Lue keskustelun säännöt.
Juristivaimoni elämään ei mahdu muu kuin työ
12.07.2015 |
Olen ihan turhautunut, koska vaimoni elämään ei tunnu mahtuvan muuta kuin työ. Olemme lapseton pari, kolmikymppisiä. Hän on juristi ja tekee töitä ainakin 80 tuntia viikossa. Vapaalla aina vastaa puheluihin ja sähköposteihin, myös lomamatkoilla. Nyt emme ole vuoteen käyneet kuin viikonloppumatkalla Euroopassa, koska pidempiä aikoja hän ei voi olla poissa töistä. Olemme puhuneet lapsen hankkimisesta mutta en tiedä, onko se järkevää. Lapsella pitäisi kuitenkin olla äiti, jolla on aikaa. En tiedä, vähentäisikö vaimoni työtä jos hankkimisemme lapsen. Meidän parisuhteelle ei ole aikaa kunnolla ja seksielämäkin vähentynyt. Rakastan vaimoani mutta en osaa kuvitella elämää tällaisena eteenpäin. Ollaan yritetty myös puhua hänen työnteosta ja hän usein sanoo, että vähentää ja ottaa enempi vapaata, mutta ei se kuitenkaan toteudu. Olen välillä vähän mustasukkainen hänen työkavereilleen, kun he saavat viettää niin paljon aikaa hänen kanssaan. Joskus miettinyt jopa, että jos hänellä onkin suhde jonkun kanssa?
Kommentit (200)
Miksi kerrot tänne noin yksityiskohtaisesti vaimosi asioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 13:48"]
Miksi kerrot tänne noin yksityiskohtaisesti vaimosi asioista?
[/quote]
Vastaisitko.
Ei noi pitkät päivät mitään, mutta kun noi duunit isoissa toimistoissa on niin helvetin tylsiä!
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 13:38"]
Ja se ei pidä paikkansa että ongelma olisi jotenkin vaimon rupsahtaminen. Kerroin olevani terveydellisestä huolissani painonnoususta ja olemattomasta liikunnasta. Esim. Korkea verenpaine voisi alentua vain että lisää liikuntaa ja laihduttaa muutaman kilon. Sanoin ettei minulle ulkonäön puolesta muutamalla liikakilolla ole väliä. En pidä suurta ylipainoa viehättävänä ulkoisesti mutta niin pinnallinen en ole, että sen takia jättäisin rakastamani ihmisen jos tilanne tällaiseksi menisi. Koska vaimolle itselle aina ollut tärkeää, pukeutua tyylikkästi, olla huoliteltu, hoikka, treenattu niin yritän siihen kannustaa. Häntä masentaa ylimääräiset kilot vaikka olen yrittänyt sanoa, lukuisia kertoja, että minulle hän kelpaa ja on viehättävä ja kaunis sellaisena kuin on. Se on ihan totta. Mutta tämä ei jotenkin ole koskaan mennyt perille. Yli 8 vuoden jälkeen hän siis edelleen kyseenalaistaa pidänkö häntä kauniina,seksikkäänä. Asiaa käsiteltiin paljon jo suhteen alussa. Heikko itsetunto ja kriittisyys mikä hänellä on asiassa on tosi suuri. Kokee ettei kelpaa ja riitä minulle. Olen kaikkeni tässä yrittänyt. Minusta vaimo parhaimmillaan aamulla tukka pörössä ilman meikkiä : )
[/quote]
Kokemuksesta voin kertoa, että epävarmuus ei lähde hetkessä. Tiedän mieheni rakastavan mua ja pitävän nättinä, mutta välillä oma epävarmuus vie vaan voiton. En tiedä miten kannustat vaimoa pitämään ulkonäöstä huolta, mutta kyllä epävarma ihminen voi todellakin kääntää kaikki hyvää tarkoittavat "tekisi hyvää vähän liikkua"-kommentit päässään aivan muuksi. Jos mun mies huomauttelisi mulle liikunnasta niin kyllä mä sen ottaisin helposti niin, että miehen mielestä olen liian läski. Mikään muutama ylipainokilo ei kuitenkaan yleensä ole terveysriski. Painoindeksin 30 jälkeen terveysriskit kasvaa mutta silloin ylipainoa on ainakin 15-20kg. Sen takia muutamasta kilosta huomautettu on mun mielestä ulkonäköseikka.
