Juristivaimoni elämään ei mahdu muu kuin työ
Olen ihan turhautunut, koska vaimoni elämään ei tunnu mahtuvan muuta kuin työ. Olemme lapseton pari, kolmikymppisiä. Hän on juristi ja tekee töitä ainakin 80 tuntia viikossa. Vapaalla aina vastaa puheluihin ja sähköposteihin, myös lomamatkoilla. Nyt emme ole vuoteen käyneet kuin viikonloppumatkalla Euroopassa, koska pidempiä aikoja hän ei voi olla poissa töistä. Olemme puhuneet lapsen hankkimisesta mutta en tiedä, onko se järkevää. Lapsella pitäisi kuitenkin olla äiti, jolla on aikaa. En tiedä, vähentäisikö vaimoni työtä jos hankkimisemme lapsen. Meidän parisuhteelle ei ole aikaa kunnolla ja seksielämäkin vähentynyt. Rakastan vaimoani mutta en osaa kuvitella elämää tällaisena eteenpäin. Ollaan yritetty myös puhua hänen työnteosta ja hän usein sanoo, että vähentää ja ottaa enempi vapaata, mutta ei se kuitenkaan toteudu. Olen välillä vähän mustasukkainen hänen työkavereilleen, kun he saavat viettää niin paljon aikaa hänen kanssaan. Joskus miettinyt jopa, että jos hänellä onkin suhde jonkun kanssa?
Kommentit (200)
En tajua miten suostutte tuollaiseen työhön, t: juristi valtiolla työaika 37,5 h viikko. Palkka ei ole samaa tasoa mutta sillä on matkusteltu ja pysytty hengissä.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 17:11"]
Aloittaja tässä. Ajatttelin täältä saavani naisnäkökulmaa asiaan. Mielestäni vaimoni tekee yksinkertaisesti ihan liikaa töitä. Ei hän ollut sellainen suhteen alussa mutta olimme silloin molemmat opiskelijoita. Valmistuttuaan ja työelämässä hän alkoi panostaa uraan ja kaikki muu jäi sivuun. Hän ei näe juuri enää omia ystäviänkään ja lopettnut harrastuksensa. Hän puhuu vain töistä ja muutenkin muuttunut ihmisenä ikävämmäksi. Olen myös huolissani hänen jaksamisestaan. Hän ei nuku tarpeeksi ja painoa on tullut lisää. Kun yritän ottaa työn puheeksi hän toteaa, että alalla kuuluu tehdä pitkää päivää ja ei ole muuta vaihtoehtoa. En ihan usko tuota. Tunnen kuitenkin muita juristeja ja monet heistä tekevät ihan kohtuullista viikkoa. Jää aikaa perheelle ja harrastuksille. Haluaisin tehdä yhdessä asioita pariskuntana. Mennä mökille, matkustella, käydä ravintolassa,. Aikaisemmin teimme tällaista. Vaimoni haluaa lapsia mutta emme vielä varsinaisesti ole yrittämässä lasta. Vaikka välillä mielessä käy, pettääkö hän. Niin en usko siihen kuitenkaan. Hän on uskollista tyyppiä.
[/quote]
keskustele, neuvottele vaihtoehdoista, sovi asioita.
kuten pieni työviikko, paljon vapaa-aikaa ja perhe-elämää.
tai kodinhoitaja. tai ero.
Täällä kun nyt on paljon juristeja, niin kertokaa, miksi osakkuus on niin tavoiteltavaa? Mitä se käytännössä tarkoittaa ja kuka siitä päättää, muut osakkaatko yhdessä? Kuinka koskaan voi olla täysi yksimielisyys siitä, kuka uusi otetaan porukkaan? Maksaako uusi osakas muille jotain ja kuinka paljon (mikä suuruusluokka)? Alkaako osakkaalle sitten virrata rahaa määrättömästi osakkuuden myötä eli sekö on se syy, miksi osakkaaksi hakutaan?
Ap:n vaimon työmäärät ovat kauhistuttavat, eivätkä kuulosta tekevän hänelle hyvää...mutta olen myös sitä mieltä, että kenenkään ei pitäisi ryhtyä tekemään lapsia sillä ajatuksella, että toinen vanhempi sitten hoitaa koko kotihoito-osuuden. Miksi sellainen ihminen edes haluaisi lapsia? Ja miksi pariskunta, joista toinen on työhullu ja toinen ei "voi" (halua) jäädä kotiin, hankkisi lapsen? Aika riski lapsen kannalta.
