Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää kaverini lapsia!
19.07.2015 |
Olenko paha ihminen kun mittani tuli täyteen ystävätärtä joka tu lapsensa ilmaiseen lapsiparkkiin meille useita kertoja viikossa. Milloin käy kaupassa, milloin jumpalla, milloin mitäkin. Olen joskus tarjoutunut auttamaan nimenomaan näin, mutta en tarkoittanut mitään pysyvää perhepäivähoitoa. Nyt kun olen ollut lomalla heinäkuussa, ystäväni on tuonut 12 kertaa lapsensa meille 2-5 tunniksi.
Omat lapseni ovat kyllästyneitä tilanteeseen, sillä heidän huoneensa sotketaan, pelit levitetään ja sänky möyhennetään aina.
Puhumattakaan että ruokaa on mennyt tolkuttomasti. Kun ystäväni palaa hakemaan lapsiaan, he viipyvät vielä tunnin.
Olen poikki.
Olenko sika jos en avaa ovea?
Kommentit (137)
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:51"]
Mullakin oli aika elämässä, jolloin tein kaverille palveluksia. Torstaisin otin hänenkin tyttärensä päikystä mukaan, kun hän meni suoraan töistä iltakouluun. Voihan sitä kaveria sen verran jelppiä.
Sitten se laajeni siten, että lapsi onkin meillä sen illan, kunnes äiti tulee koulusta. Kevätlukukausi siinä sitten sujahti, että se lapsi oli meillä joka torstai (satunnaisesti myös tiistaisin). Tosin kaveri ei sitä tiennyt. Hän luotti siihen, että mies hakee töistä tullessaan, kuten oli heillä sovittu. Eipä hakenut. Isä ottikin omaa aikaa silloin. Välillä kipasi tyttären meiltä juuri ennenkuin rouva lähti koulusta kotiinpäin valumaan. Ovelaa! ;)
Tavallaan tuosta ei ollut harmiakaan, mutta eihän se nyt oikeinkaan ollut.
Tämän kaverin valmistujaisissa sitten kiitospuheessa vuolaasti kiitteli miestään, kun mahdollisti koulun käynnin, kun oli paljon lapsen kanssa. Isä ja tytär välit parani jne. Siinä vaiheessa oli, että HETKONEN?! Milloin tuo mies olikaan lapsen kanssa? Mä hoidin torstait ja satunnaiset tiistait, silloin kun ei toinen kaveri sitä lasta ottanut mukaansa.
Enhän mä silloin juhlissa sitten mitään sanonut, mutta seuraavana päivänä kyllä sitten avasin suuni. Olishan se kiva ollut edes joku kiitos kuulla, edes silloin kun lapsi haetaan, mutta ei... Heillehän tuli siitä pitkä kriisi ja kaveri häpesi silmät päästään.Hän kiitollisena sitten tarjosi viidesti mulle kyytiä kotiin tai kauppaan päin, kun näki mut kävelemässä. Kerran otin kyydin vastaan, kun olin tulossa kauppakassien kanssa, muilla kerroilla olin ihan vaan lenkillä. Sillä oli kuitattu nuo hoitokeikat ja sitten taas rohkenikin pyytää, jos hoitaisin muksua viikon. He lähtisivät halipusulomalla Kanarialle ja mä olen ainoa, johon voi luottaa. Ilmaiseksi tietenkin. Sanoin, kiitos ei. Mulla on just silloin ihan jotain muuta. Eipä ole enää juuri ovella roikkunut tai muutenkaan tervehtinyt.
[/quote]
Miten tästä tuli sellainen kuva että jotenkin syyttäisit kaveriasi hyväksikäytöstä vaikka hän ei tiennyt tuosta hyväksikäytöstä mitään? Ja ihmetyttää että etkö kertaakaan sanonut tuolle miehelle että olitte vaimonsa kanssa sopineet että mies hakee lapsensa töiden jälkeen? Että mites tämä nyt näin menee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan näitä joitten on päästävä lapsistaan eroon keinolla millä hyvänsä!
