Uskotko, että masennuksen voi parantaa muuttamalla omia asenteitaan?

Vierailija kirjoitti:

En usko. Jos se olisi niin yksinkertaisesti, niin kaikki tekisivät niin.

Asenne ei ole tietoinen juttu, vaan se tulee syvältä sisimmästä omasta olosta ja elämänkokemuksesta.

En ymmärrä sitä tekohymyväitettäkään. Yleensä ihmisestä huomaa, jos hän tekohymyilee. Silloin hymy ei näytä aidolta eikä ulotu silmiin. Ihmiset reagoivatkin siihen eri tavalla kuin aitoon hymyyn. Olen testannut asiaa nuorena, kun yritin tutustua uusiin ihmisiin ja tekohymyilin näyttääkseni ystävälliseltä. Teennäisyys huomataan. Tunsin vetäväni jotain roolia koko ajan, yhteiseksi hyväksi, mutta onko se oikein. Jokainen voi tietysti kokeilla. Ehkä joku onnistuu. Itse en saanut uusia ystäviä teeskentelemällä hymyä.

Tuo sun esimerkki tekohymyilystä on vähän eri mistä aiemmin oli juttua. Tottakai muut aistii ja huomaa jos ei ole aito, mutta siellä oli kyse vain itsestä ja miten oma keho asiaan reagoi. Omat aivot sitä ei välttämättä huomaakkaan omaa tekohymyä vaan tarpeeks pitkään kun aktivoi niitä hymyilylihaksia niistä lähtee aivoille automaattisesti signaali iloisuudesta

Masennus johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei ihminen ole iloinen. Pitää miettiä siis, mikä estää minua olemasta iloinen, miten voin vaikuttaa siihen itse. Esimerkiksi lähteä huonoa mieltä aiheuttavasta työpaikasta, suhteesta, asuinpaikasta. Tehdä mitä vain, että voi elää sitä itselleen mielekkäämpää elämää.

Mitään asiaa ei tarvitse väkisin yrittää saada mielekkääksi. Jos et pidä siitä, se ei ole sinua varten. Olet silloin väärällä tiellä. Seuraa sitä mikä tuntuu hauskalta ja helpolta. Koska elämän kuuluu olla hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Masennus johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei ihminen ole iloinen. Pitää miettiä siis, mikä estää minua olemasta iloinen, miten voin vaikuttaa siihen itse. Esimerkiksi lähteä huonoa mieltä aiheuttavasta työpaikasta, suhteesta, asuinpaikasta. Tehdä mitä vain, että voi elää sitä itselleen mielekkäämpää elämää.

Mitään asiaa ei tarvitse väkisin yrittää saada mielekkääksi. Jos et pidä siitä, se ei ole sinua varten. Olet silloin väärällä tiellä. Seuraa sitä mikä tuntuu hauskalta ja helpolta. Koska elämän kuuluu olla hauskaa.

Juuuu, tämän kirjoittaja ei ole kyllä varmaan edes nähnyt masentunutta ihmistä. No yritetään: Etenkin masentuneena voi olla aika vaikea repäistä itseään irti ihan uusiin kuvioihin, etsiä uusia asuinpaikkoja, asuntoja, muuttaa, hakea töitä. Siksi juuri kaikessa vanhassa ja toimimattomassa on usein jumissa kun ei ole voimia tai todellisia mahdollisuuksia tehdä näitä muutoksia. Myös tietynlainen turvallisuushakuinen persoona tai huono itseluottamus ilman masennustakin voi vaikeuttaa muutosten tekemistä. Jos kaiken ikävän muuttaminen elämässään olisi yhtä helppoa kuin kirjoittaja väittää niin eihän juuri kenenkään elämä olisi mitään muuta kuin auringonpaistetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei ihminen ole iloinen. Pitää miettiä siis, mikä estää minua olemasta iloinen, miten voin vaikuttaa siihen itse. Esimerkiksi lähteä huonoa mieltä aiheuttavasta työpaikasta, suhteesta, asuinpaikasta. Tehdä mitä vain, että voi elää sitä itselleen mielekkäämpää elämää.

