Lue keskustelun säännöt.
Onneksi tein lapset nuorena!
09.07.2015 |
Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!!
Kommentit (304)
18&20v jaksoi hyvin vaikka 4h yöunilla, 24v väsytti jo ja nyt 28v tekee kuolemaa jo ennen synnytystä. Jos tää olo ja ikä olisi yhyäkuin meidän esikoinen, jäisi valitettavasti ainoaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olen saanut mahdollisuuden tehdä lapsia ja onneksi minulle on sellaisia suotu. Iästä riippumatta.
Kilpailkaa tästäkin. Hirveetä pätemistä ja toisten elämän arvostelua
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:57"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"]
Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!!
[/quote]
Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.
[/quote]
Ajatteletko sä, että me mummoäidit ei sitten ole saatu nauttia vapaudesta nuorena ollenkaan? Ehkä et ole tullut ajatelleeksi, että semmoistakin on, kun oma nuoruus meni perseitä pestessä?
[/quote]
Olen mummoäiti.
En mieti, milloin lapseni lähtee pois. Elän tässä ja nyt. Ihanaa elämää.
Itsekin toivon välillä, että olisin tullut nuorena äidiksi. Minulla on nyt 2-vuotias lapsi, jonka sain 33- vuotiaana. Olen aina ollut todella lapsirakas ja halunnut perheen ja nuorempana ajattelin, että täydellinen tilanne olisi saada pari lasta parikymppisenä ja vielä yksi Iltatähti joskus kolmevitosena. Valitettavasti elämä ei aina mene niinkuin suunnittelee ja itsestäni riippumattomista syistä sain ensimmäisen lapseni vasta yli kolmekymppisenä. Lähinnä surettaa, että se iltatähden mahdollisuus on mennyt ja mietin sitä, että nyt 35-vuotiaana hedelmällisyys laskee ja raskauden riskit lisääntyvät, jos haluan vielä toisen lapsen. Sitä en sure hetkeäkään, että olisin liian vanha elämään, kun lapseni on iso, niinkuin sinäkään et varmaan murehtinut sitä, että parikymppisenä vietit aikasi hiekkalaatikolla ja vaihdoit vaippoja. Elämä on tässä ja nyt ja itse ainakin muistelen lämmöllä vuosia, jotka sain elää vain itselleni. Parikymppisenä tosiaan jaksoi valvoa monta yötä putkeen, juhlia festareilla, matkustaa pitkin maailmaa ja tehdä spontaaneja juttuja hetken päähänpistosta. Noihin asioihin koen olevani nykyään liian vanha, viihdyn nykyään kotona villasukat jalassa ja parasta ajanvietettä on urheilu ja ulkoilu ihanan poikani ja mieheni kanssa. Joten siinä mielessä koen, että tämä on ollut minulle juuri oikea ratkaisu. Myös monet ystävistäni ovat pienten lasten äitejä, joten seuraakin on ihan eri tavalla kuin parikymppisenä pikkulapsen äitinä olisi ollut. Silloin olisin varmasti kokenut jääväni paitsi monista asioista lapsen takia. Lisäksi tapasin lapseni isän vasta 29-vuotiaana ja jos olisin tehnyt lapsen jonkun eksäni kanssa, olisi se ollut hirveä virhe. Miehet, joiden kanssa seurustelin nuorempana eivät todellakaan olleet ihanteellisia isäehdokkaita, vaan melkoisia hulttioita ja pahoja poikia. Onkin ihanaa kun nyt pystyy jakamaan vastuun luomastaan ihmiselämästä täysin toisen luotettavan aikuisen kanssa. Olen myös nimittäin nähnyt kaveripiirissäni niitäkin tapauksia, kun lapsi on tehty nuorena ja vastuu onkin jäänyt lähes täysin toiselle vanhemmalle, toisen huidellessa kavereiden kanssa baareissa. Eroonhan noi tilanteet on johtaneet, joten ei hyvä sekään. Kaikki tekevät omat ratkaisut kuitenkin elämässään ja se mikä on hyvä yhdelle, on huonompi vaihtoehto toiselle. Itse olen iloinen, että sain viettää niin pitkän ja kaikin puolin rikkaan nuoruuden ilman vastuuta toisesta ihmisestä, enkä koe yhtään, että olisin liian vanha elämään esim. kuusikymppisenä. Toki se on hyvin erilaista elämää silloin kuin nelikymppisenä, mutta ei välttämättä yhtään ankeampaa tai huonompaa. Ja koska sain kokea sitä omaa elämää niin pitkään, niin ei mulla hirveetä hinkua ole siihen tällä hetkellä, vaan nautin täysin siemauksin pienestä ihmisestä, joka tarvii mua. Pääasia kuitenkin on, että jokainen on tyytyväinen omiin ratkaisuihinsa niinkuin sinä olet ja myös minä, vaikka ne ovatkin melko erilaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:23"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:57"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"]
Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!!
