Lue keskustelun säännöt.
Kun muutitte pois lapsuudenkodista, niin mitä teidän huoneelle tehtiin?
08.07.2015 |
Meillä on kaksi aikuista "lasta", joista toinen asuu opiskelija-asunnossa toisella paikkakunnalla (nyt kesälomalla osin kotona - onko muissakin perheissä näin, vuokraa maksaa kuitenkin koko ajan tonne!!) ja toinen ihan kotona vielä, on saanut pätkätöitä ja etsii työpaikkaa/opinahjoa. Ja toki haluaisi omaan kotiinkin, mutta kun ei tiedä vielä mille paikkakunnalle töiden/koulun takia päätyy. Ovat 19 ja 21 v.
Nyt pitäisi saada jo nuo heidän huoneet remonttiin ja muutettua vähän toiseen käyttöön. Tarvitsisimme työhuoneen. Mies varsinkin on kovasti työntämässä lapsukaisia ulos kodista, mutta... missäs ne sitten nukkuisivat, jos tulevat opiskelijapaikkakunnalta kotiin kyläilemään. Joululomat yms? Mä en oikein tiedä miten nyt pitäisi suhtautua. Ei me nyt ikuisesti voida seisottaa noiden huoneita "varalla", halutaan ne itsellemme. On vielä kolmaskin, pienempi lapsi, jonka pitäisi saada muuttaa toiseen noista huoneista remontin tieltä.
Kun mä lähdin 20-vuotiaana pois kotoa, muutettiin miehen kanssa ekaan asuntoon, niin yhtään yötä en ole sen jälkeen lapsuudenkodissa nukkunut, eikä siellä olisi ollut enää sänkyäkään mulle. Mutta toisaalta, mä en muuttanut opiskelija-asuntoon, vaan ihan omaani... En tiedä missä vaiheessa voisin vaatia sitä, että jälkikasvu enää tule asumaan lapsuudenkotiin.
Kommentit (37)
Meillä oli iso talo ja useampi vapaa huone siinä vaiheessa kun muutin pois. Oma huoneeni jäi käyttökuntoon siihen asti kunnes talo vanhempieni kuoltua tyhjennettiin ja myytiin pois. Vanhemmillani ei ollut tarvetta ottaa huonetta mihinkään muuhun käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha huoneeni oli toisena olohuoneena siihen asti, kunnes minä ja puolisoni ostimme asunnon 12 vuotta myöhemmin ja teimme siitä tyttärillemme makuuhuoneen.
Talon yläkerta (2 huonetta ja wc) oli mun käytössä ja sitten kun muutin pois, yläkerran valtasi isäni. Äiti jäi alakertaan. Äiti on jo kuollut, mutta isäni silti majailee yläkerrassa.
Ilmoittakaa niille, että menevät hotelliin jos tulee tarvetta yöpyä kotipaikkakunnalla. Problem solved.
Minun huoneesta tuli huone pikkuveljelle joka asuu vielä kotona. Pikkusiskon huoneesta vierashuone/varasto. Yhtään yötä en ole kotona ollut, kiitos äidin uuden miehen joka päätti syrjäyttää meidät pois äidin elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen tapauksessa talo jäi liian suureksi hänen vanhemmilleen kahdestaan, ja he muuttivat kerrostaloon. Uudessa asunnossa ei ollut vierashuonetta joten me ei käytännössä voitu jäädä yöksi perheenä, vähän tylsä juttu kun matkaa oli satoja kilometrejä. Miettivät itsekin myöhemmin että ei ollut ihan loppuun ajateltu juttu tuo.
En ota kantaa muuten kuin että mainitsemalla ettei minulla ole ollut koskaan omaa huonetta. Äiti oli köyhä yh, meitä lapsia 2 tyttöä. Kaikki kolme nukuttiin samassa makkarissa isossa sängyssä. Tämän jälkeen ei varmaan ihmetytä ketään että muutin kotoa 17-vuotiaana.
Nyt mun kakilla 3 lapsella on omat huoneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 15:44"]
Mun huone on muuten niillä sijoillaan paitsi, että sängyt on lisineet mun perheen kasvaessa. On siis mun huone edelleen. En mä ole siellä asunut sittemmin kun pois muutin lukion jälkeen, mutta käymme siellä kylässä ja silloin nukutaan perheen kanssa siellä. Miehen vanhmepien kodissa on sama homma.
Tietysti jos huoneet tarvitaan toiseen käyttöön niin sitten ne otetaan toiseen käyttöön. Kahden nukuttava vuodesohva tosin olisi hyvä olla kalustuksessa mukana. Paitsi jos siitä tulee pienemmän sisaruksen huone, mutta silloin nukkumapaikka jonnekin muualle. Musta on tylyä jos aikuisella lapsella ei ole minkäänlaista nukkumapaikkaa mietittynä entisessä kodissaan. Aika suora viesti, että ei tartte tulla.
