Miksi jotkut kuvaa omaa vauvaansa täydelliseksi?

Koska ovat itsekkin.

Niin täydellinen, ennen kuin alkaa vikoja löytymään.

Kaikki naiset pitävät omaa lastaan täydellisenä vika on aina muiden lapsissa

Ne sanoo niin, koska silloin heistä tuntuu siltä. Sillä tavoin luonto estää äitejä hylkäämästä jälkikasvuaan.

Koska juuri niin jokaisen vanhemman tuli vauvastaan ajatella.

En tiedä, yleensä muiden vauvat on ihan v ammaisia.

En ole koskaan ajatellut niin. Ihana rakas toivottu lapseni, mutta en ikinä ole kuvannut täydelliseksi... En edes ole ajatellut sellaista adjektiivia... Tiedän kyllä, että jotkut tekee niin, ei kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Ne sanoo niin, koska silloin heistä tuntuu siltä. Sillä tavoin luonto estää äitejä hylkäämästä jälkikasvuaan.

Häh? Mitä se siihen liittyy?

Joku silminnähden ruma vauva ja sekin muka täydellinen...

Miksi ei? Parempihan tuollainen tilanne on kuin se, ettei se oma vauva ole maailman täydellisin?

Ja ei kaikki naiset kyllä näe vikaa muiden lapsissa, minusta muiden lapset on usein tosi suloisia ja mukavia.

Minusta ne "omasta tykkään, mutta muiden lapsia en siedä"-äidit on karseita, kolkkoja tyyppejä, mutta lapset onneksi itse aika hyvin aistivat kenen luokse kannattaa mennä ja esim. itse kun olen lapsirakas sillä tavalla normaali nainen, niin lapsen kaverit on usein meillä. Samoin naapurin nainen ja mies on mukavia, sosiaalisia lempeitä tyyppejä ja heillä myös aina lasten kavereita kylässä.

Niissä perheissä joissa on vähän "kireän" oloiset vanhemmat (tai äiti), ei edes omat lapset viihdy, vaan haluavat aina kaverin luokse tai harrastuksiin. 

Omat lapset ja muiden kakarat. Etkö sitä tiennyt?

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset ja muiden kakarat. Etkö sitä tiennyt?

Vain sairailla tyypeillä näin. Olisi hirveää, jos joku veljistäni toisi kotiin tuon tyyppisen naisen, mutta onneksi heillä on ihan hyvä maku eli sitä vaaraa ei todellisuudessa ole oikein olemassa.

Siksi että jokainen ihminen on täydellinen.

Ei sillä tarkoiteta, että vauva olisi oikeasti täydellinen vaan että äiti kokee ehdotonta rakkautta. Sitä äidin rakkauden kuuluu olla. Kaikki muu rakkaus on sellaista, että se voi loppua, varsinkin kun kohde osoittautuu epätäydelliseksi. Äidin rakkaus ei lopu, vaikka lapsi tekisi mitä tai olisi millainen vain. Tätä tunnetta siinä yritetään kuvailla, eikä sitä voi oikeasti tajuta, jos ei itsellä ole lapsia. Se on kuin yrittäisi kuvata syvää rakastumista ihmiselle, joka ei ole koskaan ollut rakastunut. Jotkut asiat pitää itse kokea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne sanoo niin, koska silloin heistä tuntuu siltä. Sillä tavoin luonto estää äitejä hylkäämästä jälkikasvuaan.

Häh? Mitä se siihen liittyy?

Kiva ÄO sulla.

Vierailija kirjoitti:

Joku silminnähden ruma vauva ja sekin muka täydellinen...

Näitähän riittää!  Siinä menee omatkin pasmat sekaisin, kun ei oikein tiedä, mitä sanoa.

Todella täydellistä, kun vauva huutaa ja rääkyy yöt läpeensä ja äiti on jonkun lapsivuodepsykoosin partaalla.

Suurin osa pienten lasten vanhemmista (äideistä) on kohtalaisen rasittavia. Puhuvat ja kehuskelevat jatkuvasti lapsellaan ja hänen taidoillaan, ja kuvittelevat, että kaikki muutkin ihmiset ovat yhtä kiinnostuneita tästä täydellisestä lapsesta.

Koska pieni, vastasyntynyt vauva on täydellinen. Mitä vikaa siinä voisi olla?

Varmaan sen äidin silmissä se oma lapsi on ihmeellisin.

Mutta siinä vaiheessa kun se lapsi alkaa ymmärtämään puhetta, niin noita superlatiiveja kannattaa välttää. Lapsesta voi kasvaa narsisti jos hän jatkuvasti kuulee olevansa paras, mahtavin, upein, kaunein, nopein yms.

Se voikin olla kova kolaus itsetunnolle kun lapsi sitten kasvaa isommaksi ja tajuaakin, että ei olekaan se kaikkein mahtavin kun vastaan tuleekin joku vielä parempi.

Kehua ja kannustaa pitää, mutta silläkin joku raja.