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 15:19"]Tulipa huono mieli sen lapsen puolesta (ketjun alkupäässä), joka joutui keinussa odottamaan sossuja :( Tosiaan lapset ei oo mitään heittopusseja, vastuu toki omalla vanhemmalla. En tiedä kyllä pystyisinkö ikinä jättämään ketään väkisinkään meille tuputettua lasta odottamaan sossujen kanssa vanhempaansa paikalle.
[/quote]
Se tarinan nainen teki aivan oikein. Naapuruston yh-äiti hoidatti alle kouluikäisiä lapsiaan naapureilla. Vei vain lapset ovelle ja katosi paikalta. Olin kuullut tuosta henkilöstä ennenkuin hän ensimmäisen kerran yhtenä iltana ilmestyi meidän ovelle. Kyseli ollaanko ilta kotona. Ei oltu vaan juuri vaatteet päällä ulos menossa. Ihmetteli kun yksi naapuri ei enää ota heidän lapsia mukaan uimapaikalle. Tiesin syyn joka oli myös tuolle äidille kerrottu eli se että vanhempi lapsi poika oli purrut läpi asti naapurin rouvaa ranteeseen kun hän oli joutunut komentamaan ko poikaa rannalla muiden päälle hyppimisestä vedessä. Ja vastaavia juttuja oli lisää. Harmittaa ettei tuohon aikaan tullut mieleen tehdä lastensuojeluilmoitusta.
On tässä asiassa vielä sellainenkin puoli, että monesti se kiltti joka ei osaa sanoa ei, ei itse koskaan kehtaa pyytää apua, vaikka tarvitsisi. Itse olen sellainen. Tai okei, pyydän reilusti apua silloin, kun ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, mutta en vain siksi, että olisi itselle helpompaa ja kätevämpää. Nuo passuuttajat ja hyväksikäyttäjät ovat usein niitä, jotka eivät edes tarvitsisi kipeästi apua, kunhan ovat tottuneet pääsemään helpommalla. Eivät ole opetelleet sumplimaan asioita eivätkä luopumaan mistään menosta, jos ei onnistu.
Nykyään on esim. monella koira, ja mielestäni se on vielä enemmän elämäntapavalinta kuin lapsen hankkiminen. Lastenhoidossa voin vielä auttaakin, jos on oikeasti tarve, mutta sitä en ymmärrä, miksi koirattoman ihmisen pitäisi ottaa tuttavien koiria hoitoon, että nämä pääsevät matkustelemaan. Onhan myös matkakohteita, jonne voi ottaa koirat mukaan, ja on maksullisia koirahoitoloita. Viime kädessä on niitä muita koiranomistajia, jotka ehkä myös vuorollaan tarvitsevat koiranhoitajaa jolloin olisi mahdollisuus antaa vastapalvelus. Joten miksi juuri koiraton on ensimmäisenä tulilinjalla?
Nyt ap laitat kaverille viestin että illalla ei käykään! Ja sitten vietät omaa aikaa. Ei sinun tarvitse selitellä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sano näin:
"Olet minulle rakas ystävä ja mielelläni olen avuksi, mutta olen välillä väsynyt itsekin lastenhoitoon - ja enemmän lapsia ei helpota. Siispä autan sinua jatkossakin, mutta enintään kaksi kertaa kuussa pari tuntia kerrallaan. Näistä hoidoista haluan, että ne sovitaan hyvissä ajoin etukäteen. Samoin itsekin soitan sinulle jatkossa hyvissä ajoin, kun tarvitsen sinulta lastenhoitoapua."
ja pari kertaa aivan reippaasti viet muksut ystävällesi esim siksi aikaa kun siivoat kotona, käyt lenkillä tai vain tuijotat pari tuntia kattoon kotona.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 13:42"][quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 07:27"]
Mä ymmärrän ap:ta täydellisesti. Mut on vielä kasvatettu sillee vanhanaikaisesti, että otetaan muut ihmiset huomioon ja ollaan kohteliaita. Apuakin tarjotaan, koska muut ihmiset tarjoo sitä takas yhtälailla. 70-luvun loppupuolella synnyin.
