Miksi perheellisillä pitäisi olla etuoikeus loma-aikoihin?

No ei pitäisi olla. Lomat pitäisi jakaa tasapuolisesti.

Jos tämä on työpaikallasi epäkohta niin kättä pystyyn ja ehdottamaan oikeudenmukaisempaa tapaa sopia lomista.

Meillä töissä perheelliset päättää, koska koko yksikkö pidetään suljettuna, eli koska kaikkien lomat ovat! Tämä siis sekä kesällä että jouluna.

Mitä vingutaan ja valitusta 22 sivua. Ottakaa loparit ja jääkää kaikki kotiin kun kaikki ahdistaa. Tasapuolista ja oikeudenmukaista kaikille eiksje.

Mulle yks lysti koska lomailen ja perheellinen olen.

Vierailija kirjoitti:

Parasta on kiertävät lomalistat. Kenenkään vinkumista ei tarvitse kuunnella. Se elämä sitten vaan järjestetään sen mukaan mihin se loma sattuu sinä vuonna osumaan.

Näin.

Ei pitäisikään olla etuoikeutta. Olen perheellinen.

Näin lapsettomana nuorena aikuisena nämä lomat todella tympii.

Kun tivataan, että no miksi muka minun pitäisi olla lomalla hiihtolomaviikolla niin minulla on kaksi reilusti nuorempaa sisarusta, joille tuo on lomaviikko, ja koko perheellämme voi olla suunnitelmana lähteä yhdessä Lappiin tai etelään. Vaikka minut nähdään ilmeisesti työyhteisössä perheettömänä jakojäännöksenä, jolla ei voi olla tärkeitä läheisiä, itse koen kyllä kovasti kuuluvani lapsuudenperheeseeni.

Sitten joulu. Kun minä ja lähes samanikäinen siskoni olimme pieniä, äiti oli vuorotöissä ja toisinaan jouluna töissä. Me sitten vaan yksinkertaisesti juhlistettiin joulua ja jaettiin lahjat jo 23. päivä tai vasta 25. päivä. Ei välttämättä edes tajuttu, että silloin ei ollut oikea joulu. Jos käytiin isovanhemmilla vaikka 26. päivä niin kyllä sinne oli järjestetty kaikki mahdollinen lapsille ja vietettiin kivoja jouluja. Äiti ei ollut yksin, meillä ei ollut joulu mitenkään pilalla ja asioihin suhtauduyyiin hyvällä asenteella, ei voivotellen ja kiukutellen. Nyt taas nuorena aikuisena jos olen joulun töissä niin olen todellakin ihan aidosti yksin ja jos myöhemmin matkustan perheen tai sukulaisten luo niin ei yhden ihmisen takia lähdetä rakentamaan joulua uusiksi.

Ja vielä kesälomat niin heinäkuussa nyt sattuu olemaan tarjolla eniten tapahtumia ja aktiviteetteja ja parhaat kelit. Elokuussa sisarukseni ovat jälleen taas jo koulussa. Vaikka minun festarikäyntini, sisarusteni yökyläilyt luonani ja hauskat Helsinki-päivät heidän kanssaan ovat minulle tärkeitä, ne leimataan turhiksi ja arvottomiksi ja että kyllä minun nyt vaan kuuluisi lomailla vaikka elo- tai jopa syyskuussa, jolloin ei ole tarjolla enää läheskään yhtä paljon ohjelmaa. Kaikki eivät aina halua lähteä ulkomaille vaan itse haluaisin nauttia myös Suomen kesästä.

Tietysti ymmärrän, etten joka vuosi voi lomailla heinäkuussa, mutta mielestäni on väärin tuomita minut siitä, että haluan myös näitä haluttuja loma-aikoja ja että oletetaan, että minun automaattisesti pitäisi ottaa se mitä jää jäljelle.

Koska meidän lapset maksaa sinunkin eläkkeesi. Siksi.

Koska lapsilla on oikeus lomaan vanhempiensa kanssa. Muuten niistä tulee ahdistuneita sossupummeja eikä kukaan tosiaankaan maksa eläkettäsi eikä hoida sinua sairaalassa sitten kun olet vanha ja yksinäinen.

