Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miniän tehtävä hoitaa anoppilavierailut
.
20.02.2022 |
Olemme kolmekymppinen pariskunta, kaksi alle kouluikäistä lasta. Kumpikin käymme töissä. Mies on tosi laiska pitämään yhteyttä vanhempiinsa, jotka asuvat n. 3h ajomatkan päässä. Omat vanhempani asuvat 1h matkan päässä. Jos mieheni joskus ehdottaisi lähteä anoppilaan, se minulle käy. Ensisijaisesti nautin paljon enemmän omien vanhempieni seurasta ja tietenkin hoidan tapaamiset omiin vanhempiini.
Rivien välistä olen ymmärtänyt, että anoppia nimenomaan harmittaa se kun oma poikansa on noin nihkeä pitämään yhteyttä ja siksi muka minun pitäisi sopia lastenlasten tapaamiset. Onko teistä asia niin että minun pitäisi ruuhkavuosien keskellä kaiken muun lisäksi hoitaa myös miehen sukulaisen tapaamiset?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä näyhättiin tismalleen samasta asiasta. Minulle yritettiin vyöryttää koko yhteydenpito valtavaan sukuun. Suurin osa ihmisiä joita en ollut ikinä edes nähnyt.
Viimeinen niitti oli se kun sain anopilta "lahjaksi" (ainoa lahja ikinä) ilmaisena saamansa kalenterin johon oli merkitty jokaikisen iikan kaikki juhla- ja merkkipäivät ja osoitetiedot pikkuserkuille jne.
Se meni oikeasti roskiin.
Miksi roskiin? Miehelle piti antaa, hyvää tietoa myös tuleviin sukututkimuksiin.
Tuo pitää paikkansa.
Sukututkimus on kiintoisaa puuhaa. Äskettäin itseänikin iäkkäämmän sukulaiseni kanssa tarkastelimme suvustamme tehtyä tutkimusta (ennen digiaikaa tehtyä). Bongasimme useita virheitä, esim. itseäni koskevissa merkinöissä. Mutta erityisen kiinnostavaa oli löytää tiedoissa puute, joka koskee 1800-luvulla syntynyttä henkilöä. Sukulaiseni hallussa on tämän henkilön omalla kauniilla käsialalla kirjoittama dokumentti, jossa paljastuu puuttuva tieto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on fiksu anoppi ja olen itsekin fiksu ihminen. Ei mitään ongelmaa eikä meillä lasketa kuka on yhteydessä mihinkin suuntaan. Käyn lasten kanssa anoppilassa ilman miestäni ja ihan yksinkin kun teen heille vaikkapa siivouksen ja käydään porukalla, samoin mieheni käy vanhempieni luona lasten kanssa ja yksinkin auttelemassa. Olisi hirveää elää apn elämää.
Mieheni on rakkaani ja paras ystäväni, sielunkumppanini ja otin, valintaani tehdessäni, huomioon myös suvun, kuten hänkin varmaan minun sukuni. Fiksusta suvusta fiksu puoliso, kaikki voivat hyvin ja typeriä ”minä en tuota tee” pelit jäävät pelaamatta. Surkimusten hommaa tuommoiset apn nolot tapelut. Olisit ottanut fiksun miehen, katse peiliin. Tosin tokkopa tuommoinen lapsellinen jankkaaja fiksua miestä saaSama juttu, olisi hirveää elää tuommoista elämää jossa lasketaan tekemisiä ja hyljeksitään jotakuta. Lapsethan tuommoisesta kärsivät.
Tunnen joitakin apn kaltaisia äitejä, niitten kanssa ei halua olla lähemmin tekemisissä. Välttelen kaikissa tapahtumissa määrättyjä räyhääjä-äitejä.
