Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhempien näkeminen kuluttaa enemmän kuin antaa – onko muilla tällaista?
21.02.2022 |
Kysymys otsikossa. Perheeseemme kuuluu meidän kolmekymppisten vanhempien lisäksi pieni taapero. Ollaan tämän reilun vuoden aikana käyty isovanhempien luona (pitkän välimatkan takia harvakseltaan) ja isovanhemmat ovat välillä käyneet meillä. Isovanhemmat ovat terveitä ja virkeitä eläkeläisiä, jotka harrastavat paljon liikuntaa, marjastavat yms eli ovat hyvässä kunnossa.
Näennäisesti isovanhempien näkeminen sujuu: isovanhemmat ihastelevat lasta, sylittelevät sekä ottavat lapsesta paljon kuvia ja videoita, joita kuulemma katsovat paljon kotonaan. On haluttu alusta asti antaa kaikille isovanhemmille tilaa luoda välit ainoan lapsenlapsen kanssa. Henkisesti nämä tapaamiset isovanhempien kanssa kuluttavat. Isovanhemmat tietävät, että pikkulapsiperheessä on paljon hommaa ja pienellä lapsella päivärutiinit, jotta arki rullaa. Kyläillessä arjen asioissa ei haluttaisi auttaa, vaan tullaan kestittäväksi ja kysellään, voisiko ruoka olla heille valmiina klo 13.30, kun se on heidän ruoka-aikansa. Meidän vanhempien asioista ei olla kiinnostuneita, ei kysytä miten me jaksetaan ja jos kerrotaan itse, niin keskustelua ei jatketa. Meillä isovanhemmat eivät tunnu ymmärtävän noita lapsen rutiineja, vaan haluaisivat arjen pyörivät isovanhempien aikataulun mukaan (milloin isovanhempi haluaa herätä, syödä, mennä nukkumaan yms). Talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan on aivan vieras ajatus isovanhemmille. Asioiden pitäisi tapahtua heidän tavallaan myös kylässä ollessa. Omat vanhempani tuovat meille tullessaan jopa kotoaan tietyn kahvipaketin itselleen, koska meillä ”juodaan väärää merkkiä”.
Isovanhemmilla saattaa olla kova hinku ”auttaa” lapsenlapsen kanssa, mutta kärsivällisyyttä auttamiseen ei riitä, jos tulee pienikin haaste lapsen kanssa. Kun lapsemme oli vielä vauva, kehottivat vanhempani minua lähtemään lenkille ja ottamaan omaa aikaa. 10 minuuttia myöhemmin äiti soitti minulle ja pyysi tulemaan lenkiltä takaisin kotiin, kun eivät saaneet vauvaa lopettamaan itkemästä. Viimeksi kehottivat minua ja miestäni menemään rauhassa saunaan lapsen nukahdettua ja he voisivat käydä rauhoittelemassa lasta, jos lapsi heräisi saunomisen aikana. Saunomisesta ei tullut mitään, sillä jouduin tulemaan saunasta viidesti rauhoittelemaan herännyttä lasta, kun isovanhemmat eivät saaneet pientä rauhoittumaan. Isovanhemmat tarjoavat meille vanhemmille lepoa ja lupaavat huolehtia lapsesta, mutta lupaukset peruuntuvat ja se harmittaa. Enää en jaksa edes toivoa pientä lapsivapaata hetkeä isovanhempien vierailun aikana, kun sitä ei järjesty kuitenkaan.
Isovanhempien näkeminen kuluttaa enemmän kuin antaa. Tuntuu, että isovanhempien näkemisen jälkeen on vain entistä väsyneempi, kun on saanut hoitaa lapsen asioiden lisäksi isovanhempien kestitsemistä ja elää isovanhempien aikataulun mukaan. Isovanhempien lähtiessä huokaisee, kun saa taas palata oman perheen rytmiin ja lapsikin rauhoittuu.
