Itä- ja Länsi-Suomen erot

Eli yhteenvetona: Puheliaisuus, paikkojen rempallaan olo ja ylikorostunut vaatimattomuus ovat itäsuomalaisten mielestä suuriakin hyveitä. Taidan olla turkulaisempi kuin luulinkaan.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 14:54"][quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 09:18"][quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 07:22"]Itä-suomalaiset ovat vakuuttuneita erinomaisuudestaan, kuten tämäkin ketju osoittaa.
[/quote] Itä-suomalaiset ovat parempia puhumaan.
[/quote]
Vielä kun siitä saisi joku selvän
[/quote]

Ja vielä kun löytäs jonkun selvän.

Itä-Suomessa ollaan väritykseltään vaaleampia. Viimeiset aidot blondit maailmassa tulevat löytymään Savosta. Vaalea sänkitukka ja siniharmaat silmät, pottunokka ja korkeat poskipäät.

Länsi-Suomessa (erityiseti Pohjanmaalta) löytyy taas ns. Lumikkeja. Iho vaalea, tukka musta ja silmät siniset jne.

Itä-Suomi laulavaista, Länsi-Suomi kyräileväistä. Muuten sitä samaa paskaa.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 15:35"]

Itä-Suomessa ollaan väritykseltään vaaleampia. Viimeiset aidot blondit maailmassa tulevat löytymään Savosta. Vaalea sänkitukka ja siniharmaat silmät, pottunokka ja korkeat poskipäät.

Länsi-Suomessa (erityiseti Pohjanmaalta) löytyy taas ns. Lumikkeja. Iho vaalea, tukka musta ja silmät siniset jne.

Itä-Suomi laulavaista, Länsi-Suomi kyräileväistä. Muuten sitä samaa paskaa.

[/quote]

Jännä, minusta väritys menee selvästi toisin päin: Lännessä ollaan pitkiä ja vaaleita, vähän skandinaavisempia, idässä taas pieniä ja tummia, mutta kalpeita.

Vai että savosta. Sieltä ei tule kun koukkunokkia ja pallopäitä jotka valehtelee silmät pyöstään.

Idässä vedetään tiukkaa viinaa ja runsaasti. Elämä näköalatonta ja pysähtynyttä. Naisten vartalotyyppi sellainen perseetön omena. Lännessä ollaan vähän ruotsalaistyyppisempiä eli, no, fiksumpia ja esim ruokanautintoja ja kauneutta arvostavia. Ihmiset kauniimpia läntisen geeniperimän vuoksi.

Ompa täällä kovin musta-valkoista keskustelua.... missä on harmaan eri sävyt??? Itse olen idästä ja kyllä olen puhelias ja vilkas ja nauravainen ja ei tuota vaikeuksia kommunikoida tuntemattomien ihmisten kanssa. Puolisoni on etelä-pohjanmaalta ja löysimme toisemme helsingissä. Asuimme useita vuosia helsingissä ja kun tuli perhettä niin muutimme seinäjoelle. Puolisoni sai heti töitä ja minäkin hetken kuluttua. On totta idästä tulevat ovat sosiaalisissa tilanteissa ns. parempia juttu luistaa eikä möksötetä. Pohjalaiset katsoo etäältä ja ei suin päin tutustu uusiin ihmisiin ja he eivät päästä lähelle samalla tavoin kuin idästä tulevat. Luin ketjun ja joku jo aiemmin kirjoitti että miten vähän missään muualla on oltu olemassa ja elämässä näillä seuduin.... Allekirjoitan tyystin. Olen törmännyt ihmisiin joka on käynyt kaikki koulut seinäjoella ja jäänyt seinäjoelle tai sitten joillekin on kova juttu muuttaa kauhajoelta seinäjoelle :). Välillä huvittaa se asenne että seinäjoki on suurikin kaupunki mutta ehkä se johtuu siitä että ei ole perspektiiviä mihin verrata kun ei olla muualla oltu. Oma mieheni sanoo että helsingin vuodet tekivät hänelle todella hyvää hyvää ja kyllä olen samaa mieltä. Sitä kun monta vuotta teki töitä hyvin erilaisten ja eri väristen ihmisten kanssa niin kynnys sietää erilaisuutta ei ole niin korkea. Siinä missä idästä tuleva vähättelee itseään ja asiaoitaan niin pohjalaiset seisoo omansa takana ja tuosta piirteestä tykkään. Se oli myös yllätys että miten paljon täällä on kesätapahtumia kaupungin asukaslukuun nähden: provinssi,tangot, solarit ja vauhti ajot ja kuulemma viä joku hip hop juttukin. Eli pohjalaiset ei voivottele vaan järjestää itse jos jotain haluaa ja pienyrittäjiä on paljon. Toisin kuin idässä. Erilaisuuden sietokyky voisi olla parempi ja soisin että porukka täällä päin olisi avoimpaa. Omia lapsia aion ainakin kannustaa opiskeluiässä kauemmas opiskelemaan seinäjoen amk ei ole ainoa vaihtoehto :). Ja myös minä olin yllättynyt siitä että joku viikonlopun teatterireissu tai konserttimatka tamepreelle on kuin ulkomaille menisi. Mutta niitä yhtä nurkkakuntaisia ihmisiä löytyy myös idästä joten kumpa ihmiset matkustelisivat enemmän ja jurotttaisivat vähemmän.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 08:44"]