Ehkä teidän kannattaisi puhua vaikka tästä aiheesta vaimosi kanssa. Kuulostaa siltä, että teidän suhteessa on muitakin ongelmia kuin vain vaimosi kova työtahti. Ehkä hän tarvitsisi ammattiapua kaikkien muidenkin ongelmiensa kanssa?
En lukenut koko ketjua enkä tiedä oliko tämä näkökulma jo esillä (joku ehdotti että isolla liksalla saa palkattua hoitajan siksi aikaa kun ä/i on 80 h/vko töissä). Kokemuksesta voin kertoa että perhe-elämä kärsii vakavasti, jos siihen ei investoida muuta kuin rahaa. en ulkoistaisi vanhemmuutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 02:39"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 00:36"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 00:30"]
Mielestäni sinun pitää ensisijaisesti yrittää saada vaimosi lääkäriin. Sinänsä aika uskomatonta, ettei mitään (tuon pahempia) fyysisiä oireita ole vaimollesi tullut jo aikaa sitten. Lääkäri aivan varmasti kirjoittaa uupumuksen takia sairauslomaa. Eri asia toki on miten saat vaimosi lääkäriin ja jäämään sairauslomalle. Lyhytkin breikki työstä voisi antaa hänelle perspektiiviä tilanteeseensa, joka ei voi jatkua tuollaisena.
[/quote]
Vaimo on käynyt kerran lääkärissä. Hän oli saanut hermoromahduksen töissä ja mennyt itkien lääkäriin. Hän sai sairauslomaa viikon, mutta hän ei koskaan kertonut siitä kenellekään töissä ja valehteli olevansa kuumeessa ja siksi hän oli päivän poissa töistä. Lääkäri oli sanonut, että hänen pitäisi vähentää töitä ja stressi on liian kova, työuupumus lähellä. VAimo kieltää tämän kuitenkin täysin. Hän sanoo, että kaikkia juristeja stressaa ja väsyttää välillä. Vaimo joutui myös tässä keväällä päivystykseen, kun hänellä tuli rytmihäiriöitä. Niihin ei kuitenkaan löytynyt syytä, tai näin vaimo sanoi. Satuin näkemään hänen potilaskertomuksen ja siinä todettiin, että syynä todennäköisesti stressi ja potilas lähtenyt töihin huolimatta, että määrätty sairauslomalle. Kysyin asiasta ja vaimo sanoi, ettei häntä määrätty sairauslomalle ja kun lääkärin mielestä kaikki oli kunnossa, hänellä ei ollut syytä jäädä kotiin. Terv.Aloittaja
[/quote]
Okei, sinulla on todellakin syytä olla huolissasi.
Voit hyvinkin olla oikeassa siinä, että vaimosi yrittää jollakin tavoin hoitaa epävarmuuttaan ja kelpaamattomuuden tunnettaan pärjäämällä työssä. (Tähän sanoisin edelleen, että kun tilanne on tuollainen NIIN KAIKKI PAINOON, LENKKEILYYN YMS. LIITTYVÄT HUOMAUTTELUT POIS VÄLITTÖMÄSTI! Ei väliä tarkoitatko hyvällä vai et, vaikutus on katastrofaalinen kun tulee vielä omalta mieheltä, ole kiltti ja usko minua.) Sellaiselle ihmiselle tuollainen työ ja noin kova stressi eivät kyllä sovi eivätkä ole terveellisiä. Toisaalta vaimosi varmaan ajattelee että hänen huonommuutensa ja epäonnistumisensa paljastuisi, jos hän luovuttaisi työssään tai alkaisi ottaa löysemmin. Onpa ikävä tilanne.
Kovaa stressiä voi kestää vahingoittumattomana, jos on terve itsetunto ja osaa hallita työtään niin, että ottaa rentoutumishetkiä ja -päiviä tarpeen mukaan. Vaimosi ei selvästi tätä osaa, ja lisäksi itsetunto on kiinni väärissä asioissa.
Neuvoni ovat yhä edelleenkin samat, paitsi että nyt joudut kyllä sinä ottamaan tilanteesta ehkä enemmän vastuuta kuin sinulle kuuluisi. Ensinnäkin sinun pitäisi saada vaimosi luottamaan sinuun uudelleen - tällä hetkellä selvästikään luottamusta ei ole. Tämän voit saada aikaan noudattamalla neuvojani, eli pyydä selkeästi nyt heti aamulla anteeksi asennettasi ja käytöstäsi ja kerro olevasi hänen tukenaan. Älä tuputa näkemyksiäsi hänelle vaikka olisit oikeassa. Kysy miten voit auttaa ja tee juuri niin kuin hän pyytää. Kosketuksesi kavahtaminen kertoo, että hän luulee sinun kerjäävän sillä seksiä. Tämäkin pitää saada muuttumaan. Kerro hänelle siinä tilanteessa, että haluat vain koskettaa etkä muuta. Ja pidä siitä kiinni.
