Etelä-Amerikkalainen mies parisuhteessa

Olen tapaillut kahta latinoa. Ensimmäinen oli tosi hauska, huomaavainen ja ihana, aluksi. Jossain vaiheessa kävi ilmi että hän olikin jo naimisissa. Olen muutenkin kuullut niin paljon juttuja pettävistä latinoista, että kyllä kannattaa oikeasti suhtautua varauksella. Mätiä omenoita nimittäin mahtuu joukkoon...
Nyt olen seurustellut jo vuosia saman latinomiehen kanssa. Hän on uskollinen ja hyväsydäminen, mutta on erittäin mustasukkainen ja ailahtelevainen.
Aikataulut ei tosiaan aina pidä. Se voi nakertaa luottamusta, sillä sitä on suomalaisena välillä vaikeaa ymmärtää.
Toivottavasti sun kohdalle on osunut hyvä yksilö. Latinot vaikuttaa olevan erityisen taitavia tossa useamman naisen pyörittelyssä, joten älä tee sitä virhettä, että sinisilmäisenä uskot tietynlaisen sua arveluttavan käytöksen selittyvän vain kulttuurieroilla. Jos epäilyttää, ole varovainen. Muuten sattuu, tiedän kokemuksesta.

Ap, tekeekö mies sulle ohareita tai peruu lyhyellä varoitusajalla tapaamisia? Miten se niitä selittelee?
Kysyn, koska kuulostaa valitettavan tutulta. -25

Ei ole kokemusta seurustelusta,mutta lyhytaikaista tapailua on ollut latinon kanssa. Ylempänä onkin mainittu jo että perhe ja ystävät ovat ensisijalla ja sitten tulee vasta se nainen. Tämä pitää paikkaansa myös omalla kohdalla.. kohtelias,ystävällinen,puhelias ainakin nuo hyvät luonteenpiirteet jäi mieleen. :)  Ja ehkä jollain tapaa myös romanttisempia ja avoimempia kuin suomalaiset miehet. Tämä ei ole siis yleistys vaan ihan oma mielipiteeni.

Up. Onko jollain vielä kokemuksia, minuakin kiinnostaa?

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:50"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:23"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:31"] Mua ihmetyttää miksi heitä on niin paljon Suomessa. Siis ihan perheettömiä sinkkuja ja osa työttömänä jne.. Tuskin sieltäkään maailmaa millään turvapaikkastatuksella tullaan!? [/quote]

Miksi ei olisi?? Onhan suomalaisikin Espanjassa paljon! [/quote] Niinpä! Ihme kommentti. Eiköhän heitä aja tänne ihan samat asiat kuin ihmisiä on kautta aikojen ulkomaille ajaneet: seikkailunhalu, paremman elämän etsiminen ja toive paremmasta toimeentulosta, rakkaus jne...

[/quote]

parempi elämä ja toimeentulo. Hyvä sosiaalitukijärjestelmä. Kaveri on seurustellut useamman Perulaisen kanssa ja kyllä se on ne elättänyt:( hauskoja ovat ja antavat rakkautta, mutta vapaasuhde nimitystä sivusta seuranneena käyttäisin. Kaverit tärkeitä ja ne varmasti ovat numero yksi. Eriasia jos miehellä suomessa hyvä työ ja elättää itsensä. 

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 17:20"]

Etelä-amerikka on varsin laaja käsite... Sama jos kysyisit millainen on eurooppalainen mies?? Perulainen alkuperäiskansan edustaja, brasilialainen slummista kotoisin oleva sekarotuinen vai Uruguaista kotoisin oleva karjatilan isäntä? Argentiinalainen bisnesmies jolla saksalaiset sukujuuret? Tarkenna vähän...

[/quote] Perulainen, kolmekymppinen, kasvanut pääkaupungissa, yliopistotutkinto kotimaasta. Vanhemmista toinen akateeminen, toinen duunari. Riittääkö?