[/quote]
Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.
[/quote]
Ajatteletko sä, että me mummoäidit ei sitten ole saatu nauttia vapaudesta nuorena ollenkaan? Ehkä et ole tullut ajatelleeksi, että semmoistakin on, kun oma nuoruus meni perseitä pestessä?
[/quote]
Olen mummoäiti.
En mieti, milloin lapseni lähtee pois. Elän tässä ja nyt. Ihanaa elämää.
[/quote]
Juuri noin pitää elää. Täällä monet luulevat voivansa hallita elämää. Ja luulevat oman tapansa olevan se ainut oikea.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:23"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:43"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:41"]
Sain lapset (3 kpl) parikymppisenä, ekan 19-vuotiaana. En kyllä omille lapsille sitä suosittele. Mies otti ja lähti kun olin 27, halusi elämäänsä jotain muuta kuin ikuista lapsien hoitoa ja arkea. En oikeastaan häntä syytä, koska olihan se ihan helvetin rankkaa. Opintoja en ollut ehtinyt lukion jälkeen edes aloittaa ja miehellä ne jäi aiottua vähemmälle, kun piti elättää perhettä. Minä yritin jatkaa opintoja avioeron jälkeen, mutta hitollako sitä kolmen lapsen yksinhuoltajana enää mitään opiskelee! Nyt olen nelikymppinen ja vakitöissä, mutta ihan kurapalkalla ilman sen kummempaa koulutusta kuin mitä työnantaja on työn ohessa kustantanut. Ehkä sitten lasten aikuistuttua kouluttaudun, mutta aika vähissä on alat, joille pääsee vastavalmistuneet keski-ikäiset. Vinkkejä otetaan vastaan...
[/quote]
Samalla tavalla moni kolmevitonen lapsen saanut on kouluttamaton. Toisin kuin av-palsta haluaa uskoa, kaikki vanhempana synnyttäneet eivät ole tohtoreita eivätkä nuorena synnyttäneet peruskoululaisia. Nuorissa äideissä on myös Xenioita ja vanhemmissa sosiaalitapauksia.
[/quote]
Tilastot, tilastot... Kannattaa tutustua niihin, ennen kuin lohduttaa itseään mutupohjan jutuilla. Poikkeusyksilöt eivät muuta sitä, mikä on vallitsevaa ja todennäköisempää. Nuorilla äideillä on myös tilastojen valossa moninkertainen riski jäädä yksinhuoltajiksi verrattuna yli 30-vuotiaana lapsen saaneisiin. Myöhemmin solmituilla avioliitoilla on syystä tai toisesta taipumus kestää paremmin kuin nuorena solmituilla. Elämänkokemus ehkä vaikuttaa?