Kun vaimosi luottaa sinuun enemmän, voit alkaa auttaa häntä myös ammattiauttajan pakeille. Muuta keinoa en valitettavasti keksi. Kyllä lääkärin määräämä sairausloma on jo sellainen asia, joka olisi otettava vakavasti. Kukaan ei ole robotti, joka voi loputtomasti vain repiä itsestään ihmeitä. Jos vaimosi ei ymmärrä omaa tilannettaan ja osaa hellittää, hänelle tulee varmasti uusia loppuunpalamisia. Keinohan se on sekin saada tauko ja tajuta asioita. Tsemppiä kovasti, enpä voi muuta sanoa!
79
[/quote]
kiitos neuvoista. En ole tosiaan osannut ajatella, että koskettaminen voisi ahdistaa ja tuntea painetta seksiin. Meillä koskettelu on kuitenkin ollut ihan luonnollista ja jokapäiväistä. En mielestäni ole painostanut koskaan seksiin, sen kyllä suoraan sanonut kerran tai pari että, tilanne minua harmittaa ja haluaisin enemmän seksiä ja läheisyyttä. Mutta en siis kerjää tai painosta. Rehellinen puhuminen mielestäni kuitenkin tärkeää.
vaimolla oli tavatessamme itsetunto ongelmia. Epäili kauan omaa kelpaamista ja riittämistä, minulle. Minun silmissä kuitenkin kaunis, upea nainen. Eikä objektiivisesti ole mitään syytä niin suureen epävarmuuteen. Kun hän sai ns hyvän työpaikan itsetunto vaikutti nousevan. Tähän perustan että mahdollisesti sitä kautta hän hakee itselleen onnistumista.
Suoraan sanonut, ettei halua työpaikalla kenenkään tietävän miten kokee paineet ja uupumusta. Olen ehdottanut että hän menisi juttelemaan vaikka psykologille tai työterveydessä. Ei kuitenkaan halua ettei kukaan saa tietää. Ei hän oikeastaan kenellekään kerro tilanteesta eli minä olen ainoa joka tietää paljon hän töitä tekee ja kuinka se häneen vaikuttaa. Todellakin huolissani hänen terveydestä ja jaksamisesta. Aikuisen ihmisen pitäisi tietysti itse vastata asioista mutta tässä tilanteessa olen sitä mieltä ettei hän näe omaa parastaan tai ymmärrä mihin tie on viemässä.
terv.Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua naurattaa nää hullut, jotka väittää 60 tunnin työviikkoa kohtuulliseksi.
Ap, olet todella hankalassa tilanteessa. Vaimosi on selvästi ylittänyt terveelliset rajat jo kauan sitten, mutta ei ymmärrä sitä itse. Se, että sinä alat puuttua, ei auta ellei vaimosi luota sinuun erittäin paljon (vaikuttaa siltä että ei, ehkä hän ei ylipäätään osaa luottaa ihmisiin?), vaikka olet oikeassa siinä että vaimo tarvitsee taukoa ja apua.
Voisitko sinä ottaa yhteyttä johonkuhun ammattilaiseen, esim. Väestöliitolla on psykologeja ja myös netissä toimiva kysymys- ja vastauspalvelu? Ehkä ammattilainen osaisi neuvoa parhaat keinot, miten tuollaisen tilanteen saisi purettua. Jos saat vastauksen, jossa ammattilainen selkeästi ilmaisee, että vaimosi on vaarassa menettää terveytensä, luuletko että vaimo pystyisi sen avulla paremmin hyväksymään että jotain täytyy nyt tehdä?
Myönnän, että ketjun alussa tulkitsin tilanteen niin, että olet vain pahastunut vaimon työmäärästä koska tämä on nainen. Mutta nyt ymmärrän, että vaimosi ei oikeasti pysty hallitsemaan omaa työskentelyään tuollaisessa työpaikassa. Se ei ole mikään heikon ja huonon ihmisen merkki vaan aivan normaalia, jos täällä kerrotut tarinat asianajotoimistoista pitävät paikkansa. Toivottavasti saat kannustettua ja oltua vaimosi tukena. Yritä puhua hänelle asiallisesti kun teillä on seuraavan kerran lomaa. Ehkä hän silloin on edes hieman vastaanottavaisemmalla tuulella. Puhuminen on ehkä nyt siksikin vaikeaa, jos työasiat täyttävät mielen kokonaisvaltaisesti.
