Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhempien näkeminen kuluttaa enemmän kuin antaa – onko muilla tällaista?
21.02.2022 |
Kysymys otsikossa. Perheeseemme kuuluu meidän kolmekymppisten vanhempien lisäksi pieni taapero. Ollaan tämän reilun vuoden aikana käyty isovanhempien luona (pitkän välimatkan takia harvakseltaan) ja isovanhemmat ovat välillä käyneet meillä. Isovanhemmat ovat terveitä ja virkeitä eläkeläisiä, jotka harrastavat paljon liikuntaa, marjastavat yms eli ovat hyvässä kunnossa.
Näennäisesti isovanhempien näkeminen sujuu: isovanhemmat ihastelevat lasta, sylittelevät sekä ottavat lapsesta paljon kuvia ja videoita, joita kuulemma katsovat paljon kotonaan. On haluttu alusta asti antaa kaikille isovanhemmille tilaa luoda välit ainoan lapsenlapsen kanssa. Henkisesti nämä tapaamiset isovanhempien kanssa kuluttavat. Isovanhemmat tietävät, että pikkulapsiperheessä on paljon hommaa ja pienellä lapsella päivärutiinit, jotta arki rullaa. Kyläillessä arjen asioissa ei haluttaisi auttaa, vaan tullaan kestittäväksi ja kysellään, voisiko ruoka olla heille valmiina klo 13.30, kun se on heidän ruoka-aikansa. Meidän vanhempien asioista ei olla kiinnostuneita, ei kysytä miten me jaksetaan ja jos kerrotaan itse, niin keskustelua ei jatketa. Meillä isovanhemmat eivät tunnu ymmärtävän noita lapsen rutiineja, vaan haluaisivat arjen pyörivät isovanhempien aikataulun mukaan (milloin isovanhempi haluaa herätä, syödä, mennä nukkumaan yms). Talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan on aivan vieras ajatus isovanhemmille. Asioiden pitäisi tapahtua heidän tavallaan myös kylässä ollessa. Omat vanhempani tuovat meille tullessaan jopa kotoaan tietyn kahvipaketin itselleen, koska meillä ”juodaan väärää merkkiä”.
Isovanhemmilla saattaa olla kova hinku ”auttaa” lapsenlapsen kanssa, mutta kärsivällisyyttä auttamiseen ei riitä, jos tulee pienikin haaste lapsen kanssa. Kun lapsemme oli vielä vauva, kehottivat vanhempani minua lähtemään lenkille ja ottamaan omaa aikaa. 10 minuuttia myöhemmin äiti soitti minulle ja pyysi tulemaan lenkiltä takaisin kotiin, kun eivät saaneet vauvaa lopettamaan itkemästä. Viimeksi kehottivat minua ja miestäni menemään rauhassa saunaan lapsen nukahdettua ja he voisivat käydä rauhoittelemassa lasta, jos lapsi heräisi saunomisen aikana. Saunomisesta ei tullut mitään, sillä jouduin tulemaan saunasta viidesti rauhoittelemaan herännyttä lasta, kun isovanhemmat eivät saaneet pientä rauhoittumaan. Isovanhemmat tarjoavat meille vanhemmille lepoa ja lupaavat huolehtia lapsesta, mutta lupaukset peruuntuvat ja se harmittaa. Enää en jaksa edes toivoa pientä lapsivapaata hetkeä isovanhempien vierailun aikana, kun sitä ei järjesty kuitenkaan.
Isovanhempien näkeminen kuluttaa enemmän kuin antaa. Tuntuu, että isovanhempien näkemisen jälkeen on vain entistä väsyneempi, kun on saanut hoitaa lapsen asioiden lisäksi isovanhempien kestitsemistä ja elää isovanhempien aikataulun mukaan. Isovanhempien lähtiessä huokaisee, kun saa taas palata oman perheen rytmiin ja lapsikin rauhoittuu.
