Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhempien näkeminen kuluttaa enemmän kuin antaa – onko muilla tällaista?
21.02.2022 |
Kysymys otsikossa. Perheeseemme kuuluu meidän kolmekymppisten vanhempien lisäksi pieni taapero. Ollaan tämän reilun vuoden aikana käyty isovanhempien luona (pitkän välimatkan takia harvakseltaan) ja isovanhemmat ovat välillä käyneet meillä. Isovanhemmat ovat terveitä ja virkeitä eläkeläisiä, jotka harrastavat paljon liikuntaa, marjastavat yms eli ovat hyvässä kunnossa.
Näennäisesti isovanhempien näkeminen sujuu: isovanhemmat ihastelevat lasta, sylittelevät sekä ottavat lapsesta paljon kuvia ja videoita, joita kuulemma katsovat paljon kotonaan. On haluttu alusta asti antaa kaikille isovanhemmille tilaa luoda välit ainoan lapsenlapsen kanssa. Henkisesti nämä tapaamiset isovanhempien kanssa kuluttavat. Isovanhemmat tietävät, että pikkulapsiperheessä on paljon hommaa ja pienellä lapsella päivärutiinit, jotta arki rullaa. Kyläillessä arjen asioissa ei haluttaisi auttaa, vaan tullaan kestittäväksi ja kysellään, voisiko ruoka olla heille valmiina klo 13.30, kun se on heidän ruoka-aikansa. Meidän vanhempien asioista ei olla kiinnostuneita, ei kysytä miten me jaksetaan ja jos kerrotaan itse, niin keskustelua ei jatketa. Meillä isovanhemmat eivät tunnu ymmärtävän noita lapsen rutiineja, vaan haluaisivat arjen pyörivät isovanhempien aikataulun mukaan (milloin isovanhempi haluaa herätä, syödä, mennä nukkumaan yms). Talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan on aivan vieras ajatus isovanhemmille. Asioiden pitäisi tapahtua heidän tavallaan myös kylässä ollessa. Omat vanhempani tuovat meille tullessaan jopa kotoaan tietyn kahvipaketin itselleen, koska meillä ”juodaan väärää merkkiä”.
Isovanhemmilla saattaa olla kova hinku ”auttaa” lapsenlapsen kanssa, mutta kärsivällisyyttä auttamiseen ei riitä, jos tulee pienikin haaste lapsen kanssa. Kun lapsemme oli vielä vauva, kehottivat vanhempani minua lähtemään lenkille ja ottamaan omaa aikaa. 10 minuuttia myöhemmin äiti soitti minulle ja pyysi tulemaan lenkiltä takaisin kotiin, kun eivät saaneet vauvaa lopettamaan itkemästä. Viimeksi kehottivat minua ja miestäni menemään rauhassa saunaan lapsen nukahdettua ja he voisivat käydä rauhoittelemassa lasta, jos lapsi heräisi saunomisen aikana. Saunomisesta ei tullut mitään, sillä jouduin tulemaan saunasta viidesti rauhoittelemaan herännyttä lasta, kun isovanhemmat eivät saaneet pientä rauhoittumaan. Isovanhemmat tarjoavat meille vanhemmille lepoa ja lupaavat huolehtia lapsesta, mutta lupaukset peruuntuvat ja se harmittaa. Enää en jaksa edes toivoa pientä lapsivapaata hetkeä isovanhempien vierailun aikana, kun sitä ei järjesty kuitenkaan.
Isovanhempien näkeminen kuluttaa enemmän kuin antaa. Tuntuu, että isovanhempien näkemisen jälkeen on vain entistä väsyneempi, kun on saanut hoitaa lapsen asioiden lisäksi isovanhempien kestitsemistä ja elää isovanhempien aikataulun mukaan. Isovanhempien lähtiessä huokaisee, kun saa taas palata oman perheen rytmiin ja lapsikin rauhoittuu.
