Lue keskustelun säännöt.
IL.: curling-vanhemmuus. En ole koskaan tavannut ilmiötä. Oletteko te?
17.02.2022 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/0aa09d7f-e286-4dc6-b57d-167f…
Tuttavapiirini ei ole mitenkään kauhean iso, mutta silti: en ole tavannut tuollaisia perheitä. Onko muka yleistä? Jos, niin missä?
Lapseni ovat 20 ja 19.
Kommentit (268)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exäni oli tällainen kasvattaja.. Kyseessä siis exän lapset, meillä ei ollut yhteisiä. Luojan kiitos :D
Antoi lapsille kaikki periksi, ei komentanut niitä ollenkaan. Ja kaikki mentiin lasten ehtojen mukaan. Ja sitten suuttui minulle jos yritin pitää kuria. Exä kuskasi lapsille vettä keskellä yötä kun lapsi huutaa omasta sängystä että pitää saada vettä. Kyseessä oli 8 vuotias... Mutta huomasin, että exä on kasvatettu samalla tavalla, ei kestänyt vastoinkäymisiä. Kun erosin todella huonosta suhteesta niin exä uhkaili ampua itsensä jos jätän.Jos minun 8-vuotiaani herää yöllä janoon, niin silittelen hänet vielä uneenkin. Hyviä lapsia on tullut tällä metodilla.
Sitä en tiedä, mitä ajattelisin jos minulla olisi exiä ja näiden bonuslapsia, mutta ainakin omieni kohdalla ajattelen, että lapsuus on lyhyt ja rakkaus kantaa.
Ei normaali kouluikäinen herätä vanhempia keskellä yötä janon takia. Saahan sitä vettä hanasta. Mihin siinä äitiä tarvitaan? Minulle oli lapsena ihan selvä että toisen unta kunnioitetaan ja äidin pitää jaksaa aamulla töihin. Eri asia toki, jos lapsi on taapero. Mutta että 8v...
Juuri tässä tällä viikolla olin käymässä nukkumaan, ja kävin vielä viimeisen kerran keittiössä, kun 8v kiipesi yläkerrasta. Sanoi, että oli herännyt ja oli janottanut, muttei kuitenkaan yksin halunnut pimeässä lähteä vettä hakemaan. Kun kuuli minun liikkumiseni äänet, rohkaistui nousemaan.
Annoin vettä, ja tosiaan kävin vielä silittelemässä 8-vuotiaan uneen. Ei tarvitse antaa mitalia, minusta tämä on ihan normaalia vanhemmuutta. Muistan itsekin lapsuudestani, että ei sitä riemumielin keskellä yötä pimeässä ympäri taloa könynnyt. Itse olin kyllä juuri sellainen lapsi, joka ”kunnioitti äitiä” eikä varmasti pyytänyt palvelua päivällä eikä yöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jossakin on vika, niin tässä yhteiskunnassa, joka ei tarjoa riittävästi osallisuutta lapsille ja nuorille. Vaikea on olla aikuisena oma-aloitteinen, jos ei ole koskaan aloittanut pienillä askelilla.
Varsinkin pojat oikein pakotetaan joko nököttämään passiivisesti pelikoneellaan tai pöhöttämään egoaan liian totisessa urheiluharrastuksessa. Kaikkialla muualla he ovat tarpeettomia, tiellä, hyödyttömiä.
En ihannoi menneitä vuosikymmeniä, jolloin lapsetkin pakotettiin raatamaan, mutta jonkinlainen kultainen keskitie olisi hyvä. Sellainen, että lapset ja nuoret saisivat kokea pystyvänsä vaikuttamaan omaan elämäänsä ja ympäristöönsä. Se on ihmeellistä, kuinka kymmenvuotiaan pojan ryhti suoristuu vaikka vain siitä, että ostan häneltä lumityöt rivitalon talkooviikolla. Tietenkin kahta hienompaa olisi, jos tällaisia aloitteita tulisi muiltakin kuin omilta vanhemmilta.
