Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kumppanin ruokavaliolla merkitystä?
Moni kertoo ruokavaliostaan deittiprofiilissaan. Onko sillä merkitystä? Sivuuttaisitko muuten lupaavalta vaikuttavan tyypin jos ruokavalio poikkeaa omastasi?
Kommentit (420)
Kyllähän sillä voi olla. Luulen, että nämä ruokavalionsa mainitsevat tekee sen lähinnä siksi, että se karsii tykkääjien joukosta ne, joille tämä ruokavalio olisi ongelma. Ruokavaliohan voi olla myös ideologinen valinta ja kertoa jotain arvomaailmasta. Jotkut ei ollenkaan siedä ja ymmärrä tiukalla ruokavaliolla olemista, jolloin yhteentörmäyksiä olisi taatusti luvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en voi sietää ruuasta syntyvää käryä. En halua suhteeseen ihmisen kanssa, joka tekee itse ruokansa.
Oho !
Onpa vaikeaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tavallaan. Ainakin minulle.
Olen fitness-intoilija ja ruokani on sen mukaista. Olen punninnut ruokani vuosia eikä siinä ole mitään ongelmaa minulle, eikä se tarkoita mitään syömishäiriötä, vaan rakastan järjestystä ja treenaamista ja sitä että ravintoni tukee optimaalisesti treeniä. En jaksa kuunnella ihmisiä jotka valittaa asiasta, etenkään kotonani. Joten kumppanin on oltava samanlainen.
Ajatus sipseistä ja suklaasta oksettaa mua, ei siitä tulisi mitään jos kumppani syö kaikkea roskaa ja minä haluan syödä salaattia. Tai no, ehkä se voisi onnistua, mutta miksi valitsisin sellaisen kumppanin. Helpompaa syödä samaa ruokaa, valmistaminen helpompaa.
Ja lisäksi myös olisi muita ristiriitoja, koska luultavasti ihminen joka lappaa suuhunsa mitä vain kuonaa olisi muutenkin joku vetelä ja huonokuntoinen ihminen, jolla ei ole mitään yhteistä minun kanssani
Samaa mulla. En haluaisi kumppania joka katsoo tv:tä mättäen jotain irtokarkkeja tai suklaata tai sipsejä. Tai käy pikaruokapaikoissa tai juottoloissa. Tai ylipäätään raahaisi kotiin jotain moskaa. Tai grillaisi makkaroita.
Itse nautin terveellisestä ja raikkaasta ruoasta ja elämäni on muutenkin terveyshenkistä. Itse olen tanssi-intoilija ja muutenkin hurahtanut liikuntaan.
Samantyylinen täällä minäkin, tanssia myöden
Eipä juuri. Mies ja lapset syö perinteistä suomalaista makkarasipatti-ruokia, ja minä taas en syö sellaisia. Mitä siitä, mä teen/ostan omat salaattini ja muut kasvisruokani, ja muu perhe syö muuta.
27v takana eikä ongelmaa
Vierailija kirjoitti:
On siinä mielessä, että hookoon sininen-kalja -linja korrelloi junttiuden kanssa.
Aika ahdasmielinen näkemys. Kautta aikain meidän presidenttimmekin ovat syöneet hookoota ja juoneet vodkan lisäksi kaljaakin, juntteja automaattisesti? Mun DI-mies rakastaa makkaraa ja kaljaa, mutta ei hän muuten ole juntti ollenkaan, lukee paljon kirjallisuutta, rakastaa korkeakulttuuria ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tavallaan. Ainakin minulle.
Olen fitness-intoilija ja ruokani on sen mukaista. Olen punninnut ruokani vuosia eikä siinä ole mitään ongelmaa minulle, eikä se tarkoita mitään syömishäiriötä, vaan rakastan järjestystä ja treenaamista ja sitä että ravintoni tukee optimaalisesti treeniä. En jaksa kuunnella ihmisiä jotka valittaa asiasta, etenkään kotonani. Joten kumppanin on oltava samanlainen.
Ajatus sipseistä ja suklaasta oksettaa mua, ei siitä tulisi mitään jos kumppani syö kaikkea roskaa ja minä haluan syödä salaattia. Tai no, ehkä se voisi onnistua, mutta miksi valitsisin sellaisen kumppanin. Helpompaa syödä samaa ruokaa, valmistaminen helpompaa.
Ja lisäksi myös olisi muita ristiriitoja, koska luultavasti ihminen joka lappaa suuhunsa mitä vain kuonaa olisi muutenkin joku vetelä ja huonokuntoinen ihminen, jolla ei ole mitään yhteistä minun kanssani
Kyllä, ristiriitoja tulisi sinun kanssasi. Haluat määritellä mikä on oikein eli vain sinun käsityksesi terveellisyydestä, sinulla tuntuu olevan syömishäiriö vaikka itse oletkin asiasta eri mieltä. Samanlaisen kumppanin löytäminen voi olla todella vaikeaa, mutta ehkä sieltä fitnesspiireistä löytyy joku samanlainen. Tosin moni fitnesstä harrastava syö kilpakauden ulkopuolella vapaamielisemmin eikä muulloinkaan halua rajoittaa kumppanin syömisiä oman dieettinsä mukaan.
