Juristivaimoni elämään ei mahdu muu kuin työ

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 17:11"]

Aloittaja tässä. Ajatttelin täältä saavani naisnäkökulmaa asiaan. Mielestäni vaimoni tekee yksinkertaisesti ihan liikaa töitä. Ei hän ollut sellainen suhteen alussa mutta olimme silloin molemmat opiskelijoita. Valmistuttuaan ja työelämässä hän alkoi panostaa uraan ja kaikki muu jäi sivuun. Hän ei näe juuri enää omia ystäviänkään ja lopettnut harrastuksensa. Hän puhuu vain töistä ja muutenkin muuttunut ihmisenä ikävämmäksi. Olen myös huolissani hänen jaksamisestaan. Hän ei nuku tarpeeksi ja painoa on tullut lisää. Kun yritän ottaa työn puheeksi hän toteaa, että alalla kuuluu tehdä pitkää päivää ja ei ole muuta vaihtoehtoa. En ihan usko tuota. Tunnen kuitenkin muita juristeja ja monet heistä tekevät ihan kohtuullista viikkoa. Jää aikaa perheelle ja harrastuksille. Haluaisin tehdä yhdessä asioita pariskuntana. Mennä mökille, matkustella, käydä ravintolassa,. Aikaisemmin teimme tällaista. Vaimoni haluaa lapsia mutta emme vielä varsinaisesti ole yrittämässä lasta. Vaikka välillä mielessä käy, pettääkö hän. Niin en usko siihen kuitenkaan. Hän on uskollista tyyppiä.

[/quote]

Tuollaista se joissakin yksityisissä aa-toimistoissa on. Ylitöistä ei edes makseta. Osakkuuttako se tavoittelee vai mikä järki tuollaisessa touhussa on. Suurin osa juristeistakin haluaa, että työ ja vapaa-aika ovat tasapainossa.

Ei halua noita sun halumiasi asioita. Tai sitten ei sun kanssa. Siksi tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen.

Tervetuloa juristien maailmaan. Riippuu tuo työtaakka vähän missä on hommissa. Itsellä ei enää pää kestänyt vaan vakavan burn outin kärsineenä jouduin irtisanoutumaan ja vaihtamaan alaa. Avioliitto meni ennen sitä.

Aloittaja tässä. Onko se tosiaan sellaista, että 80-tuntia viikossa on normaalia ja välttämätöntä? Työskentelee yksityisessä toimistossa. Jos vaimo ei yhtään vähennä, niin hän ei näkisi lasta koskaan hereillä ollessa? Olettaen että töissä 8-21. Ehkä viikonloppuna. En halua myöskään luopua omasta urastani täysin. Ja kai lapselle on luonnollisempaa olla kotona äidin,kuin isän kanssa. Osallistuisin tietysti lapsenhoitoon.

No jos nauttii työstään niin sitä haluaa tehdä. 

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 17:11"]Aloittaja tässä. Ajatttelin täältä saavani naisnäkökulmaa asiaan. Mielestäni vaimoni tekee yksinkertaisesti ihan liikaa töitä. Ei hän ollut sellainen suhteen alussa mutta olimme silloin molemmat opiskelijoita. Valmistuttuaan ja työelämässä hän alkoi panostaa uraan ja kaikki muu jäi sivuun. Hän ei näe juuri enää omia ystäviänkään ja lopettnut harrastuksensa. Hän puhuu vain töistä ja muutenkin muuttunut ihmisenä ikävämmäksi. Olen myös huolissani hänen jaksamisestaan. Hän ei nuku tarpeeksi ja painoa on tullut lisää. Kun yritän ottaa työn puheeksi hän toteaa, että alalla kuuluu tehdä pitkää päivää ja ei ole muuta vaihtoehtoa. En ihan usko tuota. Tunnen kuitenkin muita juristeja ja monet heistä tekevät ihan kohtuullista viikkoa. Jää aikaa perheelle ja harrastuksille. Haluaisin tehdä yhdessä asioita pariskuntana. Mennä mökille, matkustella, käydä ravintolassa,. Aikaisemmin teimme tällaista. Vaimoni haluaa lapsia mutta emme vielä varsinaisesti ole yrittämässä lasta. Vaikka välillä mielessä käy, pettääkö hän. Niin en usko siihen kuitenkaan. Hän on uskollista tyyppiä.
[/quote]

Ihan kuin minun elämäni vuosia sitten ex-mieheni kanssa. Minä luovutin ja lähdin. Nyt olen onnellisesti naimisissa, kahden lapsen äiti ja teemme juuri niitä asioita mistä sinäkin haaveilet.
En siis sano, että eroa, mutta jos asioihin ei tule muutosta niin mieti haluatko todella viettää ainoan elämäsi noin vai lähdetkö etsimään onnea muualta.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 17:29"]

 Ja kai lapselle on luonnollisempaa olla kotona äidin,kuin isän kanssa.

