Lue keskustelun säännöt.
Eilen tuli tasan viisi vuotta lapseni kuolemasta. Tänään olen rikki.
19.02.2022 |
Mun lapsi olisi täyttänyt eilen 25-vuotta, mutta sen sijaan vein kukkia pojan haudalle. Jostain syystä eilen ei tuntunut yhtään miltään. Luulin jo, että nää kamalat vuosipäivät on helpottaneet eivätkä enää lamaannuta, mutta aamulla näin sattumalta kauppareissulla pojan ala-asteen opettajan. En tiedä mikä sattuma se oli, mutta tuntui, että kaikki mustu silmissä ja suhisi korvissa. Pakolliset moikat sain sanottua ja autossa romahdin. Tuli mieleen ihan kaikki pojan koulumuistot, eka koulupäivä, eka luokkakuva, eka joulujuhla, väsyneet aamut teini-iässä kun riideltiin kouluun menosta, vanhojen tanssit, ylioppilasjuhlat...mulla on ihan älytön ikävä taas. En pääse ikinä yli. Toivottavasti sulla rakas poikqni on siellä jossain kaikki hyvin ❤️
Kommentit (117)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omena-Hessu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuoli 20-vuotissyntymäpäivänään? Onnettomuus?
Osittain. En halua puhua siitä. Ap
Ääh, miten niin et halua kertoa tarkemmin, kun kuitenkin aloitit kirjoitusketjun aiheesta? Sen verran nyt kuitenkin halusit, että teit otsikon ja aloitteen.
Jos et halua puhua etkä kirjoittaa mihin poikasi kuoli, niin älä sitten tee tuollaisia juttuja nettiin: "Minäpäs tiedän jotain mitä te ette tiedä ja en kerro mikä se juttu on kun en halua että te saatte tietää mitä ette tienneet, mutta te ette tietäisi että minä tiedän jotain mitä te ette tiedä jos minä en olisi ensin kertonut että te ette tiedä mitä minä tiedän."
Oletko Ap henkisesti pikkulapsi vai onko tuo kertomuksesi pelkkää potaskaa ja provokaatiota?
Jos tragediasi on totta, kerro sitten mihin poikasi kuoli. Ei tapahtunut siitä enää pahene eikä parane.
Tuo kirjoituksesi nro 16 "Osittain onnettomuus omana syntymäpäivänään" tosin viittaa epäsuorasti johonkin yliannostukseen tai alkoholimyrkytykseen kuten omassa aikaisemmassa kysymyksessäni hieman jo aavistelinkin.
Tällaiset jutut ovat jotenkin kiinnostavia.
Mua pelottaa, että mun poika saa valtavasti paskaa niskaan. Hän ei ole enää täällä. Toivon, että häntä ei enää arvostella. Olen minäkin ollut vihainen pohjattoman surun lisäksi, mutta se ei tuo häntä takaisin..
Mutta oikein päättelit, alkoholimyrkytykseen kuoli. Toivon että ette satuta mua. Ap
❤️❤️❤️
Mikä siinä onkin, että joidenkin mielestä se kuolintapa on niin merkittävä?
Minun sisarukseni kuoli heroiinin yliannostukseen ja voi että, miten paljon siitä sai kuulla, ja saa kuulla edelleen. No, varmaan sai lähteä kuitenkin ihan ns. hyvässä olossa. En silti usko, että se mitenkään vähentää tai muuttaa vanhempien surua, kuoli lapsi sitten yliannostukseen tai synnynnäisestä sydänviasta johtuvaan sydänkohtaukseen. Jostain syystä kuitenkin yleensä vain jälkimmäistä ymmärretään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä koira? Onko pojallasi nuorempia sisaruksia? Entä kuoliko poikasi äkilisessä onnettomuudessa? Minule tulee semmoista mieleeni.
Älä sure, hänellä on kaikki hyvin! Ei me kuolla, keho vain kuolee, henki elää edelleen.
Kauniisti sanottu. On mulla kaksi ihanaa tyttöä, mutta ei se surua vähennä. Ap
En tarkoittanut, ettet saisi surra, se on aivan inhimillistä.
Viesti nro 11 oli minulta sinulle myös. Siis tuo, jossa poikasi halusi sinua äitiään kiittää ja lähetti terveiset. Hän muuten naurahti, että täällä hänellä on halutessaan bileet vaikka joka hetki. Siellä on tuttujakin.
T. 15 (ja 11)
Uskotteko todella, että joku tulee tänne avautumaan lapsensa likaisesta kuolemasta?
