Onneksi tein lapset nuorena!

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 16:20"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:23"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:43"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:41"]

Sain lapset (3 kpl) parikymppisenä, ekan 19-vuotiaana. En kyllä omille lapsille sitä suosittele. Mies otti ja lähti kun  olin 27, halusi elämäänsä jotain muuta kuin ikuista lapsien hoitoa ja arkea. En oikeastaan häntä syytä, koska olihan se ihan helvetin rankkaa. Opintoja en ollut ehtinyt lukion jälkeen edes aloittaa ja miehellä ne jäi aiottua vähemmälle, kun piti elättää perhettä. Minä yritin jatkaa opintoja avioeron jälkeen, mutta hitollako sitä kolmen lapsen yksinhuoltajana enää mitään opiskelee! Nyt olen nelikymppinen ja vakitöissä, mutta ihan kurapalkalla ilman sen kummempaa koulutusta kuin mitä työnantaja on työn ohessa kustantanut. Ehkä sitten lasten aikuistuttua kouluttaudun, mutta aika vähissä on alat, joille pääsee vastavalmistuneet keski-ikäiset. Vinkkejä otetaan vastaan...

[/quote]

Samalla tavalla moni kolmevitonen lapsen saanut on kouluttamaton. Toisin kuin av-palsta haluaa uskoa, kaikki vanhempana synnyttäneet eivät ole tohtoreita eivätkä nuorena synnyttäneet peruskoululaisia. Nuorissa äideissä on myös Xenioita ja vanhemmissa sosiaalitapauksia.

[/quote]

Tilastot, tilastot... Kannattaa tutustua niihin, ennen kuin lohduttaa itseään mutupohjan jutuilla. Poikkeusyksilöt eivät muuta sitä, mikä on vallitsevaa ja todennäköisempää. Nuorilla äideillä on myös tilastojen valossa moninkertainen riski jäädä yksinhuoltajiksi verrattuna yli 30-vuotiaana lapsen saaneisiin. Myöhemmin solmituilla avioliitoilla on syystä tai toisesta taipumus kestää paremmin kuin nuorena solmituilla. Elämänkokemus ehkä vaikuttaa?

[/quote]Jahas, liittoni on kestänyt pian 45 vuotta ja lähipiirissämme ei ole parinkymmenen nuorena avioituneen liitoista kuin yksi purkautunut.
[/quote]
Niin sinun liittosi. Mutta tilastot puhuvat muuta.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 16:20"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:23"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:43"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:41"]

Sain lapset (3 kpl) parikymppisenä, ekan 19-vuotiaana. En kyllä omille lapsille sitä suosittele. Mies otti ja lähti kun  olin 27, halusi elämäänsä jotain muuta kuin ikuista lapsien hoitoa ja arkea. En oikeastaan häntä syytä, koska olihan se ihan helvetin rankkaa. Opintoja en ollut ehtinyt lukion jälkeen edes aloittaa ja miehellä ne jäi aiottua vähemmälle, kun piti elättää perhettä. Minä yritin jatkaa opintoja avioeron jälkeen, mutta hitollako sitä kolmen lapsen yksinhuoltajana enää mitään opiskelee! Nyt olen nelikymppinen ja vakitöissä, mutta ihan kurapalkalla ilman sen kummempaa koulutusta kuin mitä työnantaja on työn ohessa kustantanut. Ehkä sitten lasten aikuistuttua kouluttaudun, mutta aika vähissä on alat, joille pääsee vastavalmistuneet keski-ikäiset. Vinkkejä otetaan vastaan...

[/quote]

Samalla tavalla moni kolmevitonen lapsen saanut on kouluttamaton. Toisin kuin av-palsta haluaa uskoa, kaikki vanhempana synnyttäneet eivät ole tohtoreita eivätkä nuorena synnyttäneet peruskoululaisia. Nuorissa äideissä on myös Xenioita ja vanhemmissa sosiaalitapauksia.

[/quote]

Tilastot, tilastot... Kannattaa tutustua niihin, ennen kuin lohduttaa itseään mutupohjan jutuilla. Poikkeusyksilöt eivät muuta sitä, mikä on vallitsevaa ja todennäköisempää. Nuorilla äideillä on myös tilastojen valossa moninkertainen riski jäädä yksinhuoltajiksi verrattuna yli 30-vuotiaana lapsen saaneisiin. Myöhemmin solmituilla avioliitoilla on syystä tai toisesta taipumus kestää paremmin kuin nuorena solmituilla. Elämänkokemus ehkä vaikuttaa?