[/quote]
Tyypillistä av-mamman ajattelua siis, että kotoa lähtevä nuori riuhtaisee itsensä kerralla irti eikä tule enää edes käymään, koska niin mamma itsekin lähti.
Mun huone (kuten myös vanhempien sisarusteni huoneet) jäi sellaisenaan vuosikausiksi, kunnes itse ehdotin äidilleni että se tekis mun vanhasta huoneesta käsityöhuoneen itsellensä. Sen on äiti ansainnut, ja sinne voi tarvittaessa kantaa patjat. Kyllä oli äiti positiivisesti yllättynyt, täytyy sanoa :D käyn lapsuudenkodissani muutenkin vai 2-3 kertaa vuodessa avokkini kanssa, kun asutaan niin kaukana. Se mikä sopii yhdelle perheelle, ei välttämättä sovi toiselle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun huone muutettiin iskän työhuoneeksi, jossa on sen valokuvausvehkeet (joita on paaaljon) ja tietokoneet. Mun vanha sänky jäi siihen huoneeseen, siellä nukun kun kyläilen. Myös iskä nukkuu siinä arkisin, koska se kuorsaa niin kovaa, ettei äiti huoli sitä samaan huoneeseen, kun on työaamu tiedossa. Mun kaikki muut tavarat piti ottaa mukaan, tai hävittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lasten huoneet ovat edelleen heidän huoneitaan, vaikka ne on siivottu ns. vierashuoneiksi. Ei ole ollut tarvetta muuttaa miksikään muuksi. Lapset on nyt 23, 21 ja 18 (joka tosin vielä asuu kotona). Isommat käyvät kotona kerran, pari kuukaudessa ja ovat silloin yötä.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 15:54"]En ota kantaa muuten kuin että mainitsemalla ettei minulla ole ollut koskaan omaa huonetta. Äiti oli köyhä yh, meitä lapsia 2 tyttöä. Kaikki kolme nukuttiin samassa makkarissa isossa sängyssä. Tämän jälkeen ei varmaan ihmetytä ketään että muutin kotoa 17-vuotiaana.
Nyt mun kakilla 3 lapsella on omat huoneet.
[/quote]
Minullakaan ei ollut omaa huonetta. Koko perhe nukuttiin samassa huoneessa. Kun lähdin opiskelemaan, sänkyni kohdalle laitettiin patja, jossa sitten yövyin kun kävin kylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee mitä tykkäät ja laita huoneeseen iso kaappi jossa on niitä heidän tavaroitaan niin ei oo rankkaa jos tulevat käymään. Ja joku vuodesohva.
Nykyään äidin mielestä heillä on jo ruhtinaallisesti tilaa, vaikkapa ompelukonetta ei tarvitse heti siirtää pois tieltä, kun tietokonekin on kannettava (siis siirrettävä). Harvoin toisessa huoneessa enää kukaan yöpyy, esim. kaikki lapset perheineen asuvat taas lähellä.
Olen muuten huomannut, että osa pariskunnista nukkuu eri huoneissa. Toinen, tai joskus molemmat, ovat kovia kuorsaajia, tai toinen haluaa valvoa myöhään, toinen on aamuvirkku, puhumattakaan vuorotyöläisistä. Järjestely ei toki tarkoita, että parisänkyä pitäisi hävittää ...
En kuule ehtinyt ovea takanani sulkea kun pikkuveli jo kantoi kamojani varastoon ja valtasi huoneen itselleen. Hänellä oli kyllä omakin huone, mutta muka huonompi. Pikkuveljen huoneen taas äiti otti askarteluhuoneekseen.
Kotona käydessä nukuin sitten milloin missäkin vapaana olevassa sängyssä tai irtopatjalla jossain nurkassa.
Silloin se hiukan kirpaisi, mutta noinhan sen pitää mennäkin, joudutti omalta osaltaan napanuoran katkaisua lapsuuden kotiin.
Mun huone on muuten niillä sijoillaan paitsi, että sängyt on lisineet mun perheen kasvaessa. On siis mun huone edelleen. En mä ole siellä asunut sittemmin kun pois muutin lukion jälkeen, mutta käymme siellä kylässä ja silloin nukutaan perheen kanssa siellä. Miehen vanhmepien kodissa on sama homma.
Tietysti jos huoneet tarvitaan toiseen käyttöön niin sitten ne otetaan toiseen käyttöön. Kahden nukuttava vuodesohva tosin olisi hyvä olla kalustuksessa mukana. Paitsi jos siitä tulee pienemmän sisaruksen huone, mutta silloin nukkumapaikka jonnekin muualle. Musta on tylyä jos aikuisella lapsella ei ole minkäänlaista nukkumapaikkaa mietittynä entisessä kodissaan. Aika suora viesti, että ei tartte tulla.