Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olisiko mielestäsi ok puolisosi tällainen suhde terapeuttiinsa?
19.02.2022 |
Terapeutti kuulemma osaa kohdata puolisoni taitavammin kuin kukaan lähipiirissä. Puolisoni kehuu terapeuttia ja terapeutti kehuu puolisoani. Ei kuitenkaan mitään fyysistä. Puolisoni kehuu terapeutin ammattitaitoa ja miten mahtava tyyppi tämä on. Terapeutti kehuu puolisoni ajatuksia ja luonteenpiirteitä yms. Henkistä lämpöä riittää.
Puolisoni on silmin nähden iloinen ja onnellinen terapiakäyntien jälkeen. Ei salaile asioita multa vaan hehkuttaa ihanaa terapeuttiaan ihan estoitta.
Lisäksi saa tarvittaessa olla terapeuttiin yhteydessä watsapp-viestein terapiakäyntien välillä ja niissä viesteissä sydänhymiöt lentelee.
On kertonut terapeutille ihan kaiken kaikesta ja terapeutti suhtautuu empaattisella lämmöllä.
Mitään fyysistä heidän välillään ei ole, mutta henkinen lämpö on valtavaa.
Puolisoni vaikuttaa usein rakastuneelta terapiasta tullessaan.
Voiko terapiasuhde olla henkistä pettämistä?
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voihan sydänhymiö!
Kyllä joillain on sit likanen mieli.
Sydänhymiö tarkoittaa välittämistä.
Ettekö käytä somea?
Kun joku kaipaa tukea niin kommentit pursuaa sydämiä.
Siinä ei ole kerrassaan yhtään mitään likaista.No en kyllä olisi tykännyt jos terapeuttini olisi lähettänyt sydänhymiöitä.
Jaa, kiva. Oliko muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voihan sydänhymiö!
Kyllä joillain on sit likanen mieli.
Sydänhymiö tarkoittaa välittämistä.
Ettekö käytä somea?
Kun joku kaipaa tukea niin kommentit pursuaa sydämiä.
Siinä ei ole kerrassaan yhtään mitään likaista.No en kyllä olisi tykännyt jos terapeuttini olisi lähettänyt sydänhymiöitä.
Eliittimasentuineille kelpaa myös muka-apua epäihmisiltä. Money talks.
Hauska keskustelu, toisia haittaa sydänhymiöt ja toisia ei. Valitse semmoinen terapeutti josta tykkäät ja hyödyt ja valitse ihan itse. Jos tulee ongelmia OMAN terapeuttisi kanssa, ota puheeksi ja yleensä ottaen hommat selviää. Siinä se.
Se on ihan tavallista, että asiakas ihastuu terapeuttiinsa. Terapeutit on koulutettuja ihastumisen tunteitakin käsittelemään. Niin kauan kun terapeutti osaa hommansa, pitää rajat ja auttaa, mitään kauheaa ei tapahdu.
Siitähän saa itelleen ongelmakimpun. Anna mennä vaan. Sinä siinä voitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhytterapia? Ei Kelan korvaama?
Onko terapeutti Valviran hyväksymä psykoterapeutti? Sen voi tarkistaa JulkiTerhikistä jos tietää terapeutin nimen.
Lyhytterapiassa ei itse asiassa kuulu tapahtua samanlaista terapeuttiin kiinnittymistä kuin pidemmässä psykodynaamisessa terapiassa - jossa se tosiaan on yksi terapian vaihe ja edellytyskin. Sydänemojit eivät minusta kuulu mihinkään terapiaan.
Toisaalta kenenkään asia ei ole kieltää puolisonsa terapiaa tai edes puuttua siihen. Jos puolisoni olisi ruvennut käskemään minua lopettamaan psykoanalyysini, niin puoliso olisi saanut lähteä elämästäni, ei analyytikkoni; ja kuitenkaan kyse ei ollut mistään rakastumisesta, vaan minusta itsestäni ja tarvitsemastani hoidosta. Mutta tottakai toisen puolison terapiassa käynti voi herättää siinä toisessa mustasukkaisuutta - ja myös kateutta. Siinä tapauksessa voisi olla hyvä, että toinenkin puoliso hakeutuu omaan terapiaan.