ap

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 17:15"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 16:41"]Haluaisin kuulla kokemuksia naisilta jotka ovat tai ovat olleet suhteessa Etelä-Amarikkalaisen miehen kanssa. Olen itse treffaillut erästä ja olisin utelias tietämään millaisia kokemuksia muilla on, sekä hyviä että huonoja. Tiedän että ihmiset ovat erilaisia enkä halua mitään yleistysketjua, mutta tiedän myös kulttuurin olevan aika erilainen sielläpäin kuin Suomessa joten olisi kiva tietää muitten kohtaamista haasteista ja yllätyksistä yms. Mun treffikumppanille tuntuu kaverit (omanmaalaiset) olevan ihan älyttömän tärkeitä ja mun kanssa sovitut aikataulut eivät aina päde. Hyvinä puolina esim. että mies on iloinen, puhelias ja hauska. Osaa kehua ja ottaa mut huomioon. [/quote] Eli koulukiusattu tyttö roikuu mamuissa, koska kehuvat ihanasti. Ei ne sua ota vakavasti parisuhdematskuna. Olet niille aina sivuhoito.

[/quote] En roiku mamuissa vaan tämä on eka ulkomaalainen deittini. On kohteliaampi kuin suomalaismiehet, ainakin tähän mennessä ollut. En ole koulukiusattu myöskään vaan aina ollut tosi tavis ja pyörinity tavisten kanssa koulussakin.

AP

Yli 90 % argentiinalaisista polveutuu eurooppalaisista siirtolaisista. Mieheni suku tulee Tanskasta, Espanjasta ja Italiasta. Piikki siirtolaisuudessa oli maailmansotien aikaan, kun sodasta köyhtyneet ja nälkää näkevät eurooppalaiset muuttivat Amerikan mantereelle etsimään parempaa elämää. Argentiinassa monille siirtolaisille luvattiin maapläntti. Argentiinassa on muuten suomalaisten siirtolaisten myötä Finlandia-niminen kylä ja Buenos Airesissa ajellessa törmäsin Finlandia-katuun. 

Mieheni perheessä ja suvussa kaikki kulttuurit ovat edelleen edustettuina (esim. sininen silmien väri ja sukunimi tulee Tanskasta ja osa taas puhuu sujuvaa Italiaa ja käyvät usein sukutilalla Italiassa) -samalla kun tuntevat isänmaallisuutta Argentiinaa kohtaan. 

Itse en kyllä laittaisi huolenpitoa yhteen omistushalun tai mustasukkaisuuden kanssa. Nehän kumpuavat täysin eri lähteistä: ensimmäinen rakkaudesta ja arvostuksesta, jälkimmäinen sairaalloisesta itsekkyydestä ja persoonallisuushäiriöstä. 

Olemme olleet naimisissa pian 10 vuotta ja kertaakaan mieheni ei ole osoittanut edes pienen pientä mustasukkaisuutta. Ei edes seurusteluaikana kaukosuhteen aikana.  Jotkut miehet ovat olleet niin röyhkeitä, että ovat flirttailleet jopa mieheni seistessä vieressäni (huom. täysin yksipuolista), mutta mieheni on ollut täysin viilipytty. Myöhemmin hän on kysynyt, huomasinko että mulle flirttailtiin, mutta ei asiasta sen enempää. Mieheni vain hymyillen toteaa, että olen niin kaunis nainen, ettei ihme että muutkin miehet sen huomaa. Ja tämä ei ollut tarkoitettu sitten omahyväiseksi, ihan tavallinen tallaaja olen.

Mutta mieheni on yksilö ja ei poissulje sitä, että joku toinen olisikin omistushaluinen. En vain usko sen johtuvan kulttuurista, vaan huonosta itsetunnosta ja vinksallaan olevasta persoonallisuudesta. Mulle ainakin ajatus tai tunne toisen omistamisesta edustaa jotakin sairasta. Terveesti rakastava kun haluaa antaa toiselle siivet ja vapauden mahdollisuuksien puitteissa elää täydesti. Esimerkiksi mieheni siirsi työnsä toiselle puolelle maapalloa, koska pystyin uudessa paikassa liikkumaan vapaammin ja turvallisemmin kuin Etelä-Amerikassa. 

Asuin vuosia Etelä-Amerikassa ja omien kokemusten perusteella en lähtisi yleistämään lieveilmiöitä, enkä todellakaan laittaisi synonyymiksi ”latinoiden huolehtivaisuutta” ja ”omistushalua.” Kahjojakin löytyy ja välillä uutisissa kerrottiin "intohimomurhista", kun petetty osapuoli ampui puolisonsa ja tämän rakastajan, mutta itse en tunne yhtäkään tosielämän mustasukkaisuusdraamaa laajassa tuttavapiirissämme. Eiku, yhden taidan tietääkin: naapureillamme oli myrskyinen on-off-suhde ja välillä kuulimme seinän läpi, kun mies karjui: "En usko!" ja nainen selitti: "Mitään ei tapahtunut, olimme vain ystäviä!" Ja sitten ovia paiskottiin, huonekaluja siirreltiin ja äänet päättyi makuuhuoneeseen. Ja seuraavan kerran käytävällä tavatessa, pariskunta oli taas kiinni toisisissaan. 

