Lue keskustelun säännöt.
Juristivaimoni elämään ei mahdu muu kuin työ
12.07.2015 |
Olen ihan turhautunut, koska vaimoni elämään ei tunnu mahtuvan muuta kuin työ. Olemme lapseton pari, kolmikymppisiä. Hän on juristi ja tekee töitä ainakin 80 tuntia viikossa. Vapaalla aina vastaa puheluihin ja sähköposteihin, myös lomamatkoilla. Nyt emme ole vuoteen käyneet kuin viikonloppumatkalla Euroopassa, koska pidempiä aikoja hän ei voi olla poissa töistä. Olemme puhuneet lapsen hankkimisesta mutta en tiedä, onko se järkevää. Lapsella pitäisi kuitenkin olla äiti, jolla on aikaa. En tiedä, vähentäisikö vaimoni työtä jos hankkimisemme lapsen. Meidän parisuhteelle ei ole aikaa kunnolla ja seksielämäkin vähentynyt. Rakastan vaimoani mutta en osaa kuvitella elämää tällaisena eteenpäin. Ollaan yritetty myös puhua hänen työnteosta ja hän usein sanoo, että vähentää ja ottaa enempi vapaata, mutta ei se kuitenkaan toteudu. Olen välillä vähän mustasukkainen hänen työkavereilleen, kun he saavat viettää niin paljon aikaa hänen kanssaan. Joskus miettinyt jopa, että jos hänellä onkin suhde jonkun kanssa?
Kommentit (200)
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 00:21"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 17:11"]Aloittaja tässä. Ajatttelin täältä saavani naisnäkökulmaa asiaan. Mielestäni vaimoni tekee yksinkertaisesti ihan liikaa töitä. Ei hän ollut sellainen suhteen alussa mutta olimme silloin molemmat opiskelijoita. Valmistuttuaan ja työelämässä hän alkoi panostaa uraan ja kaikki muu jäi sivuun. Hän ei näe juuri enää omia ystäviänkään ja lopettnut harrastuksensa. Hän puhuu vain töistä ja muutenkin muuttunut ihmisenä ikävämmäksi. Olen myös huolissani hänen jaksamisestaan. Hän ei nuku tarpeeksi ja painoa on tullut lisää. Kun yritän ottaa työn puheeksi hän toteaa, että alalla kuuluu tehdä pitkää päivää ja ei ole muuta vaihtoehtoa. En ihan usko tuota. Tunnen kuitenkin muita juristeja ja monet heistä tekevät ihan kohtuullista viikkoa. Jää aikaa perheelle ja harrastuksille. Haluaisin tehdä yhdessä asioita pariskuntana. Mennä mökille, matkustella, käydä ravintolassa,. Aikaisemmin teimme tällaista. Vaimoni haluaa lapsia mutta emme vielä varsinaisesti ole yrittämässä lasta. Vaikka välillä mielessä käy, pettääkö hän. Niin en usko siihen kuitenkaan. Hän on uskollista tyyppiä. [/quote] Ovatko nämä muut tuntemasi juristit miehiä vai naisia, kuinka kunnianhimoisia ja missä vaiheessa uraansa? (Oma työtaakkani nuorena kunnianhimoisena naisena on ainakin täysin eri kuin rennommin ottavien vanhempien miesten.)
[/quote]
Tuntemani juristit ovat vaimon ystäviä/tuttavia sekä omassa perhepiirissä yksi vanhempi juristi. Vaimon samanikäiset nuoret juristit tekevät kieltämättä paljon töitä, mutta kai jotain kertoo se, että he kaikki ovat kauhuissaan vaimoni tahdista ja huolissaan hänen voinnista? Yksi hänen miespuolinen juristiystävä sanoi minulle suoraan, että vaimoni on ihan burn outin partaalla ellei hiljennä tahtia. Kuulemma vaimoni on hänelle jotain joskus avautunut työtilanteesta. Terv.Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni sinun pitää ensisijaisesti yrittää saada vaimosi lääkäriin. Sinänsä aika uskomatonta, ettei mitään (tuon pahempia) fyysisiä oireita ole vaimollesi tullut jo aikaa sitten. Lääkäri aivan varmasti kirjoittaa uupumuksen takia sairauslomaa. Eri asia toki on miten saat vaimosi lääkäriin ja jäämään sairauslomalle. Lyhytkin breikki työstä voisi antaa hänelle perspektiiviä tilanteeseensa, joka ei voi jatkua tuollaisena.
