IL.: curling-vanhemmuus. En ole koskaan tavannut ilmiötä. Oletteko te?

Omia Sädekehiä taas kiillotellaan niin kauheasti, ettei ole tosikaan. Mistä tämä pätemisen tarve?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan. 

Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen. 

Ei nämä kerro curlingista.

Miksi ei lapselta voisi kysyä, mitä syödään? Minä ainakin jo vauvalle höpötin ja kysyin, mitä ayödään. Sellaista ajankulua. Isompana lapset saivat kerran viikossa päättää, mitä syödään. Jos lapselta kysyy, mitä syödään, ei tarkoita, että koko ajan syötäisiin sitä, mitä lapsi haluaa.

Miten sinä olisit toiminut Ateneum-esimerkissä?

Minulla on kaksi lasta. Jos olisin ottanut takia ja pakolla laittanut lapsen päälle, niin toinen olisi laittanut ja jäänyt mököttämään. Toinen olisi alkanut potkia ja lyödä, yrittänyt juosta karkuun, ja huutanut suoraa huutoa kaksi tuntia - kyllä: kirjaimellisesti kaksi tuntia. Ei, en todellakaan olisi siihen ryhtynyt. Kotona ryhdyn. Ateneumissa en.

(Tällä lapsella on adhd, mutta se ei ole se pointti)

Tuo Ateneum-esimerkki on lopputulema siitä, kun ei olla opetettu, että joskus vaan täytyy alistua ja tehdä asia.

Kun itse olin pienten lasten äiti, oli muotina, että asiat piti perustella: hampaat täytyy pestä, koska muuten reikiä, jne

Aika usein on kuitenkin tilanteita, missä sitä perustetta on aika vaikea määritellä tai verbalisoida lapselle (miksi juuri nyt pitää siivota lelut? Miksi ei voi enää pelata pleikkaa). Eikä aina ole mielestäni tarvekaan.

Erittäin hyvä peruste on "koska äiti määrää". Näissä curling-perheissä on unohtunut sen opettaminen, että "auktoriteetti voi määrätä" oli se auktoriteetti sitten vanhempi, isoäiti, opettaja, vääpeli, poliisi tai kuka vaan.

Tästä olen eri mieltä. Ei ole fiksua opettaa lasta vain tottelemaan sokeasti.

Siivoustarpeen voi ihan hyvin perustella. Että nyt siivotaan, jotta huone ei ajaudu kaaokseen tai jotta huomenna voi kaveri tulla kylään, kun on siistiä tai jotta lapsi itse viihtyisi paremmin.

Näin syntyy lapselle kuva syistä ja seurauksista ja siitä, että hän on vastuussa huoneestaan.

"Totella sokeasti" vs "vanhemman kuuluu perustella kaikki hyvin, muuten en suostu tekemään" - välillä on aika paljon siimaa....

Joskus se "koska äiti määrää" "koska se on laki" nyt vaan saa luvan riittää.

Tuo siivoaminen on ehkä huono esimerkki, mutta kyllä omat lapset keksivät nopeasti vastaperusteen: mua ja Millas ei sotku häiritse, tämä on just hyvä, tässä on leikki kesken, ei mikään kaaos, mä viihdyn just tässä enkä viihdy jos kaiken pitää olla paikoillaan... + miksi ihmeessä mulla edes on lattia, jos en saa käyttää sitä leikkimiseen, ei se voi sua häiritä, koska minä ja Milla ollaan ihan keskenään, mä en päästä Pirkko-tätiä mun huoneeseen, mä siivoan sitten kun tämä leikki on valmis jne.

Eli, säästää monta vastaväittelyä, kun lapsi oppii, että KAIKKEA ei tarvitse perustella, joskus tehdään niin kuin määrätään.

Eli "takki päälle siinä Ateneumin ala-aulassa, Non-negotiable".

Juuri näin! Kiitos ja amen että tällaisia fiksuja vanhempia vielä on olemassa!

