Lue keskustelun säännöt.
Eilen tuli tasan viisi vuotta lapseni kuolemasta. Tänään olen rikki.
19.02.2022 |
Mun lapsi olisi täyttänyt eilen 25-vuotta, mutta sen sijaan vein kukkia pojan haudalle. Jostain syystä eilen ei tuntunut yhtään miltään. Luulin jo, että nää kamalat vuosipäivät on helpottaneet eivätkä enää lamaannuta, mutta aamulla näin sattumalta kauppareissulla pojan ala-asteen opettajan. En tiedä mikä sattuma se oli, mutta tuntui, että kaikki mustu silmissä ja suhisi korvissa. Pakolliset moikat sain sanottua ja autossa romahdin. Tuli mieleen ihan kaikki pojan koulumuistot, eka koulupäivä, eka luokkakuva, eka joulujuhla, väsyneet aamut teini-iässä kun riideltiin kouluun menosta, vanhojen tanssit, ylioppilasjuhlat...mulla on ihan älytön ikävä taas. En pääse ikinä yli. Toivottavasti sulla rakas poikqni on siellä jossain kaikki hyvin ❤️
Kommentit (117)
Tämän takia kuolema hirvittää. Olen poikaasi pari vuotta vanhempi (26v) ja koko lapsuuden ja teini-iän olin hyvin sairaalloinen. Nyt olen terve, mutta pelottaa, että vanhempani joutuvat silti vielä joskus hautaamaan minut, se olisi viimeinen asia, jota haluan tässä elämässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivotan jaksamisia ap:lle! Kauheaa tuollainen. Ei osannut arvioida määrää.
(Ohi aiheen: jos tulee sota Suomeenkin, moni menettää poikansa vielä.)
Vierailija kirjoitti:
Mietitkö ikinä johtiko teidän perheen alkoholinkäyttökulttuuri tähän?
Sillä ei ole merkitystä. Opiskelukaverini, joka tuli alkottomasta kodista, kuoli vahingossa iloisen iltamme päätteeksi. Hän oli yhden tuopin (!!!) sinä iltana juonut ja jostain syystä - vahinko/liukkaus - tipahtanut opiskelija-asuntonsa (2 krs. luhtitalo) kierreportaikosta niskoilleen alas. Hänet löysi siitä kuolleena aamulla naapuri.
Tuo nauravainen, reilu, nuori 24-vuotias mies kuoli siis pienen onnettomuuden seurauksena, joka saattaisi kohdata ketä tahansa. Ja minäkin muistan häntä aina vuosipäivänään, vaikka tuosta tapauksesta on jo vuosia. Jäin miettimään, että miksi juuri hänen elämänsä piti päättyä jo silloin. Ehkä hänen tehtävänsä tuli jo tehtyä. Hän valaisi meidän muiden elämää hetken ilollaan.
Vierailija kirjoitti:
Mietitkö ikinä johtiko teidän perheen alkoholinkäyttökulttuuri tähän?
Ap toivoi ettei häntä satuteta ja mitä sinä teet? Itse olen haudannut myös yhden lähteisen ihmisen ja edelleen hänen kuolemaansa liittyvät asiat sattuu ja koskettaa. Voin sanoa että satutit varmasti aloittajaa. Toivottavasti et tahallaan.
Vierailija kirjoitti:
Älä äiti itke, mulla on täällä kaikki hyvin! Mä tiedän, mitä teille kuuluu ja käyn teitä katsomassa. Kiitos kaikesta, sä olit hieno äiti. Kerro terveiset muillekin!
Nähdään sit, kun sun aika tulee - mutta vielä se ei ole, sulla on tehtävää jäljellä. Mä tuun sua vastaan sitten!
Saatiin meediotkin liikkeelle, ei niissä telkkariohjelmissa oikein vissiin sitten kuitenkaan riitä toimeentuloksi asti, kun pitää vauvapalstalle tulla kummittelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä koira? Onko pojallasi nuorempia sisaruksia? Entä kuoliko poikasi äkilisessä onnettomuudessa? Minule tulee semmoista mieleeni.
Älä sure, hänellä on kaikki hyvin! Ei me kuolla, keho vain kuolee, henki elää edelleen.
Ole sinä vaiti.
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia kuolema hirvittää. Olen poikaasi pari vuotta vanhempi (26v) ja koko lapsuuden ja teini-iän olin hyvin sairaalloinen. Nyt olen terve, mutta pelottaa, että vanhempani joutuvat silti vielä joskus hautaamaan minut, se olisi viimeinen asia, jota haluan tässä elämässä
Rakas, älä pelkää elämää, vaan elä rohkeasti sitä. Olet (lapsuuden ja teini-iän jälkeen) elossa siksi, että voit kokea tämän maailman. Sinulla on sille annettavaa.
Turha murhe pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojallasi on kaikki hyvin ja jonain päivänä olette taas yhdessä ❤️
Voi toista... Toivottavasti oli ollut hauska ilta. 20 vuotta elettyä elämää takana. Hänen tehtävänsä oli tehty. Opetti paljon teille. Halaus ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä äiti itke, mulla on täällä kaikki hyvin! Mä tiedän, mitä teille kuuluu ja käyn teitä katsomassa. Kiitos kaikesta, sä olit hieno äiti. Kerro terveiset muillekin!
Nähdään sit, kun sun aika tulee - mutta vielä se ei ole, sulla on tehtävää jäljellä. Mä tuun sua vastaan sitten!Saatiin meediotkin liikkeelle, ei niissä telkkariohjelmissa oikein vissiin sitten kuitenkaan riitä toimeentuloksi asti, kun pitää vauvapalstalle tulla kummittelemaan.
Sä et nyt tiedä mistä ja mitä puhut, pilkkaat. Helppo sulle tietämättömälle on kuitenkin antaa anteeksi.