Ap:n mies ei halua lähteä lapsuuden kotiinsa, mutta se on jotenkin ap:n syy ja ap:n pitäisi mennä? Jokainen hoitakoon suhteensa omiin lapsiinsa myös aikuisiin sellaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä näyhättiin tismalleen samasta asiasta. Minulle yritettiin vyöryttää koko yhteydenpito valtavaan sukuun. Suurin osa ihmisiä joita en ollut ikinä edes nähnyt.
Viimeinen niitti oli se kun sain anopilta "lahjaksi" (ainoa lahja ikinä) ilmaisena saamansa kalenterin johon oli merkitty jokaikisen iikan kaikki juhla- ja merkkipäivät ja osoitetiedot pikkuserkuille jne.
Se meni oikeasti roskiin.
Miksi roskiin? Miehelle piti antaa, hyvää tietoa myös tuleviin sukututkimuksiin.
Ei ole minun asiani olla joku postitoimisto.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on fiksu anoppi ja olen itsekin fiksu ihminen. Ei mitään ongelmaa eikä meillä lasketa kuka on yhteydessä mihinkin suuntaan. Käyn lasten kanssa anoppilassa ilman miestäni ja ihan yksinkin kun teen heille vaikkapa siivouksen ja käydään porukalla, samoin mieheni käy vanhempieni luona lasten kanssa ja yksinkin auttelemassa. Olisi hirveää elää apn elämää.
Mieheni on rakkaani ja paras ystäväni, sielunkumppanini ja otin, valintaani tehdessäni, huomioon myös suvun, kuten hänkin varmaan minun sukuni. Fiksusta suvusta fiksu puoliso, kaikki voivat hyvin ja typeriä ”minä en tuota tee” pelit jäävät pelaamatta. Surkimusten hommaa tuommoiset apn nolot tapelut. Olisit ottanut fiksun miehen, katse peiliin. Tosin tokkopa tuommoinen lapsellinen jankkaaja fiksua miestä saa
Sama minulla, mieheni on paras ystäväni, haluan hänelle ja kaikille ystävilleni vain hyvää. Ja minä toki, aikuisena ihmisenä, ymmärrän asian toisenkin kannalta, saattaapa appivanhempieni mielestä minussakin olla jotain pientä korjattavaa. Olemme kaikki hyvän kasvatuksen saaneita fiksuja korkeasti kouluttautuneita, ymmärrämme käyttäytyä, emmekä etsi toisistamme vikoja, keskitymme hyvään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysypä ap siltä mieheltä, että miltä hänestä tuntuisi sitten kun teidän lapset on aikuisia, eivätkä jaksa pitää teihin yhteyttä, ettekä sen vuoksi näe lastenlapsiakaan, vaikka olette aina kohdelleet heitä hyvin.
Minä saattaisin tehdä niin, että soittaisin anopille, että voinko tulla lasten kanssa käymään lomalla, jääköön mies yksin kotiin.
Tämä sinänsä sotii ketjun tarkoitusta vastaan, ja meillä mies pitää yhteyttä sukuunsa, mutta tuollaisessa tilanteessa voisin toimia miehen ohi, jos tämä on aikaansaamaton vetkula eikä pidä yhteyttä mukaviin vanhempiinsa.
Sehän on kiva miehelle, saa levätä Ja rentoutua kun nainen hoitaa yksin lapset ja vielä miehen vanhemmatkin on tyytyväisiä 😊 loistodiili miehelle!!
No ihan sama, jos lapset ja minä tykätään anopista, niin mukavahan siellä olisi vierailla.
Pitäisin kyllä miehelle puhuttelun, että edes lasten takia pitäisi hänen panostaa ja pitää yhteyttä omaan perheeseensä, eikä ajatella vain itseään ja omaa mukavuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äsken puhuttiin miehen kanssa asiasta. Ehdotin että hän kysyisi mentäiskö hiihtolomalla anoppilaan. Mies sanoi hän ei jaksa, haluaa levätä kotona eikä kuunnella äitinsä höpötystä. En ole Minä voi asialle enempää? T. Ap
Höpötystä? Onpa tosi epäkunnioittava tapa puhua omasta äidistä. Puuttuisin tuohon heti, etteivät lapset opi että tuollainen on ok.
