Lue keskustelun säännöt.
Juristivaimoni elämään ei mahdu muu kuin työ
12.07.2015 |
Olen ihan turhautunut, koska vaimoni elämään ei tunnu mahtuvan muuta kuin työ. Olemme lapseton pari, kolmikymppisiä. Hän on juristi ja tekee töitä ainakin 80 tuntia viikossa. Vapaalla aina vastaa puheluihin ja sähköposteihin, myös lomamatkoilla. Nyt emme ole vuoteen käyneet kuin viikonloppumatkalla Euroopassa, koska pidempiä aikoja hän ei voi olla poissa töistä. Olemme puhuneet lapsen hankkimisesta mutta en tiedä, onko se järkevää. Lapsella pitäisi kuitenkin olla äiti, jolla on aikaa. En tiedä, vähentäisikö vaimoni työtä jos hankkimisemme lapsen. Meidän parisuhteelle ei ole aikaa kunnolla ja seksielämäkin vähentynyt. Rakastan vaimoani mutta en osaa kuvitella elämää tällaisena eteenpäin. Ollaan yritetty myös puhua hänen työnteosta ja hän usein sanoo, että vähentää ja ottaa enempi vapaata, mutta ei se kuitenkaan toteudu. Olen välillä vähän mustasukkainen hänen työkavereilleen, kun he saavat viettää niin paljon aikaa hänen kanssaan. Joskus miettinyt jopa, että jos hänellä onkin suhde jonkun kanssa?
Kommentit (200)
Hei, hienoa että yrität auttaa vaimoasi. Valitettavasti hän on jo burn outissa, eikä sitä itse ymmärrä. Näitä näkee isoissa toimistoissa, tehoton tuntien vääntäminen ilman tulosta, virheitä ja mokia alkaa tulla, ensin peiteltäviä ja myöhemmin sellaisia että enemmän tai vähemmän yhteistyössä päädytään työsuhteen päättämiseen. Nyt ollaan jo siinä kohdassa että terveys alkaa yksiä, sairauslomat pitämättä tietenkin.
Kaksi vaihtoehtoa: joko toivot että vaimosi työpaikalla on joku ystävällinen seniori joka diskreetisti puuttuu tilanteeseen ja vaimosi voi vaihtaa duunia/jäädä opintovapaalle tms kasvonsa säilyttäen. Tai sitten etsit asiansa osaavan psykiatrin, käytte yhdessä vastaanotolla missä burn out ja sen seuraukset käydään läpi rautalangan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 10:09"]
Voi ap, tunnen niin hyvin tuskasi! Minun miehelläni on oma asianajotoimisto ja elämään ei mahdu mitään muuta. Perusti oman toimiston sillä ajatuksella, että voisi paremmin säädellä työaikojaan (eli tehdä vähemmään töitä), mutta hups kuinkas taas kävikään. Töitä on todella paljon ja päivät pitkiä. Nytkin hän on kesälomalla, mutta parasta aikaa työmatkalla. Myös viikonloput ja illat kuluvat töitä tehden. Hän on ihan loppuunpalanut. Oman yrityksen perustaminen auttoi hieman asiassa (edellisessä työpaikassa oli työtaakan lisäksi myös henkilökemiaa hiertäviä juttuja). Meillä on kaksi lasta ja minä olen heidät pääasiassa hoitanut. Tunnen olevani yksinhuoltaja. Miestä tämä häiritsee ja ahdistaa, haluaisi olla enemmän lasten kanssa, mutta siihen ei ole mahdollisuutta. Tulee usein töistä kotiin kun lapset ovat jo nukkumassa. Silloin harvoin kun tulee "aikaisin" kotiin (esim. n. klo:18-19.00) on niin väsynyt, ettei jaksa tehdä mitään, makoilee kärttyisenä sohvalla.
Me olemme olleet jo pitkään yhdessä. Nyt tilanne on se, että parisuhteemme vetelee ihan viimeisiään. Mies on kertonut, ettei hän rakasta enää. Kuulemma yrittää kyllä ja toivoisi, että voisi rakastaa, muttei rakasta. Koskettaminenkin on hänelle vaikeaa ilmeisesti tästä syystä. Olen monet kerrat kertonut hänelle, että tarvitsen kosketusta, mutta ei. Sanomattakin selvää, että seksielämää ei juuri ole. Ongelmat parisuhteessa oikeastaan alkoivatkin siitä kun miestä ei seksi enää huvittanut. Ei kuulemma kiinnostanut kenenkään muunkaan kanssa. En tiedä enää mitä tehdä, erotakaan ei haluttaisi.