Ja keski-ikä kolkuttaa, mutta opit on niin vahvassa, että jatkuvasti huomaan jääväni tossun alle. En meinaa millään oppia, että tässä maassa on suunnilleen vain minä ja ap, jotka ajattelevat samalla tavalla. Muiden tapa on ottaa kaikista ystävistä ja tutuista kaikki mahdollinen hyöty irti mahdollisimman vähillä vastapalveluksilla.
Ja huomaatteko, tämä kansa on sitä mieltä, että vika on ap:n. Hänen pitäisi kehittyä kovemmaksi ja tiukemmaksi ja törkeämmäksi, jotta pärjäisi tässä nykyihmisten maailmassa. Minusta niin surullista.
[/quote]
Minä olen vielä vanhempi ja elänyt lapsuuden ja nuoruuden sellaisena aikana, jolloin autettiin toisia. Muutenkin kasvoin ajatuksella, rauhaa ja rakkautta ja heikompiosaisia pitää auttaa. Tukioppilastoiminnat, rauhanmarssit yms.
Nyt syyllistetään, kun en osaa edetä kyynärpäätaktiikalla ja kävellä heikompien päältä edetäkseni. Syyllistetään, kun minua käytetään hyväksi. Hyväksikäyttäjä on se hieno tyyppi, joka osaa talloa muut jalkoihinsa ja edetä röyhkeästi. Ennen tällaiset tyypit tuomittiin, mutta nyt he ovat hienoja ihmisiä ja heitä kunnioitetaan ja niitä kilttejä ja auttavia ihmisiä tuomitaan, kun he ovat niin tyhmiä.
Silti, kun on hätä, huudetaan, että pitäisi olla vapaaehtoistoimintaa ja apua ja spr.n vapepaa ja vanhuksilla vapaaehtoisia ystäviä ystävätoiminnasta ja hoitajilla kutsumus, että he haluavat auttaa.
Jotenkin ristiriitaista
[/quote]
Totta, itsekin olen ollut pitkään se avulias ihminen niin töissä kuin vapaa-aikana.
Sitten alkoi ilmaantua useampia sellaisia, joiden jatkuvat pyynnöt lastenhoidossa tai koirien hoidossa alkoivat ahdistaa, kun oma vapaa-aika menikin muiden auttamiseen. Olin myös "suosittu ystävä" silloin kun joku tarvitsi ilmaista majoitusta ja keskitystä vieraillessaan kotipaikkakunnallani.
Omassa kodissani oltiin vastavuoroisia ja esimerkiksi kylään tullessa tuotiin tuliaisia. Nyt taas tuntuu, että moni "avuntarvitsija" on tottunut vain yksipuolisesti pyytämään eikä heille tule mieleenkään auttaa vastavuoroisesti tätä toista, joka on useasti antanut apuaan. Parhaassa tapauksessa se apua antanut saa vain haukut palkakseen.
Nyt olen itse avulias ja vieraanvarainen sellaisille, jotka ovat sitä myös minulle. Muitakin voin auttaa, mikäli se minulle sopii. Olen myös opetellut sanomaan, mikäli minulle ei sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 17:50"]Laita mies(?) ovelle ensi kerralla jos tekee tiukkaa sanoa itse ei.
[/quote]
Sen verran pitää olla omaa selkärankaa, että sanoo kaverilleen suoraan. Herra jestas, miehen selän taakse piiloon....on siinä kans neuvo.
Minä ymmärrän ap:ta täysin. Olen myös sitä mieltä, että ei ole mitään universaalia sääntöä, että aina pitää kaikki asiat sanoa suoraan. Minusta ihmisten pitää itse tajuta jotain tai sitten ihmetellä maailman tappiin, jos eivät tajua.