Onko muilla tällaista ja miten olette jaksaneet tilanteen kanssa? Miten jaksaa, kun haluaisi antaa isovanhemmille tilaa muodostaa suhteen lapsenlapsen kanssa, mutta samalla nuo vierailut kuormittavat?
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Heh, meillä PITI pitää anopin 70v juhlat, kun enemmän tilaa. Vaatimalla suku vaati ja mieskin, vaikka meillä oli nuorin taapero. (Mies on iltatähti).
No minä passaan, siivon, leivon, hoidan lapsia samalla, en muista juhlista muuta kun sen, että nuorin HUUSI varmaan tunnin omassa huoneessa kun normaalisti nukahtaa päiväunille melko ongelmitta ja anopin ystävät naama norsun v kun lapsi ei TAJUA nukahtaa kesken hänelle oudon kiireen, ihmisruuhkan ja metelin. Ja mua varmaan odotettiin myös paikalle takaisin passaamaan lisää!
Että otti kaaliin. Toisaalta anoppi on ok ITSE kyllä, mutta olisi toi muuten pitänyt hoitaa.
Tuossa tilanteessa sinun olisi pitänyt tehdä selväksi suvulle, että koska sinä tarjoat juhlatilan, joku muu huolehtii tarjottavat. Esim. pitopalvelu, jonka olisi maksanut joku muu kuin sinä ja miehesi, koska tehän tarjositte oman kotinne ilmaiseksi juhlapaikaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se tee sinusta mitään kuningasta vaikka lisäännytkin.
Samanlailla sinun vanhempasi on edelleen sinun vanhempasi ja jos niiden aikataulun mukaan ei kiinnosta mennä niin ei ole pakko mennä ollenkaa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on tahtonut unohtua nuorilta se, että perheen vanhimmat/vanhemmat yleensä nimenomaan määrää sen tahdin.
Sitä kutsutaan kunnioitukseksi.
Mutta eipä se olekkaan mikään ihme, kun lapset kasvatetaan tänä päivänä melkein 90% minäminäminä edellä ja lapselle annetaan ihan kaikki periksi mitä lapsi haluaa.Koulussakaan ei sitten enää saada kuria.
Ai kunnioitustako se on, että pienen lapsen ja hänen vanhempiensa pitäisi hyppiä terveyden eläkeläisten pillin mukaan? :D Ei sen taaperon nälkä, väsymys tai pissahätä katso sitä, mitä mieltä joku muu asiasta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, meillä PITI pitää anopin 70v juhlat, kun enemmän tilaa. Vaatimalla suku vaati ja mieskin, vaikka meillä oli nuorin taapero. (Mies on iltatähti).
No minä passaan, siivon, leivon, hoidan lapsia samalla, en muista juhlista muuta kun sen, että nuorin HUUSI varmaan tunnin omassa huoneessa kun normaalisti nukahtaa päiväunille melko ongelmitta ja anopin ystävät naama norsun v kun lapsi ei TAJUA nukahtaa kesken hänelle oudon kiireen, ihmisruuhkan ja metelin. Ja mua varmaan odotettiin myös paikalle takaisin passaamaan lisää!
Että otti kaaliin. Toisaalta anoppi on ok ITSE kyllä, mutta olisi toi muuten pitänyt hoitaa.Miksi se mies ja suku ei siivonnut ja leiponut? Eihän tuollaiseen tarvitse suostua
No tietenkin mies siivosi. Muttei osaa leipoa. Ja välillä toinen on kiinni lasten kanssa mikä hidastaa asioita.
Enkä mä osannut kieltäytyä, kuvittelin että vieraat ymmärtää sen että tulevat lapsiperheen kotiin, vaikka juhlakalu onkin 70v eikä 7v.
Vai meinaatko että, kun olet synnyttänyt niin automaattisesti sinusta tulee perheen pää? Eli vanhempiesi pitäisi järjestää elämäsi sinun elämäsi mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo yksi ja sama kommentoija, joka spämmäilee tuosta "muidenko pitäisi järjestää elämänsä sinun mukaasi?"