Paljon se oli juonut ja paljon oli promilleja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä äiti itke, mulla on täällä kaikki hyvin! Mä tiedän, mitä teille kuuluu ja käyn teitä katsomassa. Kiitos kaikesta, sä olit hieno äiti. Kerro terveiset muillekin!
Nähdään sit, kun sun aika tulee - mutta vielä se ei ole, sulla on tehtävää jäljellä. Mä tuun sua vastaan sitten!Saatiin meediotkin liikkeelle, ei niissä telkkariohjelmissa oikein vissiin sitten kuitenkaan riitä toimeentuloksi asti, kun pitää vauvapalstalle tulla kummittelemaan.
Kuules, jos minä sain tämän viestin, niin tietysti annan sen tälle äidille eteenpäin. Enkä tee tätä minkään muun takia kuin siksi, että tämä oli hänelle tärkeä.
Minä en muuten ollut tuo, joka törkeästi kyseli jostain perheen alkoholinkäyttötavoista. Tämä perhe suhtautui alkoon ihan normaalisti. Ongelmaa sen suhteen ei ollut kenelläkään. Tuo poikakin sattui vain lähtemään näin. Nuoret nyt juovat alkoholia välillä.
Viestien #11 ja #15 kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtalontoveri täällä! Viime kuussa tuli minun lapseni kuolemasta myös viisi vuotta. Pahalta tuntuu. Ja kova ikävä.
Voimia sinulle paljon!❤
Samoin sinulle! Miten jaksat? Ap
Kiitos! Olo vaihtelee. Yritän olla ajattelematta niin jaksaa arkea. Sellainen elämän merkityksettömyyden kokemus on jäänyt ja on vaikea nauttia elämästä. Jos syöpä tms. tulisi niin olisin helpottunut mahdollisuudesta päästä pois. Läheisten takia on pakko jatkaa vaan elämistä. Näin nimettömä voi tällaisen tunnustaa...
Olen pahoillani, että täällä jotkut tivasivat lapsesi kuoleman syystä. Se oli julmaa.
Toivon sinulle lohtua näihin vuosipäivän päiviin❤
Ikävä kuulla, mutta ymmärrän täysin ja jaan samat ajatukset. Munkin elämänilo on ollut tuosta asti täysin kadoksissa. En tiedä olisinko mennyt jo perässä ilman miestä ja tyttöjä.. on niin kova ikävä ja halu taas nähdä hänet... on onneksi kuitenkin hyviäkin hetkiä ollut. En sitä kiistä, mutta kiitos vielä kerran. Kaiklea hyvää myös sinulle. Ap
Älä ap lähde. Sun pojalla on kaikki hyvin ja se toivoo, että pidät huolen isästä ja siskoista. Olette joskus vielä kaikki yhdessä, mutta sitä ennen pidä perheestäsi huolta. Sun poika on teidän suojelusenkeli nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljon se oli juonut ja paljon oli promilleja?
Miksi alapeukutatte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä koira? Onko pojallasi nuorempia sisaruksia? Entä kuoliko poikasi äkilisessä onnettomuudessa? Minule tulee semmoista mieleeni.
Älä sure, hänellä on kaikki hyvin! Ei me kuolla, keho vain kuolee, henki elää edelleen.
Kauniisti sanottu. On mulla kaksi ihanaa tyttöä, mutta ei se surua vähennä. Ap
Miten niin ei vähennä surua että sulla on kaksi ihanaa lasta elossa? Etkö muka olisi surullisempi jos heitäkään ei olisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä koira? Onko pojallasi nuorempia sisaruksia? Entä kuoliko poikasi äkilisessä onnettomuudessa? Minule tulee semmoista mieleeni.
Älä sure, hänellä on kaikki hyvin! Ei me kuolla, keho vain kuolee, henki elää edelleen.
Kauniisti sanottu. On mulla kaksi ihanaa tyttöä, mutta ei se surua vähennä. Ap
Miten niin ei vähennä surua että sulla on kaksi ihanaa lasta elossa? Etkö muka olisi surullisempi jos heitäkään ei olisi?
Niinpä. Mun äiti on menettänyt poikansa ja aina muistuttaa mulle ja siskolle että miten onnellinen on siitä että hänellä on meidät ja me ja lapsemme tuomme lohtua ja iloa hänen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä koira? Onko pojallasi nuorempia sisaruksia? Entä kuoliko poikasi äkilisessä onnettomuudessa? Minule tulee semmoista mieleeni.
Älä sure, hänellä on kaikki hyvin! Ei me kuolla, keho vain kuolee, henki elää edelleen.
Kauniisti sanottu. On mulla kaksi ihanaa tyttöä, mutta ei se surua vähennä. Ap
Miten niin ei vähennä surua että sulla on kaksi ihanaa lasta elossa? Etkö muka olisi surullisempi jos heitäkään ei olisi?
Mieti sitä! Jos ei ajattelemalla aukea, niin joku kaunis päivä saatat älytä oman kokemuksen kautta, että ahaa, ei vähennä, ei.
Jos tämä poika ei olisi koskaan syntynytkään, et surisi nyt. Oikeastaan siis suret sitä, että olet saanut pitää hänet elämässäsi 20 vuotta. Voisitko tuntea surun sijaan kiitollisuutta tuosta 20 vuodesta ?
Hei, kolmas tässä. Lapseni äkillisestä kuolemasta nyt 5vuotta 4kk. Enää en törmäile hänen jättämäänsä tyhjyyteen, mutta muistan hänet hyvinkin pienistä asioista, jokainen päivä. Tämä on nyt osa minua, kipu ja hiljaisuus. Kaipaan häntä suunnattomasti, ikävä on pohjaton. ❤️