloudessa järjestää. Mitäs jos puoliso sairastuu ja joutuu sairauden takia noudattamaan uutta ruokavaliota? Eroatteko? Holhooja, kyllä on ihmisillä varaa nirsoilla ihmissuhteissa...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on taas pinnallista ja typerää, jos ruokavalioasioitakaan ei osaa aikuiset samassa taloudessa järjestää. Mitäs jos puoliso sairastuu ja joutuu sairauden takia noudattamaan uutta ruokavaliota? Eroatteko? Holhooja, kyllä on ihmisillä varaa nirsoilla ihmissuhteissa...

Siis hohhoijaa 😁

Vierailija kirjoitti:

Monipuolinen ruokavalio, joissa on vain joitakin yksittäisiä terveydellisiä tai periaatteellisia rajoitteita ei olisi minulle este suhteelle. Ja uskoisin, ettei useimmille muillekaan.

Minulle este olisi vain todella vaikea nirsous. Erään kaverini exä pystyi syömään ainoastaan roskaruokaa, muutamia tiettyjä valmisruokia (kuten lihapiirakat), vihanneksista vain kurkkua (eikä tätäkään valinnut usein oma-aloitteisesti lautaselle) sekä lihapullia ja perunamuusia vain ja ainoastaan äitinsä tekemänä. Kävi äidillään kerran viikossa syömässä tämän annoksen ja se oli ainoa järkevähköä ateriaa muistuttava asia, jonka hän söi viikossa. Miinus tietenkin se, ettei se sisältänyt muita vihanneksia kuin korkeintaan vähän sitä kurkkua. Eikä tämä nirsous rajoittunut pelkästään häneen itseensä, vaan hänen asuntoonsa ei saanut edes tuoda tiettyjä ruoka (mm. kala, mitään kaalia sisältävää), koska ne tuottivat hänelle niin valtavaa ahdistusta ja ällötystä. Ei ollut halukas hakeutumaan terapiaan, joten kaverini oli pakko päättää suhde, vaikka muuten olisi ollut ihana kumppani. Ymmärrän häntä täysin.

Kuulostaa vaan hankalalta ihmiseltä, joka ei ollut valmis joustamaan missään. Yksipuolinen ruokavalio vain pieni osa häntä. (?)

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan muutenkaan ajatusmaailmat/ elämänkatsomus kohtaisi sellaisen ihmisen kanssa, jonka ruokavalio poikkeaa omastani (lakto-vegetaarinen). Vähän sama kuin joku Mäkkärin burgereilla elävä seurustelisi muslimin kanssa...

Onko tuossa nyt suurta eroa, kun sinä vedät lehmänmaitotuotteita ja toinen syö lehmän lihaa? Ihme jeesustelua.

Kyllä se on ehdottomasti niin että jos on pieninkin vihje tai mahdollisuuden tuoksahdus että potentiaalinen deittikumppani voisi olla jotenkin erilainen kuin minä, tai voisi ehkä olla olemassa joku syy miksi 30-vuotisesta rakkaustarinasta ei ehkä tulisikaan mitään niin se on ei jatkoon

Kyl ruokailu kertoo ihmisestä. Mä en eläisi itse nirson närppijän tai lihamuki-ihmisen kans.

On merkitystä. Kasvissyöjän kanssa homma vielä onnistuu aika kivutta, mutta vegaanin kanssa homma menee liian hankalaksi. Ulkomailla homma vaan korostuu entisestään.

Vierailija kirjoitti:

Nirsoilua en voisi sietää. Oikeat ruokarajoitteet on asia ihan erikseen.

Tykkään kovasti laittaa ruokaa, kokeilla uusia asioita ja minulla ei ole minkäänlaisia ruokarajoitteita. Olisi aika kurjaa jos joutuisi kauheasti rajoittamaan mitä voi toiselle laittaa tai yhdessä kokata. Allergian takia en ketään rajaisi pois (jos nyt ei ihan kaikelle allerginen olisi), vegaanius olisi vähän vaikeampi kysymys koska ajatus on kaunis mutta olisi kyllä melkoinen rajoite yhdessä syömiseen... Mutta kaikenlainen nirsoilu tyyliin "en voi syödä tota koska suolakurkku on koskenut siihen, ja eihän tossa vaan oo sipulia?" olisi liian raivostuttavaa eikä yhteiselo varmasti onnistuisi. Tai sitten jatkuva kalorien/sokerin laskeminen tai proteiinin mättäminen.

Hyväksytkö ihmisen, joka ei pysty syömään viljaa, koska saa sen syömisestä turvotusta, ripulia/ummetusta, väsymystä ilman mitään diagnoosia?