Jos et olisi jo naimisissa (käsitin, että olet) kehottaisin juoksemaan ja lujaa. Avioliittoa kunnioitan sen verran paljon, että en halua kehottaa eroamaan. Taidat olla samassa loukussa kuin minä. Jos lapsia päätätte "hankkia" varaudu siihen, että lapsi/lapset ovat täysin kokonaan sinun hoidettavia ja huollettavia. Tsemppiä ap!
[/quote]
kova stressi ja burnout voi viedä testosteronin ihan nolliin, laita mies lääkäriin testeihin.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 23:42"]
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 23:24"]
Ehkä sun vaimosi saa potkut niin voitte tehdä sen penskan? :)
[/quote]
Potkuja en hänelle toivo, mutta mielestäni äitiysloma voisi tehdä hyvää monessa mielessä! Tilanne ei kuitenkaan voisi jatkua sen jälkeen nykyisen kaltaisena ja nämä asiat pitäisi käydä läpi hänen kanssaan.
Aloittaja
[/quote]
Ei todellakaan lasta tuollaiseen tilanteeseen. Eikä suhteennekaan vaikuta hyvältä tai tasapainoiselta!
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 08:52"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 00:27"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 00:21"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 17:11"]Aloittaja tässä. Ajatttelin täältä saavani naisnäkökulmaa asiaan. Mielestäni vaimoni tekee yksinkertaisesti ihan liikaa töitä. Ei hän ollut sellainen suhteen alussa mutta olimme silloin molemmat opiskelijoita. Valmistuttuaan ja työelämässä hän alkoi panostaa uraan ja kaikki muu jäi sivuun. Hän ei näe juuri enää omia ystäviänkään ja lopettnut harrastuksensa. Hän puhuu vain töistä ja muutenkin muuttunut ihmisenä ikävämmäksi. Olen myös huolissani hänen jaksamisestaan. Hän ei nuku tarpeeksi ja painoa on tullut lisää. Kun yritän ottaa työn puheeksi hän toteaa, että alalla kuuluu tehdä pitkää päivää ja ei ole muuta vaihtoehtoa. En ihan usko tuota. Tunnen kuitenkin muita juristeja ja monet heistä tekevät ihan kohtuullista viikkoa. Jää aikaa perheelle ja harrastuksille. Haluaisin tehdä yhdessä asioita pariskuntana. Mennä mökille, matkustella, käydä ravintolassa,. Aikaisemmin teimme tällaista. Vaimoni haluaa lapsia mutta emme vielä varsinaisesti ole yrittämässä lasta. Vaikka välillä mielessä käy, pettääkö hän. Niin en usko siihen kuitenkaan. Hän on uskollista tyyppiä. [/quote] Ovatko nämä muut tuntemasi juristit miehiä vai naisia, kuinka kunnianhimoisia ja missä vaiheessa uraansa? (Oma työtaakkani nuorena kunnianhimoisena naisena on ainakin täysin eri kuin rennommin ottavien vanhempien miesten.)
[/quote]
Tuntemani juristit ovat vaimon ystäviä/tuttavia sekä omassa perhepiirissä yksi vanhempi juristi. Vaimon samanikäiset nuoret juristit tekevät kieltämättä paljon töitä, mutta kai jotain kertoo se, että he kaikki ovat kauhuissaan vaimoni tahdista ja huolissaan hänen voinnista? Yksi hänen miespuolinen juristiystävä sanoi minulle suoraan, että vaimoni on ihan burn outin partaalla ellei hiljennä tahtia. Kuulemma vaimoni on hänelle jotain joskus avautunut työtilanteesta. Terv.Aloittaja
[/quote]
Tuo on luultavasti ystävien hienovarainen keino kertoa, että vaimo ei vain sovi tällä hetkellä töihin asianajotoimistoon. Kyse ei ole älykkyydestä tai osaavuudesta, vaan yksinkertaisesti työtavoista ja stressinsietokyvystä. Asianajotoimistoissahan todellakin merkitsevät työstä laskutetut tunnit, eivät ne tunnit, jotka henkilö on tosiasiallisesti paikalla niitä töitä tekemässä. Kun vaimo tekee 16 tuntia päivässä sitä työtä, mihin kavereilla menee 10-12 tuntia päivässä, on ihan selvää, että seuraavalle tasolle nousu, jossa pitää tehdä itsenäisiä päätöksiä ja myöhemmin valvoa nuorempien juristien työtä, ei ole kovin todennäköistä.