[/quote]
Nuoret isät lähtevät helposti liitosta kun kotielämä alkaa tympiä ja samanikäiset kaverit vielää bailaa ja hakee kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:10"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 19:51"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 19:49"]
Minusta on ihanaa, että äitini sai minut nuorena ja että itse sain lapset nuorena. Lapsilla on nuori mummo, minulla nuori äiti joka jaksaa osallistua elämäämme. On virtaa tehdä ja olla lasten kanssa. Oma mummoni toiselta puolelta sukua oli vanha jo kun synnyin ja kuolikin aika pian. Jäin ikäänkuin ilman mummoa... Siksi pidän tärkeänä sitä, että lapsilla on vähemmän iäkästä sukua.
[/quote]
Sama. Meidän lapsella on noin 55-vuotiaat mummot ja vaarit, joiden lisäksi elossa ja hyväkuntoisina kaikki isoisovanhemmat (73-83v) eli neljä isomummia ja neljä isovaaria. Asumme kaikki Helsingissä. Se, että hän saa tutustua kaikkiin isovanhempiinsa, on mielestäni suunnaton rikkaus.
[/quote]
oho, taitaa olla aika poikkeuksellista. Meidän 6-vuotiaalla on vain omat vanhemmat ja toisen puolen 80+ isovanhemmat
[/quote]
Mieheni sukulaisella on myös monta sukupolvea elossa. Tämä serkku sai lapsen 17v, hänen tyttö 16v, hänen tyttö 18v ja nuorin 15v.
Ja akateemisuudesta. Kukaan ei kyllä ole akateeminen, vaan kaikki ovat vähän työttömiä ja välillä kaupan kassoina yms. Jokainen on eronnut. Se sukulainen, eli eka äiti tuosta satsista, on eronnut kolme kertaa ja kukaan muu nuoremmasta sukupolvesta ei ole lapsen isän kanssa enää yhdessä.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:26"]
Itsekin toivon välillä, että olisin tullut nuorena äidiksi. Minulla on nyt 2-vuotias lapsi, jonka sain 33- vuotiaana. Olen aina ollut todella lapsirakas ja halunnut perheen ja nuorempana ajattelin, että täydellinen tilanne olisi saada pari lasta parikymppisenä ja vielä yksi Iltatähti joskus kolmevitosena. Valitettavasti elämä ei aina mene niinkuin suunnittelee ja itsestäni riippumattomista syistä sain ensimmäisen lapseni vasta yli kolmekymppisenä. Lähinnä surettaa, että se iltatähden mahdollisuus on mennyt ja mietin sitä, että nyt 35-vuotiaana hedelmällisyys laskee ja raskauden riskit lisääntyvät, jos haluan vielä toisen lapsen. Sitä en sure hetkeäkään, että olisin liian vanha elämään, kun lapseni on iso, niinkuin sinäkään et varmaan murehtinut sitä, että parikymppisenä vietit aikasi hiekkalaatikolla ja vaihdoit vaippoja. Elämä on tässä ja nyt ja itse ainakin muistelen lämmöllä vuosia, jotka sain elää vain itselleni. Parikymppisenä tosiaan jaksoi valvoa monta yötä putkeen, juhlia festareilla, matkustaa pitkin maailmaa ja tehdä spontaaneja juttuja hetken päähänpistosta. Noihin asioihin koen olevani nykyään liian vanha, viihdyn nykyään kotona villasukat jalassa ja parasta ajanvietettä on urheilu ja ulkoilu ihanan poikani ja mieheni kanssa. Joten siinä mielessä koen, että tämä on ollut minulle juuri oikea ratkaisu. Myös monet ystävistäni ovat pienten lasten äitejä, joten seuraakin on ihan eri tavalla kuin parikymppisenä pikkulapsen äitinä olisi ollut. Silloin olisin varmasti kokenut jääväni paitsi monista asioista lapsen takia. Lisäksi tapasin lapseni isän vasta 29-vuotiaana ja jos olisin tehnyt lapsen jonkun eksäni kanssa, olisi se ollut hirveä virhe. Miehet, joiden