-3 pojan äiti.
Miksi kasvatat "poikaa", etkä ihmistä?
Siksi että trolli voisi ulista.
Minuakin alkoi kiinnostamaan, en tiedä tekeekö se minusta automaattisesti trollin. On tietysti hyvä, että pojalle kertoo biologiset tosiasiat, esimerkiksi että hän ei tule koskaan raskaaksi eikä hänelle tule kuukautisia, mutta mitä muuta siihen sisältyy? Perinteiset sukupuoliroolit vai mitä se POJAN kasvattaminen oikein on? Itselläni ei ole lapsia, joten ei ole omakohtaista kokemustakaan.
Jos tilastoja katsotaan, niin poikien koulumenestys ja lukutaito ovat huomattavasti heikompia kuin tytöillä. Syrjäytymisen todennäköisyys on suurempi ja itsenäistymiseen tarvittavat taidot heikommat.
En haluaisi ajatella, että miehet olisivat lähtökohtaisesti naisia tyhmempiä tai laiskempia, joten olisin taipuvainen ajattelemaan, että poikia täytyisi kasvattaa ja kannustaa eri tavoin kuin tyttöjä.
Tämä on aivan lapsesta kiinni. Jos lapsella on voimakas tahto, se on kuin miekka, jota täytyy takoa ja karkaista. Siitä saa upean aseen elämään.
Sitten taas jos lapsen tahto on heikko, täytyy sitä varjella ja vahvistaa.
Suurin ongelma lienee se, että pienestä lapsesta on vaikea nähdä, mitä lajia hän on. Hyvää tarkoittavat vanhemmat ylikasvattavat lapsiaan omaa kokemattomuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jossakin on vika, niin tässä yhteiskunnassa, joka ei tarjoa riittävästi osallisuutta lapsille ja nuorille. Vaikea on olla aikuisena oma-aloitteinen, jos ei ole koskaan aloittanut pienillä askelilla.
Varsinkin pojat oikein pakotetaan joko nököttämään passiivisesti pelikoneellaan tai pöhöttämään egoaan liian totisessa urheiluharrastuksessa. Kaikkialla muualla he ovat tarpeettomia, tiellä, hyödyttömiä.
En ihannoi menneitä vuosikymmeniä, jolloin lapsetkin pakotettiin raatamaan, mutta jonkinlainen kultainen keskitie olisi hyvä. Sellainen, että lapset ja nuoret saisivat kokea pystyvänsä vaikuttamaan omaan elämäänsä ja ympäristöönsä. Se on ihmeellistä, kuinka kymmenvuotiaan pojan ryhti suoristuu vaikka vain siitä, että ostan häneltä lumityöt rivitalon talkooviikolla. Tietenkin kahta hienompaa olisi, jos tällaisia aloitteita tulisi muiltakin kuin omilta vanhemmilta.
-3 pojan äiti.
Miksi kasvatat "poikaa", etkä ihmistä?
Siksi että trolli voisi ulista.
Minuakin alkoi kiinnostamaan, en tiedä tekeekö se minusta automaattisesti trollin. On tietysti hyvä, että pojalle kertoo biologiset tosiasiat, esimerkiksi että hän ei tule koskaan raskaaksi eikä hänelle tule kuukautisia, mutta mitä muuta siihen sisältyy? Perinteiset sukupuoliroolit vai mitä se POJAN kasvattaminen oikein on? Itselläni ei ole lapsia, joten ei ole omakohtaista kokemustakaan.
Jos tilastoja katsotaan, niin poikien koulumenestys ja lukutaito ovat huomattavasti heikompia kuin tytöillä. Syrjäytymisen todennäköisyys on suurempi ja itsenäistymiseen tarvittavat taidot heikommat.
En haluaisi ajatella, että miehet olisivat lähtökohtaisesti naisia tyhmempiä tai laiskempia, joten olisin taipuvainen ajattelemaan, että poikia täytyisi kasvattaa ja kannustaa eri tavoin kuin tyttöjä.