Ei vaimosi olisi ensimmäinen tai viimeinen juristi, joka huomaa, ettei asianajotoimistoympäristö ole hänelle oikea ensimmäisten viiden vuoden aikana. Isoihin toimistoihin otetaan junior associateja tarkoituksella paljon enemmän kuin mitä ylemmän tason paikkoja on myöhemmin tarjolla, koska niin moni huomaa, ettei tämä nyt olekkaan sitä työtä, mitä haluaa tehdä. Siksi alalla on myös yllättävän paljon ns. kunniallisia "pakoteitä", kuten opiskelu tai auskultointi, jos sitä ei ole vielä suorittanut.
Nyt pitäisi vain saada vaimo, joka on ilmeisesti todellakin burn outissa ja kieltotilassa tämä huomaamaan.
- 100, uralla edenneen asianajajan puoliso, ja itse omassa työssään burnoutin läpikäynyt entinen "kiltti tyttö".
[/quote]
öö, niille junnuille myös annetaan eri määriä hommia välillä. Kykeneville usein eniten siksi että he pystyvät ns deliver. Töitä ei jaeta taisaisesti vaan osakkailla suosikkijunnut ja antavat kaikki samalle vaikka se jo asuisi töissä. Nimimerkillä kokemusta. Tiiviissä työtahdissa ei ole varaa aina kokeilla pärjääkö joku jota ko osakas ei tunne, onko tyyli mieleen jne. Eli todellakaan ei voi verrata 10h ja 16h töitä tekeviä. Edetäkseen on pyrittävä haalimaan töitä monilta.
siitä olen samaa mieltä että stressinsietokykyä toi homma vaatii ja paljon. Oon ollu samassa tilanteessa ja mies häipyi, ihan hyväkin kun ei ymmärtänyt työn vaatimuksia. Tottakai duunia tehdään burnoutin partaalla, muuten joku toinen tekisienemmän. Jatkuva uupumus ei ole hyvästä, mullakin leposyke nousi ja ylirasittuneeseen ei liikunta tehoa, vaikuttaa vain lisärasituksena. Eli kun leposyke ensin 100, liikunnan jölkeen120. Älä ap luule että liikunta rentouttaisi aina.
minusta kannattaa kysyä haluaako vaimo lapsia ja kuinka on ajatellut hoitaa asian. Sillähän tuo selviää.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 23:31"][quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 23:24"]
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 23:15"]
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 23:13"]
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 23:07"]
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 23:00"]
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 22:08"]
Olisi kiva tosiaan tietää, miksi suostut kertomaan noinkin paljon vaimon asioista tänne. Etkö pelkää, että henkilö itse tai joku tuttava tunnistaa? Kuitenkin, kirjoituksistasi huomaa että todella välität vaimostasi
[/quote]
Kukaan muu kuin minä ei tiedä miten vaimo tekee töitä, ei hän siitä muille puhu. Eikä kukaan siis tiedä näitä asioita paitsi minä ja vaimo. En osaa pelätä, että joku tunnistaisi hänet. Kuten on käynyt selväksi niin juristit tekevät pitkää päivää ja ei varmaan työpaikalla herätä mitään huomiota suuntaan tai toiseen. Vaimo ei käy täällä, siitä olen 100% varma. Mutta vaimoni varmasti loukkaantuisi, jos näkisi tämän keskustelun ja anonyymin jakamisen. Mitään pahaa en ole tarkoittanut vaan kokenut tarpeelliseksi selventää tilannetta, mistä kaikki johtuu mielestäni, ym. Täältä oikeasti on tullut paljon hyvää neuvoa ja uutta näkökulmaa : ) Välitän hänestä oikeasti enemmän kuin kenestäkään muusta, hän on rakkain ja tärkein ihminen maailmassa mulle. En ole tilanteestamme kellekään IRL puhunut sen enempi.
Vaimon tullessa kotiin tänään sain hänet jopa hymyilemään ja nauramaan pitkästä aikaa. Yllätin hänet mutta en kerro millä, ettei nyt jaeta liikaa yksityskohtia. ; )
Terv. Aloittaja
[/quote]
No minä kyllä tunnistin enkä varmasti ole ainoa... Noloa kertoa yksityisasioistaan täällä :D
[/quote]
Epäilen tätä, mutta jos tosissaan näin ja olet nyt tietoinen tilanteesta, niin ehkä sinulla meidät tuntevina olisi antaa jotain erityisen hyviä vinkkejä?
Aloittaja
[/quote]
Vaimosi on väärällä alalla. Hän ei kestä painetta vaikka tilanne ei edes ole kovin stressaava. Sori, mutta jonkun on se sanottava. Kyllä me on tiimissä jo puhuttu asiasta.
