Itä- ja Länsi-Suomen erot

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 07:38"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:25"]

koko ikäni itä-Suomessa asuneena voin sanoa että se "lännen murre" kuulostaa todella hassulta omaan korvaani :D

[/quote]

Hämäläisenä minusta tuntui samanlaiselta, kun asuin opiskeluaikana Savonlinnassa. Että ihmiset oikeasti puhuivat niin kuin Esa Pakarinen "Lentävä kalakukko" -elokuvassa. :)

[/quote]

Ymmärtävätköhän länsisuomalaiset mikä on raatakylykikukko, tai mitä Pakarinen tarkoitti laulaessaan että kaekkisinneriensi kunmottimehtään...

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 05:19"]Itä- ja Länsi-Suomessa on huomattavat erot baarikulttuurissa ja miesten ja naisten välisessä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Lännessä on jotenkin perinteisempää/vanhoillisempaa. Itä-Suomessa voidaan huoletta dokata sekaporukalla jossain mökillä tai baarissa ja ihan vaan pitää hauskaa ihmisten kesken. Lännessä taas naiset tälläävät itsensä baariin vimpan päälle ja miehetkin ehkä vähän. Sitten istutaan tiiviisti niissä samaa sukupuolta olevissa seurueissa, ja siinä se. Kotiinlähdetään mielellään ennen pilkkua. Ei puhettakaan, että poika-ja tyttöporukka heittäisivät läppää keskenään, menisivät lopulta yhteiseen pöytään, lähdettäisiin ehkä jatkoillekin (en tarkoita mitään panojatkoja). En edes ymmärrä miten nämä ihmiset täällä pariutuvat. Kai isi tai äiti esittelee jossain juhlissa jonkun kivan naapurin rouvan veljenpojan/tytön, jonka kanssa sitten aletaan seukata. 
[/quote] Tuo ero näkyy mielestäni myös työelämässä. Länsi-Suomalaiset (erityisesti naiset) muodostavat oman sisäpiirin. Itä-Suomalainen on kaikkien kaveri eikä muodosta hierarkioita.

Itse olen pohjoisesta ja nyt etelässä pari vuotta asuneena voisi sanoa, että kyllä meissä eroa on ja paljon!
Esimerkiksi se, etteivät ihmiset täällä etelessä harrasta small talkia, asiakaspalvelu on todella ala-arvoista ja "huumori" on suoraa v*ttuilua..
Taas idässä pari vuotta asuneena tulin hyvin juttuun ihmisten kanssa, eikä hämeeläisten tai pohjalaisten kanssakaan ongelmia ole ollut!

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:33"]

Minulla tuli töissä vaikeuksia kuopijolaesen kanssa, kun hän ei kestänyt sitä, että eteläpohjalaisena täräytin asiat suoraan. Tämä Kuopijon naenen ilmaisi tyytymättömyyden aiheensa aina kuin vitsinä nauraa kihertäen, ikään kuin olisi oikeasti tyytyväinen siihen miten työpaikalla toimittiin. Minä taas olin "riidanhaluinen", kun sanoin suoraan mitä ajattelin. Ehkä tämä oli heimoero, tai sitten vaan persoonallisuusero.

[/quote]

Tuttuni lähti Kuopioon lääkäriksi ja sanoin murteen ja paikallisen kovin koukeroisen "ilmaisutavan" teettäneen aluksi paljon töitä.

Potilasta aikansa kuunnelleena ei oikein tiennyt kummalla se selkäkipu nyt olikaan, potilaalla itsellään vai lääkärillä.

Minun pohjois-karjalainen mummo oli "runsauden sarvi". Pöytään laitettiin ihan kaikki tarjolle mitä kaapista löytyi. Vaatekomero saattoi olla sikin sokin, mutta tyylitaju oli vimpan päälle. Kun lähdettiin ostoksille, niin hetkessä itsestä taiottiin tyylikäs ja lapsenlapselle ostettiin vaikka mitä pikkueläkkeestä. Kun pääsi mummon luo P-Karjalaan tuli elämästä juhlaa. Se glamour on asia jonka olen ehkä perinyt tältä mummolta ja sen että sekä kadun juoppo että nimismies ovat samanarvoisia!