Olen just niin "hirveä" ihminen, että keksin tekosyitä tai teeskentelen, etten ole kotona. Minulla on täysi oikeus elää elämääni näin. Ei minun tarvitse opetella puhumaan vaikeita asioita suoraan vain siksi, että maailmassa on tyhmiä röyhkimyksiä.
Tietysti parisuhteessa, jossa on luottamus, puhun vaikeistakin asioista. Samoin vanhemmilleni, lapsilleni ja oikeille ystäville. Mutta tuollaiset hyväksikäyttöjät ei ole sen arvoisia. Itse ovat kuluttaneet ns. ystävyyden loppuun eikä minun tarvitse stressata ja harjoitella peilin edessä ein sanomista. Piiloudun tekosyiden taakse enkä häpeä sitä ollenkaan! Hävetköön se, joka ei sanomatta mitään tajua. Koen jopa, että suoraan sanominen olisi hyväksikäyttäjän tasolle laskeutumista ja omista periaatteista luopumista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista kuinka monelle lapsi tuntuu olevan kuin joku ikävä velvollisuus tai paketti jota yritetään työntää ties minne että saataisiin omaa aikaa. Meillä on iso talo ja voin työskennellä kotona niin näitä "kavereiden lapsia" on vuosien varrella riittänyt ja ihan riesaksi asti vaikka lapsirakas olenkin. Nyt olen saanut tarpeekseni enkä ota ketään hoitoon vaikka olisi miten iso hätä ja tästä kiitos teille toisten ystävällisyyttä ja vieranvaraisuutta hyväksi käyttäville. Liika on liikaa ja raja on tullut vastaan. Sorry.
Ap:n kuvatunlainen ystävä ei osaa arvostaa yhtään mitään muuta kuin omaa aikaansa, muiden harmituksesta viis. Tämänlaisille "ystäville" on parasta vain ilmoittaa että ei nyt sovi. Jos on ehtinyt liueta jo autolleen huikkaa tai soita takaisin ja sanoa mikä mieltä painaa eli tämä juttu nyt ei mene näin kuin oli kaavaillut. Tämän tyyppisten ihmisten arvostuksetkin on vähän niin ja näin.
Helppoa se ei kiltille ihmiselle ole, sillä nämä hyväksikäyttäjät ovat hionneet tosiaankin taitonsa aivan huippuun. Siinä sitten käännellään ja väännellään ja suostutellaan, mutta paras olisi se tilanne vain kestää vastaisuuden varalle ettei olisi aina tämä asia riesana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasinpa juuri puhelimeen kun hölmistynyt kaveri kertoi olevansa meillä lapsineen. Mies kotona meillä. On ollut nukkumassa yövuoron jälkeen. Kerroin olevani mansikkapellolla poimimassa mansikoita lasteni kanssa.
Seurasi hetken hiljaisuus ja kaverini ilmoitti että voi odottaa.
Ilmoitin ettemme tule moneen tuntiin...
Tulee kuulema illalla käymään.
Oisiko tuohon ollut paikka sanoa, että mieluummin joku toinen kerta. Olette väsyneitä mansikkapäivän jälkeen ja haluatte olla perheen kesken. Sano myös, että mies ei arvosta että hänet herätetään nukkumasta kun lepää yövuoron jälkeen.
Mun näkökulmasta ap antaa kaverinsa terrorisoida perhettään ja on ap:n vastuulla laittaa rajat. Minusta vastuu ja perheestä huolehtiminen ylittää luonteen nössöyden, vai mitä ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 07:27"]
Mä ymmärrän ap:ta täydellisesti. Mut on vielä kasvatettu sillee vanhanaikaisesti, että otetaan muut ihmiset huomioon ja ollaan kohteliaita. Apuakin tarjotaan, koska muut ihmiset tarjoo sitä takas yhtälailla. 70-luvun loppupuolella synnyin.
