Uskotko, että masennuksen voi parantaa muuttamalla omia asenteitaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän riippuu millaisia ongelmia on. Esiim voiko syy olla vaikka muistissa johtuen vaikka unihäiriöistä milloin asioiden omaksuminen ja looginen yhdistely työ hankaloiituu.

Huomasin itsessäni sellaista ongelmaa ilmeni että toistelen samoja juttuja mistä päästään taas siihen että voidaan alkaa pohtia ja vetämäään jonkin sortin johtopäätelmiä suuuntaansa.

Ja ihan kokemuksenkin kautta kun on päässyt kokeilemaan uniläääkettä ja miten se vaikuttta ja sen kontrastisuus siinä että on ilman niin eron kylllä huomaa. Olen ihmetelleyt itsessäni sitä kun pidän tarkkana sitä että ei hosuta vaan ollaan tarkkana ja aivoilla luonnostaan on toki luontaista rakennella asioissa oikoteitä ja itellä selllaista ilmennyt siitä huolimatta että pyriin olemaan tarkkana.

Paljon näkee justiiin sitä että on paljon kauniita sanoja muttta vähän asiaa.

Isänpuolellta nuo geenit ovat todellla tekniset. Ukki arkkitehti ja rakennellut kanteleita ja vaiikka mitä, isän veli diplomi inssi ja iskä vaiikka korkaillut kymmeniä romuautoja kuntoon.

läheiseni tappaneet  haluan silti saada vastaamaan teostaan.

Ehdottomasti auttaa, se ei tosin tapahdu yhdessä yössä vaan on pitkä prosessi muuttaa koko ajattelumalliaan, itsellä tähän on parhaiten toiminut meditointi, kiitollisuuspäiväkirja ja negatiivisten ihmisten ja asioiden karsiminen elämästäni. Toinen asia mikä on tärkeä muuttaa niin on elintavat. Ruokavaliolla, liikunnalla ja unen laadulla on valtava merkitys aivokemiaan ja jos nuo ei ole kunnossa niin on paljon alttiimpi masennukselle. Samaten alkoholin kulutus kannattaa laittaa minimiin. 

Masennuksen voi lopettaa siten että opettelee siihen, ettei ajattele mitään. Eikö masennus aina tule siitä, että joku negatiivinen kehä pyörii päässä? Vai voiko ihminen masentua ilman tällaista negatiivista kehää? Negatiivinen kehä voi olla esim. syyllisyyttä, häpeää, vihaa, kateutta katkeruutta ym. Tai ne ajatukset mitkä pyörii päässä ainakin ilmentää usein tuollaisia tunteita jollain tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Masennuksen voi lopettaa siten että opettelee siihen, ettei ajattele mitään. Eikö masennus aina tule siitä, että joku negatiivinen kehä pyörii päässä? Vai voiko ihminen masentua ilman tällaista negatiivista kehää? Negatiivinen kehä voi olla esim. syyllisyyttä, häpeää, vihaa, kateutta katkeruutta ym. Tai ne ajatukset mitkä pyörii päässä ainakin ilmentää usein tuollaisia tunteita jollain tapaa.

Ehkä negatiivisuus johtuu siitä, että pelkää kauniita ja positiivisia asioita siksi että tietää aina lopulta epäonnistuvansa kaikessa. 

Periaatteessa on varmaan mahdollista omaksua asenne, mikä auttaa muuttamaan omia tapoja ja sitä kautta biologiaa. Jos muuttaa kaiken itsessään ja päästää irti kaikesta, muuttaa sen mitä syö, kenen kanssa on, missä on, mitä tekee vapaa-ajalla, mitä lukee, katsoo ja kuuntelee miten hengittää, missä ja miten nukkuu, myös aivojen biologia muuttuu. Tämä tietenkin vaatii jonkilasen lähtötason, ettei ole aivan todella masentunut ja sen, että ei ole jumissa vaikka perheen tai vastaavan takia. Toisaalta jos uskaltaa päästää irti jopa perheestään, terveydestään tai toimeentulostaan tai mistä ikinä pitääkään kynsin hampain kiinni, voikin yllättäen kokea onnen.

