Lue keskustelun säännöt.
Mies nolasi minut alttarilla totaalisesti (terveiset tutuille)
08.07.2015 |
Vuosia suunnittelin ja unelmoin häistä. Kauniina ruskaisena syksypäivänä mieheni kosi minua ja antoi vapaat kädet häiden suunnittelun suhteen. Eivät häät mitkään överiprameat olleet, mutta tilaisuus oli kaunis ja herkkä. Tai niin minä toivoin.
En käyttäytynyt kuin bridezilla missään nimessä. Kysyin mieheni mielipidettä kaikkeen, sillä kyseessä oli kuitenkin meidän eikä minun häät. Olin onneni kukkuloilla, kun kaikki meni niin rauhallisesti ja ilman sen suurempaa stressiä.
Koitti häiden aamu. Vieraat saapuivat paikalle yksi toisensa jälkeen. Minä olin morsiusneitojeni kanssa valmistautumassa vihkimispaikan läheisessä saunarakennuksessa. Sanoin ääneen, että minua jännittää. Häiden olematon stressi kumpusi jostain syvistä syövereistä, olin sen ajatusten voimalla yrittänyt sivuuttaa. Siinä sitten hengittelin syvään ja rauhoituin.
Astelin alttarille äitini saattelemana. Rakas isäni on jo kuollut vuosia sitten syöpään. Voi miten komealta mieheni näytti! Ystävä "vihki" meidät, kun kyseessä ei olleet kirkkohäät. Ja sitten se tapahtui. Kysyessään mieheltäni, haluaako hän ottaa minut vaimokseen, mieheni vastasi "En". Sekunnin murto-osan jälkeen hän naurahti ja sanoi, että "vitsillähän minä, tietysti haluan". Mutta minä en kestänyt. Sen sekunnin murto-osan aikana taisin saada rytmihäiriön ja luulin pyörtyväni. Kuulin, kuinka vieraat huokaisivat kauhuissaan. Kun mieheni korjasi tilanteen, kaikki nauroivat hissukseen. Minusta tuntui, että minut oli nolattu kaikkien edessä lyömällä elämäni tärkein hetki vitsiksi. Pillahdin itkuun.
Minun teki mieli juosta pois jonnekin piiloon, mutta jalat eivät kantaneet. Kun suutelimme, seisoin paikoillani kuin suolapatsas. Kuvat meistä kävelemässä pois alttarilta kyyneleet poskillani eivät todellakaan olleet onnen kyyneleitä. Ne olivat häpeän kyyneleitä. Kaikki se stressi, mitä olin piilotellut, purkautui. Kävelin suoraan saunarakennukselle ja painoin oven perässäni kiinni.
Koko päivä oli pilalla. Toki keräsin itseni ja menin vieraiden luokse, sillä hääillallinen oli alkamassa. Sivukorvalla kuuntelin, kuinka mieheni vitsaili bestmanien kanssa asiasta. "Oli muuten tosi hyvä heitto hehheh". En löytänyt iloa enää yhtään mistää ja valssimmekin näytti siltä, kuin olisin ollut kovassa humalassa. Roikuin vain miehessäni, koska en jaksanut ajatella enkä heittäytyä tilanteeseen. On sanomattakin selvää, että hääyömme oli seksitön.
Olen kertonut miehelleni, kuinka hän pilasi päiväni totaalisesti. Valokuvissa näytän olevani aineissa, sillä olin itkenyt niin paljon. Mieheni pyysi hyvin vuolaasti anteeksi ja on masentunutkin siitä, ettei ajatellut vitsiä pidemmälle. Lähdemme pian häämatkalle.
Ylireagoinko? Elämäni tärkein päivä, eikä minulla ole hyviä muistoja siitä. Oikeastaan tuntuu siltä, etten muista mitään koko päivästä. Miksi tämän piti mennä näin :(
Kommentit (175)
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 23:44"]
En ymmärrä kuka täällä jankkaa isäni kuolemasta, miten niin joka kesä kuolee? Onko sinulla kaikki hyvin? Ap
[/quote]
Tämä tyyli itse asiassa soittaa provokelloa. Provoilija tivaamassa epäilijöiltä että onko sinulla kaikki hyvin, dejavu..............
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 23:46"]
Kateelliset läskit mamupatjat täällä vikisee, kun oma Turkkimies vastasi maistraatissa vain "mine ei ummara se avioliito kulla kulla ma tahto" :DD
[/quote]
Kaikkien rasittavin ja idiootein palstailija on tämä joka vääntää joka jumalan aiheesta jotain mamupatja-rasismi-älämöloä. Voi vittu sanon minä.
