Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko hölmöä vielä 42-vuotiaana haaveilla esikoiskirjan kirjoittamisesta?
Haaveilija
20.02.2022 |
Tuo on ollut haave jo lukioikäisestä eli yli 20 vuotta. Onko kuitenkin jo myöhäistä tällä ikää kun en ole tähänkään mennessä saanut aikaiseksi kirjoittaa kirjaa?
Kirjoitan kyllä erilaisia tekstejä ja kirjaan on hahmot ja juoni osittain mietittynä, mutta en tiedä mistä aloittaa. On kynnys edessä enkä tiedä miten sen ylittää.
Tiedän kuitenkin jos en edes yritä, niin tämä tulee olemaan asia jota kadun sitten vanhana keinutuolissa.
Kommentit (90)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsekkaa Arne Nevanlinna. Aloitti vähän vanhempana, ehti päästä Finlandia-palkintoehdokkaaksi esikoisromaanillaan päältä kahdeksankymppisenä. Muuta oli kirjoitellut jo ennen sitä, mutta ei mitenkään nuorena vielä.
Aikaa ei ole olemassa. Oikea kysymys on, onko tyhmää kirjoittaa kirja?
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan. Kirjailijana ihminen kehittyy päin vastoin mitä vanhemmaksi tulee. Nuorella ei ole vielä sellaista kokemuspohjaa ja se usein näkyy nuorten kirjoittamissa kirjoissa.
Juuri noilla alkusanoilla aioin aloittaa omankin kommenttini, ja muutoinkin allekirjoitan edellä kommentoidun.
Ei ehkä kannata kiirehtiä jos ei ole valmista selkeää sanottavaa. Toisaalta harjoittelu voi parantaa taitoja, voisit aloittaa pöytälaatikkoon kirjoittamalla. Kyllä 60-vuotiaanakin tai myöhemminkin voi aloittaa jos elonpäiviä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Ikä ei ratkaise. Moni julkaisee esikoiskirjansa vanhana. Juuri minun tuttuni julkaisi 55+ iässä.
Se ratkaisee onko sinulla kykyjä ja helvetisti pitkäjänteisyyttä. Tarjokkaita on niin paljon ettei kustannustoimittajaa löydä tuosta noin vain, ja omakustanne tuskin myy. Melkein kaikki saapuvat viritelmät päätyvät saman tien Ö-mappiin, ja ne harvat kehityskelpoiset ovat kaukana julkaisukelpoisista kirjoista.
Jokaista 1000 yrittäjää kohden ehkä 10-20 on kehityskelpoisia, ja 1-2 julkaistaan.
Nykyäänhän on aika helppo julkaista kirja itsekin, aluksi pienenäkin painoksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on hieno idea. Kirjoja ei ole maailmassa koskaan liikaa. Me luemme, jotta emme olisi yksin. Muistat vaan tehdä kovasti töitä ja uskoa itseesi.
ei ole. toiset jopa synnyttää oikean lapsen melkein viiskymppisenä. että siitä vaan jos on mahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun käsittääkseni parhaat esikoisteokset sen ikäisenä juuri tehdään ? korjatkaa jos olen väärässä...
Eli ei todellakaan myöhäistä.
Ei ole. Sun pitäis todellakin kirjoittaa se kirja.❤️ Monesti olen miettiny, että SUN pitäis todellakin kirjoittaa kirja. Tsemppiä☺️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Sun pitäis todellakin kirjoittaa se kirja.❤️ Monesti olen miettiny, että SUN pitäis todellakin kirjoittaa kirja. Tsemppiä☺️
Miksi pitää tuolla aukomaan päätänsä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla olisi useita "valmiita" teoksia tuolla noin ja vähän tuollakin. Olen koko ikäni kirjoittanut kaikenlaista. Luonnut hahmoja, miljöitä, juonia on monenlaisia. Niitä on kokonaisia juttuja, on irrallaan olevia, helposti toisiinsa liitettäviä asioita ja paljon yksittäisiä pikkuisia juttuja, joita vaan pitäisi jatkaa.
Muinoin kirjoitin Reginaan muutamia novelleja. Vuosittain olen ottanut osaa kirjoituskilpailuihin ja olen niissä pärjännyt ihan kivasti. Yhä emmin.. sisäinen sabotoija sanoo, etten ole tarpeeksi hyvä.
Pitäisi saada yhteys kustannustoimittajaan, että onko niistä mihinkään tai kuinka paljon niitä pitäisi retusoida, että niistä olisi johonkin.
N49
Väärä järjestys.
Ei toimi niin että soittelet kustannustoimittajalle ja pyydät neuvoa saisiko hajanaisista ideoista jotain. Juuri tuo on sitä pöytälaatikkokirjailua, jossa unohtuu että kustannustoimittaja tekee hommaa ammatikseen.
Ensin kirjotat tekstin niin valmiiksi kuin saat. Sitten käyt sen läpi uudestaan, uudestaan, ja uudestaan.