Kunhan nyt lauantai-illan viihdykkeeksi satuilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidille ja kaikille läheisille raskaita nämä vuosipäivät.. Niihin kiteytyy paljon muidtoja. Katleran suloisia, ikävään kääriytyneitä.
Itsekin liikutuin surustasi. Voimia Ap ja sinä toinen lapsesi menettänyt ❤️🌹❤️
Anteeksi tuli näköjään useampi kirjoitusvirhe. Äskenen ilman laseja kirjoittava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omena-Hessu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuoli 20-vuotissyntymäpäivänään? Onnettomuus?
Osittain. En halua puhua siitä. Ap
Ääh, miten niin et halua kertoa tarkemmin, kun kuitenkin aloitit kirjoitusketjun aiheesta? Sen verran nyt kuitenkin halusit, että teit otsikon ja aloitteen.
Jos et halua puhua etkä kirjoittaa mihin poikasi kuoli, niin älä sitten tee tuollaisia juttuja nettiin: "Minäpäs tiedän jotain mitä te ette tiedä ja en kerro mikä se juttu on kun en halua että te saatte tietää mitä ette tienneet, mutta te ette tietäisi että minä tiedän jotain mitä te ette tiedä jos minä en olisi ensin kertonut että te ette tiedä mitä minä tiedän."
Oletko Ap henkisesti pikkulapsi vai onko tuo kertomuksesi pelkkää potaskaa ja provokaatiota?
Jos tragediasi on totta, kerro sitten mihin poikasi kuoli. Ei tapahtunut siitä enää pahene eikä parane.
Tuo kirjoituksesi nro 16 "Osittain onnettomuus omana syntymäpäivänään" tosin viittaa epäsuorasti johonkin yliannostukseen tai alkoholimyrkytykseen kuten omassa aikaisemmassa kysymyksessäni hieman jo aavistelinkin.
Tällaiset jutut ovat jotenkin kiinnostavia.
Mua pelottaa, että mun poika saa valtavasti paskaa niskaan. Hän ei ole enää täällä. Toivon, että häntä ei enää arvostella. Olen minäkin ollut vihainen pohjattoman surun lisäksi, mutta se ei tuo häntä takaisin..
Mutta oikein päättelit, alkoholimyrkytykseen kuoli. Toivon että ette satuta mua. Ap
Ap, en satuta, minä ainakaan. Eikä minun mielestäni tuo mikään hävettävä asia ole, kun ei hän kenellekään mitään pahaa aikonut, eikä hän mitenkään "luovuttanut" häviäjämäisesti eikä ylisummaan tappanut itseään.
Minun muutamia tuttaviani on myös kuollut joko suoriin alkoholimyrkytyksiin tai muuten vain välillisiin alkoholisairauksiin, joten tuttavien kautta aihe on ihan tuttu.
Minun mielestäni tuo on jopa jollain tavalla kunniakaskin kuolintapa: ainakin poikasi tosiaan eli, koki ja varmaan rakastikin intensiivisesti eikä passivoitunut mihinkään peräkammariin.
Ap, surunvalitteluni Sinulle nyt kun kerroit, ja voimia tämän hankalan vuodenajan yli!
Vetää sanattomaksi :( Olen niin pahoillani menetyksestäsi. Lämmin halaus ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtalontoveri täällä! Viime kuussa tuli minun lapseni kuolemasta myös viisi vuotta. Pahalta tuntuu. Ja kova ikävä.
Voimia sinulle paljon!❤
Samoin sinulle! Miten jaksat? Ap
Kiitos! Olo vaihtelee. Yritän olla ajattelematta niin jaksaa arkea. Sellainen elämän merkityksettömyyden kokemus on jäänyt ja on vaikea nauttia elämästä. Jos syöpä tms. tulisi niin olisin helpottunut mahdollisuudesta päästä pois. Läheisten takia on pakko jatkaa vaan elämistä. Näin nimettömä voi tällaisen tunnustaa...
Olen pahoillani, että täällä jotkut tivasivat lapsesi kuoleman syystä. Se oli julmaa.
Toivon sinulle lohtua näihin vuosipäivän päiviin❤
Vierailija kirjoitti:
Uskotteko todella, että joku tulee tänne avautumaan lapsensa likaisesta kuolemasta?
Kunhan nyt lauantai-illan viihdykkeeksi satuilee.
Likaisesta? Ja minä uskon ainakin. Itkenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun ihminen kuolee niin hänet laitetaan hautaan ja se on ihmisen elämän loppu. Mitään Taivasta tai mitään muutakaan kuoleman jälkeistä elämää ei ole koska siitä ei ole mitään todisteita että niin olisi. Eikä esimerkiksi Jumalan tai Jeesuksenkaan olemassaolosta ole mitään todisteita vaan heihin uskovat ihmiset ovat psykoosissa olevia vajaamielisiä lampaita jotka eivät ymmärrä että mikä on totta ja mikä ei.
