askeleita yksinäisyyden poistamiseksi
kaikki yksinäiset, tehdään tästä vertaistukiketju. aletaan tehdä juuri siitä omasta elämästä parempaa. pienestä se lähtee, ollaan toistemme tukena. ehkä muilla voi olla ideoita, mitä jossain elämäntilanteessa voisi tehdä, sellaista mitä ei itse näe.
yksinäisyys ei poistu hetkessä, mutta jotain voi tehdä jo tänään, että omasta elämästä pikkuhiljaa tulisi siedettävämpää.
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 00:38"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 00:32"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 00:11"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 00:06"]
Oon miettinyt asiaa ja en oikeastaan edes halua enää mitään ystäviä. Korkeintaan naisystävän voisin ottaa, jos lyötyis joku tosi lähellä omaa ajatusmaailmaa omaava.
Kyllä lapsena/teininä oli aina hauskaa viettää kavereiden kanssa aikaa, mutta oon kai tullut vanhaksi. En mä enää vois kuvitella hengailevani samoissa merkeissä, eikä ole oikein mitään muutakaan.
[/quote]
ei kai sitä aikuisena hengata samalla lailla kuin teininä. mutta joku kahvitteluhetki ois varman ihan kiva?
[/quote]
En mä nyt oikein jaksa uskoa, että siitä ois mitään iloa käydä kahvittelemassa, jos kuitenkin oon yksin kaiken muun ajan. :D Ei täälä oo oikein mitään muuta aikuisille kuin työ ja sitten jossain kuppiloissa ryypiskely. Jos oot työtön ja vielä et tykkää istuu kapakoissa, niin voit sanoa goodbye kaikille sosiaalisille kontakteille.
[/quote]
no totta kai siitä on iloa, jos seura vaan on mukavaa. voihan sitä kahvitella jonkun kotonakin, ja ehkä se on jopa parempi idea. kyllä ne hetket kun jonkun kans synkkaa on vaan kullanarvoisia. itsellä vaan liian vähän kavereita, joiden kans synkkais sillä tavalla, että olis luottamussuhde sellainen, että vois jutella enemmän kuin pinnallisista asioista.
[/quote]
Voisin kuvitella korkeintaan käyväni jossain rennossa porukassa pelaamassa korttia tms. mutta en usko että mä mitään kovin syvällisiä kahden keskeisiä keskusteluja enää saisin aikaiseksi.
Tässä just pohdin että kesä on yksinäiselle opiskelijalle pahaa aikaa. Ei opintoja, ei kesätyötä = ei rutiineja jotka pakottaa ulos eikä tule edes koulussa oltua jossain kontaktissa ihmisiin. Ei rahaa harrastaa ja kesällä kaikki harrastukset onkin lomilla. Mitähän kivaa sitä keksisi että saisi revittyä itsensä ulos? Muutakin kuin kuntolenkkeilyä mitä välillä teen.
Hyvä ajatus!
Yksinäisyys ei ole kohtalo. Muistan kun itse muutin isoon kaupunkiin, enkä tuntenut sieltä ketään. Paljon ihmisiä ympärillä, mutta kenellekään en merkinnyt mitään. Kuristavaa. Toisaalta en ollut oikein virittänyt antennejani huomaamaan ystävystymisyrityksiä ja ohitin monia hienovaraisia kutsuja tuttavuuteen. Kuori, jonka olin rakentanut kolhuja vastaan, esti lämmönkin etenemisen. Yksinäisyyden poistamiseksi tarvitaan rohkeutta ottaa askelia muiden suuntaan. Aina lähestyminen ei tuota tulosta, mutta siitä ei saa lannistua, vaan koettaa uudelleen jossain muualla avoimin mielin.
Keksi joku intohimon kohde ja ala tehdä jotain vapaaehtoistyötä sen ympärillä. Tee itsesi "tärkeäksi" jossain asiassa. Liity johonkin paikalliseen fb-kirpputoriryhmään, ala tehdä bisnestä. Liity erilaisiin harrastekeskusteluryhmiin.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:47"]
Tässä just pohdin että kesä on yksinäiselle opiskelijalle pahaa aikaa. Ei opintoja, ei kesätyötä = ei rutiineja jotka pakottaa ulos eikä tule edes koulussa oltua jossain kontaktissa ihmisiin. Ei rahaa harrastaa ja kesällä kaikki harrastukset onkin lomilla. Mitähän kivaa sitä keksisi että saisi revittyä itsensä ulos? Muutakin kuin kuntolenkkeilyä mitä välillä teen.
[/quote]
uimaan? lukemaan kirjastokirjaa puistoon? kaupungeissa tapaa olla ilmaistapahtumia, niissä kannattaa käydä. majailetko missäpäin kesäsi?
Av miitinki. Siinä askel.