Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhempien näkeminen kuluttaa enemmän kuin antaa – onko muilla tällaista?
21.02.2022 |
Kysymys otsikossa. Perheeseemme kuuluu meidän kolmekymppisten vanhempien lisäksi pieni taapero. Ollaan tämän reilun vuoden aikana käyty isovanhempien luona (pitkän välimatkan takia harvakseltaan) ja isovanhemmat ovat välillä käyneet meillä. Isovanhemmat ovat terveitä ja virkeitä eläkeläisiä, jotka harrastavat paljon liikuntaa, marjastavat yms eli ovat hyvässä kunnossa.
Näennäisesti isovanhempien näkeminen sujuu: isovanhemmat ihastelevat lasta, sylittelevät sekä ottavat lapsesta paljon kuvia ja videoita, joita kuulemma katsovat paljon kotonaan. On haluttu alusta asti antaa kaikille isovanhemmille tilaa luoda välit ainoan lapsenlapsen kanssa. Henkisesti nämä tapaamiset isovanhempien kanssa kuluttavat. Isovanhemmat tietävät, että pikkulapsiperheessä on paljon hommaa ja pienellä lapsella päivärutiinit, jotta arki rullaa. Kyläillessä arjen asioissa ei haluttaisi auttaa, vaan tullaan kestittäväksi ja kysellään, voisiko ruoka olla heille valmiina klo 13.30, kun se on heidän ruoka-aikansa. Meidän vanhempien asioista ei olla kiinnostuneita, ei kysytä miten me jaksetaan ja jos kerrotaan itse, niin keskustelua ei jatketa. Meillä isovanhemmat eivät tunnu ymmärtävän noita lapsen rutiineja, vaan haluaisivat arjen pyörivät isovanhempien aikataulun mukaan (milloin isovanhempi haluaa herätä, syödä, mennä nukkumaan yms). Talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan on aivan vieras ajatus isovanhemmille. Asioiden pitäisi tapahtua heidän tavallaan myös kylässä ollessa. Omat vanhempani tuovat meille tullessaan jopa kotoaan tietyn kahvipaketin itselleen, koska meillä ”juodaan väärää merkkiä”.
Isovanhemmilla saattaa olla kova hinku ”auttaa” lapsenlapsen kanssa, mutta kärsivällisyyttä auttamiseen ei riitä, jos tulee pienikin haaste lapsen kanssa. Kun lapsemme oli vielä vauva, kehottivat vanhempani minua lähtemään lenkille ja ottamaan omaa aikaa. 10 minuuttia myöhemmin äiti soitti minulle ja pyysi tulemaan lenkiltä takaisin kotiin, kun eivät saaneet vauvaa lopettamaan itkemästä. Viimeksi kehottivat minua ja miestäni menemään rauhassa saunaan lapsen nukahdettua ja he voisivat käydä rauhoittelemassa lasta, jos lapsi heräisi saunomisen aikana. Saunomisesta ei tullut mitään, sillä jouduin tulemaan saunasta viidesti rauhoittelemaan herännyttä lasta, kun isovanhemmat eivät saaneet pientä rauhoittumaan. Isovanhemmat tarjoavat meille vanhemmille lepoa ja lupaavat huolehtia lapsesta, mutta lupaukset peruuntuvat ja se harmittaa. Enää en jaksa edes toivoa pientä lapsivapaata hetkeä isovanhempien vierailun aikana, kun sitä ei järjesty kuitenkaan.
Isovanhempien näkeminen kuluttaa enemmän kuin antaa. Tuntuu, että isovanhempien näkemisen jälkeen on vain entistä väsyneempi, kun on saanut hoitaa lapsen asioiden lisäksi isovanhempien kestitsemistä ja elää isovanhempien aikataulun mukaan. Isovanhempien lähtiessä huokaisee, kun saa taas palata oman perheen rytmiin ja lapsikin rauhoittuu.
Onko muilla tällaista ja miten olette jaksaneet tilanteen kanssa? Miten jaksaa, kun haluaisi antaa isovanhemmille tilaa muodostaa suhteen lapsenlapsen kanssa, mutta samalla nuo vierailut kuormittavat?