Argentiinalaisen vaimo

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 16:41"]

Haluaisin kuulla kokemuksia naisilta jotka ovat tai ovat olleet suhteessa Etelä-Amarikkalaisen miehen kanssa. Olen itse treffaillut erästä ja olisin utelias tietämään millaisia kokemuksia muilla on, sekä hyviä että huonoja. Tiedän että ihmiset ovat erilaisia enkä halua mitään yleistysketjua, mutta tiedän myös kulttuurin olevan aika erilainen sielläpäin kuin Suomessa joten olisi kiva tietää muitten kohtaamista haasteista ja yllätyksistä yms. Mun treffikumppanille tuntuu kaverit (omanmaalaiset) olevan ihan älyttömän tärkeitä ja mun kanssa sovitut aikataulut eivät aina päde. Hyvinä puolina esim. että mies on iloinen, puhelias ja hauska. Osaa kehua ja ottaa mut huomioon.

[/quote]

Joopa joo, KAIKKI eteläamerikkalaiset mieht on samanlaisia käytökseltään, vaikka E-Amerikassa on lukuisia eri kulttuureja. Helvetin palikka! Tyydy vaan suomalaiseen peräkammarin vajakkiin, niin saat tasoistasi seuraa.

Seurustelin pari vuotta argentiinalaisen kanssa ja meinasin mennä naimisiinkin. Vähän harmittaa etten mennyt ja kaipaan häntä vieläkin. Oli hyvä mies. Ei pahaa sanottavaa muutenkaan argentinoista ; )

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 22:25"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 17:47"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 17:37"]

"Näitä sivuhoitoja pyörittäviä veijareita löytyy kaikista ympäristöistä - myös suomalaisista."

Niin ja raiskaahan ne suomalaisetkin vai miten se oli....

[/quote]

Aivan oikein. Alat sinäkin päässä asian ytimeen - vaikka koville on ottanutkin (?). Jep, kaikista kansallisuuksista löytyy väkeä jonka voisi suoriltaan vielä liiterin taakse. Ja tämäkö oli yllätys sinulle ?

[/quote]

Löytyy myös tilastot joista voi tarkastaa mitkä kansallasuudet niissä on kärjessä. Kyllähän sinä tämän tiesitkin? 

[/quote]

Näitä tilastoja löytyy varmasti paljon Hommafoorumilta - jossa kyllä itsekin pyörin. Vanha opettajani kylläkin aikanaan muistutti säännöstä: valhe->emävalhe->tilasto. 

Varmasti löytyy tilastoja joiden mukaan nimenomaan suomalaiset ovat/ovat olleet erityisen ongelmallisia tapauksia rikollisuuden suhteen.  Itse lähden ulkomailla ollessani siitä että edustan vain ja ainoastaan itseäni, en suomalaisuutta edustavia tilastoja. Ja suon johdonmukaisesti tämän toki kaikille muillekin.

Up

Mua ihmetyttää miksi heitä on niin paljon Suomessa. Siis ihan perheettömiä sinkkuja ja osa työttömänä jne.. Tuskin sieltäkään maailmaa millään turvapaikkastatuksella tullaan!?

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 23:25"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 17:20"]

Etelä-amerikka on varsin laaja käsite... Sama jos kysyisit millainen on eurooppalainen mies?? Perulainen alkuperäiskansan edustaja, brasilialainen slummista kotoisin oleva sekarotuinen vai Uruguaista kotoisin oleva karjatilan isäntä? Argentiinalainen bisnesmies jolla saksalaiset sukujuuret? Tarkenna vähän...

[/quote] Perulainen, kolmekymppinen, kasvanut pääkaupungissa, yliopistotutkinto kotimaasta. Vanhemmista toinen akateeminen, toinen duunari. Riittääkö?

ap
[/quote]

Kauanko on asunut Suomessa?

