Suomessa kaatuu nyt 3 maatilaa päivässä

Vierailija kirjoitti:

Kesko tekee taas ennätystiliä ja jakaa jälleen muhkeat osingot.

Tähän tämä maailma on mennyt. Ahneus, ahneus ja ahneus.

Missä on reiluus, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus?

Sinä, juuri sinä pörssiin sijoittava siellä, olet olennainen osa tätä ahneuden ja oman edun tavoittelun kierrettä, joka hiljalleen nakertaa kansalaisten solidaarisuutta tosiaan kohtaan ja enemmin tai myöhemmin tuhoaa kokonaisia kansakuntia.

Haluatko todella olla mukana rakentamassa omille lapsillesi vihaa huokuvaa, ahneuden ohjailemaa ja omavaraisuudeltaan äärimmäisen heikkoa kotimaata?

Ja Atria, Raisio, HkScan yms..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen maatalous kipuilee globaalin kilpailun paineessa, kärsii huimasti kohonneista lannoitteiden/rehun/polttoaineiden/laitteiden hinnoista. Myös etenkin maidon kulutus on ollut laskeva jo pidemmän aikaa, kun ihmiset siirtyvät kauramaitoihin jne.

Myös ilmastonmuutos on pilannut alan tilannetta. Kesät ovat kuivia ja/tai jos sataa, niin sataa kerralla aivan liikaa.

Nämä ovat niitä pohjimmaisia syitä, miksi alalla menee nyt niin huonosti.

Suomalainen kyllä sanoo ostavansa mielellään kotimaista, mutta todellisuudessa isot kuluttaja massat valitsevat kuitenkin sitä halvinta, koska taloudellinen pakko näin sanelee.

Voisi tietysti kysyä, onko suomalaisessa tulonjaossa isomminkin jotain pielessä ja parantaisiko reilumpi ansiotulojen jako/pääomatulojen kovempi verotus myös suomalaista maataloustuotannon asemaa, kun huomattavasti useammilla kansalaisilla olisi edes realistinen mahdollisuus tukea kotimaista tuotantoa?

Suomalaisen maatalouden on vaikea kilpailla Suomen eläinsuojelu ynnä muilla asetuksilla, laeilla ja säädöksillä jotakin puolalaista, puhumattakaan vaikka Etelä-amerikkalaista yms tuotantoa vastaan. Maita, joissa tuotantoeläinten oikeuksia ei käytännössä ole olemassa (tai ainakaan niitä ei noudateta) ja muutenkin alaa säädellään paljon vähemmän.

Lisäksi näissä maissa tietenkin myös rehun kasvukaudet on pidemmät (sato on isompi) ja kaikki tuotantopanokset halvempia.

Pienenä miinuksena tuottajia kohtaan sanoisin kuitenkin, että he "unohtavat" aina tulojaan mainitessa mainita, että lainoja lyhentäessään he kerryttävät melkoista pääomaa maanomistuksen muodossa, vaikka näennäiset palkkatulot olisivatkin pienet. Tämä toki pätee vain osassa maata, vähiten Itä- ja Pohjois Suomessa ja eniten Uudellamaalla.

Suomen maatalouden lähitulevaisuus näyttää kuitenkin siltä, että maassamme on enää joitakin kymmeniä pääomasijoittaja ryhmittymien omistamia mega kokoluokan tuotantotiloja (joihin tarvittavat maat/eläimet on ostettu pilkkahintaan konkurssikypsiltä tiloilta).

Maan oma ruoantuotanto on kuitenkin aivan keskeinen huoltovarmuus kaikenlaisten kriisiaikojen koittaessa ja kun se kerran menetetään, niin paluuta ei enää ole, ei ainakaan nykyisellä yksityisyrittäjyys mallilla.

Olisiko siten järkeä, että valtio hankkisi ainakin isompia konkurssikypsiä tiloja?

Niihin voitaisiin työllistää työttömiä ja valtion tuskin tarvitsisi itselleen maksella Alv:ta, joten toiminnan kannattavuus saattaisi olla paremmalla tolalla. Maatilat voisivat olla mittaluokaltaan suurempia ja työttömälle olisi tarjolla selkeä "urapolku":

Työkokeilu - perus töitä maatilalla - työnjohdolliset/kehitys tehtävät

Ei se velka maata ostamalla ole monellakaan kertynyt. Koneet kuluvat ja uusittava on, itse investoimme uuteen kuivuriin, kun vahva oli käyttöikänsä päässä, velkaa on nyt lähes satatuhatta siitä, traktori (käytettynä ostettu) on jo melkein maksettu. Jos menemme konkurssiin ei kukaan osta isoa kuivuria, koska isoilla tiloilla on jo omat kuivurinsa. Varastotiloista voi jotain saada.

*vanha

Vierailija kirjoitti:

Ja ajatelkaa, mitä maataloustuotteita tänäänkin on lautasillanne, Ilman maataloutta lautasenne olisi aika tyhjä. Vihannekset, juurekset, maidot, juustot, liha, leipä , kauraryynit, olut,viini….

Tämän kommentin alapeukuttajat! Mistä teidän ruokanne sitten tulee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen maatalous kipuilee globaalin kilpailun paineessa, kärsii huimasti kohonneista lannoitteiden/rehun/polttoaineiden/laitteiden hinnoista. Myös etenkin maidon kulutus on ollut laskeva jo pidemmän aikaa, kun ihmiset siirtyvät kauramaitoihin jne.

Myös ilmastonmuutos on pilannut alan tilannetta. Kesät ovat kuivia ja/tai jos sataa, niin sataa kerralla aivan liikaa.

Nämä ovat niitä pohjimmaisia syitä, miksi alalla menee nyt niin huonosti.

