40-vuotias, miten hoidat itseäsi ettet rupsahtaisi lähivuosina?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nyt 42 ja olen jo rupsahtanut. En osaa sanoa, mistä se johtuu. En käytä alkoholia enkä ole koskaan tupakoinut. Sokeria menee satunnaisesti, mutta monesti ole kuukausia kokonaan ilman. Kasviksia syön runsaasti. Juon vain vettä.

Kasvoissa on sellaiset hamsterikohoumat leuan molemmin puolin, sellaiset, jotka vanhoilla ihmisillä ovat. Lisäksi kasvojen iho näyttää paikoin vanhalta. Esivaihdevuodet minulla on ollut nyt puolitoista vuotta, liekö se syynä vanhentuneeseen ulkonäköön.

Ruokavaliolla en ole saanut ihoa yhtään nuoremman tai terveemmän näköisiksi. Hamsterikohoumista tuskin pääsen eroon, ne ovat todennäköisesti tulleet jäädäkseen.

Geneettistä. Ihon kuntoon auttaa esimerkiksi mikroneulaus, laser ja profhilo ja hamstereihin on monia apuja joista paras ja varma on alakasvojen kohotus.

Kaikki rupsahtaa vähän yli 5-kymppisenä. Ihan sama mitä tekee ja ei tee. Koittakaa nauttia elämästä älkääkä ressatko jotain rupsahtamista... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhlin ikääntymistä, en stressaa vanhenemisesta.

Tämä sama! Jokaisesta terveestä päivästä loppuelämää aion nauttia täysillä, enkä murehdi ryppyjä tai mitään muitakaan iän vaikutuksia. Nauran vaikka tulee naururypyt, ihmeissäni kurtistelen kulmia vaikka sibeliusrypyt syvenee, jos tekee mieli syön leivoksen tai otan lasin viiniä vaikka ne on "epäterveellisiä", liikun sen mukaan mikä minusta on mukavaa enkä vain terveyden takia hinkkaa pakkomielteisesti jotain 10 000 askelta askelmittariin tai käy salilla lihasmassaa kasvattamassa (koska en siitä nauti). Ikä on iloinen asia, eikä sitä tarvi piilotella.

Ilman lihasten kasvatusta elämän loppupää on kaikkea muuta kuin täysillä elämistä. Sitten ei naurata, kun ei pääse itse edes sängystä pois.

Mutta ei ole pakko pumpata rautaa salilla, sitä voi muillakin tavoin huolehtia lihaskunnostaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki rupsahtaa vähän yli 5-kymppisenä. Ihan sama mitä tekee ja ei tee. Koittakaa nauttia elämästä älkääkä ressatko jotain rupsahtamista... 

Mitä se rupsahtaminen sitten on. Olen 53, minulla on ryppyjä ja roikkumisia, mutta en koe olevani rupsahtanut, koska sellainen kuulostaa jotenkin kovin kielteiseltä. Ihan kuin olisi ruma. Minusta olen kaunis, samoin on muut ikäisensä näköiset ikäiseni naiset. Ja kasikymppiset vanhempani. Kaikenikäisissä on kauneutta, ja on etuoikeus elää vanhaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhlin ikääntymistä, en stressaa vanhenemisesta.

Tämä sama! Jokaisesta terveestä päivästä loppuelämää aion nauttia täysillä, enkä murehdi ryppyjä tai mitään muitakaan iän vaikutuksia. Nauran vaikka tulee naururypyt, ihmeissäni kurtistelen kulmia vaikka sibeliusrypyt syvenee, jos tekee mieli syön leivoksen tai otan lasin viiniä vaikka ne on "epäterveellisiä", liikun sen mukaan mikä minusta on mukavaa enkä vain terveyden takia hinkkaa pakkomielteisesti jotain 10 000 askelta askelmittariin tai käy salilla lihasmassaa kasvattamassa (koska en siitä nauti). Ikä on iloinen asia, eikä sitä tarvi piilotella.

Ilman lihasten kasvatusta elämän loppupää on kaikkea muuta kuin täysillä elämistä. Sitten ei naurata, kun ei pääse itse edes sängystä pois.