Onko muilla tällaista ja miten olette jaksaneet tilanteen kanssa? Miten jaksaa, kun haluaisi antaa isovanhemmille tilaa muodostaa suhteen lapsenlapsen kanssa, mutta samalla nuo vierailut kuormittavat?
Kommentit (137)
Hanna. Antaisit jo olla. Ei tuo asia muutu, eikä tarvitse tehdä aina avauksia tästä aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua olla ilkeä, mutta kysyn.
Onko nuo vaikeat isovanhemmat olleet vaikeita vanhempiakin? Siis että tuleeko käytös täysin yllättäen vai onko ollut nähtävillä jo oman/puolison lapsuuden kohdalla, että vanhemmuus ei mene ihan putkeen?
Vauva-aikana jokaista inahdusta piti ihmetellä, että mikä sillä nyt on hätänä, ja heti tultiin neuvomaan, että nyt sitä tarvii hoitaa, jos vähääkään kitisi tyytymättömänä. ”Neuvoja” sateli joka asiaan, ihan kuin me vanhemmat olisimme jotain imbesillejä ja lapsi olisi meidän hoidossa jatkuvassa hengenvaarassa. Minkäänlaista luottoa ei tuntunut olevan siihen, että olisimme älynneet ottaa asioista selkoa ja noudattaisimme esim. tervettä järkeä ja ammattilaisten suosituksia. Huoh.
Myöhemmin uhmaiän koittaessa oltiin aina törmäyskurssilla siksi, ettei isovanhemmat osanneet ollenkaan suhtautua lapsen kiukkuun ja uhmaan. Mummo tuli uhmakohtauksen aikana aina sössöttämään ja lässyttämään ja suhisemaan ja heiluttamaan jotain lelua minun ohitseni, koska hänen mielestään kiukkukohtaus oli saatava välittömästi loppumaan. Ei puhettakaan siitä, että lapsi saa osoittaa myös negatiivisia tunteita, ne otetaan rauhallisesti vastaan ja osoitetaan lapselle että kaikenlaiset tunteet kuuluu elämään, niitä ei tarvitse pelätä, ja vanhemmat ei hylkää vaikka lasta kiukuttaa…
Toinen lähestymistapa oli sitten se, että isoon ääneen taivasteltiin sitä, että ”kyllä ennen vanhaan tuosta ois tullut piiskaa!”, kun 2v lapsi heittäytyy vaikka lattialle huutamaan kun ei saa tahtoaan läpi. Joo-o.
Vierailut kyllä väheni tällaisten juttujen takia, kun ei vaan jaksanut kuunnella sitä ilmanaikuista kommentointia. Vieläkin verenpaine nousee kun sitä muistelee.
Isovanhemmilla on jo unohtunut, millaista oli lapsen kasvattaminen aikanaan. Aika kultaa muistot ja lisäksi kuvitellaan, että mummin murunen on mummille pelkkää iloa ja aurinkoa.
Sanotaan, että lapsi kasvattaa vanhempiaan. Kyllä se lapsi kasvattaa isovanhempiaankin, jos vaan saa siihen tilaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaapa Ap mitä oma äitini sanoi viimeksi meillä käydessään?
Äiti nukkui sängyssäni, minä patjalla lattialla ja vauva pinnasängyssä. Olin yöllä joutunut ravaamaan huutaneen vauvan luona alle tunnin välein, enkä saanut nukuttua ehjää pätkää koko yönä. Aamulla olin rättiväsynyt. Eiköhän äitini ihan ääneen hehkuttanut, miten kiva on, kun mummona saa kirsikat kakun päältä eikä tarvitse valvoa, kun syötti puuroa vauvalle. Ei lämmittänyt mieltä tuo kommentti, kun olen jo liki vuoden nukkunut huonosti. Ei ole äitini tehtävä valvoa vauvan kanssa, mutta ei tarvitse hieroa väsyneen äidin naamaan tuota asiaa.