kanssa seurustelin nuorempana eivät todellakaan olleet ihanteellisia isäehdokkaita, vaan melkoisia hulttioita ja pahoja poikia. Onkin ihanaa kun nyt pystyy jakamaan vastuun luomastaan ihmiselämästä täysin toisen luotettavan aikuisen kanssa. Olen myös nimittäin nähnyt kaveripiirissäni niitäkin tapauksia, kun lapsi on tehty nuorena ja vastuu onkin jäänyt lähes täysin toiselle vanhemmalle, toisen huidellessa kavereiden kanssa baareissa. Eroonhan noi tilanteet on johtaneet, joten ei hyvä sekään. Kaikki tekevät omat ratkaisut kuitenkin elämässään ja se mikä on hyvä yhdelle, on huonompi vaihtoehto toiselle. Itse olen iloinen, että sain viettää niin pitkän ja kaikin puolin rikkaan nuoruuden ilman vastuuta toisesta ihmisestä, enkä koe yhtään, että olisin liian vanha elämään esim. kuusikymppisenä. Toki se on hyvin erilaista elämää silloin kuin nelikymppisenä, mutta ei välttämättä yhtään ankeampaa tai huonompaa. Ja koska sain kokea sitä omaa elämää niin pitkään, niin ei mulla hirveetä hinkua ole siihen tällä hetkellä, vaan nautin täysin siemauksin pienestä ihmisestä, joka tarvii mua. Pääasia kuitenkin on, että jokainen on tyytyväinen omiin ratkaisuihinsa niinkuin sinä olet ja myös minä, vaikka ne ovatkin melko erilaiset.
[/quote]
Herranen aika, minä sain esikoisen 32v ja ehdin sen jälkeen tehdä vielä kolme lasta. Nuorin on jo 16v, joten se kuuluisa vapaus kohta koittaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:28"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:23"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:43"] [quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:41"] Sain lapset (3 kpl) parikymppisenä, ekan 19-vuotiaana. En kyllä omille lapsille sitä suosittele. Mies otti ja lähti kun olin 27, halusi elämäänsä jotain muuta kuin ikuista lapsien hoitoa ja arkea. En oikeastaan häntä syytä, koska olihan se ihan helvetin rankkaa. Opintoja en ollut ehtinyt lukion jälkeen edes aloittaa ja miehellä ne jäi aiottua vähemmälle, kun piti elättää perhettä. Minä yritin jatkaa opintoja avioeron jälkeen, mutta hitollako sitä kolmen lapsen yksinhuoltajana enää mitään opiskelee! Nyt olen nelikymppinen ja vakitöissä, mutta ihan kurapalkalla ilman sen kummempaa koulutusta kuin mitä työnantaja on työn ohessa kustantanut. Ehkä sitten lasten aikuistuttua kouluttaudun, mutta aika vähissä on alat, joille pääsee vastavalmistuneet keski-ikäiset. Vinkkejä otetaan vastaan... [/quote] Samalla tavalla moni kolmevitonen lapsen saanut on kouluttamaton. Toisin kuin av-palsta haluaa uskoa, kaikki vanhempana synnyttäneet eivät ole tohtoreita eivätkä nuorena synnyttäneet peruskoululaisia. Nuorissa äideissä on myös Xenioita ja vanhemmissa sosiaalitapauksia. [/quote] Tilastot, tilastot... Kannattaa tutustua niihin, ennen kuin lohduttaa itseään mutupohjan jutuilla. Poikkeusyksilöt eivät muuta sitä, mikä on vallitsevaa ja todennäköisempää. Nuorilla äideillä on myös tilastojen valossa moninkertainen riski jäädä yksinhuoltajiksi verrattuna yli 30-vuotiaana lapsen saaneisiin. Myöhemmin solmituilla avioliitoilla on syystä tai toisesta taipumus kestää paremmin kuin nuorena solmituilla. Elämänkokemus ehkä vaikuttaa? [/quote] Nuoret isät lähtevät helposti liitosta kun kotielämä alkaa tympiä ja samanikäiset kaverit vielää bailaa ja hakee kokemuksia.