Kommentit (137)
Emma K. kirjoitti:
Ihme valitusta. Älä tapaile isovanhempia.
Mutta älä valita sitten, että lapsilla ei ole suhdetta isovanhempiin
Olet juuri tuollainen "Minä, minä, minä-tyyppi."
Häpeä, elukka.
Uskomaton kommentti - mitä itse tekisit jos sinulla olisi tuollaiset rajattomat isovanhemmat, jotka eivät kunnioita perheen elämää mitenkään?
Isovanhemmathan tässä ovat niitä minäminä -tyyppejä. Tulevat kylään ja alkavat vaatimaan.
Mitä sinä tekisit tilanteessa jossa lapsesi on häntä hoitamattomaan kykenemättömien "hoidossa"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvaapa Ap mitä oma äitini sanoi viimeksi meillä käydessään?
Äiti nukkui sängyssäni, minä patjalla lattialla ja vauva pinnasängyssä. Olin yöllä joutunut ravaamaan huutaneen vauvan luona alle tunnin välein, enkä saanut nukuttua ehjää pätkää koko yönä. Aamulla olin rättiväsynyt. Eiköhän äitini ihan ääneen hehkuttanut, miten kiva on, kun mummona saa kirsikat kakun päältä eikä tarvitse valvoa, kun syötti puuroa vauvalle. Ei lämmittänyt mieltä tuo kommentti, kun olen jo liki vuoden nukkunut huonosti. Ei ole äitini tehtävä valvoa vauvan kanssa, mutta ei tarvitse hieroa väsyneen äidin naamaan tuota asiaa.
Vähän samantapainen kokemus, kun olimme mummolassa yötä. Lapsi valvotti ja kun aamulla pyysin, että voisiko äitini katsoa lapsen perään, jotta saisin vähän nukuttua, niin äitini siihen sähähti, ettei hänkään ole saanut nukuttua. Johon sitten jatkoin, että niin, sinä saat nukkua aina niin paljon kuin haluat ja minä valvon kotona sekä täällä lapsen vuoksi. Että jos edes yhtenä aamuna vuodessa saisi nukkua. MIes lähtee aina aamuisin niin aikaisin töihin, että hänestä ei apua. No, lopulta äiti sitten vahti kun yritin nukkua, mutta jäi paha maku tuosta. Ja tosiaankaan emme käy kuin suurinpiirtin yhden yön vuodessa pitkän välimatkan vuoksi häiritsemässä hänen rauhaansa.
Vierailija kirjoitti:
Emma K. kirjoitti:
Ihme valitusta. Älä tapaile isovanhempia.
Mutta älä valita sitten, että lapsilla ei ole suhdetta isovanhempiin
Olet juuri tuollainen "Minä, minä, minä-tyyppi."
Häpeä, elukka.Uskomaton kommentti - mitä itse tekisit jos sinulla olisi tuollaiset rajattomat isovanhemmat, jotka eivät kunnioita perheen elämää mitenkään?
Isovanhemmathan tässä ovat niitä minäminä -tyyppejä. Tulevat kylään ja alkavat vaatimaan.
Mitä sinä tekisit tilanteessa jossa lapsesi on häntä hoitamattomaan kykenemättömien "hoidossa"?
Eihän tuo Emma K mistään perhe-elämästä tiedä, hän on naisena esiintyvä miestrolli.
Asuvatko ne isovanhemmat edes samalla suunnalla?
Ehdotukseni voisi olla (mutta tietysti tiedätte itse paremmin ja saatte itse suunnitella arkenne), että harvennatte käyntejä siten, että tapaatte vain kolmen kuukauden välein, joko teillä tai sitten reissaatte sinne. Jos isovanhempia tulee käymään, niin tietenkin lapsiperheen aikataulut ovat sellaiset kuin ne muutoinkin ovat. Heille voi sitten kertoa, milloin teidän ruokailu- ja lepoajat ovat, ja he sitten saavat sopeutua niihin. Ja jos te käytte siellä, te olette vierailulla, ja olette läsnä kun isovanhemmat seurustelevat lapsen kanssa. Eivät he tule tuota tahtia niin "turvallisen hajuisiksi", että pientä vauvaa voisi heidän hoitoonsa jättää.