Ikävä sanoa, mutta minusta teidän pitäisi erota. Ei sinun tarvitse joutua elämään tuollaista elämää. Tuhlaat parhaat vuotesi, kun odotat muutosta. Muutosta tuskin tulee, kun vaimosi selvästi on noin työorientoitunut. Eroaminen on kuitenkin nyt helpompaa, kun ei ole vielä lapsia.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 00:30"]
Mielestäni sinun pitää ensisijaisesti yrittää saada vaimosi lääkäriin. Sinänsä aika uskomatonta, ettei mitään (tuon pahempia) fyysisiä oireita ole vaimollesi tullut jo aikaa sitten. Lääkäri aivan varmasti kirjoittaa uupumuksen takia sairauslomaa. Eri asia toki on miten saat vaimosi lääkäriin ja jäämään sairauslomalle. Lyhytkin breikki työstä voisi antaa hänelle perspektiiviä tilanteeseensa, joka ei voi jatkua tuollaisena.
[/quote]
Vaimo on käynyt kerran lääkärissä. Hän oli saanut hermoromahduksen töissä ja mennyt itkien lääkäriin. Hän sai sairauslomaa viikon, mutta hän ei koskaan kertonut siitä kenellekään töissä ja valehteli olevansa kuumeessa ja siksi hän oli päivän poissa töistä. Lääkäri oli sanonut, että hänen pitäisi vähentää töitä ja stressi on liian kova, työuupumus lähellä. VAimo kieltää tämän kuitenkin täysin. Hän sanoo, että kaikkia juristeja stressaa ja väsyttää välillä. Vaimo joutui myös tässä keväällä päivystykseen, kun hänellä tuli rytmihäiriöitä. Niihin ei kuitenkaan löytynyt syytä, tai näin vaimo sanoi. Satuin näkemään hänen potilaskertomuksen ja siinä todettiin, että syynä todennäköisesti stressi ja potilas lähtenyt töihin huolimatta, että määrätty sairauslomalle. Kysyin asiasta ja vaimo sanoi, ettei häntä määrätty sairauslomalle ja kun lääkärin mielestä kaikki oli kunnossa, hänellä ei ollut syytä jäädä kotiin. Terv.Aloittaja
Niin.Voihan se isäkin olla kotona äitiysloman loppuun..en usko että vaimosi luopuu urastastaan tyhmähän se olisi joten ei auta kun miettiä pystytkö pukemaan essun itse ylle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä vähän vastaava tilanne, tosin emme ole hankkimassa lapsia. Vaimoni tekee töitä uupuneena, yömyöhään. Olemme samalla alalla-minä kuitenkin pystyn tekemään kohtuullisessa työajassa työn ja olen menestynyt paremmin kuin vaimo. Vaimo on laiskistunut, lihonnut ja seksielämämme kuollut. Minä olen hoitanut homman niin, että on rakastajatar. Vaimoa en kuitenkaan jätä mutta ilman toista suhdetta en jaksaisi avioliitossa. M38
Olen tehnyt aiemmin samaan tyyliin töitä kun vaimosi. Olin aloittamassa työuraani. Piti tehdä paljon, täydellisesti ja ilman suurempaa kiitosta. Myös minä olen tunteellinen ja työpaikan tapahtumat näkyivät minusta aina ja heti.
Minusta teet asiat oikein. Arvostan miten ajattelet ja yrität huolehtia vaimosta ja kodista. Sinä toimit kuten parisuhteessa pitäisi, eli otat toisen huomioon. Parisuhteessa ei pidä olla jos ei huomioi muuta kuin omat tarpeet. Siksi on tärkeää että sanoo ääneen mitä toivoo oman ja yhteisen tulevaisuuden suhteen.
