Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olisiko mielestäsi ok puolisosi tällainen suhde terapeuttiinsa?
19.02.2022 |
Terapeutti kuulemma osaa kohdata puolisoni taitavammin kuin kukaan lähipiirissä. Puolisoni kehuu terapeuttia ja terapeutti kehuu puolisoani. Ei kuitenkaan mitään fyysistä. Puolisoni kehuu terapeutin ammattitaitoa ja miten mahtava tyyppi tämä on. Terapeutti kehuu puolisoni ajatuksia ja luonteenpiirteitä yms. Henkistä lämpöä riittää.
Puolisoni on silmin nähden iloinen ja onnellinen terapiakäyntien jälkeen. Ei salaile asioita multa vaan hehkuttaa ihanaa terapeuttiaan ihan estoitta.
Lisäksi saa tarvittaessa olla terapeuttiin yhteydessä watsapp-viestein terapiakäyntien välillä ja niissä viesteissä sydänhymiöt lentelee.
On kertonut terapeutille ihan kaiken kaikesta ja terapeutti suhtautuu empaattisella lämmöllä.
Mitään fyysistä heidän välillään ei ole, mutta henkinen lämpö on valtavaa.
Puolisoni vaikuttaa usein rakastuneelta terapiasta tullessaan.
Voiko terapiasuhde olla henkistä pettämistä?
Kommentit (125)
No voihan sydänhymiö!
Kyllä joillain on sit likanen mieli.
Sydänhymiö tarkoittaa välittämistä.
Ettekö käytä somea?
Kun joku kaipaa tukea niin kommentit pursuaa sydämiä.
Siinä ei ole kerrassaan yhtään mitään likaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapeuteilla on tarkat ammatilliset rajat. Asiakasta ei tule koskaan rohkaista, jos on ihastunut terapeuttiin. Ammatillisuuteen ei kuulu sydänten lähettely. Ylipäätään Whats apissa viestittely kuulostaa oudolta.
Lyhytterapia? Ei Kelan korvaama?
Onko terapeutti Valviran hyväksymä psykoterapeutti? Sen voi tarkistaa JulkiTerhikistä jos tietää terapeutin nimen.
Lyhytterapiassa ei itse asiassa kuulu tapahtua samanlaista terapeuttiin kiinnittymistä kuin pidemmässä psykodynaamisessa terapiassa - jossa se tosiaan on yksi terapian vaihe ja edellytyskin. Sydänemojit eivät minusta kuulu mihinkään terapiaan.
Toisaalta kenenkään asia ei ole kieltää puolisonsa terapiaa tai edes puuttua siihen. Jos puolisoni olisi ruvennut käskemään minua lopettamaan psykoanalyysini, niin puoliso olisi saanut lähteä elämästäni, ei analyytikkoni; ja kuitenkaan kyse ei ollut mistään rakastumisesta, vaan minusta itsestäni ja tarvitsemastani hoidosta. Mutta tottakai toisen puolison terapiassa käynti voi herättää siinä toisessa mustasukkaisuutta - ja myös kateutta. Siinä tapauksessa voisi olla hyvä, että toinenkin puoliso hakeutuu omaan terapiaan.
Mutta siis, kuulostaa minun (olen itse nuorten psykodynaaminen psykoterapeutti ja perhepsykoterapeutti) korvaani terapeutin epäammattimaiselta toiminnalta. Ja myös huonolta parisuhteelta, jos aloittaja kuvittelee voivansa käskeä puolisoaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuo juttu on, että saa lähetellä wappiviestejä käyntien välillä? Onko normaalia?
On normaalia. Terapiasuhde ei ola vain tunti vkossa vaan terapeutille tulee voida laittaa viestiä silloin kun on hätä. Terapeutti sit valitsee katsooko viestin heti vai hetken päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhytterapia? Ei Kelan korvaama?
Onko terapeutti Valviran hyväksymä psykoterapeutti? Sen voi tarkistaa JulkiTerhikistä jos tietää terapeutin nimen.
Lyhytterapiassa ei itse asiassa kuulu tapahtua samanlaista terapeuttiin kiinnittymistä kuin pidemmässä psykodynaamisessa terapiassa - jossa se tosiaan on yksi terapian vaihe ja edellytyskin. Sydänemojit eivät minusta kuulu mihinkään terapiaan.