Suomalainen kyllä sanoo ostavansa mielellään kotimaista, mutta todellisuudessa isot kuluttaja massat valitsevat kuitenkin sitä halvinta, koska taloudellinen pakko näin sanelee.

Voisi tietysti kysyä, onko suomalaisessa tulonjaossa isomminkin jotain pielessä ja parantaisiko reilumpi ansiotulojen jako/pääomatulojen kovempi verotus myös suomalaista maataloustuotannon asemaa, kun huomattavasti useammilla kansalaisilla olisi edes realistinen mahdollisuus tukea kotimaista tuotantoa?

Suomalaisen maatalouden on vaikea kilpailla Suomen eläinsuojelu ynnä muilla asetuksilla, laeilla ja säädöksillä jotakin puolalaista, puhumattakaan vaikka Etelä-amerikkalaista yms tuotantoa vastaan. Maita, joissa tuotantoeläinten oikeuksia ei käytännössä ole olemassa (tai ainakaan niitä ei noudateta) ja muutenkin alaa säädellään paljon vähemmän.

Lisäksi näissä maissa tietenkin myös rehun kasvukaudet on pidemmät (sato on isompi) ja kaikki tuotantopanokset halvempia.

Pienenä miinuksena tuottajia kohtaan sanoisin kuitenkin, että he "unohtavat" aina tulojaan mainitessa mainita, että lainoja lyhentäessään he kerryttävät melkoista pääomaa maanomistuksen muodossa, vaikka näennäiset palkkatulot olisivatkin pienet. Tämä toki pätee vain osassa maata, vähiten Itä- ja Pohjois Suomessa ja eniten Uudellamaalla.

Suomen maatalouden lähitulevaisuus näyttää kuitenkin siltä, että maassamme on enää joitakin kymmeniä pääomasijoittaja ryhmittymien omistamia mega kokoluokan tuotantotiloja (joihin tarvittavat maat/eläimet on ostettu pilkkahintaan konkurssikypsiltä tiloilta).

Maan oma ruoantuotanto on kuitenkin aivan keskeinen huoltovarmuus kaikenlaisten kriisiaikojen koittaessa ja kun se kerran menetetään, niin paluuta ei enää ole, ei ainakaan nykyisellä yksityisyrittäjyys mallilla.

Olisiko siten järkeä, että valtio hankkisi ainakin isompia konkurssikypsiä tiloja?

Niihin voitaisiin työllistää työttömiä ja valtion tuskin tarvitsisi itselleen maksella Alv:ta, joten toiminnan kannattavuus saattaisi olla paremmalla tolalla. Maatilat voisivat olla mittaluokaltaan suurempia ja työttömälle olisi tarjolla selkeä "urapolku":

Työkokeilu - perus töitä maatilalla - työnjohdolliset/kehitys tehtävät

Ei se velka maata ostamalla ole monellakaan kertynyt. Koneet kuluvat ja uusittava on, itse investoimme uuteen kuivuriin, kun vahva oli käyttöikänsä päässä, velkaa on nyt lähes satatuhatta siitä, traktori (käytettynä ostettu) on jo melkein maksettu. Jos menemme konkurssiin ei kukaan osta isoa kuivuria, koska isoilla tiloilla on jo omat kuivurinsa. Varastotiloista voi jotain saada.

No jos olitte fiksuja ja ostitte stand alone kuivurin niin kyllä se jollekin isontavalle tilalle  voi mennä kun hinta on kohillaan.

Perinteiset pakettikuivamot on hankalempi tapaus, perustukset jää ainakin myymättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskekaapa tuolta, montako tukimuotoa mastalouteen on olemassa! Silti mikään ei tunnu kannattavan.

https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/tuet-ja-rahoitus/

Tiesitkö muuten että jos haluaa isoimman hyödyn peltotuista tekemällä vähän töitä niin ratkaisu on hanhipelto. Nämä ei näy tilastoissa vielä isosti mutta pari tilallista päätyi laittamaan eläimet autoon ja pellot hanhille. Paras tuotto. Tämä on se suunta mihin hallitus tuilla meitä ohjaa.

Eihän se hallitus niitä tukia mihinkään suuntaa, vaan EU. Eikä se ole ihan noin, kyllähän esim luomuleipäviljan tai öljykasvien tuotanto vielä kannattaa, jos vain ei tule katovuosi tai tuholaiset. Tai sitten nuo hanhet. Jos sattuu omistamaan pellon missä hanhet tapaavat syödä ja levätä, niin ei sitä kannata viljellä tietenkään.

Maatalouden loppuminen on kehitysmaistumisen alku.

Elintarviketuotanto työllistää 340000 ihmistä ja jos homma loppuu ne 340000 saavat kilpailla roskan tuottamisessa vinkukiinalaisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ajatelkaa, mitä maataloustuotteita tänäänkin on lautasillanne, Ilman maataloutta lautasenne olisi aika tyhjä. Vihannekset, juurekset, maidot, juustot, liha, leipä , kauraryynit, olut,viini….

Tämän kommentin alapeukuttajat! Mistä teidän ruokanne sitten tulee?

Arvoisa tuottaja. Me ostamme vihanneksemme kaupasta.

T. Insta ja TikTok-nuoret

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa. Ite kannatan kotimista tuotantoa ja omavaraisuutta. Toivottavasti suoramyyntitiloista tulee se juttu tulevaisuudessa. Että kansalaiset haluavat kotimaista niin, paljon, että maksavat vähän enemmän suoraan lähipientilallisille. Lihantuotantoa en sinänsä kannata, mutta viljely- ja puutarhatuotanto. Ostan joka kesä suoraan parilta tilalta. Toivottavasti muutkin siirtyvät suoraostoihin, että tilat säilyvät. Jonkinlainen rakennemuutos edessä ja uusia ihmisiä uusin metodein tilalle.

