Hankalat asiakkaat sosiaalialalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut useamman lehtijutun siitä miten sosiaalityöntekijät eivät edes tunne niitä lakeja, joiden mukaan heidän tulee toimia. Ei ihme, jos asiakkaat käyvät hankaliksi, kun lait ohitetaan.

Ovatko nämä useammat lehtijutut siis asiakkaan näkökulmasta kerrottu? Kannattaa muistaa nyt pieni mediakriittisyys.

Ei niitä juttuja ihan huvikseen kirjoitella ja julkaista (nimenomaan se mediakriittisyys!) Valitettavan usein sos.toimen väärinmenettelyissä löytyy näyttö. Nyt vaikuttaa hiukan siltä, että tänne postsilevilla sossuilla on tarve selittää itsenä ulos kaikesta asiakasvastuusta, mutta kun selitykset vaan ovat niin kovin läpinäkyviä ja typeriä. Käsittämätöntä, että yliopistot suoltavat ulos noin luokatonta materiaalia ihmisvastuiseen tehtävään. Osa on nimittäin oikeasti niin kujalla, että edes msoffice työkalujen käyttö ei onnistu tai töissä ollaan selkeästi niin lääkittynä, että ajatuksenkulkua on mahdotonta seurata. Onko sosiaalitoimi nykyisin myös jonkinlainen tukityöllistäjä kuntapuolella, vai millä tämä selittyy?

Okei, no linkkaisitko tänne jonkun näistä jutuista? Varmasti lainsäädännön tuntemus on joillakuilla työntekijöillä heikkoa, mutta asiakkaat kertovat myös medialle toisinaan omiaan. Tiedät varmaan, että sosiaalityössä on tiukat pätevyysvaatimukset, joten korkeintaan sihteeri voi olla tukityöllistetty.

Okeiii-i, kuten sossun suusta usein kuullaan. Esimerkkejä voi nostaa useitakin, esim. lastensuojelun vitkuttelussa tilanteissa, joissa lapsi menettää lopulta henkensä, tai sijoitetuista lapsista, jotka joutuvat kiertoon eri perheisiin, kun sossu on päätöksen tekokyvytön, muun muassa. Kyllä näitä löytyy ihan itse hakemalla, usko pois. Ja mitä työllistämiseen tulee, näyttö puhuu puolestaan. Aikuissosiaalityö se vasta villi kenttä onkin. Okei?

Niin, oliko vitkuttelusta jotain esimerkkejä? Sijoituspaikasta toiseen siirtäminen ei varmasti ole lapselle hyväksi, mutta mikä siis esimerkeissä todistaa sossun päätöksentekokyvyttömyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut useamman lehtijutun siitä miten sosiaalityöntekijät eivät edes tunne niitä lakeja, joiden mukaan heidän tulee toimia. Ei ihme, jos asiakkaat käyvät hankaliksi, kun lait ohitetaan.

Ovatko nämä useammat lehtijutut siis asiakkaan näkökulmasta kerrottu? Kannattaa muistaa nyt pieni mediakriittisyys.

Ei niitä juttuja ihan huvikseen kirjoitella ja julkaista (nimenomaan se mediakriittisyys!) Valitettavan usein sos.toimen väärinmenettelyissä löytyy näyttö. Nyt vaikuttaa hiukan siltä, että tänne postsilevilla sossuilla on tarve selittää itsenä ulos kaikesta asiakasvastuusta, mutta kun selitykset vaan ovat niin kovin läpinäkyviä ja typeriä. Käsittämätöntä, että yliopistot suoltavat ulos noin luokatonta materiaalia ihmisvastuiseen tehtävään. Osa on nimittäin oikeasti niin kujalla, että edes msoffice työkalujen käyttö ei onnistu tai töissä ollaan selkeästi niin lääkittynä, että ajatuksenkulkua on mahdotonta seurata. Onko sosiaalitoimi nykyisin myös jonkinlainen tukityöllistäjä kuntapuolella, vai millä tämä selittyy?

Okei, no linkkaisitko tänne jonkun näistä jutuista? Varmasti lainsäädännön tuntemus on joillakuilla työntekijöillä heikkoa, mutta asiakkaat kertovat myös medialle toisinaan omiaan. Tiedät varmaan, että sosiaalityössä on tiukat pätevyysvaatimukset, joten korkeintaan sihteeri voi olla tukityöllistetty.

Okeiii-i, kuten sossun suusta usein kuullaan. Esimerkkejä voi nostaa useitakin, esim. lastensuojelun vitkuttelussa tilanteissa, joissa lapsi menettää lopulta henkensä, tai sijoitetuista lapsista, jotka joutuvat kiertoon eri perheisiin, kun sossu on päätöksen tekokyvytön, muun muassa. Kyllä näitä löytyy ihan itse hakemalla, usko pois. Ja mitä työllistämiseen tulee, näyttö puhuu puolestaan. Aikuissosiaalityö se vasta villi kenttä onkin. Okei?

Niin, oliko vitkuttelusta jotain esimerkkejä? Sijoituspaikasta toiseen siirtäminen ei varmasti ole lapselle hyväksi, mutta mikä siis esimerkeissä todistaa sossun päätöksentekokyvyttömyydestä?

Niin meillä on täällä kädet täynnä nuoria, jotka on niin vaikeahoitoisia (väkivaltaisia, itsetuhoisia, päihteissä) että kukaan sijaishuoltopaikka ei halua heitä ottaa vastuulleen. Ei se sossun päätöksenkyvystä riipu todellakaan. 

Kuvailemallasi tavalla käyttäytyvällä aikuisella ei ole kaikki kotona tai sitten hän on oikeassa, vähintään nyt oman kokemuksensa suhteen. Sosiaalialan asiakkaat ovat lähtökohtaisesti jonkinlaisissa vaikeuksissa ja kokenut ammattitaitoinen työntekijä osaa suhteuttaa käytöstä taustatekijöihin, kuten mielenterveysongelmiin, kaltoinkohtelukokemuksiin sotejärjestelmässä, elämäntilannetekijöihin tms. eikä ota asioita henkilökohtaisesti. Yleensä asiakkaan negatiivinen käytös on tosiasiassa reaktiota systeemiin, vaikka hän sen henkilöikin siihen saatavilla olevaan, joka toimii organisaation edustajana tai kasvoina. Ellei työntekijä sitten ole toiminut mielivaltaisesti, laiminlyönyt velvollisuuksiaan tai esim. käytöksellään antanut vaikutelmaa välinpitämättömyydestä tai pilkallisuudesta.

Minulla on kokemuksia sekä hyvin ammattitaitoisista sos.alan työntekijöistä, että sellaisista, jotka menevät sieltä missä aita on matalin ja asiakkaan auttaminen ei todellakaan kiinnosta. Aiheuttaa käsittämätöntä turhautumista, jos edes sos.työntekijä ei kykene tai ole halukas auttamaan ja välttelee, vaikka heillä on nähdäkseni suhteellisen laaja näkemys elämäntilanteiden ongelmallisuudesta ja hyvät valmiudet neuvoa tai ohjata eteenpäin.

Jos työssä on turvallisuusriskejä, niin nämä tulee huomioida työpaikalla järjestelyin. Kenenkään ei tule joutua minkäänlaisen vainon kohteeksi. Oikeustoimiuhkailut jäävät usein puheen tasolle ja mikäli eivät, niin lakia ja ammattietiikkaa noudattavan työntekijän ei yleensä tarvitse pelätä seurauksia. Jos työmäärä on liiallinen, jotta siitä voi asianmukaisesti selviytyä, on asiakkuuden vaarantumisesta informoitava esimiehiä aina tarpeen mukaan ja ylemmille tahoille. Jos samoja ongelmia ei esiinny vastaavissa tilanteissa muilla työyhteisön jäsenillä, on aika pohtia omaa soveltuvuutta alalle tai päivittää osaamista lisäkoulutuksella.