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 07:57"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 23:25"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 17:20"] Etelä-amerikka on varsin laaja käsite... Sama jos kysyisit millainen on eurooppalainen mies?? Perulainen alkuperäiskansan edustaja, brasilialainen slummista kotoisin oleva sekarotuinen vai Uruguaista kotoisin oleva karjatilan isäntä? Argentiinalainen bisnesmies jolla saksalaiset sukujuuret? Tarkenna vähän... [/quote] Perulainen, kolmekymppinen, kasvanut pääkaupungissa, yliopistotutkinto kotimaasta. Vanhemmista toinen akateeminen, toinen duunari. Riittääkö? ap [/quote] Kauanko on asunut Suomessa?

[/quote]

Lähes 10 vuotta, mutta välissä viettänyt muutaman vuoden kotimaassaankin.

Ap

Uppia

Argentiinassa on viime aikoina ollut tapetilla naisten kokema parisuhdeväkivalta ja siihen liittyen on järjestetty mielenosoituksia. En edelleenkään ajattele sen olevan kulttuurisidonnaista, sillä perheväkivaltaa esiintyy kaikissa maailman kolkissa Suomea myöten, mutta en myöskään voi vähätellä näitä uutisia ja tarvetta mielenosoituksille tai väittää, etteikö väkivaltaa esiintyisi joissakin argentiinalaisissa parisuhteissa.
-
Itse suosittelisin ja kehottaisin tutustumaan paremmin asuinmaan lainsäädäntöön ja juridisiin toimenpiteisiin ja oikeuksiin mm. perheväkivallan, avioeron ja huoltajuusasioiden suhteen. Kaikki suhteet ei pääty onnellisesti, kuten tässäkin keskustelussa on tullut ilmi, ja erityisen repivää se on, kun välissä on lapsia. Prosessia helpottaa, jos systeemi on edes jonkin verran tuttu.
-
Kai tämä on viime kädessä tuurista kiinni. Me menimme kihloihin todella lyhyen seurustelun jälkeen ja muutama kuukausi myöhemmin olimme jo naimisissa ja olin muuttanut Argentiinaan mieheni perässä -osaamatta lähes sanaakaan espanjaa. Olisi voinut käydä huonostikin, kun kaksi parikymppistä eri kulttuureista pistää perheen pystyyn lyhyen tuntemisen jälkeen, mutta niin vain olemme olleet onnellisesti naimisissa jo pidemmän aikaa, meillä on nykyään suurperhe ja olen edelleen hulluna mieheeni (=älykäs, empaattinen, perhekeskeinen, epäitsekäs, vastuuntuntoinen, huumorintajuinen ja skarppi persoona).
-
Meidän suhteessa etuna taisi olla se, että meillä molemmilla oli ollut kansainvälinen lapsuus ja nuoruus ja kumpikin koki olevansa enemmin maailmankansalaisia kuin oman kulttuurinsa edustajia. Oli helpompaa solahtaa monikulttuuriseen parisuhteeseen, kun se alunperinkin tuntui luontevalta. Plus maailmankatsomus ja uskonto samoja. Alusta asti meillä on ollut yhteiset tavoitteet elämässä ja kumpikin on panostanut täysillä perheeseen.
-
Ajattelen niin, että vaikka eroavaisuuksia on ja varsinkin monikulttuurisessa parisuhteessa isotkin erot lähtökohdissa ja kasvatuksessa, ajatusten pitäisi osua aika lailla yksiin niissä elämän tärkeimmissa asioissa. Ja tämä taas vaatii molemmilta osapuolilta ehdotonta rehellisyyttä. Valitettavasti valheet näkyy usein vasta yhteiselämän myötä ja aina välillä joku joutuu toteamaan, että se hyvältä vaikuttava puoliso olikin sammakko. Ja tähän päälle se fakta, että ihmiset myös muuttuvat vuosien aikana ja ei aina toivottuun suuntaan. Tämän vuoksi ajattelenkin, että onnellisessa parisuhteessa kyse on ensi kädessä tuurista -yksin hommaa ei saa toimimaan, se vaatii molemmilta täyden sitoutumisen ja rehellisyyden. Ja takeita ei ole mistään. Toinen voi muuttua tai sitten paljastaa todelliset karvansa. Onkin hyvä, että tässä keskustelussa on esillä kokemukset molemmista ääripäistä, sekä hyvistä että huonommista parisuhteista. Ja kaikesta siltä väliltä.