Onneksi tein lapset nuorena!

Onneksi mä olen tehnyt lapset vanhana! 5 ja 1 vuotiaiden lasteni kanssa elämä on ihanaa! Terv. Äiti 39 vee.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:57"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:50"]

Onneksi tein lapset vanhana (39- ja 41-vuotiaana) En vaihtaisi pois mun pitkää ihanaa nuoruutta ilman vastuuta kenestäkään muusta kuin itsestäni. Nyt on ihana viettää perhekeskeistä elämää ja nauttia äitiydestä täysillä eikä tarvitse pelätä että jäisi jostain paitsi.

[/quote]

Nuorena hankitut lapset menevät usein siinä muun elämän mukana, eikä heitä koeta palloksi jalassa. Nuorena jaksaa vastuun ihan eri tavalla. Sinuakin selkeästi lapset rasittavat, kun puhut "elämästä ilman vastuuta", selvästi on vähän kaihoa äänessä ja pelkoa paitsi jäämisestä (siitä puhe mistä puute). Minä hankin lapset nuorena ja he solahtivat mukavasti osaksi perheemme elämää. Ei siis mennyt niin, että ensin nautitaan ja sitten hankitaan lapset ja elämä on ohi.

[/quote]

Kuulostat itse aika katkeralta kun luet tuota tekstiä kuin piru raamattua ja oikein yrität kaivaa sieltä todisteita toisen katkeruudesta. Kyllä niistä lapsista täytyy kantaa vastuuta ja ne täytyy huomioida ihan eri lailla kuin jos oli vain itsekseen tai puolison kanssa. Jos ei elämä muutu mitenkään lasten myötä, niin sanoisin että onpa aika kurja elämä lapsille jos tulevat vaan siinä äidin ja isin elämän mukana.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:07"]

Mikä ihme teitä oikein vaivaa? Kaikesta,siis aivan kaikesta on pakko tehdä jonkin sortin minä olen tai elän paremmin kuin sinä-kilpailu. Ollaan onnellisia että ollaan lapsia saatu,oli ne sitten missä iässä tahansa. Ja ne ketkä eivät niitä edes ole halunneet, niin kiva heille. Terveisin kahden lapsen äiti

[/quote]

Aamen!

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"]Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!!
[/quote]
Kiitos tiedosta. :) näin myös meillä. Tein lapset nuorena, makselin asuntolainat pois ja nyt voi ottaa jo rennosti. Lapset lentää parin vuoden sisään pois kotoa ja mulla on ikää 40v.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:03"]

Päästään ytimeen. Mitä on hyvä elämä? Onko se vain omien tarpeiden tyydyttämistä vai onko se jotain muuta?

Näin kuusikymppisenä sanoisin, että onnellisimmat ihmiset ovat lapsiperheiden äitejä ja isiä monet tietysti jo isoäitejä ja -isiä.

Rikas elämä on sukupolvien jatkuvuutta ja kaikkinaisen tunteenkirjon kokemista muuta kautta kuin oman mielihyvän hakemisen ravintolaillasista Eiffel-torniin jonottamisen kautta.  

[/quote]

Mulle se yhteisöllisyys ja elämän äänet on se mistä mä tykkään. Vaikka meillä tapahtuis mitä tahansa niin kuitenkin kaikki viihtyy ja mun mielestä riitelyt ja muut sellaset kuuluu elämään. Omaa rauhaa saa omissa huoneissa ja vaikka sitäkin häiritään ja välillä pinna palaa kun porukkaa ramppaa niin en mä mitään parempaa elämässä tiedä. Sen takia mulla onkin niin kauhea paniikki että mitä sitten jos mä asun yksin??? En mä halua katsoa leffaa yksin vaan paljon mieluummin jotkut vaikka häiritsee jonkun verran tai niin paljon ettei pysty kattomaan. Jotkut sanoo että hommaa koira. Ei se koira mitään puhu eikä se yhtään sama asia ole.  

Munkin äiti on 45v, veli 24v ja minä 21v. On se ihan kivaa, että on nuori mutsi =D

Entäs sitten ne, jotka saavat ensimmäisen aallon lapset nuorina ja sitten tekevät iltatähden tai pari? Esim. mun vanhemmat on saaneet mut ja isoveljeni alle kolmekymppisinä, pikkuveljeni tuli maailmaan vanhempieni ollessa neljänkympin kieppeillä. Onko kaikentietäjillä tästä jotain sanottavaa, kenties joku lopullinen totuus?