Onko muilla tällaista ja miten olette jaksaneet tilanteen kanssa? Miten jaksaa, kun haluaisi antaa isovanhemmille tilaa muodostaa suhteen lapsenlapsen kanssa, mutta samalla nuo vierailut kuormittavat?
Kommentit (137)
Tuo on ongelma, jos sotketaan vuorokausirytmi ja passautetaan itseä vauvaperheessä. Voi yrittää selittää, miksi vauva ei voi sopeutua vaan isovanhempien pitää. Että ei vanhemmatkaam jaksa, jos vauvan rytmit sekoitetaan. Voi pyytää apua kotitöihin ja antaa luvan touhuta esim. keittiössä ja pyykkikoneella. Se on muille vähän hämmentävää, kun muuten ei haluta vieraita kaappeja kaivelemaan mutta vauva-aikana sitä suorastaan toivotaan että joku tekisi kotihommia. Voi kertoa milloin on teidän ruoka-aika ja kehottaa itse lämmittämään ruokaa, jos ei se aika ei kelpaa. Jos selityksistä ei ole apua, niin sitten kärsii ja yrittää harventaa tapaamisia esimerkiksi kurkkukipuun tai tärkeisiin menoihin vetoamalla.
Olisi kiva vauvan vanhempien saada yhteistä aikaa, mutta se ei tunnu nyt todennäköiseltä ainakaan isovanhempien avulla. Ehkä joskus myöhemmin, jos lapsi on jossain vaiheessa helppohoitoisempi. Onneksi isä voi vuorotella vauvan hoidossa, että äiti saa joskus omaa aikaa. Saunoa yhdessä ja käydä ravintolassa kahdestaan ehtii onneksi myöhemminkin elämässä.
Pikkujutuista kuten omasta kahvista ei kannata ottaa nokkiin. Ihmiset ovat sellaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeasti halunnut auttaa eikä kuunnella, vaan kyse oli hänen mummoshowstaan.
Tämä tiivistää ilmiön niin hyvin. Isovanhempien oma mummoshow.
Tämä on nyt ihan päinvastainen kokemus, mutta tilitän silti. Jouduttiin yhdessä vaiheessa asumaan appivanhemmilla muutama viikko, kun kotona ei rempan vuoksi voinut olla. Vieraan pitää joustaa, mutta toisaalta jos pyytää kotiinsa lapsiperheen (oltaisiin voitu mennä muuallekin, esim. vuokrata kalustettu asunto tms ja tätä ehdotettiinkin heille), niin hyvä olisi tiedostaa että siitä saattaa olla vaivaa ja takuulla jossain välissä tulee hetki, että omien rutiinien noudattaminen ei täysin onnistu.
Ensinnäkään ei asuttu edes sisällä talossa, vaan aitassa pihalla. Vierashuonekin olisi ollut, mutta appivanhempien mukaan "eiköhän se ole kaikille rauhallisempaa, että ette asu siellä". Niinpä sitten asuttiin aitassa. Molemmilla talouksilla oli tiukasti omat ruuat ja yhteen jääkaappiin piti saada mahtumaan tuplamäärät kaikkea, joten tästä syystä ei kaikki tavarat olleet niillä hyllyillä mihin anoppi oli tottunut. Hirvittävän usein piti sitten mainita, että voi-voi kun en meinaa löytää margariinia nyt täältä jääkaapista, kun olen tottunut siihen että se on aina tällä kolmannella hyllyllä. Joskus pistin pyykkiä pyörimään, kun lapsella vaippa fuskasi. Anoppi tuli jumpasta ja hän on aina tottunut siihen, että jumpan jälkeen laittaa jumppavaatteensa heti pyörimään koneeseen, nyt ei voinut, kun siellä oli meidän pyykit. Taas oli vaikeaa ja asia otettiin esille vielä useampi vuosi tapahtuneen jälkeen. Ruoka-ajat oli hankalat, jos me syötiin ensin ja ei keritty tarpeeksi nopeasti pois ruokapöydästä siivoamaan jälkiä ja tiskaamaan, niin anoppia alkoi taas ahdistaa ja se tuli kesken syömisen raivaamaan ja kolistelemaan pannuja. Appivanhemmat on eläkkeellä, joten minä en usko että vartin odottelu olisi heidän aikataulujaan sotkenut tai että anoppi olisi niin nälässä ollut, että sen takia ei olisi voinut odottaa, että me siivotaan omat jälkemme. Minusta tämä oli todella outoa, mutta appivanhemmat halusi tällaisen järjestelyn. Minulle olisi sopineet kokkausvuorot ja se, että joka toinen päivä me maksetaan ja joka toinen päivä he. (Meillä oli silloin vain yksi taapero, joten järjestely ei olisi edes taloudellisesti heitä rasittanut, ei olisi tarvinnut ruokaa ostaa sen enempää kuin muutenkaan). Minä vietinkin sitten todella paljon aikaa siellä aitassa lapsen kanssa kahdestaan (olin lomalla, puoliso ei) ja muutamaksi päiväksi matkustin omien vanhempieni luokse.