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 07:22"]Itä-suomalaiset ovat vakuuttuneita erinomaisuudestaan, kuten tämäkin ketju osoittaa.
[/quote] Itä-suomalaiset ovat parempia puhumaan.

Itä-Suomessa tuntee aina olevansa tervetullut. Meidät syötetään ja juotetaan tainnoksiin, udellaan kaikki omat ja naapureiden kuulumiset, hyvässä hengessä. Olen sielultani itäsuomalainen, vaikka Helsingissä olen syntynyt ja koko ikäni asunut.

Työn puolesta olen myös tekemisissä länsisuomalaisten kanssa. Ovat paljon pidättyvämpiä, etenkin "entisen pääkaupungin" porukat. Länsisuunnalla satsataan paljon enemmän ulkoiseen näyttävyyteen. Työpaikalla naiset ovat kuin juhliin menossa, autojen pitää olla vimpan päälle, kotien samoin. Mutta ihan ystävällisiä ja huumori on sarkastisempaa kuin idässä.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 09:06"]Minun pohjois-karjalainen mummo oli "runsauden sarvi". Pöytään laitettiin ihan kaikki tarjolle mitä kaapista löytyi. Vaatekomero saattoi olla sikin sokin, mutta tyylitaju oli vimpan päälle. Kun lähdettiin ostoksille, niin hetkessä itsestä taiottiin tyylikäs ja lapsenlapselle ostettiin vaikka mitä pikkueläkkeestä. Kun pääsi mummon luo P-Karjalaan tuli elämästä juhlaa. Se glamour on asia jonka olen ehkä perinyt tältä mummolta ja sen että sekä kadun juoppo että nimismies ovat samanarvoisia!
[/quote] Jos joskus pitäisi nimetä eniten muistoja herättänyt ihminen, niin se olisi mulle tämä mummo. Ja ehdottomasti koen että meillä oli vahva side jo kun olin pikkulapsi. Varsinaissuomalaiset sukulaiseni ovat jääneet kaukaisemmiksi, vaikka luultavasti minussa on jotakin myös heiltä, ainakin pituus ja hoikkuus. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä enemmän haluaa tuntea juurensa. Joskus kun olin yh ja ihan rikki, niin hyvä ystäväni sanoi, että sinähän olet aina Chanel. Ei mulla ole sellaisia vaatteita, mutta se on mummolta peritty ominaisuus.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:33"]

Mutta ihan oikeasti... Missä ne pohjanmaalaiset lapset laskee talvella mäkeä!?

[/quote]

Alla pari esimerkkiä, pienempiä nyppylöötä löytyy pulkkamäkeen. Alla pari rinnettä lasketteluun :)

Seinäjoki

http://www.joupiska.fi

Lapua

http://www.simpsio.com/default.aspx?pageid=175

Jopas on itäsuomalaisuutta ylistävä sävy täällä. Itse näin lännestä kotoisin olevana en oikein voisi olla enempää eri mieltä. Paljon mainostetut vieraiden kanssa jutustelut ovat omalla kohdallani aina olleet Itä-Suomessa jotain kaunaista panettelua, ei leppoisaa pohdintaa elämästä ja arjen iloista.
.
Samalla kaikkea muutakin ajattelua on leimannut itselleni lapsuudesta täysin vieras katkeruus. Saaristossa oltiin iloisia ja tunnettiin kaikki, idässä ollaan vihaisia ja kytätään kaikkia. Eipä hurjasti tule täältä sinne suuntaan hurraa-huutoja.
.
Sama koskee noiden vieraiden kanssa jutustelua. Tapaan lännessä päivittäin monia, jotka pysähtyvät puhumaan ihan aidosti. Idässä tunnelma on kuin jossain halvassa basaarissa, jossa on opeteltu pari pakollista "hauskaa" puheenpartta, joita sitten toistellaan.
.
Isovanhempani ovat molemmat idästä ja olen siis viettänyt siellä kesän jos toisenkin. Tämä mystinen itäsuomalaisuus on kuin suomalaisuus itse: rakennettu kertomaan tarinaa, johon halutaan muiden uskovan. Pinnan alta paljastuu sitten juuri tässäkin keskustelussa esiin nouseva ylemmyydentunto ja uhrimentaliteetti (koska olemme niin kärsineet olemme niin hyviä ja hauskoja).