Mutta lähetelkää videonpätkiä isovanhemmille vauvan kehityksestä, jokeltelusta, ryömimisestä jne. Soittakaa videopuheluita. Näyttäkää vauvalle isovanhempien kuvia, kertokaa että katso mamma ja pappa ja mummi ja ukki.
Yrittäkää nyt kasvaa siihen vanhemman rooliin. Koska TE oletten nyt tämän lapsen vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n äiti kuulostaa samalta kuin omani.
Äitini on aina ollut haastava persoona. Koko perheen elämä on aina mennyt äidin aikataulujen ympärillä. Ruoka-ajat ja muut menivät sen mukaan, mitä äitini halusi. Suuttui, jos ei saanut ruokaa sitä halutessaan. Ei voinut ottaa esim. leipää ruokaa odottaessaan. Meille syntyi vauva viime vuonna ja äiti jatkaa yhä samalla linjalla. Ei tajua, että minä en esimerkiksi pääse syömään juuri sillä sekunnilla, kun äiti haluaisi. Minun tehtävä on huolehtia vauvasta ja elämä menee vauvan aikataulujen mukaan. Minä syön sitten, kun vauvan aikataulu antaa myöten. Iltaisin valittaa siitä, kun vauvani ei mene tarpeeksi aikaisin nukkumaan ja hän haluaisi, että illalla olisi aiemmin hiljaista.🙄
Siis. Asutko vauvoinesi äitisi asunnossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tuttua meilläkin. Isovanhemmat tuli omine toiveineen ja järjestelivät kyläilynsä omien toiveidensa mukaan. Meillä sillä erotuksella että en olisi voinut ikinä jättää kummallekaan isovanhempi-kaksikolle meidän lasta hoitoon. Ovat nimittäin meidän perheessä kaikki isovanhemmat tyyppiä: "lapsi oppii uimaan kun sen heittää veteen". Eli esim taapero sai vaellella pyörätiellä miten sattuu ja äitini ja isäni mielestä "se oppii kävelemään reunassa kun siihen joku törmää". Samoin lapsen allergioita vähäteltiin. Me harvennettiin vierailuja kun ei löytynyt muuta lääkettä tilanteeseen.
Olin pitkään surullinen kun isovanhemmuus ei tuonutkaan meille iloa vaan enemmänkin ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harvemmat välit.
Hotelli.
Kenellä on pikkulapsiaikana varaa jatkuvasti maksaa hotelleja omalle perheelle/isovanhemmille? Meilläpäin yö on satasen luokkaa, jos tarjouksesta sattuu saamaan. Eipä hoitovapaalla tuollaisia maksella.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä raskaista isovanhemmista valittajia.
Jos kuka tahansa vie enemmän kuin tuo, niin hajurakoa isommaksi ja kaikki passaaminen seis.
Aikuiset ihmiset! Päätätte ja määräätte itse omasta elämästänne ja silti annatte jonkun mummon ja papparaisen passauttaa ja hyppyyttää - ja sitten valitatte, että on raskasta🙄
Jos nämäkin vanhemmat lakkais näkemästä näitä isovanhempia, niin eiköhän palstalle tulis aika äkkiä joku "miniä sulki meidät lapsenlapsen elämästä" aloitus. Eli teet niin tai näin, niin aina on väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaapa Ap mitä oma äitini sanoi viimeksi meillä käydessään?
Äiti nukkui sängyssäni, minä patjalla lattialla ja vauva pinnasängyssä. Olin yöllä joutunut ravaamaan huutaneen vauvan luona alle tunnin välein, enkä saanut nukuttua ehjää pätkää koko yönä. Aamulla olin rättiväsynyt. Eiköhän äitini ihan ääneen hehkuttanut, miten kiva on, kun mummona saa kirsikat kakun päältä eikä tarvitse valvoa, kun syötti puuroa vauvalle. Ei lämmittänyt mieltä tuo kommentti, kun olen jo liki vuoden nukkunut huonosti. Ei ole äitini tehtävä valvoa vauvan kanssa, mutta ei tarvitse hieroa väsyneen äidin naamaan tuota asiaa.