Hieman yltiöoptimistista ajattelua, koska "uusia ihmisiä uusin metodein" ei ole tulossa, ei ainakaan sellaisia, joilla olisi tarvittavaa varallisuutta ja osaamista samassa paketissa, jotta homma saadaan polkaistuksi käyntiin.

Toki muutama varakas ja elämänmuutosta kaipaava kaupunkilainen saattaa perustaa kannattavan kiertotalous tilan jonnekin kaupungin kupeeseen, mutta isossa kuvassa tilanne on toivoton ja synkkä.

Kansalaiset kuluttajan taas valitsevat toisin, kun heidän ostovoimansa antaa siihen myöten. Joten yhteiskunnan tulonjakoa tulisi tarkastella aivan ensin uusiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen maatalous kipuilee globaalin kilpailun paineessa, kärsii huimasti kohonneista lannoitteiden/rehun/polttoaineiden/laitteiden hinnoista. Myös etenkin maidon kulutus on ollut laskeva jo pidemmän aikaa, kun ihmiset siirtyvät kauramaitoihin jne.

Myös ilmastonmuutos on pilannut alan tilannetta. Kesät ovat kuivia ja/tai jos sataa, niin sataa kerralla aivan liikaa.

Nämä ovat niitä pohjimmaisia syitä, miksi alalla menee nyt niin huonosti.

Suomalainen kyllä sanoo ostavansa mielellään kotimaista, mutta todellisuudessa isot kuluttaja massat valitsevat kuitenkin sitä halvinta, koska taloudellinen pakko näin sanelee.

Voisi tietysti kysyä, onko suomalaisessa tulonjaossa isomminkin jotain pielessä ja parantaisiko reilumpi ansiotulojen jako/pääomatulojen kovempi verotus myös suomalaista maataloustuotannon asemaa, kun huomattavasti useammilla kansalaisilla olisi edes realistinen mahdollisuus tukea kotimaista tuotantoa?

Suomalaisen maatalouden on vaikea kilpailla Suomen eläinsuojelu ynnä muilla asetuksilla, laeilla ja säädöksillä jotakin puolalaista, puhumattakaan vaikka Etelä-amerikkalaista yms tuotantoa vastaan. Maita, joissa tuotantoeläinten oikeuksia ei käytännössä ole olemassa (tai ainakaan niitä ei noudateta) ja muutenkin alaa säädellään paljon vähemmän.

Lisäksi näissä maissa tietenkin myös rehun kasvukaudet on pidemmät (sato on isompi) ja kaikki tuotantopanokset halvempia.

Pienenä miinuksena tuottajia kohtaan sanoisin kuitenkin, että he "unohtavat" aina tulojaan mainitessa mainita, että lainoja lyhentäessään he kerryttävät melkoista pääomaa maanomistuksen muodossa, vaikka näennäiset palkkatulot olisivatkin pienet. Tämä toki pätee vain osassa maata, vähiten Itä- ja Pohjois Suomessa ja eniten Uudellamaalla.

Suomen maatalouden lähitulevaisuus näyttää kuitenkin siltä, että maassamme on enää joitakin kymmeniä pääomasijoittaja ryhmittymien omistamia mega kokoluokan tuotantotiloja (joihin tarvittavat maat/eläimet on ostettu pilkkahintaan konkurssikypsiltä tiloilta).

Maan oma ruoantuotanto on kuitenkin aivan keskeinen huoltovarmuus kaikenlaisten kriisiaikojen koittaessa ja kun se kerran menetetään, niin paluuta ei enää ole, ei ainakaan nykyisellä yksityisyrittäjyys mallilla.

Olisiko siten järkeä, että valtio hankkisi ainakin isompia konkurssikypsiä tiloja?

Niihin voitaisiin työllistää työttömiä ja valtion tuskin tarvitsisi itselleen maksella Alv:ta, joten toiminnan kannattavuus saattaisi olla paremmalla tolalla. Maatilat voisivat olla mittaluokaltaan suurempia ja työttömälle olisi tarjolla selkeä "urapolku":

Työkokeilu - perus töitä maatilalla - työnjohdolliset/kehitys tehtävät

Ei se velka maata ostamalla ole monellakaan kertynyt. Koneet kuluvat ja uusittava on, itse investoimme uuteen kuivuriin, kun vahva oli käyttöikänsä päässä, velkaa on nyt lähes satatuhatta siitä, traktori (käytettynä ostettu) on jo melkein maksettu. Jos menemme konkurssiin ei kukaan osta isoa kuivuria, koska isoilla tiloilla on jo omat kuivurinsa. Varastotiloista voi jotain saada.

No jos olitte fiksuja ja ostitte stand alone kuivurin niin kyllä se jollekin isontavalle tilalle  voi mennä kun hinta on kohillaan.

Perinteiset pakettikuivamot on hankalempi tapaus, perustukset jää ainakin myymättä.

Jos hinta on kohdillaan menee mikä tahansa kaupaksi, jolloin meille jää velka. Siitähän tässä oli kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa. Ite kannatan kotimista tuotantoa ja omavaraisuutta. Toivottavasti suoramyyntitiloista tulee se juttu tulevaisuudessa. Että kansalaiset haluavat kotimaista niin, paljon, että maksavat vähän enemmän suoraan lähipientilallisille. Lihantuotantoa en sinänsä kannata, mutta viljely- ja puutarhatuotanto. Ostan joka kesä suoraan parilta tilalta. Toivottavasti muutkin siirtyvät suoraostoihin, että tilat säilyvät. Jonkinlainen rakennemuutos edessä ja uusia ihmisiä uusin metodein tilalle.

Hieman yltiöoptimistista ajattelua, koska "uusia ihmisiä uusin metodein" ei ole tulossa, ei ainakaan sellaisia, joilla olisi tarvittavaa varallisuutta ja osaamista samassa paketissa, jotta homma saadaan polkaistuksi käyntiin.