[/quote]Jahas, liittoni on kestänyt pian 45 vuotta ja lähipiirissämme ei ole parinkymmenen nuorena avioituneen liitoista kuin yksi purkautunut.
[/quote]
Sun ikäpolven liitot kestää muutenkin yleensä pidempään kuin 2000-luvulla solmitut. Kyllähän näitä tulee jatkuvasti vastaan näitä nuorten parien erouutisia tuttavapiirissä.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 13:39"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 09:18"] 20v lapsen haluaminen ja saaminen on täällä hurja alapeukutuksen aihe. Ymmärrän, että useimmat eivät ole valmiita, eivätkä näe siihen mitään syytä. Minä vein tämän ehkä vielä vähän pidemmälle: ajattelin hakea lääkikseen lukion jälkeen, mutta valitsin 'helpomman' tutkinnon koska arvostan perheaikaa, puolisoa ja lasta niin paljon. Se ei ole tyytymistä, vaan tietoinen valinta ja tulos itsensä tuntemisesta. Kyllä, olen varsin tehokas ihminen, mikä se nyt onkaan. Tiedän että olisin ollut hyvä lääkäri, mutta olisin upottanut siihen liikaa aikaa, näin itseni tuntien. Nyt olen hyvä terveydenhoitaja ja kätilö, ala ei ole ihan niin laaja, ei ihan niin vastuullinen ja työtä voi tehdä enemmän stressittä. Tiedän tilastot että keskimäärin 20 vuotiaat äidit jättävät kouluttautumatta ym. sosioekonominen asema periytyy. Sitten on paljon meitäkin, ihan älykkäitä nuoria naisia jotka ovat vaan tehneet tämän valinnan ja ihan totta, tyytyväisiä siihen. Minä olen nauttinut pikkulapsivuosista ja ollut kotona kauan opiskellen poikani kanssa. Nyt ne pikkulapsivuodet on takana ja työelämä edessä. Yritämme toista lasta mutta puoli vuotta tuloksetonta yritystä takana. Lapsenhoito luonnollisesti jaetaan puoliksi miehen kanssa, tai mahdollisesti mies ottaa suuremman vastuun sillä yrittää päästä uudelleen kouluttautumaan. [/quote] Eli alisuoriuduit lapsen takia [/quote] En alisuoriutunut. Tein koulutusvalinnan ennen kun olimme edes yrittämässä lasta, oikeastaan edes sopinut siitä. Päätin hakea ammattikorkeaan koska näin sieltä saadun ammatin perhe-elämän kannalta parempana. Ja niin olikin. Pärjään töissä tosi hyvin, eikä haittaa mitään tehdä osa-aikaa, olla välillä kotona tai äitiyslomalla (vaikka lapsia ei tämän enempää ehkä tulekaan), työ ei ole ihan niin vaativaa että se haittaisi.

[/quote]

Eli et LÄHTENYT lääkäriksi vaan terveydenhoitajaksi, kun halusit panna lapset etusijalle?

Hirveän uskottavaa :D Kun ensinnäkään sinne lääkäriksi nyt ei vain lähdetä.  Vähän kuin 5 lapsen yh-kaupankassa sanoisi, että olisi lähtenyt lukemaan logopediaa, mutta ei viitsinyt, kun pani ne viisi miestä ja viisi lasta etusijalle.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:40"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:32"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:10"] [quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 19:51"] [quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 19:49"] Minusta on ihanaa, että äitini sai minut nuorena ja että itse sain lapset nuorena. Lapsilla on nuori mummo, minulla nuori äiti joka jaksaa osallistua elämäämme. On virtaa tehdä ja olla lasten kanssa. Oma mummoni toiselta puolelta sukua oli vanha jo kun synnyin ja kuolikin aika pian. Jäin ikäänkuin ilman mummoa... Siksi pidän tärkeänä sitä, että lapsilla on vähemmän iäkästä sukua. [/quote]   Sama. Meidän lapsella on noin 55-vuotiaat mummot ja vaarit, joiden lisäksi elossa ja hyväkuntoisina kaikki isoisovanhemmat (73-83v) eli neljä isomummia ja neljä isovaaria. Asumme kaikki Helsingissä. Se, että hän saa tutustua kaikkiin isovanhempiinsa, on mielestäni suunnaton rikkaus. [/quote] oho, taitaa olla aika poikkeuksellista. Meidän 6-vuotiaalla on vain omat vanhemmat ja toisen puolen 80+ isovanhemmat [/quote] Mieheni sukulaisella on myös monta sukupolvea elossa. Tämä serkku sai lapsen 17v, hänen tyttö 16v, hänen tyttö 18v ja nuorin 15v. Ja akateemisuudesta. Kukaan ei kyllä ole akateeminen, vaan kaikki ovat vähän työttömiä ja välillä kaupan kassoina yms. Jokainen on eronnut. Se sukulainen, eli eka äiti tuosta satsista, on eronnut kolme kertaa ja kukaan muu nuoremmasta sukupolvesta ei ole lapsen isän kanssa enää yhdessä. [/quote] Naapurissa asui samankaltainen perhe. Yhden tyttären mies oli ja on alkoholisti. Isoäiti on vasta nelikymppinen mutta on sellainen ketjupolttaja ja sossutapaus - näyttää valmiilta eläkkeelle. Sääliksi käy niitä uusimpia tulokkaita

