Etelä-Amerikkalainen mies parisuhteessa
Haluaisin kuulla kokemuksia naisilta jotka ovat tai ovat olleet suhteessa Etelä-Amarikkalaisen miehen kanssa. Olen itse treffaillut erästä ja olisin utelias tietämään millaisia kokemuksia muilla on, sekä hyviä että huonoja. Tiedän että ihmiset ovat erilaisia enkä halua mitään yleistysketjua, mutta tiedän myös kulttuurin olevan aika erilainen sielläpäin kuin Suomessa joten olisi kiva tietää muitten kohtaamista haasteista ja yllätyksistä yms.
Mun treffikumppanille tuntuu kaverit (omanmaalaiset) olevan ihan älyttömän tärkeitä ja mun kanssa sovitut aikataulut eivät aina päde. Hyvinä puolina esim. että mies on iloinen, puhelias ja hauska. Osaa kehua ja ottaa mut huomioon.
Kommentit (97)
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 01:02"]Itse ajattelin ennen, että vältyimme latinomieheni kanssa pahimmilta kulttuurien yhteentörmäyksiltä parisuhteessamme, mutta lasten saannin myötä kulttuurierot ovat kärjistyneet. Erityisesti kasvatusperiaatteista tulee vääntöä.
[/quote] Minkä ikäinen lapsi, jos saan kysyä? Ja onko tyttö vai poika? Olen kuullut että tyttöjen kanssa latinoisät ovat vähän tiukkiksia.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 18:39"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 18:23"]Vähän sama kuin kysyisit millainen on eurooppalainen mies parisuhteessa. Mun argentiinalaiset kaverit on ainakin ihan erilaisia kuin brasilialaiset, perulaiset tai chileläiset. [/quote] No tässä on Perulainen mies kyseessä. Ap
[/quote]
Jos joku on esim Ruotisista hän on ruotsalainen. Jos joku on Tampereelta hän on tamperelainen. Pienellä siis lauseen keskelle tuo kansalaisuuden tai kaupunkilaisuuden ilmaisu.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 01:05"]Ei eläimiin saa sekaantua. Tsop tsop.
[/quote] No pois sieltä mansikin pilttuusta sitte, Kalervo!
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 01:06"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 18:39"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 18:23"]Vähän sama kuin kysyisit millainen on eurooppalainen mies parisuhteessa. Mun argentiinalaiset kaverit on ainakin ihan erilaisia kuin brasilialaiset, perulaiset tai chileläiset. [/quote] No tässä on Perulainen mies kyseessä. Ap
[/quote]
Jos joku on esim Ruotisista hän on ruotsalainen. Jos joku on Tampereelta hän on tamperelainen. Pienellä siis lauseen keskelle tuo kansalaisuuden tai kaupunkilaisuuden ilmaisu.
[/quote] BYÄÄÄÄ
Voitaisko pitää tää ketju asiallisena? Seuraan mielenkiinnolla koska aihe koskee myös minua. Kiitos!
Totta asiallisena! etelä-amerikasta
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 17:41"]
Suhtautuisin varauksella. Mutta niinhän se on monien muualta tulleidenkin kanssa.
[/quote]
Ihan kuin suomalaiset miehet olisivat millään lailla parempia :D
On aika hurjaa yleistää koko mantereen yli. Siellä on ihmisiä vaikka minkälaisista lähtökohdista. Maat eroavat toisistaan ja ennen kaikkea ihmiset eroavat toisistaan. Suuri osa tuntemistani ulkomaalaisista (siis ihan mistä tahansa) jotka ovat jääneet Suomeen asumaan ja perustaneet perheen tänne ovat jotenkin suomalaistyyppisiä eli vastoin noita stereotyyppejä. Eivät sitten viihtyneet kotimaassaan. Oma kokemukseni eteläamerikkalaisista kyllä on positiivinen, mutta suomalainen ei aina jaksaisi tsempata samalle positiivisuuden tasolle.
Olen naimisissa latinon kanssa ja onnellista yhteiseloa takana 10 vuotta. Oma mieheni on helmi, mutta sitä ei voi yleistää kulttuuriin, kansallisuuteen tai maanosaan, vaan luonteeseen, elämänkatsomukseen ja moraaliin. Häntä ei myöskään pysty kategorisoimaan tiettyyn kulttuuriin, sillä perhe sukupolvesta toiseen kansainvälistä ja sen lisäksi työ vienyt pitkin maapalloa. Ennemmin hän on ns. maailmankansalainen.