Et taida olla lasten vanhempi, kun et tiedä, millaista arki pienten lasten kanssa on. Elämä tuossa vaiheessa nyt vaan joutuu pyörimään sen mukaan, että se pieni saa syötävää, päiväunensa/yöunensa ja muut rutiininsa, jotka tuo turvaa. Jos perheen kotiin tulee joku, niin sitten pitäisi mennä tuon talon tavoilla. Jos taas lapsiperhe menee jonnekin, niin siellä on sitten omat juttunsa vaikka ruokien yms suhteen. Ne lapsen rutiinit on kuitenkin pakko pitää reissussakin aika pitkälti. Siinä on lapsi ja vanhempi helisemässä, jos jää päiväunet/yöunet pois, nälkäisenä ei saa ruokaa yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on tahtonut unohtua nuorilta se, että perheen vanhimmat/vanhemmat yleensä nimenomaan määrää sen tahdin.
Sitä kutsutaan kunnioitukseksi.
Mutta eipä se olekkaan mikään ihme, kun lapset kasvatetaan tänä päivänä melkein 90% minäminäminä edellä ja lapselle annetaan ihan kaikki periksi mitä lapsi haluaa.Koulussakaan ei sitten enää saada kuria.
Ai kunnioitustako se on, että pienen lapsen ja hänen vanhempiensa pitäisi hyppiä terveyden eläkeläisten pillin mukaan? :D Ei sen taaperon nälkä, väsymys tai pissahätä katso sitä, mitä mieltä joku muu asiasta on.
Tässä just paistaa se epäkunnioitus omia vanhempiaan kohtaan. Vaikka itse väittäisit, että vanhempasi ovat terveitä eläkeläisiä niin sinä et ole elänyt itse sitä ikää niin et voi tietää kaikkea.
Vertaa itseesi siihen aikaan, kun olit 20 ja esim mitä olet sitten, kun täytät 40. Ei jaksa enää yötämyöten juosta baareissa, kuten nuorena. Mieti mitä se kunto on sitten jo, kun täytät 50 tai 60.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on tahtonut unohtua nuorilta se, että perheen vanhimmat/vanhemmat yleensä nimenomaan määrää sen tahdin.
Sitä kutsutaan kunnioitukseksi.
Mutta eipä se olekkaan mikään ihme, kun lapset kasvatetaan tänä päivänä melkein 90% minäminäminä edellä ja lapselle annetaan ihan kaikki periksi mitä lapsi haluaa.Koulussakaan ei sitten enää saada kuria.
Hyi olkoon mikä kommentti. Todellakin pienen lapsen tarpeisiin vastataan. Muutoin heistä kasvaa moisia kusipäitä kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vai meinaatko että, kun olet synnyttänyt niin automaattisesti sinusta tulee perheen pää? Eli vanhempiesi pitäisi järjestää elämäsi sinun elämäsi mukaan?
Ei
Mutta kun mennään toisen kotiin, pitäisi ymmärtää, että ollaan toisen ihmisen yksityisalueella, ei missään täyden palvelun hotellissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on tahtonut unohtua nuorilta se, että perheen vanhimmat/vanhemmat yleensä nimenomaan määrää sen tahdin.
Sitä kutsutaan kunnioitukseksi.
Mutta eipä se olekkaan mikään ihme, kun lapset kasvatetaan tänä päivänä melkein 90% minäminäminä edellä ja lapselle annetaan ihan kaikki periksi mitä lapsi haluaa.Koulussakaan ei sitten enää saada kuria.
Ai kunnioitustako se on, että pienen lapsen ja hänen vanhempiensa pitäisi hyppiä terveyden eläkeläisten pillin mukaan? :D Ei sen taaperon nälkä, väsymys tai pissahätä katso sitä, mitä mieltä joku muu asiasta on.
Tässä just paistaa se epäkunnioitus omia vanhempiaan kohtaan. Vaikka itse väittäisit, että vanhempasi ovat terveitä eläkeläisiä niin sinä et ole elänyt itse sitä ikää niin et voi tietää kaikkea.