Vähän samantapainen kokemus, kun olimme mummolassa yötä. Lapsi valvotti ja kun aamulla pyysin, että voisiko äitini katsoa lapsen perään, jotta saisin vähän nukuttua, niin äitini siihen sähähti, ettei hänkään ole saanut nukuttua. Johon sitten jatkoin, että niin, sinä saat nukkua aina niin paljon kuin haluat ja minä valvon kotona sekä täällä lapsen vuoksi. Että jos edes yhtenä aamuna vuodessa saisi nukkua. MIes lähtee aina aamuisin niin aikaisin töihin, että hänestä ei apua. No, lopulta äiti sitten vahti kun yritin nukkua, mutta jäi paha maku tuosta. Ja tosiaankaan emme käy kuin suurinpiirtin yhden yön vuodessa pitkän välimatkan vuoksi häiritsemässä hänen rauhaansa.
Samaa mieltä. Inhottaa, jos joku valittaa nukkuneensa yksittäisen huonon yön. On ihan eri asia nukkua aina yönsä vauvan tai pienen lapsen takia huonosti kuin nukkua pari yksittäistä yötä huonosti. Ei ole mahdoton pyyntö, että joskus voisi auttaa aamulla.
Mun mutsi tulee meille vauvaperheeseen yöksi ja jaksaa aina muistuttaa, että ottaa sitten illalla unilääkkeen, kun ei saa muuten vieraassa paikassa nukuttua. Kiva juttu hänelle, mä saan kuunnella vauvan itkun lisäksi äitini kuorsausta (kuorsaa otettuaan tuota lääkettä). :D
Ei taida äitisi tajuta, että kannattaisi tuossa tilanteessa pitää suunsa kiinni? Sinä et voi koskaan ottaa unilääkettä nukkuaksesi kunnolla, jos joudut huolehtimaan vauvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isäni on ollut koko elämän tuollainen, että "nyt heti ruokaa, mulla on nälkä". Kotona vanhemmiten hän vain sitten vain lämmittää mikroaterian jääkaapista itse tai laittaa voileipää. Tietysti yhteinen ruokahetki olisi kivempi, mutta näin vain on. Hän osaa myös keittää kahvia, vaikka muuten ei mikään kokkikolmonen olekaan.
Itsekään en kokkaillut liiemmin vauva-aikana. Söin mikroruokaa tai jotain tosi helppoa. Mummi sitten heillä välillä kokkasi jotain koko sakille.
Kahvissa säästätte, kun tuovat omat. Hyvähän se on. Kahvi on nykyään kallista.
Saunassa voit käydä yksin tai äitisi kanssa, kun miehesi vahtii vauvaa. On varmaan ihanaa, kun voi noin vain mennä saunaan tai kauppaan ja jättää vauvan miehen hoitoon. Meillä mummi kyllä katsoi vauvaa, se oli kiva, mutta enhän pystynyt saunomaan rauhassa silloin jos vauva alkoi huutaa (se kuului saunaan asti). Kyllä se lapsi jossain vaiheessa alkaa nukkua yöt ja alkaa myös joskus itse saunoa, niin sitten pääsette yhdessä miehesi kanssa saunaan. Hyvin lyhyt aika kun ei pääse.
En itsekään tykännyt, kun vauva huusi kurkku suorana. Mutta onneksi hän harvoin teki niin. Varmaan minäkin mummina veisin äkkiä vanhemmille, että huuto lakkaa. Onhan se huonoa vahtimista.
Muuten silloin kun olin lapseton sinkku, niin kaikki kaverini, sekä lapsettomat että varsinkin lapsiperheet tulivat aina esim. mökille kylään tuolla periaatteella, että he määräävät kaikesta. Toivat omat ruoat, jotka piti valmistaa juuri oikein ja heidän aikataululla. Lisäksi tuotiin "tuliaisiksi" jotain pahaa ruokaa minulle. Joku toi omat eväät vain itselleen. Ruokaa oli tuplat, tähteitä eivät vieneet mukanaan. Mökillä ei ollut roskista tuohon aikaan, komposti vain, ja itse kuljin bussilla, joten oli aika souvi siivota jääkaappi. Muutenkin sen verran hankalaa, että lakkasin kutsumasta yövieraita.