Oli siis stressaavaa, varmaan puolin ja toisin. Tämän jälkeen ei ollakaan vietetty aikaa yhdessä kuin päiväseltään, parempi molemmille osapuolille. Tavallaan harmittaa, kun tämä kokemus olisi toisaalta voinut hitsata meitä yhteen sellaiseksi isoksi perheeksi joka tekee asioita yhdessä ja molemmin puolin joustaen, mutta nyt yhdessä asuminen pikemminkin viilensi välejä. Toisaalta parempi että tuli testattua ns. kotioloissa yhteensopimattomuus, eikä esim. jollain Kanarian matkalla.
Ite kun olen sellaisesta suvusta joka on tehnyt paljon asioita yhdessä ja jossa kestitään ihmisiä puolin ja toisin, niin tuntui ihan käsittämättömältä esim. vaatimus erillisistä ruuista. Meillä on aina ollut sellainen käytäntö, että vieras on tuonut kassillisen ruokaa tullessaan ja jos on pidempi vierailu ollut, niin on käyty yhdessä kaupassa ja ostettu ostoksen puoliksi. Vieras on sopeutunut talon tapoihin, mutta myös isäntäväki on ollut joustava.
Mutta joo, ois kyllä ihan kamalaa sekin, jos appivanhemmat nyt muuttaisi meille asumaan, edes pariksi päiväksi :D varmaan menisin ihan lukkoon, enkä tietäisi että kenen ehdoilla sitä pitäisi elää ja olla.
Minä totesin että minulla ei ole tällä hetkellä sellaisia voimia, että jaksaisin alkaa järjestämään lähtöä monen sadan kilometrin päähän lasten isovanhemmille kylään (vaatii siis yötä olemisia), hoitaa tätä lapsiarkea siellä, ottaa vastaan huonosti lasten nukkumat yöt (ja omat) ja silti vielä elää siinä rytmissä ja käytäntöjen mukaan kuin mitä heillä noudatetaan. Totesin, että minä en ainakaan lähde. Katsotaan asiaa sitten uudelleen kun on enemmän voimia mutta nyt ei ole. Enkä pysty sanomaan milloin on, ehkä sitten kun lapset isompia (ehkä 3 tai 4v).
Te puhutte isovanhemmista,mutta eivätkö nämä samalla ole teidänaikuisten vanhempia.
Tuntuu aika julmalta ettei tapais vanhempiaan vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tällä palstalla aina halutaan isovanhempia ja haukut saa paljon ylänuolia
Terveisin teinien äiti ja toki toivon joskus itse olevani isovanhempi.
Tällä palstalla aina *haukutaan isovanhempia
Myös miehiä.
Ja miesten lapsia.