Yksi negatiivinen ajatus vetää helposti puoleensa lisää negatiivisia ajatuksia, eli kun huomaa ajattelevansa jotain todella negatiivista kannattaa tietoisesti koittaa muuttaa se ajatus edes hieman positiivisemmaksi. Jos vaikka ajattelet että olenpas minä todella laiska liikkumaan niin tuskin pystyt valehtelemaan itsellesi että rakastat liikuntaa, mutta voit koittaa olla iloinen siitä, että vaikka et mennytkään tänään lenkille, kävelit kuitenkin portaat ylös tänään kun veit roskat ulos. Pikkuhiljaa huomaat ajattelevasi positiivisesti automaattisesti kun tuolla lailla treenaat aivojasi aina ajattelemaan edes himpun verran positiivisemman asian kuin se alkuperäinen ajatus.

Aloin oireilla uupumuksella, näköalattomuudella, tunteiden latistumisella liian pitkään kestäneen stressin jälkeen. Sain äkkiä myös erään pahan fyysisen oireen, ja lähinnä tästä fyysisestä oireesta valitin eräälle lääkärille, samoin uupumuksesta.

Hän määräsi vitamiinit ja hivenaineita testattavaksi. Kaksi arvoa oli reilusti alle suosituksen alarajan, käytännössä 0-arvossa ja kun lopulta ne alkoivat nousemaan, loppui nuo ns. masennusoireetkin.

Varsinkin pikittynyt stressi polttaa pois hivenaineita, joten ne pitäisi testata herkemmin masennusoireisilta. Arpomalla ei kannata yrittää syödä lisäravinteita, saattaa pahentaa tilannetta. Aina pitäisi selvittää, onko joku tietty puutostila oireilun taustalla.

Välillä ihmettelen lääkäreiden ja päättäjien hinkua pitää oireilevat potilaina, jos varsinainen masennuslääke ei anna vastetta. Onko se nyt niin kallista loppupeleissä tehdä labratutkimuksia sen sijaan että pian puoli kansaa makaa toimintakyvyttömänä ja kuormittavat ehkä täysin turhaan mt-puolta ja muutakin terveydenhuoltoa?

Masennus on tulehdussairaus, niin pelkällä asenteen muutoksella ei luultavasti keskushermoston tulehdustilaa saada kuriin?

En usko. Sen sijaan uskon että masennuksesta voi parantua ihan sillä, että elämään saa niitä elementtejä joiden puuttuminen seurauksineen on ajan myötä saanut masentumaan.

Vierailija kirjoitti:

Masennus on tulehdussairaus, niin pelkällä asenteen muutoksella ei luultavasti keskushermoston tulehdustilaa saada kuriin?

Eikä mikään määrä tahdonvoimaa tai asennemuutosta voi korjata sitä miten vaikkapa vastentahtoinen yksinolo ihmiseen vaikuttaa etenkin pidemmän päälle.

Eikä siihen auta mikään pilleripurkkikaan. Tai no joo, sellainen tarpeeksi tujua tavaraa sisältävä viimeinen pilleripurkki auttaa varmasti.

Oikeasti ihmisessä on jo pahasti vikaa ja todellista syytä huoleen, jos tietynlaisten asioiden puuttuminen elämästä ei saa masentumaan edes ajan myötä. Etenkin jos nämä asiat on sellaisia, jotka itselle olisivat tärkeitä ja antaisivat elämään sekä sisältöä että myös tietynlaisen tarkoituksen omallekin elämälle.

Vierailija kirjoitti:

En usko. Sen sijaan uskon että masennuksesta voi parantua ihan sillä, että elämään saa niitä elementtejä joiden puuttuminen seurauksineen on ajan myötä saanut masentumaan.

Ja tosiaan vaikka kuinka ottaisi itseään niskasta kiinni ja kävisi päivittäin lenkillä ja söisi terveellisesti eikä käyttäisi päihteitä niin ei näilläkään voi korvata ystävien puutetta tai lapsettomaksi jäämistä.

Vierailija kirjoitti:

Jos kiinnostaa miten omia negatiivisia asenteita voi muuttaa, niin Martin Seligmanin Optimistin käsikirja käsittelee juuri tätä asiaa. Seligman on positiivisen psykologian asiantuntija ja tuo kirja on oikeasti aika mielenkiintoinen. Itsellänikin on masennustaustaa ja "luonnostaan" hyvin pessimistinen elämänasenne.

