IL.: curling-vanhemmuus. En ole koskaan tavannut ilmiötä. Oletteko te?
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/0aa09d7f-e286-4dc6-b57d-167f…
Tuttavapiirini ei ole mitenkään kauhean iso, mutta silti: en ole tavannut tuollaisia perheitä. Onko muka yleistä? Jos, niin missä?
Lapseni ovat 20 ja 19.
Kommentit (268)
Kyllä olen tavannut, miniäni on tällainen kasvattaja. Olen yrittänyt vihjata rivien välistä ja suoraankin Sinkkosen tärkeää ohjetta, jonka mukaan aikuisen tärkein tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä. Mutta ei, aina vaan neuvotellaan ja selitetään miksi kädet pitää pestä, miksi pitää siivota etc. Ei tarvitse syödä kasviksiakaan jos ei halua. Poikani kasvatustyyli tämä ei ole, hän istui tasan tarkkaan pöydässä kunnes viimeinenkin murena oli kadonnut, myös se inhokki parsakaali. Toistaiseksi nämä lapset ovat pärjänneet, mutta ovathan he jotenkin kauhean kuluttavia ja haluavat olla aikuistenkin jutteluissa mukana, koko ajan läsnä. Omat lapset olivat omissa huoneissaan kun tuli vieraita ja aikuiset saivat rauhassa keskustella. En edes muista milloin olisin voinut rauhassa puhua poikani kanssa jos lapset ovat mukana.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on "puolivanhempi"?
Meillä mies on usein lapsena muuttanut savolainen, eikä osaa olla ollenkaan jämäkkä, koska aina pelkää, että ihmiset ympärillä vaihtuu.
Minä olen pohjalainen, eikä tee tiukkaakaan sanoa ihan vaan ei.
Puolivanhempi on ei-biologinen vanhempi, joka asuu saman katon alla. Siksi en koe, että minulla on samanlaisia kasvatusvelvollisuuksia tai edes oikeuksia kuin minulla biologisena vanhempana olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on "puolivanhempi"?
Meillä mies on usein lapsena muuttanut savolainen, eikä osaa olla ollenkaan jämäkkä, koska aina pelkää, että ihmiset ympärillä vaihtuu.
Minä olen pohjalainen, eikä tee tiukkaakaan sanoa ihan vaan ei.
Puolivanhempi on ei-biologinen vanhempi, joka asuu saman katon alla. Siksi en koe, että minulla on samanlaisia kasvatusvelvollisuuksia tai edes oikeuksia kuin minulla biologisena vanhempana olisi.
Tuo on siis suomeksi isäpuoli ja äitipuoli.
No tuota on parin kaverin lapsilla. Lapsille hankittu aina mitä haluavat, "autettu" kotitehtävissä (=tehty lapsen puolesta), ja tulokset alkavat näkyä nyt lasten aikuistuessa. Esimerkiksi opiskelu ei suju, kun siellä pitää tehtävät tehdä ihan itse.
Voi, on näitä ollut ja aina vain on enemmän.
Ettekö tiedä yhtään tähtöstä, joka on vanhempiensa mielestä niin kaunis/taiteellinen/hyvä laulamaan/hiihtämään/jne., että vanhempi häntä kantaa ja hehkuttaa ympäriinsä?
Omaan tuttavapiiriini mahtuu muutama. Yksi isintyttö, jonka uraa isi niin kovasti rakensi, että kaikki juoksivat jo karkuun isin autonvalojen näkyessä. Aina kun piti kuunnella, sponsoroida, ymmärtää vääryyttä ja elää mukana.
Isin tyttö löysi aikanaan miehen, joka isin valvonnassa tuki tyttöä. Sai myös lapsen, jonka hoidosta ei sitten selvinnytkään. Ei jäänyt enää "elämää" ja kivempi hoidattaa lapsi muilla.
Varmaan helppo elämä, kun luulee olevansa ihan v'tun hyvä, kun isi niin sanoo.
Olen.
Perhetuttu jonka lapsen mieliksi pitäisi juhlissa kaikkien muiden lasten leikkiä juuri tietyllä tavalla. Äitinsä mielestä muut on ilkeitä ja siihen pitäisi puuttua, kun hänen lapselleen tulee pahamieli.
