Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhempien näkeminen kuluttaa enemmän kuin antaa – onko muilla tällaista?
21.02.2022 |
Kysymys otsikossa. Perheeseemme kuuluu meidän kolmekymppisten vanhempien lisäksi pieni taapero. Ollaan tämän reilun vuoden aikana käyty isovanhempien luona (pitkän välimatkan takia harvakseltaan) ja isovanhemmat ovat välillä käyneet meillä. Isovanhemmat ovat terveitä ja virkeitä eläkeläisiä, jotka harrastavat paljon liikuntaa, marjastavat yms eli ovat hyvässä kunnossa.
Näennäisesti isovanhempien näkeminen sujuu: isovanhemmat ihastelevat lasta, sylittelevät sekä ottavat lapsesta paljon kuvia ja videoita, joita kuulemma katsovat paljon kotonaan. On haluttu alusta asti antaa kaikille isovanhemmille tilaa luoda välit ainoan lapsenlapsen kanssa. Henkisesti nämä tapaamiset isovanhempien kanssa kuluttavat. Isovanhemmat tietävät, että pikkulapsiperheessä on paljon hommaa ja pienellä lapsella päivärutiinit, jotta arki rullaa. Kyläillessä arjen asioissa ei haluttaisi auttaa, vaan tullaan kestittäväksi ja kysellään, voisiko ruoka olla heille valmiina klo 13.30, kun se on heidän ruoka-aikansa. Meidän vanhempien asioista ei olla kiinnostuneita, ei kysytä miten me jaksetaan ja jos kerrotaan itse, niin keskustelua ei jatketa. Meillä isovanhemmat eivät tunnu ymmärtävän noita lapsen rutiineja, vaan haluaisivat arjen pyörivät isovanhempien aikataulun mukaan (milloin isovanhempi haluaa herätä, syödä, mennä nukkumaan yms). Talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan on aivan vieras ajatus isovanhemmille. Asioiden pitäisi tapahtua heidän tavallaan myös kylässä ollessa. Omat vanhempani tuovat meille tullessaan jopa kotoaan tietyn kahvipaketin itselleen, koska meillä ”juodaan väärää merkkiä”.
Isovanhemmilla saattaa olla kova hinku ”auttaa” lapsenlapsen kanssa, mutta kärsivällisyyttä auttamiseen ei riitä, jos tulee pienikin haaste lapsen kanssa. Kun lapsemme oli vielä vauva, kehottivat vanhempani minua lähtemään lenkille ja ottamaan omaa aikaa. 10 minuuttia myöhemmin äiti soitti minulle ja pyysi tulemaan lenkiltä takaisin kotiin, kun eivät saaneet vauvaa lopettamaan itkemästä. Viimeksi kehottivat minua ja miestäni menemään rauhassa saunaan lapsen nukahdettua ja he voisivat käydä rauhoittelemassa lasta, jos lapsi heräisi saunomisen aikana. Saunomisesta ei tullut mitään, sillä jouduin tulemaan saunasta viidesti rauhoittelemaan herännyttä lasta, kun isovanhemmat eivät saaneet pientä rauhoittumaan. Isovanhemmat tarjoavat meille vanhemmille lepoa ja lupaavat huolehtia lapsesta, mutta lupaukset peruuntuvat ja se harmittaa. Enää en jaksa edes toivoa pientä lapsivapaata hetkeä isovanhempien vierailun aikana, kun sitä ei järjesty kuitenkaan.
Isovanhempien näkeminen kuluttaa enemmän kuin antaa. Tuntuu, että isovanhempien näkemisen jälkeen on vain entistä väsyneempi, kun on saanut hoitaa lapsen asioiden lisäksi isovanhempien kestitsemistä ja elää isovanhempien aikataulun mukaan. Isovanhempien lähtiessä huokaisee, kun saa taas palata oman perheen rytmiin ja lapsikin rauhoittuu.
Onko muilla tällaista ja miten olette jaksaneet tilanteen kanssa? Miten jaksaa, kun haluaisi antaa isovanhemmille tilaa muodostaa suhteen lapsenlapsen kanssa, mutta samalla nuo vierailut kuormittavat?
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään pakko nähdä ketään, jonka seura rasittaa.
Ei noin pieni lapsi edes muista pitkälle taaksepäin. Pari kertaa vuodessa jos näätte niin riittää. Ei tarvitse joka viikko tai kuukausi olla näkemässä.