[/quote]
Jep jep, puuttukaa sitten asiaan siellä niin minä pääsen helpommalla. Yritän saada vaimon ajoissa nukkumaan niin voitte huomisaamun tiimipalaverissa käsitellä asian? ; )
[/quote]
Kyllä puututaan, ole huoleti.
[/quote]
Vaikutat todella kylmältä ja ikävältä ihmiseltä. Kato peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on ollut monia hyviä neuvoja, myös huonompia. Paras tai se joka jäi mieleeni sellaisena, jonka itsehkin olisin voinut kirjoittaa oli 80 ( muistaakseni), moniosainen numeroitu vastaus.
Sanoisin itse, että älä vaadi mitään, kuuntele ja ole tukena, mutta älä esitä besserwisseriä. Enempää, sillä vaimosi on jo huomannut mielipiteesi hänen työnteon määrästään.
Älä vaadi tai painosta seksillä millään tavalla. Hartoiden hieromisyritys ja muu halailu voi hänen mielestään johtaa siihen, joten hän torjuu lähentymisesi siksi, ettei kykene seksiin. Ei juuri nyt.
Älä petä, missään nimessä. Älä millään tasolla.
Kysy korkeintaan, mutta vasta tilanteen rauhoituttua osaltasi kuutaman viikon, mikä on hänen visionsa elämästänne vuoden, viiden vuoden, kymmenen vuoden kuluttua. Tämäkin rauhallisena hetkenä vkl iltana kotisohvalla. Mutta tosiaan älä kysele aina, kun saat vaimosi asettumaan sohvalle, koska hän alkaa muuten vältellä sitä.
Ilmeisesti mies ei ole myös juristi eikä samanlaisella uraorientoituneella alalla. Itse olen arkkitehti ja kohtasin tuon saman ongelman, kun halusin saada lapsia, oli vaihdettava työpaikkaa ja vähenettävä työmäärää. Se ei kyllä auttanut parisuhteeseen koska mieheni ei ymmärtänyt missään vaiheessa minun ammatillista kunnianhimoani, eikä jakanut lastenhoitoa tai kotitöitä kanssani. Nainen kyllä selviää niistä kaikista jos on pakko, vaativan työn ohella, mutta sen verran se syö että mies meni vaihtoon.
Ap, vaimosi on ilmeisesti korkeasti koulutettu, älykäs ja kunnianhimoinen. Lapset ja puutarhanhoito eivät välttämättä ole hänen tavoitteitaan. Jos sinä haluat erilaista elämää, ehkä olette ns. kasvaneet erilleen. Sellaista sattuu opiskeluajan jälkeen. Ehkä sinulle sopisi joku toisenlainen nainen. Vaikka rakastat häntä, ehkä teistä ei ole perustamaan perhettä kun on noin erilaiset toiveet elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:15"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 02:26"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 23:29"]
Kiitos edelleen kaikille, kommenttinne ovat arvokkaita. Näyttää siltä, että aika moni juristi on tai on ollut tilanteessa, jossa työ vaatii paljon ja muun elämän kustannuksella.
Ymmärrän myös sinun, 79, näkemyksen ja kärkkäys ei minua haittaa. : ) Usein sillä tavalla tosiaan viesti voi mennä paremmin perille. Olet ihan oikeassa, että minulla olisi varmaan paremmat resurssit saada tilanteeseen muutosta. Olen vain niin turhautunut tilanteeseen, että omakin pinna välillä turhan kireällä. Varmasti tulee sanottua vaimolle tavalla, joka häntä herkkänä ihmisenä järkyttää ja ahdistaa lisää. Joskus ehkä tahallanikin teen niin, koska kuten itsekin sanoit, kärkkäys voi olla keino pyrkiä havahduttamaan toista. Tiedän esimerkiksi, että ulkonäkö ja paino ovat vaimolle tärkeitä asioita, minkä vuoksi välillä tuon esille sitä, ettei hänellä ole aikaa ja voimia pitää itsestään huolta. Minua ei henkilökohtaisesti ulkonäön puolesta kauheasti haittaa, onko hänellä muutama kilo liikaa vai ei, kunhan ei mene sen suuremmaksi. Terveyden kannalta olen enemmän huolissani.
Vaimo loukkaantui nyt ilmeisesti ihan kunnolla, koska meni nukkumaan toiseen huoneeseen. Yritän muuttaa jatkossa omaa käytöstäni ja aamulla voisin ainakin yrittää valmistaa hänelle aamupalan, jos ehtisimme sen nauttia yhdessä.