Kerro vaimollesi, että sinulle on niin raskasta katsoa vierestä hänen kuihtumistaan ja itsetuhoista elämäntapaansa, että harkitset eroa liitostanne. On oikeasti läheisellekin todella kuormittavaa, kun näkee että toinen kärsii eikä voi tehdä mitään auttaakseen. Edelleen kovasti voimia sinulle vaikeaan tilanteeseen!
79
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 10:15"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 02:26"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 23:29"]
Kiitos edelleen kaikille, kommenttinne ovat arvokkaita. Näyttää siltä, että aika moni juristi on tai on ollut tilanteessa, jossa työ vaatii paljon ja muun elämän kustannuksella.
Ymmärrän myös sinun, 79, näkemyksen ja kärkkäys ei minua haittaa. : ) Usein sillä tavalla tosiaan viesti voi mennä paremmin perille. Olet ihan oikeassa, että minulla olisi varmaan paremmat resurssit saada tilanteeseen muutosta. Olen vain niin turhautunut tilanteeseen, että omakin pinna välillä turhan kireällä. Varmasti tulee sanottua vaimolle tavalla, joka häntä herkkänä ihmisenä järkyttää ja ahdistaa lisää. Joskus ehkä tahallanikin teen niin, koska kuten itsekin sanoit, kärkkäys voi olla keino pyrkiä havahduttamaan toista. Tiedän esimerkiksi, että ulkonäkö ja paino ovat vaimolle tärkeitä asioita, minkä vuoksi välillä tuon esille sitä, ettei hänellä ole aikaa ja voimia pitää itsestään huolta. Minua ei henkilökohtaisesti ulkonäön puolesta kauheasti haittaa, onko hänellä muutama kilo liikaa vai ei, kunhan ei mene sen suuremmaksi. Terveyden kannalta olen enemmän huolissani.
Vaimo loukkaantui nyt ilmeisesti ihan kunnolla, koska meni nukkumaan toiseen huoneeseen. Yritän muuttaa jatkossa omaa käytöstäni ja aamulla voisin ainakin yrittää valmistaa hänelle aamupalan, jos ehtisimme sen nauttia yhdessä.
Valtiolle siirtymisessä ei mielestäni olisi mitään negatiivista, koska palkkataso kuitenkin ok (verrattuna varsinkin nykyiseen työmäärään) ja verotus kuitenkin vaikuttaa niin, ettei suuria eroja lopulta ole. Vaimo on kuitenkin erikoistunut alalle jota osaamista ei hänen mukaansa voi hyödyntää valtiolla. En ole itse perehtynyt juridiikkaan niin en tiedä, onko näin vai ei.
terv.Aloittaja
[/quote]
Mussutan vielä vähän, kun kaikki kirjoittamasi kuulostaa niin tutulta, niin tutulta..
Ihana ajatus tuo aamupala. MUTTA: jos vaimo ei nyt puhu sinulle mitään, et voi tietää onko hänellä oikeasti aikaa syödä aamulla aamupala vai onko hänellä mahdollisesti univajetta niin paljon, että nukkuu mieluummin niin pitkään kuin ehtii ja lähtee sitten. Aamupalayllärin ohittaminen siten, ettei sinulle tulisi paha mieli mutta aikaa ei myöskään menisi selvittelyyn, voi olla taas yksi ylimääräinen stressiä aiheuttava "suoritus" vaimollesi lisää, niin karulta kuin se kuulostaakin. Jos teet hänen kanssaan keskustelematta tällaisia "auttamisia", siitä voi tulla vain paha mieli, jos teko on hyväsydäminen ja ihana, mutta ei oikeasti auta toista yhtään (silloin toiselle tulee vain helpommin huono omatunto siitä, että ei jaksa olla edes kiitollinen "avusta"). Jos siis autat, kysy ensin vaimoltasi mikä auttaisi ja toimi vasta sitten. Tällä hetkellä varmasti kaikkein eniten auttaisi ihan vain reilu anteeksipyyntö - vaikka et olekaan tarkoittanut loukata - ja sellainen vakuutus että yrität olla jatkossa paremmin tukena. Samalla voit kertoa, että et tiedä onko tällainen elämä sinua varten pidemmän päälle ja että harkitset vakavissasi eroa, mutta niin kauan kuin olette yhdessä niin yrität lopettaa painostamisen ja syyllistämisen ja antaa vaimon olla rauhassa.