Ymmärrän vaimoasi myös meidän ammattikunnan asettamien vaatimusten näkökulmasta - yhdessä asiassa. Minä mietin aikanaan että miten "uskallan" jättäytyä pois hetkeksi, olenhan tehnyt valtavasti töitä päästäkseni tiettyyn pisteeseen.
Me toimimme tiiminä puolisoni kanssa. Otimme toisemme huomioon. Mieheni ymmärsi että aluksi minun oli tehtävä välillä 03.00 saakka töitä kotona koneella. Minä ymmärsin että työtahti ei saa olla pysyvä ja että mieheni tarvitsi jaksaakseen jonkin kiintopisteen. Sovimme, että yritetään jaksaa noin pari vuotta ja siirrytään sitten perhesuunnitteluun. Tiesin että siinä vaiheessa työkokemukseni riittäisi toiseenkin työpaikkaan, jos työnantaja edelleen silloinkin vaatisi kohtuuttomia.
Tärkeintä on, että parisuhteessa yritetään huomioida myös ne toisen toivomukset ja unelmat. Tehdään kompromisseja toistemme puolesta ja pidetään kiinni siitä mitä on yhdessä suunniteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi naisjuristi, joka ollut samassa tilanteessa. Tein aivan liikaa töitä ja elämä pyöri vain työn ympärillä. Jäätyäni äitiyslomalle ajatusmaailmani muuttui täysin ja, kun palaan töihin, en missään tapauksessa aio tehdä niin paljon töitä kuin aikaisemmin. Jos tästä ei töissä tykätä, niin ei voi mitään. Olet ap varsin hyvä puoliso. Voi olla, ettei vaimosi sinun yrityksistä huolimatta ymmärrä asian vakavuutta. Toivottavasti ymmärtää. Kaikkea hyvää teille!
Kyllä nykyään on paljon kaikenlaista jaksamattomuutta ja elämäm koulu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 00:36"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 00:30"]
Mielestäni sinun pitää ensisijaisesti yrittää saada vaimosi lääkäriin. Sinänsä aika uskomatonta, ettei mitään (tuon pahempia) fyysisiä oireita ole vaimollesi tullut jo aikaa sitten. Lääkäri aivan varmasti kirjoittaa uupumuksen takia sairauslomaa. Eri asia toki on miten saat vaimosi lääkäriin ja jäämään sairauslomalle. Lyhytkin breikki työstä voisi antaa hänelle perspektiiviä tilanteeseensa, joka ei voi jatkua tuollaisena.
[/quote]
Vaimo on käynyt kerran lääkärissä. Hän oli saanut hermoromahduksen töissä ja mennyt itkien lääkäriin. Hän sai sairauslomaa viikon, mutta hän ei koskaan kertonut siitä kenellekään töissä ja valehteli olevansa kuumeessa ja siksi hän oli päivän poissa töistä. Lääkäri oli sanonut, että hänen pitäisi vähentää töitä ja stressi on liian kova, työuupumus lähellä. VAimo kieltää tämän kuitenkin täysin. Hän sanoo, että kaikkia juristeja stressaa ja väsyttää välillä. Vaimo joutui myös tässä keväällä päivystykseen, kun hänellä tuli rytmihäiriöitä. Niihin ei kuitenkaan löytynyt syytä, tai näin vaimo sanoi. Satuin näkemään hänen potilaskertomuksen ja siinä todettiin, että syynä todennäköisesti stressi ja potilas lähtenyt töihin huolimatta, että määrätty sairauslomalle. Kysyin asiasta ja vaimo sanoi, ettei häntä määrätty sairauslomalle ja kun lääkärin mielestä kaikki oli kunnossa, hänellä ei ollut syytä jäädä kotiin. Terv.Aloittaja
[/quote]
Vaimosi joutuu tuolla menolla pian psykiatriselle osastolle.
Aloittaja, puhut nyt todella liikaa ja yksityiskohtaisedti vaimosi tilanteesta, joten uskon tämän olevan joko keksitty tai sitten itse olet vaimo ja huolissasi miehesi tilanteesta.