Tutkitustikin suomen itämurteissa asuu laajempi kielellinen rikkaus kuin länsisuomalaisten murteissa. Puhujien käyttämä sanasto on laajempaa, esim. deskriptiivisten sanojen osalta. Itämurteiden puhujalle on kunnia-asia keksiä mahdollisimman nasevia sanoja ja ilmaisuja kuvaamaan erilaisia ilmiöitä. Tämä puolestaan monipuolistaa, syventää ja laajentaa näkemystä ympäröivästä maailmasta. Ei ihme, että länsimurteiden puhujia pidetään mustavalkoisina, yks'puisina ja hieman avuttomina, varsinkin, jos pääsevät kohtaamaan todellisen itäsuomalaisen sanansepittäjän.

Olin työni puolesta eräässä tilaisuudessa. Ryhmä karjalaisia istui eräässä pöydässä: kuului naurua ja tasaista pulinaa. Länsi-suomen ihmiset istui hiljaa ja asennekin oli se: ei sitä nyt vieraille jutella

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 07:44"]

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 07:38"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:25"]

koko ikäni itä-Suomessa asuneena voin sanoa että se "lännen murre" kuulostaa todella hassulta omaan korvaani :D

[/quote]

Hämäläisenä minusta tuntui samanlaiselta, kun asuin opiskeluaikana Savonlinnassa. Että ihmiset oikeasti puhuivat niin kuin Esa Pakarinen "Lentävä kalakukko" -elokuvassa. :)

[/quote]

Ymmärtävätköhän länsisuomalaiset mikä on raatakylykikukko, tai mitä Pakarinen tarkoitti laulaessaan että kaekkisinneriensi kunmottimehtään...

[/quote]

Voin totanoin niinku sanoo ettei kyl vittuukaa kiinnost. 

Menny sääki vittuu siit kiekuust, tai mää tuu ja päräytä sua yhtäkkii turpaa saatana.

Tervetuloa Poriin, Suomen ystävällisimpaan kaupunkiin.

Hauska viestiketju lukea. Vanhempani ovat lännestä ja idästä, tosin samasta maakunnasta. Töissä erottaa kyllä itä-suomalaiset ja länsi-suomalaiset sekä turkulaiset

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 10:58"]

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 07:44"]

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 07:38"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:25"]

koko ikäni itä-Suomessa asuneena voin sanoa että se "lännen murre" kuulostaa todella hassulta omaan korvaani :D

[/quote]

Hämäläisenä minusta tuntui samanlaiselta, kun asuin opiskeluaikana Savonlinnassa. Että ihmiset oikeasti puhuivat niin kuin Esa Pakarinen "Lentävä kalakukko" -elokuvassa. :)

[/quote]

Ymmärtävätköhän länsisuomalaiset mikä on raatakylykikukko, tai mitä Pakarinen tarkoitti laulaessaan että kaekkisinneriensi kunmottimehtään...

[/quote]

Voin totanoin niinku sanoo ettei kyl vittuukaa kiinnost. 

Menny sääki vittuu siit kiekuust, tai mää tuu ja päräytä sua yhtäkkii turpaa saatana.

Tervetuloa Poriin, Suomen ystävällisimpaan kaupunkiin.

[/quote]

Suattaa käyvä läski tummumaan sinunnii turpavärkissä jos erehyt tuolla asenteella Kallavein rannalle. Ja suat piälle sellaset vittuilut että paenut tippa silimässä äetis helemoehin.

Porista ee ou tullu muuta kelevollista kuin luukut meijän tuvan uuniin. Ja nekkii jo kaheksankymmentä vuotta sitten.