Olen ihan hajalla, kun luokassa on 21 tyyppiä, jotka vaativat yksilöllisen perustelun joka hemmetin tekemiseen. Ja sitten väännetään, miksi kaikkien oppilaiden pitää tehdä asia X. Ja yritetään vielä erikseen vaikuttaa, miksi ”juuri mun ei tarvis tehdä tätä.”

Mistä näitä epäjoukkuepelaajia sikiää, kun moni harrastaa joukkuelajeja?

Ope

Oletko sinä vanhempi niille oppilaille?

Kyllä vain opettaja koulussa on vanhemman roolissa. Häneen lapsi koulussa luottaa ja turvautuu, kuten vanhempaan kotona.

Kun lapseni aloitti koulun, ensimmäisenä päivänä esittäydyin opettajalle ja sanoin, että meidän on hyvä tuntea toisemme, kun nyt yhdessä alamme kasvattaa tätä lasta. Kutsuin opettajan myös kotiimme kahville, jotta hän näkee, millaisista oloista lapsi tulee.

Hyvin meni koulu ja sujui yhteistyömme opettajan kanssa - kiitos hänelle, oikein mukavalle ihmiselle. :)

Opettaja ei ole koskaan vanhempi. Kasvattaja pitäisi olla, mutta ei todellakaan vanhempi.

Eikä tämä keskustelu koske opettajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan. 

Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen. 

Ei nämä kerro curlingista.

Miksi ei lapselta voisi kysyä, mitä syödään? Minä ainakin jo vauvalle höpötin ja kysyin, mitä ayödään. Sellaista ajankulua. Isompana lapset saivat kerran viikossa päättää, mitä syödään. Jos lapselta kysyy, mitä syödään, ei tarkoita, että koko ajan syötäisiin sitä, mitä lapsi haluaa.

Miten sinä olisit toiminut Ateneum-esimerkissä?

Minulla on kaksi lasta. Jos olisin ottanut takia ja pakolla laittanut lapsen päälle, niin toinen olisi laittanut ja jäänyt mököttämään. Toinen olisi alkanut potkia ja lyödä, yrittänyt juosta karkuun, ja huutanut suoraa huutoa kaksi tuntia - kyllä: kirjaimellisesti kaksi tuntia. Ei, en todellakaan olisi siihen ryhtynyt. Kotona ryhdyn. Ateneumissa en.

(Tällä lapsella on adhd, mutta se ei ole se pointti)

Tuo Ateneum-esimerkki on lopputulema siitä, kun ei olla opetettu, että joskus vaan täytyy alistua ja tehdä asia.

Kun itse olin pienten lasten äiti, oli muotina, että asiat piti perustella: hampaat täytyy pestä, koska muuten reikiä, jne

Aika usein on kuitenkin tilanteita, missä sitä perustetta on aika vaikea määritellä tai verbalisoida lapselle (miksi juuri nyt pitää siivota lelut? Miksi ei voi enää pelata pleikkaa). Eikä aina ole mielestäni tarvekaan.

Erittäin hyvä peruste on "koska äiti määrää". Näissä curling-perheissä on unohtunut sen opettaminen, että "auktoriteetti voi määrätä" oli se auktoriteetti sitten vanhempi, isoäiti, opettaja, vääpeli, poliisi tai kuka vaan.

Tästä olen eri mieltä. Ei ole fiksua opettaa lasta vain tottelemaan sokeasti.

Siivoustarpeen voi ihan hyvin perustella. Että nyt siivotaan, jotta huone ei ajaudu kaaokseen tai jotta huomenna voi kaveri tulla kylään, kun on siistiä tai jotta lapsi itse viihtyisi paremmin.

Näin syntyy lapselle kuva syistä ja seurauksista ja siitä, että hän on vastuussa huoneestaan.

"Totella sokeasti" vs "vanhemman kuuluu perustella kaikki hyvin, muuten en suostu tekemään" - välillä on aika paljon siimaa....