Tiedätkö ihmistyypin joka järjestää, organisoi ja aikatauluttaa oman mielensä mukaan lomat. Äitini oli ihan närkästynyt, kun emme lähteneet hiihtämään vaan nukuimme pitkään ja luimme kirjoja. Mitä.. nyt on hiihtoma, ei tuollainen käy. Yllättäen vietämme lomat ihan oman perheen kesken.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon todella että omat poikani aikanaan olisivat aktiivisemmin yhteydessä minuun kuin nyt mieheni äitiinsä. T. Ap
Se malli tulee teiltä vanhemmilta.
Lapsillesi ei ole olennaista se, kumpi vanhemmista niitä yhteyksiä pitää.
Mutta heille jää se kiva muisto isovanhemmista ja niistä tapaamisista, jos isovanhemmat ovat heistä kiinnostuneita. Muutaman vuoden kuluttua voitte lähettää isot lapset vaikka junalla heidän luokseen lomailemaan.
Miksi joku haluaisi lähettää isot lapset sinne lomailemaan?
Meillä lapset matkustivat ilomielin kesällä pariksi viikoksi isovanhempien hoiviin. Tapasivat samanikäiset serkut ja saivat uida joka päivä puhdasvetisessä järvessä. Samalla tekivät "kesätöitä" kasvimaalla, josta saivat ihan rahapalkkaa. Isovanhemmille kesän kohokohta myös.
Me haluamme itse olla lastemme kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä näyhättiin tismalleen samasta asiasta. Minulle yritettiin vyöryttää koko yhteydenpito valtavaan sukuun. Suurin osa ihmisiä joita en ollut ikinä edes nähnyt.
Viimeinen niitti oli se kun sain anopilta "lahjaksi" (ainoa lahja ikinä) ilmaisena saamansa kalenterin johon oli merkitty jokaikisen iikan kaikki juhla- ja merkkipäivät ja osoitetiedot pikkuserkuille jne.
Se meni oikeasti roskiin.
Kyllä olet harvinaisen tyly ihminen - eikö sulla ole mitään käytöstapoja?! Sulle hopealautasella tarjoillaan yhteystiedot, ei tarvitsisi kuin nostaa laiska perse ja lähettää kerran pari vuodessa kortti tai viesti - mikä siinä on niin vaikeaa? Mun mielestäni perheessä jaetaan tehtävät ja yhteydenpito molempiin sukulaisiin kuuluu kummallekin.
Onneksi veljellä on sua fiksumpi nainen ja osaavat molemmat olla yhteydessä perheen kanssa.
Mitä ihmettä ne minulle lähetettiin? Ei ole minun sukuni.
Ehkä haluttiin toivottaa tervetulleeksi miehen sukuun.
On myös kohtelias ele. Sait mahdollisuuden tietoihin miehen sukuun kuuluvista henkilöistä.
Omalla miehelläni on laaja suku, koska hänen vanhemmillaan oli suuret sisaruskatraat. Olisin ollut iloinen, jos olisin tuollaisen nimilistan saanut, koska on suvun kesätapahtumissa vilissyt niitä setiä, tätejä ja pikkuserkkuja, joista ei koskaan ole saanut selkoa, että mikä se sukulaisuussuhde taas olikaan. Ihan mukavia ihmisiä, mutta kun harvemmin tapaa, on aina vähän ymmällä, eikä kehtaa kysyä joka kerta, että kukas sinä, "Maina" nyt taas olitkaan.
En kehtaisi miehen sukua roskiin heittää - sanoitko miehellesi: "sukusi on roskaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysypä ap siltä mieheltä, että miltä hänestä tuntuisi sitten kun teidän lapset on aikuisia, eivätkä jaksa pitää teihin yhteyttä, ettekä sen vuoksi näe lastenlapsiakaan, vaikka olette aina kohdelleet heitä hyvin.