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 05:19"]Itä- ja Länsi-Suomessa on huomattavat erot baarikulttuurissa ja miesten ja naisten välisessä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Lännessä on jotenkin perinteisempää/vanhoillisempaa. Itä-Suomessa voidaan huoletta dokata sekaporukalla jossain mökillä tai baarissa ja ihan vaan pitää hauskaa ihmisten kesken. Lännessä taas naiset tälläävät itsensä baariin vimpan päälle ja miehetkin ehkä vähän. Sitten istutaan tiiviisti niissä samaa sukupuolta olevissa seurueissa, ja siinä se. Kotiinlähdetään mielellään ennen pilkkua. Ei puhettakaan, että poika-ja tyttöporukka heittäisivät läppää keskenään, menisivät lopulta yhteiseen pöytään, lähdettäisiin ehkä jatkoillekin (en tarkoita mitään panojatkoja). En edes ymmärrä miten nämä ihmiset täällä pariutuvat. Kai isi tai äiti esittelee jossain juhlissa jonkun kivan naapurin rouvan veljenpojan/tytön, jonka kanssa sitten aletaan seukata.  [/quote] Tuo ero näkyy mielestäni myös työelämässä. Länsi-Suomalaiset (erityisesti naiset) muodostavat oman sisäpiirin. Itä-Suomalainen on kaikkien kaveri eikä muodosta hierarkioita.

[/quote]

Myös harrastuspiirissä. Netin kautta tutustuin erään harrastuksen kautta naisiin. Itä-suomalaisten kanssa pääsi juttuun ja ystävystyi. Länsi-suomalaiset kyyläsi ja pienessä ringissään haukkuivat kateellisina selän takana kaikkia muita naisia. Länsi-Suomalaisten naisten porukka jäikin pieneksi sisäpiiriporukaksi,jotka lopulta jäivät haukkumaan toisia, kun muualta päin Suomea olevat kaverustui ja piti yhteyttä reilusti toisiin ja sopi tapaamisia.

Muuten en osaa sanoa eroa eri paikoilta kotoisin olevien ihmisten välillä. Kun menee johonkin isoon ihmisjoukkoon, en todellakaan osaa sanoa, mistä päin Suomea kenenkin juuret ovat. Tylyjä ja paskoja ihmisiä on joka paikassa.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 16:39"]

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 08:44"]