Onneksi en tehnyt ollenkaan lapsia elämä on ihanaa!!!

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:24"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"]

Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!!

[/quote]

Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.

 
[/quote]
Miksi tehdä lapsia jos ei pysty nauttimaan siitä lapsiajasta? Ei se susta parempaa ihmistä, että kärvistelet parhaimmat vuotesi lasten kanssa!
[/quote]
Eihän aloittaja tuota tarkoita. Vaan sitä että nuorena jaksoi ja nyt on edelleen nuori ja jaksaa ja saa kaiken ajan ja rahan itselleen. Lasten kanssa oleminen on ihanaa, mutta paremmin sen arjen pyörittämisen jaksaa 25v ku 45v, ihan vaan jo fysiikankin puolesta. Ja mitkä "parhaat vuodet" ? minulle kaikki vuodet ilman unelmani elämistä (=perhe, koti, työ, harrastukset) olisivat olleet perseestä. Eiköhän se vuosien parhaus tule siitä että tekee sitä mitä haluaa.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:21"]

Onneksi en tehnyt ollenkaan lapsia elämä on ihanaa!!!

[/quote]

Onneksi tein lapsia, elämä on ihanaa!

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:23"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:24"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"] Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!! [/quote] Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.   [/quote] Miksi tehdä lapsia jos ei pysty nauttimaan siitä lapsiajasta? Ei se susta parempaa ihmistä, että kärvistelet parhaimmat vuotesi lasten kanssa! [/quote] Eihän aloittaja tuota tarkoita. Vaan sitä että nuorena jaksoi ja nyt on edelleen nuori ja jaksaa ja saa kaiken ajan ja rahan itselleen. Lasten kanssa oleminen on ihanaa, mutta paremmin sen arjen pyörittämisen jaksaa 25v ku 45v, ihan vaan jo fysiikankin puolesta. Ja mitkä "parhaat vuodet" ? minulle kaikki vuodet ilman unelmani elämistä (=perhe, koti, työ, harrastukset) olisivat olleet perseestä. Eiköhän se vuosien parhaus tule siitä että tekee sitä mitä haluaa.

[/quote]

25:n ja 45:n ikävuoden välillä ei tunnu tässä keskustelussa olemaan yhtään mitään...

Mitenhän ihmiset ovat ennen jaksaneet, kun ei ole ollut ehkäisyä ja lapsia on saatu menopaussiin asti? Ja miksi menopaussi ei ala aiemmin, jos yli kolmekymppinen on niin vanha ja raihnas, ettei lastenhoito enää onnistu kuin vaivoin?

Olis kivaa jos voitaisiin miettiä miten lapset saadaan pysymään kotona pitkään. Kun joissain kulttuureissa lapset elää ainakin 30 vuotiaaksi kotona ja suomessa on kauhea kiire kaikilla muuttaa pois. No oikeastaan nykyään nuorilla on kauhea hätä muuttaa ulkomaille ja haave. Ei se että niillä olis joku ammatti mutta se että ne asuis eri maissa. Sen mä ymmärrän hyvin koska suomessa vaan on ihan liian vähän ihmisiä. 

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:37"]No minä ainakin mieluummin nautin vapaudesta nyt parikymppisenä, lapsien aika on vasta kymmenen vuoden päästä, jos silloinkaan. Kyllä se on parempi nyt opiskella ja nähdä vähän maailmaa.
[/quote]
Voi sinä köyhä opiskelija, sulla ei luultavasti ole varaa missään turistirysää kummemmissa paikoissa matkustella. Kun on 40v ja lapset jo aikuisia tulee tilille sellaisia ikälisiä ja lomia että voi matkustaa ulkomaille jopa 3x vuodessa ja yöpyä hotelleissa joissa yksi yö maksaa satoja euroja. Ei, en vaihataisi tätä elämää reilaamiseen ja baarissa notkumiseen. Se ei minua parikymppisenä kiinnostanutkaan joten nyt voikin sitten tehdä mitä vaan. Rahaa ja aikaa on.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:26"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:37"]No minä ainakin mieluummin nautin vapaudesta nyt parikymppisenä, lapsien aika on vasta kymmenen vuoden päästä, jos silloinkaan. Kyllä se on parempi nyt opiskella ja nähdä vähän maailmaa. [/quote] Voi sinä köyhä opiskelija, sulla ei luultavasti ole varaa missään turistirysää kummemmissa paikoissa matkustella. Kun on 40v ja lapset jo aikuisia tulee tilille sellaisia ikälisiä ja lomia että voi matkustaa ulkomaille jopa 3x vuodessa ja yöpyä hotelleissa joissa yksi yö maksaa satoja euroja. Ei, en vaihataisi tätä elämää reilaamiseen ja baarissa notkumiseen. Se ei minua parikymppisenä kiinnostanutkaan joten nyt voikin sitten tehdä mitä vaan. Rahaa ja aikaa on.