[/quote]

Mutta tärkeintä, että lapset on tehty nuorina, kun se on biologisesti paras ikä ja niistä pääsee ajoissa eroon.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"]

Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!!

[/quote]

Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.

 
[/quote]
Vapaudesta? Täh??? Siis suurin osa haluaa lapsia. Minä olen halunnut jo neljä, nuorin vauva ja vanhin 10 vuotta jo. En halua eroon.

Nainen 37 v.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:44"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:06"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"] [quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"] Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!! [/quote] Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.   [/quote] Sorry, mutta mua loukkaa nimitys "mummoäiti", saanko sanoa sua sitten yhtä "oikein" teiniäidiksi? kumpikaan meistä ei ole sitä, miksi toinen toista nimittää vai mitä? mä voisin sanoa, että kun sä istuit siellä hiekkalaatikon reunalla ja mietit, mihin rahat riittää, niin minä opiskelin, hankin ammatin, matkustin pitkin maailmaa, hankin hyvän työpaikan, olin töissä ja opiskelin ulkomailla, eli ELIN!  ja sinun kauhuksesi tein lapset vasta "mummoiässä". Paras ratkaisu minulle (!!!!) ikinä. Ihanaa olla kotona lasten kanssa ilman mitään taloudellisia huolia, lapset ovat asuneet ulkomailla, osaavat useampaa kieltä, ihana seurata niiden kasvua kansainvälisiksi, suvaitsevaisiksi ja avarakatseisiksi ihmisiksi, jotka toivottavasti aikuisena ymmärtävät kunnoittaa toisten valintoja.   nauti sinä vapaudestasi! Mulla se oli jo yli 20v sitten ;)  [/quote] Olen 26 v., ja tehnyt kaiken tuon saman, kuin sinäkin. ;) 2 lasta. Korkeakoulutus hankittu vuosia sitten, opiskeltu myös ulkomailla pariin otteeseen. Asumme nyt pysyvästi ulkomailla. 700 000 euron omakotitalo valmistui juuri...

[/quote]

ja lehmätkin lentää :DDDDD

Onneksi tein lapset keskivertoikäisenä (28 ja 30). Kymmenisen vuotta ehti elää railakasta ja valoisaa nuoruutta. Siinä ajassa ehti seikkailla maailmalla, opiskella, työskennellä ja nauttia ajasta kahdestaan mieheni kanssa nuorina lempiväisinä. Se oli romanttinen vuosikymmen. Elämä lasten saannin jälkeenkin oli ihanaa, sillä ei ollut taloudellisia murheita ja meillä oli niin henkiset kuin aineellisetkin resurssit tarjota lapsille paljon. Lisäksi vertaistukea oli paljon saatavilla, koska valtaosa tutuista oli samassa elämänvaiheessa. Nyt ollaankin viidenkympin kynnyksellä ja lapset lentäneet pesästä. Nautin menevästä ja yllätyksellisestä aikuisten arjesta rakkaan mieheni kanssa, sähäkkiä pakkauksia ollaan molemmat vielä. T. leuhka kurppa

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:52"]Sama täällä! Mulla kolme lasta parinkympin molemmin puolin ja ikää samat 43 vuotta. 