Sukulaislapsen syntymäpäivillä törmäsin lapseen jonka olisi pitänyt saada avata synttärisankarin puolesta lahjat ja hänellekkin olisi pitänyt olla oma lahja. Vanhemmat joutui valtaisan huudon jälkeen lähtemään pois hyvittelemään lastaan. Sitä kuinka vanhemmat on muille tuohtuneita tilantesssa on aika hämmentävää.
Vierailija kirjoitti:
Olen.
Perhetuttu jonka lapsen mieliksi pitäisi juhlissa kaikkien muiden lasten leikkiä juuri tietyllä tavalla. Äitinsä mielestä muut on ilkeitä ja siihen pitäisi puuttua, kun hänen lapselleen tulee pahamieli.
Sukulaislapsen syntymäpäivillä törmäsin lapseen jonka olisi pitänyt saada avata synttärisankarin puolesta lahjat ja hänellekkin olisi pitänyt olla oma lahja. Vanhemmat joutui valtaisan huudon jälkeen lähtemään pois hyvittelemään lastaan. Sitä kuinka vanhemmat on muille tuohtuneita tilantesssa on aika hämmentävää.
WHAT... ? Miten päädytään esim tämän viimeisen esimerkin tilanteeseen? Kaksi normaaliälyistä aikuista?
Kaverin lapsi, nyt 12v . Istuu vieressä kun äitinsä tekee läksyt, syö karkkia päivälliseksi, ei pese hampaitaan ja valvoo pelaten puoleen yöhön. Kaveri vääntelee itkuisena käsiään että kun koulusta moititaan, hammashoitolasta moititaan, kaikki vaan moittii vaikka hän on niin hyvä äiti.
Asuimme aikoinaan seinänaapureina ja muistan miten vielä puolen yön aikaa kuului leikkimisen ääniä, tuo poika oli silloin päiväkodissa ja aamulla äiti työnsi uupuneena 5vuotiasta rattailla tarhaan kadun toiselle puolelle. Eipä ole asiat siitä juuri mihinkään muuttuneet. Autoleikit vain vaihtuneet peleihin ja pulkkakyyti autoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan.
Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen.
Ei nämä kerro curlingista.
Miksi ei lapselta voisi kysyä, mitä syödään? Minä ainakin jo vauvalle höpötin ja kysyin, mitä ayödään. Sellaista ajankulua. Isompana lapset saivat kerran viikossa päättää, mitä syödään. Jos lapselta kysyy, mitä syödään, ei tarkoita, että koko ajan syötäisiin sitä, mitä lapsi haluaa.
Miten sinä olisit toiminut Ateneum-esimerkissä?
Minulla on kaksi lasta. Jos olisin ottanut takia ja pakolla laittanut lapsen päälle, niin toinen olisi laittanut ja jäänyt mököttämään. Toinen olisi alkanut potkia ja lyödä, yrittänyt juosta karkuun, ja huutanut suoraa huutoa kaksi tuntia - kyllä: kirjaimellisesti kaksi tuntia. Ei, en todellakaan olisi siihen ryhtynyt. Kotona ryhdyn. Ateneumissa en.
(Tällä lapsella on adhd, mutta se ei ole se pointti)Tuo Ateneum-esimerkki on lopputulema siitä, kun ei olla opetettu, että joskus vaan täytyy alistua ja tehdä asia.
Kun itse olin pienten lasten äiti, oli muotina, että asiat piti perustella: hampaat täytyy pestä, koska muuten reikiä, jne
Aika usein on kuitenkin tilanteita, missä sitä perustetta on aika vaikea määritellä tai verbalisoida lapselle (miksi juuri nyt pitää siivota lelut? Miksi ei voi enää pelata pleikkaa). Eikä aina ole mielestäni tarvekaan.Erittäin hyvä peruste on "koska äiti määrää". Näissä curling-perheissä on unohtunut sen opettaminen, että "auktoriteetti voi määrätä" oli se auktoriteetti sitten vanhempi, isoäiti, opettaja, vääpeli, poliisi tai kuka vaan.