Kuten sanottua, mulla ei oo kokemusta kasvattamisesta, joten en yritä saarnata tai tuputtaa mitään, mutta ajattelisin että lapsen tarpeiden huomioiminen yksilönä olisi fiksumpaa kuin tietyn (biologisen) sukupuolen edustajana jonkinlaisten keskiarvojen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jossakin on vika, niin tässä yhteiskunnassa, joka ei tarjoa riittävästi osallisuutta lapsille ja nuorille. Vaikea on olla aikuisena oma-aloitteinen, jos ei ole koskaan aloittanut pienillä askelilla.
Varsinkin pojat oikein pakotetaan joko nököttämään passiivisesti pelikoneellaan tai pöhöttämään egoaan liian totisessa urheiluharrastuksessa. Kaikkialla muualla he ovat tarpeettomia, tiellä, hyödyttömiä.
En ihannoi menneitä vuosikymmeniä, jolloin lapsetkin pakotettiin raatamaan, mutta jonkinlainen kultainen keskitie olisi hyvä. Sellainen, että lapset ja nuoret saisivat kokea pystyvänsä vaikuttamaan omaan elämäänsä ja ympäristöönsä. Se on ihmeellistä, kuinka kymmenvuotiaan pojan ryhti suoristuu vaikka vain siitä, että ostan häneltä lumityöt rivitalon talkooviikolla. Tietenkin kahta hienompaa olisi, jos tällaisia aloitteita tulisi muiltakin kuin omilta vanhemmilta.
-3 pojan äiti.
Miksi kasvatat "poikaa", etkä ihmistä?
Siksi että trolli voisi ulista.
Minuakin alkoi kiinnostamaan, en tiedä tekeekö se minusta automaattisesti trollin. On tietysti hyvä, että pojalle kertoo biologiset tosiasiat, esimerkiksi että hän ei tule koskaan raskaaksi eikä hänelle tule kuukautisia, mutta mitä muuta siihen sisältyy? Perinteiset sukupuoliroolit vai mitä se POJAN kasvattaminen oikein on? Itselläni ei ole lapsia, joten ei ole omakohtaista kokemustakaan.
Jos tilastoja katsotaan, niin poikien koulumenestys ja lukutaito ovat huomattavasti heikompia kuin tytöillä. Syrjäytymisen todennäköisyys on suurempi ja itsenäistymiseen tarvittavat taidot heikommat.
En haluaisi ajatella, että miehet olisivat lähtökohtaisesti naisia tyhmempiä tai laiskempia, joten olisin taipuvainen ajattelemaan, että poikia täytyisi kasvattaa ja kannustaa eri tavoin kuin tyttöjä.
Kuten sanottua, mulla ei oo kokemusta kasvattamisesta, joten en yritä saarnata tai tuputtaa mitään, mutta ajattelisin että lapsen tarpeiden huomioiminen yksilönä olisi fiksumpaa kuin tietyn (biologisen) sukupuolen edustajana jonkinlaisten keskiarvojen perusteella.
Sulkevatko nämä mielestäsi toisensa pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onpa hauska provo. 90% nykyvanhemmista ovat tuollaisia, suurin osa alle nelikymppisistä noin kasvatettu ja nykyinen wokettava mielensäpahoituskulttuuri on tuon tulosta kun mitään ei kestetä ja mistään ei saa koskaan tulla paha mieli. Kaikkeen pitää olla tasoitusta ja häviäjät ovat voittajia.
Outoa. Pikemminkin vanhemmat eivät huolehdi tarpeeksi lapsistaan.