En edes itse tehnyt kirjan harjoitteita, mutta siinä oli silti paljon asioita, jotka puhuttelivat ja avasivat syitä sille miksi ehkä ajattelen miten ajattelen. Asenteen muuttaminen on siis ihan mahdollista jos vain on motivaatiota siihen, kognitiivisen terapeutin apu varmasti auttaisi asiassa mutta kyllä yksinkin voi onnistua.

Hyvin toimii, mr Tr*mp ei todellakaan usko voivansa epäonnistua. Kasvoi tuollaisessa positiivisen asenteen lahkossa. Suosittelen sullekin!

Masennus on evoluution keino kertoa ihmiselle, että tämä on asettanut riman liian korkealle kykyihin nähden ja että kuva maailmasta on epärealistinen. Masennuslääkkeet vain pahentavat tilannetta, koska ne korjaavat oiretta, eivät ongelman varsinaista syystä. Suuri osa ihmisistä joutuu elämään tavallista, tylsää ja ankeaa elämää, jossa onnenaiheet jäävät hyvin vähään, ellei sitten pysty niitä arjestaan löytämään. Lääkärit määräävät riippuvuutta ja sivuvaikutuksia aiheuttavia mielialalääkkeitä kuin karkkia. Ainoa hyöty näistä napsahtaa lääkeyhtiön tilille.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle.

Ei pysty. Masennuksessa ilottomuus ja suru on käytännössä vain oireita. Ne eivät siis ole sitä "masennusta", vaan masennuksen ulko ja sisäpuolelle näkyviä oireita.

Joku tuolla väitti että ihminen kokee välillä negatiivisia ja välillä positiivisia ajatuksia ja hetkiä. Niin kokee myös masentunut!

Jos masennuksen voisi parantaa noita oireita estämällä, niin sitten olisi helppoa kun tyyppi vain pistettäisiin muutaman kerran kutitettavaksi päivässä.

Mutta asia ei ole noin yksinkertainen.

Kun masennuksesta ottaa nuo "mikään ei toimi, mikään ei onnistu, olen huono" tuntemukset pois, niin paljastuu se todellinen masennuksen sisältö ja toimintatapa.

Se näkyy silloin esimerkiksi siten että alat lukemaan kirjan sivua. Ensimmäinen ja vielä toinenkin lause uppoaa tajuntaasi, mutta kun alat lukemaan kolmatta lausetta, alkaa samalla nopeudella ensimmäinen lause ja sen merkitys kadota mielestäsi täysin.

Tuollaista ET saa korjatuksia positiivisilla ajatuksilla. Itseasiassa pakottamalla itsesi ajattelemaan positiivisesti tuossa tilanteessa, aiheutat vain entistä pahemman masennuksen, koska silloin ihminen palaa loppuun!

Kun tuo tapahtuu aivan kaikessa elämässäsi, esimerkiksi laskuja maksaessasi yrität naputella pitkää numerosarjaa, ja sitten et olekaan varma että oletko naputellut sen sarjan oikein ja joudut tarkistamaan, tai kaupassa käydessä olet muka ostanut listan mukaan, mutta kun tarkastelet kärryjen sisältöä ja sitten taas listaa, ja sitten taas kärryjen sisältöä, etkä ole varma että oletko muistanut kaiken, niin vasta sen jälkeen alkaa ne "minä olen huono, minä en osaa mitään, kukaan ei välitä minusta jne" syyt ottamaan valtaa mielessä.

Eli, nuo "Minä olen huono, en osaa mitään, kukaan ei välitä jne" ovat pelkkiä syitä, joilla masentunut kuvailee olotilaansa. Siksi ne ovatkin pelkkiä oireita, ei siis masennusta itsessään!

Syy siihen on se että ihminen pyrkii parempaan, ja hallitsemaan muistiaan ja osaamistaan. Ja kun tulee virheitä tai unohtaa jotain, niin sitten entistä rajummin yritetään, kunnes kone alkaa prakaamaan ja se ei yksinkertaisesti enää jaksa ja sen jälkeen masentunut putoaa kelkasta ja päätyy hoitoon.