[/quote]

Tämä otti vähän korvaan. Esimerkiksi kahden isän perheessä äitiä ei ole ollenkaan. Pitäisikö heidän palkata sitten naispuolinen nanny, jotta tulisi se "luonnollinen" äiti olemaan kotona?

Minusta luonnollista on se, että kun kotona on lapsi (alle kouluikäinen), niin sitten sekä äiti että isä (tai isät ja äidit) vähentävät töitään, jotta lapsella on turvallinen olla ja kehittyä (lastenpsykiatriasta tietävät: mikä on lapsen perusturvallisuuden kehityksen kannalta tärkeää nämä ensimmäiset vuodet?), eikä lasta heitetä turvattomuuden valtaan vieraiden käsien käsiteltäviksi jo alta vuoden vanhana. Jos ei sellaista olla valmiita valitsemaan, on aika turhaa hankkia lasta vain siksi, että se "kuuluu asiaan" ja kun kaikilla muillakin on. Niin kuin kaikessa, valinta on yksilön.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 17:29"]Aloittaja tässä. Onko se tosiaan sellaista, että 80-tuntia viikossa on normaalia ja välttämätöntä? Työskentelee yksityisessä toimistossa. Jos vaimo ei yhtään vähennä, niin hän ei näkisi lasta koskaan hereillä ollessa? Olettaen että töissä 8-21. Ehkä viikonloppuna. En halua myöskään luopua omasta urastani täysin. Ja kai lapselle on luonnollisempaa olla kotona äidin,kuin isän kanssa. Osallistuisin tietysti lapsenhoitoon.
[/quote]

Kyllä sille lapselle on kuule ihan sama onko kotona äidin vai isän kanssa.

Jos aloittaja olisi nainen ja hänen miehensä tekisi noin paljon töitä niin kyllä palstamammat olisivat heti arvostelemassa, kun ei miehellä riitä aikaa perheelleen. Nyt sen sijaan puolustellaan työnarkomaania vain koska hän on nainen.

Kyllä tuollainen määrä työtä on ehdottomasti liikaa. Polttaa itsensä loppuun ennemmin tai myöhemmin. Älkää nyt tuollaiseen tilanteeseen lapsia tehkö. Eikä tuo reilua ole sinuakaan kohtaan.

Ihan normaalia menoa yksityisessä toimistossa, jossa vain parhaimmat etenevät osakkuuteen. Saisit minulta ihan erilaisen vastauksen ja neuvoja, jos vaimosi työskentelisi muualla. Nyt hän tuskin voi olla töidtä pois enempää kuin äitiysloman ajan 3 kk ja sinä voit pitää vanhempainlomat. Hänellä on aikaa lapsille vasta sitten, kun iän puolesta raskaaksitulo on mahdotonta... sorry. Tai sitten putoaa uraltaan.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 17:39"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 17:29"]

 Ja kai lapselle on luonnollisempaa olla kotona äidin,kuin isän kanssa.

[/quote]

Tämä otti vähän korvaan. Esimerkiksi kahden isän perheessä äitiä ei ole ollenkaan. Pitäisikö heidän palkata sitten naispuolinen nanny, jotta tulisi se "luonnollinen" äiti olemaan kotona?

Minusta luonnollista on se, että kun kotona on lapsi (alle kouluikäinen), niin sitten sekä äiti että isä (tai isät ja äidit) vähentävät töitään, jotta lapsella on turvallinen olla ja kehittyä (lastenpsykiatriasta tietävät: mikä on lapsen perusturvallisuuden kehityksen kannalta tärkeää nämä ensimmäiset vuodet?), eikä lasta heitetä turvattomuuden valtaan vieraiden käsien käsiteltäviksi jo alta vuoden vanhana. Jos ei sellaista olla valmiita valitsemaan, on aika turhaa hankkia lasta vain siksi, että se "kuuluu asiaan" ja kun kaikilla muillakin on. Niin kuin kaikessa, valinta on yksilön.