Ja keski-ikä kolkuttaa, mutta opit on niin vahvassa, että jatkuvasti huomaan jääväni tossun alle. En meinaa millään oppia, että tässä maassa on suunnilleen vain minä ja ap, jotka ajattelevat samalla tavalla. Muiden tapa on ottaa kaikista ystävistä ja tutuista kaikki mahdollinen hyöty irti mahdollisimman vähillä vastapalveluksilla.
Ja huomaatteko, tämä kansa on sitä mieltä, että vika on ap:n. Hänen pitäisi kehittyä kovemmaksi ja tiukemmaksi ja törkeämmäksi, jotta pärjäisi tässä nykyihmisten maailmassa. Minusta niin surullista.
[/quote]
Minä olen vielä vanhempi ja elänyt lapsuuden ja nuoruuden sellaisena aikana, jolloin autettiin toisia. Muutenkin kasvoin ajatuksella, rauhaa ja rakkautta ja heikompiosaisia pitää auttaa. Tukioppilastoiminnat, rauhanmarssit yms.
Nyt syyllistetään, kun en osaa edetä kyynärpäätaktiikalla ja kävellä heikompien päältä edetäkseni. Syyllistetään, kun minua käytetään hyväksi. Hyväksikäyttäjä on se hieno tyyppi, joka osaa talloa muut jalkoihinsa ja edetä röyhkeästi. Ennen tällaiset tyypit tuomittiin, mutta nyt he ovat hienoja ihmisiä ja heitä kunnioitetaan ja niitä kilttejä ja auttavia ihmisiä tuomitaan, kun he ovat niin tyhmiä.
Silti, kun on hätä, huudetaan, että pitäisi olla vapaaehtoistoimintaa ja apua ja spr.n vapepaa ja vanhuksilla vapaaehtoisia ystäviä ystävätoiminnasta ja hoitajilla kutsumus, että he haluavat auttaa.
Jotenkin ristiriitaista
[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 16:03"][quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 15:59"]Kai hän ilmoittaa? Sano, ettei nyt sovi
[/quote]
Eipä oikeastaan. Ovikello soi ja siinä he taas ovat. Mutta tiedän, että tavallaan oma vika... Kaverini on kuitenkin kaverini. Nyt en vaan taida jaksaa enää vähäänaikaan kaveerata.
:(
[/quote]
Sano ystävällesi, että sinäkin tarvitset lomaa ja suoraan, ettei tarkoitus ollut ryhtyä lapsillesi viralliseksi lastenhoitajaksi.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 13:14"]
Vastasinpa juuri puhelimeen kun hölmistynyt kaveri kertoi olevansa meillä lapsineen. Mies kotona meillä. On ollut nukkumassa yövuoron jälkeen. Kerroin olevani mansikkapellolla poimimassa mansikoita lasteni kanssa. Seurasi hetken hiljaisuus ja kaverini ilmoitti että voi odottaa. Ilmoitin ettemme tule moneen tuntiin... Tulee kuulema illalla käymään.
[/quote]
Jos olisin ollut tuo mies, olisin taatusti saanut raivarin, jos puolison kaveri olisi oven takana kilisyttämässä ovikelloa kakaroidensa kanssa. Olisin kyllä raivona puolisollekin, että ei saatana saa kavereilleen sanottua, että minua ei herätetä yövuoron jälkeen. Sehän on sama, kuin joku tulisi ap.n kiskomaan klo 2 yöllä ylös, että hei, mää tuon pentuni tänne hoitoon.