Kauheeta kattoo, kun samanikäiset tappelevat uhmaikäistensä kanssa jossain hiekkalaatikon reunalla ja valittelevat väsymystään. Kyllä sitä nuorena jaksoi ja oli paljon rennompi kuin nämä mummoäidit. 

Lapset opiskelevat ja ovat täysin omillaan. Tarjoavat ihania aterioita äidilleen, auttelevat milloin missäkin. Olen jo tässä vaiheessa saamapuolella. Tietysti taas autan, jos tulee lapsenlapsia. Niitä ei vielä ole. 

-nainen elämänsä kunnossa!
[/quote]
Jos kutsut nelikymppisiä äitejä mummoiksi niin et kuulosta olevasi kyllä elämäsi kunnossa. Ja itse käytin mieluummin sen nuoruuden väsymättömyyden reissailuun, biletykseen ja ihan vaan itseeni kuin vauvavuosiin. Nyt kun ikää 38 ja lapset 3 ja 5, tuntuu helpolta kuin heinänteko eikä kiristä yhtään. Eikä tarvitse mummotella tai kutsua teiniäideiksi ketään, kun olen itse tyytyväinen ratkaisuuni. Ja btw, ei mulla mikään väsy ole iskenyt vieläkään ja jaksan edelleenkin juhlia joskus aamuun asti ;)

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:26"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:37"]No minä ainakin mieluummin nautin vapaudesta nyt parikymppisenä, lapsien aika on vasta kymmenen vuoden päästä, jos silloinkaan. Kyllä se on parempi nyt opiskella ja nähdä vähän maailmaa.
[/quote]
Voi sinä köyhä opiskelija, sulla ei luultavasti ole varaa missään turistirysää kummemmissa paikoissa matkustella. Kun on 40v ja lapset jo aikuisia tulee tilille sellaisia ikälisiä ja lomia että voi matkustaa ulkomaille jopa 3x vuodessa ja yöpyä hotelleissa joissa yksi yö maksaa satoja euroja. Ei, en vaihataisi tätä elämää reilaamiseen ja baarissa notkumiseen. Se ei minua parikymppisenä kiinnostanutkaan joten nyt voikin sitten tehdä mitä vaan. Rahaa ja aikaa on.
[/quote]
Raha ja aika vanhana ei kyllä korvaa millään lailla vapaata nuoruutta.

Olen aina ihmetellyt tuota "lapset täysi-ikäisiä, elämä voi alkaa" -ajattellua. Pikkulapsiaika on toki asia erikseen, mutta kyllähän koululaisten/teinien vanhemmat voivat harrastaa ja matkailla välillä aikuistenkin kesken. Kyllä iltaisin jää aikaa jumpassa käynnille, shoppailulle, kirjan lukemiselle viiniä lipitellen tai vaikka kavereiden kanssa juoruilulle kahvilassa, kun lapset ovat +7. Sen ikäiset tekeekin jo osansa kotitöistä eikä joka paikka enää ryve paskassa ja sotkussa.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:06"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"]

Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!!

[/quote]

Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.

[/quote]

Sorry, mutta mua loukkaa nimitys "mummoäiti", saanko sanoa sua sitten yhtä "oikein" teiniäidiksi?

kumpikaan meistä ei ole sitä, miksi toinen toista nimittää vai mitä?

mä voisin sanoa, että kun sä istuit siellä hiekkalaatikon reunalla ja mietit, mihin rahat riittää, niin minä opiskelin, hankin ammatin, matkustin pitkin maailmaa, hankin hyvän työpaikan, olin töissä ja opiskelin ulkomailla, eli ELIN!  ja sinun kauhuksesi tein lapset vasta "mummoiässä". Paras ratkaisu minulle (!!!!) ikinä. Ihanaa olla kotona lasten kanssa ilman mitään taloudellisia huolia, lapset ovat asuneet ulkomailla, osaavat useampaa kieltä, ihana seurata niiden kasvua kansainvälisiksi, suvaitsevaisiksi ja avarakatseisiksi ihmisiksi, jotka toivottavasti aikuisena ymmärtävät kunnoittaa toisten valintoja.

nauti sinä vapaudestasi! Mulla se oli jo yli 20v sitten ;) 

[/quote]