[/quote]
Siksi kannattaakin tehdä parikymppisenä lapsi 50vuotiaan miehen kanssa. Koska siinä iässä mies on jo bailannut ja osaa arvostaa kotielämää ja lasta.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:32"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:10"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 19:51"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 19:49"]
Minusta on ihanaa, että äitini sai minut nuorena ja että itse sain lapset nuorena. Lapsilla on nuori mummo, minulla nuori äiti joka jaksaa osallistua elämäämme. On virtaa tehdä ja olla lasten kanssa. Oma mummoni toiselta puolelta sukua oli vanha jo kun synnyin ja kuolikin aika pian. Jäin ikäänkuin ilman mummoa... Siksi pidän tärkeänä sitä, että lapsilla on vähemmän iäkästä sukua.
[/quote]
Sama. Meidän lapsella on noin 55-vuotiaat mummot ja vaarit, joiden lisäksi elossa ja hyväkuntoisina kaikki isoisovanhemmat (73-83v) eli neljä isomummia ja neljä isovaaria. Asumme kaikki Helsingissä. Se, että hän saa tutustua kaikkiin isovanhempiinsa, on mielestäni suunnaton rikkaus.
[/quote]
oho, taitaa olla aika poikkeuksellista. Meidän 6-vuotiaalla on vain omat vanhemmat ja toisen puolen 80+ isovanhemmat
[/quote]
Mieheni sukulaisella on myös monta sukupolvea elossa. Tämä serkku sai lapsen 17v, hänen tyttö 16v, hänen tyttö 18v ja nuorin 15v.
Ja akateemisuudesta. Kukaan ei kyllä ole akateeminen, vaan kaikki ovat vähän työttömiä ja välillä kaupan kassoina yms. Jokainen on eronnut. Se sukulainen, eli eka äiti tuosta satsista, on eronnut kolme kertaa ja kukaan muu nuoremmasta sukupolvesta ei ole lapsen isän kanssa enää yhdessä.
[/quote]
Naapurissa asui samankaltainen perhe. Yhden tyttären mies oli ja on alkoholisti. Isoäiti on vasta nelikymppinen mutta on sellainen ketjupolttaja ja sossutapaus - näyttää valmiilta eläkkeelle. Sääliksi käy niitä uusimpia tulokkaita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:06"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"]
Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!!
[/quote]
Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.
[/quote]
Sorry, mutta mua loukkaa nimitys "mummoäiti", saanko sanoa sua sitten yhtä "oikein" teiniäidiksi?
kumpikaan meistä ei ole sitä, miksi toinen toista nimittää vai mitä?
mä voisin sanoa, että kun sä istuit siellä hiekkalaatikon reunalla ja mietit, mihin rahat riittää, niin minä opiskelin, hankin ammatin, matkustin pitkin maailmaa, hankin hyvän työpaikan, olin töissä ja opiskelin ulkomailla, eli ELIN! ja sinun kauhuksesi tein lapset vasta "mummoiässä". Paras ratkaisu minulle (!!!!) ikinä. Ihanaa olla kotona lasten kanssa ilman mitään taloudellisia huolia, lapset ovat asuneet ulkomailla, osaavat useampaa kieltä, ihana seurata niiden kasvua kansainvälisiksi, suvaitsevaisiksi ja avarakatseisiksi ihmisiksi, jotka toivottavasti aikuisena ymmärtävät kunnoittaa toisten valintoja.
nauti sinä vapaudestasi! Mulla se oli jo yli 20v sitten ;)
[/quote]
Olen 26 v., ja tehnyt kaiken tuon saman, kuin sinäkin. ;) 2 lasta. Korkeakoulutus hankittu vuosia sitten, opiskeltu myös ulkomailla pariin otteeseen. Asumme nyt pysyvästi ulkomailla. 700 000 euron omakotitalo valmistui juuri...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaverini tapasi miehensä alaikäisenä, sai lapset 21 ja 23 v.
muistan kun odotti toista lasta, jatkuvasti kadehti meidän muiden menemistä.
muistan hän pääsi yhtenä iltana kuussa ulos, otti aina ihan perseet ja änkesi meidän mukaan vaikka kukaan ei häntä halunnut.
me muut saatiin lapset siinä 30+ paikkeilla. Enää ei haluta käydä ulkona, rahaa on tarpeeksi kaikkeen.