Vertaa itseesi siihen aikaan, kun olit 20 ja esim mitä olet sitten, kun täytät 40. Ei jaksa enää yötämyöten juosta baareissa, kuten nuorena. Mieti mitä se kunto on sitten jo, kun täytät 50 tai 60.
Ap: "Isovanhemmat ovat terveitä ja virkeitä eläkeläisiä, jotka harrastavat paljon liikuntaa, marjastavat yms eli ovat hyvässä kunnossa."
Miten se jaksaminen riittää harrastuksiin, mutta ei lapsenlapsen kanssa olemiseen?
Minä olisin jäänyt sinne saunaan ja antanut lapsen huutaa ja jos isovanhempi tulee häiriköimään, sanonut, että ei haittaa, jatka vain lohduttelemista. Lapsi ei mene siitä rikki, vaikka ei heti rauhoittuisikaan isovanhemman sylissä, kun kuitenkin ON joku joka rauhoittelee. Mutta tuntuu siltä, että ap:n tapauksessa ne isovanhemmat tarvitsisi rauhoittelua lasta enemmän, jos jo 10min jälkeen soitetaan paniikissa, että tule takaisin.
Meillä kerran mies halusi vanhemmilleen saunomaan, ja eikös vauva sitten itkenyt suunnilleen koko sen ajan kun oltiin saunassa, eli puolisen tuntia. Kuului saunaan, mutta koska lapsella oli isovanhempi lohduttamassa, annettiin mummon hoitaa. Mummo pahoitteli saunan jälkeen, ettei saatu rauhassa rentoutua, minä pahoittelin takaisin, että ei saanut isovanhemmatkaan siitä laatuajasta nauttia. Lapsi ei ollut lopulta moksiskaan.
Ekoja kertoja kun muksu oli mummolassa useammin tunnin hoidossa, näki, kun vanhemmat lähtivät ja oli kuulemma käynyt itkeskelemässä ovella (tässä vaiheessa oli reilu 1v), mutta kukaan ei kuitenkaan soitellut perään. Olivat harhauttaneet tekemään muuta. Meillä anoppi onkin järkevä ihminen, joka tietää, ettei itku maailmaa kaada, vaikka pahalta tuntuisikin, enkä minäkään mene lapsen itkusta paniikkiin vaan osaan erottaa milloin pitää lohduttaa ja milloin voi vain antaa itkeä. Ei se itku tosiaankaan ole aina pahasta.
Noista aikatauluongelmista en muuta osaa sanoa kuin, että kyllä vauvankin kanssa pystyy pitämään aikataulua yllä ja kun kiinteät aloitetaan, kannattaakin noudattaa ruoka-aikoja, mutta ne ruoka-ajat määräytyy OMAN perheen tarpeiden mukaan, ei vierailevien isovanhempien. Isovanhemmat joko syövät kotonaan tai syövät sitten kun ruoka on valmista. (Ja miksi ihmeessä ylipäänsä odottavat, että heille valmistetaan ruokaa???)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tällä palstalla aina halutaan isovanhempia ja haukut saa paljon ylänuolia
Terveisin teinien äiti ja toki toivon joskus itse olevani isovanhempi.
No ehkä siksi, että hankaliin tilanteisiin kaivataan neuvoja ja vertaistukea. Ei semmoiset "meidän lapsilla on ihanat isovanhemmat ja parisuhdekin voi hyvin"-aloitukset vaan kiinnosta ollenkaan niin paljon, jos siis joku tulisi semmoisen edes tehneeksi. Sama hommahan se on joka asiassa, ne huonot kokemukset herättää enemmän keskustelua kuin hyvät.
Ja kyllä, on olemassa hankalia isovanhempia, on olemassa huonoja osallistumattomia miehiä ja kus i päisiä ex-puolisoita. Siinä missä on hankalia naisihmisiäkin, on niitäkin keskusteluja täällä joissa mies valittaa vaimostaan.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on tahtonut unohtua nuorilta se, että perheen vanhimmat/vanhemmat yleensä nimenomaan määrää sen tahdin.