Vierailija kirjoitti:

Kuvailemallasi tavalla käyttäytyvällä aikuisella ei ole kaikki kotona tai sitten hän on oikeassa, vähintään nyt oman kokemuksensa suhteen. Sosiaalialan asiakkaat ovat lähtökohtaisesti jonkinlaisissa vaikeuksissa ja kokenut ammattitaitoinen työntekijä osaa suhteuttaa käytöstä taustatekijöihin, kuten mielenterveysongelmiin, kaltoinkohtelukokemuksiin sotejärjestelmässä, elämäntilannetekijöihin tms. eikä ota asioita henkilökohtaisesti. Yleensä asiakkaan negatiivinen käytös on tosiasiassa reaktiota systeemiin, vaikka hän sen henkilöikin siihen saatavilla olevaan, joka toimii organisaation edustajana tai kasvoina. Ellei työntekijä sitten ole toiminut mielivaltaisesti, laiminlyönyt velvollisuuksiaan tai esim. käytöksellään antanut vaikutelmaa välinpitämättömyydestä tai pilkallisuudesta.

Minulla on kokemuksia sekä hyvin ammattitaitoisista sos.alan työntekijöistä, että sellaisista, jotka menevät sieltä missä aita on matalin ja asiakkaan auttaminen ei todellakaan kiinnosta. Aiheuttaa käsittämätöntä turhautumista, jos edes sos.työntekijä ei kykene tai ole halukas auttamaan ja välttelee, vaikka heillä on nähdäkseni suhteellisen laaja näkemys elämäntilanteiden ongelmallisuudesta ja hyvät valmiudet neuvoa tai ohjata eteenpäin.

Jos työssä on turvallisuusriskejä, niin nämä tulee huomioida työpaikalla järjestelyin. Kenenkään ei tule joutua minkäänlaisen vainon kohteeksi. Oikeustoimiuhkailut jäävät usein puheen tasolle ja mikäli eivät, niin lakia ja ammattietiikkaa noudattavan työntekijän ei yleensä tarvitse pelätä seurauksia. Jos työmäärä on liiallinen, jotta siitä voi asianmukaisesti selviytyä, on asiakkuuden vaarantumisesta informoitava esimiehiä aina tarpeen mukaan ja ylemmille tahoille. Jos samoja ongelmia ei esiinny vastaavissa tilanteissa muilla työyhteisön jäsenillä, on aika pohtia omaa soveltuvuutta alalle tai päivittää osaamista lisäkoulutuksella.

Meillä on väkivaltaisia ja uhkaavia asiakkaita asiakaskunnassamme kroonisesti. Laki edellyttää kuitenkin heidän kanssaan asiointia esim. lastensuojelussa. Osa uhkailee oikeustoimin, mutta osa puhtaalla väkivallalla. Osa uhkailee myös työntekijöiden perheenjäseniä esim. lapsia. Työmäärillä ei tämän kanssa ole mitään tekemistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut useamman lehtijutun siitä miten sosiaalityöntekijät eivät edes tunne niitä lakeja, joiden mukaan heidän tulee toimia. Ei ihme, jos asiakkaat käyvät hankaliksi, kun lait ohitetaan.

Ovatko nämä useammat lehtijutut siis asiakkaan näkökulmasta kerrottu? Kannattaa muistaa nyt pieni mediakriittisyys.

Ei niitä juttuja ihan huvikseen kirjoitella ja julkaista (nimenomaan se mediakriittisyys!) Valitettavan usein sos.toimen väärinmenettelyissä löytyy näyttö. Nyt vaikuttaa hiukan siltä, että tänne postsilevilla sossuilla on tarve selittää itsenä ulos kaikesta asiakasvastuusta, mutta kun selitykset vaan ovat niin kovin läpinäkyviä ja typeriä. Käsittämätöntä, että yliopistot suoltavat ulos noin luokatonta materiaalia ihmisvastuiseen tehtävään. Osa on nimittäin oikeasti niin kujalla, että edes msoffice työkalujen käyttö ei onnistu tai töissä ollaan selkeästi niin lääkittynä, että ajatuksenkulkua on mahdotonta seurata. Onko sosiaalitoimi nykyisin myös jonkinlainen tukityöllistäjä kuntapuolella, vai millä tämä selittyy?

Okei, no linkkaisitko tänne jonkun näistä jutuista? Varmasti lainsäädännön tuntemus on joillakuilla työntekijöillä heikkoa, mutta asiakkaat kertovat myös medialle toisinaan omiaan. Tiedät varmaan, että sosiaalityössä on tiukat pätevyysvaatimukset, joten korkeintaan sihteeri voi olla tukityöllistetty.

Okeiii-i, kuten sossun suusta usein kuullaan. Esimerkkejä voi nostaa useitakin, esim. lastensuojelun vitkuttelussa tilanteissa, joissa lapsi menettää lopulta henkensä, tai sijoitetuista lapsista, jotka joutuvat kiertoon eri perheisiin, kun sossu on päätöksen tekokyvytön, muun muassa. Kyllä näitä löytyy ihan itse hakemalla, usko pois. Ja mitä työllistämiseen tulee, näyttö puhuu puolestaan. Aikuissosiaalityö se vasta villi kenttä onkin. Okei?

Aikuissosiaalityö on vapaaehtoista, jos apu ei kelpaa, ei tarvitse norkoilla sosiaalitoimistossa. 

Olet väärässä. Ei todellakaan ole vapaaehtoista. Aktivointisuunnitelman tekoon olet pakotettu asioimaan sosiaalityötekijän kanssa. Haluaisin kiertää sosiaalitoimiston hyvin kaukaa enkä sinne mitään  asiakkuuksia.

Mitäs kuvittelette liikoja itsestänne.

Ette ole jumalia, vaikka monilla tää paha harhaisuus elää mielessä.

Ylimielistä menoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut useamman lehtijutun siitä miten sosiaalityöntekijät eivät edes tunne niitä lakeja, joiden mukaan heidän tulee toimia. Ei ihme, jos asiakkaat käyvät hankaliksi, kun lait ohitetaan.

Ovatko nämä useammat lehtijutut siis asiakkaan näkökulmasta kerrottu? Kannattaa muistaa nyt pieni mediakriittisyys.

Ei niitä juttuja ihan huvikseen kirjoitella ja julkaista (nimenomaan se mediakriittisyys!) Valitettavan usein sos.toimen väärinmenettelyissä löytyy näyttö. Nyt vaikuttaa hiukan siltä, että tänne postsilevilla sossuilla on tarve selittää itsenä ulos kaikesta asiakasvastuusta, mutta kun selitykset vaan ovat niin kovin läpinäkyviä ja typeriä. Käsittämätöntä, että yliopistot suoltavat ulos noin luokatonta materiaalia ihmisvastuiseen tehtävään. Osa on nimittäin oikeasti niin kujalla, että edes msoffice työkalujen käyttö ei onnistu tai töissä ollaan selkeästi niin lääkittynä, että ajatuksenkulkua on mahdotonta seurata. Onko sosiaalitoimi nykyisin myös jonkinlainen tukityöllistäjä kuntapuolella, vai millä tämä selittyy?

Okei, no linkkaisitko tänne jonkun näistä jutuista? Varmasti lainsäädännön tuntemus on joillakuilla työntekijöillä heikkoa, mutta asiakkaat kertovat myös medialle toisinaan omiaan. Tiedät varmaan, että sosiaalityössä on tiukat pätevyysvaatimukset, joten korkeintaan sihteeri voi olla tukityöllistetty.