Meidän vauva-aikana kaikki olivat ymmärtäväisiä. Silti vieläkin aika moni soittaa meille iltapala-aikaan ja jää jaarittelemaan, tai nukkumaanmenoajan jälkeen ja haluaa puhua lapsen kanssa. Niillä on vain niin eri rytmi. Jokainen on kiinni omassa elämässään.
Silloin kun lapsi nukkui taaperona yhdet pitkät päiväunet, niin kaikille oli jotain käsittämätöntä, että emme halunneet nähdä jossain hornankuusessa klo 14.00. Mm. yksi monilapsinen perhe, jossa omat lapset jo isoja yritti aina tätä tapaamisaikaa. Niin ne omien lastenkin asiat unohtuvat nopeasti kun oma elämäntilanne on eri.
Teillä on kyllä hankala tilanne, kun ei isovanhempiin haluaisi katkaista välejä.
Vierailija kirjoitti:
Arvaapa Ap mitä oma äitini sanoi viimeksi meillä käydessään?
Äiti nukkui sängyssäni, minä patjalla lattialla ja vauva pinnasängyssä. Olin yöllä joutunut ravaamaan huutaneen vauvan luona alle tunnin välein, enkä saanut nukuttua ehjää pätkää koko yönä. Aamulla olin rättiväsynyt. Eiköhän äitini ihan ääneen hehkuttanut, miten kiva on, kun mummona saa kirsikat kakun päältä eikä tarvitse valvoa, kun syötti puuroa vauvalle. Ei lämmittänyt mieltä tuo kommentti, kun olen jo liki vuoden nukkunut huonosti. Ei ole äitini tehtävä valvoa vauvan kanssa, mutta ei tarvitse hieroa väsyneen äidin naamaan tuota asiaa.
Olisit ottanut sen vauvan viereen niin olisitte kaikki nukkunut hyvi n !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tällä palstalla aina halutaan isovanhempia ja haukut saa paljon ylänuolia
Terveisin teinien äiti ja toki toivon joskus itse olevani isovanhempi.
Tällä palstalla aina *haukutaan isovanhempia
Myös miehiä.
Ja miesten lapsia.
Ja anoppeja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tällä palstalla aina halutaan isovanhempia ja haukut saa paljon ylänuolia
Terveisin teinien äiti ja toki toivon joskus itse olevani isovanhempi.
Tällä palstalla aina *haukutaan isovanhempia
Myös miehiä.
Ja miesten lapsia.
Ja anoppeja
Mut viime viikollahan oli juurikin lehdessä kirjoitus näistä noin 20- 30 kymppisistä, jotka eivät kestä pettymyksiä, vastoinkäymisiä, mitään sellaista mikä ei mene juuri oman mielen mukaan. Juuri nää samat tyypit jotka curlaa taas omia lapsiaan ja vihaavat vanhempiaan, anoppejaan ja kaikkea paitsi itseään. Miehetkin on ihan täyttä kuraa. Huhhuh. Onnea vaan teille elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaapa Ap mitä oma äitini sanoi viimeksi meillä käydessään?
Äiti nukkui sängyssäni, minä patjalla lattialla ja vauva pinnasängyssä. Olin yöllä joutunut ravaamaan huutaneen vauvan luona alle tunnin välein, enkä saanut nukuttua ehjää pätkää koko yönä. Aamulla olin rättiväsynyt. Eiköhän äitini ihan ääneen hehkuttanut, miten kiva on, kun mummona saa kirsikat kakun päältä eikä tarvitse valvoa, kun syötti puuroa vauvalle. Ei lämmittänyt mieltä tuo kommentti, kun olen jo liki vuoden nukkunut huonosti. Ei ole äitini tehtävä valvoa vauvan kanssa, mutta ei tarvitse hieroa väsyneen äidin naamaan tuota asiaa.