Toisaalta kenenkään asia ei ole kieltää puolisonsa terapiaa tai edes puuttua siihen. Jos puolisoni olisi ruvennut käskemään minua lopettamaan psykoanalyysini, niin puoliso olisi saanut lähteä elämästäni, ei analyytikkoni; ja kuitenkaan kyse ei ollut mistään rakastumisesta, vaan minusta itsestäni ja tarvitsemastani hoidosta. Mutta tottakai toisen puolison terapiassa käynti voi herättää siinä toisessa mustasukkaisuutta - ja myös kateutta. Siinä tapauksessa voisi olla hyvä, että toinenkin puoliso hakeutuu omaan terapiaan.
Mutta siis, kuulostaa minun (olen itse nuorten psykodynaaminen psykoterapeutti ja perhepsykoterapeutti) korvaani terapeutin epäammattimaiselta toiminnalta. Ja myös huonolta parisuhteelta, jos aloittaja kuvittelee voivansa käskeä puolisoaan.
Ole vaikka kristuksen inkarnaatio. Minun terapeuttini oli traumaterapeutti, ja vaativan tason psykoterapeutti - pohjakoulutukseltaan psykoterapeutti. Ja joo, ajatella, joskus laitettiin SYDÄNHYMIÖITÄ! ❤️❤️❤️ En haluaisi koskaan, ikinä kaltaisellesi epäinhmiselle rooleihin jumittuneeseen mukakanssakäymiseen. Olet ihmisenä _nolla_.
Edit: pohjakoulutus oli psykiatri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lyhytterapia? Ei Kelan korvaama?
Onko terapeutti Valviran hyväksymä psykoterapeutti? Sen voi tarkistaa JulkiTerhikistä jos tietää terapeutin nimen.
Lyhytterapiassa ei itse asiassa kuulu tapahtua samanlaista terapeuttiin kiinnittymistä kuin pidemmässä psykodynaamisessa terapiassa - jossa se tosiaan on yksi terapian vaihe ja edellytyskin. Sydänemojit eivät minusta kuulu mihinkään terapiaan.
Toisaalta kenenkään asia ei ole kieltää puolisonsa terapiaa tai edes puuttua siihen. Jos puolisoni olisi ruvennut käskemään minua lopettamaan psykoanalyysini, niin puoliso olisi saanut lähteä elämästäni, ei analyytikkoni; ja kuitenkaan kyse ei ollut mistään rakastumisesta, vaan minusta itsestäni ja tarvitsemastani hoidosta. Mutta tottakai toisen puolison terapiassa käynti voi herättää siinä toisessa mustasukkaisuutta - ja myös kateutta. Siinä tapauksessa voisi olla hyvä, että toinenkin puoliso hakeutuu omaan terapiaan.
Mutta siis, kuulostaa minun (olen itse nuorten psykodynaaminen psykoterapeutti ja perhepsykoterapeutti) korvaani terapeutin epäammattimaiselta toiminnalta. Ja myös huonolta parisuhteelta, jos aloittaja kuvittelee voivansa käskeä puolisoaan.
Mikä kohta on sinusta epäammattimaista? Sydämet?
Heeeiii, tuli heti mieleen, että onkohan miehesi samalla terapeutilla, jolla mä kävin nuorena aikoinaan. :D
Naimisissa oleva heteronainen, ja mua parikyt vuotta vanhempi, ei taatusti ollut kyse mistään ihastumisesta. Kehui mua älykkääksi, oivaltavaksi ym. Vei mut kahville joskus istunnon jälkeen ja tarjos pullakahvit. Kävi jopa mun luona kerran kylässä. Joskus halasi.
Mä puhun tästä terapeutista edelleen suurella lämmöllä. Varmasti rikkoi rajoja, mutta loi luottamuksen, jollaista en sitä ennen enkä sen jälkeen ole kohdannut. Pääsin yli hänen avullaan monista traumaperäisistä ongelmista, kukaan muu terapeutti ei ole päässyt edes lähelle.
Onko miehesikin vaikea luottaa? Traumatisoituneille ihmisille se on hyvin tyypillistä. Tuo kaikki voi selittyä ihan sillä, terapeutti hakee luottamusta, joka on traumaterapian a ja o.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapeuteilla on tarkat ammatilliset rajat. Asiakasta ei tule koskaan rohkaista, jos on ihastunut terapeuttiin. Ammatillisuuteen ei kuulu sydänten lähettely. Ylipäätään Whats apissa viestittely kuulostaa oudolta.
Wa-viesteissä ei ole mitään outoa, sydämissäkin vain, jos ne ovat rakkaudentunnustuksia. Terapeuteilla todella on ammatilliset rajat, he pitävät niistä itse huolen, sun ei tarvii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhytterapia? Ei Kelan korvaama?