Vähän samantapainen kokemus, kun olimme mummolassa yötä. Lapsi valvotti ja kun aamulla pyysin, että voisiko äitini katsoa lapsen perään, jotta saisin vähän nukuttua, niin äitini siihen sähähti, ettei hänkään ole saanut nukuttua. Johon sitten jatkoin, että niin, sinä saat nukkua aina niin paljon kuin haluat ja minä valvon kotona sekä täällä lapsen vuoksi. Että jos edes yhtenä aamuna vuodessa saisi nukkua. MIes lähtee aina aamuisin niin aikaisin töihin, että hänestä ei apua. No, lopulta äiti sitten vahti kun yritin nukkua, mutta jäi paha maku tuosta. Ja tosiaankaan emme käy kuin suurinpiirtin yhden yön vuodessa pitkän välimatkan vuoksi häiritsemässä hänen rauhaansa.
Samaa mieltä. Inhottaa, jos joku valittaa nukkuneensa yksittäisen huonon yön. On ihan eri asia nukkua aina yönsä vauvan tai pienen lapsen takia huonosti kuin nukkua pari yksittäistä yötä huonosti. Ei ole mahdoton pyyntö, että joskus voisi auttaa aamulla.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n äiti kuulostaa samalta kuin omani.
Äitini on aina ollut haastava persoona. Koko perheen elämä on aina mennyt äidin aikataulujen ympärillä. Ruoka-ajat ja muut menivät sen mukaan, mitä äitini halusi. Suuttui, jos ei saanut ruokaa sitä halutessaan. Ei voinut ottaa esim. leipää ruokaa odottaessaan. Meille syntyi vauva viime vuonna ja äiti jatkaa yhä samalla linjalla. Ei tajua, että minä en esimerkiksi pääse syömään juuri sillä sekunnilla, kun äiti haluaisi. Minun tehtävä on huolehtia vauvasta ja elämä menee vauvan aikataulujen mukaan. Minä syön sitten, kun vauvan aikataulu antaa myöten. Iltaisin valittaa siitä, kun vauvani ei mene tarpeeksi aikaisin nukkumaan ja hän haluaisi, että illalla olisi aiemmin hiljaista.🙄
Tämä jäi nyt kyllä ihan hämmentämään. Että sinä et pääse syömään kun äiti haluaisi? Minne? Äidin luo? Iltaisin valittaa että vauva ei mene aikaisin nukkumaan että olisi hiljaista? Asuuko äitisi teillä vai sinä äidin luona? Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä raskaista isovanhemmista valittajia.
Jos kuka tahansa vie enemmän kuin tuo, niin hajurakoa isommaksi ja kaikki passaaminen seis.
Aikuiset ihmiset! Päätätte ja määräätte itse omasta elämästänne ja silti annatte jonkun mummon ja papparaisen passauttaa ja hyppyyttää - ja sitten valitatte, että on raskasta🙄
Jos nämäkin vanhemmat lakkais näkemästä näitä isovanhempia, niin eiköhän palstalle tulis aika äkkiä joku "miniä sulki meidät lapsenlapsen elämästä" aloitus. Eli teet niin tai näin, niin aina on väärin.
Tai: jos isovanhemmat harventaisi käyntejään/lopettaisivat käynnit, niin jopa miniä valittaisi täällä näppäimistö kuumana!
Olipa kyse isovanhemmista tai muista vieraista, niin pikkulapsiperhevierailuista mulla on mielipide, josta kaikki ei varmasti tykkää. Vieraat on toki vieraita, mutta muutamaksi päiväksi ei mennä passattavaksi tai vaatimaan, että isäntäväki ehtisi elämään kuten silloin aikanaan, kun lapsi(a) ei vielä ollut.