Olisit ottanut sen vauvan viereen niin olisitte kaikki nukkunut hyvi n !
kaikki vauvat ei nuku vieressä hyvin ja osalla äideistä ei onnistu nukkuminen ollenkaan, jos vauva nukkuu kyljessä kiinni. meillä oli tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et istuisi alas omien vanhempiesi kanssa keskustelemaan näistä fiiliksistäsi? Tai kirjoita kirje jos puhuminen on liian vaikeaa. He ovat sinun vanhempiasi kuitenkin ja rakastavat sinua/teitä vilpittömästi.
Miehesi saa itse hoitaa omansa, se ei ole sinun hommasi.
Keskustelu ei kaikkien ihmisten kanssa auta.
Nimimerkillä minulla on marttyyriäiti, joka ei koskaan myönnä tehneensä ikävästi ja heittäytyy surkuttelemaan, kuinka ilkeitä muut hänelle ovat täysin syyttä. Hänessä itsessään ei ole koskaan vikaa.
Huomaatko, itsekin kuulostat ihan marttyyriltä ! Ei ole omena kauaksi pudonnut jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvaapa Ap mitä oma äitini sanoi viimeksi meillä käydessään?
Äiti nukkui sängyssäni, minä patjalla lattialla ja vauva pinnasängyssä. Olin yöllä joutunut ravaamaan huutaneen vauvan luona alle tunnin välein, enkä saanut nukuttua ehjää pätkää koko yönä. Aamulla olin rättiväsynyt. Eiköhän äitini ihan ääneen hehkuttanut, miten kiva on, kun mummona saa kirsikat kakun päältä eikä tarvitse valvoa, kun syötti puuroa vauvalle. Ei lämmittänyt mieltä tuo kommentti, kun olen jo liki vuoden nukkunut huonosti. Ei ole äitini tehtävä valvoa vauvan kanssa, mutta ei tarvitse hieroa väsyneen äidin naamaan tuota asiaa.
Sama kokemus mulla ettei äiti tajua. Oma äitini haluaa kaikki vauvavuoden ihanat puolet, mutta ei niitä ikäviä. Vauvan hymyt, nauru ja kaikki videot kelpaavat. Äidilläni ei ole tietenkään mitään velvollisuutta auttaa, mutta edes empatia olisi kiva. Jos kerron olevani väsynyt, niin vastaus on "sellaista se nyt vaan vauvan kanssa on" ja keskustelu ei jatku sen enempää. Niin kaipaisin sitä, että äiti vaikka kysyisi, voiko hän tehdä jotakin tai edes kuuntelisi, että saisin kertoa, miksi väsyttää tai sanoisi "onpa kurjaa, että olet valvonut". Äiti tietää, että meillä ei ole tukiverkkoja asuinpaikkakunnallamme eikä korona-aikana ole uskaltanut hankkia ulkopuolista apuakaan. Äitini ei koskaan ole ollut mikään maailman lämminhenkisin äiti, mutta olisin toivonut edes vähän empatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et istuisi alas omien vanhempiesi kanssa keskustelemaan näistä fiiliksistäsi? Tai kirjoita kirje jos puhuminen on liian vaikeaa. He ovat sinun vanhempiasi kuitenkin ja rakastavat sinua/teitä vilpittömästi.
Miehesi saa itse hoitaa omansa, se ei ole sinun hommasi.
Keskustelu ei kaikkien ihmisten kanssa auta.
Nimimerkillä minulla on marttyyriäiti, joka ei koskaan myönnä tehneensä ikävästi ja heittäytyy surkuttelemaan, kuinka ilkeitä muut hänelle ovat täysin syyttä. Hänessä itsessään ei ole koskaan vikaa.