Höpsön pöpsön. Mun vanhemmat on 80 ja 82, eivät ole ikänään käyneet kuntosalilla tai harrastaneet muuta liikuntaa kuin arkiliikuntaa ja rauhallisia kävelylenkkejä, ja ovat erinomaisessa kunnossa. Matkailevat paljon esimerkiksi vieläkin.

Tuossa sun teoriassa on muutenkin se ongelma, että vaikka sulla olisi hyvin ylläpidetyt lihakset, niin tietyssä iässä vaan pienikin pakkotauko treeniin ne hyvin äkkiä vie. Ja sitten olet nollapisteessä taas. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nyt 42 ja olen jo rupsahtanut. En osaa sanoa, mistä se johtuu. En käytä alkoholia enkä ole koskaan tupakoinut. Sokeria menee satunnaisesti, mutta monesti ole kuukausia kokonaan ilman. Kasviksia syön runsaasti. Juon vain vettä.

Kasvoissa on sellaiset hamsterikohoumat leuan molemmin puolin, sellaiset, jotka vanhoilla ihmisillä ovat. Lisäksi kasvojen iho näyttää paikoin vanhalta. Esivaihdevuodet minulla on ollut nyt puolitoista vuotta, liekö se syynä vanhentuneeseen ulkonäköön.

Ruokavaliolla en ole saanut ihoa yhtään nuoremman tai terveemmän näköisiksi. Hamsterikohoumista tuskin pääsen eroon, ne ovat todennäköisesti tulleet jäädäkseen.

Geneettistä. Ihon kuntoon auttaa esimerkiksi mikroneulaus, laser ja profhilo ja hamstereihin on monia apuja joista paras ja varma on alakasvojen kohotus.

Mä ihmettelen aina näitä lukiessani, että miksi. Olen 50, mulla on myös hamsterinpussit jne. Mutta mitä mä hyötyisin, jos niitä ei olisi? En mielestäni mitään. Olisi turha toimenpide, missä on kuitenkin kipuja ja riskejä. Ei mun tarvi enää ketään ulkonäölläni viehättää. Ne ajat oli silloin joskus pari-kolmekymppisenä kun pariuduttin ja lisäännyttiin. Nyt saan rauhassa olla seksuaalisessa mielessä epäviehättävä - sitähän se useimpien pakkomielle nuorekkuuteen on, että pitäisi pysyä jotenkin "hottina". Ei ikääntynyt naamakaan meinaan ole mitenkään ruma, jos ei ajattele asiaa sitä kautta mitkä on hedelmällisyyden merkkejä ja sitä kautta seksikkäitä.

Kehonpainotreeni joka päivä. Ei kipeänä.

Muut liikunnat siihen päälle. Niitä on pitkä lista. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki rupsahtaa vähän yli 5-kymppisenä. Ihan sama mitä tekee ja ei tee. Koittakaa nauttia elämästä älkääkä ressatko jotain rupsahtamista... 

Kaikki vanhenevat. Mutta toiset näyttävät viisvitosena Jennifer Lopezilta ja toiset ihan joltain muulta. Hänen(kään) kohdalla kyse ei ole vain geeneistä.

Ei auta hyvä ravinto, vedenjuonti, päivittäiset lenkit ja jumpat kun n 50v alkoi paha unettomuus ja on perussairauksia. Iho on näin talvella harmahtava, lisäksi hamsteripussit ja kaula ryppyinen. Normaali paino on ja olen tupakoimaton ja alkoton, lisättyä sokeria en käytä. Unettomuus ja stressi vaan kuluttaa ja näkyy naamasta.

N56

"Höpsön pöpsön. Mun vanhemmat on 80 ja 82, eivät ole ikänään käyneet kuntosalilla tai harrastaneet muuta liikuntaa kuin arkiliikuntaa ja rauhallisia kävelylenkkejä, ja ovat erinomaisessa kunnossa. Matkailevat paljon esimerkiksi vieläkin."

He ovat eläneet toisenlaisen elämän kuin nykyiset nelikymppiset. Sitä arkiliikuntaa ja fyysistä hommaa on ollut lapsuudesta saakka paljon. Pelkkä kävely ei riitä enää keskimääräiselle nykyihmiselle. Tai sitten vähintään valitetaan kuinka menopaussi tuo kiloja "vaikka mitä tekisi". Kun sille voi tehdä paljonkin.