Kehottaisin ap:ta miettimään todella, haluaako oikeasti lapsen ja miksi.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 13:38"]
Koska vaimolle itselle aina ollut tärkeää, pukeutua tyylikkästi, olla huoliteltu, hoikka, treenattu niin yritän siihen kannustaa. Häntä masentaa ylimääräiset kilot vaikka olen yrittänyt sanoa, lukuisia kertoja, että minulle hän kelpaa ja on viehättävä ja kaunis sellaisena kuin on. Se on ihan totta. Mutta tämä ei jotenkin ole koskaan mennyt perille. Yli 8 vuoden jälkeen hän siis edelleen kyseenalaistaa pidänkö häntä kauniina,seksikkäänä. Asiaa käsiteltiin paljon jo suhteen alussa. Heikko itsetunto ja kriittisyys mikä hänellä on asiassa on tosi suuri. Kokee ettei kelpaa ja riitä minulle.
[/quote]
Olin aikaisemmin epävarma itsestäni ja siihen ei auttanut toisten kehut [kauniiksi] yms. sillä
a) en uskonut kehuun, koska ihmiset haluavat olla kohteliaita
b) pään sisällä ajattelin, etten kuitenkaan ole yhtä [kaunis] kuin X
Voit korvata hakasulkeissa olevan adjektiivin millä tahansa muulla sanalla sillä huono itsetunto saa epäilemään jokaista kehua. Erityisesti juristin maailmassa aika moni asia ei sanota suoraan vaan pitää oppia lukemaan rivien välistä. Kun kehoitit vaimosi liikkumaan, hän on luultavasti tulkinnut sen käskyksi laihtua. Oletko kokeillut ehdottaa jotain vähemmän fyysisiä lajeja kuten naurujoogaa tai mindfullnessia? Muista jatkaa jankuttaa, miten paljon rakastat häntä ja että hän kelpaa ulkonäöllisesti sellaisenaan sinulle. Sanoisin, että 5 kehusta vaimosi saattaa kuulla 0,5.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 22:51"]
Tässä toinen juristi, joka ymmärtää vaimoasi. Elämä asianajotoimistossa on raakaa peliä, eikä sinun tarvitse edes olla uraorientoitunut. Asiakkaille luvataan hillitön työmäärä nolla-ajassa, ja ne tunnit on revittävä jostain. Osakkaat laskevat säännönmukaiseksi työajaksi 10h per päivä ja jos se ei riitä, niin 14h ei ole mikään ongelma. Nuoria juristeja testataan ja yritetään murtaa. Ne jotka murtuvat tai vaihtavat työpaikkaa ovat "heikkompaa ainesta" ja niistä puhutaan pahaa ja kauan. Joko pysyt mukana tai sinut leimataan hermoheikoksi luuseriksi. Nuoret osakkaat muistavat aika-ajoin testata missä murtumispisteesi on. Siihen sinun pitää vastata tekemällä töitä pari vuorokautta nukkumatta. Olet silloin ansainnut paikkasi ja asemasi ja jonkin verran kunnioitusta, kunnes joku nokittaa ja tekee töitä kolme vrk putkeen. Tämä on osa jonkinlaista riittiä tai simputusta mikä nyt vaan kuuluu asianajotoimiston arkeen. Olemme itse yrittäneet lasta monta vuotta. Mitään syytä lapsettomuuteen ei ole löytynyt, paitsi että verenpaineeni on astronomisissa lukemissa. Näen äitiysloman hyväksyttävänä ja tervetulleena keinona päästä hetkeksi pois kaikesta tästä, mutta neljään vuoteen emme ole onnistuneet. Onneksi mieheni ymmärtää nykyään yskän. Hänkin vihasi ennen työtäni. Nykyään hän ei enää kyseenalaista työtuntejani, vaan ymmärtää, että tällä alalla asiat hoidetaan tällä tavalla ja jokainen tunti on pakollinen. Olemme asiakaspalvelualalla ja luvanneet toimia aina asiakkaan edun mukaisesti.
[/quote]
Asiakkaan etu ei ole, että hänen asioitaan ajetaan burnoutin partaalla. Jos koko ala on sairas, puhukaa siitä nimettöminä jne, niin kauan että asiakkaatkin tietävät, missä firmassa työt teetetään ihmisillä ja missä ihmisenkuorilla.
Minkä sortin sielunvaurio pitää olla ihmisellä, joka tuollaisiin töihin vartavasten hakeutuu? Valtava kovuus peittämässä epätoivoista hyväksynnänkaipuuta? Täytyyhän alan nuorten tietää, mitä on luvassa?
Munkaan puoliso ei ymmärrä asiantuntijatyön kuormittavuutta. On itse duunari, jonka ei tarvitse ajatella työkuviota 24/7 päässään, lähtee vain töistä ja menee aamulla uudelleen. Itse olen yksin vastuussa isosta kokonaisuudesta ja paineet onnistumisesta niskassa koko ajan (eikä ketään kelle jutella asiasta).
Miksi vaimosi tekee niin paljon töitä? Onko suhteessanne kaikki kunnossa? Onko hän aina tehnyt yhtä paljon töitä vai onko se nyt lisääntynyt?
Voikun itsekkin saisi tehdä töitä noin paljon. Mutta keskustele asiasta vaimosi kanssa?