[/quote]

Katkeruus paistaa kauas :D

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:11"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:52"]

Sama täällä! Mulla kolme lasta parinkympin molemmin puolin ja ikää samat 43 vuotta. 

Kauheeta kattoo, kun samanikäiset tappelevat uhmaikäistensä kanssa jossain hiekkalaatikon reunalla ja valittelevat väsymystään. Kyllä sitä nuorena jaksoi ja oli paljon rennompi kuin nämä mummoäidit. 

Lapset opiskelevat ja ovat täysin omillaan. Tarjoavat ihania aterioita äidilleen, auttelevat milloin missäkin. Olen jo tässä vaiheessa saamapuolella. Tietysti taas autan, jos tulee lapsenlapsia. Niitä ei vielä ole. 

-nainen elämänsä kunnossa!

[/quote]

Ehkäpä sun kaverien mielestä oli "kauheeta kattoo" kun sinä tuhlasit parhaimman nuoruutesi hiekkalaatikon reunalla tappelemassa uhmaikäisten kanssa?

Kerta toisensa jälkeen jaksan ihmetellä ihmisiä, joille on tärkeää halveksua toisten ihmisten valintoja ja elämää. Mistä se tarve kumpuaa? Voit toki selittää!

[/quote]

Pyh, olen reilannut jo 16-vuotiaasta ja Israelissakin ehdin olla puoli vuotta kibbutsilla ennen lapsia. Lastenkin kanssa ollaan reilailtu. En ole koskaan välittänyt mistään alkoholinhuuruisesta bilettämisestä. En silloin, enkä nytkään. 

Parikymppisenä jaksaa valvoa vaikka kolme vuorokautta putkeen, nelikymppisenä jo yöimetykset ovat joillekin ylivoimaisia. 

Ylisuojelevuuskin tulee näillä mummoäideillä esiin paljon helpommin. Meillä on lapset saaneet tehdä reissuja ja elää omien valintojen mukaan jo varhain. 

Ja ottakaan huomioon biologiset seikat. Terveysriskit kohoavat jyrkästi kolmenviiden jälkeen ja hedelmällisyyskin laskee kuin lehmän häntä. Mutta kukin tavallaan. En minä kenenkään valintoja tuomitse. Itselle vain todella hyvä näin. Olen vielä ikään kuin tyttönen aikuisten lasteni kanssa ja en tod. jaksaisi mitään vauvoja ja taaperoita (kauhea sana) ominani tässä vaiheessa. 

Opiskelin yliopistossa, kun kaksi vanhempaa olivat pieniä, sittemmin olen tehnyt töitä. En kadu yhtään mitään. 

[/quote]

Ihan kokonaiset PUOLI VUOTTA yhdessä maassa? Vau. :D En nyt lähtisi tuolla leijumaan. Sä et myöskään ota yhtään huomioon sitä, etteivät kaikki vanhene niin aikaisin kuin ilmeisesti sinä. Esim. mun äitini sai minut ollessaan 20v, yhdessä ollaan matkusteltu ja asuttu eri maissa, pikuveljeni syntyessä äiti oli "jo" 37, eikä todellakaan valitellut väsymystään tai ettei jaksaisi vauvan kanssa. Mä olen nyt itse 36, ja hyvin jaksan valvoa pari päivää putkeen. Minut ja veljeni on kasvatettu ihan samalla lailla, ei äidistä yhtäkkiä tullut ylisuojeleva vain siksi että ikää oli enemmän kuin minun ollessa pieni, höpöhöpö.

"En minä kenenkään valintoja tuomitse", no kuulostat kyllä siltä. Kuten myös ylimieliseltä ja itsekeskeiseltä.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:23"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:24"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"] Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!! [/quote] Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.   [/quote] Miksi tehdä lapsia jos ei pysty nauttimaan siitä lapsiajasta? Ei se susta parempaa ihmistä, että kärvistelet parhaimmat vuotesi lasten kanssa! [/quote] Eihän aloittaja tuota tarkoita. Vaan sitä että nuorena jaksoi ja nyt on edelleen nuori ja jaksaa ja saa kaiken ajan ja rahan itselleen. Lasten kanssa oleminen on ihanaa, mutta paremmin sen arjen pyörittämisen jaksaa 25v ku 45v, ihan vaan jo fysiikankin puolesta. Ja mitkä "parhaat vuodet" ? minulle kaikki vuodet ilman unelmani elämistä (=perhe, koti, työ, harrastukset) olisivat olleet perseestä. Eiköhän se vuosien parhaus tule siitä että tekee sitä mitä haluaa.

