Lue keskustelun säännöt.
Uskotko, että masennuksen voi parantaa muuttamalla omia asenteitaan?
22.02.2022 |
Jos itsepintaisesti manipuloi pienen päänsä miettimään vain kauniita, iloisia ja positiivisia asioita?
Onhan se tavallaan roolin vetämistä, mutta sitähän elämä on.
Minulle eivät sovi masennuslääkkeet, testattu on useampia aikojen kuluessa. Keväisin on ollut viime vuosina tosi vaikeaa, kun koko maailma näyttää onnelliselta ja iloiselta
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No..
Kyllä, hetkellisesti.Onko se kuitenkaan kovin kauaskatseista? Jokin syy masennukselle on ja se tulee selvittää. Muuten sillä on tapana uusiutua jos juurisyytä ei osata hoitaa.
- tämän todennut ja hoitoa nyt saava.
Tämä. Kaveri sai diagnoosin keskivaikeasta masennuksesta ja reseptin lääkkeisiin. Kun hän sitten pohti itse yksin ja kavereiden kanssa mikä elämässä on raskasta ja kuormittavaa ,tuli hän siihen tulokseen, että työpaikan omistajanvaihdos vei työolosuhteet niin negatiivisiksi että ainakin osa syy oli tämä. Hän irtisanoutui työstään ja välittömästi masennus helpotti. Oli kotihoidon tuella puolisen vuotta ja sai paremman työpaikan ja muutti perheineen uudelle paikkakunnalle. Masennus ei ole uusinut, vaikka on työssään edennyt johtoportaaseen.
Siinä sen näkee, että itseään ei pääse pakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että pelkkä asenteiden muuttaminen positiivisemmiksi auttaa, ellei kyseessä ole lievä masennus. Lievässä tapauksessa voi auttaa, jos tulee pakotettua itsensä liikkeelle ja masennus ei ehkä ehdi sitten kehittyä vakavammaksi.
Toisaalta uskon, että asenteiden muuttaminen ovat olennainen osa prosessia, jolla vakavammastakin masennuksesta parannutaan. Mutta eivät tosiaan riitä yksinään, jos olet jo lähes kokonaan toimintakykysi menettänyt ihmisraunio. Silloin tarvitaan monenlaisia muutoksia ja monenlaista apua.
Lääkitys on yksi mikä antaa tukea muille muutoksille. Osa ihmisistä pystyy lopettamaan lääkityksen olon kohentuessa, osa hyväksyy sen että joutuu todennäköisesti jossain määrin käyttämään lääkkeitä pysyäkseen toimintakykyisenä.
Itse uskon,että paraneminen etc riippuvat täysin siitä mistä masennus johtuu.
Onko jotain kemiallista, puutteita, joku toinen sairaus, elämäntilanne etc.
Vierailija kirjoitti:
Jos kiinnostaa miten omia negatiivisia asenteita voi muuttaa, niin Martin Seligmanin Optimistin käsikirja käsittelee juuri tätä asiaa. Seligman on positiivisen psykologian asiantuntija ja tuo kirja on oikeasti aika mielenkiintoinen. Itsellänikin on masennustaustaa ja "luonnostaan" hyvin pessimistinen elämänasenne.
En edes itse tehnyt kirjan harjoitteita, mutta siinä oli silti paljon asioita, jotka puhuttelivat ja avasivat syitä sille miksi ehkä ajattelen miten ajattelen. Asenteen muuttaminen on siis ihan mahdollista jos vain on motivaatiota siihen, kognitiivisen terapeutin apu varmasti auttaisi asiassa mutta kyllä yksinkin voi onnistua.
Kiitos, lukulistalle tämä. ap
Vierailija kirjoitti:
"Asennoitumalla" voi pakottaa mielialaansa tiettyyn suuntaan jossain määrin, mutta se edellyttää henkisiä resursseja, joista masentuneella nimenomaan on pulaa.
On saatu tutkimusnäyttöä, että tekohymyilykin voi kohentaa mielialaa. Paljon tietysti vaikuttaa persoonallisuus ja temperamenttikin. Minulla esimerkiksi on tapana lähes automatisoidusti kyseenalaistaa kaikki tsemppilauseet, eikä niiden ristiriitaisuuden tai jopa valheellisuuden tajuaminen olotilaa paranna. "Kaikki järjestyy". Niinkö? Onko esimerkiksi syöpään kuoleminen asioiden järjestymistä? No, ehkä se tietyssä mielessä on, mutta ei ajatus silti mielialaa kohenna.
Tekohymyilen työkseni. Ja se saa oikeasti hetkeksi unohtamaan omat murheensa. ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu millaisesta masennuksesta on kyse, kun masennuksia on niin monia ja syitä masennukseen on monia.
