Lue keskustelun säännöt.
Mies menee syntymäpäivänänikin sieltä mistä aita on matalin
19.02.2022 |
Odotin ystävänpäivänä "hyvää ystävänpäivää"-lausahdusta, muttei sitä tullut koko päivänä. Illalla ihmetellessäni mies totesi, että turha se on ystävänpäivään panostaa kun sinullahan on lauantaina jo syntymäpäivä. Siihen aikoi sitten kuulemma panostaa, odotahan vain! Viikolla kysyi kakkutoivetta ja kerroin toivovani vegaanista suklaatäytekakkua suklaakuorrutuksella. Ei ole ongelma, hän kyllä leipoo.
Eilen kävin itse hakemassa valmiiksi suklaat kuorrutukseen ja illalla tehtiin lapsen kanssa valkosuklaasta koristekuviot valmiiksi. Kerroin miehelle moneen kertaan, että tämä levy on sitten siihen kuorrutukseen. Etsin varmuuden vuoksi myös hyväksi kommentoidun kakkupohjan reseptin ja kerroin mistä löytyy. Se oli hyvin simppeli ja ainekset löytyvät kaapista.
Tänään syntymäpäiväaamuna en saanut aamupalaa enkä kahvia sänkyyn eikä kyllä pöytäänkään. Lahjakin loisti poissaolollaan eikä lapsen kanssa oltu askarreltu korttia. Kaupan euron korttikin olisi kelvannut, mutta ei.
Sitten hän tarttui toimeen ja alkoi leipoa kakkua. Huikkasi että ei kai haittaa että joutuu käyttämään päiväysvanhoja munia (monta kk) kun ei hän ollut etukäteen tarkistanut ovatko ne hyviä. Kakkupohja meni uuniin kun huomasin pöydällä kuorrutukseen ostetun viimeisen suklaalevyn kääreet. Hän oli sitten ottanut ensimmäisen googlesta vastaan tulleen epämääräisen reseptin ja käyttänyt kuorrutelevyn taikinaan. Hän tietää suhtautumiseni eläinkunnan tuotteisiin ja sekin oli nyt työn touhussa päässyt unohtumaan. Uunista tuli ulos ohut koppura. Täytettä kakun väliin ei ole, koska hänen kakkupohjansa reseptissä ei ole täytteeseen ohjetta ja näytti vielä ettei reseptin kuvassakaan ole täytettä. Kuorrutesuklaa on käytetty taikinaan joten kakun päälle ei ole mitään.
Tämän jälkeen hän ihmetteli miksi minua itkettää. Kaippa tämä on sitten hänen tapansa "panostaa asiaan" mitä lupaili. Viime vuonna sain lahjaksi läppärini tyhjäyksen ja ohjelmiston päivittämisen. Sitä hän ei saanut vuoden aikana aikaiseksi, joten hoidin asian viime viikolla itse.
Nyt hän lähti kauppaan. Aikoo ilmeisesti ostaa kortin ja jotain tarjottavaa. Sen jälkeen todennäköisesti ihmettelee miksei mieliala ole katossa vaikka näin hienoja herkkuja toi.
Onko nyt ihan kohtuutonta odottaa aikuisen miehen suunnittelevan edes lupaamansa kakun toteutuksen? Miettiä asia läpi ja katsoa, että homman on mahdollista ylipäätään onnistua?? Ärsyttää, että menin uskomaan hänen lupaukseensa panostuksesta enkä sen vuoksi itse suunnitellut viikonloppua sen kummemmin.
Harmittaisiko teitä tällainen vai olisiko ihan ok? :(
Kommentit (235)
Aika rajua diagnosoida ap:n mies tämän ketjun perusteella narsistiksi. Kukaan ei tiedä millainen arki heillä oikeasti on. Muotisana narsisti nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies tuli kotiin ja arvaukseni mukaan oli käynyt kahvilasta hakemassa leivoksia ja kliseisen kampaamolahjakortin. Ihmetteli miksen innostunut tästä ja näytän hänen mielestään lapselle huonoa mallia kun en ilolla ota vastaan tätä lahjaansa. En tarvitse kampaamolahjakorttia enkä pidä siellä käymisestä. Ihmettelin miksei ostanut minulle aiemmin toivomaani lahjaa vaan valitsi juuri tämän lahjakortin. Hän kuulemma aikoi sen toivomanikin lahjan tilata sitten myöhemmin, mutta halusi ensiksi antaa tämän.