-
Etelä-Amerikka on valtava maanosa ja eri maiden ja kulttuurien välillä on isojakin eroja. Jotkut kuuluu alkuperäisiin intiaaniheimoihin ja asuu preerioilla ja viidakossa; jotkut kuuluu vaikkapa Walesilaiseen koloniaan ja sukupolvesta toiseen puhuvat englantia kotonaan ja ulkonäöltään ja nimiään myöten brittejä -vaikka virallisesti "latinoja"; jotkut asuvat kartanoissa nurmikenttien ympäröimävänä ja palvelijat huolehtivat kaikesta; jotkut asuvat pahvilaatikoista kyhätyssä slummissa; ja jotkut, kuten me, elävät aika tavallista keskiluokkaista elämää nätissä kodissa ovimiehellä ja käytössä yksityinen terveydenhuolto ja yksityiskoulut.
-
Ainoa yhdistävä tekijä eri maiden välillä (Brasiliaa lukuunottamatta) on espanjan kieli, mutta sekin toimii tietyllä tavalla erottajana, koska kussakin maassa on oma aksenttinsa ja erikoissanastonsa, sekä kunkin maan sisällä on omat murteensa ja slanginsa. Sosiaaliluokka vaikuttaa suurestikin esim. sanavaraston laajuuteen ja lausumiseen -kärjistettynä akateemisesti koulutettu puhuu eri tavalla kuin kaikki hampaansa jo nuorena menettänyt köyhä, joka ei ole saanut mitään koulutusta. Lisäksi intiaanien keskuudessa on täysin omat kielensä.
-
Mun miehestäni hänen kulttuurinsa (tosin perhe tulee alunperin kolmesta Euroopan maasta ja kaikki nämä kulttuurit ovat läsnä perheen arjessa) näkyy ainakin seuraavissa asioissa: kiinnostus politiikkaa kohtaan ja sarkastiset poliittiset vitsit ja heitot; hyvä tyylitaju ja pukeutuminen konservatiivista (ns. Friday Casual tai puku päällä); ravintolakulttuuri osana arkea ja ulkona käydään syömässä monta kertaa viikossa; tunteet näytetään avoimesti ja mieheni itkee niin vauvan synnyttyä kuin katulasten tilannetta pohtiessa. Hän tulee kulttuurista, missä lapsia hemmotellaan ja hän on todella lapsirakas, isä isolla I:llä. Naisellisuutta ihaillaan ja mieheni huomaa eri kampaukset, meikkityylit ja kivat vaatteet. Kehuja saan joka päivä. Ja kuriositeettina hän ei tajua, miksi pidän kahta sormusta vasemmassa nimettömässä, sillä sehän on merkki leskeydestä. Hänen kulttuurissaan pidetään siis vain yhtä sormusta avioliiton merkkinä, mutta sen lisäksi joillakin on kanta- tai vaakunasormus lisänä (mieheni pitää sukunsa kantasormusta korurasiassa). Mieheni arvostaa kotiäitiyttä ja ainakin meidän piireissä kotiäidin asemaan panostetaan: eläkejärjestelyt, vakuutukset, sijoitusasunnot yms. Tämä arvostus naista kohtaan näkyy myös siinä, että kun menimme naimisiin, mieheni toivoi, että pidän itselläni ns. omat rahat ja teen niillä mitä haluan, mutta hänen palkkansa ja omaisuutensa hän siirsi mun vapaaseen käyttöön. Hoidan lähes kaikki meidän raha-asiat.
-
Meillä on sama uskonto (vakaumuksellisia kristittyjä) ja se vaikuttaa meidän arjessa enemmän kuin kulttuurit: olemme perhekeskeisiä, käymme kirkossa joka sunnuntai ja emme esim. käytä ollenkaan alkoholia. Rehellisyys on tärkeätä. Yhteen muutimme vasta avioitumisen jälkeen. Uskontomme on sama maasta riippumatta.
-
Kaikki tämä on yleistä ystäväpiirissämme, mutta se johtuu lähinnä siitä, että lika barn leka bäst, samankaltaiset hakeutuu toistensa seuraan. Yleistyksiä en voi vetää. Joku löytää prinssin, toinen sammakon ja kolmas potentiaalia.
-
Meillä ei ole ollut ongelmia eri kulttuurien vuoksi, molemmat olemme kasvaneet kansainvälisissä perheissä. Sen sijaan, jos olisimme kovasti isänmaallisia, omiin tapoihin juurtuneita, eikä meillä olisi halua joustaa ja sopeutua tai edes kunnollista yhteistä kieltä ja lisänä erilainen moraalikoodisto ja maailmankatsomus -haasteita todennäköisesti olisi luvassa ja aika paljonkin. Kärjistettynä: suomalainen ja Suomi-kuplan sisällä elävä nainen ei ehkä löydä tasapainoista ja harmonista suhdetta Favelan (brasilialainen slummi) kingin kanssa.