Toki muutama varakas ja elämänmuutosta kaipaava kaupunkilainen saattaa perustaa kannattavan kiertotalous tilan jonnekin kaupungin kupeeseen, mutta isossa kuvassa tilanne on toivoton ja synkkä.

Kansalaiset kuluttajan taas valitsevat toisin, kun heidän ostovoimansa antaa siihen myöten. Joten yhteiskunnan tulonjakoa tulisi tarkastella aivan ensin uusiksi.

Harva kaupunkilainen osaa tehdä maatilan töitä, ellei hanki alan koulutusta. Onhan noita nähty, harrastukset sitten erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen maatalous kipuilee globaalin kilpailun paineessa, kärsii huimasti kohonneista lannoitteiden/rehun/polttoaineiden/laitteiden hinnoista. Myös etenkin maidon kulutus on ollut laskeva jo pidemmän aikaa, kun ihmiset siirtyvät kauramaitoihin jne.

Myös ilmastonmuutos on pilannut alan tilannetta. Kesät ovat kuivia ja/tai jos sataa, niin sataa kerralla aivan liikaa.

Nämä ovat niitä pohjimmaisia syitä, miksi alalla menee nyt niin huonosti.

Suomalainen kyllä sanoo ostavansa mielellään kotimaista, mutta todellisuudessa isot kuluttaja massat valitsevat kuitenkin sitä halvinta, koska taloudellinen pakko näin sanelee.

Voisi tietysti kysyä, onko suomalaisessa tulonjaossa isomminkin jotain pielessä ja parantaisiko reilumpi ansiotulojen jako/pääomatulojen kovempi verotus myös suomalaista maataloustuotannon asemaa, kun huomattavasti useammilla kansalaisilla olisi edes realistinen mahdollisuus tukea kotimaista tuotantoa?

Suomalaisen maatalouden on vaikea kilpailla Suomen eläinsuojelu ynnä muilla asetuksilla, laeilla ja säädöksillä jotakin puolalaista, puhumattakaan vaikka Etelä-amerikkalaista yms tuotantoa vastaan. Maita, joissa tuotantoeläinten oikeuksia ei käytännössä ole olemassa (tai ainakaan niitä ei noudateta) ja muutenkin alaa säädellään paljon vähemmän.

Lisäksi näissä maissa tietenkin myös rehun kasvukaudet on pidemmät (sato on isompi) ja kaikki tuotantopanokset halvempia.

Pienenä miinuksena tuottajia kohtaan sanoisin kuitenkin, että he "unohtavat" aina tulojaan mainitessa mainita, että lainoja lyhentäessään he kerryttävät melkoista pääomaa maanomistuksen muodossa, vaikka näennäiset palkkatulot olisivatkin pienet. Tämä toki pätee vain osassa maata, vähiten Itä- ja Pohjois Suomessa ja eniten Uudellamaalla.

Suomen maatalouden lähitulevaisuus näyttää kuitenkin siltä, että maassamme on enää joitakin kymmeniä pääomasijoittaja ryhmittymien omistamia mega kokoluokan tuotantotiloja (joihin tarvittavat maat/eläimet on ostettu pilkkahintaan konkurssikypsiltä tiloilta).

Maan oma ruoantuotanto on kuitenkin aivan keskeinen huoltovarmuus kaikenlaisten kriisiaikojen koittaessa ja kun se kerran menetetään, niin paluuta ei enää ole, ei ainakaan nykyisellä yksityisyrittäjyys mallilla.

Olisiko siten järkeä, että valtio hankkisi ainakin isompia konkurssikypsiä tiloja?

Niihin voitaisiin työllistää työttömiä ja valtion tuskin tarvitsisi itselleen maksella Alv:ta, joten toiminnan kannattavuus saattaisi olla paremmalla tolalla. Maatilat voisivat olla mittaluokaltaan suurempia ja työttömälle olisi tarjolla selkeä "urapolku":

Työkokeilu - perus töitä maatilalla - työnjohdolliset/kehitys tehtävät

Ei se velka maata ostamalla ole monellakaan kertynyt. Koneet kuluvat ja uusittava on, itse investoimme uuteen kuivuriin, kun vahva oli käyttöikänsä päässä, velkaa on nyt lähes satatuhatta siitä, traktori (käytettynä ostettu) on jo melkein maksettu. Jos menemme konkurssiin ei kukaan osta isoa kuivuria, koska isoilla tiloilla on jo omat kuivurinsa. Varastotiloista voi jotain saada.

No jos olitte fiksuja ja ostitte stand alone kuivurin niin kyllä se jollekin isontavalle tilalle  voi mennä kun hinta on kohillaan.

Perinteiset pakettikuivamot on hankalempi tapaus, perustukset jää ainakin myymättä.

Jos hinta on kohdillaan menee mikä tahansa kaupaksi, jolloin meille jää velka. Siitähän tässä oli kyse.

No, joko teille jää velkaa, tai teille jää vielä enemmän velkaa ja rojua jota ette enää tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen maatalous kipuilee globaalin kilpailun paineessa, kärsii huimasti kohonneista lannoitteiden/rehun/polttoaineiden/laitteiden hinnoista. Myös etenkin maidon kulutus on ollut laskeva jo pidemmän aikaa, kun ihmiset siirtyvät kauramaitoihin jne.

Myös ilmastonmuutos on pilannut alan tilannetta. Kesät ovat kuivia ja/tai jos sataa, niin sataa kerralla aivan liikaa.

Nämä ovat niitä pohjimmaisia syitä, miksi alalla menee nyt niin huonosti.

Suomalainen kyllä sanoo ostavansa mielellään kotimaista, mutta todellisuudessa isot kuluttaja massat valitsevat kuitenkin sitä halvinta, koska taloudellinen pakko näin sanelee.