Provohuutelijatkin iskivät paikalle eli minun on aika vetäytyä takavasemmalle. En jaksa moista syyttelyä juuri nyt. Kiitos teille, jotks piditte puoliani tässä keskustelussa. Hyvää yötä :) Ap
Lapsellista ja naurettavaa käytöstä mieheltäsi. Itseltäkin varmasti menisi fiilikset, väärä paikka vitsailla:/ Mutta silti, get over it! Miehen käytöstä, et voi enää muuttaa mutta omaan suhtautumiseen voit vaikuttaa. Sulla on pari vaihtoehtoa; joko murjotat koko häämatkan ja ehl vähän sen jälkeenkin, vai unohdat koko jutun ja laitat sen miehen jännityksen piikkiin ja nautut tulevasta häämatkasta ja yhteiselosta. It's up to you!
Jaa että tämmönen Regina-stoori tällä kertaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän on kuuluisa Antaa Vituttaa-palsta; kaikki täällä on jo ennen kuultu ja provoja. Aivan sama vaikka kertoisit käyneesi paskalla tai kysyisit vinkkejä raskauden aamupahoinvointiin. Olet provo.
Ihan pakko kysyä kun kerran aloitit, minkä ikäinen miehesi on, mikä on hänen koulutuksensa, mistä ihmeestä löydätte aina ne kaikkein kauheimmat ääliö miehet....minulle ei varmasti kävisi näin...mutta jos kävisi...oli eropaperit vetämässä heti huomenna....jotain rajaa sentään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluiko häätarjoiluun makaronilaatikkoa?
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:32"]
Voi jeesus että jengi jaksaa tarttua tohon "vihkimiseen". Ystävä ei siis ole pappi, vaan laamanni tai vastaava jolla on oikeus vihkiä, ja kirjoittaja käyttää lainausmerkkejä koska kyseessä ei ollut kirkkohäissä vihkiminen (ei nähtävästi tajua että myös siviilivihkiminen on vihkimistä). Vissiin kenelläkään av-mammalla ei ole tuomaria tuttavapiirissä, ja ymmärtäähän sen jos ei ole itsekään kouluja käynyt.
[/quote]Tuomari ja parikin on ihan lähipiirissä. Mutta jos ap ei ymmärrä että siviilivihkiminen on ihan aito ja juridisesti pätevä vihkiminen ei hän taida olla sovelias avioliittoon. Mitä ihmettä hän ajatteli esteettömyystodistusten olevan jos ei muk vihitä oikeasti?
Tuossa pateettisessa vuodatuksessa oli kyllä paljon muuta(kin) mikä pisti nauramaan ja olemaan uskomatta koko tragediaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ehkä vähän huono pila mieheltä, mutta kyllä oma huumorintajuni taipuu tuohon. En ylipäätään ymmärrä miksi pitää hääpäivästä tehdä niin "ainutlaatuinen" että yksi väärinmennyt asia voi pilata koko päivän.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 14:00"]
Minä joskus (lähes 20 vuotta sitten) 15-16-vuotiaana yhtenä yönä sain älynväläyksen ystäväni kanssa, kirjoitimme "Viattomuuden hinta"-nimisen novellin, juurikin harlekiinityylillä, ihan huvittaaksemme itseämme ja muita osoittaen räikeimmät epäkohdat ko kirjallisuudessa. Päähenkilön hiusten ja silmien väri vaihtui jopa kesken kohtauksen, kuvaus oli juuri tyyliä ruskainen syksy, miehen charmantisti harmaantuneella ohimolla sykki voimakas ja kiihkeästä yöstä lupuksia maalaileva suoni, sankaritar - jonka nimi oli ensin Monica ja yhtäkkiä Barbara ilman mitään selityksiä- voipui ja hoiperteli järkytyksestä, oli synkkä ja myrskyisä yö jne. Koko juoni oli yliampuva ja täysin mahdoton. Mutta jotkutpa olivat ihastuksissaan kuinka mahtava se oli. Eli tietynlaista kirjallisuutta tosissaan lukeva ihmistyyppi ei taida välttämättä olla kaikkein kriittisin, nätisti sanottuna.
[/quote]
Ei sitten ole käynyt mielessä että muut eivät vain halunneet loukata ja esittivät innostunutta? Sanoisitko itse, jos toinen onnellisena ja tyytyväisenä tai vaihtoehtoisesti ujona ja epävarmana esittelee hengentuotettaan, että tää on kyllä ihan kauheeta paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se varmasti alttarilla raskasta huomata että mies on ääliö. Yksittäisenä temppuna mauton ja harkitsematon mutta kertoo kyllä todella paljon miehestä!