Ehkä olisi vaikea elää hyvin ruokarajoitteisen ihmisen kanssa ruokia ostaessa ja valmistaessa, mutta tuskin mikään kynnyskysymys, ellei asiasta tulisi riitoja. Eli voi syödä, mitä haluaa, mutta ei voi vaikuttaa toisten syömiseen, eikä varsinkaan "aivopestä" alaikäisiä syömään pelkkiä kasviksia tai pelkkää lihaa. Onneksi ei tarvitse kuitenaan tuollaisia miettiä, kun puoliso on valittu on 18-vuotiaana ja olemme tehneet ihan oman polkumme syömisessä (joka on siis perheellä yhtenevä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa. Suhtaudun itse ruokaan intohimoisesti ja haluan myös kumppanin, joka innokkaasti kokeilee eri maiden ruokia, tykkää kokkailla ja syödä erilaisissa ravintoloissa. Olisi äärettömän tylsää jos kumppanin kanssa ei voisi ikinä mennä syömään mihinkään, koska hän ei suostu syömään mitään muuta kuin ranskanperunoita ja makaronilaatikkoa. Samaten arvostan terveyttä, joten haluan että kumppani syö suht terveellisesti ja että tuleville lapsille opetetaan miten tärkeää on syödä terveellisesti ja monipuolisesti.
Olen kuvailemasi "tylsä" ihminen. Olen nirso ja rajoittunut, en halua edes kokeilla uusia ruokalajeja. Olisi hirveää joutua kanssasi ravintolaan syömään etanoita tai hanhen maksaa, kun minä haluan makaronilaatikkoa tai ranskalaisia. Onneksi on vapaus valita 🤗
Samaa mieltä. Kukaan terveys hullu ei alkaisi määräämään intohimoisesti ja tyrkyttämään omia mieltymyksiään minulle. Minä en ole kulinaristi enkä halua kalliita ravintolan erikois "elämyksiä". ei menisi edes nälkä jostain postimerkin kokoisesta pihvistä tai joku pieni kökko jotain erikoisuutta muka keskellä lautasta viivalla kastiketta jumalattomalla hinnalla.
Tykkään itse tehdystä makaroonilaatikosta, nakki ranskalaisista, hampurilaisista, kebabista, hernekeitosta, kesäkeitosta koskenlaskija juustolla, kanapastasta, perus pitsasta, bolognesekastikkeesta, kaalilaatikosta, uuni paistista, savulohesta, risotosta ja paisti jauheliha perunalaatikosta pääasiassa.
Ei kulinaristi tarkoita sitä, että syödään pelkästään kalliiissa fine dining paikoissa. Kyllä kulinaristikin arvostaa hyvää kotiruokaa, mutta tämän lisäksi on avoin uusille makuelämyksille oli se sitten edullista vietnamilaista katuruokaa tai huippukokin tekemä seitsemän lajin illallinen.
Nimenomaan näin. Kulinaristille on tärkeää, että ruoka tehdään laadukkaista raaka-aineista ja että se on makuelämys. Ateria voi olla varsin yksinkertainenkin esim. kalaa ja uusia perunoita , mutta mikään roiskeläppäpizzaruokavalio tuskin kulinaristia miellyttää.
Mulle sillä ei ole mitään merkitystä. Ihan hyvin voin syödä jonkun kanssa ihan eri ruokia, ei haittaa yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on sekasyöjä eli syö yömyöhään pizzoja silmät killissä juomiensa kanssa. Lounaaksi jämät. Itse yritän syödä terveellisesti. Olen ravintoainetieteiden kandi. Tiedän mitä kannattaa syödä ja mitä ei. Harmittaa, kun minulle tarttuvat kaikki pöpöt ja olen sairaana vähintään kerran kuussa. Ukolla ei ole ollut edes nuhaa yli kahteenkymmeneen vuoteen. Emme keskustele ruoasta. Puhumme lähinnä elokuvista.
Minulle sillä on iso merkitys. En voisi seurustella henkilön kanssa, jolla on vastakkaiset arvot kuin minulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asutaan yhdessä ja syödään täysin erilaisia ruokia, on ruokaostoksilla käynti joka kerta stressaavaa. Ne, jotka elelevät entisajan malliin syöden kaikkia nykyään epäterveelliseksi todettuja ruokia, aiheuttavat kumppanilleen jatkuvaa ja päivittäistä stressiä. Kun pitäisi valita terveellistä, mutta tietää ettei se käy päinsä. Mielestäni onnistuneen yhteiselon edellytys on samankaltaiset syömistottumukset. Tärkeää on, ettei kummankaan erilainen syöminen nouse joka päivä tapetille tilanteessa, jonka tulisi olla leppoisa ja rentouttava. Muutenkin kahden ihmisen elämän yhteensovittaminen vaatii molemmilta sopeutumista, ei syömisestä enää lisäongelmaa.
Noh, minä teen meillä terveellistä, kasvisvoittoista kotiruokaa ja aina kelpaa sekä lapsille että ukolle.