Voisi tietysti kysyä, onko suomalaisessa tulonjaossa isomminkin jotain pielessä ja parantaisiko reilumpi ansiotulojen jako/pääomatulojen kovempi verotus myös suomalaista maataloustuotannon asemaa, kun huomattavasti useammilla kansalaisilla olisi edes realistinen mahdollisuus tukea kotimaista tuotantoa?

Suomalaisen maatalouden on vaikea kilpailla Suomen eläinsuojelu ynnä muilla asetuksilla, laeilla ja säädöksillä jotakin puolalaista, puhumattakaan vaikka Etelä-amerikkalaista yms tuotantoa vastaan. Maita, joissa tuotantoeläinten oikeuksia ei käytännössä ole olemassa (tai ainakaan niitä ei noudateta) ja muutenkin alaa säädellään paljon vähemmän.

Lisäksi näissä maissa tietenkin myös rehun kasvukaudet on pidemmät (sato on isompi) ja kaikki tuotantopanokset halvempia.

Pienenä miinuksena tuottajia kohtaan sanoisin kuitenkin, että he "unohtavat" aina tulojaan mainitessa mainita, että lainoja lyhentäessään he kerryttävät melkoista pääomaa maanomistuksen muodossa, vaikka näennäiset palkkatulot olisivatkin pienet. Tämä toki pätee vain osassa maata, vähiten Itä- ja Pohjois Suomessa ja eniten Uudellamaalla.

Suomen maatalouden lähitulevaisuus näyttää kuitenkin siltä, että maassamme on enää joitakin kymmeniä pääomasijoittaja ryhmittymien omistamia mega kokoluokan tuotantotiloja (joihin tarvittavat maat/eläimet on ostettu pilkkahintaan konkurssikypsiltä tiloilta).

Maan oma ruoantuotanto on kuitenkin aivan keskeinen huoltovarmuus kaikenlaisten kriisiaikojen koittaessa ja kun se kerran menetetään, niin paluuta ei enää ole, ei ainakaan nykyisellä yksityisyrittäjyys mallilla.

Olisiko siten järkeä, että valtio hankkisi ainakin isompia konkurssikypsiä tiloja?

Niihin voitaisiin työllistää työttömiä ja valtion tuskin tarvitsisi itselleen maksella Alv:ta, joten toiminnan kannattavuus saattaisi olla paremmalla tolalla. Maatilat voisivat olla mittaluokaltaan suurempia ja työttömälle olisi tarjolla selkeä "urapolku":

Työkokeilu - perus töitä maatilalla - työnjohdolliset/kehitys tehtävät

Ei se velka maata ostamalla ole monellakaan kertynyt. Koneet kuluvat ja uusittava on, itse investoimme uuteen kuivuriin, kun vahva oli käyttöikänsä päässä, velkaa on nyt lähes satatuhatta siitä, traktori (käytettynä ostettu) on jo melkein maksettu. Jos menemme konkurssiin ei kukaan osta isoa kuivuria, koska isoilla tiloilla on jo omat kuivurinsa. Varastotiloista voi jotain saada.

Jos maatilalle kertyy velkaa koko ajan konekannan uudistamisesta niin selvästikin sitä maatilaa yritetään pyörittää liian kalliilla konekannalla.

Vierailija kirjoitti:

Suomen maatalous kipuilee globaalin kilpailun paineessa, kärsii huimasti kohonneista lannoitteiden/rehun/polttoaineiden/laitteiden hinnoista. Myös etenkin maidon kulutus on ollut laskeva jo pidemmän aikaa, kun ihmiset siirtyvät kauramaitoihin jne.

Myös ilmastonmuutos on pilannut alan tilannetta. Kesät ovat kuivia ja/tai jos sataa, niin sataa kerralla aivan liikaa.

Nämä ovat niitä pohjimmaisia syitä, miksi alalla menee nyt niin huonosti.

Suomalainen kyllä sanoo ostavansa mielellään kotimaista, mutta todellisuudessa isot kuluttaja massat valitsevat kuitenkin sitä halvinta, koska taloudellinen pakko näin sanelee.

Voisi tietysti kysyä, onko suomalaisessa tulonjaossa isomminkin jotain pielessä ja parantaisiko reilumpi ansiotulojen jako/pääomatulojen kovempi verotus myös suomalaista maataloustuotannon asemaa, kun huomattavasti useammilla kansalaisilla olisi edes realistinen mahdollisuus tukea kotimaista tuotantoa?

Suomalaisen maatalouden on vaikea kilpailla Suomen eläinsuojelu ynnä muilla asetuksilla, laeilla ja säädöksillä jotakin puolalaista, puhumattakaan vaikka Etelä-amerikkalaista yms tuotantoa vastaan. Maita, joissa tuotantoeläinten oikeuksia ei käytännössä ole olemassa (tai ainakaan niitä ei noudateta) ja muutenkin alaa säädellään paljon vähemmän.

Lisäksi näissä maissa tietenkin myös rehun kasvukaudet on pidemmät (sato on isompi) ja kaikki tuotantopanokset halvempia.

Pienenä miinuksena tuottajia kohtaan sanoisin kuitenkin, että he "unohtavat" aina tulojaan mainitessa mainita, että lainoja lyhentäessään he kerryttävät melkoista pääomaa maanomistuksen muodossa, vaikka näennäiset palkkatulot olisivatkin pienet. Tämä toki pätee vain osassa maata, vähiten Itä- ja Pohjois Suomessa ja eniten Uudellamaalla.

Suomen maatalouden lähitulevaisuus näyttää kuitenkin siltä, että maassamme on enää joitakin kymmeniä pääomasijoittaja ryhmittymien omistamia mega kokoluokan tuotantotiloja (joihin tarvittavat maat/eläimet on ostettu pilkkahintaan konkurssikypsiltä tiloilta).

