Etelä-Amerikkalainen mies parisuhteessa
Haluaisin kuulla kokemuksia naisilta jotka ovat tai ovat olleet suhteessa Etelä-Amarikkalaisen miehen kanssa. Olen itse treffaillut erästä ja olisin utelias tietämään millaisia kokemuksia muilla on, sekä hyviä että huonoja. Tiedän että ihmiset ovat erilaisia enkä halua mitään yleistysketjua, mutta tiedän myös kulttuurin olevan aika erilainen sielläpäin kuin Suomessa joten olisi kiva tietää muitten kohtaamista haasteista ja yllätyksistä yms.
Mun treffikumppanille tuntuu kaverit (omanmaalaiset) olevan ihan älyttömän tärkeitä ja mun kanssa sovitut aikataulut eivät aina päde. Hyvinä puolina esim. että mies on iloinen, puhelias ja hauska. Osaa kehua ja ottaa mut huomioon.
Kommentit (97)
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 17:37"]
"Näitä sivuhoitoja pyörittäviä veijareita löytyy kaikista ympäristöistä - myös suomalaisista."
Niin ja raiskaahan ne suomalaisetkin vai miten se oli....
[/quote]
Aivan oikein. Alat sinäkin päässä asian ytimeen - vaikka koville on ottanutkin (?). Jep, kaikista kansallisuuksista löytyy väkeä jonka voisi suoriltaan vielä liiterin taakse. Ja tämäkö oli yllätys sinulle ?
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 18:09"]Mun mieheni valittaa Suomessa ainakin näistä: lapset jätetään oman onnen nojaan liian nuorina ja pienetkin lapset yksin pihalla, mieheni kutsuu sitä laiskaksi vanhemmuudeksi; verotus liian kireää ja stoppaa talouskasvun, kun ihmisillä ei ole varaa kuluttaa ja palkan puolesta hyvä koulutus ei kannata; kaupoissa ja tavarataloissa tuotteiden sijoittelu ja valikoima suunnattu ensisijaisesti naisille -miehille löytyy pari vaaterekkiä ja stereotyyppisiä aikakauslehtiä. Mieheni vierastaa Suomessa myös silloin tällöin näkyvää humalahakuista juomiskulttuuria ja sitä, että raskaana olevat naiset ja lapset eivät saa erityiskohtelua esim. kaupan kassajonossa. Mieheni mielestä Suomessa on myös kiusaamiskulttuuri, joka näkyy mm. naurettavissa tuomioissa ja esim. naisen syyllistämisessä raiskauksien yhteydessä, sekä uhrin jättämisessä yksin, vaikka toimintakykyisiä silminnäkijöitä olisi paikalla, sekä vaikka siinä, että muiden lääkäreiden lausunnoista huolimatta vakuutusyhtiön tai Kelan lääkäri päättää ilman potilaan näkemistä, että vakavasti sairas tai vammautunut ihminen ei tarvitse hoitoa, korvauksia tai sairaseläkettä.
-
Ja jottei menisi liian negatiiviseksi, niin mieheni arvostaa Suomea ja kehuu monia asioita täällä. Suomi on hyvä maa.
-
Se argentiinalaisen vaimo
[/quote]
Nuo asiat ahdistavat minuakin ihan kantasuomalaisena.Kulttuurishokki oli melkoinen kun palasin Suomeen 10 Espanjassa ja Argentiinassa vietettyjen vuosien jälkeen.Miehistä sen verran että en osannut jotenkin ottaa vastaan sitä hienoa kohtelua mitä kahdessa parisuhteessani lattarimieheltäni sain.Valitettavasti olen tottunut huonoon kohteluun miehiltä lapsuudenkodissani ja muuten Suomessa että jotenkin se huolenpito ja intensiivisyys parisuhteessa oli mulle liikaa.Enkä puhu nyt itsenäisyydestä mutta koin etten ollut sen kohtelun " arvoinen".Se naisten arvostus juuruu niin syvältä kulttuurista että se näkyy kaikessa.
84:
Tuo kommenttisi kolahti. Olen ottanut kaiken tämän ehkä itsestään selvyytenä, mutta tosiaan, mieheni on todella huolehtiva. Hänellä on työ, missä hän voi itse päättää työtuntinsa, joten hän tulee kotiin lyhyelläkin varoituksella, jos tarvitsen apua lasten kanssa. Kun sairastuin, hän jäi töistä pois kuukaudeksi ja teki lähes kaiken kotona (meidän pienillä tytöilläkin kivat kampaukset ja rusetit päässä) ja kun jouduin vuodelepoon supistusten vuoksi, hän oli jälleen kuukauden kotona.
-
Hän on huolehtiva myös muita kohtaan: avaa ovia, tervehtii kassaa, kysyy naapureiden kuulumiset, tarjoaa apua, ostaa kalliita lahjoja, auttaa ilmaiseksi ystäviä heidän yritys- ja liiketoiminnassa. Kun olimme Suomessa, tienpenkareella makasi sammunut päihteiden käyttäjä ja kun muut kulki ohi, mieheni jäi viereen, soitti ambulanssin ja piti sateenvarjoa miehen yllä, ettei hän kastuisi ja ruuminlämpö laskisi hypotermiaan.