Anna vaimosi olla itse vastuussa terveydentilaansa ym. liittyvistä päätöksistä, älä mene siis enää huomauttelemaan lenkille lähdöstä tai vastaavista asioista. Älä sittenkään, vaikka tekisit sen vaimon parhaaksi ja vaimon omien arvojen ja tavoitteiden vuoksi, kuten kerroit. Ei vaimosi sitä tuollaisessa tilanteessa ymmärrä, eikä se ole sitä paitsi reiluakaan. Se on liian pitkälle mennyttä kontrollointia sinun taholtasi. Asetut ikään kuin vaimosi huoltajan asemaan ja teet vaimosta lapsesi. Ei tee hyvää seksielämällekään kokea olevansa kumppaninsa huollettava.
Siis vaikka olet huolissasi jne., niin vaimosi on aikuinen, itsenäinen ihminen. Kohtele häntä sellaisena.
79
[/quote]
Ihan hyviä pointteja. Olen tosiaan tainnut ottaa turhan holhoavan roolin. Toki vaimo on minulle ollut tukena haastavissa tilanteissa, mutta tilanteet menneen niin että minä olen useammin voinut olla hänelle tukena. Joku täällä sanoi, että kerron liian yksityiskohtaisesti, joten sanon vain että hänellä on ollut vaikeita elämäntilanteita joissa kumppanin tuki tärkeä. Neuvoja täältä haen tilanteen ratkaisuun ja pyrin kertomaan niin ettei kukaan hänet tunteva voisi tunnistaa. Vaimo ei tällä palstalla käy enkä minäkään normaalisti. Neuvoja onneksi täältä jo saanut.
Vaimo on luonteeltaan sellainen tunnollinen ylisuorittaja, herkkä muiden mielipiteille ja arvostelulle. Tilanne on mennyt pahempaan suuntaan. Yritän aina muistaa kehua häntä, kuinka hän on kaunis ja ahkera ja elämäni nainen. Olen alkanut miettiä voisiko hän olla masentunut? En ehtinyt tänne aamusta lukemaan, joten laitoin aikeeni mukaan aamupalaa. Hänen lempi jughurttia, hedelmiä ja kahvia. Vein aamiaisen hänelle sohvalle, missä vielä nukkui (ei tullut ollenkaan sänkyyn yöksi). Anteeksi tajusin pyytää muutenkin ja hän oli vähän aikaa oma itsensä, halasi ja jutteli normaalisti. Aamupala ei kuitenkaan maistunut ja kun kysyin miksi hän sanoi että haluaa laihduttaa. Yritin sanoa ettei hänen tarvitse ainakaan juuri nyt ja joka tapauksessa aamupalan pois jättö on tyhmää. Ehdotin kyytiä töihin mutta hän sanoi että menee omia matkojaan.
En oikein osaa olla huolehtimasta ja auttamasta. Keinoni ehkä väärät mutta hyvinä hetkinä vaimo aina kiittää kuinka olen tukena. Olisi helpompaa jos voisin olla kantamatta vastuuta mutta hän ei itse näe
tilannettaan selkeästi.
Terv.aloittaja
[/quote]
Vaikuttaa siltä, että sinä yrität hyvää hyvyyttäsi paapoa tuota vaimoasi, mutta hän vain esittää marttyyria. Voin kertoa, tilanne ei tule muuttumaan. Jos hän ajattelisi myös muita kuin itseään, olisi jo vähentänyt vapaaehtoisesti duunejaan, ja huomioisi myös sinut puolisona. Tulee sellainen tunne, että teillä ei ole enää samanlaisia elämänarvoja. Silloin yhteiselo ei kannata. Pahimmassa tapauksessa sinnittelet tuossa samassa tilanteessa loppuelämäsi, haluatko sitä? Mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsisi...
Ero on varmasti vaikea vaihtoehto, mutta sinuna lähtisin vielä, kun voin. Voit löytää uuden onnen nopeammin kuin huomaatkaan. Tiedän kokemuksesta.
Jos toinen on kotoa poissa/tekee työtä 80 tuntia viikossa eikä vähäisellä vapaa-ajallaan jaksa tehdä muuta kuin nukkua, eikä suostu keskustelemaan asiasta eikä muuttamaan toimintatapaansa, niin eihän tuohon oikeasti jää muuta vaihtoehtoa kuin ero. Ehkä miehen poismuuttaminen saa vaimon tajuamaan tilanteen vakavuuden, ehkä ei. Mutta eihän tuollaista elämää kukaan jaksa. Luojan kiitos teillä ei ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse alkaisin pelmahtaa vaimon työpaikalle hakemaan häntä kotiin. Siis ihan yllättäen ja pyytämättä sisälle toimistoon asti.