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 05:19"]Itä- ja Länsi-Suomessa on huomattavat erot baarikulttuurissa ja miesten ja naisten välisessä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Lännessä on jotenkin perinteisempää/vanhoillisempaa. Itä-Suomessa voidaan huoletta dokata sekaporukalla jossain mökillä tai baarissa ja ihan vaan pitää hauskaa ihmisten kesken. Lännessä taas naiset tälläävät itsensä baariin vimpan päälle ja miehetkin ehkä vähän. Sitten istutaan tiiviisti niissä samaa sukupuolta olevissa seurueissa, ja siinä se. Kotiinlähdetään mielellään ennen pilkkua. Ei puhettakaan, että poika-ja tyttöporukka heittäisivät läppää keskenään, menisivät lopulta yhteiseen pöytään, lähdettäisiin ehkä jatkoillekin (en tarkoita mitään panojatkoja). En edes ymmärrä miten nämä ihmiset täällä pariutuvat. Kai isi tai äiti esittelee jossain juhlissa jonkun kivan naapurin rouvan veljenpojan/tytön, jonka kanssa sitten aletaan seukata.  [/quote] Tuo ero näkyy mielestäni myös työelämässä. Länsi-Suomalaiset (erityisesti naiset) muodostavat oman sisäpiirin. Itä-Suomalainen on kaikkien kaveri eikä muodosta hierarkioita.

[/quote]

Myös harrastuspiirissä. Netin kautta tutustuin erään harrastuksen kautta naisiin. Itä-suomalaisten kanssa pääsi juttuun ja ystävystyi. Länsi-suomalaiset kyyläsi ja pienessä ringissään haukkuivat kateellisina selän takana kaikkia muita naisia. Länsi-Suomalaisten naisten porukka jäikin pieneksi sisäpiiriporukaksi,jotka lopulta jäivät haukkumaan toisia, kun muualta päin Suomea olevat kaverustui ja piti yhteyttä reilusti toisiin ja sopi tapaamisia.

Muuten en osaa sanoa eroa eri paikoilta kotoisin olevien ihmisten välillä. Kun menee johonkin isoon ihmisjoukkoon, en todellakaan osaa sanoa, mistä päin Suomea kenenkin juuret ovat. Tylyjä ja paskoja ihmisiä on joka paikassa.

[/quote]

Luin ketjua eteen päin ja törmäsin mielipiteisiin turkulaisista. Tuo ulkonäkökeskeisyys ja laihuuden ihannointi selkeytti muutaman ihmettelemäni asian :) Ainoat todella törkeät kommentit painostani ja ulkonäöstäni olen saanut turkulaisilta naisilta.

Asumme pääkaupunkiseudulla kun pohjalainen anoppi ja appi tulee kylään niin mukana on ihan joka krt aivan valtavat tuliaiset ja ihmettelin sitä aluksi niin mieheni kerti että kuuluu kulttuuriin että samat tuliaiset saa muutkin aikuisten lasten perheet. Anoppi ja appi myöskin haluaa mennä teatteriin ja viimeksi musiikkitaloon. Anoppi ei myöskään tunge keittiööni vaan on vieraana. Auttaa kyllä mielellään jos pyydän. Eivät kysele henkilökohtaisuuksia. Meni monta vuotta ennenkö opin tuntemaan anoppini: on todella jäyhä ja erittäin tarkka omasta tilastaan. Meillä on toisiamme kunnioittava suhde. Kerrotaan asioita jos siltä tuntuu niin puolin ja toisin mutta ei ole sellaista pakko saada tietää. Kun anoppi ja appi tulevat kylään,heillä on aina siistit vaatteet ja iltamenoissa anoppi on tyylikäs ja totesi alkuaikoina että ihmisten ilmoille ei lähdetä resupekkana. Hän sanoi sen niin mainiosti murteellaan. Kun taas äitini tulee idästä niin voi sitä pajatuksen määrää :) Vilkkaudessa on ISO ero. Itse olen oppinut että se mikä esim. karjalainen haastelee kuulumisia yms. niin pohjalainen ottaa sen helposti uteliasuutena. Äitini ei taas halua lähteä teatteriin tai konserttiin koska se on kuulemma liian hienoa yms. Enhän mie nyt ja pälä pälä.... Lännessä ollaan paljon tietoisempia omasta tilasta ja siitä mitä kerrotaan oman perheen asioita toisille ihmisille. Esim. kun olemme ostaneet jotain uutta kotiimme vaikka sohvakaluston niin äitini haluaa tietää että paljonko maksoi mistä ostitte yms. Anoppini taas kommunikoi kehumalla väriä tai mallia. Ja en tiedä onko se puolisoni perheen piirre mutta rahasta ei puhuta vaiko pohjalainen piirre. Työpaikalla olen tutustunut pohjanmaalta oleviin ihmisiin ja eipä niistä pahaa sanaa ole. Heillä on erilainen huumorintaju. Joku mainitsi aiemmin sarkastisuuden -> sitä kyllä löytyy ja teitynlainen kehuskelu mutta en ole koskaan ottanut sitä tosissani. Yksi asia minkä olen tässä matkan varrella opinnut että kun etelä-pohjalaisen kanssa menee välit poikki niin se on sitten niin loppuun asti,mitään välimuotoa ei ole. Omanarvontunto on todellakas voimakas piirre.