Nyt tämän lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja on alkanut vapaus.
minä taas normaalisti odotan innolla työpäivän loppua, jotta pääsen lasteni luo, miksi iloitsisin että he asuisivat muualla ?
jokainen elää omien valintojensa elämää.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:44"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:06"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"] [quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"] Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!! [/quote] Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta. [/quote] Sorry, mutta mua loukkaa nimitys "mummoäiti", saanko sanoa sua sitten yhtä "oikein" teiniäidiksi? kumpikaan meistä ei ole sitä, miksi toinen toista nimittää vai mitä? mä voisin sanoa, että kun sä istuit siellä hiekkalaatikon reunalla ja mietit, mihin rahat riittää, niin minä opiskelin, hankin ammatin, matkustin pitkin maailmaa, hankin hyvän työpaikan, olin töissä ja opiskelin ulkomailla, eli ELIN! ja sinun kauhuksesi tein lapset vasta "mummoiässä". Paras ratkaisu minulle (!!!!) ikinä. Ihanaa olla kotona lasten kanssa ilman mitään taloudellisia huolia, lapset ovat asuneet ulkomailla, osaavat useampaa kieltä, ihana seurata niiden kasvua kansainvälisiksi, suvaitsevaisiksi ja avarakatseisiksi ihmisiksi, jotka toivottavasti aikuisena ymmärtävät kunnoittaa toisten valintoja. nauti sinä vapaudestasi! Mulla se oli jo yli 20v sitten ;) [/quote] Olen 26 v., ja tehnyt kaiken tuon saman, kuin sinäkin. ;) 2 lasta. Korkeakoulutus hankittu vuosia sitten, opiskeltu myös ulkomailla pariin otteeseen. Asumme nyt pysyvästi ulkomailla. 700 000 euron omakotitalo valmistui juuri...
[/quote]
Tämä ei ole totta. Kerropa, mikä korkeakoulututkinto on suoritettu vuosia sitten 26 vuoden iässä niin, että on oltu opiskelijavaihdossa ulkomaillakin. Nämä opinnot kuin eivät suoraan yleensä korvaa suomalaisia opintoja eli ulkomaiset vaihdot yleensä pidentävät opiskeluja.
Keskimäärin korkeakoulututkinnon suorittaa 5-6 vuodessa eli 25-vuotiaana, mikä ei ole vuosia sitten. Missä vaiheessa olet tehnyt uraa ja olllut mielenkiintoisissa työpaikoissa niin kuin aiempi kirjoittaja, matkustit pitkin maailmaa ja väkäsit kaksi lasta? Et missään vaiheessa. Valheella on lyhyet jäljet.
Mummoni sai esikoisensa 35-vuotiaana, toisen lapsensa 43v. Mummo eli yli 100-vuotiaaksi, oli loppuun asti järjissään ja maailmanmenossa kiinni. Hän oli aina kiinnostunut uusista asioista, mutta koki myös tärkeäksi jakaa elämänkokemustaan ja omaa historiaansa. Mummo oli hyvä esimerkki siinä, että ihminen voi elää monta elämänvaihetta, omassa tahdissaan.