Saattaisin myös pelmahtaa kahviaikaan tuoreiden appelsiinien tmv kanssa ja tutustuisin työkavereihin.
Saattaisin emailata toimistoväelle kutsut urheilutapahtumaan vaimon synttäreinä ja puistossa sen Jlk tarjoilua...
En ole alalla, mutta tunnistan kuvauksesta miltä vaimostasi tuntuu tällä hetkellä. Lopullinen romahdus voi tulla missä vain. Itse lysähdin vessan lattialle pääsemättä enää ylös. Joku on jähmettynyt lentoasemalle kykenemättä nousemaan enää koneeseen työmatkalle, ja siitä talutettu päivystykseen. Itse tulin raskaaksi vuosi tapahtuneesta, ja arvomaailma on täysin toinen. Vain perhe merkitsee, työ on vain työtä.
En usko, että sinä tai kukaan muukaan saa vaimosi tahtia hidastamaan - kuten alkoholismissa, muutoshalu täytyy lähteä itsestä. Jos hän ei itse sitä tajua, niin kroppa sitten ilmoittaa jossain vaiheessa. Toivottavasti toipuminen ei ole vuosikausien prosessi, sinun elämäsi on joka tapauksessa holdissa senkin ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiset työmäärät ovat laittomia. Naisesi pitäisi se tietää.
Säännöllinen viikkotyöaika on 40 tuntia viikossa ja sen lisäksi saa teettää ylitöitä tietyn verran lue lain 4 luku säännöllisen työajan ylittäminen, myös muut kohdat jotka lainasin. Luin vain alkua ketjusta.
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960605#L4
19 §
Ylityön enimmäismäärät
Ylityötä saadaan teettää enintään 138 tuntia neljän kuukauden ajanjakson aikana, kuitenkin enintään 250 tuntia kalenterivuodessa.
Työnantaja ja 10 §:ssä tarkoitetut työntekijöiden edustajat tai henkilöstö taikka henkilöstöryhmä yhdessä voivat sopia lisäylityön tekemisestä. Lisäylityön enimmäismäärä on 80 tuntia kalenterivuodessa. Edellä 1 momentissa säädettyä 138 tunnin enimmäistuntimäärää ei saa kuitenkaan ylittää.
Työnantajien ja työntekijöiden yhdistykset, joiden toimintapiiri käsittää koko maan, voivat työehtosopimuksella sopia 1 momentissa säädetystä ajanjaksosta toisin. Työehtosopimukseen perustuva ajanjakso saa kuitenkin olla enintään 12 kuukautta, ja ylityön vuosittaisen enimmäismäärän tulee vastata 1 ja 2 momentissa säädettyjä enimmäismääriä.
Mitäs tälle juristin puolisolle nyt kuuluu?
Jätä se sika? Voiko nainen olla sika. No hehheh ei se emakkokaan ole. En viittaa mihinkään. Voisi ehkä pettää tai olla jonkun toisen kanssa. Miten sen ottaa.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 23:08"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 22:51"]
Tässä toinen juristi, joka ymmärtää vaimoasi. Elämä asianajotoimistossa on raakaa peliä, eikä sinun tarvitse edes olla uraorientoitunut. Asiakkaille luvataan hillitön työmäärä nolla-ajassa, ja ne tunnit on revittävä jostain. Osakkaat laskevat säännönmukaiseksi työajaksi 10h per päivä ja jos se ei riitä, niin 14h ei ole mikään ongelma. Nuoria juristeja testataan ja yritetään murtaa. Ne jotka murtuvat tai vaihtavat työpaikkaa ovat "heikkompaa ainesta" ja niistä puhutaan pahaa ja kauan. Joko pysyt mukana tai sinut leimataan hermoheikoksi luuseriksi. Nuoret osakkaat muistavat aika-ajoin testata missä murtumispisteesi on. Siihen sinun pitää vastata tekemällä töitä pari vuorokautta nukkumatta. Olet silloin ansainnut paikkasi ja asemasi ja jonkin verran kunnioitusta, kunnes joku nokittaa ja tekee töitä kolme vrk putkeen. Tämä on osa jonkinlaista riittiä tai simputusta mikä nyt vaan kuuluu asianajotoimiston arkeen.