Mitään asiaa ei tarvitse väkisin yrittää saada mielekkääksi. Jos et pidä siitä, se ei ole sinua varten. Olet silloin väärällä tiellä. Seuraa sitä mikä tuntuu hauskalta ja helpolta. Koska elämän kuuluu olla hauskaa.

Juuuu, tämän kirjoittaja ei ole kyllä varmaan edes nähnyt masentunutta ihmistä. No yritetään: Etenkin masentuneena voi olla aika vaikea repäistä itseään irti ihan uusiin kuvioihin, etsiä uusia asuinpaikkoja, asuntoja, muuttaa, hakea töitä. Siksi juuri kaikessa vanhassa ja toimimattomassa on usein jumissa kun ei ole voimia tai todellisia mahdollisuuksia tehdä näitä muutoksia. Myös tietynlainen turvallisuushakuinen persoona tai huono itseluottamus ilman masennustakin voi vaikeuttaa muutosten tekemistä. Jos kaiken ikävän muuttaminen elämässään olisi yhtä helppoa kuin kirjoittaja väittää niin eihän juuri kenenkään elämä olisi mitään muuta kuin auringonpaistetta.

Turvallisuushakuinen persoona saatan ollakin ja itseluottamukseni on huono, se on totta. Olen aiemmassa vaiheessa elämääni tehnyt tosi nopeita ja radikaaleja muutoksia, jotka silloin tuntuivat hyvältä, mutta seuraukset pitkällä tähtäimellä sekä itselleni että lapselleni ovat olleet sellaiset, että ovat aiheuttaneet jonkin sortin trauman ja pelon uusista muutoksista. Syytän herkästi itseäni kaikesta tapahtuneesta, siinä ei auta järjen ääni .   Suru asuu syvällä minussa ja toimii masennukseni kasvualustana. ap

Vierailija kirjoitti:

Masennus johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei ihminen ole iloinen. Pitää miettiä siis, mikä estää minua olemasta iloinen, miten voin vaikuttaa siihen itse. Esimerkiksi lähteä huonoa mieltä aiheuttavasta työpaikasta, suhteesta, asuinpaikasta. Tehdä mitä vain, että voi elää sitä itselleen mielekkäämpää elämää.

Mitään asiaa ei tarvitse väkisin yrittää saada mielekkääksi. Jos et pidä siitä, se ei ole sinua varten. Olet silloin väärällä tiellä. Seuraa sitä mikä tuntuu hauskalta ja helpolta. Koska elämän kuuluu olla hauskaa.

Minä olen masentunut, koska lapseni on masentunut ja on ottanut lääkkeitä ja on keskeyttänyt koulun. Ja toinen lapseni on käyttänyt kannabista. Joten miten muutan elämäni ”hauskaksi”, kun en voi kummankaan tilannetta noin vain muuttaa? Enkä voi myöskään olla välittämättä, että rakkaillani menee huonosti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei ihminen ole iloinen. Pitää miettiä siis, mikä estää minua olemasta iloinen, miten voin vaikuttaa siihen itse. Esimerkiksi lähteä huonoa mieltä aiheuttavasta työpaikasta, suhteesta, asuinpaikasta. Tehdä mitä vain, että voi elää sitä itselleen mielekkäämpää elämää.
Mitään asiaa ei tarvitse väkisin yrittää saada mielekkääksi. Jos et pidä siitä, se ei ole sinua varten. Olet silloin väärällä tiellä. Seuraa sitä mikä tuntuu hauskalta ja helpolta. Koska elämän kuuluu olla hauskaa.

Minä olen masentunut, koska lapseni on masentunut ja on ottanut lääkkeitä ja on keskeyttänyt koulun. Ja toinen lapseni on käyttänyt kannabista. Joten miten muutan elämäni ”hauskaksi”, kun en voi kummankaan tilannetta noin vain muuttaa? Enkä voi myöskään olla välittämättä, että rakkaillani menee huonosti?

Voimia sinulle! Päivä kerrallaan! <3

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ihan varma, että voi. Siinä on vaan se, että aivojen opittuja suhtautumistapoja on raskasta muuttaa, ja masennushan oirehtii hitonmoisena aikaansaamattomuutena ja jaksamattomuutena.