Hyi miten itsekäs mielipide. Ne isovanhempien tapaamiskokemukset ovat pienen lapsen sisimpään vaikuttavia lämminhenkisiä, ja myöhäisempää elämää alitajunnan kautta muokkaavia tapahtumia. Ja sinä itsekäs riistäisit ne lapselta, ja isovanhemmilta. Hyi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä isoäitinä en missään nimessä menisi yöksi lapseni perheeseen. Menen hotelliin ja syön ulkona. Sitten menen kyläilemään ja tutustumaan lapsenlapseeni sovittuna päivänä ja kellonaikana. Pidän silmäni auki pienistä vihjeistä milloin on aika lähteä. Sen kyllä huomaa. Hotellimajoitus on kallista. Laitan sitä varten säästöön joka kuukausi. Sopu ja mielenrauha on näin säilynyt kaikilla.
Uskomatonta että 60+ vanhemmat ( jos tytär 30) vaatisivat ruoka-aikaa tai määrättyä kahvia.
Olen 80, useimmin ehdotan että mennään ravintolaan syömään, minä maksan. H
Voi luoja mitä ruikutusta taas. 30 vuotiaat ei ole vielä aikuistuneet. Koska meinasit tehdä sen, ap?
Vierailija kirjoitti:
Minä isoäitinä en missään nimessä menisi yöksi lapseni perheeseen. Menen hotelliin ja syön ulkona. Sitten menen kyläilemään ja tutustumaan lapsenlapseeni sovittuna päivänä ja kellonaikana. Pidän silmäni auki pienistä vihjeistä milloin on aika lähteä. Sen kyllä huomaa. Hotellimajoitus on kallista. Laitan sitä varten säästöön joka kuukausi. Sopu ja mielenrauha on näin säilynyt kaikilla.
En myöskään ole yötä. Välimatka on 100 km, ennemmin ajan sen. Kun lapset oli pieniä ja minä nuorempi,,saatoin hoitotarpeen takia olla yötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheeta miten vaikeata nykyvanhemmilla on lasten ja vanhempiensa/vanhusten ristitulessa. Kärsimyskorvausta tuosta pitäisi saada, tulisiko valtio apuun.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä ruikutusta taas. 30 vuotiaat ei ole vielä aikuistuneet. Koska meinasit tehdä sen, ap?
Aloitus on yli kolme vuotta vanha, mutta tekstistä näkee, että isovanhemmat tuossa ovat olleet se lapsellisesti käyttäytyvä osapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistathan tämän, kun ja jos joskus olet itse isovanhempi.
Sehän on ihan eri asia kun sit ollaan niin hyviä vanhempia. Aikuinen lapsi hyyssätään, (vrt opiskelijalle ruokakassit ja rahat että saa opintotuen käyttää hupiin). Soitetaan päivittäin, kun laps menee naimisiin, ostetaan huonekalut, ne verhot, viedään viikon ruuat jne.
Ja tytöt kehuu hyvää äitiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä ruikutusta taas. 30 vuotiaat ei ole vielä aikuistuneet. Koska meinasit tehdä sen, ap?
Aloitus on yli kolme vuotta vanha, mutta tekstistä näkee, että isovanhemmat tuossa ovat olleet se lapsellisesti käyttäytyvä osapuoli.
Ja sinä uskot että kuuskymppiset ovat noin kalkkeutuneita kuin miniä tuossa kertoo?
Hän ei edes muista että kyseessä on hänen miehensä vanhemmat jotka vanhasta muistista puhuvat pojalleen kuin olisivat läheisiä, koskas teillä syödään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ne isovanhemmat on saaneet aikoinaan omat lapsensa kasvatettua jos eivät osaa rauhoittaa lasta?
Taidat olla lapseton?
Vierailija kirjoitti:
Minä isoäitinä en missään nimessä menisi yöksi lapseni perheeseen. Menen hotelliin ja syön ulkona. Sitten menen kyläilemään ja tutustumaan lapsenlapseeni sovittuna päivänä ja kellonaikana. Pidän silmäni auki pienistä vihjeistä milloin on aika lähteä. Sen kyllä huomaa. Hotellimajoitus on kallista. Laitan sitä varten säästöön joka kuukausi. Sopu ja mielenrauha on näin säilynyt kaikilla.
Esim kun miniä lähtee yläkertaan on aika sanoa että nyt pittää minun lähteä, bussi menee just tai olen luvannut tavata ystävän tms. Loukkaantumatta. Jokainen tietää itsekin että vieraan pitää lähteä ajallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ne isovanhemmat on saaneet aikoinaan omat lapsensa kasvatettua jos eivät osaa rauhoittaa lasta?
Taidat olla lapseton?
Vauva/ lapsi vierastaa harvoin näkemäänsä. Esim mun pienin lapsenlapsi (1 v) erityisesti minua jopa pelkää, olen vanha ryppynaama, kävelen kepin kanssa, ääntänikin kai.
Voi pläpäti pläpäti plää. Tää on varmaan sadas samanlainen aloitus täällä, olkoonkin että on jo muutama vuosi sitten tehty aloitus, mutta nää on niin kyllästyttäviä!