Jos olisit mieheni ja saisin tietää kirjoituksistasi tänne, niin jättäisin sinut välittömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin työorientoitunutta et kyllä kotiäidiksi saa! Luultavasti ainoa järkevä vaihtoehto se, että molemmat vähentäisitte töitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla työtahdilla saa ennemmin tai myöhemmin joko burn outin, mahahaavan tai jonkin suolistollisen tulehduksen, jotan hoidetaan lääkityksellä koko loppuelämä.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 23:29"]
Kiitos edelleen kaikille, kommenttinne ovat arvokkaita. Näyttää siltä, että aika moni juristi on tai on ollut tilanteessa, jossa työ vaatii paljon ja muun elämän kustannuksella.
Ymmärrän myös sinun, 79, näkemyksen ja kärkkäys ei minua haittaa. : ) Usein sillä tavalla tosiaan viesti voi mennä paremmin perille. Olet ihan oikeassa, että minulla olisi varmaan paremmat resurssit saada tilanteeseen muutosta. Olen vain niin turhautunut tilanteeseen, että omakin pinna välillä turhan kireällä. Varmasti tulee sanottua vaimolle tavalla, joka häntä herkkänä ihmisenä järkyttää ja ahdistaa lisää. Joskus ehkä tahallanikin teen niin, koska kuten itsekin sanoit, kärkkäys voi olla keino pyrkiä havahduttamaan toista. Tiedän esimerkiksi, että ulkonäkö ja paino ovat vaimolle tärkeitä asioita, minkä vuoksi välillä tuon esille sitä, ettei hänellä ole aikaa ja voimia pitää itsestään huolta. Minua ei henkilökohtaisesti ulkonäön puolesta kauheasti haittaa, onko hänellä muutama kilo liikaa vai ei, kunhan ei mene sen suuremmaksi. Terveyden kannalta olen enemmän huolissani.
Vaimo loukkaantui nyt ilmeisesti ihan kunnolla, koska meni nukkumaan toiseen huoneeseen. Yritän muuttaa jatkossa omaa käytöstäni ja aamulla voisin ainakin yrittää valmistaa hänelle aamupalan, jos ehtisimme sen nauttia yhdessä.
Valtiolle siirtymisessä ei mielestäni olisi mitään negatiivista, koska palkkataso kuitenkin ok (verrattuna varsinkin nykyiseen työmäärään) ja verotus kuitenkin vaikuttaa niin, ettei suuria eroja lopulta ole. Vaimo on kuitenkin erikoistunut alalle jota osaamista ei hänen mukaansa voi hyödyntää valtiolla. En ole itse perehtynyt juridiikkaan niin en tiedä, onko näin vai ei.
terv.Aloittaja
[/quote]
Mussutan vielä vähän, kun kaikki kirjoittamasi kuulostaa niin tutulta, niin tutulta..
Ihana ajatus tuo aamupala. MUTTA: jos vaimo ei nyt puhu sinulle mitään, et voi tietää onko hänellä oikeasti aikaa syödä aamulla aamupala vai onko hänellä mahdollisesti univajetta niin paljon, että nukkuu mieluummin niin pitkään kuin ehtii ja lähtee sitten. Aamupalayllärin ohittaminen siten, ettei sinulle tulisi paha mieli mutta aikaa ei myöskään menisi selvittelyyn, voi olla taas yksi ylimääräinen stressiä aiheuttava "suoritus" vaimollesi lisää, niin karulta kuin se kuulostaakin. Jos teet hänen kanssaan keskustelematta tällaisia "auttamisia", siitä voi tulla vain paha mieli, jos teko on hyväsydäminen ja ihana, mutta ei oikeasti auta toista yhtään (silloin toiselle tulee vain helpommin huono omatunto siitä, että ei jaksa olla edes kiitollinen "avusta"). Jos siis autat, kysy ensin vaimoltasi mikä auttaisi ja toimi vasta sitten. Tällä hetkellä varmasti kaikkein eniten auttaisi ihan vain reilu anteeksipyyntö - vaikka et olekaan tarkoittanut loukata - ja sellainen vakuutus että yrität olla jatkossa paremmin tukena. Samalla voit kertoa, että et tiedä onko tällainen elämä sinua varten pidemmän päälle ja että harkitset vakavissasi eroa, mutta niin kauan kuin olette yhdessä niin yrität lopettaa painostamisen ja syyllistämisen ja antaa vaimon olla rauhassa.