Okeiii-i, kuten sossun suusta usein kuullaan. Esimerkkejä voi nostaa useitakin, esim. lastensuojelun vitkuttelussa tilanteissa, joissa lapsi menettää lopulta henkensä, tai sijoitetuista lapsista, jotka joutuvat kiertoon eri perheisiin, kun sossu on päätöksen tekokyvytön, muun muassa. Kyllä näitä löytyy ihan itse hakemalla, usko pois. Ja mitä työllistämiseen tulee, näyttö puhuu puolestaan. Aikuissosiaalityö se vasta villi kenttä onkin. Okei?

Aikuissosiaalityö on vapaaehtoista, jos apu ei kelpaa, ei tarvitse norkoilla sosiaalitoimistossa. 

Olet väärässä. Ei todellakaan ole vapaaehtoista. Aktivointisuunnitelman tekoon olet pakotettu asioimaan sosiaalityötekijän kanssa. Haluaisin kiertää sosiaalitoimiston hyvin kaukaa enkä sinne mitään  asiakkuuksia.

Nämähän voi helposti välttää olemalla itse aktiivinen ja miettimään tietä ulos tilanteesta. Töihin tai koulutukseen hakeminen esim. vie sossun heti pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvailemallasi tavalla käyttäytyvällä aikuisella ei ole kaikki kotona tai sitten hän on oikeassa, vähintään nyt oman kokemuksensa suhteen. Sosiaalialan asiakkaat ovat lähtökohtaisesti jonkinlaisissa vaikeuksissa ja kokenut ammattitaitoinen työntekijä osaa suhteuttaa käytöstä taustatekijöihin, kuten mielenterveysongelmiin, kaltoinkohtelukokemuksiin sotejärjestelmässä, elämäntilannetekijöihin tms. eikä ota asioita henkilökohtaisesti. Yleensä asiakkaan negatiivinen käytös on tosiasiassa reaktiota systeemiin, vaikka hän sen henkilöikin siihen saatavilla olevaan, joka toimii organisaation edustajana tai kasvoina. Ellei työntekijä sitten ole toiminut mielivaltaisesti, laiminlyönyt velvollisuuksiaan tai esim. käytöksellään antanut vaikutelmaa välinpitämättömyydestä tai pilkallisuudesta.

Minulla on kokemuksia sekä hyvin ammattitaitoisista sos.alan työntekijöistä, että sellaisista, jotka menevät sieltä missä aita on matalin ja asiakkaan auttaminen ei todellakaan kiinnosta. Aiheuttaa käsittämätöntä turhautumista, jos edes sos.työntekijä ei kykene tai ole halukas auttamaan ja välttelee, vaikka heillä on nähdäkseni suhteellisen laaja näkemys elämäntilanteiden ongelmallisuudesta ja hyvät valmiudet neuvoa tai ohjata eteenpäin.

Jos työssä on turvallisuusriskejä, niin nämä tulee huomioida työpaikalla järjestelyin. Kenenkään ei tule joutua minkäänlaisen vainon kohteeksi. Oikeustoimiuhkailut jäävät usein puheen tasolle ja mikäli eivät, niin lakia ja ammattietiikkaa noudattavan työntekijän ei yleensä tarvitse pelätä seurauksia. Jos työmäärä on liiallinen, jotta siitä voi asianmukaisesti selviytyä, on asiakkuuden vaarantumisesta informoitava esimiehiä aina tarpeen mukaan ja ylemmille tahoille. Jos samoja ongelmia ei esiinny vastaavissa tilanteissa muilla työyhteisön jäsenillä, on aika pohtia omaa soveltuvuutta alalle tai päivittää osaamista lisäkoulutuksella.

Meillä on väkivaltaisia ja uhkaavia asiakkaita asiakaskunnassamme kroonisesti. Laki edellyttää kuitenkin heidän kanssaan asiointia esim. lastensuojelussa. Osa uhkailee oikeustoimin, mutta osa puhtaalla väkivallalla. Osa uhkailee myös työntekijöiden perheenjäseniä esim. lapsia. Työmäärillä ei tämän kanssa ole mitään tekemistä. 

Näistä tehdään toivottavasti rikosilmoituksia ja poliisi on käytettävissä tarvittaessa (kuten esimerkiksi sairaankuljetuksien turvaamisessa)? Pitäisi olla työsuojelullinen lähtökohta, että vaaralliseksi ennalta tiedetyt tilanteet turvataan ja vaaralliseksi muuttuvat tilanteet keskeytetään, kunnes ovat turvattuja. Myös työntekijöiden anonyymiys on tarpeen mukaan järjestyttävä. Työtä jossa vaarannetaan rutiininomaisesti henki tai terveys, ilman valmiuksia näiden vaaratilanteiden välttämiseksi tai kohtaamiseksi, ei tule suostua tekemään. Työntekijän turvallisuus tulee aina olla etusijalla. Olen itse kieltäytynyt työtehtävistä, joissa olen vaarantunut, sillä en ole suojelualalla tai palkkasotilas. Joten kyllä, helppo sanoa. Valitettavasti usein ne rajat on itse tunnistettava ja vedettävä. Kokemus auttaa ennakoimaan vaaran merkkejä. Myös hoitamaan tilanteita niin, ettei eskaloitumista välttämättä edes synny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut useamman lehtijutun siitä miten sosiaalityöntekijät eivät edes tunne niitä lakeja, joiden mukaan heidän tulee toimia. Ei ihme, jos asiakkaat käyvät hankaliksi, kun lait ohitetaan.

Ovatko nämä useammat lehtijutut siis asiakkaan näkökulmasta kerrottu? Kannattaa muistaa nyt pieni mediakriittisyys.

Ei niitä juttuja ihan huvikseen kirjoitella ja julkaista (nimenomaan se mediakriittisyys!) Valitettavan usein sos.toimen väärinmenettelyissä löytyy näyttö. Nyt vaikuttaa hiukan siltä, että tänne postsilevilla sossuilla on tarve selittää itsenä ulos kaikesta asiakasvastuusta, mutta kun selitykset vaan ovat niin kovin läpinäkyviä ja typeriä. Käsittämätöntä, että yliopistot suoltavat ulos noin luokatonta materiaalia ihmisvastuiseen tehtävään. Osa on nimittäin oikeasti niin kujalla, että edes msoffice työkalujen käyttö ei onnistu tai töissä ollaan selkeästi niin lääkittynä, että ajatuksenkulkua on mahdotonta seurata. Onko sosiaalitoimi nykyisin myös jonkinlainen tukityöllistäjä kuntapuolella, vai millä tämä selittyy?

Okei, no linkkaisitko tänne jonkun näistä jutuista? Varmasti lainsäädännön tuntemus on joillakuilla työntekijöillä heikkoa, mutta asiakkaat kertovat myös medialle toisinaan omiaan. Tiedät varmaan, että sosiaalityössä on tiukat pätevyysvaatimukset, joten korkeintaan sihteeri voi olla tukityöllistetty.

Okeiii-i, kuten sossun suusta usein kuullaan. Esimerkkejä voi nostaa useitakin, esim. lastensuojelun vitkuttelussa tilanteissa, joissa lapsi menettää lopulta henkensä, tai sijoitetuista lapsista, jotka joutuvat kiertoon eri perheisiin, kun sossu on päätöksen tekokyvytön, muun muassa. Kyllä näitä löytyy ihan itse hakemalla, usko pois. Ja mitä työllistämiseen tulee, näyttö puhuu puolestaan. Aikuissosiaalityö se vasta villi kenttä onkin. Okei?