Maan oma ruoantuotanto on kuitenkin aivan keskeinen huoltovarmuus kaikenlaisten kriisiaikojen koittaessa ja kun se kerran menetetään, niin paluuta ei enää ole, ei ainakaan nykyisellä yksityisyrittäjyys mallilla.

Olisiko siten järkeä, että valtio hankkisi ainakin isompia konkurssikypsiä tiloja?

Niihin voitaisiin työllistää työttömiä ja valtion tuskin tarvitsisi itselleen maksella Alv:ta, joten toiminnan kannattavuus saattaisi olla paremmalla tolalla. Maatilat voisivat olla mittaluokaltaan suurempia ja työttömälle olisi tarjolla selkeä "urapolku":

Työkokeilu - perus töitä maatilalla - työnjohdolliset/kehitys tehtävät

Mitään omavaraisuutta Suomessa ei voi olla. Maatiloja ei pyöritetä ilman traktoreita ja Suomessa öljyn tuotanto nyt on tunnetusti vähäistä. Onko sillä sitten merkitystä tuodaanko ulkomailta ruoka vai polttoaine, kun ilman tuontitavaraa täällä ei nykypäivänä toimi mikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen maatalous kipuilee globaalin kilpailun paineessa, kärsii huimasti kohonneista lannoitteiden/rehun/polttoaineiden/laitteiden hinnoista. Myös etenkin maidon kulutus on ollut laskeva jo pidemmän aikaa, kun ihmiset siirtyvät kauramaitoihin jne.

Myös ilmastonmuutos on pilannut alan tilannetta. Kesät ovat kuivia ja/tai jos sataa, niin sataa kerralla aivan liikaa.

Nämä ovat niitä pohjimmaisia syitä, miksi alalla menee nyt niin huonosti.

Suomalainen kyllä sanoo ostavansa mielellään kotimaista, mutta todellisuudessa isot kuluttaja massat valitsevat kuitenkin sitä halvinta, koska taloudellinen pakko näin sanelee.

Voisi tietysti kysyä, onko suomalaisessa tulonjaossa isomminkin jotain pielessä ja parantaisiko reilumpi ansiotulojen jako/pääomatulojen kovempi verotus myös suomalaista maataloustuotannon asemaa, kun huomattavasti useammilla kansalaisilla olisi edes realistinen mahdollisuus tukea kotimaista tuotantoa?

Suomalaisen maatalouden on vaikea kilpailla Suomen eläinsuojelu ynnä muilla asetuksilla, laeilla ja säädöksillä jotakin puolalaista, puhumattakaan vaikka Etelä-amerikkalaista yms tuotantoa vastaan. Maita, joissa tuotantoeläinten oikeuksia ei käytännössä ole olemassa (tai ainakaan niitä ei noudateta) ja muutenkin alaa säädellään paljon vähemmän.

Lisäksi näissä maissa tietenkin myös rehun kasvukaudet on pidemmät (sato on isompi) ja kaikki tuotantopanokset halvempia.

Pienenä miinuksena tuottajia kohtaan sanoisin kuitenkin, että he "unohtavat" aina tulojaan mainitessa mainita, että lainoja lyhentäessään he kerryttävät melkoista pääomaa maanomistuksen muodossa, vaikka näennäiset palkkatulot olisivatkin pienet. Tämä toki pätee vain osassa maata, vähiten Itä- ja Pohjois Suomessa ja eniten Uudellamaalla.

Suomen maatalouden lähitulevaisuus näyttää kuitenkin siltä, että maassamme on enää joitakin kymmeniä pääomasijoittaja ryhmittymien omistamia mega kokoluokan tuotantotiloja (joihin tarvittavat maat/eläimet on ostettu pilkkahintaan konkurssikypsiltä tiloilta).

Maan oma ruoantuotanto on kuitenkin aivan keskeinen huoltovarmuus kaikenlaisten kriisiaikojen koittaessa ja kun se kerran menetetään, niin paluuta ei enää ole, ei ainakaan nykyisellä yksityisyrittäjyys mallilla.

Olisiko siten järkeä, että valtio hankkisi ainakin isompia konkurssikypsiä tiloja?

Niihin voitaisiin työllistää työttömiä ja valtion tuskin tarvitsisi itselleen maksella Alv:ta, joten toiminnan kannattavuus saattaisi olla paremmalla tolalla. Maatilat voisivat olla mittaluokaltaan suurempia ja työttömälle olisi tarjolla selkeä "urapolku":

Työkokeilu - perus töitä maatilalla - työnjohdolliset/kehitys tehtävät

Mitään omavaraisuutta Suomessa ei voi olla. Maatiloja ei pyöritetä ilman traktoreita ja Suomessa öljyn tuotanto nyt on tunnetusti vähäistä. Onko sillä sitten merkitystä tuodaanko ulkomailta ruoka vai polttoaine, kun ilman tuontitavaraa täällä ei nykypäivänä toimi mikään.

Näin on.

Lopetetaan kaiken tuottaminen ja tuodaan kaikki ulkomailta, niin kenenkään ei tarvi tehdä enää töitä.

https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/oppaat/sitoumus-ja-sopimusehdot/…

Täältä voi lukea vaikka huvikseen muutamia pikkuseikkoja joiden täytyy olla kunnossa että ne tuet ilmestyy tilille. Tässä vain pintaraapaisu ehdoista.

Monellako pysyisi pakka kasassa?

Jos viljelijä on tehnyt virheen, yleensä paperitöissä ja ilmoituksissa niin koko vuoden tuista rokotetaan prosenttimäärä. Sinä et voi oikaista virhettä (olet vaikka unohtanut ilmoittaa syntyneen vasikan) vaan heti tulee sanktio. Se on ihan fine jos eläin kuolee mutta jos et viikon sisään tee sähköistä ilmoitusta ja varmista sen 5 kertaa että se on mennyt läpi niin sanktiota seuraa. Kuollut eläin pitää myös ilmoittaa haettavaksi, raadonkeräily käy hakemassa ja laittaa parinsadan euron laskun perään.