Eläkä ressukka ala suutas soettamaan kun et ossoo.

Nyt mä tiedän miksi tällä palstalla on niin rasistinen, uppiniskainen ja vanhoillinen sekä taantumuksellinen sävy. Peukutuksista jo huomaa, että suurin osa porukasta on susirajalta, jossa ihmiset ja elämänmeno alkeellisempaa. No, nyt ymmärrän näitä ääliömäisiä mielipiteitä palstalla paremmin.

Itä-Suomeen muuttaneena olen pettynyt paikkaan. Luulin että ihmiset olisivat mukavia ja rentoja mutta ei. Harhaluulo. Tässä kaupungissa, missä itse asun, kaikki tuntevat kaikki ja touhu on aivan armotonta paskanpuhumista. Jos jollakin menee hyvin niin eiköhän siitä jotain paskaa kaiveta vaikka väkisin. Katkeraa porukkaa. Ja toinen juttu, kaikki viereisessä kaupungissa asuvat ovat jollakin tavalla paskoja ihmisiä, kertoo jotain tämän paikan sisäsiittoisuudesta ja vieraan pelosta.

Hautajaisissa erot näkyy myös selvästi. Idässä itketään ja vieraatkin juttelee keskenään kuin vanhat tutut, lännessä jurotetaan ja juodaan kahvia hiljaisuuden vallitessa. Sama homma kyllä myös häissä, idässä meno on reipasta ja letkeää, lännessä muodollisempaa ja vähän jähmeää. Kärjistäen voisi omasta kokemuksesta sanoa, että itäsuomalaiset hautajaiset ovat iloisempi tapahtuma kuin länsisuomalaiset häät. Molemmista on kokemusta.

Itselläni on mies etelä-pohjanmaalta ja hänen vanhemmat asuvat siellä vielä. Mitä asioita olen oppinut näinä vuosina: älä koskaan pilkkaa yrittäjyyttä tai moiti heitä. Punainen väri politiikassa ei ole suotavaa. Aluksi oli vaikeaa tottua siihen töx töx meininkiin mutta arvostan nyttemmin sitä jäyhyyttyä ja pidättäytyväisyyttä : appikset ei utele vaan antavat meille tilaa. Toisten ihmisten reviiriä kunnioitetaan. Aina kun menemme kylään tai joku muu tulee heille kylään niin pöytä on koreana. Lapsia muistetaan runsaalla kädellä jouluna ja synttäreinä. Pohjalaisille on tärkeää että omat asiat pidetään itsellä ja niistä ei huudella.

Eteläkarjalainen tyttökaverini alkoi seurustella pohjalaisen miehen kanssa. Tuli sitten aika viedä morsmaikku näytille. "Ole kuin kotonas, mut älä mee kaapille" tuumasi sulho, kun taloon sisälle menivät. Kaverini mykistyi moisesta tervetulotoivotuksesta ja vinttikamariin päästyään pirautti itkun. Mies penäsi, mistä kenkä nyt puristaa. Lopulta keverini sai sanotuksi, että häntä hävettää, mitä ne sinun vanhempasikin ajattelevat, kun tuolla tavalla minulle sanoit. Enhän minä ole koskaan kenenkään kaappeja nuuskinut. Siinä olikin sulholla urakka lepytellä tyyttöänsä ja selittää, että se on vain sanonta eikä tarkoitettu otettavksi sanatarkasti.

Minulla oli opiskeluaikaan monia hyviä pohjalaisystäviä. Yksi huvittelumuoto oli juuri tuo heimojen tapojen ja kielen vertailu. Minulle oli siis ehtinyt tulla tuo yllä oleva sanonta tutuksi. Kun kaverini tuli kotiin ja kertoi kokemuksiaan, niin kyllä hänellekin jo nauru maittoi. Ihan mukavia ihmisiä tulevat appivanhemmat olivat ja kaikin tavoin pyrkivät hyvittelemään tulevaa miniäänsä, joka oli pahoittanut mielensä väärinymmärryksen ja kulttuurien törmäyksen takia.