Täälläkin juristinainen. Olen töissä asianajotoimistossa, mutta en suuressa. Töitä joutuu kyllä painamaan paljon. 70h/vko on normi. Joskus menee pari vuorokautta putkeen isojen deadlinen alla. Yhdyn siihen, että paine pärjätä, jaksaa ja onnistua on äärettömän suuri. Olen joskus erehtynyt osakkaalle sanomaan, että olen hieman väsynyt. Vastauksena on vähättelyä, syyllistämistä, ulkoistamista (onko kaikki hyvin, huolia perheessä tms.), mitä milloinkin. Oletuksena on, että puheluihin vastataan 24/7 ja lomalla hoidetaan työmeilit. Haluan kuitenkin tehdä uraani asianajomaailmassa ja siksi tähän on vain sopeuduttava.
[/quote]
Miksi jollain alalla on noin sairas kulttuuri?
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 02:26"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 23:29"]
Kiitos edelleen kaikille, kommenttinne ovat arvokkaita. Näyttää siltä, että aika moni juristi on tai on ollut tilanteessa, jossa työ vaatii paljon ja muun elämän kustannuksella.
Ymmärrän myös sinun, 79, näkemyksen ja kärkkäys ei minua haittaa. : ) Usein sillä tavalla tosiaan viesti voi mennä paremmin perille. Olet ihan oikeassa, että minulla olisi varmaan paremmat resurssit saada tilanteeseen muutosta. Olen vain niin turhautunut tilanteeseen, että omakin pinna välillä turhan kireällä. Varmasti tulee sanottua vaimolle tavalla, joka häntä herkkänä ihmisenä järkyttää ja ahdistaa lisää. Joskus ehkä tahallanikin teen niin, koska kuten itsekin sanoit, kärkkäys voi olla keino pyrkiä havahduttamaan toista. Tiedän esimerkiksi, että ulkonäkö ja paino ovat vaimolle tärkeitä asioita, minkä vuoksi välillä tuon esille sitä, ettei hänellä ole aikaa ja voimia pitää itsestään huolta. Minua ei henkilökohtaisesti ulkonäön puolesta kauheasti haittaa, onko hänellä muutama kilo liikaa vai ei, kunhan ei mene sen suuremmaksi. Terveyden kannalta olen enemmän huolissani.
Vaimo loukkaantui nyt ilmeisesti ihan kunnolla, koska meni nukkumaan toiseen huoneeseen. Yritän muuttaa jatkossa omaa käytöstäni ja aamulla voisin ainakin yrittää valmistaa hänelle aamupalan, jos ehtisimme sen nauttia yhdessä.
Valtiolle siirtymisessä ei mielestäni olisi mitään negatiivista, koska palkkataso kuitenkin ok (verrattuna varsinkin nykyiseen työmäärään) ja verotus kuitenkin vaikuttaa niin, ettei suuria eroja lopulta ole. Vaimo on kuitenkin erikoistunut alalle jota osaamista ei hänen mukaansa voi hyödyntää valtiolla. En ole itse perehtynyt juridiikkaan niin en tiedä, onko näin vai ei.
terv.Aloittaja
[/quote]
Mussutan vielä vähän, kun kaikki kirjoittamasi kuulostaa niin tutulta, niin tutulta..
Ihana ajatus tuo aamupala. MUTTA: jos vaimo ei nyt puhu sinulle mitään, et voi tietää onko hänellä oikeasti aikaa syödä aamulla aamupala vai onko hänellä mahdollisesti univajetta niin paljon, että nukkuu mieluummin niin pitkään kuin ehtii ja lähtee sitten. Aamupalayllärin ohittaminen siten, ettei sinulle tulisi paha mieli mutta aikaa ei myöskään menisi selvittelyyn, voi olla taas yksi ylimääräinen stressiä aiheuttava "suoritus" vaimollesi lisää, niin karulta kuin se kuulostaakin. Jos teet hänen kanssaan keskustelematta tällaisia "auttamisia", siitä voi tulla vain paha mieli, jos teko on hyväsydäminen ja ihana, mutta ei oikeasti auta toista yhtään (silloin toiselle tulee vain helpommin huono omatunto siitä, että ei jaksa olla edes kiitollinen "avusta"). Jos siis autat, kysy ensin vaimoltasi mikä auttaisi ja toimi vasta sitten. Tällä hetkellä varmasti kaikkein eniten auttaisi ihan vain reilu anteeksipyyntö - vaikka et olekaan tarkoittanut loukata - ja sellainen vakuutus että yrität olla jatkossa paremmin tukena. Samalla voit kertoa, että et tiedä onko tällainen elämä sinua varten pidemmän päälle ja että harkitset vakavissasi eroa, mutta niin kauan kuin olette yhdessä niin yrität lopettaa painostamisen ja syyllistämisen ja antaa vaimon olla rauhassa.