Olen varattu, mutta teoriassa kyllä kertoisin avoimesti että syön vegaanisesti ja tarjoan kotonani sen mukaan ruokaa 🤷‍♀️ En ala kenellekään aiheesta raivoamaan ja itsekin olen ilmastosyistä vegeruokailija (eli en mikään eläinaateaktivisti). Ehkä joskus voisinkin syödä kalaa kumppanini kanssa, tyyliin juhlapyhänä, jos muuten syödään vegaanisesti. Nykykumppanini esim. syö luonani auliisti mitä on tarjolla, mutta tilaa sitten lihalla vaikka wolttitilauksensa. Meille systeemi on toiminut mainiosti. Hän sanookin, että hyvä ruoka on aina hyvää, hänelle sillä ei ole väliä mitä siinä on.

Kumppanin ruokavaliolla ei sinänsä ole minulle väliä, mutta yhdessä asumisen kannalta hänen ehkä tulisi tiedostaa, että omat lihansa saa kokkailla. Enemmän tekisin näin juuri siksi, että haluan mieluummin yhteydenottoja sellaisilta ihmisiltä, joille vegeily ei ole ongelma. Monille se on periaatteesta.

N29

Sikäli on, että jos on kovin rajoittunut ruokavalio, niin swiippaisin sivuun. Tykkään itse maistella eri kulttuurien ruokia ja tykkään niin kasvisruoasta kuin kunnon pihvistä. Ei minua haittaisi jos kumppani olisi kasvissyöjä, mutta jos irvistäisi joka kerta kun paistan itselleni pihviä, niin ei siitä mitään tulisi. Sama toisin päin. 

Tämä ketju muistuttaa taas, miten syöminen ja ruokavalioilla hifistely on ihmisille liian tärkeää. Mielestäni ruoka pitäisi pääasiassa ajatella vain polttoaineena ja mukavana sosiaalisena tapahtumana. Ihanteellista toki, jos ruoka olisi terveellistä ja ekologista.

Miehellä keliakia sekä joitakin muita ruoka-allergioita.  Hänen ruokavalionsa ei vaikuta minuun millään lailla, vain joitakin harvoja pikkeuksia lukuunottamatta. Esim. tuoretta ruisleipää  en syö hänen seurassaan, koska  tiedän, että hänen tekisi mieli syödä sitä, mutta ei voi.

Luulen, että jos olisi jokin oikein tiukka ns. eettinen ruokavalio, kuten vegaaneilla, niin en oikein tykkäisi siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen varattu, mutta teoriassa kyllä kertoisin avoimesti että syön vegaanisesti ja tarjoan kotonani sen mukaan ruokaa 🤷‍♀️ En ala kenellekään aiheesta raivoamaan ja itsekin olen ilmastosyistä vegeruokailija (eli en mikään eläinaateaktivisti). Ehkä joskus voisinkin syödä kalaa kumppanini kanssa, tyyliin juhlapyhänä, jos muuten syödään vegaanisesti. Nykykumppanini esim. syö luonani auliisti mitä on tarjolla, mutta tilaa sitten lihalla vaikka wolttitilauksensa. Meille systeemi on toiminut mainiosti. Hän sanookin, että hyvä ruoka on aina hyvää, hänelle sillä ei ole väliä mitä siinä on.

Kumppanin ruokavaliolla ei sinänsä ole minulle väliä, mutta yhdessä asumisen kannalta hänen ehkä tulisi tiedostaa, että omat lihansa saa kokkailla. Enemmän tekisin näin juuri siksi, että haluan mieluummin yhteydenottoja sellaisilta ihmisiltä, joille vegeily ei ole ongelma. Monille se on periaatteesta.

N29

Entä, jos kumppanisi tekee liharuokaa eikä huomioi sinua?

Yhteistyö onnistuu vain sinun tapasi huomioiden?

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju muistuttaa taas, miten syöminen ja ruokavalioilla hifistely on ihmisille liian tärkeää. Mielestäni ruoka pitäisi pääasiassa ajatella vain polttoaineena ja mukavana sosiaalisena tapahtumana. Ihanteellista toki, jos ruoka olisi terveellistä ja ekologista.

Ruuan ei pidä olla koskaan pelkkää polttoainetta. Elimistö tarvitsee toimiakseen muutakin kuin energiaa.

En alkaisi seurustelemaan ihmisen kanssa jolla on huvin vuoksi gluteeniton tai muu ruokavalio, johon ei ole terveydellistä perustetta. Tai sitten tämän ihmisen pitäisi olla tosi hyvä kokkaamaan.

Olen saanut tarpeekseni ihmisistä jotka vaativat vähähiilihydraattista ruokavaliota, mutta syövät jälkiruoaksi tavallista suklaakakkua.

Laitan hyvää ruokaa, mutten halua nähdä vaivaa ihmisen takia joka pelkästään kikkailee ruokavaliollaan. Täytyy sitten hänen itsensä laittaa myös sapuskaa eikä odottaa valmista.