Heh. niin sitä luulis. Mä sain ekan lapsen 22v. mies oli saman ikäinen. Hänellä vakkaripaika minä tein sijaisuuksia, molemmilla ammatit. On matkusteltu (nuorena on rohkea), tehty just sitä mistä tykätään. Nyt 44v. ja vain nuorin asuu kotona, on kuule aika kivaa olla näin nuori ja vapaa kuin taivaan lintu. On vielä terveyttä ja voimia ja varaa tukea opiskelevia lapsia. Sinun ratkaisusi ei olisi ikinä ollut minulle se ok vaihtoehto, siksi saatan katsella säälien kun viet lapsen aamulla hoitoon ja lähdet siitä töihin. Mutta pääasia on että olet itse tyytyväinen :)

Jos minä olisin tehnyt lapseni nuorena enkä näin 31v. mummoja, niin lapseni kasvaisivat nyt ilman isää, sillä exäni oli täysin sopimaton isäksi. Sen sijaan odotin, ja nyt lapsellani on maailman paras ja rakastavin isä sekä turvallinen kasvuympäristö, kun äitiäkään ei enää pahoinpidellä.

Minä 50v. ja lapset on 11 ja 13v. Kyllä elämä on ihanaa, kun on lapsia kotona. Sä sitä tuskin tajuat, kun halusit kiireesti niistä eroon. 

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:56"]Onneksi en ole tehnyt lapsia ollenkaan! Olen elänyt todella rikkaan elämän, nahnyt paljon maailmaa ja myös asunut ulkomailla. Eikä ole koskaan tarvinut kituuttaa vähillä rahoilla eikä tietää maitolitran hintaa.

T:N40v
[/quote]

Minäkin olen nähnyt kaikki nuo ja lisäksi elämää rikastuttaa 3 lasta :D

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"]

Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!!

[/quote]

Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.

[/quote]

Olen 44v kahden alakoululaisen äiti. Lapset pärjäävät ilman minua muutaman tunnin varsin hyvin, joten voin mennä ja tulla, harrastaa kaikenlaista, jos siltä tuntuu. Samanikäisellä kaverilla on 23v ja 20v lapset, 3 lapsenlasta  4 kk, 1v 3 kk ja 2v 9 kk. Hänen kaikki vapaa-aikansa kuluu lastenlasten hoitamiseen ja "oman ajan antamiseen lapsille". Kun minä lähden ex tempore kahville, istuu kaveri hiekkalaatikon reunalla ja nauttii elämästään. Tai kun minä ja lapset lähdemme matkalle, voidaan yhdessä ihailla nähtävyyksiä ja kuljeskella ympäriinsä, asua hyvässä hotellissa keskustassa tai aivan rannan äärellä. Iltaisin voin istua hotellihuoneen parvekkeella kaikessa rauhassa. Kaverin matkat on halvimpia mahdollisia perhematkoja lastensa kanssa, jolloin isoäiti on mukana lapsenpiikana, jonka tehtävänä on rauhoitella öisin itkeviä lapsenlapsia.

Pidän tästä omasta elämästä paljon enemmän.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:52"]

Ei lapselliset tiedä mitä on oikea vapaus ja mistä jää paitsi kun on lapsia pyöräyttänyt. Kyse ei ole matkoista tai ulkomailla asumisesta vaan juurikin siitä omasta ajasta ja oman elämän laadusta. Ei tarvitse lyhentää elämää mistään päästä. Surullista tosin miten monet kangistuvat omiin kaavoihinsa ja pystyvät (pakosta) muuttamaan elämäänsä vasta lapsen synnyttyä. Huomaavat esim. että sunnuntaikrapulat olivatkin aika kamalaa aikaa. Toiset osaavat tehdä muutoksia ihan itse jos tarvtsee.

[/quote]

Jossain määrin olen samaa mieltä. Itse tein lapset vasta reilusti päälle kolmikymppisenä. Siinä vaiheessa oli kypsynyt ajatus, että voi sitä muutakin tehdä, kuin olla vapaa. Krapula-aamuja ei kyllä ollut siihenkään mennessä paljoa ollut.

Mietityttihän se kovasti, kun esikoista odotti, että miten siihen sopeutuu, kun on tottunut kulkemaan vapaasti. Mutta äkkiä siihen tottui ja oppi, että ei ne lapset hajoa, jos kulkee matkassa ja ei aina kaikki ole niin järjestyksessä ja strukturisoitua. 