67 lisää: mieheni on argentiinalainen.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 16:41"]Haluaisin kuulla kokemuksia naisilta jotka ovat tai ovat olleet suhteessa Etelä-Amarikkalaisen miehen kanssa. Olen itse treffaillut erästä ja olisin utelias tietämään millaisia kokemuksia muilla on, sekä hyviä että huonoja. Tiedän että ihmiset ovat erilaisia enkä halua mitään yleistysketjua, mutta tiedän myös kulttuurin olevan aika erilainen sielläpäin kuin Suomessa joten olisi kiva tietää muitten kohtaamista haasteista ja yllätyksistä yms.
Mun treffikumppanille tuntuu kaverit (omanmaalaiset) olevan ihan älyttömän tärkeitä ja mun kanssa sovitut aikataulut eivät aina päde. Hyvinä puolina esim. että mies on iloinen, puhelias ja hauska. Osaa kehua ja ottaa mut huomioon.
[/quote]
Eli koulukiusattu tyttö roikuu mamuissa, koska kehuvat ihanasti. Ei ne sua ota vakavasti parisuhdematskuna. Olet niille aina sivuhoito.
Etelä-amerikka on varsin laaja käsite... Sama jos kysyisit millainen on eurooppalainen mies?? Perulainen alkuperäiskansan edustaja, brasilialainen slummista kotoisin oleva sekarotuinen vai Uruguaista kotoisin oleva karjatilan isäntä? Argentiinalainen bisnesmies jolla saksalaiset sukujuuret? Tarkenna vähän...
Itse en jaksanut sitä heille ominaista tempperamenttia, ukko kiihtyi nollasta sataan sadasosasekunnissa ihan pienistäkin jutuista... Ei sopinut tällaiselle tasaiselle ja rauhalliselle suomalaiselle sellainen riitelytyyli.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 14:26"]
Up. Onko jollain vielä kokemuksia, minuakin kiinnostaa?
[/quote]
Kokemusta miehen näkökulmasta. Onnellisesti naimisissa perulaisen naisen kanssa - mutta tutustunut sitä myötä myös perulaiseen "miehen elämään".
Oman kokemukseni mukaan perulaiset miehet ovat hyvin perhekeskeisiä, ainakin tässä omassa perhepiirissäni. Kotityöt kasaantuvat kyllä enimmäkseen naisten hoidettavaksi jonka lisäksi tekevät todella pitkiä työpäiviä ansiotyössä. Miehet ovat luotettavia siinä missä muutkin, ainakaan itse en ole törmännyt mihinkään vedätyksiin. Rahankäyttö perulaisittain on aika huoletonta, synttäri- ym. lahjoihin laitetaan rahaa enemmän kuin olisi varaakaan - sitten tiukan paikan tullen lainaillaan ystäviltä.
Suomalaiseen vävypoikaan suhtaudutaan ihan mukavasti, ei mitään ylimääräistä vouhotusta asiasta. Perussa (pääosin Limassa) asuu muutamia kymmeniä suomalaisia vakituisesti - suurin osa perulaisen kanssa avioituneita.
Niin, ja Perussa on ehdottomasti Etelä-Amerikan paras ja monipuolisin ruokakulttuuri. Kannattaa tutustua joko ominpäin ja/tai puolison opastuksella.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 13:07"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"]No eihän ne edes viihdy Suomessa vaan valittaa kylmästä, byrokratiasta, ihmisistä ja ihan kaikesta mahdollisesta. [/quote] Maassa maan tavalla.
[/quote]
Ainakaan perulaisten ei paljoa kannata valittaa Suomen byrokratiasta. Täysin minimaalista verrattuna perulaiseen virastokankeuteen.