Joskus se "koska äiti määrää" "koska se on laki" nyt vaan saa luvan riittää.

Tuo siivoaminen on ehkä huono esimerkki, mutta kyllä omat lapset keksivät nopeasti vastaperusteen: mua ja Millas ei sotku häiritse, tämä on just hyvä, tässä on leikki kesken, ei mikään kaaos, mä viihdyn just tässä enkä viihdy jos kaiken pitää olla paikoillaan... + miksi ihmeessä mulla edes on lattia, jos en saa käyttää sitä leikkimiseen, ei se voi sua häiritä, koska minä ja Milla ollaan ihan keskenään, mä en päästä Pirkko-tätiä mun huoneeseen, mä siivoan sitten kun tämä leikki on valmis jne.

Eli, säästää monta vastaväittelyä, kun lapsi oppii, että KAIKKEA ei tarvitse perustella, joskus tehdään niin kuin määrätään.

Eli "takki päälle siinä Ateneumin ala-aulassa, Non-negotiable".

Juuri näin! Kiitos ja amen että tällaisia fiksuja vanhempia vielä on olemassa!

Olen ihan hajalla, kun luokassa on 21 tyyppiä, jotka vaativat yksilöllisen perustelun joka hemmetin tekemiseen. Ja sitten väännetään, miksi kaikkien oppilaiden pitää tehdä asia X. Ja yritetään vielä erikseen vaikuttaa, miksi ”juuri mun ei tarvis tehdä tätä.”

Mistä näitä epäjoukkuepelaajia sikiää, kun moni harrastaa joukkuelajeja?

Ope

Oletko sinä vanhempi niille oppilaille?

Kyllä vain opettaja koulussa on vanhemman roolissa. Häneen lapsi koulussa luottaa ja turvautuu, kuten vanhempaan kotona.

Kun lapseni aloitti koulun, ensimmäisenä päivänä esittäydyin opettajalle ja sanoin, että meidän on hyvä tuntea toisemme, kun nyt yhdessä alamme kasvattaa tätä lasta. Kutsuin opettajan myös kotiimme kahville, jotta hän näkee, millaisista oloista lapsi tulee.

Hyvin meni koulu ja sujui yhteistyömme opettajan kanssa - kiitos hänelle, oikein mukavalle ihmiselle. :)

Voi luoja. Oikeesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jossakin on vika, niin tässä yhteiskunnassa, joka ei tarjoa riittävästi osallisuutta lapsille ja nuorille. Vaikea on olla aikuisena oma-aloitteinen, jos ei ole koskaan aloittanut pienillä askelilla.

Varsinkin pojat oikein pakotetaan joko nököttämään passiivisesti pelikoneellaan tai pöhöttämään egoaan liian totisessa urheiluharrastuksessa. Kaikkialla muualla he ovat tarpeettomia, tiellä, hyödyttömiä.

En ihannoi menneitä vuosikymmeniä, jolloin lapsetkin pakotettiin raatamaan, mutta jonkinlainen kultainen keskitie olisi hyvä. Sellainen, että lapset ja nuoret saisivat kokea pystyvänsä vaikuttamaan omaan elämäänsä ja ympäristöönsä. Se on ihmeellistä, kuinka kymmenvuotiaan pojan ryhti suoristuu vaikka vain siitä, että ostan häneltä lumityöt rivitalon talkooviikolla. Tietenkin kahta hienompaa olisi, jos tällaisia aloitteita tulisi muiltakin kuin omilta vanhemmilta.

-3 pojan äiti.

Miksi kasvatat "poikaa", etkä ihmistä?

Siksi että trolli voisi ulista.

Minuakin alkoi kiinnostamaan, en tiedä tekeekö se minusta automaattisesti trollin. On tietysti hyvä, että pojalle kertoo biologiset tosiasiat, esimerkiksi että hän ei tule koskaan raskaaksi eikä hänelle tule kuukautisia, mutta mitä muuta siihen sisältyy? Perinteiset sukupuoliroolit vai mitä se POJAN kasvattaminen oikein on? Itselläni ei ole lapsia, joten ei ole omakohtaista kokemustakaan.