Olen Itä-Suomesta kotoisin, iloisuutta, välittömyyttä ja vieraanvaraisuutta löytyy sieltäpäin. Näissä iloisissa ihmisissä on kuitenkin paljon alkoholismia, tätä olen ihmetellyt usein. Erityisesti alkoholisoituvat miehet, jotka muuttivat idästä etelään 60-80 luvulla. Tiedän omasta suvustanikin tapauksia. Metsurit lähtivät töihin tehtaaseen Helsinkiin, alkoi viina maistua liikaakin.  

Turkulaisten vakuuttuneisuus omasta erinomaisuudestaan on järkyttävän söpöä :)

Turkulaisethan mieltävät kaupunkinsa kaistaleeksi Ruotsia (tai siis Tukholman trendikkäimmän ydinkeskustan jatkeeksi) ja Keski-Eurooppaa ja muun Suomen sivistymättömäksi salomaaksi, missä sudet ja karhut temmeltävät valtoimenaan ja metsäläiset asuvat maakuopissa sikojen kanssa.

Faktahan kuitenkin on, että Turun keskusta on järkyttävän ruma ja niitä harvoja mukulakivikatuja, vanhoja puutaloja, vanhoja kirkkoja, jokia, viiniravintoloita ja baareiksi muutettuja vanhoja laivoja löytyy muualtakin. 

Joo, olen asunut Turussa yli 10 vuotta, ja vieläkään kaveripiiriini tai edes oikeastaan tuttavapiiriini ei kuulu yhtäkään turkulaista. Baarissa kukaan ei juttele muulle kuin omille kavereilleen, työpaikoilla ollaan naama nurinpäin jos sinne tulee joku uusi ja ulkopuolinen, opiskelijarientoihin eivät aidot ja oikeat turkulaiset ksokaan osallistuneet vaan hengailivat keskenään..Seksiäkään ei täällä saa kun taas Helsingissä, Tampereella, Lahdessa, Lappeenrannassa, Imatralla, Kouvolassa tai vaikkapa Oulussa aina lykästää jos haluaa :)

Tämä onkin hauska ketju lukea. ;)

Oman isäni suku on karjalasta ja äidin suku länsirannikolta. Itse olen asunut vähän pitkin Suomea, lapsuuteni Pohjois-Pohjanmaalla ja sitten möyhemmin vähän pitkin Suomea. Omissa vanhemmissani ainakin korostuivat nuo täälläkin jauhetut stereotypiat: isäni on kova puhumaan ja saa helposti jutun luistamaan vieraittenkin kanssa. Äiti on paljon jäykempi ja miettii paljon enemmän, mikä missäkin tilanteessa on sopivaa ja kohteliasta. Hermostuu usein isäni höpinöistä ja siitä kun hän jää suustaan kiinni joka ikisen kaupan kassankin kanssa... :-D

Meillä päin usein oli puhetta "kieroista savolaisista" ja kieltämättä opiskeluaikoina savolaisiin tutustuessa olen havainnut tämän ainakin jossain määrin todeksi. Jotenkin sitä puhetta on kamalan vaikea välillä seurata, tuntuu kuin kahvitellessakin minulle oltaisiin jatkuvasti myymässä käytettyä autoa. Tuntuvat tulevan hyvin juttuun tuntemattomienkin kanssa mutta toisaalta saattavat itse joskus näyttää aika venähtänyttä naamaa jos asiat sanoo meikäläisittäin rehellisesti ja lyhyesti.. 