Anna vaimosi olla itse vastuussa terveydentilaansa ym. liittyvistä päätöksistä, älä mene siis enää huomauttelemaan lenkille lähdöstä tai vastaavista asioista. Älä sittenkään, vaikka tekisit sen vaimon parhaaksi ja vaimon omien arvojen ja tavoitteiden vuoksi, kuten kerroit. Ei vaimosi sitä tuollaisessa tilanteessa ymmärrä, eikä se ole sitä paitsi reiluakaan. Se on liian pitkälle mennyttä kontrollointia sinun taholtasi. Asetut ikään kuin vaimosi huoltajan asemaan ja teet vaimosta lapsesi. Ei tee hyvää seksielämällekään kokea olevansa kumppaninsa huollettava.
Siis vaikka olet huolissasi jne., niin vaimosi on aikuinen, itsenäinen ihminen. Kohtele häntä sellaisena.
79
Täällä tiedetään sun vaimosta jo terveyskäynnitkin...
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 00:36"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 00:30"]
Mielestäni sinun pitää ensisijaisesti yrittää saada vaimosi lääkäriin. Sinänsä aika uskomatonta, ettei mitään (tuon pahempia) fyysisiä oireita ole vaimollesi tullut jo aikaa sitten. Lääkäri aivan varmasti kirjoittaa uupumuksen takia sairauslomaa. Eri asia toki on miten saat vaimosi lääkäriin ja jäämään sairauslomalle. Lyhytkin breikki työstä voisi antaa hänelle perspektiiviä tilanteeseensa, joka ei voi jatkua tuollaisena.
[/quote]
Vaimo on käynyt kerran lääkärissä. Hän oli saanut hermoromahduksen töissä ja mennyt itkien lääkäriin. Hän sai sairauslomaa viikon, mutta hän ei koskaan kertonut siitä kenellekään töissä ja valehteli olevansa kuumeessa ja siksi hän oli päivän poissa töistä. Lääkäri oli sanonut, että hänen pitäisi vähentää töitä ja stressi on liian kova, työuupumus lähellä. VAimo kieltää tämän kuitenkin täysin. Hän sanoo, että kaikkia juristeja stressaa ja väsyttää välillä. Vaimo joutui myös tässä keväällä päivystykseen, kun hänellä tuli rytmihäiriöitä. Niihin ei kuitenkaan löytynyt syytä, tai näin vaimo sanoi. Satuin näkemään hänen potilaskertomuksen ja siinä todettiin, että syynä todennäköisesti stressi ja potilas lähtenyt töihin huolimatta, että määrätty sairauslomalle. Kysyin asiasta ja vaimo sanoi, ettei häntä määrätty sairauslomalle ja kun lääkärin mielestä kaikki oli kunnossa, hänellä ei ollut syytä jäädä kotiin. Terv.Aloittaja
[/quote]
Okei, sinulla on todellakin syytä olla huolissasi.
Voit hyvinkin olla oikeassa siinä, että vaimosi yrittää jollakin tavoin hoitaa epävarmuuttaan ja kelpaamattomuuden tunnettaan pärjäämällä työssä. (Tähän sanoisin edelleen, että kun tilanne on tuollainen NIIN KAIKKI PAINOON, LENKKEILYYN YMS. LIITTYVÄT HUOMAUTTELUT POIS VÄLITTÖMÄSTI! Ei väliä tarkoitatko hyvällä vai et, vaikutus on katastrofaalinen kun tulee vielä omalta mieheltä, ole kiltti ja usko minua.) Sellaiselle ihmiselle tuollainen työ ja noin kova stressi eivät kyllä sovi eivätkä ole terveellisiä. Toisaalta vaimosi varmaan ajattelee että hänen huonommuutensa ja epäonnistumisensa paljastuisi, jos hän luovuttaisi työssään tai alkaisi ottaa löysemmin. Onpa ikävä tilanne.
Kovaa stressiä voi kestää vahingoittumattomana, jos on terve itsetunto ja osaa hallita työtään niin, että ottaa rentoutumishetkiä ja -päiviä tarpeen mukaan. Vaimosi ei selvästi tätä osaa, ja lisäksi itsetunto on kiinni väärissä asioissa.