Miksi et ole ylpeä menestyvästä ja ahkerasta vaimostasi? Jos et ole tyytyväinen niin sinun kannattaa erota. Taidat olla vain kateellinen...
Mikä sun oma työ sitten on? Voithan säkin olla kotona lapsen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 16:57"]
Mikä sun oma työ sitten on? Voithan säkin olla kotona lapsen kanssa.
[/quote]
Meinasin ehdottaa samaa.
Oletko varma, että vaimosi edes haluaa lasta?
Vaihda minuun. Teen töitä viikossa vain 38h ja seksikin maistuisi.
T. Siivooja n31
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 16:57"]Mikä sun oma työ sitten on? Voithan säkin olla kotona lapsen kanssa.
[/quote]
Olin tulossa sanomaan samaa. Tosin mun työmarkomaani vaimoni myös käyttää rahansa, joten pitkään en voinut kotona olla.
Aloittaja tässä. Ajatttelin täältä saavani naisnäkökulmaa asiaan. Mielestäni vaimoni tekee yksinkertaisesti ihan liikaa töitä. Ei hän ollut sellainen suhteen alussa mutta olimme silloin molemmat opiskelijoita. Valmistuttuaan ja työelämässä hän alkoi panostaa uraan ja kaikki muu jäi sivuun. Hän ei näe juuri enää omia ystäviänkään ja lopettnut harrastuksensa. Hän puhuu vain töistä ja muutenkin muuttunut ihmisenä ikävämmäksi. Olen myös huolissani hänen jaksamisestaan. Hän ei nuku tarpeeksi ja painoa on tullut lisää. Kun yritän ottaa työn puheeksi hän toteaa, että alalla kuuluu tehdä pitkää päivää ja ei ole muuta vaihtoehtoa. En ihan usko tuota. Tunnen kuitenkin muita juristeja ja monet heistä tekevät ihan kohtuullista viikkoa. Jää aikaa perheelle ja harrastuksille. Haluaisin tehdä yhdessä asioita pariskuntana. Mennä mökille, matkustella, käydä ravintolassa,. Aikaisemmin teimme tällaista. Vaimoni haluaa lapsia mutta emme vielä varsinaisesti ole yrittämässä lasta. Vaikka välillä mielessä käy, pettääkö hän. Niin en usko siihen kuitenkaan. Hän on uskollista tyyppiä.
Palstapappojen logiikkaa: nainen ei saa olla kotiäitinä, mutta ei saa tehdä paljon töitäkään.
Miehille ei mikään kelpaa.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 12:02"]
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 10:59"]
Tuollaiset työmäärät ovat laittomia. Naisesi pitäisi se tietää.
Säännöllinen viikkotyöaika on 40 tuntia viikossa ja sen lisäksi saa teettää ylitöitä tietyn verran lue lain 4 luku säännöllisen työajan ylittäminen, myös muut kohdat jotka lainasin. Luin vain alkua ketjusta.
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960605#L4
19 § Ylityön enimmäismäärät
Ylityötä saadaan teettää enintään 138 tuntia neljän kuukauden ajanjakson aikana, kuitenkin enintään 250 tuntia kalenterivuodessa.
Työnantaja ja 10 §:ssä tarkoitetut työntekijöiden edustajat tai henkilöstö taikka henkilöstöryhmä yhdessä voivat sopia lisäylityön tekemisestä. Lisäylityön enimmäismäärä on 80 tuntia kalenterivuodessa. Edellä 1 momentissa säädettyä 138 tunnin enimmäistuntimäärää ei saa kuitenkaan ylittää.
Työnantajien ja työntekijöiden yhdistykset, joiden toimintapiiri käsittää koko maan, voivat työehtosopimuksella sopia 1 momentissa säädetystä ajanjaksosta toisin. Työehtosopimukseen perustuva ajanjakso saa kuitenkin olla enintään 12 kuukautta, ja ylityön vuosittaisen enimmäismäärän tulee vastata 1 ja 2 momentissa säädettyjä enimmäismääriä.
[/quote]
Ja sä meinaat, että tuolla olisi asianajomaailmassa minkään sortin merkitystä? :D Aa-toimistojen työajat on juuri tarkistettu työsuojeluvaltuutettujen toimesta ja on todettu, että työn luonne oikeuttaa teettämään ylitöitä, koska asianajajat ovat ensisijaisesti asiakkaan palveluksessa. Joten jos asiakas vaatii, juristit tekevät. Kellonajoista riippumatta.
[/quote]
niinpä. Ja eihän asianajoalalla tunneta mitään ylitöitä, joista maksettaisiin korvauksia, koska työnantajan määräys puuttuu. Oletetaan vain että homma on oltava hoidettu esim klo12mennessä huomenna, työn voi tehdä myöhään illalla tai aamuyöllä oman maun mukaan.