Ja masentuneella, kun verrataan positiivisia ja negatiivisia tunteita, niin positiivinen tunne on kuin ulkoinen tunne joka kestää vain hetken, eikä sitä mietitä sen enempää. Sen sijaan negatiivinen ajatus ja tunne taas kestää ja kestää, koska masentuneelle se ajatus on todellisuus, kun taas positiivinen ajatus on vain jotain ulkoista.

Jos miettii tätä jotenkin XY akselilla, niin normi-ihmisellä tavalliset jokaipäiväiset arkiset tunteet ovat Y akselilla nollassa ja välillä mieliala on +1 puolella kun on ystävien kanssa hauskaa ja välillä taas -1 puolella kun jokin työhuoli painaa.

Sen sijaan masentuneella tunteet ovat Y akselilla aina -1 arvossa, joka ei sinällään ole kovin paha. Välillä ne käyvät +0 ja toisinaan taas -2 puolella, mikä on huomattavasti pahempi kuin tavallisella ihmisellä.

Kuvailit tuossa aika hyvin ihan perus ADHD-aivojen toimintaa. Minkä takia ei siis ole ihme, että moni ADHD-ihminen masentuu, kun ne epäonnistumisen kokemukset on niin yleisiä ja massiivisia. Samoin moni oppii hyviä selviytymiskeinoja esim. noihin kauppalistoihin. Itse esim. taittelen niitä listoja aina sitä mukaa kun joku asia on otettu kärryyn. Koska jos mun pitäisi vaan jotain tylsää listaa tuijottaa ja osata sen pohjalta tajuta ottaa kaikki, saati että pystyisin laatimaan ostoslistan kaupan järjstyksen mukaan, ei onnistuisi ikinä. Mutta kun taittelen sitä kauppalistaa niin, että ostetut tavarat jää piiloon, ja lopulta se on muutenkin hauska haitari, niin johan onnistuu.

Tuo kuvailemasi aivotoiminta ei kyllä muuten kuulosta mun korvaan masentuneen aivoilta, vaan ainakin omalla kohdallani tuo oli uupumusta.  Ja paranemisen alkamisen uupumuksesta huomasin just siitä, että pystyin esim. pitämään mielessäni pidempiä numerosarjoja edes hetken.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että voi. Ei ole terveellistä vatvoa samoja asioita ikuisesti ja olla uhri. Elämä on sellaista, että ihminen kokee hyvää ja huonoa, iloa ja surua, onnistumista ja epäonnistumista.

Niin se vain menee. Itseään voi auttaa ei ne terapeutit ratkaise sinun ongelmiasi.

Kun olet vanhempien fyysisen ja henkisen väkivallan kohteena, oletko uhri.

Kun sinua käytetään seksuaalisesti hyväksi lapsena, oletko uhri.

Kun sinun perusturvaa lapsuudessaan koko ajan laiminlyödään, oletko uhri.

Mikäli et koe, että tuollaisen kokenut voi olla uhri. Ymmärrä edes, että on täysin syytön tapahtuneisiin asioihin. Vaatii luonnetta hymyillä ja todistaa kaikille kuinka hyvä elämä on ja ei kannata murehtia menneitä.

Vaatii rohkeutta hakea apua tapahtuneista johtuviin ongelmiin, luottaa ammattiauttajaan, joka pala palalta auttaa sinua eheytymään.

Ensimmäinen asia, jota työstetään on masennus, joka on vakava oire tuon kaiken julmuuden kokeneella ihmisellä.

Vähemmästäkin voi ihminen masentua.

Eiköhän kysymys ole siitä, oletko VAIN uhri ja IKUISESTI uhri, vai päätätkö myös olla jotain muutakin? 

Ja kyllä, kaiken listaamasi olen lapsuudessa kokenut. Tärkeintä on ollut todella ja syvällisesti ymmärtää se, että minä en ole ollut millään lailla syyllinen noihin asioihin, vaan että minulle on tehty todella, todella väärin.

Mutta myös se, että kukaan ei tule koskaan korjaamaan lapsuuttani, enkä tule koskaan saamaan niiltä ihmisiltä hyvitystä, joiden olisi pitänyt olla minulle turvaksi, joiden olisi pitänyt suojella minua.

En myöskään voi enkä halua etsiä sitä turvaa muista ihmisistä, koska se on aina häilyvää. Niinpä olen opetellut terapian avulla olemaan itse itselleni se turvallinen ihminen, jota olisin tarvinnut lapsena.