Turussakin olen asunut vähän aikaa ja kieltämättä omakin mielikuvani turkulaisista on jäänyt siihen, että aika sisäänpäinkääntynyttä ja omissa piireissään pyörivää porukkaa ovat. Varsinkin asiakaspalveu on monesti ollut vähän tylynpuoleista ja enemmän minua siellä aikoinaan on katsottu nokan vartta pitkin "maalaistollouteni" takia kuin Helsingissä ikinä. ;) Helsingissä taas erikoisena piirteenä olen pitänyt sitä, ettei bussissa ja muissa julkisissa istuta viereen välttämättä edes pakon edessä ja kaduilla näkyvät ihmiset ovat muutenkin astetta laittautuneempia kuin aiempien asuinkaupunkieni katukuvassa. Sinänsä en ole kokenut helsinkiläisiä erityisen tylyinä, mitä nyt ehkä joskus vähän hukassa olevina esimerkiksi muun Suomen maantiedon suhteen. ;) 

Minä ja vanhempani olemme syntyneet Helsingissä, ja molempien vanhempien suvut tulevat Viipurista päin. Suvut ovat kauhean vieraanvaraisia, iloisia ja puheliaita ja muutenkin ollaan sukurakkaita, tosin temperamenttia löytyy ja näin ollen osa ei ole sitten väleissä keskenään. Olen huomannut saman, mitä joku mainitsi, että Idässä puututaan sukulaisten asioihin paljon. Sama meillä, mutta olen vain tylysti tehnyt mitä huvittaa ja jättänyt vanhempien ja isovanhempien ja isoisovanhempien mielipiteet omista asioistani sivuun.

Juhlia on usein ja hauskaa osataan pitää, lisäksi aina uudet puolisot toivotetaan hyvin tervetulleeksi sukuun ja heitä kohdellaan lämpimästi.

Aiempi seurustelukumppanini oli Oulusta ja sukunsa sieltä ja Pohjois-Pohjanmaalta. Jotenkin koskaan en tuntenut oloani tervetulleeksi appivanhempien seurassa, olivat kauhean hiljaista, jäyhää ja junttia porukkaa. Nykyisen mieheni suku on Pohjanmaalta myös, ja jäyhiä ovat hekin. Hitaasti lämpiäviä, mutta tulen heidän kanssa hyvin juttuun. Rehtejä ihmisiä. Itse olen perinyt Idästä sanailun lahjan.

Tämä on ihan huikea ketju! Vaikka elämme vuotta 2015 niin kyllä idän ja lännen ihmisissä on vaan eroa. Tiimi jossa työskentelen niin on yksi imatralainen ja yksi jostain pohjanmaalta,eroa todellakin on.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:28"]Itä-Suomalaisten umpimielisyys. Kaikki uusi on pahasta, kaikki erilainen on pahasta. Täydellinen ymmärtämättömyys estetiikasta. Naapurin uudesta talosta kateellinen länsi- suomalainen rakentaa itselleen vieläkin hienomman talon. Itä-suomalainen haukkuu kylillä naapurinsa homoksi, räjäyttää sen postilaatikon ja kivittää ikkunat.
[/quote/]

Kainuussako oot käynynnä ?

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:32"]Itäsuomalaisten iloisuus ja vieraanvaraisuus (etenkin karjalaisten).
[/quote]
Piheimmät tapaamani ihmiset, kaikkea muuta kuin vieraanvaraisia, ovat tulleet Pohjois-Karjalasta. Joensuulaiset eivät kuulu tähän sakkiin mutta liekö syrjäseutujen torppien köyhyys vaikuttanut asiaan?