Jos joku tuntee kateutta tuista niin suosittelen lämpimästi tutustumaan tukiehtoihin. Ihan varmasti kateus karisee. Suomessa maatalous on älyttömän valvottua, jäykkää ja armotonta. Inhimillisiä virheitä ei suvaita byrokratiassa.

Viljelijät on väsyneitä, uupuneita ja työn ilo on hävinnyt. Silti mitään inhimillistä virhettä ei saa tehdä. Viljelijälle on tärkeintä että eläimet voi hyvin, tarkastajalle että paperit ja ilmoitusasiat on kunnossa. Viljelijä on jätetty yksin, ei kukaan pode huolta miten viljelijät jaksaa.

Tuleva ohjelmakausi näyttää taas synkältä. Ne kestää 7 vuotta kerrallaan. Taas enemmän vaatimuksia, byrokratiaa ja velvotteita, palkinnoksi vähemmän tukia. Kuka tätä enää jaksaa, kysyn vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen maatalous kipuilee globaalin kilpailun paineessa, kärsii huimasti kohonneista lannoitteiden/rehun/polttoaineiden/laitteiden hinnoista. Myös etenkin maidon kulutus on ollut laskeva jo pidemmän aikaa, kun ihmiset siirtyvät kauramaitoihin jne.

Myös ilmastonmuutos on pilannut alan tilannetta. Kesät ovat kuivia ja/tai jos sataa, niin sataa kerralla aivan liikaa.

Nämä ovat niitä pohjimmaisia syitä, miksi alalla menee nyt niin huonosti.

Suomalainen kyllä sanoo ostavansa mielellään kotimaista, mutta todellisuudessa isot kuluttaja massat valitsevat kuitenkin sitä halvinta, koska taloudellinen pakko näin sanelee.

Voisi tietysti kysyä, onko suomalaisessa tulonjaossa isomminkin jotain pielessä ja parantaisiko reilumpi ansiotulojen jako/pääomatulojen kovempi verotus myös suomalaista maataloustuotannon asemaa, kun huomattavasti useammilla kansalaisilla olisi edes realistinen mahdollisuus tukea kotimaista tuotantoa?

Suomalaisen maatalouden on vaikea kilpailla Suomen eläinsuojelu ynnä muilla asetuksilla, laeilla ja säädöksillä jotakin puolalaista, puhumattakaan vaikka Etelä-amerikkalaista yms tuotantoa vastaan. Maita, joissa tuotantoeläinten oikeuksia ei käytännössä ole olemassa (tai ainakaan niitä ei noudateta) ja muutenkin alaa säädellään paljon vähemmän.

Lisäksi näissä maissa tietenkin myös rehun kasvukaudet on pidemmät (sato on isompi) ja kaikki tuotantopanokset halvempia.

Pienenä miinuksena tuottajia kohtaan sanoisin kuitenkin, että he "unohtavat" aina tulojaan mainitessa mainita, että lainoja lyhentäessään he kerryttävät melkoista pääomaa maanomistuksen muodossa, vaikka näennäiset palkkatulot olisivatkin pienet. Tämä toki pätee vain osassa maata, vähiten Itä- ja Pohjois Suomessa ja eniten Uudellamaalla.

Suomen maatalouden lähitulevaisuus näyttää kuitenkin siltä, että maassamme on enää joitakin kymmeniä pääomasijoittaja ryhmittymien omistamia mega kokoluokan tuotantotiloja (joihin tarvittavat maat/eläimet on ostettu pilkkahintaan konkurssikypsiltä tiloilta).

Maan oma ruoantuotanto on kuitenkin aivan keskeinen huoltovarmuus kaikenlaisten kriisiaikojen koittaessa ja kun se kerran menetetään, niin paluuta ei enää ole, ei ainakaan nykyisellä yksityisyrittäjyys mallilla.

Olisiko siten järkeä, että valtio hankkisi ainakin isompia konkurssikypsiä tiloja?

Niihin voitaisiin työllistää työttömiä ja valtion tuskin tarvitsisi itselleen maksella Alv:ta, joten toiminnan kannattavuus saattaisi olla paremmalla tolalla. Maatilat voisivat olla mittaluokaltaan suurempia ja työttömälle olisi tarjolla selkeä "urapolku":

Työkokeilu - perus töitä maatilalla - työnjohdolliset/kehitys tehtävät

Ei se velka maata ostamalla ole monellakaan kertynyt. Koneet kuluvat ja uusittava on, itse investoimme uuteen kuivuriin, kun vahva oli käyttöikänsä päässä, velkaa on nyt lähes satatuhatta siitä, traktori (käytettynä ostettu) on jo melkein maksettu. Jos menemme konkurssiin ei kukaan osta isoa kuivuria, koska isoilla tiloilla on jo omat kuivurinsa. Varastotiloista voi jotain saada.

No jos olitte fiksuja ja ostitte stand alone kuivurin niin kyllä se jollekin isontavalle tilalle  voi mennä kun hinta on kohillaan.

Perinteiset pakettikuivamot on hankalempi tapaus, perustukset jää ainakin myymättä.

Jos hinta on kohdillaan menee mikä tahansa kaupaksi, jolloin meille jää velka. Siitähän tässä oli kyse.

No, joko teille jää velkaa, tai teille jää vielä enemmän velkaa ja rojua jota ette enää tarvitse.