Aikuissosiaalityö on vapaaehtoista, jos apu ei kelpaa, ei tarvitse norkoilla sosiaalitoimistossa. 

Kuka täällä on näin väittänyt? Mihi tämä liittyy? Tällähän juuri keskustelujenn sisältö viittaa siihen, että svun saanti tökkii, vaikka sitä pyydetään.

Mutta hyvä. On hienoa, että sosiaalitoumen edustajat artikuloivat näin avoimsti ja vapautuneesti näkemyksiään. Vastaukset ovat juurikin sitä mitä odotin.

Kriisissä olevalla ihmisellä ei riitä enää voimavarat itse puuttua asioidensa oikaisuun- ja sen varaan sosiaalitoumen edustaja yleensä laskeekin. Luultavasti myös siksi näissä postauksissa sos.toimen edustajien asenteet tulevat esiin varsin peittelemättömästi. Oikein hyvä.

Sitä vain on vielä pakko ihmetellä, miten vaativaksi kokemansa yliopistokoulutuksen saanut henkilö tunnustaa, ettei ymmärrä tai ole tietoinen oman alansa lainsäädännöstä. Tämä kiinnostaa nyt oikein erityisesti. Tai no, voihan sitä kokea vaativaksi osaamiseksi vaikka kahvinkeiton, kaikkihan on tietysti suhteellista.

Niinhän se nyt kuitenkin on, että aikuissosiaalityöllä on tietyt mahdollisuudet auttaa asiakkaitaan, joiden ei ole pakko asiakkuudessaan olla. Jos ei apu ole asiakkaan mieleen tai riittävää, niin voi voi. Jos sosiaalityöntekijä alkaa myöntämään asiakkailleen mitä tahansa, niin siitä joutuu virkakieltoon. Ei lääkärikään kirjoita reseptejä miten sattuu, ainoastaan tarpeeseen, jonka päättää lääkäri. 

Vääriä lääkkeitä jaetaan yllättävän paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvailemallasi tavalla käyttäytyvällä aikuisella ei ole kaikki kotona tai sitten hän on oikeassa, vähintään nyt oman kokemuksensa suhteen. Sosiaalialan asiakkaat ovat lähtökohtaisesti jonkinlaisissa vaikeuksissa ja kokenut ammattitaitoinen työntekijä osaa suhteuttaa käytöstä taustatekijöihin, kuten mielenterveysongelmiin, kaltoinkohtelukokemuksiin sotejärjestelmässä, elämäntilannetekijöihin tms. eikä ota asioita henkilökohtaisesti. Yleensä asiakkaan negatiivinen käytös on tosiasiassa reaktiota systeemiin, vaikka hän sen henkilöikin siihen saatavilla olevaan, joka toimii organisaation edustajana tai kasvoina. Ellei työntekijä sitten ole toiminut mielivaltaisesti, laiminlyönyt velvollisuuksiaan tai esim. käytöksellään antanut vaikutelmaa välinpitämättömyydestä tai pilkallisuudesta.

Minulla on kokemuksia sekä hyvin ammattitaitoisista sos.alan työntekijöistä, että sellaisista, jotka menevät sieltä missä aita on matalin ja asiakkaan auttaminen ei todellakaan kiinnosta. Aiheuttaa käsittämätöntä turhautumista, jos edes sos.työntekijä ei kykene tai ole halukas auttamaan ja välttelee, vaikka heillä on nähdäkseni suhteellisen laaja näkemys elämäntilanteiden ongelmallisuudesta ja hyvät valmiudet neuvoa tai ohjata eteenpäin.

Jos työssä on turvallisuusriskejä, niin nämä tulee huomioida työpaikalla järjestelyin. Kenenkään ei tule joutua minkäänlaisen vainon kohteeksi. Oikeustoimiuhkailut jäävät usein puheen tasolle ja mikäli eivät, niin lakia ja ammattietiikkaa noudattavan työntekijän ei yleensä tarvitse pelätä seurauksia. Jos työmäärä on liiallinen, jotta siitä voi asianmukaisesti selviytyä, on asiakkuuden vaarantumisesta informoitava esimiehiä aina tarpeen mukaan ja ylemmille tahoille. Jos samoja ongelmia ei esiinny vastaavissa tilanteissa muilla työyhteisön jäsenillä, on aika pohtia omaa soveltuvuutta alalle tai päivittää osaamista lisäkoulutuksella.

Meillä on väkivaltaisia ja uhkaavia asiakkaita asiakaskunnassamme kroonisesti. Laki edellyttää kuitenkin heidän kanssaan asiointia esim. lastensuojelussa. Osa uhkailee oikeustoimin, mutta osa puhtaalla väkivallalla. Osa uhkailee myös työntekijöiden perheenjäseniä esim. lapsia. Työmäärillä ei tämän kanssa ole mitään tekemistä. 

Näistä tehdään toivottavasti rikosilmoituksia ja poliisi on käytettävissä tarvittaessa (kuten esimerkiksi sairaankuljetuksien turvaamisessa)? Pitäisi olla työsuojelullinen lähtökohta, että vaaralliseksi ennalta tiedetyt tilanteet turvataan ja vaaralliseksi muuttuvat tilanteet keskeytetään, kunnes ovat turvattuja. Myös työntekijöiden anonyymiys on tarpeen mukaan järjestyttävä. Työtä jossa vaarannetaan rutiininomaisesti henki tai terveys, ilman valmiuksia näiden vaaratilanteiden välttämiseksi tai kohtaamiseksi, ei tule suostua tekemään. Työntekijän turvallisuus tulee aina olla etusijalla. Olen itse kieltäytynyt työtehtävistä, joissa olen vaarantunut, sillä en ole suojelualalla tai palkkasotilas. Joten kyllä, helppo sanoa. Valitettavasti usein ne rajat on itse tunnistettava ja vedettävä. Kokemus auttaa ennakoimaan vaaran merkkejä. Myös hoitamaan tilanteita niin, ettei eskaloitumista välttämättä edes synny.

Sosiaalitoimistoissa on vartijat. Ajoittain on jouduttu neuvotteluita turvaamaan poliisipartiolla, mutta poliisia ei ole helppoa saada. Osa asiakkaista joudutaan jättämään sosiaalitoimiston oven ulkopuolelle pysyvästi, koska ovat turvallisuusriski. 

Lehtijutut nimenomaan perustuvat yksipuoliseen totuuteen, eivätkä ammattilaiset kommentoi yksittäisiä tilanteita.

Virheitä varmasti tapahtuu, kuten millä tahansa muullakin alalla. Onneksi voitte käyttää valitusoikeuttanne ja sitä kautta saada kumottua laittomat päätökset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvailemallasi tavalla käyttäytyvällä aikuisella ei ole kaikki kotona tai sitten hän on oikeassa, vähintään nyt oman kokemuksensa suhteen. Sosiaalialan asiakkaat ovat lähtökohtaisesti jonkinlaisissa vaikeuksissa ja kokenut ammattitaitoinen työntekijä osaa suhteuttaa käytöstä taustatekijöihin, kuten mielenterveysongelmiin, kaltoinkohtelukokemuksiin sotejärjestelmässä, elämäntilannetekijöihin tms. eikä ota asioita henkilökohtaisesti. Yleensä asiakkaan negatiivinen käytös on tosiasiassa reaktiota systeemiin, vaikka hän sen henkilöikin siihen saatavilla olevaan, joka toimii organisaation edustajana tai kasvoina. Ellei työntekijä sitten ole toiminut mielivaltaisesti, laiminlyönyt velvollisuuksiaan tai esim. käytöksellään antanut vaikutelmaa välinpitämättömyydestä tai pilkallisuudesta.