Minä saattaisin tehdä niin, että soittaisin anopille, että voinko tulla lasten kanssa käymään lomalla, jääköön mies yksin kotiin.
Tämä sinänsä sotii ketjun tarkoitusta vastaan, ja meillä mies pitää yhteyttä sukuunsa, mutta tuollaisessa tilanteessa voisin toimia miehen ohi, jos tämä on aikaansaamaton vetkula eikä pidä yhteyttä mukaviin vanhempiinsa.
Sehän on kiva miehelle, saa levätä Ja rentoutua kun nainen hoitaa yksin lapset ja vielä miehen vanhemmatkin on tyytyväisiä 😊 loistodiili miehelle!!
No ihan sama, jos lapset ja minä tykätään anopista, niin mukavahan siellä olisi vierailla.
Pitäisin kyllä miehelle puhuttelun, että edes lasten takia pitäisi hänen panostaa ja pitää yhteyttä omaan perheeseensä, eikä ajatella vain itseään ja omaa mukavuuttaan.
Puhuttelu aikuiselle ihmiselle mitä hänen pitäisi tuntea sukulaisiaan kohtaan sinusta. Kunnon justiina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on varmaan veljeni vaimo. Veljeni on aina ollut luuseri ja vanhemmat on joutuneet sen asioita setvimään, jopa veljen ollessa jo aikuinen. Veli meni naimisiin apn kaltaisen kamaluuden kanssa, joku peräkylän moukka se vaimo on, kuten apkin. Perheessä on koko ajan käynnissä kummallinen valtataistelu. Niille nauretaan selän takana.
Veli tuskin hirveästi himoitsee vanhempiemme luo käymään kun on äidille ja isälle velkaa aikamoisen summan, onneksi ne on kirjattu ennakkoperinnöksi.
Meistä sisaruksista on ihan hyvä ettei tuo sakki tule yhteisiin viikonloppuihin ja lomiin. Niitten lapset on häiriköitä ja eukkoa ei jaksa kukaan.
Toki vanhemmat hiukan säälittää ovat kuitenkin huolissaan veljen lapsista, haluaisivat olla tasavertaisia. Lähtevät esim. viikolla 10 lastemme kanssa viikoksi Levin mökilleen, serkukset 3 kpl ja isovanhemmat. Puolisoni ja minä lähdemme Roonaan jos sinne suinkin pääsee, ihanaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysypä ap siltä mieheltä, että miltä hänestä tuntuisi sitten kun teidän lapset on aikuisia, eivätkä jaksa pitää teihin yhteyttä, ettekä sen vuoksi näe lastenlapsiakaan, vaikka olette aina kohdelleet heitä hyvin.
Minä saattaisin tehdä niin, että soittaisin anopille, että voinko tulla lasten kanssa käymään lomalla, jääköön mies yksin kotiin.
Tämä sinänsä sotii ketjun tarkoitusta vastaan, ja meillä mies pitää yhteyttä sukuunsa, mutta tuollaisessa tilanteessa voisin toimia miehen ohi, jos tämä on aikaansaamaton vetkula eikä pidä yhteyttä mukaviin vanhempiinsa.
Sehän on kiva miehelle, saa levätä Ja rentoutua kun nainen hoitaa yksin lapset ja vielä miehen vanhemmatkin on tyytyväisiä 😊 loistodiili miehelle!!
No ihan sama, jos lapset ja minä tykätään anopista, niin mukavahan siellä olisi vierailla.
Pitäisin kyllä miehelle puhuttelun, että edes lasten takia pitäisi hänen panostaa ja pitää yhteyttä omaan perheeseensä, eikä ajatella vain itseään ja omaa mukavuuttaan.