Mun mieheni valittaa Suomessa ainakin näistä: lapset jätetään oman onnen nojaan liian nuorina ja pienetkin lapset yksin pihalla, mieheni kutsuu sitä laiskaksi vanhemmuudeksi; verotus liian kireää ja stoppaa talouskasvun, kun ihmisillä ei ole varaa kuluttaa ja palkan puolesta hyvä koulutus ei kannata; kaupoissa ja tavarataloissa tuotteiden sijoittelu ja valikoima suunnattu ensisijaisesti naisille -miehille löytyy pari vaaterekkiä ja stereotyyppisiä aikakauslehtiä. Mieheni vierastaa Suomessa myös silloin tällöin näkyvää humalahakuista juomiskulttuuria ja sitä, että raskaana olevat naiset ja lapset eivät saa erityiskohtelua esim. kaupan kassajonossa. Mieheni mielestä Suomessa on myös kiusaamiskulttuuri, joka näkyy mm. naurettavissa tuomioissa ja esim. naisen syyllistämisessä raiskauksien yhteydessä, sekä uhrin jättämisessä yksin, vaikka toimintakykyisiä silminnäkijöitä olisi paikalla, sekä vaikka siinä, että muiden lääkäreiden lausunnoista huolimatta vakuutusyhtiön tai Kelan lääkäri päättää ilman potilaan näkemistä, että vakavasti sairas tai vammautunut ihminen ei tarvitse hoitoa, korvauksia tai sairaseläkettä.
-
Ja jottei menisi liian negatiiviseksi, niin mieheni arvostaa Suomea ja kehuu monia asioita täällä. Suomi on hyvä maa.
-
Se argentiinalaisen vaimo
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 23:25"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 17:20"]
Etelä-amerikka on varsin laaja käsite... Sama jos kysyisit millainen on eurooppalainen mies?? Perulainen alkuperäiskansan edustaja, brasilialainen slummista kotoisin oleva sekarotuinen vai Uruguaista kotoisin oleva karjatilan isäntä? Argentiinalainen bisnesmies jolla saksalaiset sukujuuret? Tarkenna vähän...
[/quote] Perulainen, kolmekymppinen, kasvanut pääkaupungissa, yliopistotutkinto kotimaasta. Vanhemmista toinen akateeminen, toinen duunari. Riittääkö?
ap
[/quote]
Perulaiseen koulutusjärjestelmään jonkin verran tutustuneena suhtaudun itse vähän varauksella näihin perulaisiiin akateemisiin. Paikallinen yliopistojärjestelmä on aika kirjava ja suurin osa suoritetuista tutkinnoista vastaa nykymuotoista suomalaista kandidaatin tutkintoa ja akateemisuudeltaan ammattikorkeakouluja.
Ei silti, Perussa panostetaan kyllä kovasti koulutukseen. Mutta kuten tunnettua, määrä ei korvaa laatua.
Etelä-Amerikan kansoista perulaiset ja chileläiset ovat oman arvioni mukaan luonteeltaan lähimpänä pohjoismaalaisuutta. Mitään stereotyyppistä macho-/latinomeininkiä en ole juurikaan kohdannut. Johtunee osin omasta (mies-)sukupuolestani ?
Nettisivustolla www.expatperu.com voi ja kannattaa käydä tutustumassa maassa asuvien expat'in mielenmaisemaan ja kokemuksiin.
Ikuisia mammanpoikia jotka rakastavat ja tulevat aina rakastamaan äitiään enemmän kuin sinua.
Puhuu paljon ja kauniita, mutta puheet eivät pidä.
100% varmuudella flirttailee muille naisille ja valitettavan usein syrjähyppyjä.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 17:15"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 16:41"]Haluaisin kuulla kokemuksia naisilta jotka ovat tai ovat olleet suhteessa Etelä-Amarikkalaisen miehen kanssa. Olen itse treffaillut erästä ja olisin utelias tietämään millaisia kokemuksia muilla on, sekä hyviä että huonoja. Tiedän että ihmiset ovat erilaisia enkä halua mitään yleistysketjua, mutta tiedän myös kulttuurin olevan aika erilainen sielläpäin kuin Suomessa joten olisi kiva tietää muitten kohtaamista haasteista ja yllätyksistä yms. Mun treffikumppanille tuntuu kaverit (omanmaalaiset) olevan ihan älyttömän tärkeitä ja mun kanssa sovitut aikataulut eivät aina päde. Hyvinä puolina esim. että mies on iloinen, puhelias ja hauska. Osaa kehua ja ottaa mut huomioon. [/quote] Eli koulukiusattu tyttö roikuu mamuissa, koska kehuvat ihanasti. Ei ne sua ota vakavasti parisuhdematskuna. Olet niille aina sivuhoito.
[/quote]
Näitä sivuhoitoja pyörittäviä veijareita löytyy kaikista ympäristöistä - myös suomalaisista.
Naisten kanssa pelatessa kannattaa muistaa sääntö "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Kun kohtelee naisia hyvin ja arvostaen saa myös itsekin osalleen kiitosta. Poikkeuksiakin varmasti on, mutta jääköön he omaan arvoonsa.
Ei eläimiin saa sekaantua. Tsop tsop.