Mitä siitä ihminen itselleen saa, että kirjoittaa mammuttivalituksen tänne isovanhempien käytöksestä? Tuleeko jotenkin autetuksi?
Teillä on kaikilla liian isot odotukset omia ja puolisonne vanhempia kohtaan, ja aivan selvästi myös kaikenlaista muutakin kaunaa. Sellaista mummoa ei olekaan, joka teidän mielenne mukainen olisi ja tanssisi teidän pillinne tahtiin. Ei ne kaikki vanhemmat ihmiset enää jaksa pienten vauvojen kanssa, ymmärtäkää nyt edes se! Kaikki ei ole mitään vauvanhoitajatyyppejä enää vanhemmiten. Miksi olisi pakko olla? Kukaan teistä ei ole vanhempiensa eikä appivanhempiensa kanssa suunnitellut vauvan hankkimista, se on teidän itsenne valinta.
Useimmat tänne vuodatetut tarinat on sitäpaitsi erittäin kärjistetysti kirjoitetut. Sen kyllä huomaa, jos yhtään ajattelee kriittisesti. Mutta tänne tuntuu uppoavan mikä älyttömyys tahansa. Tai sanotaanko niin, wettä nämä tarinat HALUTAAN uskoa, koska se on paljon jännempää ja kivempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette kai ala laittamaan ruokaa 13.30? Minä sanoisin omilla vanhemmilleni että ruoka tarjotaan aikoina X, Y ja Z. JA menisimme ravintolaan, jos kestitsemisestä olisi liikaa vaivaa. Kummalliset isovanhemmat.
"Miten jaksaa, kun haluaisi antaa isovanhemmille tilaa muodostaa suhteen lapsenlapsen kanssa" on selkosuomeksi: miten saisin tuon mummon olemaan lapsenlikkana aina kun haluan ja heidän suhteensa sellaiseksi, että voisin tulevaisuudessa lykätä lapsen sille hoitoon milloin tahansa ja miten pitkäksi ajaksia tahansa?
ja "Vierailut kuormittavat" tarkoittaa, ettei millään viitsisi itse tehdä yhtään mitään asian hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vauva-aikana jokaista inahdusta piti ihmetellä, että mikä sillä nyt on hätänä, ja heti tultiin neuvomaan, että nyt sitä tarvii hoitaa, jos vähääkään kitisi tyytymättömänä. Neuvoja sateli joka asiaan, ihan kuin me vanhemmat olisimme jotain imbesillejä ja lapsi olisi meidän hoidossa jatkuvassa hengenvaarassa. Minkäänlaista luottoa ei tuntunut olevan siihen, että olisimme älynneet ottaa asioista selkoa ja noudattaisimme esim. tervettä järkeä ja ammattilaisten suosituksia. Huoh.
Myöhemmin uhmaiän koittaessa oltiin aina törmäyskurssilla siksi, ettei isovanhemmat osanneet ollenkaan suhtautua lapsen kiukkuun ja uhmaan. Mummo tuli uhmakohtauksen aikana aina sössöttämään ja lässyttämään ja suhisemaan ja heiluttamaan jotain lelua minun ohitseni, koska hänen mielestään kiukkukohtaus oli saatava välittömästi loppumaan. Ei puhettakaan siitä, että lapsi saa osoittaa myös negatiivisia tunteita, ne otetaan rauhallisesti vastaan ja osoit
Nuo penskat, jotka heittäytyy lattialle huutamaan ja potkimaan, on helvetistä. Mistä niitä sikiää, kun minun lapseni ei ole sitä tehnyt koskaan, eikä yksikään lapsenlapsistani? Kukaan niistä ei ole myöskään kaupassa alkanut karjua ja rääkyä niin että koko kauppa kuulee. Minusta niissä mukuloissa on jotain vialla. Vanhemmat lässyttäneet niille liikaa ja antaneet niille ihme vallan käyttäytyä miten huvittaa. En kestä hetkeäkään sellaista lasta enkä ottaisi ikinä hoitooni. Sellaisen lapsen saa vanhemmat itse hoitaa, kun ovat sille antaneet luvan "tuntea negatiisivia tunteita...!" Huonokäytöksisiä ne on eikä muuta.
Olin itse pikkulapsi ja serkkutyttö oli samaa ikäluokkaa ja juuri tuota lajia. Ruokapöydästäkin heittäytyi lattialle makaamaan ja rääkymään ja äitiään potkimaan. Olin ihan kauhuissani, kun ikinä en olisi itse tuota tehnyt. Mutta serkun kohdallahan olikin se, että hän oli syntynyt kolmen pojan jälkeen ja lellitty pilalle. Oli vielä lukioaikanakin varsinainen diiva ja pomotti koko perhettä.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä sitä herää kysymys, että onko kaikki muumit laaksossa, kun kirjoittaa noin pitkästi.