Minulla on kokemuksia sekä hyvin ammattitaitoisista sos.alan työntekijöistä, että sellaisista, jotka menevät sieltä missä aita on matalin ja asiakkaan auttaminen ei todellakaan kiinnosta. Aiheuttaa käsittämätöntä turhautumista, jos edes sos.työntekijä ei kykene tai ole halukas auttamaan ja välttelee, vaikka heillä on nähdäkseni suhteellisen laaja näkemys elämäntilanteiden ongelmallisuudesta ja hyvät valmiudet neuvoa tai ohjata eteenpäin.

Jos työssä on turvallisuusriskejä, niin nämä tulee huomioida työpaikalla järjestelyin. Kenenkään ei tule joutua minkäänlaisen vainon kohteeksi. Oikeustoimiuhkailut jäävät usein puheen tasolle ja mikäli eivät, niin lakia ja ammattietiikkaa noudattavan työntekijän ei yleensä tarvitse pelätä seurauksia. Jos työmäärä on liiallinen, jotta siitä voi asianmukaisesti selviytyä, on asiakkuuden vaarantumisesta informoitava esimiehiä aina tarpeen mukaan ja ylemmille tahoille. Jos samoja ongelmia ei esiinny vastaavissa tilanteissa muilla työyhteisön jäsenillä, on aika pohtia omaa soveltuvuutta alalle tai päivittää osaamista lisäkoulutuksella.

Meillä on väkivaltaisia ja uhkaavia asiakkaita asiakaskunnassamme kroonisesti. Laki edellyttää kuitenkin heidän kanssaan asiointia esim. lastensuojelussa. Osa uhkailee oikeustoimin, mutta osa puhtaalla väkivallalla. Osa uhkailee myös työntekijöiden perheenjäseniä esim. lapsia. Työmäärillä ei tämän kanssa ole mitään tekemistä. 

Näistä tehdään toivottavasti rikosilmoituksia ja poliisi on käytettävissä tarvittaessa (kuten esimerkiksi sairaankuljetuksien turvaamisessa)? Pitäisi olla työsuojelullinen lähtökohta, että vaaralliseksi ennalta tiedetyt tilanteet turvataan ja vaaralliseksi muuttuvat tilanteet keskeytetään, kunnes ovat turvattuja. Myös työntekijöiden anonyymiys on tarpeen mukaan järjestyttävä. Työtä jossa vaarannetaan rutiininomaisesti henki tai terveys, ilman valmiuksia näiden vaaratilanteiden välttämiseksi tai kohtaamiseksi, ei tule suostua tekemään. Työntekijän turvallisuus tulee aina olla etusijalla. Olen itse kieltäytynyt työtehtävistä, joissa olen vaarantunut, sillä en ole suojelualalla tai palkkasotilas. Joten kyllä, helppo sanoa. Valitettavasti usein ne rajat on itse tunnistettava ja vedettävä. Kokemus auttaa ennakoimaan vaaran merkkejä. Myös hoitamaan tilanteita niin, ettei eskaloitumista välttämättä edes synny.

Ei mitään saa tehdä vain siksi että joku on ahdinkotilassa.

Sellaista on helppo kiusata ja viedä oikeudet.

Kun ihminen on taas kuosissa ja tajuaa että nythän on oiva hetki hieman kertoa missä kohtaa meni väärin...

Poliisi ei muuten enää hae kotoa fabrikoiduin perustein.

Vituttaako?

Sossut ovat sadistisia kiduttajia jotka tahtovat vain nöyryyttää asiakkaita :(...

Asiakkaan ja työntekijän asema nyt vain on erilainen, sen luulisi jokaisen tiedostaneen ja hyväksyneen jo alalle suunnatessaan. Ei kai tuo nyt yllätyksenä tule. Myös asiakkaan näkökulmasta asetelma saattaa tuntua epäreilulta esim. sen vuoksi että työtään tekevän näkemystä pidetään lähtökohtaisesti luotettavampana kuin sen jonka elämää työstetään. Aivan varmasti on kamalia asiakkaita mutta toisaalta on myös tapauksia joissa asiakas ajautuu entistä haastavampaan tilanteeseen esim. työntekijän väärinkäsityksen vuoksi. Kaikki työntekijät eivät suhtaudu asiakkaisiin erityisen hyväntahtoisesti, vaikka asiakas ei olisikaan mikään väkivaltainen hullu. Ei ole siis niin yksiselitteistä kuin aloittaja antaa ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvailemallasi tavalla käyttäytyvällä aikuisella ei ole kaikki kotona tai sitten hän on oikeassa, vähintään nyt oman kokemuksensa suhteen. Sosiaalialan asiakkaat ovat lähtökohtaisesti jonkinlaisissa vaikeuksissa ja kokenut ammattitaitoinen työntekijä osaa suhteuttaa käytöstä taustatekijöihin, kuten mielenterveysongelmiin, kaltoinkohtelukokemuksiin sotejärjestelmässä, elämäntilannetekijöihin tms. eikä ota asioita henkilökohtaisesti. Yleensä asiakkaan negatiivinen käytös on tosiasiassa reaktiota systeemiin, vaikka hän sen henkilöikin siihen saatavilla olevaan, joka toimii organisaation edustajana tai kasvoina. Ellei työntekijä sitten ole toiminut mielivaltaisesti, laiminlyönyt velvollisuuksiaan tai esim. käytöksellään antanut vaikutelmaa välinpitämättömyydestä tai pilkallisuudesta.

Minulla on kokemuksia sekä hyvin ammattitaitoisista sos.alan työntekijöistä, että sellaisista, jotka menevät sieltä missä aita on matalin ja asiakkaan auttaminen ei todellakaan kiinnosta. Aiheuttaa käsittämätöntä turhautumista, jos edes sos.työntekijä ei kykene tai ole halukas auttamaan ja välttelee, vaikka heillä on nähdäkseni suhteellisen laaja näkemys elämäntilanteiden ongelmallisuudesta ja hyvät valmiudet neuvoa tai ohjata eteenpäin.

Jos työssä on turvallisuusriskejä, niin nämä tulee huomioida työpaikalla järjestelyin. Kenenkään ei tule joutua minkäänlaisen vainon kohteeksi. Oikeustoimiuhkailut jäävät usein puheen tasolle ja mikäli eivät, niin lakia ja ammattietiikkaa noudattavan työntekijän ei yleensä tarvitse pelätä seurauksia. Jos työmäärä on liiallinen, jotta siitä voi asianmukaisesti selviytyä, on asiakkuuden vaarantumisesta informoitava esimiehiä aina tarpeen mukaan ja ylemmille tahoille. Jos samoja ongelmia ei esiinny vastaavissa tilanteissa muilla työyhteisön jäsenillä, on aika pohtia omaa soveltuvuutta alalle tai päivittää osaamista lisäkoulutuksella.

Meillä on väkivaltaisia ja uhkaavia asiakkaita asiakaskunnassamme kroonisesti. Laki edellyttää kuitenkin heidän kanssaan asiointia esim. lastensuojelussa. Osa uhkailee oikeustoimin, mutta osa puhtaalla väkivallalla. Osa uhkailee myös työntekijöiden perheenjäseniä esim. lapsia. Työmäärillä ei tämän kanssa ole mitään tekemistä. 