Jos tilastoja katsotaan, niin poikien koulumenestys ja lukutaito ovat huomattavasti heikompia kuin tytöillä. Syrjäytymisen todennäköisyys on suurempi ja itsenäistymiseen tarvittavat taidot heikommat.

En haluaisi ajatella, että miehet olisivat lähtökohtaisesti naisia tyhmempiä tai laiskempia, joten olisin taipuvainen ajattelemaan, että poikia täytyisi kasvattaa ja kannustaa eri tavoin kuin tyttöjä.

Mietin vain kuinka paljon tuo poikien heikohko koulumenestys johtuu siitä, että tyttöjen aherrukselle annetaan nykyisin arvoa eikä arvostelussa poikia pidetä automaattisesti parempana eikä enää peesata. Kokeissa tyttöjen käsialasta annettiin miinusta, niin poikien kohdalla taas mentiin niin, että opettaja oletti poikien puolesta miten he kyllä osaavat, mutta eivät vain viitsi kirjoittaa kaikkea kokeissa mitä tietävät... 

Tämä. Tytöillä piti olla siisti käsiala.

Minunkin opettajani kävi meillä useinkin kahvilla. Asui naapurissa ja oli kummitätini. Ei hän kuitenkaan minulle mikään vanhempi ollut.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa kun olin töissä, törmäsi näihin kukka-pettereihin jatkuvasti "mun iskä haastaa sut oikeuteen!", "sä et voi kieltää multa mitään, äiti vie sut oikeuteen!" "isi sanoi että mun ei tarvi tehdä mitään", "äiti sanoi että mun ei tarvi lukea jos en halua". Tää on arkipäivää, valitettavasti. Tein lyhyen sijaisuuden eskarin opena, siellä jo oli muutama tämmöinen täysin pilalle lellitty narsistin alku, jotka väkivallalla uhkailee toisia lapsia jos ei saa just sitä mitä tahtoo, vanhemmat vain kohauttelee harteitaan, pomo käskee vain kirjata ylös, kunta ei reagoi millään lailla, erityisopettaja käy kerran kuussa 2 tuntia voivottelemassa tilannetta. Siinäpä se. Onneks pääsin vaihtamaan alaa, oli ikävää katsella lähietäisyydeltä kuinka vanhemmat tuhoavat omia lapsiaan.

Olin kerran lapseni kanssa keinumassa ja paikalle saapui mummo lapsenlapsensa kanssa. Hän alkoi vaatimaan, että otan pois lapseni keinusta, että hänen taaperonsa pääse siihen. Vieressä oli toinen keinu, mutta se ei kelvannut. Hän halusi sen missä minun lapseni oli ja uhkaili soittavansa lakimiehelle. Sanoin, että opettelisit odottamaan ja jonottamaan. Mutta ei, muutama minuutti oli liikaa odottamista hänelle. En tiedä mitä syytettä hän ajatteli minulle ja lapselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa kun olin töissä, törmäsi näihin kukka-pettereihin jatkuvasti "mun iskä haastaa sut oikeuteen!", "sä et voi kieltää multa mitään, äiti vie sut oikeuteen!" "isi sanoi että mun ei tarvi tehdä mitään", "äiti sanoi että mun ei tarvi lukea jos en halua". Tää on arkipäivää, valitettavasti. Tein lyhyen sijaisuuden eskarin opena, siellä jo oli muutama tämmöinen täysin pilalle lellitty narsistin alku, jotka väkivallalla uhkailee toisia lapsia jos ei saa just sitä mitä tahtoo, vanhemmat vain kohauttelee harteitaan, pomo käskee vain kirjata ylös, kunta ei reagoi millään lailla, erityisopettaja käy kerran kuussa 2 tuntia voivottelemassa tilannetta. Siinäpä se. Onneks pääsin vaihtamaan alaa, oli ikävää katsella lähietäisyydeltä kuinka vanhemmat tuhoavat omia lapsiaan.