Puhuttelu aikuiselle ihmiselle mitä hänen pitäisi tuntea sukulaisiaan kohtaan sinusta. Kunnon justiina.
Ai sinustako on oikein, ettei isä välitä tutustuttaa omia lapsiaan vanhempiinsa. Kunnon hullu olet.
Ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on varmaan veljeni vaimo. Veljeni on aina ollut luuseri ja vanhemmat on joutuneet sen asioita setvimään, jopa veljen ollessa jo aikuinen. Veli meni naimisiin apn kaltaisen kamaluuden kanssa, joku peräkylän moukka se vaimo on, kuten apkin. Perheessä on koko ajan käynnissä kummallinen valtataistelu. Niille nauretaan selän takana.
Veli tuskin hirveästi himoitsee vanhempiemme luo käymään kun on äidille ja isälle velkaa aikamoisen summan, onneksi ne on kirjattu ennakkoperinnöksi.
Meistä sisaruksista on ihan hyvä ettei tuo sakki tule yhteisiin viikonloppuihin ja lomiin. Niitten lapset on häiriköitä ja eukkoa ei jaksa kukaan.
Toki vanhemmat hiukan säälittää ovat kuitenkin huolissaan veljen lapsista, haluaisivat olla tasavertaisia. Lähtevät esim. viikolla 10 lastemme kanssa viikoksi Levin mökilleen, serkukset 3 kpl ja isovanhemmat. Puolisoni ja minä lähdemme Roonaan jos sinne suinkin pääsee, ihanaa!
Oi, kuin minun kynästäni, minunkin veljelläni on apn kaltainen moukka vaimona. Hirveää on niitten elämä, meillä ei tosin vanhemmatkaan takua niitä nähdä, se akka ei osaa kasvattaa penikoitaan. Veljeni harrastaa pimuja kun akkansa on omilla vanhemmillaan. Veli tietää että me tiedetään, eipä se kehtaa naamaansa näyttää.
😂
Vierailija kirjoitti:
Ap on varmaan veljeni vaimo. Veljeni on aina ollut luuseri ja vanhemmat on joutuneet sen asioita setvimään, jopa veljen ollessa jo aikuinen. Veli meni naimisiin apn kaltaisen kamaluuden kanssa, joku peräkylän moukka se vaimo on, kuten apkin. Perheessä on koko ajan käynnissä kummallinen valtataistelu. Niille nauretaan selän takana.
Veli tuskin hirveästi himoitsee vanhempiemme luo käymään kun on äidille ja isälle velkaa aikamoisen summan, onneksi ne on kirjattu ennakkoperinnöksi.
Meistä sisaruksista on ihan hyvä ettei tuo sakki tule yhteisiin viikonloppuihin ja lomiin. Niitten lapset on häiriköitä ja eukkoa ei jaksa kukaan.
Toki vanhemmat hiukan säälittää ovat kuitenkin huolissaan veljen lapsista, haluaisivat olla tasavertaisia. Lähtevät esim. viikolla 10 lastemme kanssa viikoksi Levin mökilleen, serkukset 3 kpl ja isovanhemmat. Puolisoni ja minä lähdemme Roonaan jos sinne suinkin pääsee, ihanaa!
Oi, minunkin broidi on apn kanssa. Tuttua touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon todella että omat poikani aikanaan olisivat aktiivisemmin yhteydessä minuun kuin nyt mieheni äitiinsä. T. Ap
Se malli tulee teiltä vanhemmilta.
Lapsillesi ei ole olennaista se, kumpi vanhemmista niitä yhteyksiä pitää.
Mutta heille jää se kiva muisto isovanhemmista ja niistä tapaamisista, jos isovanhemmat ovat heistä kiinnostuneita. Muutaman vuoden kuluttua voitte lähettää isot lapset vaikka junalla heidän luokseen lomailemaan.