Se, mikä yllätti, oli se huoli, mikä painoi, kun lapsella oli ongelmia tai lapsi oli sairas. Kuinka kokonaisvaltaista se huoli oli. Ja nyt, kun se esikoinenkin on jo omillaan, niin se huoli iskee vieläkin, että osasiko antaa hyvät eväät maailmalle.

Tässä on (jos elinpäiviä riittää) vielä n. 30 vuotta taas siihen vapauteen ja olen tyytyväinen, että uskalsin hypätä siihen tuntemattomaan, että tein lapsia. Mutta hyvää elämää olisin elänyt varmaan ilmankin.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"]

Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!!

[/quote]

Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.

 
[/quote]

Miksi yleensä hankit lapsia, jos elät vasta saatuasi ne pois helmoistasi? Eikö lasten kanssa voi elää? Ne kauhistelemasi vanhat äidit elivät sen nuoruuden ajallaan. Enää ei tarvitse.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:23"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:24"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"] Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!! [/quote] Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.   [/quote] Miksi tehdä lapsia jos ei pysty nauttimaan siitä lapsiajasta? Ei se susta parempaa ihmistä, että kärvistelet parhaimmat vuotesi lasten kanssa! [/quote] Eihän aloittaja tuota tarkoita. Vaan sitä että nuorena jaksoi ja nyt on edelleen nuori ja jaksaa ja saa kaiken ajan ja rahan itselleen. Lasten kanssa oleminen on ihanaa, mutta paremmin sen arjen pyörittämisen jaksaa 25v ku 45v, ihan vaan jo fysiikankin puolesta. Ja mitkä "parhaat vuodet" ? minulle kaikki vuodet ilman unelmani elämistä (=perhe, koti, työ, harrastukset) olisivat olleet perseestä. Eiköhän se vuosien parhaus tule siitä että tekee sitä mitä haluaa.

[/quote]

Niin no, toiset jaksaa toiset ei. Jotkut 25-vuotiaat ovat vielä niin kypsymättömiä ja epävarmoja itse, että vastuu toisesta ihmisestä (ja varsinkaan useammasta) saattaa olla aikamoinen rasite. Lisäksi tuonikäiset viettävät vielä varsin menevää elämäntapaa, joten monille voi tulla olo että jäädään paitsi jostain.

Enkä tiedä miksi ap:n täytyy noin kovasti yrittää uskotella täällä, että parempi valinta on tehdä lapset nuorena ja hän ei ainakaan haluaisi enää istua hiekkalaatikolla...jossa monet hänen ikätoverinsa tuntuvat tällä hetkellä istuvan... ;) 

[/quote]

Toiset vanhenevat nopeampaa. Tässä viiskymppisenä huomaa eron selkeästi ja ero levenee koko ajan. Itse olen aina urheillut ja olen edelleen hyvässä kunnossa ja ei ole mitään vaivoja. Lihaskunto on testattu paljon paremmaksi, mitä keskiarvoltaan ikäisilläni on. Kaikki muukin todella hyvässä kunnossa.

Sitten on aika paljon saman ikäisiä naisia, joilla on selkävaivaa, polvikulumaa, ylipainon aiheuttamia vaivoja, verenpainelääkitys ja kaikkea mahdollista. Ei puhettakaan, että he jaksaisivat työelämässä edes kuuskymppisiksi.

Joten ymmärrän kyllä, jos joku sanoo jo nelikymppisenä, ettei jaksaisi pienten lasten kanssa. Ihmiset vanhenevat niin eri tahtiin fyysisesti.

Olen 45 , lapset nuoria aikuisia. Elämä on ollut hyvää joka vaiheessa, kun tein itselleni sopivat valinnat, mutta kaikille ei sovi samanlainen elämä.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 16:17"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"] Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!! [/quote] Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.   [/quote] Miksi yleensä hankit lapsia, jos elät vasta saatuasi ne pois helmoistasi? Eikö lasten kanssa voi elää? Ne kauhistelemasi vanhat äidit elivät sen nuoruuden ajallaan. Enää ei tarvitse.

[/quote]

Kylläpäs täällä on ihmeellistä puhetta. Aika moni vanhempi nautti siitä, että on saanut kasvatustehtävänsä ns. päätökseen ja nuoret ovat valmiita avaamaan siipensä maailmalle. Niin myös minun viisikymppinen äitini, joka sain minut kolmekymppisenä. Hän on todellakin ollut iloinen, että meistä tuli pärjääviä aikuisia emmekä olleet ikuisesti hänen helmoissaan.