Valtiolle siirtymisessä ei mielestäni olisi mitään negatiivista, koska palkkataso kuitenkin ok (verrattuna varsinkin nykyiseen työmäärään) ja verotus kuitenkin vaikuttaa niin, ettei suuria eroja lopulta ole. Vaimo on kuitenkin erikoistunut alalle jota osaamista ei hänen mukaansa voi hyödyntää valtiolla. En ole itse perehtynyt juridiikkaan niin en tiedä, onko näin vai ei.
terv.Aloittaja
[/quote]
Mussutan vielä vähän, kun kaikki kirjoittamasi kuulostaa niin tutulta, niin tutulta..
Ihana ajatus tuo aamupala. MUTTA: jos vaimo ei nyt puhu sinulle mitään, et voi tietää onko hänellä oikeasti aikaa syödä aamulla aamupala vai onko hänellä mahdollisesti univajetta niin paljon, että nukkuu mieluummin niin pitkään kuin ehtii ja lähtee sitten. Aamupalayllärin ohittaminen siten, ettei sinulle tulisi paha mieli mutta aikaa ei myöskään menisi selvittelyyn, voi olla taas yksi ylimääräinen stressiä aiheuttava "suoritus" vaimollesi lisää, niin karulta kuin se kuulostaakin. Jos teet hänen kanssaan keskustelematta tällaisia "auttamisia", siitä voi tulla vain paha mieli, jos teko on hyväsydäminen ja ihana, mutta ei oikeasti auta toista yhtään (silloin toiselle tulee vain helpommin huono omatunto siitä, että ei jaksa olla edes kiitollinen "avusta"). Jos siis autat, kysy ensin vaimoltasi mikä auttaisi ja toimi vasta sitten. Tällä hetkellä varmasti kaikkein eniten auttaisi ihan vain reilu anteeksipyyntö - vaikka et olekaan tarkoittanut loukata - ja sellainen vakuutus että yrität olla jatkossa paremmin tukena. Samalla voit kertoa, että et tiedä onko tällainen elämä sinua varten pidemmän päälle ja että harkitset vakavissasi eroa, mutta niin kauan kuin olette yhdessä niin yrität lopettaa painostamisen ja syyllistämisen ja antaa vaimon olla rauhassa.
Anna vaimosi olla itse vastuussa terveydentilaansa ym. liittyvistä päätöksistä, älä mene siis enää huomauttelemaan lenkille lähdöstä tai vastaavista asioista. Älä sittenkään, vaikka tekisit sen vaimon parhaaksi ja vaimon omien arvojen ja tavoitteiden vuoksi, kuten kerroit. Ei vaimosi sitä tuollaisessa tilanteessa ymmärrä, eikä se ole sitä paitsi reiluakaan. Se on liian pitkälle mennyttä kontrollointia sinun taholtasi. Asetut ikään kuin vaimosi huoltajan asemaan ja teet vaimosta lapsesi. Ei tee hyvää seksielämällekään kokea olevansa kumppaninsa huollettava.
Siis vaikka olet huolissasi jne., niin vaimosi on aikuinen, itsenäinen ihminen. Kohtele häntä sellaisena.
79
[/quote]
Ihan hyviä pointteja. Olen tosiaan tainnut ottaa turhan holhoavan roolin. Toki vaimo on minulle ollut tukena haastavissa tilanteissa, mutta tilanteet menneen niin että minä olen useammin voinut olla hänelle tukena. Joku täällä sanoi, että kerron liian yksityiskohtaisesti, joten sanon vain että hänellä on ollut vaikeita elämäntilanteita joissa kumppanin tuki tärkeä. Neuvoja täältä haen tilanteen ratkaisuun ja pyrin kertomaan niin ettei kukaan hänet tunteva voisi tunnistaa. Vaimo ei tällä palstalla käy enkä minäkään normaalisti. Neuvoja onneksi täältä jo saanut.
Vaimo on luonteeltaan sellainen tunnollinen ylisuorittaja, herkkä muiden mielipiteille ja arvostelulle. Tilanne on mennyt pahempaan suuntaan. Yritän aina muistaa kehua häntä, kuinka hän on kaunis ja ahkera ja elämäni nainen. Olen alkanut miettiä voisiko hän olla masentunut? En ehtinyt tänne aamusta lukemaan, joten laitoin aikeeni mukaan aamupalaa. Hänen lempi jughurttia, hedelmiä ja kahvia. Vein aamiaisen hänelle sohvalle, missä vielä nukkui (ei tullut ollenkaan sänkyyn yöksi). Anteeksi tajusin pyytää muutenkin ja hän oli vähän aikaa oma itsensä, halasi ja jutteli normaalisti. Aamupala ei kuitenkaan maistunut ja kun kysyin miksi hän sanoi että haluaa laihduttaa. Yritin sanoa ettei hänen tarvitse ainakaan juuri nyt ja joka tapauksessa aamupalan pois jättö on tyhmää. Ehdotin kyytiä töihin mutta hän sanoi että menee omia matkojaan.