Onko terapeutti Valviran hyväksymä psykoterapeutti? Sen voi tarkistaa JulkiTerhikistä jos tietää terapeutin nimen.
Lyhytterapiassa ei itse asiassa kuulu tapahtua samanlaista terapeuttiin kiinnittymistä kuin pidemmässä psykodynaamisessa terapiassa - jossa se tosiaan on yksi terapian vaihe ja edellytyskin. Sydänemojit eivät minusta kuulu mihinkään terapiaan.
Toisaalta kenenkään asia ei ole kieltää puolisonsa terapiaa tai edes puuttua siihen. Jos puolisoni olisi ruvennut käskemään minua lopettamaan psykoanalyysini, niin puoliso olisi saanut lähteä elämästäni, ei analyytikkoni; ja kuitenkaan kyse ei ollut mistään rakastumisesta, vaan minusta itsestäni ja tarvitsemastani hoidosta. Mutta tottakai toisen puolison terapiassa käynti voi herättää siinä toisessa mustasukkaisuutta - ja myös kateutta. Siinä tapauksessa voisi olla hyvä, että toinenkin puoliso hakeutuu omaan terapiaan.
Mutta siis, kuulostaa minun (olen itse nuorten psykodynaaminen psykoterapeutti ja perhepsykoterapeutti) korvaani terapeutin epäammattimaiselta toiminnalta. Ja myös huonolta parisuhteelta, jos aloittaja kuvittelee voivansa käskeä puolisoaan.
Mikä kohta on sinusta epäammattimaista? Sydämet?
No juuri ne sydämet, ja sekin, että viestejä lentelee? niitä siis on useita? Terapia-ajat ja terapiakäynnit muodostavat terapian kehyksen, enkä näe erityistä hyötyä siitä, että terapeutti tarjoaa itseään olkapääksi myös käyntien väleissä, se ei auta ihmistä kehittämään omaa kykyään säilöä asioitaan mielessään ja säädellä olojaan, vaan antaa viestin siitä että kaikki täytyy heti paikalla ja joka hetki oksentaa terapeutille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhytterapia? Ei Kelan korvaama?
Onko terapeutti Valviran hyväksymä psykoterapeutti? Sen voi tarkistaa JulkiTerhikistä jos tietää terapeutin nimen.
Lyhytterapiassa ei itse asiassa kuulu tapahtua samanlaista terapeuttiin kiinnittymistä kuin pidemmässä psykodynaamisessa terapiassa - jossa se tosiaan on yksi terapian vaihe ja edellytyskin. Sydänemojit eivät minusta kuulu mihinkään terapiaan.
Toisaalta kenenkään asia ei ole kieltää puolisonsa terapiaa tai edes puuttua siihen. Jos puolisoni olisi ruvennut käskemään minua lopettamaan psykoanalyysini, niin puoliso olisi saanut lähteä elämästäni, ei analyytikkoni; ja kuitenkaan kyse ei ollut mistään rakastumisesta, vaan minusta itsestäni ja tarvitsemastani hoidosta. Mutta tottakai toisen puolison terapiassa käynti voi herättää siinä toisessa mustasukkaisuutta - ja myös kateutta. Siinä tapauksessa voisi olla hyvä, että toinenkin puoliso hakeutuu omaan terapiaan.
Mutta siis, kuulostaa minun (olen itse nuorten psykodynaaminen psykoterapeutti ja perhepsykoterapeutti) korvaani terapeutin epäammattimaiselta toiminnalta. Ja myös huonolta parisuhteelta, jos aloittaja kuvittelee voivansa käskeä puolisoaan.
Ole vaikka kristuksen inkarnaatio. Minun terapeuttini oli traumaterapeutti, ja vaativan tason psykoterapeutti - pohjakoulutukseltaan psykoterapeutti. Ja joo, ajatella, joskus laitettiin SYDÄNHYMIÖITÄ! ❤️❤️❤️ En haluaisi koskaan, ikinä kaltaisellesi epäinhmiselle rooleihin jumittuneeseen mukakanssakäymiseen. Olet ihmisenä _nolla_.
Olen eri, mutta sanon vaan tähän, että näköjään terapiasi ei onnistunut erityisen hyvin.
Aloitus tai sen aihe on hauska, jos ja mikäli siinä todetut ja tapahtuneet asiat pitävät todella paikkansa.
Mutta käsittääkseni lääkäreitä ja terapeutteja koskee aika tiukat eettiset säännöt, jotka estävät läheisemmän kontaktin, yhteydenpidon ja viestittelyn.