Mutta siis, kuulostaa minun (olen itse nuorten psykodynaaminen psykoterapeutti ja perhepsykoterapeutti) korvaani terapeutin epäammattimaiselta toiminnalta. Ja myös huonolta parisuhteelta, jos aloittaja kuvittelee voivansa käskeä puolisoaan.
Ole vaikka kristuksen inkarnaatio. Minun terapeuttini oli traumaterapeutti, ja vaativan tason psykoterapeutti - pohjakoulutukseltaan psykoterapeutti. Ja joo, ajatella, joskus laitettiin SYDÄNHYMIÖITÄ! ❤️❤️❤️ En haluaisi koskaan, ikinä kaltaisellesi epäinhmiselle rooleihin jumittuneeseen mukakanssakäymiseen. Olet ihmisenä _nolla_.
Olen eri, mutta sanon vaan tähän, että näköjään terapiasi ei onnistunut erityisen hyvin.
No etkä ole 😅 Sinä olet ihan todellakin tuo _sama_ ylemmyydentuntoinen ja ihmisen kärsimyksen kannalta turhista turhin ”ammattiauttaja” = kiusaaja.
Ainoa kiusaaja tässä ketjussa olet sinä. Todellakin hakeutuisin ammattitaitoiselle terapeutille miettimään, miksi sinulla on noin paha olo, että pitää olla tuntemattomille netissä noin inhottava ja ylimielinen.
-eri (ei tarvitse uskoa, vainoharhat sopii hyvin lisätodisteeksi terapian tarpeestasi)
Näitä lyhytterapeutteja nyt lyhytkoulutetaan kaiken maailman peruskoulutuksilla, kampaajista ja hierojista.
Tulos on sitten mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lyhytterapia? Ei Kelan korvaama?
Onko terapeutti Valviran hyväksymä psykoterapeutti? Sen voi tarkistaa JulkiTerhikistä jos tietää terapeutin nimen.
Lyhytterapiassa ei itse asiassa kuulu tapahtua samanlaista terapeuttiin kiinnittymistä kuin pidemmässä psykodynaamisessa terapiassa - jossa se tosiaan on yksi terapian vaihe ja edellytyskin. Sydänemojit eivät minusta kuulu mihinkään terapiaan.
Toisaalta kenenkään asia ei ole kieltää puolisonsa terapiaa tai edes puuttua siihen. Jos puolisoni olisi ruvennut käskemään minua lopettamaan psykoanalyysini, niin puoliso olisi saanut lähteä elämästäni, ei analyytikkoni; ja kuitenkaan kyse ei ollut mistään rakastumisesta, vaan minusta itsestäni ja tarvitsemastani hoidosta. Mutta tottakai toisen puolison terapiassa käynti voi herättää siinä toisessa mustasukkaisuutta - ja myös kateutta. Siinä tapauksessa voisi olla hyvä, että toinenkin puoliso hakeutuu omaan terapiaan.
Mutta siis, kuulostaa minun (olen itse nuorten psykodynaaminen psykoterapeutti ja perhepsykoterapeutti) korvaani terapeutin epäammattimaiselta toiminnalta. Ja myös huonolta parisuhteelta, jos aloittaja kuvittelee voivansa käskeä puolisoaan.
Minusta tämä on ihan ristiriitainen näkemys. Terapeutin käytös on sinusta selvästi asiatonta, mutta se ei saisi häiritä puolisoa? Ihan samaa mieltä siitä, ettei kumppanin terapiaan pidä lähtökohtaisesti puuttua, mutta eri juttu jos terapiasuhde on ilmeisen häiriintynyt. Kyllä siitä on oikeus ilmaista huolensa ja tulla kuulluksi. Kyllähän jotkut, onneksi hyvin harvat jopa pettävät terapeuttinsa kanssa. Se on ihan yhtä väärin kuin muukin uskottomuus, ei terapiasuhteen taakse voi piiloutua niinkuin se olisi joku pyhä selitys mille vaan toopeilulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhytterapia? Ei Kelan korvaama?
Onko terapeutti Valviran hyväksymä psykoterapeutti? Sen voi tarkistaa JulkiTerhikistä jos tietää terapeutin nimen.