Olisin vain halunnut, että mies kerrankin tekisi jotain etukäteen, suunnittelisi asian eikä menisi pehva edellä puuhun kuten hänellä on tapana. Vaikea innostua näistä hänen teoistaan kun niissä ei ole ollenkaan ajateltu minua ja sitä mistä minä pitäisin. Kunhan vaan tehdään jotain sinne päin, jotta myöhemmin voi sanoa tehneensä edes jotain. Tämäkin on vain pikainen vahingonkorjaussuunnitelma, jota ei olisi tapahtunut jos olisin tyytyväisenä mussuttanut tuota kakun koppuraa. Miksei ostanut toivelahjaani jos oikeasti halusi ilahduttaa? Se olisi ollut paljon halvempikin eli on vain viitsimisestä kiinni.
Olen vain pettynyt.
Mene nyt lukemaan se narsistiketju. Just tuollaista kaasuvalottamista ne harrastaa. Ja sitten jos olet varma, ettei mies ole narsisti niin alatte miettiä miten korjata asiat. Mutta jos se on, mikään muu ei korjaa mitään kuin ero.
Sanot että kannattaisiko erota kun ei näemmä kiinnosta vaimo paskaakaan
No siis kyllä mua vähän surettaa, jos syntymäpäivä on aapeelle noin tärkeä ja mieskin varmasti tietää sen ja jos olit reseptinkin antanut valmiiksi ja antanut ymmärtää kuinka tärkeää tämä sinulle on niin... Meilläkin isä ei välittänyt äidistä yhtään, ei syntymäpäivinä, ystävänpäivinä, äitienpäivinä, kun äiti ei ole hänen äitinsä tai ystävänsä. Me lapset oltiin niin pieniä, että ei me itse osattua myöskään äitille mitään antaa. No, lopulta mentiin turvakotiin ja isä räjäytti koko talon paskaksi.
Että nuo ovat tärkeitä päiviä rauhan säilyttämiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vegaaniseen täytekakkuun laittoi kananmunia?
Kyllä. Ja vanhoja siksi, koska mies käyttää niitä itse harvoin ja ne unohtuvat kaappiin. Ei siis ollut käyttänyt tuota löytämääni helppoa vege-reseptiä vaan googlannut itse jonkun epämääräisen kotikokki-reseptin.
Ja kysyi sulta vielä, että sopiiko vanhat kananmunat, etkä saanut siinäkään vaiheessa suutasi auko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi helpompaa jos mies tajuaisi hankkia valmiin kakun. Miksi hän kuvitteli osaavansa leipoa ekalla kerralla ilman kokemusta, ei kovin realistista. Ehkä joku muu lahja tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Aika rajua diagnosoida ap:n mies tämän ketjun perusteella narsistiksi. Kukaan ei tiedä millainen arki heillä oikeasti on. Muotisana narsisti nykyään.
Kukaan ei ole diagnosoinut yhtään mitään vaan levittänyt tietoisuutta vakavasta asiasta. Ap:n itsensä arvioitavaksi jää, kunhan hän tutustuu asiaan. Koska jos mies on narsisti, asialle ei ole tehtävissä mitään ja ap menettää vaan mielenterveytensä yrittäessään parantaa suhdetta ja omaa suhtautumistaan. Siksi se on hyvä varotoimena sulkea pois ihan ensi alkuun.
Olen ollut narsistin kanssa pariterapiassa ja se oli kyllä täysin hukkan heitettyä aikaa, josta ei ollut yhtään mitään hyötyä. En edes tunnistanut meitä hänen puheistaan terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, ihan vakavasti sanon, että lue se narsistiketju. Jos mies osuu siihen, ala miettiä lähtöä. Jos taas ei osu, sitten ota vastaan nämä parisuhteen parantamisvinkit.
Ihmiset eivät tiedä tarpeeksi narsisteista ja moni viaton ihminen pilaa elämänsä.
Mene nyt helvettiin sen narsisimisi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vegaaniseen täytekakkuun laittoi kananmunia?
Sama pisti silmään, mutta kyseessä on joko aloitteleva trolli tai sitten se oli tarkoituksella jätetty koukku.