Itse harkitsen lasten "hankkimista" vasta tässä elämänvaiheessa, kun olen itsekin yli kolmekymppinen. Jos se ei tule onnistumaan iän puolesta, niin sitten ei. Sitten elämällä on minun varalleni jokin muu optio, nautin kummilasten ja ystävien lasten seurasta. Ajattelen niin, että kukin tekee niin kuin itselle kokee parhaaksi. Toinen voi haluta lapset nuorena ja remuta sitten nelikymppisenä tai miten nyt sen "vapauden" sitten haluaakin kokea, toinen elää nelikymppisenä onnellisena perhe-elämää.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:53"]
Minä en jaksaisi lastenhoitoa ainakaan kymmeneen vuoteen. Stressaannun niin helposti. Jään varmaan ilman, kun tuskin sitten kolmekymppisenäkään jaksan. -N21
[/quote]Sehän se vitsi on, sillä nuorena ei osaa stressata, omat lapset tein 23 ja 27 v ja nyt huomaan, että ne 35-40 v äidit ovat ihan stressihirviöitä.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:23"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:43"]
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:41"]
Sain lapset (3 kpl) parikymppisenä, ekan 19-vuotiaana. En kyllä omille lapsille sitä suosittele. Mies otti ja lähti kun olin 27, halusi elämäänsä jotain muuta kuin ikuista lapsien hoitoa ja arkea. En oikeastaan häntä syytä, koska olihan se ihan helvetin rankkaa. Opintoja en ollut ehtinyt lukion jälkeen edes aloittaa ja miehellä ne jäi aiottua vähemmälle, kun piti elättää perhettä. Minä yritin jatkaa opintoja avioeron jälkeen, mutta hitollako sitä kolmen lapsen yksinhuoltajana enää mitään opiskelee! Nyt olen nelikymppinen ja vakitöissä, mutta ihan kurapalkalla ilman sen kummempaa koulutusta kuin mitä työnantaja on työn ohessa kustantanut. Ehkä sitten lasten aikuistuttua kouluttaudun, mutta aika vähissä on alat, joille pääsee vastavalmistuneet keski-ikäiset. Vinkkejä otetaan vastaan...
[/quote]
Samalla tavalla moni kolmevitonen lapsen saanut on kouluttamaton. Toisin kuin av-palsta haluaa uskoa, kaikki vanhempana synnyttäneet eivät ole tohtoreita eivätkä nuorena synnyttäneet peruskoululaisia. Nuorissa äideissä on myös Xenioita ja vanhemmissa sosiaalitapauksia.
[/quote]
Tilastot, tilastot... Kannattaa tutustua niihin, ennen kuin lohduttaa itseään mutupohjan jutuilla. Poikkeusyksilöt eivät muuta sitä, mikä on vallitsevaa ja todennäköisempää. Nuorilla äideillä on myös tilastojen valossa moninkertainen riski jäädä yksinhuoltajiksi verrattuna yli 30-vuotiaana lapsen saaneisiin. Myöhemmin solmituilla avioliitoilla on syystä tai toisesta taipumus kestää paremmin kuin nuorena solmituilla. Elämänkokemus ehkä vaikuttaa?
[/quote]Jahas, liittoni on kestänyt pian 45 vuotta ja lähipiirissämme ei ole parinkymmenen nuorena avioituneen liitoista kuin yksi purkautunut.
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 16:18"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:53"]
Minä en jaksaisi lastenhoitoa ainakaan kymmeneen vuoteen. Stressaannun niin helposti. Jään varmaan ilman, kun tuskin sitten kolmekymppisenäkään jaksan. -N21
[/quote]Sehän se vitsi on, sillä nuorena ei osaa stressata, omat lapset tein 23 ja 27 v ja nyt huomaan, että ne 35-40 v äidit ovat ihan stressihirviöitä.
[/quote]
Tulet itsekin olemaan 35-40 v äiti.
Olen myös 43. Lapset 7 ja 9, enkä tosiaankaan odota sitä, että muuttaisivat pois tms. Pikkulapsiajastakin tykkäsin, hyvin jaksoin valvoa. Nuoruus oli ihanaa aikaa sekin. Ja kun mietin kaikkea, mitä tein ikävuosina 20-30, ei se olisi ollenkaan samanlaista, kun on 40-50.