Toki poikkeuksiakin varmaan on. Ja kaikenlaista saattaa tapahtua. Mutta silti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heeeiii, tuli heti mieleen, että onkohan miehesi samalla terapeutilla, jolla mä kävin nuorena aikoinaan. :D
Naimisissa oleva heteronainen, ja mua parikyt vuotta vanhempi, ei taatusti ollut kyse mistään ihastumisesta. Kehui mua älykkääksi, oivaltavaksi ym. Vei mut kahville joskus istunnon jälkeen ja tarjos pullakahvit. Kävi jopa mun luona kerran kylässä. Joskus halasi.
Mä puhun tästä terapeutista edelleen suurella lämmöllä. Varmasti rikkoi rajoja, mutta loi luottamuksen, jollaista en sitä ennen enkä sen jälkeen ole kohdannut. Pääsin yli hänen avullaan monista traumaperäisistä ongelmista, kukaan muu terapeutti ei ole päässyt edes lähelle.
Onko miehesikin vaikea luottaa? Traumatisoituneille ihmisille se on hyvin tyypillistä. Tuo kaikki voi selittyä ihan sillä, terapeutti hakee luottamusta, joka on traumaterapian a ja o.
Mikäli näin todella on, niin kyseinen kohtaamasi terapeutti on hyvin harvinainen ja virkistävän erilainen poikkeus siitä suuremmasta määrästä terapeutteja, jotka toimivat aivan päinvastaisella ja toisella tavalla.
Ei ap.
Minä en viitsi lukea koko ketjua ja kysynkin, minkä takia puolisosi käy terapiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhytterapia? Ei Kelan korvaama?
Onko terapeutti Valviran hyväksymä psykoterapeutti? Sen voi tarkistaa JulkiTerhikistä jos tietää terapeutin nimen.
Lyhytterapiassa ei itse asiassa kuulu tapahtua samanlaista terapeuttiin kiinnittymistä kuin pidemmässä psykodynaamisessa terapiassa - jossa se tosiaan on yksi terapian vaihe ja edellytyskin. Sydänemojit eivät minusta kuulu mihinkään terapiaan.
Toisaalta kenenkään asia ei ole kieltää puolisonsa terapiaa tai edes puuttua siihen. Jos puolisoni olisi ruvennut käskemään minua lopettamaan psykoanalyysini, niin puoliso olisi saanut lähteä elämästäni, ei analyytikkoni; ja kuitenkaan kyse ei ollut mistään rakastumisesta, vaan minusta itsestäni ja tarvitsemastani hoidosta. Mutta tottakai toisen puolison terapiassa käynti voi herättää siinä toisessa mustasukkaisuutta - ja myös kateutta. Siinä tapauksessa voisi olla hyvä, että toinenkin puoliso hakeutuu omaan terapiaan.
Mutta siis, kuulostaa minun (olen itse nuorten psykodynaaminen psykoterapeutti ja perhepsykoterapeutti) korvaani terapeutin epäammattimaiselta toiminnalta. Ja myös huonolta parisuhteelta, jos aloittaja kuvittelee voivansa käskeä puolisoaan.
Ole vaikka kristuksen inkarnaatio. Minun terapeuttini oli traumaterapeutti, ja vaativan tason psykoterapeutti - pohjakoulutukseltaan psykoterapeutti. Ja joo, ajatella, joskus laitettiin SYDÄNHYMIÖITÄ! ❤️❤️❤️ En haluaisi koskaan, ikinä kaltaisellesi epäinhmiselle rooleihin jumittuneeseen mukakanssakäymiseen. Olet ihmisenä _nolla_.
Olen eri, mutta sanon vaan tähän, että näköjään terapiasi ei onnistunut erityisen hyvin.
No etkä ole 😅 Sinä olet ihan todellakin tuo _sama_ ylemmyydentuntoinen ja ihmisen kärsimyksen kannalta turhista turhin ”ammattiauttaja” = kiusaaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhytterapia? Ei Kelan korvaama?
Onko terapeutti Valviran hyväksymä psykoterapeutti? Sen voi tarkistaa JulkiTerhikistä jos tietää terapeutin nimen.
Lyhytterapiassa ei itse asiassa kuulu tapahtua samanlaista terapeuttiin kiinnittymistä kuin pidemmässä psykodynaamisessa terapiassa - jossa se tosiaan on yksi terapian vaihe ja edellytyskin. Sydänemojit eivät minusta kuulu mihinkään terapiaan.