Näistä tehdään toivottavasti rikosilmoituksia ja poliisi on käytettävissä tarvittaessa (kuten esimerkiksi sairaankuljetuksien turvaamisessa)? Pitäisi olla työsuojelullinen lähtökohta, että vaaralliseksi ennalta tiedetyt tilanteet turvataan ja vaaralliseksi muuttuvat tilanteet keskeytetään, kunnes ovat turvattuja. Myös työntekijöiden anonyymiys on tarpeen mukaan järjestyttävä. Työtä jossa vaarannetaan rutiininomaisesti henki tai terveys, ilman valmiuksia näiden vaaratilanteiden välttämiseksi tai kohtaamiseksi, ei tule suostua tekemään. Työntekijän turvallisuus tulee aina olla etusijalla. Olen itse kieltäytynyt työtehtävistä, joissa olen vaarantunut, sillä en ole suojelualalla tai palkkasotilas. Joten kyllä, helppo sanoa. Valitettavasti usein ne rajat on itse tunnistettava ja vedettävä. Kokemus auttaa ennakoimaan vaaran merkkejä. Myös hoitamaan tilanteita niin, ettei eskaloitumista välttämättä edes synny.

Ei mitään saa tehdä vain siksi että joku on ahdinkotilassa.

Sellaista on helppo kiusata ja viedä oikeudet.

Kun ihminen on taas kuosissa ja tajuaa että nythän on oiva hetki hieman kertoa missä kohtaa meni väärin...

Poliisi ei muuten enää hae kotoa fabrikoiduin perustein.

Vituttaako?

Minua ei vituta, sillä en suostu vaarantamaan itseäni työn vuoksi. En tosin ole ihan varma mitä haluat ylipäätään sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvailemallasi tavalla käyttäytyvällä aikuisella ei ole kaikki kotona tai sitten hän on oikeassa, vähintään nyt oman kokemuksensa suhteen. Sosiaalialan asiakkaat ovat lähtökohtaisesti jonkinlaisissa vaikeuksissa ja kokenut ammattitaitoinen työntekijä osaa suhteuttaa käytöstä taustatekijöihin, kuten mielenterveysongelmiin, kaltoinkohtelukokemuksiin sotejärjestelmässä, elämäntilannetekijöihin tms. eikä ota asioita henkilökohtaisesti. Yleensä asiakkaan negatiivinen käytös on tosiasiassa reaktiota systeemiin, vaikka hän sen henkilöikin siihen saatavilla olevaan, joka toimii organisaation edustajana tai kasvoina. Ellei työntekijä sitten ole toiminut mielivaltaisesti, laiminlyönyt velvollisuuksiaan tai esim. käytöksellään antanut vaikutelmaa välinpitämättömyydestä tai pilkallisuudesta.

Minulla on kokemuksia sekä hyvin ammattitaitoisista sos.alan työntekijöistä, että sellaisista, jotka menevät sieltä missä aita on matalin ja asiakkaan auttaminen ei todellakaan kiinnosta. Aiheuttaa käsittämätöntä turhautumista, jos edes sos.työntekijä ei kykene tai ole halukas auttamaan ja välttelee, vaikka heillä on nähdäkseni suhteellisen laaja näkemys elämäntilanteiden ongelmallisuudesta ja hyvät valmiudet neuvoa tai ohjata eteenpäin.

Jos työssä on turvallisuusriskejä, niin nämä tulee huomioida työpaikalla järjestelyin. Kenenkään ei tule joutua minkäänlaisen vainon kohteeksi. Oikeustoimiuhkailut jäävät usein puheen tasolle ja mikäli eivät, niin lakia ja ammattietiikkaa noudattavan työntekijän ei yleensä tarvitse pelätä seurauksia. Jos työmäärä on liiallinen, jotta siitä voi asianmukaisesti selviytyä, on asiakkuuden vaarantumisesta informoitava esimiehiä aina tarpeen mukaan ja ylemmille tahoille. Jos samoja ongelmia ei esiinny vastaavissa tilanteissa muilla työyhteisön jäsenillä, on aika pohtia omaa soveltuvuutta alalle tai päivittää osaamista lisäkoulutuksella.

Meillä on väkivaltaisia ja uhkaavia asiakkaita asiakaskunnassamme kroonisesti. Laki edellyttää kuitenkin heidän kanssaan asiointia esim. lastensuojelussa. Osa uhkailee oikeustoimin, mutta osa puhtaalla väkivallalla. Osa uhkailee myös työntekijöiden perheenjäseniä esim. lapsia. Työmäärillä ei tämän kanssa ole mitään tekemistä. 

Näistä tehdään toivottavasti rikosilmoituksia ja poliisi on käytettävissä tarvittaessa (kuten esimerkiksi sairaankuljetuksien turvaamisessa)? Pitäisi olla työsuojelullinen lähtökohta, että vaaralliseksi ennalta tiedetyt tilanteet turvataan ja vaaralliseksi muuttuvat tilanteet keskeytetään, kunnes ovat turvattuja. Myös työntekijöiden anonyymiys on tarpeen mukaan järjestyttävä. Työtä jossa vaarannetaan rutiininomaisesti henki tai terveys, ilman valmiuksia näiden vaaratilanteiden välttämiseksi tai kohtaamiseksi, ei tule suostua tekemään. Työntekijän turvallisuus tulee aina olla etusijalla. Olen itse kieltäytynyt työtehtävistä, joissa olen vaarantunut, sillä en ole suojelualalla tai palkkasotilas. Joten kyllä, helppo sanoa. Valitettavasti usein ne rajat on itse tunnistettava ja vedettävä. Kokemus auttaa ennakoimaan vaaran merkkejä. Myös hoitamaan tilanteita niin, ettei eskaloitumista välttämättä edes synny.

Sosiaalitoimistoissa on vartijat. Ajoittain on jouduttu neuvotteluita turvaamaan poliisipartiolla, mutta poliisia ei ole helppoa saada. Osa asiakkaista joudutaan jättämään sosiaalitoimiston oven ulkopuolelle pysyvästi, koska ovat turvallisuusriski. 

Mitäs kaappasitte lapsen kotoolta ja teitte sillä ihmiskauppaa. Itse turvallisuusriskinne loitte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvailemallasi tavalla käyttäytyvällä aikuisella ei ole kaikki kotona tai sitten hän on oikeassa, vähintään nyt oman kokemuksensa suhteen. Sosiaalialan asiakkaat ovat lähtökohtaisesti jonkinlaisissa vaikeuksissa ja kokenut ammattitaitoinen työntekijä osaa suhteuttaa käytöstä taustatekijöihin, kuten mielenterveysongelmiin, kaltoinkohtelukokemuksiin sotejärjestelmässä, elämäntilannetekijöihin tms. eikä ota asioita henkilökohtaisesti. Yleensä asiakkaan negatiivinen käytös on tosiasiassa reaktiota systeemiin, vaikka hän sen henkilöikin siihen saatavilla olevaan, joka toimii organisaation edustajana tai kasvoina. Ellei työntekijä sitten ole toiminut mielivaltaisesti, laiminlyönyt velvollisuuksiaan tai esim. käytöksellään antanut vaikutelmaa välinpitämättömyydestä tai pilkallisuudesta.

Minulla on kokemuksia sekä hyvin ammattitaitoisista sos.alan työntekijöistä, että sellaisista, jotka menevät sieltä missä aita on matalin ja asiakkaan auttaminen ei todellakaan kiinnosta. Aiheuttaa käsittämätöntä turhautumista, jos edes sos.työntekijä ei kykene tai ole halukas auttamaan ja välttelee, vaikka heillä on nähdäkseni suhteellisen laaja näkemys elämäntilanteiden ongelmallisuudesta ja hyvät valmiudet neuvoa tai ohjata eteenpäin.