Jos oma persoona ja vääristyneet ajatusmallit aiheuttavat masennusta, niin tottakai sen oman asenteen muuttaminen terapiassa on yksi keinoista parantua masennuksesta. Mutta jos kyse on vaikka jostain traumaattisesta lapsuudesta tai tapahtumasta, tai vaikkapa välittäjäaineiden puutteesta tai jostain vastaavasta, niin siihen ei mikään positiivinen ajattelu toimi.
Kenties, mutta paljon tehokkaampaa on käyttäytymisen muuttaminen. Käytännössä ihmiset ovat mieleltään terveimmillään mestästäjä-keräilijätyyppisessä elämässä, joten sitä kohti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kiinnostaa miten omia negatiivisia asenteita voi muuttaa, niin Martin Seligmanin Optimistin käsikirja käsittelee juuri tätä asiaa. Seligman on positiivisen psykologian asiantuntija ja tuo kirja on oikeasti aika mielenkiintoinen. Itsellänikin on masennustaustaa ja "luonnostaan" hyvin pessimistinen elämänasenne.
En edes itse tehnyt kirjan harjoitteita, mutta siinä oli silti paljon asioita, jotka puhuttelivat ja avasivat syitä sille miksi ehkä ajattelen miten ajattelen. Asenteen muuttaminen on siis ihan mahdollista jos vain on motivaatiota siihen, kognitiivisen terapeutin apu varmasti auttaisi asiassa mutta kyllä yksinkin voi onnistua.
En ees suostuisi avaamaan tuollaista kirjaa lukeakseni. Tykkään olla tämmönen ankea mörrimöykky. Pitää ainakin ärsyttävät ihmiset (eli kaikki) loitolla.
Voi. Keho muodostaa tunteita ajatusten perusteella. Kun ajattelee vaikka jotain kivaa hetkeä, alkaa tuntumaan kivalta. Kun ajattelee epäonnistumisia ja negatiivisia asioita, tunteet menevät sen mukaisesti. Jos ei tietoisesti ole puuttunut ajatuksiin, ajatukset muodostuu lähinnä siitä miten aiemmin on ajatellut. Siitä mallista pääsee irti vain vaihtamalla tietoisesti ajatuksiaan. On hyvä seurata tai "kuunnella" ajatuksiaan, jolloin oppii erottamaan itsensä ajatuksistaan. Eli minä en ole ajatukseni, vaan olen se tietoisuus joka havaitsee ajatukset. Voi myös päättää ajatella asioita, esimerkiksi voi mielessään hokea että rakastan minua tai mitä vaan muuta kivaa (tai ei kivaa). Neuroplastisuus on asia, joka liittyy aivojen muokkautuvuuteen ja siihen miten niitä voi itse muokata muuttamalla vanhoja opittuja kaavoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kiinnostaa miten omia negatiivisia asenteita voi muuttaa, niin Martin Seligmanin Optimistin käsikirja käsittelee juuri tätä asiaa. Seligman on positiivisen psykologian asiantuntija ja tuo kirja on oikeasti aika mielenkiintoinen. Itsellänikin on masennustaustaa ja "luonnostaan" hyvin pessimistinen elämänasenne.
En edes itse tehnyt kirjan harjoitteita, mutta siinä oli silti paljon asioita, jotka puhuttelivat ja avasivat syitä sille miksi ehkä ajattelen miten ajattelen. Asenteen muuttaminen on siis ihan mahdollista jos vain on motivaatiota siihen, kognitiivisen terapeutin apu varmasti auttaisi asiassa mutta kyllä yksinkin voi onnistua.
En ees suostuisi avaamaan tuollaista kirjaa lukeakseni. Tykkään olla tämmönen ankea mörrimöykky. Pitää ainakin ärsyttävät ihmiset (eli kaikki) loitolla.
Se on sun valinta ja aivan ok. Ite en kys. kirjasta ollu kuullu ja vaikuttaa mielenkiintoiselta
Vierailija kirjoitti:
Riippuu millaisesta masennuksesta on kyse, kun masennuksia on niin monia ja syitä masennukseen on monia.
Jos oma persoona ja vääristyneet ajatusmallit aiheuttavat masennusta, niin tottakai sen oman asenteen muuttaminen terapiassa on yksi keinoista parantua masennuksesta. Mutta jos kyse on vaikka jostain traumaattisesta lapsuudesta tai tapahtumasta, tai vaikkapa välittäjäaineiden puutteesta tai jostain vastaavasta, niin siihen ei mikään positiivinen ajattelu toimi.