Ja anoppeja
Mut viime viikollahan oli juurikin lehdessä kirjoitus näistä noin 20- 30 kymppisistä, jotka eivät kestä pettymyksiä, vastoinkäymisiä, mitään sellaista mikä ei mene juuri oman mielen mukaan. Juuri nää samat tyypit jotka curlaa taas omia lapsiaan ja vihaavat vanhempiaan, anoppejaan ja kaikkea paitsi itseään. Miehetkin on ihan täyttä kuraa. Huhhuh. Onnea vaan teille elämässä.
Lisäksi haukutaan myös miniöitä ja vävyjä ja erityisesti pienten lasten äitejä. Curling-vanhempien lapset on muuten nyky-parikymppisiä ja sitä nuorempia, harvemmalla heistä on vielä omia lapsia.
Ihan käsittämätöntä, että isovanhempi menee lapsensa perheen luokse vaatimaan kaikkia elämään hänen pillinsä ja tottumusten mukaan. Ihmettelee tässä yksi isoäiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä te oikein odotatte isovanhemmilta? Minä hoidan vauvan itse, vaikka vieraita olisikin. Toiset isovanhemmat eivät ole vielä ehtineet edes kylään, vaikka vauva on jo 7 kk. En oikein pysty samaistumaan ajatukseen, että vieraat/isovanhemmat tulevat kylään työleirille lasta hoitamaan ja pyykkäämään. Kunhan nyt laittavat tiskit koneeseen, roskat roskikseen ja katsovat vauvaa vaikka vessareissuni ajan. Ei se ole heidän lapsensa, jota heillä olisi velvollisuus hoitaa. Kyllä hoitovelvollisuus on vanhemmilla tai heidän _palkkaamillaan_ hoitajilla. Tosi outoa syyllistää isovanhempia.
Miten ihmeessä isovanhemmat ovat saanet omat lapsensa aikuisiksi, jos ei edes tuntia ( sauna) tai sinnepäin pärjää. Ei se vauva hajoa tai traumatisoidu jos sen aikaa avaa äänijänteitään.
Eikä noin 60v pyörry nälästä jollei velliä tarjoillakaan tasan klo 13.38, jos niin tunnistanee jääkaapin.
Ei voi kuin taas ihmetellä ikätovereita, ihme jengiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi isovanhempia pitäisi tavata 1-2 kuukauden välein, jos tapaaminen kuormittaaa pienten lasten vanhempia ja varsinkin lasten äitiä kohtuuttomasti? Isovanhempia voi tavata harvemmin, 1-2 kertaa vuodessa.
"sekä ottavat lapsesta paljon kuvia ja videoita, joita kuulemma katsovat paljon kotonaan." Tiedättekö, mihin isovanhemmat käyttävät kuvia ja videoita? Jakavatko he näitä Facebookissa? Isovanhemmille kannattaa tehdä selväksi, että lapsenlapsen kuvan tai videon jakaminen ilman lapsen vanhempien lupaa on laitonta.
Jokaisella ihmisellä on henkilötietolain mukaan oikeus yksityisyyteen. Lapsen yksityisyydestä vastaavat ensisijaisesti huoltajat. Lapsella on oikeus yksityiselämän suojaan myös perhepiirissä. Yksityiselämän suojaan kuuluu jokaisen oikeus määrätä itse, miten ja missä yhteydessä esiintyy julkisuudessa. Huoltajat ovat ensisijaisessa vastuussa siitä, että lapsen yksityiselämän suoja toteutuu. Pieni lapsi ei voi itse arvioida, haluaako hän kuvansa julkaistavan vaiko ei, joten kuvia ja videoita ei saisi julkaista.
"Isovanhempien näkeminen kuluttaa enemmän kuin antaa". Ratkaisu on, että vähennätte kyläilyjä minimiiin. Tapaatte noin 1-2 kertaa vuodessa. Onkokyläilyn aikana mahdollista yöpyä muualla kuin toisten kotona?