En oikein osaa olla huolehtimasta ja auttamasta. Keinoni ehkä väärät mutta hyvinä hetkinä vaimo aina kiittää kuinka olen tukena. Olisi helpompaa jos voisin olla kantamatta vastuuta mutta hän ei itse näe
tilannettaan selkeästi.
Terv.aloittaja
[/quote]
Sanonpa että mitä tämä tilanne näyttää väsyneestä naisesta: "ei tarvitse laihduttaa JUURI NYT" - mutta tarvitsee sitten kohta. "aamupalan väliin jättäminen on TYHMÄÄ" - ole nyt kiltti lapsi ja syö ruokasi niin kuin isi sanoo. Holhoavaa, alentuvaa. Vaikka sitä ei ole sellaiseksi ehkä tarkoitettu.
Juristeille on vaativia töitä esim. valtiolla ja kunta-alalla. Valitettavasti burn-outissa on vaikea uskoa itseensä niin paljon että vaihtaa työpaikkaa. Äitiyslomalle jääminen on ihan pois luettu vaihtoehto tässä, vanhaan työpaikkaan ei halua palata ja uutta on liian pelokas hakemaan. Voi jumittua vuosiksi kotiin pakoon; mieti ap miten onnellisia mahdatte olla, kun kotona on perheenäiti jonka itsetunto on mennyt, lapsista univelkaa ja raskauskiloja, hukkaan heitettu ura ja koulutus. Sinä teet töitä 50 h/vko ja käyt fressinä kääntymässä viikonloppuaamuisin, kommentoimassa että hänen pitäisi ryhdistäytyä ja alkaa käydä salilla, eikä nyt ainakaan syödä tuota suklaata.
Ensin lepoa ja uusi työpaikka, vasta sitten muutaman vuoden päästä lapsia, jos sellaisia haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmm, vaimosi elämä on ns. roskiksessa? Tiedät mitä tarkoitan, jos tiedät mitä tarkoitan
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 18:38"]Itse alkaisin pelmahtaa vaimon työpaikalle hakemaan häntä kotiin. Siis ihan yllättäen ja pyytämättä sisälle toimistoon asti.
Saattaisin myös pelmahtaa kahviaikaan tuoreiden appelsiinien tmv kanssa ja tutustuisin työkavereihin.
Saattaisin emailata toimistoväelle kutsut urheilutapahtumaan vaimon synttäreinä ja puistossa sen Jlk tarjoilua...
[/quote]
Ööh, nyt elät jossain tv-maailmassa... Tuo ei ole mahdollista. Et pääsisi kuin receptioniin, koska kumppanisi olisi töissä ihan toisessa kerroksessa lukollisten ovien takana. Häiritsisit vain vastaanottohenkilön töitä ja saisit kumppanillesi sekopäisen maineen, kun sen puoliso ramppaisi vastaanotossa harva se päivä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:41"]
Tuollaista se on juristina Helsingissä. Itsellä sama tilanne. Alan ymmärtää sen, että en voi saada sekä tätä että tasapainoista elämää.
[/quote]
Haluaisin hieman kysellä että missä toimistossa ihmiset ovat töissä. Itse olen osakkaana mielestäni ihan isossa ja menestyvässä kv. toimistossa eivätkä nämä työajat kuulosta silti kovin tutuilta...
Juristina vaimosi varmaan tietää, että 80 tunnin työviikko on Suomen työaikalain, työehtosopimusten ja työsuojelulakien (ja asetusten) vastainen, ainakin jatkuvasti toistuvana. Jos hän olisi itsenäinen yrittäjä (tai lakiasiaintoimiston pääosakas), hän ei työskentelisi toisten johdon ja valvonnan alaisena, joten saisi tehdä mitä lystää työaikansa suhteen. Muut eivät!
Työsuojelupiiri voidaan usuttaa tarkastamaan työaikakirjanpitoa ja palkanmaksua niin asia hoituu kerralla kuntoon :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs tuttavani teki aika usein ylitöitä. Mies huomautti, että "Tuo tehtävä on sinulle selvästi liian vaativa. Hakeudu helpompaan tehtävään."
Ovat vieläkin naimisissa!