Tästä tekstistä jäi vähän syyllistävä kuva. Kun kerran mieheni on Mäntti ettei pidä yhteyttä nii senkö takia pojat pilalla että eivät hekään tule pitämään kehenkään yhteyttä? Minkä minä miehelleni mahdan? T. Ap
Olen eri, mutta olen ehkä vähän erimieltä tuosta "mallista". Mä mietin, että ehkä sun miehelläsi ei ole sellaista "ystävyyssuhdetta" kehittynyt ikinä omiin vanhempiinsa. Olisikohan pojissa se, että ne usein nähdään joko työjuhtina (eli aina kun mennään vanhemmille, on lista asioita rännien puhdistamisesta tietokoneen päivittämiseen), mutta ei sitten ole sellaista henkilökohtaista suhdetta vanhempiin, että osattaisiin esim. puhua ihan oikeista asioista. Toisaalta esim. omassa suvussa on sitä, että poika on syntynyt jumaloiduksi, kaikki mitä hän tekee on aina hienoa (vaikka ei todallakaan aina ole, mutta niiltä suljetaan silmät) eikä häneltä olla ikinä odotettu muiden huomioimista. Toisaalta tässäkin tapauksessa ei varmaan olla onnistuttu luomaan mitään oikeaa suhdetta siihen mieheen ihan tavallisena ihmisenä, ja tämä palvottu taruolento jää tavallisena ihmisenä etäiseksi.
Luulisin, että hyvä suhde syntyy siitä, että pojasta on mukavaa viettää aikaa vanhempiensa kanssa, että hän kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi ihmisenä, eikä joko kultapoikana tai jonain suvun velvollisuuksien täyttäjänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äsken puhuttiin miehen kanssa asiasta. Ehdotin että hän kysyisi mentäiskö hiihtolomalla anoppilaan. Mies sanoi hän ei jaksa, haluaa levätä kotona eikä kuunnella äitinsä höpötystä. En ole Minä voi asialle enempää? T. Ap
Höpötystä? Onpa tosi epäkunnioittava tapa puhua omasta äidistä. Puuttuisin tuohon heti, etteivät lapset opi että tuollainen on ok.
Tiedätkö ihmistyypin joka järjestää, organisoi ja aikatauluttaa oman mielensä mukaan lomat. Äitini oli ihan närkästynyt, kun emme lähteneet hiihtämään vaan nukuimme pitkään ja luimme kirjoja. Mitä.. nyt on hiihtoma, ei tuollainen käy. Yllättäen vietämme lomat ihan oman perheen kesken.
-ohis
Eli lopulta se äidin kanssa vietetty aika ei ole aidosti hauskaa, vaan velvollisuus ja sitten ihmetellään kun ei vaan haluttaisi elämään enempää velvollisuuksia.
Anoppihullujen ompeluseura vol. ties mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä näyhättiin tismalleen samasta asiasta. Minulle yritettiin vyöryttää koko yhteydenpito valtavaan sukuun. Suurin osa ihmisiä joita en ollut ikinä edes nähnyt.
Viimeinen niitti oli se kun sain anopilta "lahjaksi" (ainoa lahja ikinä) ilmaisena saamansa kalenterin johon oli merkitty jokaikisen iikan kaikki juhla- ja merkkipäivät ja osoitetiedot pikkuserkuille jne.
Se meni oikeasti roskiin.
Kyllä olet harvinaisen tyly ihminen - eikö sulla ole mitään käytöstapoja?! Sulle hopealautasella tarjoillaan yhteystiedot, ei tarvitsisi kuin nostaa laiska perse ja lähettää kerran pari vuodessa kortti tai viesti - mikä siinä on niin vaikeaa? Mun mielestäni perheessä jaetaan tehtävät ja yhteydenpito molempiin sukulaisiin kuuluu kummallekin.
Onneksi veljellä on sua fiksumpi nainen ja osaavat molemmat olla yhteydessä perheen kanssa.