Laittavat lapset huolestumaan perheen rahavaroista, jotka ei pitäisi olla ollenkaan lasten asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan enkä missään tavannut tämmöistä ilmiötä. Eikä lapsenikaan, kysyin juuri häneltä. Juteltiin samalla kun kirjoitimme vastausta open toruvaan Wilma-viestiin. (Miksei muka saa luntata? Toisen ihmisen sosiaalisen pääoman hyväksikäyttö on keskeinen taito työelämässäkin.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mää on syntynyt 90-luvun alussa, enkä muista, että kukaan ikinä olis esim koulussa sanonut aikuiselle mitään "et sä voi tehdä mulle noin mä oon LAPSI" tai "ei sulla oo oikeutta" "mulla on mun oikeus". 2000-luvun jälkeen syntyneillä tätä kuulee jatkuvasti. He luettelevat pelkkiä oikeuksia. Olen usein tiedustellut ,että entäs ne velvollisuudet? Alkaa vaan kovempi huuto omista oikeuksista ja just ekalle sivulla mainittu MUN ISÄ HAASTAA SUT OIKEUTEEN :D
Niin eroaako tämä nyt sitten jollain tavalla siitä "pullamössösukupolvesta" vai onko tää vaan uusi hienompi sana sille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ei nyt ihan tajuta, mitä curlingvanhemmuus on. Se ei ole sitä, että lapselta kysytään mitä syödään tai että perustellaan käskyjä, kieltoja ja sääntöjä. Lapselta voi kyllä kysyä, että mitä syödään kunhan skaala on aikuisen päättämä, eikä se ole esim. muroja kinuskikastikkeella päivälliseksi. Kieltoihin, käskyihin ja sääntöihin on hyvä vanhemmalla itsellään ainakin hyvä olla perustelut tiedossa, ettei tule oltua mielivaltainen diktaattori. Lapsi hyötyy siitä, että asioita sanoitetaan. Esim. tuo oli hyvä tapa hoitaa tuo Ateneumin takkikeissi, kävellä ulos kylmään ilman takkia. Seuraavalla kerralla voi sitten kysyä, että kannattiko palella - jos paleli.
Curling on sitä, ettei uskalleta tuottaa lapselle pettymyksiä, eikä vaatia häntä ponnistelemaan vähääkään minkään eteen. Se on perusteettomia kehuja ja lapsen minäkuvan vääristämistä. Se on sitä, että lapsi saa kaiken laittamatta itse tikkua ristiin minkään eteen. Se on sitä, että jos hän ei ole lukenut kokeeseen ja saa huonon numeron, on se jonkun muun vika kuin hänen itsensä. Jos hän rikkoo sääntöjä, on vika säännöissä, jos hän ei ole aina etusijalla koulussa, kaveriporukassa, missä tahansa - vaikka mäkkärin jonossa, niin vika on aina ympäristössä. Jos lapsi ei menesty, on vika ympäristössä. Lapsella ei ole mitään rajoja, eikä hänen tarvitse ajatella muita kuin itseään. Hän on maailman napa ja häntä ei saa kukaan loukata. Vanhemmat tekevät läksyt, vanhemmat painostavat opettajia, vanhemmat hankkivat työharjoittelu- ja työpaikat, asunnot, maksavat ajokortit, hankkivat autot.. Ja sama jatkuu aina vaan aikuisenakin.
Vierailija kirjoitti:
Mää on syntynyt 90-luvun alussa, enkä muista, että kukaan ikinä olis esim koulussa sanonut aikuiselle mitään "et sä voi tehdä mulle noin mä oon LAPSI" tai "ei sulla oo oikeutta" "mulla on mun oikeus". 2000-luvun jälkeen syntyneillä tätä kuulee jatkuvasti. He luettelevat pelkkiä oikeuksia. Olen usein tiedustellut ,että entäs ne velvollisuudet? Alkaa vaan kovempi huuto omista oikeuksista ja just ekalle sivulla mainittu MUN ISÄ HAASTAA SUT OIKEUTEEN :D
Kyllä nämä Sanna Marinin ja Maria Ohisalon ikätoverit jo alkavat olla silmiinpistävästi tuota curlinglapsuuden elänyttä. Juuri tuo sukupolvi on aloittanut tämän vallalla olevan mielensä pahoittamisen kaikesta ja nyt korjataan sen hedelmää ja ihmetellään.