[/quote]

Tarkoitin lähinnä sitä vauva-vaihetta. Jos on kaksi miestä perheessä, niin asiat täytyy järjestellä muulla tavalla. Mutta meillä, kun olisi äiti ja isä, niin mielestäni tuntuisi hassulta että äiti ei olisi kotona ja huolehtisi imetyksestä ym. Varmasti sinänsä ei ole väliä kumpi vanhempi tai mitä sukupuolta oleva lasta hoitaa kun on turvallinen aikuinen. En ole kyllä mitenkään perehtynyt lastenpsykiatriaan. Terv.Aloittaja

Tuollaista se juristeilla on asianajotoimistossa, tutut juristinaiset ovat vaihtaneet esimerkiksi yritysjuristeiksi inhimillisempien työaikojen (ja perhe-elämän) toivossa

Ai löysäilyllä? 40-50 h on siis löysäilyä? Se on normaalia ja siten pystyy työskentelemään tehokkaasti ja jaksaa 70-vuotiaaksi asti. Ole hiljaa, kun et ole valtiolla juristina työskennellyt. "Riviasiantuntijan työmäärä on vähintään tuo ja päälliköiden usein >60h.

Se, että joku painaa terveytensä uhalla (josta seuraa burn out) lapsettomana verenpaine koholla parhaat vuodet, ei tarkoita, että kaikkien tarvitsisi olla yhtä typeriä.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 23:07"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:42"]Vaimo tuli lenkiltä, hiljaisena ja itkuisena. Ei ole puhunut minulle mitään sen jälkeen.

[/quote]

Puhun nyt hieman kärkevämmin kuin ansaitsisit, sillä olet tehnyt paljon asioita oikein, vaikutat hyvältä puolisolta ja olet aiheestakin huolissasi vaimostasi. Silti yksi asia pitäisi saada mieleesi kristallinkirkkaasti:

Se, että parisuhteenne dynamiikka saa vaimosi tuollaiseen tilaan (ehkä useinkin?), aiheuttaa järkyttäviä määriä turhaa, ylimääräistä stressiä vaimollesi. Tuollaisella mielellä on erittäin vaikeaa onnistua tekemään ajatustyötä tehokkaasti ja tuottavasti. Seurauksena hänen työnsä laatu heikkenee ja työt kasaantuvat, mistä seuraa taas lisää ja kovempaa stressiä, aiempaa vähemmän mahdollisuuksia esim. nukkua, terveysongelmia jne. Siis se, millä tavalla kohtelet vaimoasi, pahentaa hänen tilannettaan merkittävästi vaikka tarkoituksesi onkin hyvä.

Jos siis päätät jatkaa suhteessanne, päätä tehdä se ilman katkeruutta, vaatimuksia ja sitä että vihoittelet vaimollesi kun tämä on itsekäs. Muuten te ette voi onnistua, vaan tuo mekanismi pahenee ja muuttuu ajan myötä jatkuvasti myrkyllisemmäksi. Älä ole vaimosi vihollinen vaan pidä hänen puoliaan, niin kauan kuin valitset elää hänen kanssaan. On ymmärrettävää ja täysin ok, jos et jaksa. Silloin sinun tulee lähteä suhteesta, koska silloin myrkyllisellä käytökselläsi hankaloitat vaimosi mahdollisuuksia pärjätä työssään. Myös vaimosi hankaloittaa omalla käytöksellään sinun mahdollisuuksiasi elää onnellista elämää. Mutta et voi korjata tilannetta käyttäytymällä itsekin hajottavasti. Jommalta kummalta on löydyttävä voimia saada teidät takaisin samalle puolelle. Koska sinulla on aikaa ja energiaa näitä asioita miettiä, niin todennäköisimmin ne voimat löytyvät tässä tilanteessa sinulta.

79

[/quote]

Kiitos edelleen kaikille, kommenttinne ovat arvokkaita. Näyttää siltä, että aika moni juristi on tai on ollut tilanteessa, jossa työ vaatii paljon ja muun elämän kustannuksella.