Jos työssä on turvallisuusriskejä, niin nämä tulee huomioida työpaikalla järjestelyin. Kenenkään ei tule joutua minkäänlaisen vainon kohteeksi. Oikeustoimiuhkailut jäävät usein puheen tasolle ja mikäli eivät, niin lakia ja ammattietiikkaa noudattavan työntekijän ei yleensä tarvitse pelätä seurauksia. Jos työmäärä on liiallinen, jotta siitä voi asianmukaisesti selviytyä, on asiakkuuden vaarantumisesta informoitava esimiehiä aina tarpeen mukaan ja ylemmille tahoille. Jos samoja ongelmia ei esiinny vastaavissa tilanteissa muilla työyhteisön jäsenillä, on aika pohtia omaa soveltuvuutta alalle tai päivittää osaamista lisäkoulutuksella.

Meillä on väkivaltaisia ja uhkaavia asiakkaita asiakaskunnassamme kroonisesti. Laki edellyttää kuitenkin heidän kanssaan asiointia esim. lastensuojelussa. Osa uhkailee oikeustoimin, mutta osa puhtaalla väkivallalla. Osa uhkailee myös työntekijöiden perheenjäseniä esim. lapsia. Työmäärillä ei tämän kanssa ole mitään tekemistä. 

Näistä tehdään toivottavasti rikosilmoituksia ja poliisi on käytettävissä tarvittaessa (kuten esimerkiksi sairaankuljetuksien turvaamisessa)? Pitäisi olla työsuojelullinen lähtökohta, että vaaralliseksi ennalta tiedetyt tilanteet turvataan ja vaaralliseksi muuttuvat tilanteet keskeytetään, kunnes ovat turvattuja. Myös työntekijöiden anonyymiys on tarpeen mukaan järjestyttävä. Työtä jossa vaarannetaan rutiininomaisesti henki tai terveys, ilman valmiuksia näiden vaaratilanteiden välttämiseksi tai kohtaamiseksi, ei tule suostua tekemään. Työntekijän turvallisuus tulee aina olla etusijalla. Olen itse kieltäytynyt työtehtävistä, joissa olen vaarantunut, sillä en ole suojelualalla tai palkkasotilas. Joten kyllä, helppo sanoa. Valitettavasti usein ne rajat on itse tunnistettava ja vedettävä. Kokemus auttaa ennakoimaan vaaran merkkejä. Myös hoitamaan tilanteita niin, ettei eskaloitumista välttämättä edes synny.

Sosiaalitoimistoissa on vartijat. Ajoittain on jouduttu neuvotteluita turvaamaan poliisipartiolla, mutta poliisia ei ole helppoa saada. Osa asiakkaista joudutaan jättämään sosiaalitoimiston oven ulkopuolelle pysyvästi, koska ovat turvallisuusriski. 

Toisaalta poliisin läsnäoloa joissain tilanteissa ilmeisesti hyödynnetään ihan tarpeettomastikin, jolloin sitä voidaan pitää turhana pelotteena ja sosiaalityöntekijän vallan korostamisena. En ole itse tätä keksinyt tai huomioinut vaan sitä mieltä oli joku asiantuntija, jota haastateltiin jotain tällaista sosiaalialan ongelmista tms. kertovaa artikkelia varten. En tiedä kuinka yleistä on mutta hän oli sitä mieltä että poliisin käyttö on lisääntynyt ja tuota toi esille että myös niissä tapauksissa kun se ei olisi tarpeen, ei ole ollut syytä epäillä että asiakas esim. käyttäytyisi väkivaltaisesti. Asiakkaalle taas tilanne on ollut vielä traumatisoivampi kuin mitä se ilman poliisin osallistumista olisi ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvailemallasi tavalla käyttäytyvällä aikuisella ei ole kaikki kotona tai sitten hän on oikeassa, vähintään nyt oman kokemuksensa suhteen. Sosiaalialan asiakkaat ovat lähtökohtaisesti jonkinlaisissa vaikeuksissa ja kokenut ammattitaitoinen työntekijä osaa suhteuttaa käytöstä taustatekijöihin, kuten mielenterveysongelmiin, kaltoinkohtelukokemuksiin sotejärjestelmässä, elämäntilannetekijöihin tms. eikä ota asioita henkilökohtaisesti. Yleensä asiakkaan negatiivinen käytös on tosiasiassa reaktiota systeemiin, vaikka hän sen henkilöikin siihen saatavilla olevaan, joka toimii organisaation edustajana tai kasvoina. Ellei työntekijä sitten ole toiminut mielivaltaisesti, laiminlyönyt velvollisuuksiaan tai esim. käytöksellään antanut vaikutelmaa välinpitämättömyydestä tai pilkallisuudesta.

Minulla on kokemuksia sekä hyvin ammattitaitoisista sos.alan työntekijöistä, että sellaisista, jotka menevät sieltä missä aita on matalin ja asiakkaan auttaminen ei todellakaan kiinnosta. Aiheuttaa käsittämätöntä turhautumista, jos edes sos.työntekijä ei kykene tai ole halukas auttamaan ja välttelee, vaikka heillä on nähdäkseni suhteellisen laaja näkemys elämäntilanteiden ongelmallisuudesta ja hyvät valmiudet neuvoa tai ohjata eteenpäin.

Jos työssä on turvallisuusriskejä, niin nämä tulee huomioida työpaikalla järjestelyin. Kenenkään ei tule joutua minkäänlaisen vainon kohteeksi. Oikeustoimiuhkailut jäävät usein puheen tasolle ja mikäli eivät, niin lakia ja ammattietiikkaa noudattavan työntekijän ei yleensä tarvitse pelätä seurauksia. Jos työmäärä on liiallinen, jotta siitä voi asianmukaisesti selviytyä, on asiakkuuden vaarantumisesta informoitava esimiehiä aina tarpeen mukaan ja ylemmille tahoille. Jos samoja ongelmia ei esiinny vastaavissa tilanteissa muilla työyhteisön jäsenillä, on aika pohtia omaa soveltuvuutta alalle tai päivittää osaamista lisäkoulutuksella.

Meillä on väkivaltaisia ja uhkaavia asiakkaita asiakaskunnassamme kroonisesti. Laki edellyttää kuitenkin heidän kanssaan asiointia esim. lastensuojelussa. Osa uhkailee oikeustoimin, mutta osa puhtaalla väkivallalla. Osa uhkailee myös työntekijöiden perheenjäseniä esim. lapsia. Työmäärillä ei tämän kanssa ole mitään tekemistä. 

Näistä tehdään toivottavasti rikosilmoituksia ja poliisi on käytettävissä tarvittaessa (kuten esimerkiksi sairaankuljetuksien turvaamisessa)? Pitäisi olla työsuojelullinen lähtökohta, että vaaralliseksi ennalta tiedetyt tilanteet turvataan ja vaaralliseksi muuttuvat tilanteet keskeytetään, kunnes ovat turvattuja. Myös työntekijöiden anonyymiys on tarpeen mukaan järjestyttävä. Työtä jossa vaarannetaan rutiininomaisesti henki tai terveys, ilman valmiuksia näiden vaaratilanteiden välttämiseksi tai kohtaamiseksi, ei tule suostua tekemään. Työntekijän turvallisuus tulee aina olla etusijalla. Olen itse kieltäytynyt työtehtävistä, joissa olen vaarantunut, sillä en ole suojelualalla tai palkkasotilas. Joten kyllä, helppo sanoa. Valitettavasti usein ne rajat on itse tunnistettava ja vedettävä. Kokemus auttaa ennakoimaan vaaran merkkejä. Myös hoitamaan tilanteita niin, ettei eskaloitumista välttämättä edes synny.

Sosiaalitoimistoissa on vartijat. Ajoittain on jouduttu neuvotteluita turvaamaan poliisipartiolla, mutta poliisia ei ole helppoa saada. Osa asiakkaista joudutaan jättämään sosiaalitoimiston oven ulkopuolelle pysyvästi, koska ovat turvallisuusriski. 