Minulla on lapsia. Kun töissä on alettu keskustelemaan lomista , olen sanonut mielipiteeni ääneen: vaikka olen ”lapsellinen”, minun ei tarvitse lomailla silloin kun lapset ovat koulusta lomilla. Joka kerran olen saanut lasten kanssa kuitenkin lomailla, mistä olen kiitollinen kollegoille.

Ehkä kannattaa keskustella aiheesta työpaikalla avoimesti.

En ole koskaan toimittanut tietoja lapsistani. Jos olisin kuitenkin ammatissa jossa niihin vetoamalla saisi etuoikeuden lomaajankohtien valintaan, minulla olisi erityislapsi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsia. Kun töissä on alettu keskustelemaan lomista , olen sanonut mielipiteeni ääneen: vaikka olen ”lapsellinen”, minun ei tarvitse lomailla silloin kun lapset ovat koulusta lomilla. Joka kerran olen saanut lasten kanssa kuitenkin lomailla, mistä olen kiitollinen kollegoille.

Ehkä kannattaa keskustella aiheesta työpaikalla avoimesti.

Perheellisistä usein tykätään ja lomissa joustetaan heidän hyväkseen, jos perheellinen itse osaa ottaa kollegat huomioon ja joustaa tarvittaessa. Sen sijaan nämä "määmääjamunkersa" -määkijät ei kuuluisi työpaikoille ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Koska lapsilla on oikeus lomaan vanhempiensa kanssa. Muuten niistä tulee ahdistuneita sossupummeja eikä kukaan tosiaankaan maksa eläkettäsi eikä hoida sinua sairaalassa sitten kun olet vanha ja yksinäinen.

Eivät ne sinun tyhjästä ahdistuvat kersasi mihinkään järkevään duuniin tulevaisuudessa pysty vaikka lomailisivat nyt kuinka.

Mutta voidaan tehdä diili: suostun antamaan sinulle heinäkuun lomani, jos käydään juristin toimistolla allekirjoittamssa soppari että kakarasi hoitaa minut sitten vanhana. Varaanko ajan?

Miksihän minun vanhemmat eivät pitänee lomaa hiihtolomalla. Kummallakin oli vielä enemmän lomapäiviä kun normi 4 kesällä ja 1 talvella. Jäänyt mieleen hiljainen tyhjä talo jossa päivät pyörittiin keskenämme ja jääkaapissa maksalaatikkoa jota pystyi mikrossa lämmittää. Olisin kaivannut yhdessäoloa ja jotain extraa lomalle. Asuttiinkin korvessa ettei kavereidenkaan luokse päässyt. Näin jälkikäteen surullista ajatella etteivät joko halunneet viettää lomia lastensa kanssa tai sitten sen koulujen lomaviikon kanssa on tapelleet lapselliset ja lapsettomat ja aina meille jäi tyhjä arpa käteen.

Vierailija kirjoitti:

Miksihän minun vanhemmat eivät pitänee lomaa hiihtolomalla. Kummallakin oli vielä enemmän lomapäiviä kun normi 4 kesällä ja 1 talvella. Jäänyt mieleen hiljainen tyhjä talo jossa päivät pyörittiin keskenämme ja jääkaapissa maksalaatikkoa jota pystyi mikrossa lämmittää. Olisin kaivannut yhdessäoloa ja jotain extraa lomalle. Asuttiinkin korvessa ettei kavereidenkaan luokse päässyt. Näin jälkikäteen surullista ajatella etteivät joko halunneet viettää lomia lastensa kanssa tai sitten sen koulujen lomaviikon kanssa on tapelleet lapselliset ja lapsettomat ja aina meille jäi tyhjä arpa käteen.

Voi huhhuh. Kysyppä heiltä ennen kuin tuomitset. Mistä sinä tiedät etteivät halunneet olla kanssasi? Ei lapsille kaikkea avoimesti kerrota.

Sitäpaitsi täällä näyttäisi hyvin moni perheellinenkin viettävän lomansa vauvafoorumilla toisia haukkuen. Ehkä se loma lasten kanssa ei olekaan niin ihanan auvoista, mutsi hengaa puhelimella ja lapset kuitenkin lämmittää sitä maksalaatikkoa mikrossa yksin.