Sitä kutsutaan kunnioitukseksi.
Mutta eipä se olekkaan mikään ihme, kun lapset kasvatetaan tänä päivänä melkein 90% minäminäminä edellä ja lapselle annetaan ihan kaikki periksi mitä lapsi haluaa.Koulussakaan ei sitten enää saada kuria.
Hahah, anna minun nauraa! Arvatenkin sinäkin olet sitä sukupolvea joka tuuppasi omat lapsensa omille vanhemmilleen hoidettavaksi kun piti saada Rakentaa Uraa. Siinä hyppi kaksi sukupolvea yhden pillin mukaan ja nyt pitäisi saada kolmaskin mukaan remmiin, just joo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on hyvin samankaltainen tilanne, mutta eri syystä. Alle 3v. lastemme isovanhemmat kun tulevat meille kylään toiselta puolelta Suomea, he kyllä hoitavat lapsia, mutta vierailu on joka kerta aivan käsittämätöntä sirkusta. Isovanhemmat vaativat päivät täpötäyteen ohjelmaa, jota meidän pitää suorittaa heidän kanssaan, koska joka ikisen vierailun on oltava ikimuistoisen hauska lapsille (jotka tuskin edes tulevat muistamaan näitä vuosia, kun ovat vielä niin pieniä). Samaan vedoten me vanhemmat emme saisi kieltää lapsilta mitään tai pitää heille minkäänlaista kuria, ettei heille vain tulisi paha mieli vierailun aikana. Erityisesti anoppi tuppaa loukkaantumaan verisesti, kun emme tottele heitä tässä asiassa. Tätä ehkä jaksaisi, jos he kävisivät meillä korkeintaan muutaman kerran vuodessa. Mutta jostain syystä varsinkin vauvavuosina ovat ravanneet täällä pahimmillaan joka toinen viikko. Tulevat, kun mies ei raaski kieltää ja miniältä ei kysytä. Onneksi nyt eletään perheemme viimeistä vauvavuotta…
Jos joku ihmissuhde kuluttaa enemmän kuin antaa, niin kannattaa ottaa etäisyyttä. Lapsi on teillä vielä niin pieni, ettei tule kuitenkaan muistamaan, näkikö isovanhempia kerran kuussa vai neljästi vuodessa. Jos jonkun verran näette, niin se riittää.
Aika usein isovanhemmat on lapselle tärkeitä, vaikka ei jatkuvasti nähtäisi. Mä tykkäsin omista isovanhemmistani, oltiin hyvissä väleissä ja tuntui, että käytiin mummolassa melko usein. Oikeasti käytiin mummolassa ehkä 4-6 kertaa vuodessa.
Mä olin äkäinen mun äidille, kun ei soittanut mulle kun olin vieraana häissä, että mun vauva on itkenyt 3 h eikä hän saanut rauhoittumaan. Satuin soittamaan häistä ja olin viivana 15 min takaisin kotona. Otin pikkukultani syliini ja itku loppui sillä sekunnilla.
Että voi se noinkin päin mennä. Nyt äidilläni on Alzheimer ja hoivakotiin on menossa tänä vuonna. Pikkukultakin on jo liki 20v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaapa Ap mitä oma äitini sanoi viimeksi meillä käydessään?
Äiti nukkui sängyssäni, minä patjalla lattialla ja vauva pinnasängyssä. Olin yöllä joutunut ravaamaan huutaneen vauvan luona alle tunnin välein, enkä saanut nukuttua ehjää pätkää koko yönä. Aamulla olin rättiväsynyt. Eiköhän äitini ihan ääneen hehkuttanut, miten kiva on, kun mummona saa kirsikat kakun päältä eikä tarvitse valvoa, kun syötti puuroa vauvalle. Ei lämmittänyt mieltä tuo kommentti, kun olen jo liki vuoden nukkunut huonosti. Ei ole äitini tehtävä valvoa vauvan kanssa, mutta ei tarvitse hieroa väsyneen äidin naamaan tuota asiaa.