Nyt et tiedä mistä puhut. Taustalla voi olla sata syytä, miksi juuri sinä päivänä ei suostunut lattamaan takkia päälle. On myös todella haastavia lapsia. Monia vanhempia ahdistaa tällaisten lasten aiheuttamat julkiset raivokohtaukset, johon sitten sinunkaltaisesti jee sustelijat tulevat lässyttämään ja besserwisseröimään omaa erinomaisuuttaan korostaen. Monen haastavan lapsen vanhempi ei koskaan edes mene Ateneumiin tästä syystä ja lapsi jää vaille mitään kokemuksia. Hatunnosto tälle perheelle, jossa lähdettiin kaikesta huolimatta.
Tässäkin ketjussa kasaantunut porukkaa kilvan kehumaan itseään ja haukkumaan muita vanhempia. Oikein perusavmenoa.
Terveysalalla oleva äiti siirrätti lapsensa toiseen 1.luokkaan ennen kuin koulu alkoi. Onneksi siirsi.. 😂 Sen pojan luokka on yksi tautipesäke ja opetus kärsii pojan häirinnästä…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen.
Perhetuttu jonka lapsen mieliksi pitäisi juhlissa kaikkien muiden lasten leikkiä juuri tietyllä tavalla. Äitinsä mielestä muut on ilkeitä ja siihen pitäisi puuttua, kun hänen lapselleen tulee pahamieli.
Sukulaislapsen syntymäpäivillä törmäsin lapseen jonka olisi pitänyt saada avata synttärisankarin puolesta lahjat ja hänellekkin olisi pitänyt olla oma lahja. Vanhemmat joutui valtaisan huudon jälkeen lähtemään pois hyvittelemään lastaan. Sitä kuinka vanhemmat on muille tuohtuneita tilantesssa on aika hämmentävää.
WHAT... ? Miten päädytään esim tämän viimeisen esimerkin tilanteeseen? Kaksi normaaliälyistä aikuista?
Se on kysymys jota moni heidän läheinen miettii. Emme siis tiedä. He on fiksuja ja monella tapaa menestyviä ihmisiä olleet aina, mutta joku sokeus on iskenyt lapsen myötä. Tilanteeseen yritettiin herätellä vanhempia tuolloin, ja ovat aika kusessa nykyisin lapsensa kanssa.
Itselläni on tuohon vähän taipumusta, onneksi olen kuitenkin sen verran laiska ja lapset omapäisiä, että omatoimisia heistä kuitenkin kasvoi kun ei päässyt curlaukseni ihan täyteen potentiaaliin. Enkä olisi ikinä kehdannut mennä kouluun ja harrastuksiin mesoamaan.
Mutta tunnistan kyllä tuon tarpeen tehdä lasten eteen kaikkensa.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on tuohon vähän taipumusta, onneksi olen kuitenkin sen verran laiska ja lapset omapäisiä, että omatoimisia heistä kuitenkin kasvoi kun ei päässyt curlaukseni ihan täyteen potentiaaliin. Enkä olisi ikinä kehdannut mennä kouluun ja harrastuksiin mesoamaan.
Mutta tunnistan kyllä tuon tarpeen tehdä lasten eteen kaikkensa.
Tai no, kun luen näitä esimerkkejä, niin en kyllä tuollaiseen ole taipuvainen ettei lapsilta odoteta hyviä käytöstapoja. Karmeaa luettavaa moni tarina täällä 😱
Curlingissa on kyse siitä, että se vanhempi ei kykene kestämään ikäviä tunteita, ikäviä tilanteita ja hän kuvittelee, että jos hän sanoo "ei", hänet hylätään. Tyypillisesti hän on läheisriippuvainen, takertuva ihminen, jolla on erilaisia hylkäämiskokemuksia taustalla omasta lapsuudesta.
Minun äitini on tuollainen ja hän ei siis kirjaimellisesti kyennyt sanomaan edes koiralle ei, vaan esimerkiksi ulos lähdettiin niin, että koira piti huijata herkuilla yläkertaan oven taa ja sitten livahdettiin koiralta salaa ulos.
Sen sijaan, että koiralle olisi vain sanottu siinä ovella "ei hauku" ja "ei hypi" ja "heippa".
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aivan lapsesta kiinni. Jos lapsella on voimakas tahto, se on kuin miekka, jota täytyy takoa ja karkaista. Siitä saa upean aseen elämään.
Sitten taas jos lapsen tahto on heikko, täytyy sitä varjella ja vahvistaa.