Mitä ihmettä ne minulle lähetettiin? Ei ole minun sukuni.
Ehkä haluttiin toivottaa tervetulleeksi miehen sukuun.
On myös kohtelias ele. Sait mahdollisuuden tietoihin miehen sukuun kuuluvista henkilöistä.
Omalla miehelläni on laaja suku, koska hänen vanhemmillaan oli suuret sisaruskatraat. Olisin ollut iloinen, jos olisin tuollaisen nimilistan saanut, koska on suvun kesätapahtumissa vilissyt niitä setiä, tätejä ja pikkuserkkuja, joista ei koskaan ole saanut selkoa, että mikä se sukulaisuussuhde taas olikaan. Ihan mukavia ihmisiä, mutta kun harvemmin tapaa, on aina vähän ymmällä, eikä kehtaa kysyä joka kerta, että kukas sinä, "Maina" nyt taas olitkaan.
En kehtaisi miehen sukua roskiin heittää - sanoitko miehellesi: "sukusi on roskaa".
Minulla on jo suku. En tod halua noita niskoilleni.
En ikinä ymmärtä näitä "perheitä", joissa appivanhempiin yhteyksien pitäminen on hankalaa. Jos siellä on traumaa yms niin ok, mutta vain periaate "sun suku - hoida ite".
Kummaltakin puolelta ovat sidoksissa lapsiin. Jos kumppani ei osaa pitää yhteyksiä yllä, niin eipä se iso homma ole soitella kerran kaksi kuussa ja pyörähtää kylässä parin kuun välein. Tai kutsua kylään.
Etenkin jos lopputulos on se, että oli kiva vaihtaa kuulumisia ja/tai lapset olivat innoissaan tapaamisesta.
Nää ei montaa hetkeä ruuhkavuosistakaan vie.
Sitten ihmetellään ihmisten yksinäisyyttä ja perheiden huonovointisuutta. Mitään ei olla valmiita tekemään yhteisen hyvän puolesta.
Tämä aika on outo, kun koko ajan pitäisi olla kivaa, miellyttävää ja extremeä... Siinä jää sitten läheiset, kun ovat jonkuntoisen velvollisuuksia.. muka.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä ymmärtä näitä "perheitä", joissa appivanhempiin yhteyksien pitäminen on hankalaa. Jos siellä on traumaa yms niin ok, mutta vain periaate "sun suku - hoida ite".
Kummaltakin puolelta ovat sidoksissa lapsiin. Jos kumppani ei osaa pitää yhteyksiä yllä, niin eipä se iso homma ole soitella kerran kaksi kuussa ja pyörähtää kylässä parin kuun välein. Tai kutsua kylään.
Etenkin jos lopputulos on se, että oli kiva vaihtaa kuulumisia ja/tai lapset olivat innoissaan tapaamisesta.
Nää ei montaa hetkeä ruuhkavuosistakaan vie.
Sitten ihmetellään ihmisten yksinäisyyttä ja perheiden huonovointisuutta. Mitään ei olla valmiita tekemään yhteisen hyvän puolesta.
Tämä aika on outo, kun koko ajan pitäisi olla kivaa, miellyttävää ja extremeä... Siinä jää sitten läheiset, kun ovat jonkuntoisen velvollisuuksia.. muka.
Jos yhteydenpito on kuin tervan juontia, niin ei siinä silloin olla läheisiä. Vaikea uskoa, että se läheisyyden puute ihmissuhteessa olisi pelkästään sen lapsen vika.
Alue: Aihe vapaa
Sama juttu, olisi hirveää elää tuommoista elämää jossa lasketaan tekemisiä ja hyljeksitään jotakuta. Lapsethan tuommoisesta kärsivät.
Tunnen joitakin apn kaltaisia äitejä, niitten kanssa ei halua olla lähemmin tekemisissä. Välttelen kaikissa tapahtumissa määrättyjä räyhääjä-äitejä.