Ei laiteta aina hautaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietitkö ikinä johtiko teidän perheen alkoholinkäyttökulttuuri tähän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijaa se on ollut lauantai. Oli liian hauskaa?...
Toivottavasti oli. Se on mun ainoa lohtu, mitä usein mietin kun mietin poikani kuolemaa. Ainakin hän lähti onnellisena ja sai elää hyvän elämän. Ap
Onnellisena alkoholimyrkytysessä? Miksi siihen jamaan oli oli itsensä saattanut? Outo käsitys hyvästä elämästä, että parikymppisenä kuolee viinaan.
Parikymppisenä voi tapahtua tuollainen ihan vahingossa.
Yksi lääkäri luennoi teknillisellä yliopistolla ja sanoi, että hänen ensimmäinen potilaansa oli teekkari, joka kuoli omaan oksennukseensa, kun nielemisrefleksi häiriintyy pienestäkin alkoholimäärästä herkästi. Siis tarkoitan sitä, joka sulkee hengitystiet niellessä.
Vierailija kirjoitti:
Kun ihminen kuolee niin hänet laitetaan hautaan ja se on ihmisen elämän loppu. Mitään Taivasta tai mitään muutakaan kuoleman jälkeistä elämää ei ole koska siitä ei ole mitään todisteita että niin olisi. Eikä esimerkiksi Jumalan tai Jeesuksenkaan olemassaolosta ole mitään todisteita vaan heihin uskovat ihmiset ovat psykoosissa olevia vajaamielisiä lampaita jotka eivät ymmärrä että mikä on totta ja mikä ei.
Jeesus-niminen mies oli oikeasti olemassa Rooman valtakunnan itäisissä osissa, hänestä on kirjoitettu aikalaistekstejä, mitä tuon ajan ihmisistä harvemmin kirjoiteltiin, eli hän oli merkittävä henkilö. Samoin kuin esim. Siddhartha Gautama.
Minä tiedän, että kuolemaa ei ole kuin kehollisena. Meissä on kaikissa henki. Elämä on suurempaa kuin me pystymme kuvittelemaan tässä materiaalisessa maailmassamme. Sinä saat toki vapaasti ajatella asiasta, kuten haluat. Jonain päivänä sinäkin näet :-)
Itku tuli täälläkin. Poikani on elossa, mutta samaistun siihen, jos menettäisin hänet. Ymmärrän hyvin, että vuosipäivät ovat tuskallisia. Voisiko ajatella, että ne kertovat pojan merkityksestä sinulle? Hän oli sinulle tärkeä?(Joo, en osaa oikein lohduttaa.)
On mielestäni hienoa, että olet selvinnyt tänne asti. Tiedän äidin, joka kuoli muutama viikko poikansa äkillisen kuoleman jälkeen.
Toivotan voimia ap tähän vuosipäivään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtalontoveri täällä! Viime kuussa tuli minun lapseni kuolemasta myös viisi vuotta. Pahalta tuntuu. Ja kova ikävä.
Voimia sinulle paljon!❤
Samoin sinulle! Miten jaksat? Ap
Kiitos! Olo vaihtelee. Yritän olla ajattelematta niin jaksaa arkea. Sellainen elämän merkityksettömyyden kokemus on jäänyt ja on vaikea nauttia elämästä. Jos syöpä tms. tulisi niin olisin helpottunut mahdollisuudesta päästä pois. Läheisten takia on pakko jatkaa vaan elämistä. Näin nimettömä voi tällaisen tunnustaa...
Olen pahoillani, että täällä jotkut tivasivat lapsesi kuoleman syystä. Se oli julmaa.
Toivon sinulle lohtua näihin vuosipäivän päiviin❤
Ikävä kuulla, mutta ymmärrän täysin ja jaan samat ajatukset. Munkin elämänilo on ollut tuosta asti täysin kadoksissa. En tiedä olisinko mennyt jo perässä ilman miestä ja tyttöjä.. on niin kova ikävä ja halu taas nähdä hänet... on onneksi kuitenkin hyviäkin hetkiä ollut. En sitä kiistä, mutta kiitos vielä kerran. Kaiklea hyvää myös sinulle. Ap
Tuliko nyt hyvä mieli kun painostit aloittajan kertomaan? Jokaisella on oikeus kertoa sen verran kuin haluaa. Meidän ei olisi tarvinnut tietää kaikkea. Toivottavasti kukaan ei pahota aloittajan mieltä nyt.