Tai luonnevikainen mies laittoi tahallaan vegaanikakkuun kananmunia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos perustaisin jotain esimerkiksi ystävänpäivästä, tekisin itse aloitteen ja toivottaisin hyviä ystävänpäiviä/ antaisin asiaan kuuluvaa lahjaa. Mutta minua eivät kiinnosta ystävänpäivä, nimipäivät tai oma/toisten syntymäpäivä, minkä takia en tee aloitetta mihinkään suuntaan. Lähinnä ärsyttää, jos joku antaa jotain turhaa kamaa (paperinen kortti/omia käytettyjä tavaroita/muuta, jota en tarvitse).
Ihmettelen isosti itkuisuuttasi. Kai aikuinen on ennenkin kokenut pettymyksiä ja tarvittaessa osaa olla itse aloitteellinen?
Ymmärtäähän tuon, itsekin aiheeseen joskus syyllistyneenä. Toisella on odotus huomioimisesta mutta toinen ei osaa lukea tilannetta. Luulisin että ajan mittaan asia korjaantuu mutta jos ei, asia kannattaa ottaa puheeksi koska muuten se ei korjaannu. Odotukset ovat toiveita toisesta, joten niistä kannattaa avautua myönteisellä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että ehkä ette vain oikein sovi toisillenne ja molemmissa taisi nyt olla vähän vikaa. Minusta sinulla oli aika isot odotukset ja vaadit vähän liikoja. Että ihan vegaaninen suklaakakku olisi pitänyt miehen leipoa, vaikka ei ilmeisesti ole muutenkaan mikään leipojatyyppi. Ja sänkyynkin asti aamiaista? Luulisi, että ihan pöydälle katetti olisi ok. Ja toisaalta, ehkä mieskin on vähän törppö. Ei osaa huomioida, eikä taida olla kovinkaan romanttinen. Mutta ainakin hän jotain yritti, vaikkakin vähän kehno lopputulos. Kaikki ei vain pidä samoja asioita tärkeinä ja teillä taitaa olla juuri se dilemma käsillä.
Kuulostaa siltä, että sun mies on matelija. Ei vain pääse aitaa mistään korkeammalta.
Miksi vegaanikakkuun tulisi kananmunia? Jos olet vegaani, niin kai sua ärsyttäis enemmän ne munat kuin kakunkoppura. Siis vaikka kakku olisi onnistunut niin ethän sä voisi sitä syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te nyt vaan olette erilaisia: sinä haluat panostaa ja hän ei samalla tavalla osaa. Hän ottaa rennommin. Hän kuitenkin teki kakun, vaikkakin omalla tyylillään. Älä pilaa koko päivääsi nipottamalla. Miehessä on varmaan monia hyviä puolia, keskity niihin.
Kyllä, olemme erilaisia. Hän on sellainen hetkessä hengaava, joka osti ensimmäisen kalenterinsakin vuosi sitten minun suosituksestani.
Tästä huolimatta on minusta kohtuutonta luvata asioita, joita ei aio toteuttaa. Tai sitten toteuttaa ne reilusti riman ali. Ihan kuin testataakseen pääseekö pälkähästä tällä minimillä. Sitten kun ei pääsekään alkaa miettiä varasuunnitelmia ja random lahjoja vakuuttaen sen olleen hänen alkuperäinen suunnitelmansa.
Tämä nyt taisi vain katkaista kamelin selän kun tästä asioiden suunnittelemattomuudesta on puhuttu jo vuoden verran. Jos asia oikeasti olisi ollut hänelle tärkeä hän olisi edes tsekannut niiden kananmuniensa päiväykset edellisenä iltana. Mutta ei, aamulla vaan joku resepti kouraan ja ei muutakun leipomaan rouvalle kakkua.