Suurin ongelma lienee se, että pienestä lapsesta on vaikea nähdä, mitä lajia hän on. Hyvää tarkoittavat vanhemmat ylikasvattavat lapsiaan omaa kokemattomuuttaan.
Meillä kävi omalla kohdallani niin, että samalla temperamentilla varustettu pikkuveljeni sai ylikompensaatiota, kun taas vanhimpana tyttönä mut nujerrettiin nopeasti. Lopputulos on ollut aika surullinen..
Curling ei liity lapseen, lapseen luonteeseen tai lapsen käytökseen mitenkään.
Se syntyy vanhemman luonteesta, tarpeista, käytöksestä ja menneisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan.
Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen.
Ei nämä kerro curlingista.
Miksi ei lapselta voisi kysyä, mitä syödään? Minä ainakin jo vauvalle höpötin ja kysyin, mitä ayödään. Sellaista ajankulua. Isompana lapset saivat kerran viikossa päättää, mitä syödään. Jos lapselta kysyy, mitä syödään, ei tarkoita, että koko ajan syötäisiin sitä, mitä lapsi haluaa.
Miten sinä olisit toiminut Ateneum-esimerkissä?
Minulla on kaksi lasta. Jos olisin ottanut takia ja pakolla laittanut lapsen päälle, niin toinen olisi laittanut ja jäänyt mököttämään. Toinen olisi alkanut potkia ja lyödä, yrittänyt juosta karkuun, ja huutanut suoraa huutoa kaksi tuntia - kyllä: kirjaimellisesti kaksi tuntia. Ei, en todellakaan olisi siihen ryhtynyt. Kotona ryhdyn. Ateneumissa en.
(Tällä lapsella on adhd, mutta se ei ole se pointti)Tuo Ateneum-esimerkki on lopputulema siitä, kun ei olla opetettu, että joskus vaan täytyy alistua ja tehdä asia.
Kun itse olin pienten lasten äiti, oli muotina, että asiat piti perustella: hampaat täytyy pestä, koska muuten reikiä, jne
Aika usein on kuitenkin tilanteita, missä sitä perustetta on aika vaikea määritellä tai verbalisoida lapselle (miksi juuri nyt pitää siivota lelut? Miksi ei voi enää pelata pleikkaa). Eikä aina ole mielestäni tarvekaan.Erittäin hyvä peruste on "koska äiti määrää". Näissä curling-perheissä on unohtunut sen opettaminen, että "auktoriteetti voi määrätä" oli se auktoriteetti sitten vanhempi, isoäiti, opettaja, vääpeli, poliisi tai kuka vaan.
Nyt et tiedä mistä puhut. Taustalla voi olla sata syytä, miksi juuri sinä päivänä ei suostunut lattamaan takkia päälle. On myös todella haastavia lapsia. Monia vanhempia ahdistaa tällaisten lasten aiheuttamat julkiset raivokohtaukset, johon sitten sinunkaltaisesti jee sustelijat tulevat lässyttämään ja besserwisseröimään omaa erinomaisuuttaan korostaen. Monen haastavan lapsen vanhempi ei koskaan edes mene Ateneumiin tästä syystä ja lapsi jää vaille mitään kokemuksia. Hatunnosto tälle perheelle, jossa lähdettiin kaikesta huolimatta.
Tässäkin ketjussa kasaantunut porukkaa kilvan kehumaan itseään ja haukkumaan muita vanhempia. Oikein perusavmenoa.
Olen samaa mieltä. Ei yksittäisen tapahtuman perusteella voi sanoa siloitellaanko lapsen tietä liikaa. Täytyy tuntea perhe pitemmältä ajalta, jotta voi kasvatuksesta sanoa mitään. On naurettavaa tuomita ketään pienen väläyksen perusteella.