Ymmärrän myös sinun, 79, näkemyksen ja kärkkäys ei minua haittaa. : ) Usein sillä tavalla tosiaan viesti voi mennä paremmin perille. Olet ihan oikeassa, että minulla olisi varmaan paremmat resurssit saada tilanteeseen muutosta. Olen vain niin turhautunut tilanteeseen, että omakin pinna välillä turhan kireällä. Varmasti tulee sanottua vaimolle tavalla, joka häntä herkkänä ihmisenä järkyttää ja ahdistaa lisää. Joskus ehkä tahallanikin teen niin, koska kuten itsekin sanoit, kärkkäys voi olla keino pyrkiä havahduttamaan toista. Tiedän esimerkiksi, että ulkonäkö ja paino ovat vaimolle tärkeitä asioita, minkä vuoksi välillä tuon esille sitä, ettei hänellä ole aikaa ja voimia pitää itsestään huolta. Minua ei henkilökohtaisesti ulkonäön puolesta kauheasti haittaa, onko hänellä muutama kilo liikaa vai ei, kunhan ei mene sen suuremmaksi. Terveyden kannalta olen enemmän huolissani.

Vaimo loukkaantui nyt ilmeisesti ihan kunnolla, koska meni nukkumaan toiseen huoneeseen. Yritän muuttaa jatkossa omaa käytöstäni ja aamulla voisin ainakin yrittää valmistaa hänelle aamupalan, jos ehtisimme sen nauttia yhdessä.

Valtiolle siirtymisessä ei mielestäni olisi mitään negatiivista, koska palkkataso kuitenkin ok (verrattuna varsinkin nykyiseen työmäärään) ja verotus kuitenkin vaikuttaa niin, ettei suuria eroja lopulta ole. Vaimo on kuitenkin erikoistunut alalle jota osaamista ei hänen mukaansa voi hyödyntää valtiolla. En ole itse perehtynyt juridiikkaan niin en tiedä, onko näin vai ei.

terv.Aloittaja

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 23:10"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 23:01"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 18:52"]Vaimosi pitäisi hakeutua töihin valtiolle. Olen kuullut, että perheestä haaveilevat juristit tekevät niin. Ainakin joissakin valtion hommissa juristikin saa tehdä normaalia työpäivää ja pitää normaalit lomat ja vanhempainvapaat. Hankkikaa tietoa asiasta. [/quote] En tiedä, miksi tämä kommentti oli saanut paljon alapeukkuja, mutta tämä on täysin totta. Olen valtiolla työskentelevä naislakimies, ja minulla on haastava ja mielenkiintoinen työ sekä ihan hyvä palkka (etenkin suhteessa työtuntien määrään). Olin lapsen kanssa kotona reilun vuoden ilman mitään ongelmaa työantajan puolelta, ja perhe- ja työelämän yhdistäminen on muutenkin sujunut varsin hyvin. Vaimosi tuskin innostuisi ajatuksesta, jos ehdottaisit valtiolle hakeutumista, mutta se ihan oikeasti toisi helpotusta teidän tilanteeseen. Jos vaimon tavoitteena on edetä korkealle urallaan, niin onnistuuhan se myös esim. tuomioistuinlaitoksessa ja ministeriöissä.

[/quote]

Olisiko vaikka siksi, että kertomuksesi on taas yksi osoitus siitä kuinka löysää valtion työpaikoissa toimiminen on yksityiseen sektoriin verrattuna. Ja siksi, että kaikki tietävät massiivisesta kestävyysvajeesta, joka on saatu aikaiseksi nimenomaan tuolla löysäilyllä. Voi myös olla, että sama meno ei tule enää jatkumaan kovin pitkään, joten on hieman vastuutontakin tarjota tätä ratkaisuksi työelämän kovenemisen ongelmiin. Ratkaisu ei ole millään muotoa kestävä, ei yksilön eikä yhteiskunnan tasolla.
[/quote]

En kyllä sanoisi työtäni laisinkaan löysäksi, vaikka tuntimäärät ovatkin järjelliset. Painan täysillä sen ajan, kun olen töissä, ja saan tehokkaasti hyvää jälkeä aikaan.