[/quote]

Niin no, toiset jaksaa toiset ei. Jotkut 25-vuotiaat ovat vielä niin kypsymättömiä ja epävarmoja itse, että vastuu toisesta ihmisestä (ja varsinkaan useammasta) saattaa olla aikamoinen rasite. Lisäksi tuonikäiset viettävät vielä varsin menevää elämäntapaa, joten monille voi tulla olo että jäädään paitsi jostain.

Enkä tiedä miksi ap:n täytyy noin kovasti yrittää uskotella täällä, että parempi valinta on tehdä lapset nuorena ja hän ei ainakaan haluaisi enää istua hiekkalaatikolla...jossa monet hänen ikätoverinsa tuntuvat tällä hetkellä istuvan... ;) 

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:03"]Päästään ytimeen. Mitä on hyvä elämä? Onko se vain omien tarpeiden tyydyttämistä vai onko se jotain muuta?

Näin kuusikymppisenä sanoisin, että onnellisimmat ihmiset ovat lapsiperheiden äitejä ja isiä monet tietysti jo isoäitejä ja -isiä.

Rikas elämä on sukupolvien jatkuvuutta ja kaikkinaisen tunteenkirjon kokemista muuta kautta kuin oman mielihyvän hakemisen ravintolaillasista Eiffel-torniin jonottamisen kautta.  
[/quote]

Tutkimusten mukaan kaikkein onnellisimpia ovat lapsettomat parit.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:38"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:23"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:24"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"] Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!! [/quote] Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.   [/quote] Miksi tehdä lapsia jos ei pysty nauttimaan siitä lapsiajasta? Ei se susta parempaa ihmistä, että kärvistelet parhaimmat vuotesi lasten kanssa! [/quote] Eihän aloittaja tuota tarkoita. Vaan sitä että nuorena jaksoi ja nyt on edelleen nuori ja jaksaa ja saa kaiken ajan ja rahan itselleen. Lasten kanssa oleminen on ihanaa, mutta paremmin sen arjen pyörittämisen jaksaa 25v ku 45v, ihan vaan jo fysiikankin puolesta. Ja mitkä "parhaat vuodet" ? minulle kaikki vuodet ilman unelmani elämistä (=perhe, koti, työ, harrastukset) olisivat olleet perseestä. Eiköhän se vuosien parhaus tule siitä että tekee sitä mitä haluaa.

[/quote]

Niin no, toiset jaksaa toiset ei. Jotkut 25-vuotiaat ovat vielä niin kypsymättömiä ja epävarmoja itse, että vastuu toisesta ihmisestä (ja varsinkaan useammasta) saattaa olla aikamoinen rasite. Lisäksi tuonikäiset viettävät vielä varsin menevää elämäntapaa, joten monille voi tulla olo että jäädään paitsi jostain.

Enkä tiedä miksi ap:n täytyy noin kovasti yrittää uskotella täällä, että parempi valinta on tehdä lapset nuorena ja hän ei ainakaan haluaisi enää istua hiekkalaatikolla...jossa monet hänen ikätoverinsa tuntuvat tällä hetkellä istuvan... ;) 
[/quote]
Olen laittanut vain yhden vastauksen, sen perässä -ap !!!!!! -ap

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"]

Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!!

[/quote]

Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.

 
[/quote]

No et ole nuori enää. On ihan eri asia elää nuoruutta parikymppisenä, kuin 43-vuotiaana. T. N40

Ei millään pahalla, mutta teistä ei kukaan tiedä, onko enää elossa kun lapset on aikuisia. Ei se, joka teki ne nuorena, ei se joka vanhana tai siitä välistä. Henkilökohtaisesti en odota eläkepäiviäkään, koska todennäköisesti olen jo hoitokodissa silloin. Elän nyt, tätä hetkeä. Elin villin nuoruuden, koska nuoria ollaan vain kerran. Tein kolmekymppisenä lapsen, koska halusin kokea äitiyden. Elän täyttä elämää, enkä mieti, miten olen joskus vapaa lapsesta. Miksi miettisin? Mitä jos vaan eläisin turhia miettimättä?