Pane nyt kaverisi kuriin, ennen kuin miehesi lähtee läiskimään. Onhan se nyt helvetti, että mies nukkuu yövuoron jälkeen, niin joku mimmi pentuineen luulee voivansa jäädä sinne odottamaan ja pitämään miestä hereillä. Miehenä olisin heittänyt tuollaisen ihmisen niskaperseotteella pihalle ja hyvin äkkiä ap.nkin
Minä ymmärrän hyvin ap:ta, olen kiltti ja hyväntahtoinen enkä kehtaa kieltäytyä. Mies taas toisaalta osaa sanoa ei eikä minua sen takia juurikaan hyväksikäytetä niin kuin nuorempana. Naapurini sen sijaan on erittäin reipas, suorasanainen ja rohkea mutta ei kykene sanomaan yhtään poikkipuolista sanaa aikuisille lapsilleen. Tyttären lapsia hoitaa 2-4 viikonloppua kuukaudessa, viikottain haetaan päiväkodista ja viedään harrastuksiin. Pojan lapsia tapailee harvemmin. Suostuu aina kun pyydetään, ellei oikeasti ole varannut matkaa tai teatteri-iltaa. Kaikki muut tapaamiset siirtää killtisti. Ja kyllä, taustalla on ajatus siitä, että haluaakin nähdä lastenlapsiaan ja kokee, että muuten jättää lapsensa pulaan, jos ei hoida.
En koskaan ole jaksanut käsittää näitä hyväksikäyttäjäihmisiä. Se, että joku haluaa tavata lapsianne tai hoitaa heitä, ei tarkoita, että ne lapset on lykättävä hoitoon jatkuvalla syötöllä. Se tarkoittaa vain, että tällä henkilöllä on huoli lapsistanne tai teidän omasta jaksamisestanne ja että teidän pitäisi todistaa, että pärjäätte myös ilman hänen apuaan. Miksi niitä lastenlapsia ei voi tavata ilman hoitokeikkaa? Miksi ette kutsu isovanhempia syömään tai kahville ja anna näin mahdollisuutta tavata lastenlapsia ilman hoitovelvollisuutta? Miksi alistatte ihmiset hoitoautomaateiksi? Rakkaimmilleen kun on vaikea sanoa ei ja vielä vaikeampaa se on silloin, kun oikeasti niitä lastenlapsia haluaa myös tavata ja on huolissaan heistä ja heidän pärjäämisestään.
Aika moni vanhempi on tuollainen hyväksikäyttäjä eikä mieti hetkeäkään vanhempansa tai anoppinsa/appensa jaksamista. Uskotellaan vain itselle, että tätä he juuri haluavat ja itsepä pyytävät, vaikka sen pyynnön takana on oikeasti huoli/pelko/epävarmuus.
Väitänpä, että ap:n ystäväkin kuvittelee tekevänsä ap:lle palveluksen. Lapset pitävät seuraa toisilleen ja ap sen kun vain lekottelee ja katselee mukavia leikkejä päältä. Kaikki hyväksikäyttäjät selittelevät asiat itselleen parhain päin. Se toinen niin tahtoo hoitaa noita lapsia ja on niin yksin ja ikävissään ilman niitä... Näillä sanoin naapurini tytär puolusteli jatkuvaa hoitorumbaa, kun vihjasin, että naapurini alkaa olla aika väsynyt. Ei tullut tyttärelle mieleen, että äitinsä siirtelee jatkuvasti menojaan hänen takiaan. Ei kiinnostanut, kun se oma hyöty on tärkein.
Ihan aina kun lykätään omia lapsia hoitoon jollekulle säännöllisesti ilman palkkaa ja mahdollisuutta kieltäytyä fiksulla tavalla, on kyseessä hyväksikäyttö. Törkeintä se hyväksikäyttö on silloin, kun on kyse tavasta eikä hoitajalla ole mahdollisuutta kieltäytyä, kun aina on tehty näin.
Naapurini tapauksen jälkeen olen alkanut syvästi halveksia näitä, jotka lykkäävät lapsensa isovanhemmille joka viikko, koska nämä niin haluavat hoitaa. Mitä jos kutsuisitte isovanhemmat teille, tekisitte upean aterian ja antaisitte isovanhempien touhuta lastenlasten kanssa ilman suoraa hoitoivelvollisuutta? Mutta eihän se käy, koska silloin te ette saisi sitä jokaviikkoista vapaa-aikaanne...