Neuvoni ovat yhä edelleenkin samat, paitsi että nyt joudut kyllä sinä ottamaan tilanteesta ehkä enemmän vastuuta kuin sinulle kuuluisi. Ensinnäkin sinun pitäisi saada vaimosi luottamaan sinuun uudelleen - tällä hetkellä selvästikään luottamusta ei ole. Tämän voit saada aikaan noudattamalla neuvojani, eli pyydä selkeästi nyt heti aamulla anteeksi asennettasi ja käytöstäsi ja kerro olevasi hänen tukenaan. Älä tuputa näkemyksiäsi hänelle vaikka olisit oikeassa. Kysy miten voit auttaa ja tee juuri niin kuin hän pyytää. Kosketuksesi kavahtaminen kertoo, että hän luulee sinun kerjäävän sillä seksiä. Tämäkin pitää saada muuttumaan. Kerro hänelle siinä tilanteessa, että haluat vain koskettaa etkä muuta. Ja pidä siitä kiinni.
Kun vaimosi luottaa sinuun enemmän, voit alkaa auttaa häntä myös ammattiauttajan pakeille. Muuta keinoa en valitettavasti keksi. Kyllä lääkärin määräämä sairausloma on jo sellainen asia, joka olisi otettava vakavasti. Kukaan ei ole robotti, joka voi loputtomasti vain repiä itsestään ihmeitä. Jos vaimosi ei ymmärrä omaa tilannettaan ja osaa hellittää, hänelle tulee varmasti uusia loppuunpalamisia. Keinohan se on sekin saada tauko ja tajuta asioita. Tsemppiä kovasti, enpä voi muuta sanoa!
79
Tämä ei ole ehkä niin harvinaista koulutettujen nuorten kaupunkilaisten keskuudessa. Ex-tyttöystävä oli juristi ja iso syy miksi lähdin oli hänen täydellinen omistautuminen uralle kaiken kustannuksella. Seksiä oli aiemmin väh.2x päivä. Vietimme koti-iltoja kävimme kulttuuri tapahtumissa tapasimme kavereita. Hänellä oli paljon ystäviä, urheili säännöllisesti ja muitakin aktiviteetteja. Mä olen kiireinen yrittäjä mutta silti meillä riitti aikaa. Yhtäkkiä hän vain alkoi viettää kaiken ajan töissä. Seksiä oli enää pari kertaa viikossa. Urheilu jäi ja kroppa löystyi vaikka muuten ok. Yhtäkkiä mä olin se joka laittoi iltaisin ruokaa ja odotti häntä kotiin. Tapasin naisen joka oli ihan yhtä fiksu mukava ja nätti. Hänelle ura ei ole ykkönen. Jätin tyttöystävän ja nykyään onnellisessa suhteessa jossa pidämme huolta itsestä ja toisista. Ex ei ole löytänyt ketään. Ei käy kateeksi eikä harmita.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 13:38"]
Ja se ei pidä paikkansa että ongelma olisi jotenkin vaimon rupsahtaminen. Kerroin olevani terveydellisestä huolissani painonnoususta ja olemattomasta liikunnasta. Esim. Korkea verenpaine voisi alentua vain että lisää liikuntaa ja laihduttaa muutaman kilon. Sanoin ettei minulle ulkonäön puolesta muutamalla liikakilolla ole väliä. En pidä suurta ylipainoa viehättävänä ulkoisesti mutta niin pinnallinen en ole, että sen takia jättäisin rakastamani ihmisen jos tilanne tällaiseksi menisi. Koska vaimolle itselle aina ollut tärkeää, pukeutua tyylikkästi, olla huoliteltu, hoikka, treenattu niin yritän siihen kannustaa. Häntä masentaa ylimääräiset kilot vaikka olen yrittänyt sanoa, lukuisia kertoja, että minulle hän kelpaa ja on viehättävä ja kaunis sellaisena kuin on. Se on ihan totta. Mutta tämä ei jotenkin ole koskaan mennyt perille. Yli 8 vuoden jälkeen hän siis edelleen kyseenalaistaa pidänkö häntä kauniina,seksikkäänä. Asiaa käsiteltiin paljon jo suhteen alussa. Heikko itsetunto ja kriittisyys mikä hänellä on asiassa on tosi suuri. Kokee ettei kelpaa ja riitä minulle. Olen kaikkeni tässä yrittänyt. Minusta vaimo parhaimmillaan aamulla tukka pörössä ilman meikkiä : )