Masennus on merkityksellisyyden puutetta, muistelen jostakin lukeneeni. Tiiviisti siis vaiva-hyötysuhde ei ole kohdallaan. Masentunut ei jaksa edes aloittaa, koska kokee ettei koskaan tule ns. valmista.

Esim. sotkuisia on yksi masennuksen oire, ja sen kanssa haaskaaminen parantaisi tilannetta, mut miten päästä alkuun?

Sama juttu muissa ongelmissa. Vähitellen pitäisi aloittaa pienillä jutuilla ja toista, toistaa, toistaa. Siitä ne aivot muokkautuu, mut moni ratkeaa kesken, eikä onnistu.

Varmaan aika sama mekanismi jossain alkoholismissa ja missä vaan riippuvuuksissa.

Masennus ei ole addiktio. Puhut täyttä paskaa noilla kauniilla sanoilla. Masennus on aina OIRE jostakin.

Vierailija kirjoitti:

Uskon että voi. Ei ole terveellistä vatvoa samoja asioita ikuisesti ja olla uhri. Elämä on sellaista, että ihminen kokee hyvää ja huonoa, iloa ja surua, onnistumista ja epäonnistumista.

Niin se vain menee. Itseään voi auttaa ei ne terapeutit ratkaise sinun ongelmiasi.

Kun olet vanhempien fyysisen ja henkisen väkivallan kohteena, oletko uhri.
Kun sinua käytetään seksuaalisesti hyväksi lapsena, oletko uhri.
Kun sinun perusturvaa lapsuudessaan koko ajan laiminlyödään, oletko uhri.
Mikäli et koe, että tuollaisen kokenut voi olla uhri. Ymmärrä edes, että on täysin syytön tapahtuneisiin asioihin. Vaatii luonnetta hymyillä ja todistaa kaikille kuinka hyvä elämä on ja ei kannata murehtia menneitä.
Vaatii rohkeutta hakea apua tapahtuneista johtuviin ongelmiin, luottaa ammattiauttajaan, joka pala palalta auttaa sinua eheytymään.
Ensimmäinen asia, jota työstetään on masennus, joka on vakava oire tuon kaiken julmuuden kokeneella ihmisellä.
Vähemmästäkin voi ihminen masentua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu millaisesta masennuksesta on kyse, kun masennuksia on niin monia ja syitä masennukseen on monia.

Jos oma persoona ja vääristyneet ajatusmallit aiheuttavat masennusta, niin tottakai sen oman asenteen muuttaminen terapiassa on yksi keinoista parantua masennuksesta. Mutta jos kyse on vaikka jostain traumaattisesta lapsuudesta tai tapahtumasta, tai vaikkapa välittäjäaineiden puutteesta tai jostain vastaavasta, niin siihen ei mikään positiivinen ajattelu toimi. 

Traumaattista lapsuutta ei voi muuttaa, mutta sen voi oppia hyväksymään jolloin se ei vaikuta elämään niin negatiivisesti. Asenteenmuutos ei aina tarkoita positiivista ajattelua.

En minä hyväksy omaa traumalapsuutta, olen oppinut elämään sen kanssa.
Ensin piti selättää masennus, jotta niitä tapahtuneita pystyi alkaa työstämään.

Onneksi on kuolema lääkkeeksi.   

Kokeile niitä Maria Nordinin tekniikoita. Vaikka et uskoiskaan niihin niin ei siinä varmaa ainakaan mitään häviä.

Teennäinen positiivisuuteen itsensä pakottaminen kuulostaa aika väkivaltaiselta itsehoitomuodolta minusta. Mutta ajattelen, että masentuneelle voisi tuoda apua miettiä, mitkä asiat tuottaisivat mielihyvää? Mistä pidit lapsena? Milloin viimeksi tuntui hyvältä? Mikä silloin oli toisin?

Meihin ihmisiin kohdistuu aika paljon vaatimuksia ja odotuksia, joita emme kaikkia voi millään täyttää. Jos olet yrittänyt venyä muiden odotuksiin joka osa-alueella ja unohtanut omat haaveesi, voi elämä tuntua yhtäkkiä merkityksettömältä. Pohdi, mikä sinulle on elämässä tärkeää ja miksi.