Lyhytterapiassa ei itse asiassa kuulu tapahtua samanlaista terapeuttiin kiinnittymistä kuin pidemmässä psykodynaamisessa terapiassa - jossa se tosiaan on yksi terapian vaihe ja edellytyskin. Sydänemojit eivät minusta kuulu mihinkään terapiaan.
Toisaalta kenenkään asia ei ole kieltää puolisonsa terapiaa tai edes puuttua siihen. Jos puolisoni olisi ruvennut käskemään minua lopettamaan psykoanalyysini, niin puoliso olisi saanut lähteä elämästäni, ei analyytikkoni; ja kuitenkaan kyse ei ollut mistään rakastumisesta, vaan minusta itsestäni ja tarvitsemastani hoidosta. Mutta tottakai toisen puolison terapiassa käynti voi herättää siinä toisessa mustasukkaisuutta - ja myös kateutta. Siinä tapauksessa voisi olla hyvä, että toinenkin puoliso hakeutuu omaan terapiaan.
Mutta siis, kuulostaa minun (olen itse nuorten psykodynaaminen psykoterapeutti ja perhepsykoterapeutti) korvaani terapeutin epäammattimaiselta toiminnalta. Ja myös huonolta parisuhteelta, jos aloittaja kuvittelee voivansa käskeä puolisoaan.
Minusta tämä on ihan ristiriitainen näkemys. Terapeutin käytös on sinusta selvästi asiatonta, mutta se ei saisi häiritä puolisoa? Ihan samaa mieltä siitä, ettei kumppanin terapiaan pidä lähtökohtaisesti puuttua, mutta eri juttu jos terapiasuhde on ilmeisen häiriintynyt. Kyllä siitä on oikeus ilmaista huolensa ja tulla kuulluksi. Kyllähän jotkut, onneksi hyvin harvat jopa pettävät terapeuttinsa kanssa. Se on ihan yhtä väärin kuin muukin uskottomuus, ei terapiasuhteen taakse voi piiloutua niinkuin se olisi joku pyhä selitys mille vaan toopeilulle.
Jos luit ketjua, niin puolisohan tässä kysyi voiko hän komentaa toisen lopettamaan terapian, että "se oli sitten viimeinen käynti". Kyse ei siis ollut huolen ilmaisusta, joka on ihan eri asia.
Toista aikuista ei käsketä eikä komennella, vaikka tämä olisi puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä pohdiskelua.. Sanoin tuolla suhteellisen alussa, että musta sydänhymiöiden ja viestien lentely kuulosti omituiselta. Musta toi oli silti mielenkiintoinen kommentti ja hyvä näkökulma, että pullakahvin tarjonnut terapeutti loi hyvän luottamussuhteen, joka oli kirjoittajalle paljon tärkeämpää kuin se, rikkoiko terapeutti näin tehdessään jotain ammattietiikan rajoja. Musta tossa saatetaan olla asian ytimessä. Onhan jokaisella ammattikunnalla omat sääntönsä, mutta joskus inhimillisyys ja toisen hätä ohittaa kangistuneet normit ja luo kohtaamisen, joka on vailla vertaansa. Siihen tarvitaan paljon tulkintataitoa, ja saatetaan mennä myös ojasta allikkoon. Tässä palataan taas siihen, että terapeuttikin on ihminen, ja koittaa tulkita parhaansa mukaan tilannetta ja tuntematonta ihmistä, mihin hän reagoi. Ja soveltaa ammatissaan oppimaansa.
Mutta minusta luottamussuhteen rakentaminen on se avain. En ole opiskellut psykologiaa, mutta lukiosta muistelin että jokaisella suuntauksella on hyvin vanhat perinteet - itse taidan kuulua siihen joukkoon, joka on hyvin epäluuloinen ihmisiä ja ihmisten tarkoitusperiä kohtaan. Siksi itselle on lyömätön turvallisuuden tunne, kun huomaan että terapeutti pysyy jopa tiukan joustamattomasti terapeutin roolissa: minulle aiheuttaisi jopa hätää ja epäluuloa, jos terapeutti tekisi inhimillisyydessäänkin jotain, mistä joutuisin miettimään, että onkohan toi ihan ammattiin kuuluvaa. Enkä siis tarkoita nyt mitään sellaista, että ajattelisin terapeutilla olevan mitään taka-ajatuksia, vaan turvaton olo johtuisi ristiriidasta käsityksestäni terapeutin ammattiroolista ja ystävänomaisessa käytöksessä.