Huomaatko, itsekin kuulostat ihan marttyyriltä ! Ei ole omena kauaksi pudonnut jne.
miten tänne palstalle eksyy aina aamuisin tällaisia v-mäisiä kommentoijia, jotka kiukuttelevat muiden vastauksista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä..vanhemmat tulee täyshoitoon meille. Mutta käyvät harvoin(kerta vuodessa) ja lapset heistä tykkää niin kestän nämä vierailut. Ehkä pahin on kun he valvovat myöhään..puhelimet soi ja telkku huutaa. Sitten kuitenkin ollaan jo aamu 4-5 ylhäällä kahvin laitossa ja päivällä ottavat surutta useammat päikkärit🙈Itse laittelen ruokia ja yritän pitää taloo kuosissa(meillä on 5lasta) ja yöuni jää lyhyeksi niin ollaan miehen kanssa totaalisen poikki näitten vierailuitten jälkeen. Äitini kyllä yrittää vähän olla lasten kanssa, saattaa pelata yhden lautapelin tai lukea kirjan. Itse vieraillaan myös harvoin lähinnä tuon takia, että sielläkään ei ole unirauhaa kun he tosiaan valvovat ja nukkuvat sitten päivällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on tahtonut unohtua nuorilta se, että perheen vanhimmat/vanhemmat yleensä nimenomaan määrää sen tahdin.
Sitä kutsutaan kunnioitukseksi.
Mutta eipä se olekkaan mikään ihme, kun lapset kasvatetaan tänä päivänä melkein 90% minäminäminä edellä ja lapselle annetaan ihan kaikki periksi mitä lapsi haluaa.Koulussakaan ei sitten enää saada kuria.
Ai kunnioitustako se on, että pienen lapsen ja hänen vanhempiensa pitäisi hyppiä terveyden eläkeläisten pillin mukaan? :D Ei sen taaperon nälkä, väsymys tai pissahätä katso sitä, mitä mieltä joku muu asiasta on.
Voihan jestas, kyllä talossa eletään talon tavalla, ei vieraiden määräyksien mukaan - vaikka ne vieraat olisikin isäntäväkeä vanhempaa sakkia!??
Minulle ei tulisi mieleenkään alkaa vaatia poikaani ha mini ääni, että nyt kun minä tulen teille kylään niin heräätte joka aamu klo 07 kuten minäkin, teette minulle aamupalan ja joka iikka yöunille klo 20, koska minä haluan hiljaisuutta :D ei. Minä kunnioitan heidän päiväjärjestystään, ja lastenkasvatusarvojaan.
T. Boomeri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on tahtonut unohtua nuorilta se, että perheen vanhimmat/vanhemmat yleensä nimenomaan määrää sen tahdin.
Sitä kutsutaan kunnioitukseksi.
Mutta eipä se olekkaan mikään ihme, kun lapset kasvatetaan tänä päivänä melkein 90% minäminäminä edellä ja lapselle annetaan ihan kaikki periksi mitä lapsi haluaa.Koulussakaan ei sitten enää saada kuria.
Ai kunnioitustako se on, että pienen lapsen ja hänen vanhempiensa pitäisi hyppiä terveyden eläkeläisten pillin mukaan? :D Ei sen taaperon nälkä, väsymys tai pissahätä katso sitä, mitä mieltä joku muu asiasta on.
Voihan jestas, kyllä talossa eletään talon tavalla, ei vieraiden määräyksien mukaan - vaikka ne vieraat olisikin isäntäväkeä vanhempaa sakkia!??
Minulle ei tulisi mieleenkään alkaa vaatia poikaani ha mini ääni, että nyt kun minä tulen teille kylään niin heräätte joka aamu klo 07 kuten minäkin, teette minulle aamupalan ja joka iikka yöunille klo 20, koska minä haluan hiljaisuutta :D ei. Minä kunnioitan heidän päiväjärjestystään, ja lastenkasvatusarvojaan.