Mielestäni en ole vastuuton, kun ehdotan tällaista vaihtoehtoa ihmiselle, jonka puoliso on kuulostaa olevan pian romahtamispisteessä. Ja jos ihan vain taloudellisesta näkökulmasta ajatellaan, niin eikö olisi toivottavaa, että ap ja hänen vaimonsa tuottaisivat yhteiskunnalle uusia veronmaksajia?

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 22:56"]

Jaksamista tilanteeseen sinulle! Oletko kysynyt vaimoltasi miten hanen tilanteensa pitaisi muuttua, etta han voisi harkita lastenhankintaa? Ja kuinka realistiselta tuo muutos hanesta (ja sinusta) tuntuu? Siis yrita kartoittaa sita, etta mika idea hanella itsellaan on siita tilanteesta, missa lapsi olisi mahdollinen. Jos sinusta alkaa tuntua silta, etta tuo tilanne on taysin eparealistinen tai vaimosi ei tee muutoksia sita kohti, voi olla etta joudut lahtemaan suhteestasi...

[/quote]

Olemme puhuneet tästä lapsen hankinnasta. Tilanne on se, että seksiä nyt niin harvoin, ettei varsinaisesta yrittämisestä voi varmaan puhua. Ehkäisyä ei kuitenkaan käytössä. Vaimoni yksi suurimpia haaveita oli perhe ja sama minulla. Haluaisimme ainakin kaksi, kolme lasta. Tai näin siis oli tilanne aikaisemmin. Vaimo ei ole sanonut, ettei haluaisi enää lapsia. Joskus sanoo, ettei tässä tilanteessa ole ehkä järkevää. Pitäisi odottaa kauemmin. Olemme kuitenkin 30+ eli hirveän kauan ei voi aikailla. Vaimolla on stressistä korkea verenpaine ja lievästi ylipainoa, mikä ehkä myös haittaa raskaaksi tulemista? terv.Aloittaja

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 22:15"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:33"]

Olen itse juristi ja ollut samassa tilanteessa. Tilanne on vaikea ja siitä ei helpolla näe ulospääsyä. Siihen, ettei pärjää liittyy paöjon häpeää ja vaihtoehdot työelämässä voivat vaikuttaa vähäiseltä kun tulee maine, että tuo oli se joka ei jaksa. Itse pääsin pois äitiysloman myötä. Haluan kiittää sinua vaimosi puolesta siitä, että välität. Hän kuitenkin tällä hetkellä varmaan kokee, että kaikki, sinä mukaanlukien, vaativat häneltä jotakin. Uskon, että hänkin on alkanut väsymään tilanteeseen, muttei näe miten siitä pääsisi irti. Uskon myös, että hän on aika masentunut. Muutoksen pitäisi silti lähteä hänestä itsestään.

[/quote]

Kiitos, kauniista sanoistasi ja että jaoit kokemuksesi. Onko sinulla neuvoja miten voisin auttaa häntä löytämään ja näkemään muita vaihtoehtoja? Hän nimittäin hokee kuin robotti ettei hänellä ole muita vaihtoehtoja kuin tehdä paljon työtä, pitkää päivää. Terv.aloittaja

[/quote]

En ole tuo ylemmän viestin kirjoittaja, mutta voin sanoa, että aina on muita vaihtoehtoja. Jos vaimosi työskentelee tällä hetkellä suuressa asianajotoimistossa, hän ei todellakaan olisi ensimmäinen, joka hyppää tuosta oravanpyörästä, ja menestyy loistavasti jollain muulla juridiikan alalla, joka ei vaadi noin järkyttävää työmäärää. Ja kyseessä ei todellakaan ole mikään sukupuolikysymys. Tiedän myös monia miespuolisia juristeja, jotka ovat todenneet, ettei kymmenen-viidentoista vuoden päässä mahdollisesti siintävä osakkuus  korvaa. pienten lasten kanssa vietettyä aikaa, ja jotka ovat hakeutuneet inhimillisempään työympäristöön. 