-
Ja nyt kun jäin miettimään, niin Argentiinassa moni mies oli huolehtiva mua kohtaan: kun pökerryin kaupan lattialle raskausaikana, useampi mies tuli välittömästi auttamaan, joista yksi synnytyslääkäri.
-
Ja kun astuin täpötäyteen ruuhka-junaan, eräs nuori mies katsoi mun vielä pientä vauvamahaani, kysyi olenko raskaana ja sitten huusi: "Täällä on raskaana oleva nainen, järjestäkää istuin!" ja porukka vetäytyi seiniä vasten, jotta mulla olisi tilaa kävellä mua varten järjestetylle istuimelle.
-
Mun gyne ja synnytyslääkäri Argentiinassa oli mies ja hän oli potilaiden tavoitettavissa ympäri vuorokauden. Joskus lähetin aamuyölläkin sähköpostiviestin, kun mahaa nippaili ja olin neuroottinen odottaja ja hän vastasi lähes saman tien. Synnytyksen jälkeen hän kehui mua ja edelleen, vauvan ollessa jo koululainen, hän lähettää joka vuosi synttärionnittelut. Ja tämän hän tekee kaikille potilailleen. Hänen vastaanotollaan pyörii näytöllä kuvat vauvoista ja lapsista, joiden synnytyksissä hän oli mukana.
-
Meidän kerrostalossa oli ovimies alhaalla ja vaikka tämä ei tosiaan hänen tehtäviinsä kuuluisi, hän putsasi koirankakat pois meidän vaunujen pyöristä.
-
Ylipäänsä se kohtelu mitä sain osakseni lapsen kanssa, oli kyllä kokemus. Äitiyttä ihaillaan ja arvostetaan. Mieheni työtoverit ja päälliköt lähettivät lahjoja uuden vauvan synnyttyä ja osa tuli sairaalaan käymään. Yksi mieheni päälliköistä vielä erikseen teroitti mulle, että mun on pidettävä huolta itsestäni ja otettavaa "omaa aikaa", jotta saan akut ladattua kotiäitinä. :)
-
Se argentiinalaisen vaimo
Vielä yksi lisäys: mieheni työpaikalla oli traditio, että vaimo kulki työmatkoilla mukana ja hänenkin hotellikulut maksetaan. Miehet oli päivät palavereissa, vaimot rentoutui ja illat vietettiin yhdessä kivoissa ravintoloissa. Ja lapset oli aina tervetulleita. Kesken bisneslounaankin mieheni päällikkö on heijannut ja tuuditellut sylissään meidän vauvaa.
-
Työt vei pois Argentiinasta ja tilanne nykyisin on siellä aika ikävä korkean inflaation ja rikollisuuden vuoksi, mutta mulle jäi ihanat muistot noista vuosista. Nuorelle äidille se oli kulta-aikaa, oikea pehmeä lasku :)
-
Argentiinalaisen vaimo
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 17:47"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 17:37"]
"Näitä sivuhoitoja pyörittäviä veijareita löytyy kaikista ympäristöistä - myös suomalaisista."
Niin ja raiskaahan ne suomalaisetkin vai miten se oli....
[/quote]
Aivan oikein. Alat sinäkin päässä asian ytimeen - vaikka koville on ottanutkin (?). Jep, kaikista kansallisuuksista löytyy väkeä jonka voisi suoriltaan vielä liiterin taakse. Ja tämäkö oli yllätys sinulle ?
[/quote]
Löytyy myös tilastot joista voi tarkastaa mitkä kansallasuudet niissä on kärjessä. Kyllähän sinä tämän tiesitkin?
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 20:11"]Vielä yksi lisäys: mieheni työpaikalla oli traditio, että vaimo kulki työmatkoilla mukana ja hänenkin hotellikulut maksetaan. Miehet oli päivät palavereissa, vaimot rentoutui ja illat vietettiin yhdessä kivoissa ravintoloissa. Ja lapset oli aina tervetulleita. Kesken bisneslounaankin mieheni päällikkö on heijannut ja tuuditellut sylissään meidän vauvaa.