T. Boomeri
Mun 50-luvulla syntynyt äitini taas vaatii meitä menemään oman aikataulunsa mukaan. Aamulla pitäisi herätä kukonlaulun aikaan kahvia keittämään, illalla katsoa uutiset klo 20.30 ja nukkumaan klo 21.00. Pahinta aikaa oli, kun vauva ei kyennyt tuota aikataulua noudattamaan. Vauva oli alkuun rytmiltään myöhäinen, meni nukkumaan vasta kymmenen jälkeen illalla ja aamulla nukkui yli kahdeksaan (vähäuninen vauva). Äitini valitti, kun kuukauden ikäinen vauva ei mennyt aikaisemmin nukkumaan ja nukkui aamulla noin pitkään.🙄
Arvaapa onko kiva, kun äidin tullessa kylään jää illan oma aikakin pois, kun ysiltä pitää sammuttaa valot ja olla hiljaa, että hän saa nukkua?
Haha, kovin monen äiti/anoppi valittelee vauvan myöhäistä rytmiä. Mun mutsi kummasteli taas meidän esikoisen aikaista nukkumaanmenoaikaa, on siis 1,5v ja menee nukkumaan klo 18. Herää aamulla klo 08:00. Tämä rytmi on siis ollut ihan vauvasta asti, tietty vauvana heräsi yöllä tissille, mutta nyt nukkuu kokonaisia öitä. Tästä kommentoi monta kertaa, että "kyllä sen lapsen nyt pitäisi alkaa jaksaa valvoa illat" :D öööhh.. Miksi? :D
M38
Vierailija kirjoitti:
Haha, kovin monen äiti/anoppi valittelee vauvan myöhäistä rytmiä. Mun mutsi kummasteli taas meidän esikoisen aikaista nukkumaanmenoaikaa, on siis 1,5v ja menee nukkumaan klo 18. Herää aamulla klo 08:00. Tämä rytmi on siis ollut ihan vauvasta asti, tietty vauvana heräsi yöllä tissille, mutta nyt nukkuu kokonaisia öitä. Tästä kommentoi monta kertaa, että "kyllä sen lapsen nyt pitäisi alkaa jaksaa valvoa illat" :D öööhh.. Miksi? :D
M38
No tuosta tulee mieleen vaan, että on jotenkin katkera (?), kun te "pääsette noin helpolla" ja saatte nukkua hyvin ja parisuhdeaikaakin teille jää kun lapsi menee unille ajoissa. Onnea teille :)
Tämmöistä se usein on. Ymmärrän kyllä että kokonaan turvaverkottomat surevat tilannetta, mutta se on enemmänkin henkisesti raskasta, tunne että ei välitetä ollenkaan. Oikeassa käytännön avussa paras ratkaisu on saada homma toimimaan keskinäisesti puolison kanssa.
Meilläkin on lähellä asuva anoppi, joka periaatteessa auttaa mielellään, mutta vauvavuosina, varsinkaan esikoisen aikana, koin hänet enemmänkin kuormittavana. Ei oikeasti halunnut auttaa eikä kuunnella, vaan kyse oli hänen mummoshowstaan. Joka rooliasia otti hänellä koville. Kuopuksen kohdalla tilanne oli jo vähän helpompi, mutta käytännössä aika vähän hoiti silti. Se vaan on sellaista säätämistä.
Omat vanhempani taas ovat sellaisia "mitään ei jaksa" tapauksia. Periaatteessa haluaisivat auttaa, mutta aina jos jotain edes pientä pyydettäisiin, niin kokevat sen kauhean kuormittavana. Muuten kyllä jaksavat matkailla ja tehdä asioita, mutta joku siinä auttamisessa on kauhean vaikeaa. Meidän pitää matkustaa toiselle puolelle heitä tervehtimään, ja kauheasti ei heitä saisi silloinkaan kuormittaa.
Alue: Aihe vapaa
Antakaa olla. Oikeesti antakaa olla.