Minulle esimerkiksi kerran psykiatrinen sairaanhoitaja alkoi puhumaan omista kokemuksistaan, jota vertasi minun tilanteeseen. Hänellä oli todella empaattinen ja vahvasti minuun liittyvä pointti, mutta jo tuo pieni "ristiriita" aiheutti itsessäni vähän huolta, koska olin käsittänyt ettei ammattilainen saa puhua omista kokemuksistaan. Eli mulla on turvattomuuden takia aika joustamatonkin tarve sellaiseen vahvaan ammattilaisen rooliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole asiallista. Ilmoitus johtajalle tai instanssille joka valvoo.
Yksityisellä terapeutilla ei välttämättä ole mitään johtajaa yläpuolellaan.
Eikä ole ap:n asia mennä mitään ilmoittelemaan oman puolisonsa terapiajutuista.Se pitää puolison itse huomata missä mennään, ja jos ei huomaa, niin sitten kärsii nahoissaan, ja joutuu vielä lopulta tuonkin asian kanssa terapiaan, jollekin muulle terapeutille, että kun tuli alettua suhteeseen, sen edellisen terapeutin eikä siitä sitten lopulta tullutkaan mitään.
Kun minä niin luulin, että myös terapeutti oli rakastunut minuun.
Valvira on se ylempi instanssi tässä tapauksessa. Lisäksi terapeutti ei saa ruveta asiakkaan kanssa suhteeseen. Se on valta-aseman väärinkäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole asiallista. Ilmoitus johtajalle tai instanssille joka valvoo.
Yksityisellä terapeutilla ei välttämättä ole mitään johtajaa yläpuolellaan.
Eikä ole ap:n asia mennä mitään ilmoittelemaan oman puolisonsa terapiajutuista.Se pitää puolison itse huomata missä mennään, ja jos ei huomaa, niin sitten kärsii nahoissaan, ja joutuu vielä lopulta tuonkin asian kanssa terapiaan, jollekin muulle terapeutille, että kun tuli alettua suhteeseen, sen edellisen terapeutin eikä siitä sitten lopulta tullutkaan mitään.
Kun minä niin luulin, että myös terapeutti oli rakastunut minuun.
Valvira on se ylempi instanssi tässä tapauksessa. Lisäksi terapeutti ei saa ruveta asiakkaan kanssa suhteeseen. Se on valta-aseman väärinkäyttöä.
Ongelman pitää olla _asiakkaalla_. Nyt ongelma on täysin ulkopuolisella, mustasukkaisella kumppanilla. Hänellä ei ole mitään virkaa puuttua asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^ ylempi jatkaa. Toki sitten täysin päinvastainen kokemus: muistelen vieläkin lämmöllä, kun teini-ikäisenä hoitooni kuului säännöllisesti tapaaminen erään naispsykiatrin kanssa, jonka kanssa olimme vain kaikessa yksinkertaisuudessaan "samalla aaltopituudella" niin, että hän ymmärsi heti mitä tarkoitan, ja toisaalta hänen vastaukset resonoivat minussa. Tunsin aina psykiatrikäyntien yhteydessä, että sain avauduttua yhdellä käynnillä enemmän mitä puolen vuoden aikana saatiin varsinaisen terapeutin kanssa aikaan. Tämä johtui siitä, että hänelle oli vain hurjan helppo ja turvallinen puhua. Niin hän esimerkiksi alkoi muutaman kerran itkemään, vaikka pysyikin samalla hienosti auttajan roolissa. Mutta se taas jostain syystä tuntui todella lämpimältä, vaikka rooli hetkeksi rikkoutuikin, niin silloin musta tuntui siltä että ekaa kertaa jotain kiinnostaa, joku näkee minut ja välittää. Ei aiheuttanut tippaakaan turvattomuutta.