Toisaalta poliisin läsnäoloa joissain tilanteissa ilmeisesti hyödynnetään ihan tarpeettomastikin, jolloin sitä voidaan pitää turhana pelotteena ja sosiaalityöntekijän vallan korostamisena. En ole itse tätä keksinyt tai huomioinut vaan sitä mieltä oli joku asiantuntija, jota haastateltiin jotain tällaista sosiaalialan ongelmista tms. kertovaa artikkelia varten. En tiedä kuinka yleistä on mutta hän oli sitä mieltä että poliisin käyttö on lisääntynyt ja tuota toi esille että myös niissä tapauksissa kun se ei olisi tarpeen, ei ole ollut syytä epäillä että asiakas esim. käyttäytyisi väkivaltaisesti. Asiakkaalle taas tilanne on ollut vielä traumatisoivampi kuin mitä se ilman poliisin osallistumista olisi ollut.

Poliisi on välttämätön mm. hatkalaisten noutamisessa, laki kun edellyttää, että vain poliisi saa juosta nuoren perään, jos tämä karkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvailemallasi tavalla käyttäytyvällä aikuisella ei ole kaikki kotona tai sitten hän on oikeassa, vähintään nyt oman kokemuksensa suhteen. Sosiaalialan asiakkaat ovat lähtökohtaisesti jonkinlaisissa vaikeuksissa ja kokenut ammattitaitoinen työntekijä osaa suhteuttaa käytöstä taustatekijöihin, kuten mielenterveysongelmiin, kaltoinkohtelukokemuksiin sotejärjestelmässä, elämäntilannetekijöihin tms. eikä ota asioita henkilökohtaisesti. Yleensä asiakkaan negatiivinen käytös on tosiasiassa reaktiota systeemiin, vaikka hän sen henkilöikin siihen saatavilla olevaan, joka toimii organisaation edustajana tai kasvoina. Ellei työntekijä sitten ole toiminut mielivaltaisesti, laiminlyönyt velvollisuuksiaan tai esim. käytöksellään antanut vaikutelmaa välinpitämättömyydestä tai pilkallisuudesta.

Minulla on kokemuksia sekä hyvin ammattitaitoisista sos.alan työntekijöistä, että sellaisista, jotka menevät sieltä missä aita on matalin ja asiakkaan auttaminen ei todellakaan kiinnosta. Aiheuttaa käsittämätöntä turhautumista, jos edes sos.työntekijä ei kykene tai ole halukas auttamaan ja välttelee, vaikka heillä on nähdäkseni suhteellisen laaja näkemys elämäntilanteiden ongelmallisuudesta ja hyvät valmiudet neuvoa tai ohjata eteenpäin.

Jos työssä on turvallisuusriskejä, niin nämä tulee huomioida työpaikalla järjestelyin. Kenenkään ei tule joutua minkäänlaisen vainon kohteeksi. Oikeustoimiuhkailut jäävät usein puheen tasolle ja mikäli eivät, niin lakia ja ammattietiikkaa noudattavan työntekijän ei yleensä tarvitse pelätä seurauksia. Jos työmäärä on liiallinen, jotta siitä voi asianmukaisesti selviytyä, on asiakkuuden vaarantumisesta informoitava esimiehiä aina tarpeen mukaan ja ylemmille tahoille. Jos samoja ongelmia ei esiinny vastaavissa tilanteissa muilla työyhteisön jäsenillä, on aika pohtia omaa soveltuvuutta alalle tai päivittää osaamista lisäkoulutuksella.

Meillä on väkivaltaisia ja uhkaavia asiakkaita asiakaskunnassamme kroonisesti. Laki edellyttää kuitenkin heidän kanssaan asiointia esim. lastensuojelussa. Osa uhkailee oikeustoimin, mutta osa puhtaalla väkivallalla. Osa uhkailee myös työntekijöiden perheenjäseniä esim. lapsia. Työmäärillä ei tämän kanssa ole mitään tekemistä. 

Näistä tehdään toivottavasti rikosilmoituksia ja poliisi on käytettävissä tarvittaessa (kuten esimerkiksi sairaankuljetuksien turvaamisessa)? Pitäisi olla työsuojelullinen lähtökohta, että vaaralliseksi ennalta tiedetyt tilanteet turvataan ja vaaralliseksi muuttuvat tilanteet keskeytetään, kunnes ovat turvattuja. Myös työntekijöiden anonyymiys on tarpeen mukaan järjestyttävä. Työtä jossa vaarannetaan rutiininomaisesti henki tai terveys, ilman valmiuksia näiden vaaratilanteiden välttämiseksi tai kohtaamiseksi, ei tule suostua tekemään. Työntekijän turvallisuus tulee aina olla etusijalla. Olen itse kieltäytynyt työtehtävistä, joissa olen vaarantunut, sillä en ole suojelualalla tai palkkasotilas. Joten kyllä, helppo sanoa. Valitettavasti usein ne rajat on itse tunnistettava ja vedettävä. Kokemus auttaa ennakoimaan vaaran merkkejä. Myös hoitamaan tilanteita niin, ettei eskaloitumista välttämättä edes synny.

Sosiaalitoimistoissa on vartijat. Ajoittain on jouduttu neuvotteluita turvaamaan poliisipartiolla, mutta poliisia ei ole helppoa saada. Osa asiakkaista joudutaan jättämään sosiaalitoimiston oven ulkopuolelle pysyvästi, koska ovat turvallisuusriski. 

Toisaalta poliisin läsnäoloa joissain tilanteissa ilmeisesti hyödynnetään ihan tarpeettomastikin, jolloin sitä voidaan pitää turhana pelotteena ja sosiaalityöntekijän vallan korostamisena. En ole itse tätä keksinyt tai huomioinut vaan sitä mieltä oli joku asiantuntija, jota haastateltiin jotain tällaista sosiaalialan ongelmista tms. kertovaa artikkelia varten. En tiedä kuinka yleistä on mutta hän oli sitä mieltä että poliisin käyttö on lisääntynyt ja tuota toi esille että myös niissä tapauksissa kun se ei olisi tarpeen, ei ole ollut syytä epäillä että asiakas esim. käyttäytyisi väkivaltaisesti. Asiakkaalle taas tilanne on ollut vielä traumatisoivampi kuin mitä se ilman poliisin osallistumista olisi ollut.

Poliisi on välttämätön mm. hatkalaisten noutamisessa, laki kun edellyttää, että vain poliisi saa juosta nuoren perään, jos tämä karkaa. 

Artikkelissa käsiteltiin ainakin lastensuojelun huostaanotto/sijoitustilanteita, en muista että liittyikö tuo lisääntynyt poliisin käyttö vain niihin tilanteisiin vai muihinkin. Tilanteet siis sellaisia ettei ole ollut etukäteen näyttöä siitä että asiakasperhe tai joku perheenjäsenistä saattaisi heittäytyä hankalaksi. Alunperin poliisia on hyödynnetty niissä tilanteissa joiden on pelätty eskaloituvan väkivaltaisiksi tms. mutta olisi sitten vakiintunut ihan yleiseksi käytännöksi. En tiedä kuinka paikkaansapitävä näkemys tuo on mutta ei se nyt kovin kaukaahaetulta kuulosta.

Poliisi on saanut uudet, järkevät toimintaohjeet.

Ei ne lähde hakemaan kotoota kun joku itkijä itkee et joo mielisairas on, eikä ole hoitosuhdetta tai mitään.

Monesti narsistien kiusaama, vieläpä.

Tai pentu vaan haetaan kesken koulupäivän, tai kaapataan mustaan pakuun ja sitte körötellään hoidolliseen sijaisuuskotiin.

Yök, yök, hyi.