Mua kyllä yksinhuoltajana ärsyttää yhden lapsettoman kitinä työpaikalla siitä, että mulle annetaan aina lomat lapsen lomien mukaan. Koska muuten mulla ei olisi mitään mahdollisuutta käydä töissä, jos ei joustettaisi. Millä mä sitten lapseni elättäisin? Ei ole tukiverkkoja, ei sukua, ei ketään auttamassa hoitamisessa, ja vaikka tienaankin aika hyvin niin mulla ei ole varaa hankkia hoitajaa moniksi viikoiksi. Ei vaan pysty! Onneksi työnantaja ja muut kollegat ovat solidaarisia mua kohtaan ja ymmärtävät tilanteen. Ei ole kyse siitä, että haluaisin tahallani kiusata ketään, vaan selviytyä.

Meillä ainakin tapellaan jouluista ja muista pyhistä. Ollaan vissiin niin köyhiä, että kaikki haluaa tuplapalkka vuoroja. Lomat menee vuoroperiaatteella

Vierailija kirjoitti:

Mua kyllä yksinhuoltajana ärsyttää yhden lapsettoman kitinä työpaikalla siitä, että mulle annetaan aina lomat lapsen lomien mukaan. Koska muuten mulla ei olisi mitään mahdollisuutta käydä töissä, jos ei joustettaisi. Millä mä sitten lapseni elättäisin? Ei ole tukiverkkoja, ei sukua, ei ketään auttamassa hoitamisessa, ja vaikka tienaankin aika hyvin niin mulla ei ole varaa hankkia hoitajaa moniksi viikoiksi. Ei vaan pysty! Onneksi työnantaja ja muut kollegat ovat solidaarisia mua kohtaan ja ymmärtävät tilanteen. Ei ole kyse siitä, että haluaisin tahallani kiusata ketään, vaan selviytyä.

Miksi kuvittelet että sinun elämänhallintavaikeutesi pitäisi kiinnostaa työkaveriasi, tai vielä pahempaa, vaikuttaa hänen lomiinsa?

Vierailija kirjoitti:

Näin lapsettomana nuorena aikuisena nämä lomat todella tympii.

Kun tivataan, että no miksi muka minun pitäisi olla lomalla hiihtolomaviikolla niin minulla on kaksi reilusti nuorempaa sisarusta, joille tuo on lomaviikko, ja koko perheellämme voi olla suunnitelmana lähteä yhdessä Lappiin tai etelään. Vaikka minut nähdään ilmeisesti työyhteisössä perheettömänä jakojäännöksenä, jolla ei voi olla tärkeitä läheisiä, itse koen kyllä kovasti kuuluvani lapsuudenperheeseeni.

Sitten joulu. Kun minä ja lähes samanikäinen siskoni olimme pieniä, äiti oli vuorotöissä ja toisinaan jouluna töissä. Me sitten vaan yksinkertaisesti juhlistettiin joulua ja jaettiin lahjat jo 23. päivä tai vasta 25. päivä. Ei välttämättä edes tajuttu, että silloin ei ollut oikea joulu. Jos käytiin isovanhemmilla vaikka 26. päivä niin kyllä sinne oli järjestetty kaikki mahdollinen lapsille ja vietettiin kivoja jouluja. Äiti ei ollut yksin, meillä ei ollut joulu mitenkään pilalla ja asioihin suhtauduyyiin hyvällä asenteella, ei voivotellen ja kiukutellen. Nyt taas nuorena aikuisena jos olen joulun töissä niin olen todellakin ihan aidosti yksin ja jos myöhemmin matkustan perheen tai sukulaisten luo niin ei yhden ihmisen takia lähdetä rakentamaan joulua uusiksi.