Silloinen terapeuttini taas oli psykodynaamisesta suuntauksesta, ja pysyi jäykästi siihen kuuluvassa, aika etäisessäkin roolissa. Ja me emme tulleet ollenkaan toimeen - istunnot menivät ohi välillä syvässä hiljaisuudessa, ja hän tulkitsi kaiken sanomani erilailla kuin olin tarkoittanut. Eli kai se on välillä ihan siitä yhteydestäkin kiinni.
Niin tai näin, en AP ole sitä mieltä että voit käskeä miestäsi lopettamaan tai vaatia muutenkaan häneltä mitään hoidon suhteen. Keskittykää miehesi paranemiseen ja jos sulla on jotain huolia hänen terapeutin metodien (esim aktiivinen viestittely ja ne kuuluisat sydänhymiöt :D) toimivuudesta tai asiallisuudesta, tuo ne esiin aivan muulla tavalla kuin vaatimalla, syyttämällä ja epäilemällä miestäsi. Epäilykin saattaa olla todella haavoittava kokemus miehellesi, joka on terapiassa todella auki ja tarvitsee tukea prosessiin. Enkä usko että muutkaan kommentoijat tarkoittivat sinua kannustamaan tähän.
Vierailija kirjoitti:
Jep just lämpöistä lirkuttelua se on!
Tosin puolisoni ei tiedä terapeutista paljoa, ei tiedä onko parisuhteessa vai ei, ei missä asuu yms. Eli asioista kertominen on melko yksipuolista. Ei fyysistä kosketusta, mutta paljon rakkaudellista henkistä yhteyttä.
Ap
Miehesi on käytännössä siis ihastunut omaan mielikuvaansa terapeutistaan heidän keskusteluyhteytensä vuoksi. Terapeutti on keskustelun ja mielen ammattilainen, joten hän tekee työtään, josta puolisosi maksaa hänelle.
Tämä whatsup meininki vaan on mielestäni epäammattimaista ja siten epäeettistä.
Oma puolisoni on myös huojentuneen näköinen terapeutilla käytyään. Se vapaus on mielestäni tervetullutta omaan arkeemme. Heillä ei ole muuta tapaamisen ulkopuolella käytävää keskustelua kuin seuraavien käyntien ajanvaraukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tämä aivan takuulla watsappeilee. Ei usein, mutta välillä. Terapeutti ei aloita viestittelyä paitsi liittyen käytännön juttuihin terapiakerroista yms.
Sydämet terapeutilta ovat tyyliä nähdään tiistaina ❤, hyvin sinä pärjäät ❤ yms.
Puolisoni tuntuu täysin lääpällään olevalta ja lähettelee kiitos olet aivan ihana ❤❤❤ tyyppisiä viestejä.
ApNäyttääkö miehesi siis kaiken terapeutin kanssa käymänsä viestittelyn sinulle vai miten tiedät näin tarkasti viestien sisällön?
Joo on näyttänyt koska olen halunnut ne viestit nähdä.
Ap
Miehesi ja hänen lääkärinsä, hoitajansa, hierojansa, terapeutin yms henkilöiden viestit kuuluvat vain miehellesi. Miksi teet tuollaista?
Mulla vähän samankaltainen tilanne. Kävin hammaslääkärissä ihastuttavalla hammaslääkärimiehellä, ihan viatonta meininkiä ja tulkitsin pientä flirttiä häneltä. Kieltämättä oli perhosia vatsassa ja hammaslääkärikäynnin jälkeen jäi hammaslääkäri pyörimään mielessä, ihan kuin olisin ihastunut niinkuin joskus teini-ikäisenä.
Kerroin tästä sitten omalle miehelleni, koska halusin olla avoin tästä tuntemuksesta mikä heräsi, vaikka olikin ihan viatonta Mies huolestui ihan todella ja on nyt vihainen ja loukkaantunut, miettii jopa eroa, vaikka olemme olleet 10v yhdessä..
Mitä ihmettä teen?? En halunnut loukata miestäni, enkä todellakaan halua erota. :(
Alue: Aihe vapaa
No en kyllä olisi tykännyt jos terapeuttini olisi lähettänyt sydänhymiöitä.