Olin kerran lapseni kanssa keinumassa ja paikalle saapui mummo lapsenlapsensa kanssa. Hän alkoi vaatimaan, että otan pois lapseni keinusta, että hänen taaperonsa pääse siihen. Vieressä oli toinen keinu, mutta se ei kelvannut. Hän halusi sen missä minun lapseni oli ja uhkaili soittavansa lakimiehelle. Sanoin, että opettelisit odottamaan ja jonottamaan. Mutta ei, muutama minuutti oli liikaa odottamista hänelle. En tiedä mitä syytettä hän ajatteli minulle ja lapselleni.

Tämä on toki keksitty tarina mutta leikkipuistoissahan on erilaisia keinuja eri-ikäisille lapsille. Jos iso lapsi on pienen lapsen keinussa niin aika loogistahan siitä olisi väistää jos tulee oikeankokoinen lapsi paikalle.

Aikuisten lasten curling-vanhemmuus näkyy sitten siinä, että jopa työssäkäyvälle lapselle annetaan ylettömästi rahaa ja muuta maallista omaisuutta. Ystäväni ihmetteli, mikseivät omat vanhempani ole säästäneet minun lapsilisiä, maksaneet opintojani ja ostaneet minulle ensiasuntoa. Hän sai nuo kaikki, lisäksi päälle auton ja yhden ulkomaanmatkan vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten lasten curling-vanhemmuus näkyy sitten siinä, että jopa työssäkäyvälle lapselle annetaan ylettömästi rahaa ja muuta maallista omaisuutta. Ystäväni ihmetteli, mikseivät omat vanhempani ole säästäneet minun lapsilisiä, maksaneet opintojani ja ostaneet minulle ensiasuntoa. Hän sai nuo kaikki, lisäksi päälle auton ja yhden ulkomaanmatkan vuodessa.

Ei se ole curlingia vaan järkevää rahankäyttöä. Ei mene perintöveroa ja ne rahat saa käyttöön kun niille on käyttöä eikä viiskymppisenä.

 Psykologisella tasolla curling vaikuttaa mielestäni enemmän vapaan kasvatuksen vastakohdalta: Jälkimmäisessä taustavoimana on välinpitämättömyys. Vanhemmat kyllä pitävät lapsistaan (toisin kuin kaltoinkohtelijat), mutta eivät rakasta heitä. Siis tasolla jossa ollaan valmiita näkemään vaivaa ja vähän kärsimäänkin rakkaan ihmisen edun takia. Et halua mennä kouluun? Ei ole pakko, omapa on vastuusi. "Vastuunanto" siis selitetään kasvatukseksi/rakkaudeksi ym. vaikka todellisuudessa oikea termi olisi "patalaiska". He eivät vain välitä.

 Curling-vanhempi taas rakastaa lastaan aivan yltiöpäisellä, narsistisella tasolla. He eivät esim. puutu huonoon käytökseen paitsi siksi, koska pelkäävät kuollakseen ajatusta ettei lapsi rakasta heitä, myös siksi, koska heidän mielestään se on yksinkertaisesti mahdotonta - eihän täydellinen lapsi käyttäydy huonosti tai tee vääriä valintoja. Vastoinkäymisten siloittelu on osa tämän illuusion ylläpitoa, ja sen särkemisen estämiseksi ollaan valmiita menemään hyvinkin pitkälle. Et halua mennä kouluun? Ei ole pakko, me järjestetään asia kyllä niin ettei sinulle tule hankaluuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä on tullut niin standardi-kasvatusta, ettei sitä edes huomaa enää. Heikot miehet ja heikot naiset kasvattavat heikkoja lapsia.

Tuo ilmiö on 2000-luvun alusta. Ei heillä vielä ole omia lapsia, joita kasvattaa.