Traumaattista lapsuutta ei voi muuttaa, mutta sen voi oppia hyväksymään jolloin se ei vaikuta elämään niin negatiivisesti. Asenteenmuutos ei aina tarkoita positiivista ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon,että paraneminen etc riippuvat täysin siitä mistä masennus johtuu.
Onko jotain kemiallista, puutteita, joku toinen sairaus, elämäntilanne etc.
Toki masennuksen syyllä on merkitystä, mutta voi myös miettiä mikä saa aikaan kemialliset puutokset tai epätasapainot. Ei nekään tyhjästä ilman syytä tule.
Ehdottomasti. Masennus on aina ihmisen itse keksimää sekoilua. Ylös, ulos ja lenkille. Sinne ne murheet jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos itsepintaisesti manipuloi pienen päänsä miettimään vain kauniita, iloisia ja positiivisia asioita?
Onhan se tavallaan roolin vetämistä, mutta sitähän elämä on."
Tämä vain pahentaa masennusta. Enemmänkin niiden vaikeuden ajatusten ja tunteiden kohtaaminen ja itselle kiltisti puhuminen auttavat. Ja liikunta.
En usko, sitähän se masennus juuri on, ettei vaan pysty näkemään valoa tunnelin päässä tai saamaan aikaan oikein mitään, vaikka sitä aina päättää että tekisi tänään sitä tai tätä.
Kyllä kai jokainen masentunut sitä yrittää välillä, "tänään päätän että on hyvä päivä", mutta jo muutaman tunnin päästä löytää ittensä makaamasta ja kylkeä kääntämästä, eikä ole saanut edes tiskattua. Lahnana menee taas yksi päivä, yksi viikko, yksi kuukausi, vuosi, vuosikymmen... Aina samaa saamattomuutta vaikka kuinka on päättänyt ja yrittänyt.
Kaikki energia menee jo siihen että muistaa hoitaa pakolliset asiat, ne joista ei tule seuraamuksia, jäävät hoitamatta.
Asennetta on aika vaikea muuttaa ajattelemalla. Vaikka asenne - ja suhtautumistapojen muutos varmasti on tärkeää,ei ihminen oikein pysty vaan päättämään että jatkossa ajattelen asioista näin ja näin.
Mutta,kun muuttaa toimintaa toisenlaiseksi ( askel kerrallaan, pieniä muutoksia parempaan), myös ajattelumallit alkavat muuttua. Hiljalleen. Mutta väitänpä,jos ihminen sitoutuu puolivuotta vaikka tekemään itselleen kerran päivässä lämpimän ruoan ja kerran viikossa liikkumaan hieman enemmän kuin ennen ja kerran kuussa järjestämään itselleen jotain pientä spesiaaliohjelmaa ( leffa,konsertti,ystävän tapaaminen), alkaa puolessa vuodessa ajatukset olla hieman jo muuttuneet pysyvämmin.
( Nämä oli vaan esimerkkejä, muutoksia voi tehdä ihan millä alueella tarvitseekin)
Mutta muutos vaatii aikaa ja pitkäaikaista sitoutumista, eikä aina tunnu hyvältä.
Mutta silti se alkaa vaikuttaa;)
No tottakai. Itse tulin uskoon keskellä synkintä masennustani. Se oli kuin valokatkaisija olisi napsautettu päässäni ja kaikki kirkastui. Lähes saman voi varmaan saavuttaa muillakin keinoin, mutta vaatinee paljon työtä.
Jos alottaja oot ennakkoluuloton, tai vähän ennakkoluuloinen mutta et sen vanki, niin suosittelen Maria Nordinin Eroon oireista kirjaa. Siinä on maailmankuvaa muuttavaa tietoa selkeässä muodossa ja lisäks hänen kehittämä tietoisuustaitomenetelmä, jota voi masennukseenkin halutessaan harjoittaa
Masentuneen kannattaa suunnata ajatuksensa pois itsestään. Hänen kannattaa mennä ulos, harrastaa, lukea, tehdä kaikkea mukavaa. Laittaa ruokaa, pyykätä ja olla paljon kodin ulkopuolella. Kiinnostua jostain mieluisasta, voimien kasvaessa alkaa vaikka opiskelemaan. Olla porukoissa.
Tsemppiä sinulle!
En usko, että vaikeasta masennuksesta pääsee omaa asennetta muuttamalla. Mutta moni kulkee läpi elämän negatiivisella asenteella, suhtautuu huonosti muutoksiin ja vieraisiin ihmisiin ja rajoittaa siten myös omaa elämäänsä negatiivisten ajatusten kautta. Omaa asennetta jokainen pystyy halutessaan muuttamaan ja kannattaakin. Viime kädessä se asenne vaikuttaa vain omaan elämää. Ei muihin.