Anna vaimosi olla itse vastuussa terveydentilaansa ym. liittyvistä päätöksistä, älä mene siis enää huomauttelemaan lenkille lähdöstä tai vastaavista asioista. Älä sittenkään, vaikka tekisit sen vaimon parhaaksi ja vaimon omien arvojen ja tavoitteiden vuoksi, kuten kerroit. Ei vaimosi sitä tuollaisessa tilanteessa ymmärrä, eikä se ole sitä paitsi reiluakaan. Se on liian pitkälle mennyttä kontrollointia sinun taholtasi. Asetut ikään kuin vaimosi huoltajan asemaan ja teet vaimosta lapsesi. Ei tee hyvää seksielämällekään kokea olevansa kumppaninsa huollettava.
Siis vaikka olet huolissasi jne., niin vaimosi on aikuinen, itsenäinen ihminen. Kohtele häntä sellaisena.
79
[/quote]
Ihan hyviä pointteja. Olen tosiaan tainnut ottaa turhan holhoavan roolin. Toki vaimo on minulle ollut tukena haastavissa tilanteissa, mutta tilanteet menneen niin että minä olen useammin voinut olla hänelle tukena. Joku täällä sanoi, että kerron liian yksityiskohtaisesti, joten sanon vain että hänellä on ollut vaikeita elämäntilanteita joissa kumppanin tuki tärkeä. Neuvoja täältä haen tilanteen ratkaisuun ja pyrin kertomaan niin ettei kukaan hänet tunteva voisi tunnistaa. Vaimo ei tällä palstalla käy enkä minäkään normaalisti. Neuvoja onneksi täältä jo saanut.
Vaimo on luonteeltaan sellainen tunnollinen ylisuorittaja, herkkä muiden mielipiteille ja arvostelulle. Tilanne on mennyt pahempaan suuntaan. Yritän aina muistaa kehua häntä, kuinka hän on kaunis ja ahkera ja elämäni nainen. Olen alkanut miettiä voisiko hän olla masentunut? En ehtinyt tänne aamusta lukemaan, joten laitoin aikeeni mukaan aamupalaa. Hänen lempi jughurttia, hedelmiä ja kahvia. Vein aamiaisen hänelle sohvalle, missä vielä nukkui (ei tullut ollenkaan sänkyyn yöksi). Anteeksi tajusin pyytää muutenkin ja hän oli vähän aikaa oma itsensä, halasi ja jutteli normaalisti. Aamupala ei kuitenkaan maistunut ja kun kysyin miksi hän sanoi että haluaa laihduttaa. Yritin sanoa ettei hänen tarvitse ainakaan juuri nyt ja joka tapauksessa aamupalan pois jättö on tyhmää. Ehdotin kyytiä töihin mutta hän sanoi että menee omia matkojaan.
En oikein osaa olla huolehtimasta ja auttamasta. Keinoni ehkä väärät mutta hyvinä hetkinä vaimo aina kiittää kuinka olen tukena. Olisi helpompaa jos voisin olla kantamatta vastuuta mutta hän ei itse näe
tilannettaan selkeästi.
Terv.aloittaja
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 17:47"]Tuollaista se juristeilla on asianajotoimistossa, tutut juristinaiset ovat vaihtaneet esimerkiksi yritysjuristeiksi inhimillisempien työaikojen (ja perhe-elämän) toivossa
Sairasta touhua. Elämässä on niin paljon tarkeämpiä asioita kuin työ ja ura.
No jos sanoo näin niin saa kuulla että kukas ne kulusi maksaa tai mistäs sitten saat rahaa.
ulos että on tanssittava koko ajan jonkun muun pillin mukaan ja kaikki aika vain on käytettävä rahan hankintaan. Sitä kertoo jo kaikki face-book ryhmätkin, kun tiedustellaan mitem saa lisätuloja. Ei riitä päivätyö enää vaan kotia päästyäkin on ansaittava rahaa mieluiten bloggaamalla.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 21:43"]
Hmmm, vaimosi elämä on ns. roskiksessa? Tiedät mitä tarkoitan, jos tiedät mitä tarkoitan
[/quote]
Haha, tämä kyllä vähän nauratti.
Terv. Aloittaja