Tuota on kauhisteltu niin kauan kuin muistan, ja varmaan kauemminkin.

Tiedän. Varsin yleistä etenkin perheissä, joissa on vain yksi lapsi. Kaikki tehdään lapsen ehdoilla ja hän on se kuka määrää ja päättää tilanteessa kun tilanteessa. Lapsi kirjaimellisesti ostetaan hiljaiseksi jos on pakko olla hiljaa, vanhemmat täysin sokeita tälle. Ja ei, puhua ei kannata, saa syyt niskoilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan olen. Monta lasta, vanhemmat ostaa kaiken. Koulusta ollaan pois jos kerran aivastaa (aika ennen koronaa). Lapset valvoo puoleen yöhön, nukkuu puoleen päivään. Opettajat on tyhmiä, kouluruokaa ei tarvii syödä. Milloin mikäkin erityispiirre joka estää normaalin toiminnan. 

Tässä on monta kohtaa, jotka osuu omaan vanhemmuuteen. Minun lapset saa olla poissa koulusta, jos aamulla ilmoittavat, että ovat kipeänä. En minä tiedä heidän olotilaansa. Itse en jaksaisi olla meluisassa koulussa ja ravata tunnilta välitunnille edes täysin terveenä, saati sitten vähän flunssaisena. Toisinaan syy voi olla enemmän henkinen kuin fyysinen ja ihan yhtä hyvä syy.

Koulua käydään niin paljon, että muutama satunnainen kotona vietetty päivä ei tunnut missään. Tämän edellytyksenä toki on, että koulu hoidetaan kunnolla. Läksyt kysellään ja tehdään, kun olo on parempi. Luottamusta pitää olla, molemmilla. 

Kouluruokaakaan ei ole pakko syödä. En sitä kotoa käsin voi mitenkään valvoa, kannustan kyllä syömään jos jotain siedettävää on tarjolla. En itsekään saa alas pahaa ruokaa, miten voisin vaatia sitä lapsilta?

Tyhmien opettjien kohdalla käydään keskustelua siitä, kuinka kehittävää on yrittää tulla toimeen ei niin mieleisen ihmisen kanssa. Pohditaan yhdessä keinoja, jolla tehdä tilanteesta siedettävämpi. Miten lasta auttaisi, jos vain kieltäisin hänen tunteensa?

Kunnioitan vanhemmuuttasi. Omassa esimerkissä nämä lapset ovat olleet reippaasti pois koulusta. Veikkaan että omassa tavisperheessä olisi koulu tai sosiaalitoimi puuttunut näin runsaisiin poissaoloihin. Ikävää jos teillä kouluruoka on pahaa, meillä ei ole. Olen itsekin syönyt harjoittelujaksojen aikana ja maistui hyvin. Kaikista ihmisistä ei voi pitää, se on totta. Esimerkissä syyllinen löytyy lähes aina muualta kuin lapsesta ja on mukana tätä "me ollaan vähän parempaa väkeä" asennetta. Minäkin kannustan tulemaan toimeen ihmisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Curlingissa on kyse siitä, että se vanhempi ei kykene kestämään ikäviä tunteita, ikäviä tilanteita ja hän kuvittelee, että jos hän sanoo "ei", hänet hylätään. Tyypillisesti hän on läheisriippuvainen, takertuva ihminen, jolla on erilaisia hylkäämiskokemuksia taustalla omasta lapsuudesta.

Minun äitini on tuollainen ja hän ei siis kirjaimellisesti kyennyt sanomaan edes koiralle ei, vaan esimerkiksi ulos lähdettiin niin, että koira piti huijata herkuilla yläkertaan oven taa ja sitten livahdettiin koiralta salaa ulos.

Sen sijaan, että koiralle olisi vain sanottu siinä ovella "ei hauku" ja "ei hypi" ja "heippa".