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 22:57"]
Jollain tasolla tiedän ylireagoineeni, koska kaikki sivuuttamani stressi purkautui juuri ennen häitä ja minua jännitikin niin paljon. Mieheni tietää etten kestä, jos minut vähääkään nolataan ison joukon edessä. Olen ujo. Miksei tämä olo mene ohi, vaikka olen puhunut asiasta mieheni kanssa? :( Ap
[/quote]Onhan se kauhea tilanne, koska siinä alttarilla sen pienen hetken et voinut tietää onko se totta vai ei, onko häät peruttu vai ei. Shokki hylkäämisen pelosta lamaannutti. Sen päälle vielä häpeä siitä että naurettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 15:06"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 14:00"]
Minä joskus (lähes 20 vuotta sitten) 15-16-vuotiaana yhtenä yönä sain älynväläyksen ystäväni kanssa, kirjoitimme "Viattomuuden hinta"-nimisen novellin, juurikin harlekiinityylillä, ihan huvittaaksemme itseämme ja muita osoittaen räikeimmät epäkohdat ko kirjallisuudessa. Päähenkilön hiusten ja silmien väri vaihtui jopa kesken kohtauksen, kuvaus oli juuri tyyliä ruskainen syksy, miehen charmantisti harmaantuneella ohimolla sykki voimakas ja kiihkeästä yöstä lupuksia maalaileva suoni, sankaritar - jonka nimi oli ensin Monica ja yhtäkkiä Barbara ilman mitään selityksiä- voipui ja hoiperteli järkytyksestä, oli synkkä ja myrskyisä yö jne. Koko juoni oli yliampuva ja täysin mahdoton. Mutta jotkutpa olivat ihastuksissaan kuinka mahtava se oli. Eli tietynlaista kirjallisuutta tosissaan lukeva ihmistyyppi ei taida välttämättä olla kaikkein kriittisin, nätisti sanottuna.
[/quote]
Ei sitten ole käynyt mielessä että muut eivät vain halunneet loukata ja esittivät innostunutta? Sanoisitko itse, jos toinen onnellisena ja tyytyväisenä tai vaihtoehtoisesti ujona ja epävarmana esittelee hengentuotettaan, että tää on kyllä ihan kauheeta paskaa.
[/quote]Eivät esittäneet vaan olivat tosissaan, osaan kyllä erottaa milloin ihminen teeskentelee. Emme esittänneet innostuneita vaan pyysimme lukemaan ja arvostelemaan. Ja ihan muuten vinkkinä, jos joku esittelee sinulle jotain tuotostaan joka vilisee virheitä, ei sinun tarvitse sanoa että se on kauheata paskaa vaan korrektisti sanoa että pieniä huolimattomuusvirheitä on (esim ne värien ja nimien vaihdot )ja ne kannattaisi korjata ja pahimmista kliseistä ehkä luopua.
Kyllä siinä huomasi eron lajin harrastajien ja siitä välittämättömien välillä.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 14:39"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 13:32"]
Voi jeesus että jengi jaksaa tarttua tohon "vihkimiseen". Ystävä ei siis ole pappi, vaan laamanni tai vastaava jolla on oikeus vihkiä, ja kirjoittaja käyttää lainausmerkkejä koska kyseessä ei ollut kirkkohäissä vihkiminen (ei nähtävästi tajua että myös siviilivihkiminen on vihkimistä). Vissiin kenelläkään av-mammalla ei ole tuomaria tuttavapiirissä, ja ymmärtäähän sen jos ei ole itsekään kouluja käynyt.
[/quote]
Aika jänä, että ystävällä on oikeus vihkiä ja silti hän vain "vihki" ja vieläpä alttarin äärellä, vaikka kyseessä ei ollut kirkollinen toimitus. Kuka tahansa tuomari ei ole oikeutettu vihkimään, pitää olla maistraatin päällikkö, henkikirjoittaja tai julkinen notaari. Julkinen notaari ei edes ole tuomari.
[/quote]Nyt täytyy ottaa huomioon että se "alttari" on saattanut olla vaikkapa tyynykasa. Mikä se oikeasti onkaan ollut voimme vain arvailla koska ap ei sitä kertonut. Vihkipaikasta paljasti vain että lähettyvillä oli sauna.
Mä en kans pääsis yli tosta kovin helposti. Oisin niin vihanen. Luultavasti en ois suostunu jatkaa vihkimistä. Reipas olit kun veit asian silti loppuun. Ja kun veit niin nyt sun täytyy se asia vaan unohtaa ja deal with it.
Ap oli jo vihitty maistraatissa ennen tätä "alttariepisodia". Joten mikä oli ongelma, kun koko "alttari" oli pelkkä ohjelmanumero ja leikkiä muutenkin. Eihän siinä tilaisuudessa edes vihitty ketään.
Ylireagointia ap:lta, vaikka sinänsä Ap:n sukupuoli huomioon ottaen ymmärrettävää. Ap on tehnyt tästä varmaan sellaisen draaman, että miestäkin jo sisimmässään kaduttaa, että perui vitsin.
Ymmärrän täysin AP sinua. Minullakin olisi mennyt päivä pilalle, eikä tuollaissa tilanteissa auta sellainen snap out of it-asenne.
Itkettää ja on paha mieli. Joku yleis-surkeus nyt päällä :( On tääkin.
Uskonko, että tämä aloitus on provo?
- En.
- No vitsillähän minä, tietysti uskon.