Sellaisia ne konkurssit ovat. Kommenttini oli tarkoitettu sille, joka väitti maatilan lainojen maksamisen kerryttävän pääomaa (maaomaisuutta). Mutta kun maatiloilla on paljon konekantaa, joka vanhenee samalla tavalla kuin muukin liikkuva kalusto kuten esim autot. Kallista kulutustavaraa eikä ikuisesti (toivottavasti) arvonsa säilyttävää kuten maaomaisuus. Kirjoittaja oli selkeästi niitä, joiden mielestä maatila on kuitenkin loppupeleissä kultakaivos ja viljelijät rikkaita, vaikka suurin osa olisi pankin. Tarkoitus kommentilla oli kuitenkin hyvä ja viesti oli asiallinen, vaikkakaan ei järin asiantunteva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskekaapa tuolta, montako tukimuotoa mastalouteen on olemassa! Silti mikään ei tunnu kannattavan.

https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/tuet-ja-rahoitus/

Tiesitkö muuten että jos haluaa isoimman hyödyn peltotuista tekemällä vähän töitä niin ratkaisu on hanhipelto. Nämä ei näy tilastoissa vielä isosti mutta pari tilallista päätyi laittamaan eläimet autoon ja pellot hanhille. Paras tuotto. Tämä on se suunta mihin hallitus tuilla meitä ohjaa.

🤦‍♂️

Eiiijjjjumalauta, sano että tämä oli vain joku nettihuhu tms, eikä todellisuutta!!?

Sapuskapeltoja lähes tuholaisstatuksen omaavalle linnulle (joita ei saa edes syödä) ja toki hyvää korvausta vastaan, sen sijaan että ko pellot tuottaisivat ihmisille tai tuorantoeläimille sopivaa apetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen maatalous kipuilee globaalin kilpailun paineessa, kärsii huimasti kohonneista lannoitteiden/rehun/polttoaineiden/laitteiden hinnoista. Myös etenkin maidon kulutus on ollut laskeva jo pidemmän aikaa, kun ihmiset siirtyvät kauramaitoihin jne.

Myös ilmastonmuutos on pilannut alan tilannetta. Kesät ovat kuivia ja/tai jos sataa, niin sataa kerralla aivan liikaa.

Nämä ovat niitä pohjimmaisia syitä, miksi alalla menee nyt niin huonosti.

Suomalainen kyllä sanoo ostavansa mielellään kotimaista, mutta todellisuudessa isot kuluttaja massat valitsevat kuitenkin sitä halvinta, koska taloudellinen pakko näin sanelee.

Voisi tietysti kysyä, onko suomalaisessa tulonjaossa isomminkin jotain pielessä ja parantaisiko reilumpi ansiotulojen jako/pääomatulojen kovempi verotus myös suomalaista maataloustuotannon asemaa, kun huomattavasti useammilla kansalaisilla olisi edes realistinen mahdollisuus tukea kotimaista tuotantoa?

Suomalaisen maatalouden on vaikea kilpailla Suomen eläinsuojelu ynnä muilla asetuksilla, laeilla ja säädöksillä jotakin puolalaista, puhumattakaan vaikka Etelä-amerikkalaista yms tuotantoa vastaan. Maita, joissa tuotantoeläinten oikeuksia ei käytännössä ole olemassa (tai ainakaan niitä ei noudateta) ja muutenkin alaa säädellään paljon vähemmän.

Lisäksi näissä maissa tietenkin myös rehun kasvukaudet on pidemmät (sato on isompi) ja kaikki tuotantopanokset halvempia.

Pienenä miinuksena tuottajia kohtaan sanoisin kuitenkin, että he "unohtavat" aina tulojaan mainitessa mainita, että lainoja lyhentäessään he kerryttävät melkoista pääomaa maanomistuksen muodossa, vaikka näennäiset palkkatulot olisivatkin pienet. Tämä toki pätee vain osassa maata, vähiten Itä- ja Pohjois Suomessa ja eniten Uudellamaalla.

Suomen maatalouden lähitulevaisuus näyttää kuitenkin siltä, että maassamme on enää joitakin kymmeniä pääomasijoittaja ryhmittymien omistamia mega kokoluokan tuotantotiloja (joihin tarvittavat maat/eläimet on ostettu pilkkahintaan konkurssikypsiltä tiloilta).

Maan oma ruoantuotanto on kuitenkin aivan keskeinen huoltovarmuus kaikenlaisten kriisiaikojen koittaessa ja kun se kerran menetetään, niin paluuta ei enää ole, ei ainakaan nykyisellä yksityisyrittäjyys mallilla.

Olisiko siten järkeä, että valtio hankkisi ainakin isompia konkurssikypsiä tiloja?

Niihin voitaisiin työllistää työttömiä ja valtion tuskin tarvitsisi itselleen maksella Alv:ta, joten toiminnan kannattavuus saattaisi olla paremmalla tolalla. Maatilat voisivat olla mittaluokaltaan suurempia ja työttömälle olisi tarjolla selkeä "urapolku":

Työkokeilu - perus töitä maatilalla - työnjohdolliset/kehitys tehtävät

Mitään omavaraisuutta Suomessa ei voi olla. Maatiloja ei pyöritetä ilman traktoreita ja Suomessa öljyn tuotanto nyt on tunnetusti vähäistä. Onko sillä sitten merkitystä tuodaanko ulkomailta ruoka vai polttoaine, kun ilman tuontitavaraa täällä ei nykypäivänä toimi mikään.

No kyllähän nuo traktorit kulkevat muullakin kuin löpöllä. Et tainnut tietää.

Sanna ja tytöt tuhoaa "kunnianhimoisella ilmastopolitiikallaan" koko Suomen.

Mitä kurjemmin tiloilla menee, sitä enemmän tulee esille eläinsuojelurikoksia. Pahasti velkaantuneet ja mielenterveydenhäiriöstä kärsivät omistajat unohtavat lehmänsä, lampaansa ja sikansa sinne talliin josta kunnaneläinlääkäri ne sitten löytää. Osan kuolleena, loput hätäteurastettavana.