Jos ei jollekulle heistä kelpaisi (eikä kyse olisi allergiasta, keliakiasta tms), niin toteaisin, että voi voi, nyt pitää sitten itse miettiä, mitä syö, ja käydä itse kaupassa.
Jos ukko menisi vaihtoon, niin uudenkaan kanssa en kikkailisi ruuan kanssa. Tekisi sitten itse ruokansa, jos meikäläisen sapuskat ei kelpaisi. Hyvin yksipuolisesti ja epäterveellisesti syövän henkilön kanssa ei todennäköisesti olisi juuri mitään yhteistä muutenkaan, eikä tulisi lähdettyä parisuhteeseen.
Itsehän olen kulinaristi ja rakastan hyvin monenlaista ruokaa, mutta parhaalta maistuu terveellinen, monipuolinen kasvikunnan tuotteista valmistettu ruoka, jossa voi toki lisukkeena olla vähän kalaa tai lihaa (mieluiten järvikalaa tai riistaa, ei mitään tehotuotettua). Lihasta voisin luopua kyllä kokonaan, no problem, ja sitä ostankin hyvin harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on nyt eriruokaisuudesta kokemusta yli 15 vuotta ja kos olisin tiennyt mitä se on niin en menisi enää kimppaan aatteellisista syistä kasvissyöjän tai ylipäätään eriruokaisen kanssa. Joka päivä kuitenkin syödään ja itse ainakin koen tällaisen ns turhan eriruokaisuuden työlääksi ja hankalaksi. Toiseksi se sekasyöjä joutuu joustamaan aina, varsinkin ulkona syödessä... kovin harvoin jos koskaan hyvät pihvit ja tofut mahtuu samaan paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
On siinä mielessä, että hookoon sininen-kalja -linja korrelloi junttiuden kanssa.
Hookoon sininen nyt on muutenkin pelkkää jauhomössöä nykyään. Pitäisköhän laittaa mies vaihtoon kun duunien jälkeen lauantaisin maistuu kalja. Voi kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on nyt eriruokaisuudesta kokemusta yli 15 vuotta ja kos olisin tiennyt mitä se on niin en menisi enää kimppaan aatteellisista syistä kasvissyöjän tai ylipäätään eriruokaisen kanssa. Joka päivä kuitenkin syödään ja itse ainakin koen tällaisen ns turhan eriruokaisuuden työlääksi ja hankalaksi. Toiseksi se sekasyöjä joutuu joustamaan aina, varsinkin ulkona syödessä... kovin harvoin jos koskaan hyvät pihvit ja tofut mahtuu samaan paikkaan.
Soija nyt on muutenkin niin epäterveellistä myrkkyä, että en suostuisi syömään.
Vierailija kirjoitti:
Arvelen että mahdollisen kumppanini musiikkimieltymyksetkin kulkisivat aivan omia ratojaan joten mitä hiivatin väliä sillä olisi mitä hän syö ja millä pysyy hengissä?
Ainoa ehtoni olisi se ettei ruoasta tehdä elämää suurempaa kysymystä, ja ettei hapansilakka kuuluisi ruokavalioon mitenkään säännöllisesti. Paljon tärkeämpi asia olisi yhtenevä huumorintaju.
Ei se kyllä itselläni toimisi, pitkillä automatkoillakin saisi kuunnella sitten musiikkia jota vihaa. Ei kiitos, se vaikuttaa omaan mielialaankin.
En ottaisi saman katon alle elämän ihmistä joka söisi kokonaan eri ruokaa kuin minä. Näin syysteurastusten aikaan ruokapöydässäni on usein naudan maksaa, sydäntä, kieltä ja verta eritavoin valmistettuna. Sikaa ja kanaa talvella ja naudan lihaa pakkasesta.
Kerään kesällä yrtit ja syksyllä vihannekset lihojen mausteeksi ja kasviosuudeksi lautaselleni.
Tänään wokkaan naudanmaksaa kiinalaisittain, paljon inkivääriä tuoreeena, chiliä ja papauja suoran omasta kasvihuoneesta. Sienileipää tein eilen, naapurin luomuruisjauhoon.
Suomalaista sekaruokaa, namm, namm.
Harva tuttavani on ruokarajoitteinen, sen olen huomannut et moni sortuu yksinkertaiseen grilliruokaa vaikka kotona on hyvä keittiö ja muut ruuanlaitto välineet.
Mies syö yliterveellisesti ja on terve, ei lääkkeitä 👍. Minä syön epäterveellisesti: paljon voita ja makeaa, paljon lääkkeitä 👎
Alue: Aihe vapaa
Samaa mulla. En haluaisi kumppania joka katsoo tv:tä mättäen jotain irtokarkkeja tai suklaata tai sipsejä. Tai käy pikaruokapaikoissa tai juottoloissa. Tai ylipäätään raahaisi kotiin jotain moskaa. Tai grillaisi makkaroita.
Itse nautin terveellisestä ja raikkaasta ruoasta ja elämäni on muutenkin terveyshenkistä. Itse olen tanssi-intoilija ja muutenkin hurahtanut liikuntaan.