Toisaalta kenenkään asia ei ole kieltää puolisonsa terapiaa tai edes puuttua siihen. Jos puolisoni olisi ruvennut käskemään minua lopettamaan psykoanalyysini, niin puoliso olisi saanut lähteä elämästäni, ei analyytikkoni; ja kuitenkaan kyse ei ollut mistään rakastumisesta, vaan minusta itsestäni ja tarvitsemastani hoidosta. Mutta tottakai toisen puolison terapiassa käynti voi herättää siinä toisessa mustasukkaisuutta - ja myös kateutta. Siinä tapauksessa voisi olla hyvä, että toinenkin puoliso hakeutuu omaan terapiaan.
Mutta siis, kuulostaa minun (olen itse nuorten psykodynaaminen psykoterapeutti ja perhepsykoterapeutti) korvaani terapeutin epäammattimaiselta toiminnalta. Ja myös huonolta parisuhteelta, jos aloittaja kuvittelee voivansa käskeä puolisoaan.
Mikä kohta on sinusta epäammattimaista? Sydämet?
No juuri ne sydämet, ja sekin, että viestejä lentelee? niitä siis on useita? Terapia-ajat ja terapiakäynnit muodostavat terapian kehyksen, enkä näe erityistä hyötyä siitä, että terapeutti tarjoaa itseään olkapääksi myös käyntien väleissä, se ei auta ihmistä kehittämään omaa kykyään säilöä asioitaan mielessään ja säädellä olojaan, vaan antaa viestin siitä että kaikki täytyy heti paikalla ja joka hetki oksentaa terapeutille.
Enpä ihmettele, jos terapeuttina et kovin hyvin onnistu asiakkaitasi auttamaan. Asiakkaasi tulee osata säädellä olojaan heti vaikka se olisi osasyy terapiaan, mitään harjoittelua ei tehdä ja jokainen epäonnistuminen on itse kestettävä.
Olen käynyt sekä virallisilla että epävirallisen kentän terapeuteilla. Epävirallisen kentän tekijät ovat taipuvaisempia rajattomuuteen, ja sydämiä olen minäkin saanut viesteissä ja saanut pitää yhteyttä käyntien välillä sähköposteilla. Mutta, se on tuntunut erittäin hyvältä eikä mitenkään "vääristyneeltä". Omassa prosessissani olen ennen kaikkea kiitollinen näille rohkeasti ja vähän rajattomastikin joskus työtään tekeville, kun rehellisesti sen sanon. Ymmärrän samalla sen, että siinä piilee riskejä. Minä osaan käsitellä sellaisia riskejä, kaikki ei. Ja hyväksyn sen, että terapeutit ovat ihmisiä ja haluankin heidän olevan inhimillisiä eikä mitään jääkaapin viileitä asiantuntijaroolinsa takaa nyökytteleviä anonyymeja.
Aloittajalle sanoisin, että annapa puolisosi itse käydä prosessinsa, meni syteen tai saveen. Se ei hyödytä mitään eikä ketään jos sinä siihen puutut, varsinkin jos puolisosi kokee siitä nyt riemukkaasti hyötyvän.
Sydämenkuvat voivat saada eri ihmisten mielissä täysin erilaIsen merkityksen.
Kuulun itse niihin joille ne eivät sisällä mitään ihmeempiä piilomerkityksiä, mutta tunnen eräitä joissa ne saavat aikaan valtavan tunnereaktion.
Tämän tietäen vähintään ihmismielen parissa työskentelevien pitäisi tajuta, että sydämenkuvia voidaan käyttää vallan välineenä. Niiden käytölle tällaisissa yhteyksissä ei pitäisi olla mitään syytä.
Vierailija kirjoitti:
Sydämenkuvat voivat saada eri ihmisten mielissä täysin erilaIsen merkityksen.
Kuulun itse niihin joille ne eivät sisällä mitään ihmeempiä piilomerkityksiä, mutta tunnen eräitä joissa ne saavat aikaan valtavan tunnereaktion.
Tämän tietäen vähintään ihmismielen parissa työskentelevien pitäisi tajuta, että sydämenkuvia voidaan käyttää vallan välineenä. Niiden käytölle tällaisissa yhteyksissä ei pitäisi olla mitään syytä.
Eiköhän he tiedä minkä merkityksen kumpikin heistä niille antaa? Jos merkitys on neutraali, syykin varmasti on.
Alue: Aihe vapaa
Luultavasti hiipparoinut nurkilla stalkkaamassa ja ikkunasta kiikaroimassa.