[/quote]
Kokemuksesta voin kertoa, että epävarmuus ei lähde hetkessä. Tiedän mieheni rakastavan mua ja pitävän nättinä, mutta välillä oma epävarmuus vie vaan voiton. En tiedä miten kannustat vaimoa pitämään ulkonäöstä huolta, mutta kyllä epävarma ihminen voi todellakin kääntää kaikki hyvää tarkoittavat "tekisi hyvää vähän liikkua"-kommentit päässään aivan muuksi. Jos mun mies huomauttelisi mulle liikunnasta niin kyllä mä sen ottaisin helposti niin, että miehen mielestä olen liian läski. Mikään muutama ylipainokilo ei kuitenkaan yleensä ole terveysriski. Painoindeksin 30 jälkeen terveysriskit kasvaa mutta silloin ylipainoa on ainakin 15-20kg. Sen takia muutamasta kilosta huomautettu on mun mielestä ulkonäköseikka.
Ehkä teidän kannattaisi puhua vaikka tästä aiheesta vaimosi kanssa. Kuulostaa siltä, että teidän suhteessa on muitakin ongelmia kuin vain vaimosi kova työtahti. Ehkä hän tarvitsisi ammattiapua kaikkien muidenkin ongelmiensa kanssa?
[/quote]
Juu, pitää varmasti miettiä miten asiat sanoo. Mutta en minä vaimolleni ole koskaan sanonut mitään negatiivista hänen ulkonäöstä. Hänen ottaessa puheeksi ulkonäköpaineet yritän kuunnella ja muistuttaa että pään sisällä se enemmän on. Kehun ja kerron hänelle sekä ulkonäköön että muihin ominaisuuksiin liittyvistä asioista. Vaimoni on ajoittain kovin epävarma, mutta niin ovat suurin osa tuntemistani naisista. Enemmän, tai vähemmän. Miehenä välillä vaikea ymmärtää tätä.
Liikuntaan kannustaminen ei ole mitään vihjailua laihduttamisesta. En minä sitä sillä sano ja en usko että moni muukaan. Painonhallinnassa ruokavalio kuitenkin merkittävin tekijä. Liikunnalla on sen sijaan paljon positiivisia vaikutuksia kokonaisvaltaiseen terveyteen ja hyvinvointiin. Siitä tulee hyvä olo, stressi helpottaa, ym. Lisäksi vaikutus ulkonäköön siinä sivussa positiivista mikä tuskin ketään haittaa. Itse aktiivisesti treenaavana nämä hyödyt ovat niin suuret etten voisi kuvitella elämää ilman liikuntaa.
Ylipaino ei ole terveellistä, mutta lievästä sellaisesta ei välttämättä ole merkittävää haittaa. Kokonaistilanteessa jossa ihminen ei liiku, ei nuku riittävästi, kärsii kovasta stressistä ja syö epäterveellisesti/yksipuolisesti ylipaino tutkimusten mukaan on haitallisempaa. Tämähän muodostuu myös kierteeksi. Stressi ja univaje vaikuttavat myös painoon ja ruokahaluun.
Kuten sanon, ei minua ulkoisesti haittaa se ettei vaimo ole yhtä timmi kuin joskus aiemmin. Se mikä asiassa haittaa, on vaikutus hänen itsetuntoonsa ym. Haluan vaimoni olevan onnellinen ja tyytyväinen itseensä, joten tottakai yritän häntä auttaa ja kannustaa asiassa, tehden samalla selväksi että minulle kelpaa kuitenkin ihan sellaisena kuin on. Jos ei hyväksy itseään ei lopulta auta vaikka puoliso,tms kuinka hyväksyisi. Joskus ehkä helpompi vain laihduttaa muutama kilo kuin opetella hyväksymistä pyöreämpänä.