-
Työt vei pois Argentiinasta ja tilanne nykyisin on siellä aika ikävä korkean inflaation ja rikollisuuden vuoksi, mutta mulle jäi ihanat muistot noista vuosista. Nuorelle äidille se oli kulta-aikaa, oikea pehmeä lasku :)
-
Argentiinalaisen vaimo
[/quote]
Hyviä esimerkkejä ihan vastaavia kuin itselläni. Tiedän että ex mieheni olisi pitänyt minusta ja lapsestamme todella hyvää huolta mutta tosiaan mokasin jutun omien traumojeni takia.Ei sitä huolenpidon määrää osaa kuvitella ellei itse koe, koko miehen perhe teki kaikkensa eteeni anoppia myöten:) Ja tosiaan se että tuntemattomatkin miehet auttavat jos nainen on pulassa on hienoa...kesti kauan tottua siihen että Suomen kulttuuriin sen jälkeen.En tosiaan Suomea ja suomimiehiä halveksien tätä kirjoittanut sillä sellainen ritallisuus on oikeastaan mahdoton oppia aikuisiällä kun se on kulttuuriin kuuluva itsestäänselvyys joten ei sellaista kokonaisvaltaista asennetta voi muut kuin ko.kulttuurin miehet oppia.Ja on eri asia olla tyttöystävä joita voi tulla ja mennä mutta kun suhde vakavoituu niin tosiaan saa tuntea miehen olevan sitoutunut ja tosissaan.Itselleni on sattunut niin että lattarimiehet ovat olleet luotettavampia kuin suomalaiset niehet.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 00:24"]
Lattareiden huolenpito = omistushalu.
[/quote]
Tiedä tuosta. Mutta selvää on että kulttuurissa missä ihmisten perussosiaaliturva on sukulaisten ja muiden läheisten varassa on vähän pakkokin pitää hyviä ja toimivia yhteyksiä lähipiiriin. Yhtä hyvin voisi väittää että suomalaisen yhteiskunnan julkisperustainen huolenpito merkitsee myös omistushalua yksilön suhteen; viranomaiset tietävät aina paremmin mikä kansalaisille on parasta - ja yllättävän moni suomalainen siihen ajatukseen sopeutuukin.
Perussa, ja muissakin Etelä-Amerikan maissa on laajalti syvää köyhyyttä joka ei suurestikaan parempiosaisia hetkauta. Vaikka talous esim. Perussa pyörii ihan mukavilla kierroksilla ja vauraus lisääntyy niin maa on silti tiiviisti mukana kansainvälisen kummilapsitoiminnan kohteena jättäen osan omasta lapsiväestöstään ulkomaisen hyväntekeväisyyden vastuulle.
Ja eikös argentiinalaiset polveudu aikanaan maahan saapuneista italialaisista. Siksi siis aavistuksen vaaleampi ihon värikin.
Itse perulaisen kanssa naimisissa avioero vireillä. Olemme asuneet erillään 4 kk. Mieheni paljastui valehtelijaksi ja pettäjäksi. Ennen kuin sain todisteet aina silmät kirkkaina väitti että asia ei ole sitä miltä näyttää ja että minun pitää vain luottaa häneen. Lopulta löysin kuvia hänestä ja toisesta naisesta meidän sängyllä, hänellä oli myös profiili tinderissä,ym mukavaa paljastui. Toki hyviäkin puolia oli, kuten iloisuus, positiivisuus, puheliaisuus, hauskuus, näin ainakin suhteen alussa. En todellakaan usko että kaikki ovat yhtä kieroja, mutta tämä minun kokemus asiasta.
Kolme vuotta asuttu yhdessä. Perhe todella tärkeä,meidän ja lapsuudenperhe. Tekee suurimmanosan kotitöistä. Huolehtiva ja suojeleva.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 16:53"]Kolme vuotta asuttu yhdessä. Perhe todella tärkeä,meidän ja lapsuudenperhe. Tekee suurimmanosan kotitöistä. Huolehtiva ja suojeleva.
[/quote] Kiva kuulla :)
Ap
Suhtautuisin varauksella. Mutta niinhän se on monien muualta tulleidenkin kanssa.
En tykkää yleistää mutta omien kokemusteni perusteella hyviä puolia: Iloinen elämänasenne, puheliaisuus, hauskuus, sosiaalisuus, arvostavat perhettä, puhuvat kauniisti rakastetulleen ja kohtelevat häntä hyvin. Huonompia puolia: epärehellisyys (ei tietenkään kaikilla), sivusuhteet, machismo, epäluotettavuus. Ankaraa yleistystä mutta tällaisia kokemuksia minulla.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 17:42"]
Oliko 5 ja 6 siis omakohtaisia kokemuksia? Ap
[/quote]
Jep.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 17:56"]En tykkää yleistää mutta omien kokemusteni perusteella hyviä puolia: Iloinen elämänasenne, puheliaisuus, hauskuus, sosiaalisuus, arvostavat perhettä, puhuvat kauniisti rakastetulleen ja kohtelevat häntä hyvin. Huonompia puolia: epärehellisyys (ei tietenkään kaikilla), sivusuhteet, machismo, epäluotettavuus. Ankaraa yleistystä mutta tällaisia kokemuksia minulla.
[/quote] kohtelee hyvin mutta kuitenkin sivusuhteita? :/
"Näitä sivuhoitoja pyörittäviä veijareita löytyy kaikista ympäristöistä - myös suomalaisista."
Niin ja raiskaahan ne suomalaisetkin vai miten se oli....