Itse en halua ja jaksa olla lasten kanssa esimerkiksi appivanhemmilla yötä. Anoppilassa kyläily on koko perheelle erittäin kuormittavaa. Siksi kyläilemme anoppilassa harvakseltaan ja vain päiväseltään. Välimatka on noin 200 kilometriä. Lähdemme aamulla ja tulemme illalla omaan kotiin. Anoppilassa yöpyminen ei ole ratkaisu, koska siellä menee hermot kaikilta. Lapset ovat kyläilyn jälkeen irtipoikkiväsyneitä, kun päivärytmi menee sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä.
Olemme yrittäneet nähdä isovanhempia 1-2 kk välein. Välimatka on niin pitkä, että kyläillessä on melkein pakko olla pari yötä. Matkustamiseen yhteen suuntaan menee jo puoli päivää, joten päiväkyläily ei ole vaihtoehto.
Ap
Minä tajusin ajat sitten,että en änkeä. Lopetin yhteydenpidon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te puhutte isovanhemmista,mutta eivätkö nämä samalla ole teidänaikuisten vanhempia.
Tuntuu aika julmalta ettei tapais vanhempiaan vuoteen.
En ole kaikkia aikuisia lapsiani nähny moneen vuoteen enkä yhtä lapsenlasta olleenkaan. Eivät halua niin se on heidän päätös ja kunnioitan sitä. Tällä hetkellä olen vakavasti sairastunut,mutta en kerro sitä heille. Kuolemani voi olla yllätys sitten, mutta elämä on🥀
En enää majoita meille kotiin vieraita, en edes isovanhempia. Hotellit on keksitty ja ainakin meidän varakkailla isovanhemmilla on kyllä varaa yöpyä siellä. En ala kotona passata ketään, enkä muuttaa koko huushollin päiväjärjestystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä nämä isovanhemmat oikein ovat? Onko aivojen kalkkiutuminen tehnyt tehtävänsä? Itselläni on vielä kirkkaassa muistissa 18 v. lapsen vauva-ajat.
Ei tulisi mieleenkään änkeytyä passattavaksi vauvaperheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te puhutte isovanhemmista,mutta eivätkö nämä samalla ole teidänaikuisten vanhempia.
Tuntuu aika julmalta ettei tapais vanhempiaan vuoteen.
En ole kaikkia aikuisia lapsiani nähny moneen vuoteen enkä yhtä lapsenlasta olleenkaan. Eivät halua niin se on heidän päätös ja kunnioitan sitä. Tällä hetkellä olen vakavasti sairastunut,mutta en kerro sitä heille. Kuolemani voi olla yllätys sitten, mutta elämä on🥀
Niin varmaan.
Minä en jaksa heitä. Koskaan mikään ei riitä, eikä ole tarpeeksi. Jokaikinen kerta pitää alkaa natkuttaa jostain tai huokailla tai voivotella. Ja sitten haukutaan selän takana.
Olen suorittaja, perfektionisti. Ja tiedän tasan tarkkaan miksi minusta tuli tällainen.
Laita ne isovanhemmat hotelliin ja sovi mihin kellonaikaan voivat käydä ja perustele ystävällisesti. Jos se ei heille sovi, niin se on heidän ongelmansa. Kahvipaketista en ottaisi ongelmaa enkä siitäkää jos toisivat omat eväänsä. Keittäisin kahvit heidän paketistaan ja laittaisin pöytään heidän eväänsä ja meidän eväämme. Sovi what?!
Appi ja anoppi hotelliin. Aamupala hotellissa ja heidän ruokailunsa ravintolassa ennen kyläilyä.
Muistathan tämän, kun ja jos joskus olet itse isovanhempi.
Alue: Aihe vapaa
Näille palvelua pyytäjille isovanhemmille antaisin tehtäviä. Käykööt itse ostamassa lähikaupasta oikeat kahvimerkit. Sinä hoidat vauvaa. Appi tai anoppi ruuanlaitto vastaavaksi.