Lapsellisuus/lapsettomuus keskustelu on tässä yhteydessä aivan turha. Tiedän nuutuneita kotimarttyyriäitejä. Mutta myös erinomaisen hyvinvoivia, terveydestään ja olemuksestaan huolehtiva vanhempia tätä enemmän. Tunnen vapaudesta nauttivia ja freesejä lapsettomia naisia. Tiedän myös paljon lapsettomia naisia, joiden vapaa-aika kuluu pitkälti syödessä ja juodessa, ja jälki on sen mukaista.

Persoona ja omat tavoitteet ratkaisee, ei olosuhteet, vaikuttaa tietysti myös onko ollut raskauskomplikaatioita. Omat lapset sain 28 ja 30 vuotiaana, ja kroppa toipui erinomaisesti. Koska halusin lapsia ja nautin heidän seurastaan ja olen tyytyväinen valintoihin, niin veikkaan että lapsettomana olisin vanhentunut nopeammin. Jollakin toisella voi olla toisin. 

"Mä ihmettelen aina näitä lukiessani, että miksi. Olen 50, mulla on myös hamsterinpussit jne. Mutta mitä mä hyötyisin, jos niitä ei olisi? En mielestäni mitään. Olisi turha toimenpide, missä on kuitenkin kipuja ja riskejä. Ei mun tarvi enää ketään ulkonäölläni viehättää. Ne ajat oli silloin joskus pari-kolmekymppisenä kun pariuduttin ja lisäännyttiin. Nyt saan rauhassa olla seksuaalisessa mielessä epäviehättävä - sitähän se useimpien pakkomielle nuorekkuuteen on, että pitäisi pysyä jotenkin "hottina". Ei ikääntynyt naamakaan meinaan ole mitenkään ruma, jos ei ajattele asiaa sitä kautta mitkä on hedelmällisyyden merkkejä ja sitä kautta seksikkäitä."

Sinä et hyödy joten kuluta rahasi johonkin muuhun.

Joku muu voi kokea hyötyvänsä ja sekin on ok. Harva toimenpiteitä tekevä yrittää varsinaisesti kääntää kelloa vaan olla paras mahdollinen itsensä joka iässä - ulkonäkö on vain yksi osa sitä. Osa myös tekee sellaista työtä jossa ollaan paljon esillä ja asiaan kuuluu olla edustava.

Itse ainakin haluan pysyä seksuaalisesti(kin) viehättävänä omalle aviomiehelleni, vaikkei se mitään leikkauksia vaadikaan. Elä ja anna elää.

Mä rupsahdin jo. Ja ne nelikymppiset, jotka luulevat etteivät, näyttävät viisikymppisiltä, koska naamassa on niin paljon ryppyjä.

Nelikymppiselle ei enää sovi rasvaprosentti 0.

Vierailija kirjoitti:

"Mä ihmettelen aina näitä lukiessani, että miksi. Olen 50, mulla on myös hamsterinpussit jne. Mutta mitä mä hyötyisin, jos niitä ei olisi? En mielestäni mitään. Olisi turha toimenpide, missä on kuitenkin kipuja ja riskejä. Ei mun tarvi enää ketään ulkonäölläni viehättää. Ne ajat oli silloin joskus pari-kolmekymppisenä kun pariuduttin ja lisäännyttiin. Nyt saan rauhassa olla seksuaalisessa mielessä epäviehättävä - sitähän se useimpien pakkomielle nuorekkuuteen on, että pitäisi pysyä jotenkin "hottina". Ei ikääntynyt naamakaan meinaan ole mitenkään ruma, jos ei ajattele asiaa sitä kautta mitkä on hedelmällisyyden merkkejä ja sitä kautta seksikkäitä."

Sinä et hyödy joten kuluta rahasi johonkin muuhun.