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 22:30"]Juristina vaimosi varmaan tietää, että 80 tunnin työviikko on Suomen työaikalain, työehtosopimusten ja työsuojelulakien (ja asetusten) vastainen, ainakin jatkuvasti toistuvana. Jos hän olisi itsenäinen yrittäjä (tai lakiasiaintoimiston pääosakas), hän ei työskentelisi toisten johdon ja valvonnan alaisena, joten saisi tehdä mitä lystää työaikansa suhteen. Muut eivät!
Työsuojelupiiri voidaan usuttaa tarkastamaan työaikakirjanpitoa ja palkanmaksua niin asia hoituu kerralla kuntoon :-)
[/quote]
Hahahahaaa
Kyllä nämä toimistot on vastikään tsekattukin, mutta mitään muutosta entiseen ei tullut, kun ei näiden viranomaisten koura ole kovin vahva.
Onko vaimokkeesi IPR-oikeuteen erikoistunut? Siksi ei juurikaan hommia julkisella puolella?
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 21:54"][quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:41"]
Tuollaista se on juristina Helsingissä. Itsellä sama tilanne. Alan ymmärtää sen, että en voi saada sekä tätä että tasapainoista elämää.
[/quote]
Haluaisin hieman kysellä että missä toimistossa ihmiset ovat töissä. Itse olen osakkaana mielestäni ihan isossa ja menestyvässä kv. toimistossa eivätkä nämä työajat kuulosta silti kovin tutuilta...
[/quote]
JBE?
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:16"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 11:40"]
Jos toinen on kotoa poissa/tekee työtä 80 tuntia viikossa eikä vähäisellä vapaa-ajallaan jaksa tehdä muuta kuin nukkua, eikä suostu keskustelemaan asiasta eikä muuttamaan toimintatapaansa, niin eihän tuohon oikeasti jää muuta vaihtoehtoa kuin ero. Ehkä miehen poismuuttaminen saa vaimon tajuamaan tilanteen vakavuuden, ehkä ei. Mutta eihän tuollaista elämää kukaan jaksa. Luojan kiitos teillä ei ole lapsia.
[/quote]
Noin kun asian ilmaisee, niin pahalta kuulostaa. Eroaminen on viimeinen vaihtoehto. Huolimatta huonoista puolista (siis tämä yletön työnteko, ahdistus, väsymys, siihen liittyvät negaativiset seikat) vaimoni on kuitenkin hieno ihminen. Hän välittää muista ja on lämmin, auttavainen, liiankin. Olen varma, että hänestä tulisi hyvä äiti jos osaa vähentää työntekoa. Työ ei koskaan ollut hänelle tärkein asia, tai raha tai ura. En tiedä onko se muuttunut. Jotenkin minä näen tilanteen siten, että hän on vain ajautunut suorittamaan, koska siihen taipumus vahva. Kuitenkin noin viisi vuotta suhteestamme oli tavattoman hyvää aikaa ajoittaisista ongelmista huolimatta. Olen sitoutunut olemaan hänen kanssaan, myötä-ja vastoinkäymisessä. Ajatus siitä, että lähtisin, tuntuu mahdottomalta. Vaikka toki tälläisena avioliittoni on myös raskasta, välillä jopa helvetillistä.
Uskon että vaimoni palautuisi ns. normaaliksi, jos vain vähentäisi töitä. Hän on kuitenkin normaalisti hauska, positiivinen, miellyttävä ihminen. Meillä on samankaltainen arvopohja lukuunottamatta sitä, että hän tekee töitä liikaa. Hän ei ole koskaan kertonut haluavansa esim osakkaaksi. Työssä suoriutuminen on vain jostain syystä muodostunut hänelle pääsisällöksi. Yhdessä vaiheessa hän mm. urheili erittäin paljon, niin paljon että tuli rasitusvammoja ja ylikunto. Välillä hän on auttanut ystäviään niin, että itse ihan väsyksissä. Ehkä ongelma on laajempi. Aiemmin tilanteet ratkesivat kuitenkin lyhyessä ajassa.
Terv.aloittaja
[/quote]
Kiltin tytön syndroomalta kuulostaa. Tuo ei lopu kuin yleensä pahaan burnoutiin, täydelliseen romahdukseen tai vakavaan fyysiseen sairauteen.
Tänne onkin tullut taas paljon viestejä. Luin niitä ja haluan pari väärää käsitystä oikaista. Ilmaisen itseni varmaan välillä epäselvästi tai sitten lukija tulkitsee omalla tavallaan.