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 09:06"]

Minun pohjois-karjalainen mummo oli "runsauden sarvi". Pöytään laitettiin ihan kaikki tarjolle mitä kaapista löytyi. Vaatekomero saattoi olla sikin sokin, mutta tyylitaju oli vimpan päälle. Kun lähdettiin ostoksille, niin hetkessä itsestä taiottiin tyylikäs ja lapsenlapselle ostettiin vaikka mitä pikkueläkkeestä. Kun pääsi mummon luo P-Karjalaan tuli elämästä juhlaa. Se glamour on asia jonka olen ehkä perinyt tältä mummolta ja sen että sekä kadun juoppo että nimismies ovat samanarvoisia!

[/quote]

Niin, täällä Pohjois-Karjalassa oli ennen tapana että oli vieras kuka tahansa ja kuinka lyhyeksi tai pitkäksi aikaa vieras tuli, pöydässä piti olla tarjolla vähintään seitsemää sorttia. Oma mumminikin oli sellainen, aina kun kävin edes vähän aikaa piipahtamassa, niin kahvipöydässä oli seitsemää sorttia kahvileipää. Ikinä ei ollut vähempää, joskus oli enempikin. Mummi oli aika köyhä, mutta silti hänellä riitti aina ruokaa, en tiedä mistä hän ne taikoi.

Olen muuttanut Kainuusta Etelä-Savoon ja jatkuvasti on valtava ikävä kotikontuja. Olen savolaisissa piireissä aina se, joka puuhaa omia juttujaan ja on ruokapöydässä hiljaisin. Myöskin olen muiden mielestä täällä varmaan kummallinen ja seurani on vaivaantunutta, kun murjotan vaan yksin nurkassa tutkiskellen ympäristöä. Itse olen ainakin huomannut, että savolaiset ovat merkittävästi iloisempaa kansaa, kuin kainuulaiset. On välillä rankkaa koittaa sopeutua seuraelämään ja oikeastaan mieluiten istuskelen yksin kotona murehtimassa. Tosin silloin, kun haluan pitää hauskaa, haluan tehdä sen kunnolla ja silloin savolaiset jäävät minusta jälkeen. ;)

Kerronpa omakohtaisen kokemuksen. Olen itse itäsuomalainen, joka on asunut Etelä-Suomessa 20-vuotiaasta lähtien, ja nyt ikää n. 40 vuotta. Kotikylällä käyn muutaman vuoden välein, ja taas poikkesin viime viikonloppuna. Kylä on pieni, noin 2000 asukasta. Joka toinen vastaantulija on tuttu, ja niistä suurin osa kaveriksi laskettavia tai näiden sukulaisia tai muita tuttuja, joista tietää asuinpaikan ja tärkeimmät muut tiedot. Illalla kävin viihteellä, ja halailin arviolta 25 ihmistä (yhteisestä aloitteesta) ja oli kuin ikinä ei oltaisi oltu erossa! Ihmiset oli baarissa aika kännissä jo kymmenestä lähtien.

Pääkaupunkiseudulla olen viime aikoina jutellu useamman paikallisen nuoren kanssa, jotka ovat aika yksinäisiä ja sosiaalisesti varautuneita. Yksi näistä oli viikonloppuna jollain hippifestivaaleilla halailemassa tuntemattomia kun sitä ei voi tehdä lähibaarissa! Itä-Suomessa kasvamisessa oli siis ainakin se hyvä puoli, että on oppinut välittömäksi ja mutkattomaksi ihmiseksi, jonka ei tarvitse tuntea toista ihmistä syvällisesti vuosikausien ajalta ennen kuin sille uskaltaa puhua avoimesti! Itäsuomalaiset ovat toki joskus rasittavia, eikä känninen halailu aina ole erityisen ihanaa, mutta itse pidän terveempänä tuollaista iloista välittömyyttä ja luottamusta kanssaihmisiin. Eteläsuomalainen varautuneisuus ja pönötys eivät ole ihmisen mielenterveydelle hyväksi. me kaikki kaivataan yhteisöä ja yhteenkuuluvuutta kanssaihmisten kanssa, ja idässä tämä toteutuu minun mielestä paremmin.