Ihmettelen myös miksi autoritääristä kasvatusta jotenkin ihannoidaan tässä keskustelussa. Aivan kuin ei muita vaihtoehtoja olisi kuin curling-vanhemmuus tai autoritäärinen vanhemmuus. Mielestäni joissain asioissa voi perustella, mutta joissain ei taas ole neuvotteluvaraa. Omasta lapsuudestani muistan, kun äidin perustelu kaikkeen oli "koska minä käsken". Jossain vaiheessa tajusin, ettei äitini ole oikeasti kaikkitietävä eikä hän ollut aina oikeassa. Arvostus häntä kohtaan alkoi laskea. Tämä johti myös siihen, etten oppinut puolustamaan rajojani. En osannut sanoa ei tilanteissa, joissa olisi pitänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jossakin on vika, niin tässä yhteiskunnassa, joka ei tarjoa riittävästi osallisuutta lapsille ja nuorille. Vaikea on olla aikuisena oma-aloitteinen, jos ei ole koskaan aloittanut pienillä askelilla.
Varsinkin pojat oikein pakotetaan joko nököttämään passiivisesti pelikoneellaan tai pöhöttämään egoaan liian totisessa urheiluharrastuksessa. Kaikkialla muualla he ovat tarpeettomia, tiellä, hyödyttömiä.
En ihannoi menneitä vuosikymmeniä, jolloin lapsetkin pakotettiin raatamaan, mutta jonkinlainen kultainen keskitie olisi hyvä. Sellainen, että lapset ja nuoret saisivat kokea pystyvänsä vaikuttamaan omaan elämäänsä ja ympäristöönsä. Se on ihmeellistä, kuinka kymmenvuotiaan pojan ryhti suoristuu vaikka vain siitä, että ostan häneltä lumityöt rivitalon talkooviikolla. Tietenkin kahta hienompaa olisi, jos tällaisia aloitteita tulisi muiltakin kuin omilta vanhemmilta.
-3 pojan äiti.
Miksi kasvatat "poikaa", etkä ihmistä?
Siksi että trolli voisi ulista.
Minuakin alkoi kiinnostamaan, en tiedä tekeekö se minusta automaattisesti trollin. On tietysti hyvä, että pojalle kertoo biologiset tosiasiat, esimerkiksi että hän ei tule koskaan raskaaksi eikä hänelle tule kuukautisia, mutta mitä muuta siihen sisältyy? Perinteiset sukupuoliroolit vai mitä se POJAN kasvattaminen oikein on? Itselläni ei ole lapsia, joten ei ole omakohtaista kokemustakaan.
Jos tilastoja katsotaan, niin poikien koulumenestys ja lukutaito ovat huomattavasti heikompia kuin tytöillä. Syrjäytymisen todennäköisyys on suurempi ja itsenäistymiseen tarvittavat taidot heikommat.
En haluaisi ajatella, että miehet olisivat lähtökohtaisesti naisia tyhmempiä tai laiskempia, joten olisin taipuvainen ajattelemaan, että poikia täytyisi kasvattaa ja kannustaa eri tavoin kuin tyttöjä.
Mietin vain kuinka paljon tuo poikien heikohko koulumenestys johtuu siitä, että tyttöjen aherrukselle annetaan nykyisin arvoa eikä arvostelussa poikia pidetä automaattisesti parempana eikä enää peesata. Kokeissa tyttöjen käsialasta annettiin miinusta, niin poikien kohdalla taas mentiin niin, että opettaja oletti poikien puolesta miten he kyllä osaavat, mutta eivät vain viitsi kirjoittaa kaikkea kokeissa mitä tietävät...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan.
Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen.
Ei nämä kerro curlingista.
Miksi ei lapselta voisi kysyä, mitä syödään? Minä ainakin jo vauvalle höpötin ja kysyin, mitä ayödään. Sellaista ajankulua. Isompana lapset saivat kerran viikossa päättää, mitä syödään. Jos lapselta kysyy, mitä syödään, ei tarkoita, että koko ajan syötäisiin sitä, mitä lapsi haluaa.
Miten sinä olisit toiminut Ateneum-esimerkissä?
Minulla on kaksi lasta. Jos olisin ottanut takia ja pakolla laittanut lapsen päälle, niin toinen olisi laittanut ja jäänyt mököttämään. Toinen olisi alkanut potkia ja lyödä, yrittänyt juosta karkuun, ja huutanut suoraa huutoa kaksi tuntia - kyllä: kirjaimellisesti kaksi tuntia. Ei, en todellakaan olisi siihen ryhtynyt. Kotona ryhdyn. Ateneumissa en.