Sen jälkeen kun uskot että sinulla on valmis kirja, lähetät sen kustannustoimittajille. Jos joku innostuu, tod näk kirjoitat tekstin useampaan otteeseen uusiksi. Jos olet vlamis tekemään työtä ja kuuntelemaan neuvoja, ehkä päästään siihen että sinulla on oikeasti valmis kirja joka julkaistaan.
Juuri näin. Olen opiskellut kirjoittamista avoimessa yliopistossa ja viesti on aina sama: tekstin pitää olla TÄYSIN VALMIS ennen kuin sitä kannattaa lähettää mihinkään. Toki sitä sitten joutunee muuttamaan, jos se hyväksytään julkaistavaksi, mutta mitään puoliksi kirjoitettua ei lähetetä mihinkään. Sitten kun on jo julkaissut kirjailija, suhde kustannustoimittajaan voi olla sellainen, että keskustellaan pitkin kirjoitusurakkaa, mutta käsittääkseni tämäkin on vähentynyt vuosi vuodelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kanssa 42 ja edelleen haaveilen, tosin ainoastaan pöytälaatikkokirjasta. Haluan tehdä sen itselleni, en mahdollisille lukijoille.
Mukavaa lukea kannustavia kommentteja vaikka vinosti hymyilyttääkin kun olen huomaavinani, että jokaisessa taitaa olla myös pakolline alapeukku.- Jo(t)ku kai saa taas isompia kiksejä ja iloa siitä kun saa pienellä eleellä tyrmätä tois(t)en haaveen ja unelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikella kunnioituksella ap, se että olet miettinyt henkilöitä ja juonta on vielä aika kaukana kirjoittamisesta. Mitä pidemmälle kehittelet noita kuvioita vain mielessäsi, sitä korkeammaksi kasvaa kynnys itse työhön eli kirjoittamiseen. Tietysti asioita pitää suunnitella myös päässään, mutta kannattaa luoda vaikka henkilöhahmoja niin, että kirjoitat sen henkilön äänellä hänen elämäntarinaansa, kirjoitat tarinasta jonkin ihan hajanaisen pätkän jne. KUNHAN KIRJOITAT. Sanon tämän kaikella ystävyydellä, sillä olen ollut samassa jamassa. Mielikuvat omasta kirjailijuudesta leviävät kuin pullataikina, vaikka mitään ei synny paperille. Pitää hyväksyä se, että kun alkaa kirjoittaa, kirjoittaa ihan huonosti. Mutta sen vaiheen tarvitsee, jotta voi joskus kirjoittaa paremmin. Lainaa kirjastosta oppaita, esim. Goldbergilta ja Cameronilta voit saada oppia ja rohkaisua siihen, miten antaa vain palaa. Ja toki sitten on vähemmän "hihhulimaisia" oppaita siitä, miten tarinaa rakennetaan jne. Missään nimessä et ole liian vanha. Kirjailijat kun eivät jää edes eläkkeelle :)
Kirjoittaminen on ala, joka ei katso ikää, eli paas laittaen tekstiä peräkkäin.
Arne Nevanlinna 1925-2016 kirjoitti ensimmäisen kaunokirjallisen teoksensa 1994. Oli Finlandia-ehdokkaanakin ja kirjoitti kaikkiaan viitisentoista kaunokirjallista ja tai muistelmateosta.
Tosin professoritausta ja tieteellisiä julkaisuja takana, mutta kaunokirjallinen ura alkoi liki seitsemänkymppisenä.
42 v saattaa hyvin elää vielä toiset 42v tai vielä pitempään. Miten ihmeessä puolessa välissä olisi myöhäistä?
Ei ole hölmöä millään tavalla.
Itse kirjoitin nelikymppiseksi asti lähinnä pöytälaatikkoon (ja vauvapalstalle). Siihen asti minulla ei ollut voimia saada maaliin isompaa projektia eikä ehkä sellaista näkemystäkään, että se olisi kantanut kokonaisena romaanina.
Vasta kun opiskelut oli takana, pätkätyöt ja jatkuva stressi historiaa, lapset sen verran isoja että eivät tarvitse äitiä 24/7 minulle aukesi oikeasti vapaus keskittyä johonkin ihan omaani, ja sen tein. Usko meinasi loppua monesti nuorempana siihen että koskaan tulisi oikeaa aikaa, mutta kyllä se sitten tuli.
On varmasti kirjoittajia, joilla kaaos ja epävarmuus vaikuttaa positiivisesti luomisvoimaan. Jotkut haluavat olla vähän vereslihalla kirjoittaessaan. Minulla se ei ehkä toimi niin. Haluan ehkä kirjoittaa asetelmasta, jossa voin ottaa vähän etäisyyttä aiheisiin halutessani, ja nyt se viimein onnistuu.
Alue: Aihe vapaa
Ikä ei ole este, vaan se oma korvienväli..