En tiedä miten saisin häntä osallistettua ylipäätään esimerkiksi arjen suunnitelmiin. Niin että hän oma-aloitteisesti tekisi vaikka viikon ruokalistan tai laittaisi pyykkikoneen päälle huomatessaan pyykkikorin ratkeavan liitoksistaan. Olen testannut sitä vinkkiä että jättäisin itsekin tekemästä näitä askareita ja sillä tiellä ollaan. Kun kysyn miksei hoida ruokalistaa niin vastaa että koska et sinäkään hoida (:D). Siihen kun vastaan että lopetin sen hoitamisen, koska tein sen aina yksin niin ei kuulemma ole totta eikä hän aio osallistua ennenkuin minä osallistun. Eli jonkinlaisessa kierteessä ollaan ja eletään tällä hetkellä melko suunnittelematonta arkea. Jompi kumpi käy kaupassa kun jääkaappi näyttää tyhjältä ja sinne ostetaan milloin mitäkin. Haluaisin palata taas viikkolistoihin, mutta taistelen tätä haluani vastaan, koska joutuisin sen hoitamaan yksin ja mies saisi taas nauttia siitä vastikkeettomasti.
Kananmunathan säilyvät kuukausia,
huonoksi menneen kyllä haistaa!
Parempihan ne on käyttää kuin heittää pois.
Miehesi on lopen kyllästynyt sinuun ja sinun veganhörhötyksiin. Jos munat kaapissa monta kk vanhoja, syytä itseäsi.Mitä ravintoa sinun lapsiriepu saa? Et ka häntäkin pakota vegaanilinjalle ?
Mene itseesi ja mieti mikä on väärin!
Tässä todistus kuin vaikeaa on elää yhdessä vegaanistien kanssa.
Lapset karsivät eniten.
Tulee mieleen exäni. Olen syntynyt 2. 1 ja kun sain joululahjaksi vain väärää kokoa olevat sukat niin lupasi ettå syntymäpäivänäni panostaa,odota vain! No syntymäpäivän aamu koetti ja kielteli kovasti tulemasta keittiöön. Odotin innoissani ja mitä pöydässä oli: ruisleipää kinkulla ja halpoja suklaakeksejä! Sitten sain kuulla ihmettelyä miksi olen taas naama nurinpäin ja mikään ei kelpaa. Vaikka keitti kahvit ja on keksejäkin.
Ja sitten alkoi taas uho:Odotapa ystävänpäivää! Ja sain pullon halpaa kermalikööriå. En juo kermalikööriå
Itse AINA leivoin miehelle kun hänellä oli synttärit tai nimpparit sekä ostin mm kellon ja partavettä. Minä en ilmeisesti ollut edes leipomosta haetun kakun arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että sun mies on matelija. Ei vain pääse aitaa mistään korkeammalta.
Miksi vegaanikakkuun tulisi kananmunia? Jos olet vegaani, niin kai sua ärsyttäis enemmän ne munat kuin kakunkoppura. Siis vaikka kakku olisi onnistunut niin ethän sä voisi sitä syödä.
No kieltämättä näin ajattelen itsekin, mutta hän itse aina lupailee panostavansa ja muuttuvansa yms yms. Jostain syystä töissä se onnistuu, mutta kotona vaan möllöttää. Pitkäjänteinen suunnitelmallisuus on hänelle vierasta ja alkaa pinna palaa kun en jaksa odottaa asian muuttuvan. Miten ihanaa olisikaan osallistuva kumppani, joka ideoisi tulevaisuudensuunnitelmia ja miettisi miten niihin päästään?
Hän sai tässä taannoin ihan hyvän idean, johon tartuttiin. Päädyimme toteuttamaan sitä, mutta nyt olen löytänyt itseni tekemässä sitä yksin. Monesti ilta venyy pikkutunneille asti tutkiessa asiaa ja miettiessä vaihtoehtoja. DL on parin viikon kuluttua ja tehtävää iso listallinen (minun tekemä lista, mies ei edes tajua mitä kaikkea pitää tehdä ja ottaa huomioon. Hän ei ole lähettänyt yhden yhtä yhteydenottopyyntöä tai sopinut mistään). Mies siitä lopputuloksesta koko ajan puhuu, muttei tee sen eteen edes sen vertaa että katsoisi valmiiksi tehtyä suunnitelmaa ja to-do-listaa ja valitsisi sieltä itselleen jotain sopivaa. Päivää ennen deadlinea varmaan sanoo että nyt vois jotain tehdä. Jättäisin tämän hänen harteilleen ja katsoisin miten mikään ei tule valmiiksi, mutta valitettavasti asia on jo julkinen enkä halua omaa mainetta pilata.
Sama pisti silmään, mutta kyseessä on joko aloitteleva trolli tai sitten se oli tarkoituksella jätetty koukku.