(Tällä lapsella on adhd, mutta se ei ole se pointti)Tuo Ateneum-esimerkki on lopputulema siitä, kun ei olla opetettu, että joskus vaan täytyy alistua ja tehdä asia.
Kun itse olin pienten lasten äiti, oli muotina, että asiat piti perustella: hampaat täytyy pestä, koska muuten reikiä, jne
Aika usein on kuitenkin tilanteita, missä sitä perustetta on aika vaikea määritellä tai verbalisoida lapselle (miksi juuri nyt pitää siivota lelut? Miksi ei voi enää pelata pleikkaa). Eikä aina ole mielestäni tarvekaan.Erittäin hyvä peruste on "koska äiti määrää". Näissä curling-perheissä on unohtunut sen opettaminen, että "auktoriteetti voi määrätä" oli se auktoriteetti sitten vanhempi, isoäiti, opettaja, vääpeli, poliisi tai kuka vaan.
Tästä olen eri mieltä. Ei ole fiksua opettaa lasta vain tottelemaan sokeasti.
Siivoustarpeen voi ihan hyvin perustella. Että nyt siivotaan, jotta huone ei ajaudu kaaokseen tai jotta huomenna voi kaveri tulla kylään, kun on siistiä tai jotta lapsi itse viihtyisi paremmin.
Näin syntyy lapselle kuva syistä ja seurauksista ja siitä, että hän on vastuussa huoneestaan.
"Totella sokeasti" vs "vanhemman kuuluu perustella kaikki hyvin, muuten en suostu tekemään" - välillä on aika paljon siimaa....
Joskus se "koska äiti määrää" "koska se on laki" nyt vaan saa luvan riittää.
Tuo siivoaminen on ehkä huono esimerkki, mutta kyllä omat lapset keksivät nopeasti vastaperusteen: mua ja Millas ei sotku häiritse, tämä on just hyvä, tässä on leikki kesken, ei mikään kaaos, mä viihdyn just tässä enkä viihdy jos kaiken pitää olla paikoillaan... + miksi ihmeessä mulla edes on lattia, jos en saa käyttää sitä leikkimiseen, ei se voi sua häiritä, koska minä ja Milla ollaan ihan keskenään, mä en päästä Pirkko-tätiä mun huoneeseen, mä siivoan sitten kun tämä leikki on valmis jne.
Eli, säästää monta vastaväittelyä, kun lapsi oppii, että KAIKKEA ei tarvitse perustella, joskus tehdään niin kuin määrätään.
Eli "takki päälle siinä Ateneumin ala-aulassa, Non-negotiable".
Juuri näin! Kiitos ja amen että tällaisia fiksuja vanhempia vielä on olemassa!
Olen ihan hajalla, kun luokassa on 21 tyyppiä, jotka vaativat yksilöllisen perustelun joka hemmetin tekemiseen. Ja sitten väännetään, miksi kaikkien oppilaiden pitää tehdä asia X. Ja yritetään vielä erikseen vaikuttaa, miksi ”juuri mun ei tarvis tehdä tätä.”
Mistä näitä epäjoukkuepelaajia sikiää, kun moni harrastaa joukkuelajeja?
Ope
Oletko sinä vanhempi niille oppilaille?
Kyllä vain opettaja koulussa on vanhemman roolissa. Häneen lapsi koulussa luottaa ja turvautuu, kuten vanhempaan kotona.
Kun lapseni aloitti koulun, ensimmäisenä päivänä esittäydyin opettajalle ja sanoin, että meidän on hyvä tuntea toisemme, kun nyt yhdessä alamme kasvattaa tätä lasta. Kutsuin opettajan myös kotiimme kahville, jotta hän näkee, millaisista oloista lapsi tulee.
Hyvin meni koulu ja sujui yhteistyömme opettajan kanssa - kiitos hänelle, oikein mukavalle ihmiselle. :)
Nuo lehtien curling artikkelit ovat vähän hankalia. Koska eihän se niinkään mene ettei lapsi muka saisi mitään valita tai toivoa. Ei vaikeuksia ole lakaistu pois, lapsilla tuntuu olevan paljon vaikeuksia aikuisten vuoksi - toivoisi jopa helpompaa elämää ja huolettomuutta lapsille. Teinillekään ei tarvitse kaataa ikäviä asioita niskaan.