Vähän samantapainen kokemus, kun olimme mummolassa yötä. Lapsi valvotti ja kun aamulla pyysin, että voisiko äitini katsoa lapsen perään, jotta saisin vähän nukuttua, niin äitini siihen sähähti, ettei hänkään ole saanut nukuttua. Johon sitten jatkoin, että niin, sinä saat nukkua aina niin paljon kuin haluat ja minä valvon kotona sekä täällä lapsen vuoksi. Että jos edes yhtenä aamuna vuodessa saisi nukkua. MIes lähtee aina aamuisin niin aikaisin töihin, että hänestä ei apua. No, lopulta äiti sitten vahti kun yritin nukkua, mutta jäi paha maku tuosta. Ja tosiaankaan emme käy kuin suurinpiirtin yhden yön vuodessa pitkän välimatkan vuoksi häiritsemässä hänen rauhaansa.
Samaa mieltä. Inhottaa, jos joku valittaa nukkuneensa yksittäisen huonon yön. On ihan eri asia nukkua aina yönsä vauvan tai pienen lapsen takia huonosti kuin nukkua pari yksittäistä yötä huonosti. Ei ole mahdoton pyyntö, että joskus voisi auttaa aamulla.
Mun mutsi tulee meille vauvaperheeseen yöksi ja jaksaa aina muistuttaa, että ottaa sitten illalla unilääkkeen, kun ei saa muuten vieraassa paikassa nukuttua. Kiva juttu hänelle, mä saan kuunnella vauvan itkun lisäksi äitini kuorsausta (kuorsaa otettuaan tuota lääkettä). :D
Tutulta kuulostaa.
Omalla kohdalla olen huomannut, että miehen ja mun vanhemmat eivät siedä lapsen "vaikeutta". Siis että lapsi on niin kauan ihana ja kiva, kun on "kiltisti" ja asiat menevät isovanhemman toivomalla tavalla. Lapsellamme oli alkuun koliikki ja toiset isovanhemmat eivät edes halunneet nähdä vauvaa sinä aikana, kun koliikki vaivasi. Jos nykyään lapsella tulee jostain syystä itku, niin lapsen pahaa oloa ei kestetä ollenkaan. Lapsi, 11 kk, on tähän asti ollut melko hyväntuulinen. Mielenkiinnolla ja kauhulla odotan, kun taaperoaika ja uhmaikä lähestyy. Mitähän isovanhemmat tekevät, kun se mummin mussukka sanookin vastaan ja tekee asioita, joita ei saisi?
Vierailija kirjoitti:
Arvaapa Ap mitä oma äitini sanoi viimeksi meillä käydessään?
Äiti nukkui sängyssäni, minä patjalla lattialla ja vauva pinnasängyssä. Olin yöllä joutunut ravaamaan huutaneen vauvan luona alle tunnin välein, enkä saanut nukuttua ehjää pätkää koko yönä. Aamulla olin rättiväsynyt. Eiköhän äitini ihan ääneen hehkuttanut, miten kiva on, kun mummona saa kirsikat kakun päältä eikä tarvitse valvoa, kun syötti puuroa vauvalle. Ei lämmittänyt mieltä tuo kommentti, kun olen jo liki vuoden nukkunut huonosti. Ei ole äitini tehtävä valvoa vauvan kanssa, mutta ei tarvitse hieroa väsyneen äidin naamaan tuota asiaa.
mä olisin varmaan tirvaissut omaa äitiäni tuossa tilanteessa, jos ois noin mennyt sanomaan.
Alue: Aihe vapaa
Nykyään on tahtonut unohtua nuorilta se, että perheen vanhimmat/vanhemmat yleensä nimenomaan määrää sen tahdin.
Sitä kutsutaan kunnioitukseksi.
Mutta eipä se olekkaan mikään ihme, kun lapset kasvatetaan tänä päivänä melkein 90% minäminäminä edellä ja lapselle annetaan ihan kaikki periksi mitä lapsi haluaa.
Koulussakaan ei sitten enää saada kuria.