Ja vielä kesälomat niin heinäkuussa nyt sattuu olemaan tarjolla eniten tapahtumia ja aktiviteetteja ja parhaat kelit. Elokuussa sisarukseni ovat jälleen taas jo koulussa. Vaikka minun festarikäyntini, sisarusteni yökyläilyt luonani ja hauskat Helsinki-päivät heidän kanssaan ovat minulle tärkeitä, ne leimataan turhiksi ja arvottomiksi ja että kyllä minun nyt vaan kuuluisi lomailla vaikka elo- tai jopa syyskuussa, jolloin ei ole tarjolla enää läheskään yhtä paljon ohjelmaa. Kaikki eivät aina halua lähteä ulkomaille vaan itse haluaisin nauttia myös Suomen kesästä.

Tietysti ymmärrän, etten joka vuosi voi lomailla heinäkuussa, mutta mielestäni on väärin tuomita minut siitä, että haluan myös näitä haluttuja loma-aikoja ja että oletetaan, että minun automaattisesti pitäisi ottaa se mitä jää jäljelle.

Minulla on neljä lasta ja en saanut koskaan syyslomaa tai Hiihtolomaa vapaaksi, koska lapsettomat veto aina niin suuren draaman, että he ei koskaan saa olla jne....

Kouluissa sama homma. Mutta siinä pidin pääni, että joka toinen joulu töitä ja joka toinen vapaa. Ja siitäkin lapsettomat rähisi.

Ja haluan vielä mainita, että itse olin lapsettomana yleensä töissä kaikki juhlapyhät, ei multa mitään kyselty mutten valittanutkaan, ei olisi tullut edes mieleen kyseenalaistaa. Koska kaikilla sitä hoitoapua ei ole. Solidaarisuutta puolin ja toisin. Ja sainhan mä parempaa palkkaakin kuin muut

T. 435

Kiertävät lomalistat olisi joka työpaikalle paras vaihtoehto.

Silloin olisi perheelliset ja perheettömät samalla viivalla ja ainahan kiertävissä lomissa voi työntekijät päikseen vaihtaa loman ajankohtaa sopimalla.

Itse huomioin talvi- ja syyslomissa työpaikan perheelliset ja pidän omat lomat eri aikaan kuin koulujen lomat ja tämä on ok itselle.

Joulun aikaan taas lapsettomana perheeni on puolisoni, iäkkäät vanhempani, puolison vanhemmat ja sisarukset ja heidän lapsensa ja silloin haluan saada mahdollisuuden pitää joululomaa minun ainoan perheen kanssa joka ei ole ne omat lapset ja tämä minun perheeni ei asu samassa kaupungissa kanssani vaan joulunvietto vaatii matkustamista tuntitolkulla toisaalle.

Joulun aikaan arvostan joustoa työpaikalla myös toiseen suuntaan. Samassa työpaikassa nyt 6 vuotta ja yhtenäkään jouluna en ole saanut vapaata joulunpyhien yhteyteen, koska ei ole omia lapsia.

Kesälomat myös aina joko kesäkuussa tai viimeisenä kesäloma kuukautena eli syyskuussa, jos haluan pitää sen 4 viikkoa lomaa kerralla. Elokuulle olen onnistunut samaan kerran loman, kun tyydyin kahden viikon lomaan ja jätin loput pari viikkoa pidettäväksi syyskuun lopussa.

Ymmärrän perheellisiä, mutta toisaalta en ymmärrä. Tilanteesta tekee kipeän ja vaikean lähinnä se, etten ole pystynyt saamaan omia lapsia ja hiljalleen alan ymmärtämään, että mikäli tilanne jatkuu nykyisellään työelämässä, niin en koskaan tule saamaan lomia kesäaikana haluamalleni ajankohdalle tai en koskaan tule olemaan lomalla niitä joulunpyhien välipäiviä.

Lapsettomana en koskaan tule olemaan työelämässä samanarvoinen kuin muut ellei muutosta tapahdu ja aleta näkyvämmin puoltamaan lapsettomien puolia työelämässä. Lapsettomuus työyhteisössä ei aina ole henkilön oma valinta, vaan se lapsettomuus saattaa olla usean vuoden yrittämisen ja hoitojen jälkeinen kipeä pakko tilanne. Näissä tilanteissa joka vuotinen taistelu kesälomista riipii hiljaa kipeitä arpia auki sydämessä ja muistaa oman vajaavaisuutensa vuodesta toiseen.