Parasta, mitä voit vaimosi eteen nyt tehdä, on kertoa hänelle, ettei hän on arvokas ja loistava tyyppi omana itsenään, ei "menestyneenä lakinaisena". Tuntuisi nimittäin, että hän on rakentanyt identiteettinsä vahvasti tuon ajatuksen ympärille. Sinäkään tuskin rakastuit aikanaan toimiston eniten debbaavaan  - tämähän on oikeasti menestyksen mitta junior associateille - nuoreen lakinaiseen, vaan naiseen, joka ehkä ilmaisi itseään erityisen selkeästi ja oli looginen ajattelultaan. Jos voit saada vaimosi ymmärtämään, kuinka tärkeitä nämä ominaisuudet ovat, ja millaiset mahdollisuudet ne hänelle antavat muuallakin kuin nykyisessä työssä, hän saattaa nähdä tilanteen ainakin osittain eri kulmasta. Mutta myös jonkinlainen ammatillinen keskusteluapu voi olla tarpeen, sillä todellakin vaikuttaisi siltä, että vaimollasi on jotain täysin sinusta tai tästä työstä johtuvia syitä, jotka saavat hänet ylisuorittamaan töissä. 

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 23:49"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 22:56"]

Jaksamista tilanteeseen sinulle! Oletko kysynyt vaimoltasi miten hanen tilanteensa pitaisi muuttua, etta han voisi harkita lastenhankintaa? Ja kuinka realistiselta tuo muutos hanesta (ja sinusta) tuntuu? Siis yrita kartoittaa sita, etta mika idea hanella itsellaan on siita tilanteesta, missa lapsi olisi mahdollinen. Jos sinusta alkaa tuntua silta, etta tuo tilanne on taysin eparealistinen tai vaimosi ei tee muutoksia sita kohti, voi olla etta joudut lahtemaan suhteestasi...

[/quote]

Olemme puhuneet tästä lapsen hankinnasta. Tilanne on se, että seksiä nyt niin harvoin, ettei varsinaisesta yrittämisestä voi varmaan puhua. Ehkäisyä ei kuitenkaan käytössä. Vaimoni yksi suurimpia haaveita oli perhe ja sama minulla. Haluaisimme ainakin kaksi, kolme lasta. Tai näin siis oli tilanne aikaisemmin. Vaimo ei ole sanonut, ettei haluaisi enää lapsia. Joskus sanoo, ettei tässä tilanteessa ole ehkä järkevää. Pitäisi odottaa kauemmin. Olemme kuitenkin 30+ eli hirveän kauan ei voi aikailla. Vaimolla on stressistä korkea verenpaine ja lievästi ylipainoa, mikä ehkä myös haittaa raskaaksi tulemista? terv.Aloittaja

[/quote]

Päälle kolmekymppisenä ei ole enää aikaa jahkailla. Etenkään, jos useampia lapsia haluaa. 

Siis piti sanoa johtumattomia syitä. 

-100 -

[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 17:11"]Aloittaja tässä. Ajatttelin täältä saavani naisnäkökulmaa asiaan. Mielestäni vaimoni tekee yksinkertaisesti ihan liikaa töitä. Ei hän ollut sellainen suhteen alussa mutta olimme silloin molemmat opiskelijoita. Valmistuttuaan ja työelämässä hän alkoi panostaa uraan ja kaikki muu jäi sivuun. Hän ei näe juuri enää omia ystäviänkään ja lopettnut harrastuksensa. Hän puhuu vain töistä ja muutenkin muuttunut ihmisenä ikävämmäksi. Olen myös huolissani hänen jaksamisestaan. Hän ei nuku tarpeeksi ja painoa on tullut lisää. Kun yritän ottaa työn puheeksi hän toteaa, että alalla kuuluu tehdä pitkää päivää ja ei ole muuta vaihtoehtoa. En ihan usko tuota. Tunnen kuitenkin muita juristeja ja monet heistä tekevät ihan kohtuullista viikkoa. Jää aikaa perheelle ja harrastuksille. Haluaisin tehdä yhdessä asioita pariskuntana. Mennä mökille, matkustella, käydä ravintolassa,. Aikaisemmin teimme tällaista. Vaimoni haluaa lapsia mutta emme vielä varsinaisesti ole yrittämässä lasta. Vaikka välillä mielessä käy, pettääkö hän. Niin en usko siihen kuitenkaan. Hän on uskollista tyyppiä.
[/quote]

Ovatko nämä muut tuntemasi juristit miehiä vai naisia, kuinka kunnianhimoisia ja missä vaiheessa uraansa? (Oma työtaakkani nuorena kunnianhimoisena naisena on ainakin täysin eri kuin rennommin ottavien vanhempien miesten.)