Samasta syystä mm. lastensuojelu on hätää kärsimässä, kun säädettiin sinnekin sellaiset curlingsäännöt, että mitään ei lapsilta ja nuorilta saa kieltää, mitään ei saa rajoittaa, mitään ei saa ottaa pois ja aikuisen tehtävä on vaan koittaa puhumalla ja lässyttämällä taivuttaa jokainen janipetteri toimimaan oikein. Mut jos sanot väärän sanan, on sekin väärin ja janipetterin oikeudet voi tulla loukatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin eroaako tämä nyt sitten jollain tavalla siitä "pullamössösukupolvesta" vai onko tää vaan uusi hienompi sana sille?
Eroaa merkittävästi siinä, että nyt tämä alkaa olla jo valtavirtaa ja lainsäädännölläkin säädetty toimintatapa. Kaikki mikä voi pahoitta lasten, nuorten ja nuorten aikuisten mielen, on vähintäänkin laitonta.
Vierailija kirjoitti:
Outoa. Pikemminkin vanhemmat eivät huolehdi tarpeeksi lapsistaan.
Laittavat lapset huolestumaan perheen rahavaroista, jotka ei pitäisi olla ollenkaan lasten asia.
Se on tämän saman ilmiön osa-alue, ei osata hahmottaa ollenkaan ikäkauteen sopivia vastuita tai vapauksia.
Vanhemmat ei kiellä. Lapsella on ongelmia jotka kohdistuu lapseeni tietyissä tilanteissa. Olen ottanut asian rakentavasti puheeksi ja pyysin ettei lapsi tee näissä tietyissä tilanteissa näitä asioita. Sain vaan hämmestelyjä että mitä ihmettä ja nyt lapsi on hämmentynyt kun ei voi enää tehdä niin ja niin. Ai kauhee että sappi kiehuu. Eli vanhempien mielestä kaikki mitä lapsi tekee on ok ja he eivät osaa rajata eikå kieltää. Ko.lapsi hölmöilee ja puhelee usein älyttömiä mutta vanhemmat vaan hymistelevät. Tuntuu ettei mitään käsitystä käyttäytymisestä julkisilla paikoilla.
Tää on niin kamalaa katsottavaa. Itse oon varmaan liiankin napakka kahden adhs lapsen äiti ja todella tiukkana saa olla ettei homma leviä.
Edelliseen lisäys että olen itse joutunut komentamaan toisten lapsia. Se on kans niin hirveetä, en olis uskonu mitä tämä äitiys tuo tullessaan.. huoh
Yhden curling-perheen tiedän omasta lapsuudestani.
Serkun piti aina antaa voittaa peleissä ja määrätä leikit, ettei hänelle tule paha mieli. Eihän se lapsena kivalta tuntunut kun piti kuristaa itsensä ja myötäillä koko ajan.
Ei se kuitenkaan aikuisena ole haitannut. Ei edes sitä curling-perheen lasta. Hän on nyt viisikymppinen ja pärjää elämässään hyvin.
En ole huomannut että sellainen kasvatustyyli olisi nykyään yhtään tavallisempi kuin 70-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Edelliseen lisäys että olen itse joutunut komentamaan toisten lapsia. Se on kans niin hirveetä, en olis uskonu mitä tämä äitiys tuo tullessaan.. huoh
Jos tuo on hirveää, niin ehkä olet kuitenkin selvinnyt aika vähällä vanhemmuudesta.
Minuakin alkoi kiinnostamaan, en tiedä tekeekö se minusta automaattisesti trollin. On tietysti hyvä, että pojalle kertoo biologiset tosiasiat, esimerkiksi että hän ei tule koskaan raskaaksi eikä hänelle tule kuukautisia, mutta mitä muuta siihen sisältyy? Perinteiset sukupuoliroolit vai mitä se POJAN kasvattaminen oikein on? Itselläni ei ole lapsia, joten ei ole omakohtaista kokemustakaan.