Apua, naisystäväni on juuri tuollainen. Ihmettelin jo seurustelun alussa, miten hemmoteltu, hankala ja manipuloivakin hänen lapsensa on ja miten alakoululainen ei osaa itse tehdä läksyjään tai monia muitakaan sen ikäiselle normaalisti kuuluvia asioita. Nyt onkin yhtäkkiä aivan pulassa, kun lapsella alkaa olla murrosikä ja käytös on aivan kaameaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on "puolivanhempi"?

Meillä mies on usein lapsena muuttanut savolainen, eikä osaa olla ollenkaan jämäkkä, koska aina pelkää, että ihmiset ympärillä vaihtuu.

Minä olen pohjalainen, eikä tee tiukkaakaan sanoa ihan vaan ei.

Puolivanhempi on ei-biologinen vanhempi, joka asuu saman katon alla. Siksi en koe, että minulla on samanlaisia kasvatusvelvollisuuksia tai edes oikeuksia kuin minulla biologisena vanhempana olisi. 

Tuo on siis suomeksi isäpuoli ja äitipuoli.

Kiitoksia tarkennuksesta, tuota en tiennytkään. 

Onhan tuo tullut ilmi jo tälläkin palstalla keskusteluissa mm. Lapset ovat liikaa päiväkodissa ulkona-tulee tylsää, lapseni laitetaan yläsänkyyn päiväkodissa- vaarallista jne. . Ei luoteta enää edes varhaiskasvatuksen ammattilaisiin ettei nyt vaan sattuisi mitään.

Tästä on suora seuraus siihen kun se ensimmäinen epäonnistuminen/vastoinkäyminen tulee niin lapsi/nuori on mielenterveys asiakkaana.

Vierailija kirjoitti:

Mietin vain kuinka paljon tuo poikien heikohko koulumenestys johtuu siitä, että tyttöjen aherrukselle annetaan nykyisin arvoa eikä arvostelussa poikia pidetä automaattisesti parempana eikä enää peesata. Kokeissa tyttöjen käsialasta annettiin miinusta, niin poikien kohdalla taas mentiin niin, että opettaja oletti poikien puolesta miten he kyllä osaavat, mutta eivät vain viitsi kirjoittaa kaikkea kokeissa mitä tietävät... 

Joo ei pidetä parempana, vaan siitähän on tutkimustietoa, että samasta suorituksesta pojat saavat naisopettajilta tyttöjä huonomman arvosanan. 

Suosittelen Keijo Tahkokallion kirjaa Kotipesän lämpöä etsimässä. Muistaakseni se oli juuri tuo hänen kirjoistaan. Joka tapauksessa valaistuin kun luin siitä että aikuisen tehtävä on olla peruskallio johon lapsi hakkaa päätään. Sen jälkeen kasvatus muuttui melko helpoksi ja rennoksi touhuksi. Asiat ovat just niin kuin kuuluu silloin kannat rääkyvää ja vadtustelevaa mukulaa pallomerestä autoon päättäväisesti mutta ystävällisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa kun olin töissä, törmäsi näihin kukka-pettereihin jatkuvasti "mun iskä haastaa sut oikeuteen!", "sä et voi kieltää multa mitään, äiti vie sut oikeuteen!" "isi sanoi että mun ei tarvi tehdä mitään", "äiti sanoi että mun ei tarvi lukea jos en halua". Tää on arkipäivää, valitettavasti. Tein lyhyen sijaisuuden eskarin opena, siellä jo oli muutama tämmöinen täysin pilalle lellitty narsistin alku, jotka väkivallalla uhkailee toisia lapsia jos ei saa just sitä mitä tahtoo, vanhemmat vain kohauttelee harteitaan, pomo käskee vain kirjata ylös, kunta ei reagoi millään lailla, erityisopettaja käy kerran kuussa 2 tuntia voivottelemassa tilannetta. Siinäpä se. Onneks pääsin vaihtamaan alaa, oli ikävää katsella lähietäisyydeltä kuinka vanhemmat tuhoavat omia lapsiaan.