Hyväksy, että ajatuksesi hyvästä elämästä voi muuttua, se mitä tavoittelit ei ehkä tuonutkaan täyttymystä, mutta ehkä opit jotain. Mitä voisit oppia masennuksesta? Ehkä masentunut mieli yrittää kertoa sinulle tärkeitä asioita itsestäsi. Vähän kuin viimeisenä hätähuutona.

Masennuksen alle voi kätkeytyä niin monia asioita ja syyt on varmaan aina hyvin yksilöllisiä. Jotain häikkää ajassamme silti on, kun masentuneisuus on näin yleistä.

Taas on yksi kevät selätetty ja hengissä ollaan. Elämä on oman itsensä piilottelua ja kompromisseja

-ap

Eikö se terapia ole loppuen lopuksi ajatusten muuttamista eli näkökulman vaihtamista. Ja tutkitusti terapia auttaaa masennukseen.

Vastaukseni on siis kyllä. Mutta se ei auta, että päälleliimaa positiivisia ajatuksia. Se aittaa, kun oppii muuttamaan taustalla olevat uskomukset.

Kyllä. Minulle kävi niin. Vaikka asenteet muuttuivat nopeasti, masennuksen väistyminen oli hidasta. Ja koko ajan parempaan suuntaan.

Yhtä typerä ajatus kuin tulla terveeksi syövästä toivomalla.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se terapia ole loppuen lopuksi ajatusten muuttamista eli näkökulman vaihtamista. Ja tutkitusti terapia auttaaa masennukseen.

Vastaukseni on siis kyllä. Mutta se ei auta, että päälleliimaa positiivisia ajatuksia. Se aittaa, kun oppii muuttamaan taustalla olevat uskomukset.

Olin aidosti positiivinen ja rohkea vielä parikymppisenä, vaikka olinkin aika ujo. Mihin se rohkeus elää ja olla oma itsensä on kadonnut? Jotain pientä muutosta oikeaan suuntaan elämässä on pikkuhiljaa tekeillä, mutta tällä vauhdilla ehdin siirtyä vanhainkotiin, ennen kuin omat itsehoitoterapiani ehtivät vaikuttaa . Yritän keskittyä nykyhetkeen ja kauniisiin asioihin siinä  -ap

Vierailija kirjoitti:

Yhtä typerä ajatus kuin tulla terveeksi syövästä toivomalla.

Syöpä ja masennus ovat aivan eri asioita enkä ikinä vertaisi niitä keskenään, niin monta ystävää olen vuosikymmenten varrella syövälle menettänyt. Ensimmäisen yläkouluaikoina leukemiaan

Voi parantua. Ikävä totuus on vain se, että se vaatii sen kuuluisan niskasta kiinni ottamisen ( ei tarkoita dieettiä ja lenkkeilyä eikä sosiaalistumista) jotta niin käy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se terapia ole loppuen lopuksi ajatusten muuttamista eli näkökulman vaihtamista. Ja tutkitusti terapia auttaaa masennukseen.

Vastaukseni on siis kyllä. Mutta se ei auta, että päälleliimaa positiivisia ajatuksia. Se aittaa, kun oppii muuttamaan taustalla olevat uskomukset.

Olin aidosti positiivinen ja rohkea vielä parikymppisenä, vaikka olinkin aika ujo. Mihin se rohkeus elää ja olla oma itsensä on kadonnut? Jotain pientä muutosta oikeaan suuntaan elämässä on pikkuhiljaa tekeillä, mutta tällä vauhdilla ehdin siirtyä vanhainkotiin, ennen kuin omat itsehoitoterapiani ehtivät vaikuttaa . Yritän keskittyä nykyhetkeen ja kauniisiin asioihin siinä  -ap

Se rohkeus katosi ehkä pettymyksiin, ja pettymyksistä seuraa suru, joka on masennukselle otollista määperää.

Eli sinun pitää keskittyä juurisyyn parantamiseen. Masennus on vain oire.