On ihan eri asia käydä vaikka pari tuntia kahvilla silloin tällöin kuin asettua pariksi päiväksi vierailulle ja vaatia kaikenlaista. Aikuinen ihminen osaa kyllä ottaa/kysyä välipalaa, jos ei ole vielä ruoka-aika. Jos perheessä on tietyt rutiinit lasten kanssa, niin ei siihen tarvitse mennä sotkemaan. Helpommalla pääsee kaikki, kun antaa perheen tehdä omat rutiininsa. Vieras voi sillä aikaa vaikka lukea puhelimellaan uutisia.
Meillä on taaperoikää lähestyvä vauva ja illalla on n. 30 min hetki, jolloin iltapuuhat sitoo aivan täysin (hampaiden ym pesut, yöpuvun pukeminen, iltapuuro, rauhoittuminen ja nukuttaminen). Vaikka kuinka selkeällä suomella sanoisi, että nyt kaivataan rauhaa tähän, että saadaan vauva nukkumaan, niin ei uskota. Joko tullaan höpöttämään siihen pinnasängyn luokse tai odotetaan, että vieraiden kanssa ehdittäisiin seurustella siinä iltakiireiden lomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tällä palstalla aina halutaan isovanhempia ja haukut saa paljon ylänuolia
Terveisin teinien äiti ja toki toivon joskus itse olevani isovanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tällä palstalla aina halutaan isovanhempia ja haukut saa paljon ylänuolia
Terveisin teinien äiti ja toki toivon joskus itse olevani isovanhempi.
Tällä palstalla aina *haukutaan isovanhempia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tällä palstalla aina halutaan isovanhempia ja haukut saa paljon ylänuolia
Terveisin teinien äiti ja toki toivon joskus itse olevani isovanhempi.
Tällä palstalla aina *haukutaan isovanhempia
Myös miehiä.
Ja miesten lapsia.
kolahti tuo, ettei isovanhemmalla ole kärsivällisyyttä lapsen kans. eihän isovanhemmilla oo mitään velvollisuutta järjestää lapsivapaata, mutta kurjaahan se on, jos sitä luvataan eikä sitten onnistukaan. meillä ei ole tukiverkkoja arjessa lainkaan, toiset isovanhemmat käyvät muutaman kerran vuodessa meillä ja ovat yötä. yhtenä aamuna äitini sanoi huolehtivansa vauvasta, jotta minä pääsin asioille ja mies sai sillä aikaa nukkua (yleensä mies hoiti tuolloin yöheräilyt). mitä kävi? lähdettyäni meni viis minsaa, vauva alkoi vähän kitistä, niin äitini oli herättänyt mieheni tyrkkäämällä vauvan syliin ja lähtenyt ulos ovesta. :D joo, tajuaisin jos vauva olisi itkenyt naama punaisena eikä rauhoittunut millään, mutta oli vain hetken kitissyt. toisaalta ei tämä yllätys ole: äitini ei sietänyt minulta mitään vaikeita tunteita lapsena ja käski olemaan itkemättä, niin onko ihme, ettei siedä itkua omalta lapsenlapseltakaan.
Ei. Viihdymme toistemme seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tällä palstalla aina halutaan isovanhempia ja haukut saa paljon ylänuolia
Terveisin teinien äiti ja toki toivon joskus itse olevani isovanhempi.
Aika monet isovanhemmat ovat haastavia. Tilastollisesti on jo iso osa isovanhempia, jotka eivät halua millään lailla tukea/auttaa omia lapsia, kun he saavat lapsia. Ei vain kiinnosta. Sitten jäljelle jäävissä on niitä, jotka ovat vaativia ja hankalia isovanhempia. Toki joukossa on hyviäkin isovanhempia ja sellainenhan jokainen haluaisi itse olla/omien vanhempiensa olevan sellaisia isovanhempia.
Alue: Aihe vapaa
En ymmärrä näitä raskaista isovanhemmista valittajia.
Jos kuka tahansa vie enemmän kuin tuo, niin hajurakoa isommaksi ja kaikki passaaminen seis.
Aikuiset ihmiset! Päätätte ja määräätte itse omasta elämästänne ja silti annatte jonkun mummon ja papparaisen passauttaa ja hyppyyttää - ja sitten valitatte, että on raskasta🙄