Joku muu voi kokea hyötyvänsä ja sekin on ok. Harva toimenpiteitä tekevä yrittää varsinaisesti kääntää kelloa vaan olla paras mahdollinen itsensä joka iässä - ulkonäkö on vain yksi osa

No kyllä kai omalle aviomiehelle on aina viehättävä, ilman toimenpiteitäkin. On mullakin mies, ja on oltu 30 vuotta yhdessä. Vanhettu yhdessä. Ei tässä enää ulkonäöillä merkitystä ole, edes seksin kannalta. 

Sitten jos täytyisi etsiä uutta kumppania ehkä tilanne olisi eri. Tosin en sittenkään haluaisi pinnallista miestä, sellainen ei vaikuttaisi hyvältä elämänkumppanilta yhdessä vanhenemiseen, joten ehkäpä sittenkään en alkaisi ulkonäöstäni stressaamaan.

Mutta joo, saa muut tehdä mitä haluavat. Se on vaan kun nykyään niin kovasti kammotaan sitä "rupsahtamista", niin hyvä se on välillä laittaa sellaisiakin näkemyksiä esiin, että ihan rauhassa saa rupsahtaa eikä se haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä rupsahdin jo. Ja ne nelikymppiset, jotka luulevat etteivät, näyttävät viisikymppisiltä, koska naamassa on niin paljon ryppyjä.

Nelikymppiselle ei enää sovi rasvaprosentti 0.

Se ei sovi kellekään - tai silloin on jo kuollut. Mutta harvalla on nykypäivänä edes 20 prosentteja. Edes nuorilla.

Eli teinin kohdalla voi miettiä tarvitseeko niitä :D

eikä tarvitse käsittää väärin asiaa mutta tuli ensimmäisenä mieleen.

Eli kaikesta nautinnollisesta pitää luopua nelikymppisenä? Hui. Alko ja sokeri? Hui hai. 

Vierailija kirjoitti:

Lainaus meni väärin, tuo hienot vaatteet= huonompi itsetunto meni tuolle itseriittoiselle neljän lapsen äidille

Minustakin oli vastenmielistä kommentointia tuolta 4 lapsen äidiltä. Samoin sitä edeltävälle kommentoijalle; en kyllä katsoisi, että on kyse (molemminpuolisesta) hyvästä kaveruudesta, kun noin nurjamielisesti ja jopa vaikeuksia toiselle toivoen tämä kirjoittajakaveri ystävänsä asioista kertoi. Jos sinulla itselläsi on paha olla, niin eipä se paljon elämääsi kohenna vaikka toisen päähän putoaisi meteoriitti.

Jo aikaa sitten eräs kollegani kertoi, että hänen työpaikallaan parhaiten pukeutuvat naiset ostivat vaatteensa kirpputoreilta. Kun on tyylitajua, värisilmää ja ehkä edustava kroppa, niin lopputulos voi olla upea ilman koreilemista ja omaisuuksien "turhuuteen" tuhlaamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus meni väärin, tuo hienot vaatteet= huonompi itsetunto meni tuolle itseriittoiselle neljän lapsen äidille

Minustakin oli vastenmielistä kommentointia tuolta 4 lapsen äidiltä. Samoin sitä edeltävälle kommentoijalle; en kyllä katsoisi, että on kyse (molemminpuolisesta) hyvästä kaveruudesta, kun noin nurjamielisesti ja jopa vaikeuksia toiselle toivoen tämä kirjoittajakaveri ystävänsä asioista kertoi. Jos sinulla itselläsi on paha olla, niin eipä se paljon elämääsi kohenna vaikka toisen päähän putoaisi meteoriitti.

Jo aikaa sitten eräs kollegani kertoi, että hänen työpaikallaan parhaiten pukeutuvat naiset ostivat vaatteensa kirpputoreilta. Kun on tyylitajua, värisilmää ja ehkä edustava kroppa, niin lopputulos voi olla upea ilman koreilemista ja omaisuuksien "turhuuteen" tuhlaamista. 

Aika vanhanaikaista ajatella, ettei kirppareilta voisi ostaa tyylikkäitä vaatteita. Esimerkiksi kaikki design-vaatteeni ovat kirpputorilta. Satoja euroja, mutta silti paljon vähemmän kuin uutena. En tosin omaa mitään erityistä tyylitajua.

Lisää vinkkejä?