Vaimon palkalla ei ole minulle varsinaisesti mitään merkitystä. En elä vaimoni kustannuksella. Yhteistä asuntolainaa lukuun ottamatta kummallakin omat tulot ja menot. Raha ei aiheuta meillä riitaa eikä minulle ole väliä, tienaako vaino enenmän vai vähemmän minua. Pointti oli se, että valtiolle siirtymisten vastustamista ei voi argumenteida ainakaan pitkälle sillä, että käteen jäävä palkka hirveästi pienenisi (verrattuna siihen mitä nuori lakimies saa yksityisellä). Tiedän vaimolle olevan tärkeää että hänellä on hyvä palkka ja hän ei ole riippuvainen minusta taloudellisesti. Eikä siinä mitään väärin ole.
En myöskään ole ihminen, jolla kynä putoaa pöydälle työajan päättyessä. Teen keskimäärin 50-tuntista viikkoa, mikä täysin ok itselleni. Ajoittain paljon ylitöitä, mutta osaan vetää rajan. Luen välillä kotona maileja ja saatan vastata lomalla työpuheluun. Osaan kuitenkin päästää töistä irti, nauttia vapaasta ja delegoida tehtäviä muille. En vaadi etteikö vaimoni saisi tehdä uraa ja myös pitkää päivää, mutta nykyinen tilanne on mahdoton. Ennen kaikkea, miten työnteko vaikuttaa häneen terveydellisesti. Hän ei näe omaa tilannettaan. Itkuun purskahtaminen lähes päivittäin pienistä asioista ei ole normaalia. Se ettei ehdi nukkua ei ole normaalia. Tilapäisesti kuka tahansa joutuu työelämässä joskus laittamaan itsensä likoon mutta omat rajat pitäisi tuntea. Vaimoni ei tunne. muillakin elämän osaalueilla vastaava.
Ja se ei pidä paikkansa että ongelma olisi jotenkin vaimon rupsahtaminen. Kerroin olevani terveydellisestä huolissani painonnoususta ja olemattomasta liikunnasta. Esim. Korkea verenpaine voisi alentua vain että lisää liikuntaa ja laihduttaa muutaman kilon. Sanoin ettei minulle ulkonäön puolesta muutamalla liikakilolla ole väliä. En pidä suurta ylipainoa viehättävänä ulkoisesti mutta niin pinnallinen en ole, että sen takia jättäisin rakastamani ihmisen jos tilanne tällaiseksi menisi. Koska vaimolle itselle aina ollut tärkeää, pukeutua tyylikkästi, olla huoliteltu, hoikka, treenattu niin yritän siihen kannustaa. Häntä masentaa ylimääräiset kilot vaikka olen yrittänyt sanoa, lukuisia kertoja, että minulle hän kelpaa ja on viehättävä ja kaunis sellaisena kuin on. Se on ihan totta. Mutta tämä ei jotenkin ole koskaan mennyt perille. Yli 8 vuoden jälkeen hän siis edelleen kyseenalaistaa pidänkö häntä kauniina,seksikkäänä. Asiaa käsiteltiin paljon jo suhteen alussa. Heikko itsetunto ja kriittisyys mikä hänellä on asiassa on tosi suuri. Kokee ettei kelpaa ja riitä minulle. Olen kaikkeni tässä yrittänyt. Minusta vaimo parhaimmillaan aamulla tukka pörössä ilman meikkiä : )
En tosissani kaipaa ex-tyttöystävää tai pidä eroa virheenä. Ajatus kävi mielessä että millaista elämäni olisi, jos olisinkin jatkanut hänen kanssa. Mutta meillä oli omat ongelmamme ja syyt päättää suhde ja olimme nuoria. Tällaisissa tilanteissa kaikenlaisia ajatuksia pyörii mielestä. Olisi loukkaavaa kertoa vaimolle tästä mutta ei ajatus minusta pettäjäsikaa vielä tee?
Tästä tuli pitkä viesti. Paljon ajatuksia mielessä. Olen kuitenkin positiivinen että tämä jollain tavalla selviää. Kiitos vastaajille ja voimia vastaavasti muillekkin haastavissa tilanteissa, parisuhteissa oleville!
terv. Aloittaja
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 21:54"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 12:41"]
Tuollaista se on juristina Helsingissä. Itsellä sama tilanne. Alan ymmärtää sen, että en voi saada sekä tätä että tasapainoista elämää.
[/quote]
Haluaisin hieman kysellä että missä toimistossa ihmiset ovat töissä. Itse olen osakkaana mielestäni ihan isossa ja menestyvässä kv. toimistossa eivätkä nämä työajat kuulosta silti kovin tutuilta...
[/quote]
Juristit varmaan hyvin tietävät lojaaliteettivelvollisuuden työnantajaa kohtaan. Ei kukaan hauku työnantajaa eli puhu epäkohdista muille kuin pienen piirin sisällä...