Miksi jotkut kuvaa omaa vauvaansa täydelliseksi?

Täydellisellä välttämättä tarkoiteta tuossa tilanteessa kaunista tms vaan sitä, että on täydellisen terve. Ei puutu varpaita, sormia yms. Ainakin minä ajattelin vauvastani näin.

Ei kai sinne nyt voi kirjoittaa että vähän ihmeellinen nenä ja tuollaisia hiuksia en odottanut?

Lähipiirissä on useita vauvoja , alle puolivuotiaita. Ja kyllä : kaikki ovat täydellisiä minunkin mielestäni vaikka eivät edes sukua. Ja tietysti vanhempiensakin mielestä. Niinhän se pitääkin olla ja vauvan pitää niin kokea.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan sen äidin silmissä se oma lapsi on ihmeellisin.

Mutta siinä vaiheessa kun se lapsi alkaa ymmärtämään puhetta, niin noita superlatiiveja kannattaa välttää. Lapsesta voi kasvaa narsisti jos hän jatkuvasti kuulee olevansa paras, mahtavin, upein, kaunein, nopein yms.

Se voikin olla kova kolaus itsetunnolle kun lapsi sitten kasvaa isommaksi ja tajuaakin, että ei olekaan se kaikkein mahtavin kun vastaan tuleekin joku vielä parempi.

Kehua ja kannustaa pitää, mutta silläkin joku raja.

Kun vauvasta sanotaan/ajatellaan sen olevan täydellinen ei sitä verrata muihin vauvoihin. Täydellinen on eri asia kuin kaunein, nopein tms, jossa annetaan ymmärtää sen olevan kaikkia muita nopeampi jne.

Tottakai oma vauva nähdään täydellisenä, täysin luonnollista. 

Itse olen ensi kertaa raskaana. Minä, täydellisen kyyninen ja en_niin_lapsirakas -ihminen. Silti tunnen mahassani olevaa vauvaa kohtaan ehdotonta rakkautta ja suojeluvaistoa, näen lapseni jo nyt täydellisenä vaikkei hän vielä syntynyt olekaan. Ja se jos mikä on normaalia ja luonnon tapa hoitaa homma.