Olin kerran lapseni kanssa keinumassa ja paikalle saapui mummo lapsenlapsensa kanssa. Hän alkoi vaatimaan, että otan pois lapseni keinusta, että hänen taaperonsa pääse siihen. Vieressä oli toinen keinu, mutta se ei kelvannut. Hän halusi sen missä minun lapseni oli ja uhkaili soittavansa lakimiehelle. Sanoin, että opettelisit odottamaan ja jonottamaan. Mutta ei, muutama minuutti oli liikaa odottamista hänelle. En tiedä mitä syytettä hän ajatteli minulle ja lapselleni.

Tämä on toki keksitty tarina mutta leikkipuistoissahan on erilaisia keinuja eri-ikäisille lapsille. Jos iso lapsi on pienen lapsen keinussa niin aika loogistahan siitä olisi väistää jos tulee oikeankokoinen lapsi paikalle.

Tämä ei ole keksitty, vaan tapahtui oikeasti ja minulle.

Miksi minun pitäisi siirtää minun lapseni väärän kokoiseen keinuun? Minä saavuin ensi ja valitsin tietenkin hänelle se kaikkien sopivamman keinun.

Hän saapui myöhemmin ja halua sen saman keinun, mutta ei halua odottaa tai odotuttaa sitä lastenlastaan.

Mitä muuta se on ellei curlingvanhemmuutta? Ei haluta, että lapsi joutuu odottaman ja jonottamaan. Sen lisäksi sinä curlaat, koska sinusta tietenkin on oletettavaa, että kaikki on mukavaa ja juuri sopivaa lapselle, eikä jotain vähän väärä voida hyväksyä, jos iso/vanhemmat niin ajattelevat.

En näe syytä miksi minun olisi pitänyt siirtää lapseni keinuun, joka minusta ei ollut alkujaan se paras mahdollinen, koska joku muu haluaa sen. Se olis vain opettanut minun lapselleni, että hän on vähempi arvoinen ja väistää kun joku muu saapuu paikalle. Ei hän on ihan yhtä arvokas ja ensin paikalle saapunut valitsee ja muut joko tyytyy tai odottaa vuoroaan.

Ja kuinka kauan luulet, että taaperot keinuvat? Jos sinä et ole törmännyt ilmiöön se ei tarkoita etteikö joku muu ole ja jos sinusta on loogista siirtyä ja nöyristellä muita, niin siihen sinulla on tietenkin oikeus. Minä en siihen lähde enkä opeta lastani siihen, vain jotta jonkun toisen herkät tunteet eivät loukkaannu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin vain kuinka paljon tuo poikien heikohko koulumenestys johtuu siitä, että tyttöjen aherrukselle annetaan nykyisin arvoa eikä arvostelussa poikia pidetä automaattisesti parempana eikä enää peesata. Kokeissa tyttöjen käsialasta annettiin miinusta, niin poikien kohdalla taas mentiin niin, että opettaja oletti poikien puolesta miten he kyllä osaavat, mutta eivät vain viitsi kirjoittaa kaikkea kokeissa mitä tietävät... 

Joo ei pidetä parempana, vaan siitähän on tutkimustietoa, että samasta suorituksesta pojat saavat naisopettajilta tyttöjä huonomman arvosanan. 

No laitapa sitten linkki tällaiseen tutkimukseen.

Minun käytännön kokemukseni on se, että edelleen se koulu palvelee poikia. Minunkin fiksut kauniisti käyttäytyvät tyttöni nähtiin koko peruskouluaika ennen kaikkea apulaisina. Aina heidät pantiin sen adhd-pojan pariksi retkillä, nelosen tansseissa ja paritöissä. Auttamaan, silottelemaan, passaamaan ja palvelemaan.

Ja pojat sa numeroita kyllä huomattavasti helpommalla! Ja stipendejä, koska ne jaettiin sukupuolen mukaan. Räikeimmillään 9,5 tyttö ei sitten saanut stipendiä, mutta 6,5 poika sai, koska oli poika.