Terv. Aloittaja
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 00:09"]
En ole tuo ylemmän viestin kirjoittaja, mutta voin sanoa, että aina on muita vaihtoehtoja. Jos vaimosi työskentelee tällä hetkellä suuressa asianajotoimistossa, hän ei todellakaan olisi ensimmäinen, joka hyppää tuosta oravanpyörästä, ja menestyy loistavasti jollain muulla juridiikan alalla, joka ei vaadi noin järkyttävää työmäärää. Ja kyseessä ei todellakaan ole mikään sukupuolikysymys. Tiedän myös monia miespuolisia juristeja, jotka ovat todenneet, ettei kymmenen-viidentoista vuoden päässä mahdollisesti siintävä osakkuus korvaa. pienten lasten kanssa vietettyä aikaa, ja jotka ovat hakeutuneet inhimillisempään työympäristöön.
Parasta, mitä voit vaimosi eteen nyt tehdä, on kertoa hänelle, ettei hän on arvokas ja loistava tyyppi omana itsenään, ei "menestyneenä lakinaisena". Tuntuisi nimittäin, että hän on rakentanyt identiteettinsä vahvasti tuon ajatuksen ympärille. Sinäkään tuskin rakastuit aikanaan toimiston eniten debbaavaan - tämähän on oikeasti menestyksen mitta junior associateille - nuoreen lakinaiseen, vaan naiseen, joka ehkä ilmaisi itseään erityisen selkeästi ja oli looginen ajattelultaan. Jos voit saada vaimosi ymmärtämään, kuinka tärkeitä nämä ominaisuudet ovat, ja millaiset mahdollisuudet ne hänelle antavat muuallakin kuin nykyisessä työssä, hän saattaa nähdä tilanteen ainakin osittain eri kulmasta. Mutta myös jonkinlainen ammatillinen keskusteluapu voi olla tarpeen, sillä todellakin vaikuttaisi siltä, että vaimollasi on jotain täysin sinusta tai tästä työstä johtuvia syitä, jotka saavat hänet ylisuorittamaan töissä.
[/quote]
Olen nimenomaan aina sanonut, että vaihtoehtoja on. Hän on menestynyt ja pätevä ja en epäile hetkeäkään, etteikö hän löytäisi uutta työpaikkaa. Käsittääkseni työllisyystilanne juristeilla on ihan hyvä. Kuulostaa kyllä hyvin paljon meidän elämältä. Junior associate-kollegojen kanssa vaimo käy joskus ulkona (kun on kuulemma pakko), mutta muita ystäviä ei juuri näe kuin jossain juhlissa, joita järjestetään. Tänäkin viikonloppuna, vaimo nukkui melkein koko eilisen päivän. Minä kävin salilla, kavereiden kanssa terassilla, kaupassa, laitoin ruokaa illalla ja vaimo heräsi syömään. Katsoimme leffaa yhdessä alle puoli tuntia, mutta sitten hänen piti alkaa hoitaa sähköpostia. Sen jälkeen, hän tuli nukkumaan, ja kun yritin hiukan koskettaa (en yrittänyt seksiä, vaan halusin vaan vaimoni lähelle ja pitää häntä hyvänä) hän vetäytyi pois ja sanoi olevansa väsynyt. Olen todennut, että hänen itsetuntonsa on vahvasti työhön sidoksissa. Joskus hän itkee, ettei koe olevansa tarpeeksi hyvä työssä. Pahoittaa mielensä esim. jonkun osakkaan tai kollegan sanomisesta, ja kertoo siitä minulle, mutta töissä ei uskalla näyttää sitä. Hän on oikeasti aika herkkä ihminen ja hänellä on vähän heikko itsetunto. Luulen että työn kautta hän yrittää saada itsevarmuutta ja siinä menestyminen on siksi niin tärkeää. Minulle on aivan sama mitä vaimoni tekee, kun hän voisi hyvin ja olisi onnellinen ja nauttisi työstään. Menestyminen ja korkeat uratavoitteet eivät sinänsä haittaa, mutta jos sen tekee terveyden kustannuksella ja kaiken vapaa-ajan, parisuhteen, muiden unelmien? Onko se enää tervettä? Terv.Aloittaja